Asia C‑58/12 P

Groupe Gascogne SA

vastaan

Euroopan komissio

Muutoksenhaku – Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Muovisten teollisuussäkkien markkinat – Emoyhtiön joutuminen vastuuseen kilpailusääntöjen rikkomisesta, johon tytäryhtiö on syyllistynyt – Konsernin kokonaisliikevaihdon huomioon ottaminen sakon ylärajaa laskettaessa – Oikeudenkäynnin kohtuuton kesto unionin yleisessä tuomioistuimessa – Tehokkaan oikeussuojan periaate

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 26.11.2013

1.        Tuomioistuinmenettely – Uusien perusteiden esittäminen käsittelyn kuluessa – Edellytykset – Käsittelyn kuluessa esille tulleesta seikasta johtuva peruste – Lissabonin sopimuksen voimaantulo ei ole sellainen uusi seikka, joka oikeuttaa syyttömyysolettaman periaatteen loukkaamiseen perustuvan väitteen esittämisen myöhässä

(EU 6 artikla; unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 42 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta)

2.        Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Peruste, joka esitetään ensimmäistä kertaa vasta muutoksenhaun yhteydessä – Tutkimatta jättäminen

(SEUT 256 artiklan 1 kohta; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta)

3.        Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Perustelujen puutteellisuus – Sen hyväksyttävyys, että unionin yleinen tuomioistuin turvautuu implisiittisiin perusteluihin – Edellytykset

(SEUT 256 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artikla ja 53 artiklan ensimmäinen kohta)

4.        Kilpailu – Unionin oikeussäännöt – Rikkominen – Vastuuseen joutuminen – Emoyhtiö ja tytäryhtiöt – Taloudellinen kokonaisuus – Arviointiperusteet – Kumottavissa oleva olettama siitä, että emoyhtiö käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa kokonaan omistamiinsa tytäryhtiöihin

(EY 81 artiklan 1 kohta (josta on tullut SEUT 101 artiklan 1 kohta); neuvoston asetuksen N:o 1/2003 2 artikla)

5.        Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Enimmäismäärän laskeminen – Huomioon otettava liikevaihto – Kaikkien niiden yhtiöiden yhteenlaskettu liikevaihto, jotka muodostavat yrityksenä toimivan taloudellisen yksikön

(EY 81 artiklan 1 kohta (josta on tullut SEUT 101 artiklan 1 kohta); neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; neuvoston direktiivin 83/349 1 artiklan 1 kohdan a–c alakohta)

6.        Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Perusoikeudet, joiden kunnioittamista unionin tuomioistuin valvoo – Jokaisen oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin – Toimiminen kohtuullisessa ajassa – Vahvistaminen Euroopan ihmisoikeussopimuksessa – Viittaus Euroopan unionin perusoikeuskirjaan – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla)

7.        Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Oikeudenkäyntivirhe – Oikeudenkäynnin kohtuullista kestoa koskevan periaatteen loukkaaminen – Tutkittavaksi ottaminen – Edellytykset

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan toinen kohta; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta)

8.        Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäynnin kesto unionin yleisessä tuomioistuimessa – Oikeudenkäynnin kohtuullinen kesto – Kilpailusääntöjen rikkomista koskeva oikeusriita – Kohtuullisen ajan ylittäminen – Seuraukset

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan toinen kohta)

9.        Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäynnin kesto unionin yleisessä tuomioistuimessa – Oikeudenkäynnin kohtuullinen kesto – Arviointiperusteet

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan toinen kohta)

10.      Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vaatimus, joka perustuu oikeudenkäynnin kohtuuttomaan kestoon unionin yleisessä tuomioistuimessa – Edellytykset – Lainvastaisuus – Vahinko – Syy-yhteys – Arviointiperusteet – Ratkaisukokoonpanon koostumus

(SEUT 256, SEUT 269 ja SEUT 340 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan toinen kohta)

11.      Muutoksenhaku – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Yrityksille määrättyjen sakkojen suuruutta koskevan unionin yleisen tuomioistuimen harkinnan kyseenalaistaminen kohtuussyistä ei kuulu unionin tuomioistuimen toimivaltaan – Valitusperuste, joka perustuu valittajan taloudelliseen tilanteeseen – Tutkimatta jättäminen

