Language of document : ECLI:EU:T:2011:361

Asia T-59/07

Polimeri Europa SpA

vastaan

Euroopan komissio

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Butadieenikumin ja emulsiopolymeroinnilla tuotetun styreenibutadieenikumin markkinat – Päätös, jossa todetaan EY 81 artiklan rikkominen – Kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta vastuuseen joutuminen – Yhtenä kokonaisuutena pidettävä kilpailusääntöjen rikkominen – Näyttö kartellin olemassaolosta – Sakot – Rikkomisen vakavuus ja kesto – Raskauttavat seikat

Tuomion tiivistelmä

1.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Komission velvollisuus näyttää toteen kilpailusääntöjen rikkominen ja sen kesto – Selvitysvelvollisuuden laajuus

(EY 81 artiklan 1 kohta ja EY 82 artikla)

2.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Väitetiedoksianto – Oikeudellinen luonne – Valmisteleva luonne

(EY 81 artikla)

3.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission toimivalta – Toimivalta yhdistää kaksi erillistä menettelyä

(EY 81 artikla)

4.      Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kilpailua rajoittava vaikutus – Arviointiperusteet – Kilpailunvastainen tarkoitus – Riittävä todentaminen

(EY 81 artiklan 1 kohta)

5.      Kilpailu – Unionin kilpailusäännöt – Rikkomiset – Vastuuseen joutuminen

(EY 81 artikla ja EY 82 artikla)

6.      Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset – Yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista – Analogiset vaatimukset kanneperusteen tueksi esitetyille väitteille

(Unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artikla; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta)

7.      Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kilpailua rajoittava vaikutus – Arviointiperusteet – Kilpailunvastainen tarkoitus – Riittävä todentaminen

(EY 81 artiklan 1 kohta)

8.      Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yritysten väliset sopimukset – Komission velvollisuus näyttää toteen kilpailusääntöjen rikkominen – Rajat

(EY 81 artiklan 1 kohta)

9.      Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Näyttö – Yrityksen vastaus komission tietojensaantipyyntöön

(EY 81 artikla ja EY 82 artikla)

10.    Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka muodostavat yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen

(EY 81 artiklan 1 kohta)

11.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus –Rikkomisen luonteeseen perustuva arviointi – Erittäin vakavat rikkomiset

(EY 81 artikla; komission tiedonanto 98/C 9/03)

12.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Komission harkintavalta – Komissiolla ei ole velvollisuutta taata sakkojen määrän ja kyseisen tuotteen markkinoiden kokonaisliikevaihdon olevan suhteessa

(EY 81 artikla ja EY 82 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohta)

13.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Sakkojen varoittava vaikutus

(EY 81 artikla; komission tiedonanto 98/C 9/03)

14.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Huomioon otettu liikevaihto

(EY 81 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta)

15.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Raskauttavat seikat – Uusiminen – Käsite

(EY 81 artikla; komission tiedonannon 98/C 9/03 2 kohta)

16.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Lieventävät seikat – Sopimuksen tosiasiallinen soveltamatta jättäminen – Arviointi

(EY 81 artikla; komission tiedonannon 98/C 9/03 3 kohdan 2e luetelmakohta)

1.      Kun on kysymys EY 81 artiklan 1 kohdan rikkomisen toteennäyttämisestä, komission on esitettävä selvitys niistä kilpailusääntöjen rikkomisista, jotka se on katsonut tapahtuneeksi, ja oikeudellisesti riittävä näyttö kilpailusääntöjen rikkomisen muodostavista seikoista. Komission on siis esitettävä täsmällistä ja yhtäpitävää näyttöä, jonka perusteella voidaan vakuuttua siitä, että rikkominen on tapahtunut.

