Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Varhoven administrativen sad (Bulgaria) on esittänyt 7.6.2017 – Virginie Marie Gabriel Guigo v. Fond ”Garantirani vzemania na rabotnitsite i szluzhitelite”

(Asia C-338/17)

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Varhoven administrativen sad

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Virginie Marie Gabriel Guigo

Vastapuoli: Fond ”Garantirani vzemania na rabotnitsite i szluzhitelite”

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko SEUT 151 ja 153 artiklaa sekä direktiivin 2008/94¹ 3, 4, 11 ja 12 artiklaa tulkittava siten, että niissä sallitaan työntekijöiden saatavien suojaamisesta työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa annetun lain (Zakon za Garantiranite vzemania na rabotnitsite i sluzhitelite pri nesastoyatelnost na rabotodatelia, jäljempänä ZGVRS) 4 §:n 1 momentin kaltainen kansallinen säännös, jonka mukaan maksamattomien palkkasaatavien suojan ulkopuolelle jäävät henkilöt, joiden työsuhde päättyi ennen kolmen kuukauden pituista ajanjaksoa, joka edelsi työnantajan maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista koskevan päätöksen merkitsemistä rekisteriin?

Jos vastaus ensimmäiseen kysymykseen on myöntävä, onko jäsenvaltioiden menettelyllistä autonomiaa koskevaa periaatetta tulkittava vastaavuus-, tehokkuus- ja suhteellisuusperiaatteet huomioon ottaen SEUT 151 ja 153 artiklassa ja direktiivissä 2008/94 vahvistetun sosiaalisen tavoitteen yhteydessä siten, että sen perusteella sallitaan ZGVRS:n 25 §:n mukainen kansallinen toimenpide, jonka mukaan kahden kuukauden määräajan kuluttua siitä, kun maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista koskeva päätös merkittiin rekisteriin, oikeudet turvattuja palkkasaatavia koskevien vaatimusten esittämiseen ja turvattujen palkkasaatavien maksuun sammuvat, jos jäsenvaltion kansalliseen oikeuteen sisältyy työlain (Kodeks na truda) 358 §:n 1 momentin 3 kohdan kaltainen säännös, jonka mukaan määräaika maksamattomia palkkasaatavia koskevien vaatimusten esittämiselle on kolme vuotta alkaen siitä ajankohdasta, jona saatava olisi pitänyt maksaa, ja tämän määräajan päätyttyä suorittuja maksuja ei pidetä perusteettomina?

Onko Euroopan unionin perusoikeuskirjan 20 artiklaa tulkittava siten, että sen mukaan on sallittua erotella toisistaan yhtäältä työntekijät, joilla on maksamattomia palkkasaatavia ja joiden työsuhteet päättyivät ennen sitä kolmen kuukauden ajanjaksoa, joka edelsi työnantajan maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista koskevan päätöksen merkitsemistä rekisteriin, ja työntekijät, joiden työsuhteet päättyivät kyseisen kolmen kuukauden määräajan aikana, sekä toisaalta edellä mainitut työntekijät ja sellaiset työntekijät, joilla on työsuhteensa päätyttyä työlain 358 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla oikeus maksamattomien palkkasaataviensa suojaan kolmen vuoden ajan alkaen siitä ajankohdasta, jona saatava olisi pitänyt maksaa?

Onko direktiivin 2008/84 4 artiklaa, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin 3 artiklan ja suhteellisuusperiaatteen kanssa, tulkittava siten, että siinä sallitaan ZGVRS:n 25 §:n kaltainen säännös, jonka mukaan oikeudet vaatimusten esittämiseen ja turvattuihin saataviin sammuvat automaattisesti ja ilman mahdollisuutta asiaan liittyvien seikkojen tapauskohtaiseen arviointiin, kun kahden kuukauden määräaika, joka alkaa maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista koskevan päätöksen merkitsemisestä rekisteriin, päättyy?

____________

¹ Työntekijöiden suojasta työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa 22.10.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/94/EY (EUVL 2008, L 283, s. 36).