(SEUT 101 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artikla)

1.        Lissabonin sopimuksen voimaantuloa, joka käsittää Euroopan unionin perusoikeuskirjan sisällyttämisen unionin primäärioikeuteen, ei voida pitää unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 42 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuna uutena oikeudellisena seikkana eikä se siis oikeuta esittämään uusia perusteita käsittelyn kuluessa. Unionin tuomioistuin on näet todennut jo ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa useaan otteeseen, että oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin – sellaisena kuin tästä oikeudesta määrätään muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa – on perusoikeus, jota Euroopan unioni kunnioittaa yleisenä periaatteena EU 6 artiklan 2 kohdan nojalla.

Tämä unionin tuomioistuimen omaksuma tulkinta työjärjestyksensä soveltamisesta pätee soveltuvin osin myös sovellettaessa unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen vastaavia määräyksiä.

(ks. 32 ja 33 kohta)

2.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 35 kohta)

3.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 37 kohta)

4.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 38–42 kohta)

5.        Silloin, kun yritys, jonka katsotaan olevan vastuussa EY 81 artiklan rikkomisesta, on taloudellisen kokonaisuuden muodostavan konsernin johdossa, asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sakon enimmäismäärää laskettaessa huomioon otettava liikevaihto on koko kyseisen konsernin liikevaihto. Komissio voi kyseisen yhtiön taloudellisen kapasiteetin arvioimiseksi ottaa huomioon sen konsolidoidun tilinpäätöksen, koska kyseistä tilinpäätöstä voidaan pitää arvioinnin kannalta merkityksellisenä seikkana.

Kun komissio on osoittanut, että emoyhtiön on katsottava olevan vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta, johon sen tytäryhtiö on syyllistynyt, komissiota ei voida vaatia näyttämään toteen, ettei yksikään konsernin muodostavista tytäryhtiöistä määritä itsenäisesti markkinakäyttäytymistään. Se, että emoyhtiön katsotaan olevan vastuussa rikkomisesta, johon tytäryhtiö on syyllistynyt, ja kielto määrätä sakkoa, jonka suuruus on yli 10 prosenttia kyseessä olevan yrityksen liikevaihdosta, ovat kaksi erillistä kysymystä, joilla on omat tehtävänsä. Tarvittaessa sen yhtiön, jonka mielestä konsolidoitu liikevaihto ei kuvaa taloudellista todellisuutta, on esitettävä seikat, joilla voidaan osoittaa, ettei emoyhtiöllä ole määräysvaltaa.

(ks. 52, 55 ja 57 kohta)

6.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 67, 68 ja 96 kohta)

7.        Sellaisen valitusperusteen tutkittavaksi ottamisesta, jonka mukaan unionin yleisessä tuomioistuimessa on tapahtunut oikeudenkäyntivirhe ja joka on esitetty ensimmäistä kertaa valituksen yhteydessä, on korostettava, että vaikka asianosaisen on voitava vedota oikeudenkäyntivirheeseen heti, kun se katsoo, että sovellettavia sääntöjä rikotaan, sitä ei voida vaatia tekemään näin vaiheessa, jossa kyseisen rikkomisen täydet vaikutukset eivät vielä ole tiedossa.

Siitä, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole antanut tuomiota kohtuullisessa ajassa, on erityisesti todettava, ettei valittaja, jonka mielestä tällä kohtuullisen ajan ylittämisellä unionin yleisessä tuomioistuimessa loukataan sen etuja, ole velvollinen vetoamaan välittömästi kyseiseen loukkaamiseen. Se voi tarvittaessa odottaa oikeudenkäynnin loppuun saakka saadakseen selville oikeudenkäynnin kokonaiskeston ja saadakseen siis tietoonsa kaikki seikat, joita sen loukkauksen yksilöiminen, jonka kohteeksi se katsoo joutuneensa, edellyttää. Tällaiseen oikeudenkäyntivirheeseen perustuva valitusperuste voidaan siis ottaa tutkittavaksi, vaikka valittaja vetoaa siihen ensimmäistä kertaa vasta valituksen yhteydessä.