Lisäksi on tavanomaista, että näihin menettelytapoihin ja sopimuksiin liittyvät toimenpiteet toteutetaan vaivihkaa, että kokoukset pidetään salassa ja että niihin liittyvien asiakirjojen määrä pidetään mahdollisimman vähäisenä. Tästä seuraa, että vaikka komissio löytäisi asiakirjoja, jotka osoittavat nimenomaisesti toimijoiden välisen lainvastaisen yhteydenpidon, nämä ovat normaalisti vain hajanaisia ja vähäisiä, joten usein on välttämätöntä muodostaa kuva tietyistä yksityiskohdista päättelemällä. Useimmissa tapauksissa kilpailunvastaisen menettelytavan tai sopimuksen olemassaolo on pääteltävä tietyistä yhteensattumista ja viitteistä, jotka yhdessä tarkasteltuina voivat muun johdonmukaisen selityksen puuttuessa olla osoitus kilpailusääntöjen rikkomisesta.

Tältä osin missään säännöksessä tai millään yhteisön oikeuden yleisellä periaatteella ei kielletä komissiota tukeutumasta yhtä yritystä vastaan muiden moitittujen yritysten lausuntoihin. Muutoin komissiolle kuuluva todistustaakka EY 81 ja EY 82 artiklan vastaisista menettelyistä olisi mahdoton täyttää, mikä olisi yhteensopimatonta EY:n perustamissopimuksessa komissiolle uskotun näiden määräysten moitteetonta soveltamista koskevan valvontatehtävän kanssa.

Erityisesti sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun tiedonannon yhteydessä esitetyistä lausunnoista huomautettakoon, ettei missään säännöksessä kielletä komissiota käyttämästä tällaisia lausuntoja osoittaakseen kilpailusääntöjen rikkomisen. Toiseksi tällaisten lausuntojen todistusarvoa ei voida kiistää, koska lausunnoilla, joista on haittaa lausunnon antajalle, voidaan periaatteessa katsoa olevan merkittävä arvo. Vaikka lainvastaisen yhteistoimintajärjestelyn pääosallistujien vapaaehtoisesti esittämiin todisteisiin on yleensä asianmukaista suhtautua tietyllä varauksella, kun otetaan huomioon se mahdollisuus, että kyseisillä osallistujilla on taipumus vähätellä sen osuuden merkitystä, joka niillä on kilpailusääntöjen rikkomiseen, ja suurennella toisten osuutta, se, että yhteistyötiedonannon soveltamista pyydetään sakon määrän vähentämiseksi, ei välttämättä kannusta esittämään yhteistoimintajärjestelyn muiden osanottajien käyttäytymistä vääristäviä todisteita. Jokainen yritys johtaa komissiota harhaan voisi näet kyseenalaistaa pyynnön esittäjän yhteistyön vilpittömyyden ja kattavuuden ja näin ollen vaarantaa tämän mahdollisuuden hyötyä täysimääräisesti yhteistyötiedonannosta. Erityisesti se, että henkilö myöntää rikkoneensa kilpailusääntöjä ja myöntää näin ollen sellaisten tosiseikkojen olemassaolon, jotka ylittävät ne tosiseikat, joiden olemassaolo voidaan johtaa suoraan kyseisistä asiakirjoista, merkitsee lähtökohtaisesti – päinvastaista osoittavien erityisten olosuhteiden puuttuessa – sitä, että kyseinen henkilö on päättänyt kertoa totuuden

(ks. 50–52 ja 58 kohta)

2.      Väitetiedoksianto on menettelyyn liittyvä ja valmisteleva asiakirja, jolla rajataan komission vireille paneman hallinnollisen menettelyn kohde puolustautumisoikeuksien tehokkaan käyttämisen varmistamiseksi ja estetään se, että komissio ottaa huomioon muita väitteitä asianomaisen menettelyn päättävässä päätöksessään. Sitä, että komissio laatii väitetiedoksiannon, ei missään tapauksessa voida pitää näyttönä kyseessä olevan yrityksen syyllisyyden olettamisesta. Jos asia ei olisi näin, tämän alan minkä tahansa menettelyn aloittaminen olisi mahdollisesti omiaan loukkaamaan syyttömyysolettaman periaatetta.

Näin ollen ensimmäisen ja tämän jälkeen toisen väitetiedoksiannon laatiminen sinänsä ei voi johtaa minkään sääntöjenvastaisuuden toteamiseen.

