Valitus, jonka Evonik Degussa GmbH on tehnyt 8.4.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-341/12, Evonik Degussa GmbH v. Euroopan komissio, 28.1.2015 antamasta tuomiosta

(Asia C-162/15 P)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Evonik Degussa GmbH (edustaja: Rechtsanwalt C. Steinle, Rechtsanwalt C. von Köckritz ja Rechtsanwältin A. Richter)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-341/12, Evonik Degussa GmbH vastaan Euroopan komissio, 28.1.2015 antama tuomio on kumottava

Evonik Degussan esittämän tietojen luottamuksellista käsittelyä asiassa COMP/F/38.620 620 – Vetyperoksidi ja perboraatti – annetussa päätöksessä koskevan pyynnön hylkäämisestä 24.5.2012 tehty komission päätös C(2012) 3534 final asiassa COMP/38.620 – Vetyperoksidi ja perboraatti – on kumottava SEUT 263 artiklan neljännen kohdan nojalla ja

komissio on velvoitettava korvaamaan valittajalle asian käsittelystä unionin yleisessä tuomioistuimessa ja unionin tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vetoaa yhteensä kolmeen valitusperusteeseen.

Ensimmäinen valitusperuste: Unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut virheellisesti kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tehtävästä ja toimivaltuuksista tietyissä kilpailuasioita koskevissa menettelyissä 13.10.2011 annetun Euroopan komission puheenjohtajan päätöksen 2011/695/EU ¹ 8 artiklaa ja katsonut lainvastaisesti, ettei komissio ollut jättänyt noudattamatta perusteluvelvollisuuttaan eikä kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja ollut tehnyt ilmeistä arviointivirhettä päättäessään julkaista riidanalaiset tiedot. Unionin yleisen tuomioistuimen pyrkimys ”nähdä” kilpailun pääosaston työntekijän esittämät toteamukset valittajan kanssa käymästään kirjeenvaihdosta kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan päätöksessä on ristiriidassa kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan päätöksen selkeän sanamuodon kanssa ja perustuu näin ollen riidanalaisen päätöksen sisällön ilmeiseen vääristelemiseen mutta tämän lisäksi se on johtanut myös valittajalla olevan tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkaamiseen.

Toinen valitusperuste: Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen SEUT 339 artiklaa ja asetuksen 1/2003² 30 artiklaa tulkittaessa. Se on lähtenyt perusteettomasti siitä, että riidanalaiset tiedot, jotka perustuvat sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman nojalla esitettyihin lausumiin, eivät kuulu salassapitovelvollisuuden piiriin ja komissiolla on asetuksen N:o 1/2003 30 artiklan nojalla harkintavalta päättää niiden julkaisemisesta. Se, että sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman nojalla annetuista lausumista julkaistaan sanatarkkoja otteita komission päätöksessä, merkitsee sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman nojalla esitettyjen lausumien osittaista julkistamista, joka on sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan vuoden 2002 tiedonannon 32 kohdan ja sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan vuoden 2006 tiedonannon 40 kohdan mukaan kiellettyä. Unionin yleinen tuomioistuin on lisäksi ymmärtänyt väärin asetuksen N:o 1049/2001³ 4 artiklan 2 kohdan ja sen osalta annetun unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön merkityksen komission päätösten otteiden julkaisemisen yhteydessä.

Kolmas valitusperuste: Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen arvioidessaan oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita. Se lähtee tuomiossaan perusteettomasti siitä, että valittajan perusteltua luottamusta ei loukattu sillä, että päätös suunniteltiin julkaistavan uudestaan laajennettuna toisintona. Komission valittajan osalta vireille panema kartellia koskevaa hallintomenettely on päätetty julkaisemalla vuonna 2007 päätöksestä toisinto, joka ei ollut luottamuksellinen. Kyseisen menettelyn päättämisen jälkeen ei kantajan mukaan ole mahdollista julkaista sellaista laajennettua toisintoa, joka ei ole luottamuksellinen.

____________

____________

¹ EUVL L 275, s. 29.

² Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL L 1, s. 1).

³ Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, s. 43).