(ks. 70 kohta)

8.        Siitä, että unionin tuomioistuimet loukkaavat Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan mukaista velvollisuuttaan ratkaista niiden käsiteltäväksi saatetut asiat kohtuullisessa ajassa, on määrättävä seuraamus unionin yleisessä tuomioistuimessa nostettavan vahingonkorvauskanteen yhteydessä, koska tällainen kanne merkitsee tehokasta korjauskeinoa.

Tästä seuraa, että vaatimusta, jolla pyritään saamaan korvausta siitä aiheutuneesta vahingosta, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole antanut tuomiota kohtuullisessa ajassa, ei voida saattaa suoraan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi valituksen yhteydessä, vaan se on esitettävä itse unionin yleisessä tuomioistuimessa.

Silloin, kun ei ole olemassa mitään viitteitä siitä, että oikeudenkäynnin kohtuuton kesto unionin yleisessä tuomioistuimessa on vaikuttanut asian ratkaisun sisältöön, se, ettei tuomiota ole annettu kohtuullisessa ajassa, ei myöskään voi johtaa valituksenalaisen tuomion kumoamiseen. Kun lisäksi otetaan huomioon tarve varmistaa unionin oikeuden kilpailusääntöjen noudattaminen, unionin tuomioistuin ei voi pelkästään sillä perusteella, ettei tuomiota ole annettu kohtuullisessa ajassa, antaa valittajalle mahdollisuutta kyseenalaistaa sakon perusteltavuus tai suuruus, kun kaikki valitusperusteet, jotka koskevat unionin yleisen tuomioistuimen esittämiä toteamuksia kyseisen sakon suuruudesta ja siitä toiminnasta, josta sakko on määrätty seuraamukseksi, on hylätty.

(ks. 72, 73, 78, 83 ja 84 kohta)

9.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 85–87 ja 91–96 kohta)

10.      Tutkiessaan vaatimusta, jolla pyritään saamaan korvausta siitä aiheutuneesta vahingosta, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole antanut tuomiota kohtuullisessa ajassa, unionin yleisen tuomioistuimen on arvioitava sekä vahingon, johon on vedottu, todellisuutta että kyseisen vahingon ja riidanalaisen tuomioistuinmenettelyn kohtuuttoman keston välistä syy-yhteyttä tutkimalla tässä tarkoituksessa esitettyjä todisteita.

Tästä on korostettava, että silloin kun on kyse vahingonkorvauskanteesta, joka perustuu siihen, että unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan toista kohtaa, koska se ei ole noudattanut niitä vaatimuksia, jotka liittyvät tuomion antamiseen kohtuullisessa ajassa, unionin yleisen tuomioistuimen on SEUT 340 artiklan toisen kohdan mukaan otettava huomioon jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksissä samankaltaisiin rikkomisiin perustuvien kanteiden käsittelemiseen sovellettavat yleiset periaatteet. Unionin yleisen tuomioistuimen on tässä yhteydessä muun muassa selvitettävä, onko aineellisen vahingon lisäksi mahdollista yksilöidä sellainen aineeton vahinko, joka asianosaiselle on aiheutunut kohtuullisen ajan ylittämisestä ja josta olisi tarvittaessa määrättävä asianmukainen korvaus.

Unionin yleisen tuomioistuimen, jolla on toimivalta SEUT 256 artiklan 1 kohdan nojalla, on siis otettava kantaa tällaisiin vahingonkorvausvaatimuksiin ratkaisemalla asia sen oikeudenkäynnin, jonka kestoa on arvosteltu, taustalla olevan asian ratkaisseesta kokoonpanosta poikkeavassa kokoonpanossa ja soveltamalla perusteita, jotka unionin tuomioistuin on määritellyt sen arvioimiseksi, onko unionin yleinen tuomioistuin noudattanut käsittelyaikojen kohtuullisuuden periaatetta.

(ks. 88–90 ja 103 kohta)

11.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 100 ja 101 kohta)