Toisen väitetiedoksiannon muutoksista ensimmäiseen väitetiedoksiantoon nähden todettakoon, että tämän menettelyllisen toimen luonteelle on tyypillistä, että se on väliaikainen ja että komissio voi muuttaa sitä myöhemmässä arvioinnissaan osapuolten sille vastauksissaan esittämien huomautusten ja muiden tosiseikkoja koskevien toteamusten perusteella. Komission pitää näet ottaa huomioon seikat, jotka perustuvat koko hallinnolliseen menettelyyn, ja sen on joko hylättävä perusteettomat väitteet tai muokattava ja täydennettävä sekä tosiseikkojen että oikeudellisten seikkojen osalta huomioon ottamiensa väitteiden tueksi esittämiään perusteluja. Jos komissio voi perustellusti muuttaa sekä tosiseikkoja että oikeudellisia seikkoja koskevia perustelujaan väitetiedoksiannon ja lopullisen päätöksensä välillä, se voi näin ollen sitäkin perustellummin tehdä niin kahden väitetiedoksiannon välillä.

(ks. 68–70 ja 73 kohta)

3.      Komissiolla on kartelliasioissa oikeus eriyttää ja yhdistää menettelyjä objektiivisin perustein. Näin ollen voidaan yhdistää kaksi menettelyä, joista kumpikin koskee tiettyä tuotetta, kun nämä tuotteet kuuluvat samaan toiminta-alaan, kun otetaan huomioon erityisesti niiden fyysiset ominaisuudet ja käyttötarkoitus, ja kun osa yritysten välisistä lainvastaisista kokouksista koskee samanaikaisesti molempia tuotteita. Lisäksi jos oletetaan, että rikkomisen, jota yhdistäminen koskee, voidaan katsoa tarkoittavan todellisuudessa kahta erillistä rikkomista, on merkityksetöntä, todetaanko nämä rikkomiset useissa päätöksissä vai vain yhdessä päätöksessä, siltä osin kuin kyseiset rikkomiset eivät ole vanhentuneet.

Lisäksi EY 81 artiklan 1 kohdan rikkominen voi johtua paitsi yksittäisestä toimenpiteestä myös useista toimenpiteistä tai jopa jatketusta käyttäytymisestä. Tämän tulkinnan oikeellisuutta ei voida kiistää sillä perusteella, että yksi tai useampi osatekijä tästä useiden toimenpiteiden sarjasta tai tästä jatkuvasta käyttäytymisestä voisi sellaisenaankin ja erikseen tarkasteltuna merkitä kyseisen määräyksen rikkomista. Kun eri toimenpiteet kuuluvat kokonaissuunnitelmaan, koska niiden yhteisenä tavoitteena on kilpailun vääristäminen yhteismarkkinoiden sisällä, komissiolla on oikeus kohdistaa vastuu näistä toimenpiteistä sen mukaan, miten yritykset ovat osallistuneet kilpailusääntöjen rikkomiseen kokonaisuutena arvioiden. Jos komissio voi lainmukaisesti päätellä, että eri ilmenemismuodot ovat osa yhtenä kokonaisuutena pidettävää rikkomista sen vuoksi, että ne kuuluvat kilpailun vääristämistä koskevaan kokonaissuunnitelmaan, se, että salaisten menettelytapojen määrä ja voimakkuus vaihtelevat asianomaisten markkinoiden mukaan, ei merkitse, ettei rikkominen koske markkinoita, joilla nämä menettelytavat ovat heikompia ja harvalukuisempia. Olisi keinotekoista jakaa sellainen jatkettu käyttäytyminen, jolle on ominaista yksi tarkoitus, useaan erilliseen rikkomiseen sillä perusteella, että salaiset menettelytavat ovat vaihdelleet asianomaisten markkinoiden mukaan.

(ks. 100 ja 272 kohta)

4.      Sopimuksen konkreettisia seurauksia ei tarvitse ottaa huomioon EY 81 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa, jos ilmenee, että sopimuksen tarkoituksena on rajoittaa, estää tai vääristää kilpailua. Siltä osin kuin erityisesti on kyse kilpailua rajoittavista sopimuksista, jotka ovat kilpailevien yritysten kokousten aiheena, kysymyksessä on EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu rikkominen, kun kokousten tarkoituksena on rajoittaa, estää tai vääristää kilpailua ja kun niissä näin pyritään keinotekoisesti järjestämään markkinoiden toimintaa. Tällaisessa tapauksessa riittää, että komissio osoittaa asianomaisen yrityksen osallistuneen kokouksiin, joiden aikana on tehty kilpailunvastaisia sopimuksia, jotta kyseisen yrityksen osallistuminen yhteistoimintajärjestelyyn voidaan osoittaa. Jos osallistuminen tällaisiin kokouksiin on näytetty toteen, kyseisen yrityksen on esitettävä selvitystä siitä, että sen osallistumisella kyseisiin kokouksiin ei ollut kilpailua rajoittavaa tarkoitusta, osoittamalla ilmoittaneensa kilpailijoilleen, että se osallistui näihin kokouksiin eri tarkoituksessa kuin ne.

Kun näyttö yritysten yhteistoiminnasta ei näin ollen perustu pelkkään toteamukseen markkinakäyttäytymisien samansuuntaisuudesta vaan asiakirjoihin, joista ilmenee, että näiden yritysten lainvastaiset menettelytavat ovat yhteistoiminnan tulosta, vaihtoehtoinen selitys käytetyistä hinnoista, jonka mukaan väitetty hintojen sopiminen olisi todellisuudessa tuottajien reaktio raaka-aineiden kustannuksiin ja markkinoiden kehitykseen, ei kyseenalaista komission toteamusta kartellin olemassaolosta.

(ks. 103, 108 ja 109 kohta)

5.      Kun yksikkö, joka harjoittaa taloudellista toimintaa, rikkoo kilpailusääntöjä, sen asiana on henkilökohtaisen vastuun periaatteen mukaisesti vastata kyseisestä rikkomisesta. Kuitenkin silloin, kun kaksi yksikköä yhdessä muodostaa yhden taloudellista toimintaa harjoittavan yksikön, se, että rikkomiseen syyllistynyt yksikkö on yhä olemassa, ei sellaisenaan estä seuraamuksen määräämistä sille yksikölle, jolle ensiksi mainittu on luovuttanut taloudellisen toimintansa. Tällainen seuraamuksen täytäntöönpano on sallittua silloin, kun kyseiset yksiköt ovat olleet saman henkilön määräysvallassa ja kun ne ovat näin ollen näitä yksiköitä yhdistävien läheisten taloudellisten ja organisatoristen yhteyksien vuoksi noudattaneet keskeisiltä osin samoja liiketoiminnallisia ohjeita.

Näin ollen kun rikkomistensa aikana kaksi yhtiötä ovat kokonaan – suoraan tai epäsuorasti – saman yhtiön omistuksessa, henkilökohtaisen vastuun periaate ei estä sitä, että seuraamus rikkomisesta, johon ensin syyllistyi ensimmäinen yhtiö ja tämän jälkeen toinen yhtiö, määrätään kokonaisuudessaan toiselle yhtiölle.

Joka tapauksessa seuraamuksella, joka määrätään yritykselle, joka on oikeudellisesti yhä olemassa mutta joka on lakannut harjoittamasta taloudellista toimintaa, ei välttämättä ole pelotevaikutusta. Lisäksi jos seuraamus olisi mahdollista määrätä ainoastaan sellaiselle yksikölle, joka on syyllistynyt rikkomiseen, yritykset voisivat välttää seuraamukset jo pelkästään muuttamalla identiteettiään uudelleenjärjestelyillä, luovutuksilla tai muilla oikeudellisilla tai organisatorisilla muutoksilla.

(ks. 123–126 ja 129 kohta)

6.      Unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan kannekirjelmässä on mainittava riidan kohde ja yhteenveto seikoista, joihin kanne perustuu. Kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä on, että ne olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin kanne perustuu, käyvät ilmi ainakin pääpiirteittäin itse kannekirjelmän tekstistä, kunhan ne on esitetty johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi. Vaikka kannekirjelmän tekstiosaa voidaan tukea ja täydentää tietyiltä osin viittaamalla kannekirjelmän liitteenä olevien asiakirjojen kohtiin, sillä, että viitataan yleisluonteisesti muihin asiakirjoihin, vaikka ne olisivat kannekirjelmän liitteinä, ei voida korjata sitä, että kannekirjelmässä ei ole mainittu olennaisia oikeudellisia perusteita ja perusteluja, jotka siinä on edellä mainittujen sääntöjen mukaan mainittava.

Unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä ei myöskään ole yrittää etsiä ja tunnistaa liitteistä niitä perusteita ja väitteitä, joihin kanteen voitaisiin katsoa perustuvan, koska liitteillä on puhtaasti todistuksellinen ja täydentävä tehtävä.

Edellytykset ovat samat, kun kanneperusteen tueksi esitetään väite. Näin ollen mainittuja vaatimuksia ei tyydytä väite, jonka olennaiset seikat on esitetty pelkästään kannekirjelmän liitteissä.

Tätä puutetta ei korjata sillä, että yritys esittää tietyt tosiseikat tai oikeudelliset seikat vastauksessa ja viittaa tiettyihin kannekirjelmän liitteisiin tai toimittaa vastauksensa yhteydessä uusia liitteitä. Täten vastauksen sisällöllä ei ole merkitystä tarkasteltaessa sitä, täyttääkö kannekirjelmä työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan vaatimukset. Etenkään vastauksessa kannekirjelmän sisältämien kanneperusteiden laajentamiseksi esitettyjen kanneperusteiden ja argumenttien huomioon ottamiseen ei voida vedota, jos tarkoituksena on korjata se, että työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan vaatimukset eivät kannetta nostettaessa ole täyttyneet, muutoinhan tämän määräyksen merkitys vesittyisi täysin.

(ks. 161, 162, 168 ja 169 kohta)

7.      Silloin, kun keskenään kilpailevien yritysten kokouksissa tehdään sopimuksia, kilpailusääntöjä rikotaan, kun näillä kokouksilla on kilpailunvastainen tarkoitus ja kun niissä siten pyritään keinotekoisesti järjestämään markkinoiden toimintaa. Tällöin tietyn yrityksen voidaan pätevästi katsoa olevan vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta, kun kyseinen yritys on osallistunut näihin kokouksiin tietoisena niiden tarkoituksesta, vaikka yritys ei tämän jälkeen olisikaan toimeenpannut tiettyä näissä kokouksissa sovittua toimenpidettä. Sillä, kuinka säännöllisesti yritys on osallistunut kokouksiin ja kuinka täysimääräisesti se on toteuttanut sovitut toimet, ei ole vaikutusta sen vastuun syntymiseen vaan vastuun laajuuteen ja sitä kautta seuraamusten tasoon.

(ks. 173 kohta)

8.      Käytännössä komission on usein osoitettava kilpailusääntöjen rikkomisen olemassaolo tämän tehtävän kannalta epäedullisissa olosuhteissa, koska rikkomisen muodostavien tosiseikkojen ajankohdasta on voinut kulua useita vuosia ja koska useat tutkimuksen kohteena olevat yritykset eivät ole toimineet aktiivisesti yhteistyössä komission kanssa. Tässä yhteydessä kilpailusääntöjen rikkomiseen syyllistyneen yrityksen olisi liian helppoa välttyä seuraamukselta, jos se voisi vedota lainvastaisen sopimuksen toiminnasta annettujen tietojen epämääräisyyteen tilanteessa, jossa sopimuksen olemassaolo ja sen kilpailunvastainen tarkoitus on kuitenkin näytetty toteen riittävällä tavalla. Yritykset voivat tällaisessa tilanteessa puolustautua tehokkaasti, jos niillä on mahdollisuus ilmoittaa kantansa kaikista komission niitä vastaan esittämistä todisteista.

(ks. 177 kohta)

9.      Kilpailusääntöjen rikkomista koskevassa hallinnollisessa menettelyssä yritysten nimissä tehdyillä lausunnoilla on merkittävä todistusarvo, koska ne merkitsevät huomattavia oikeudellisia ja taloudellisia riskejä. Todistusarvo on erittäin suuri, jos yritysten lausunnot tukevat muita samantyyppisiä lausuntoja.

Lisäksi yrityksen nimissä annettujen vastausten luotettavuus on suurempi kuin mikä voisi olla yrityksen henkilökuntaan kuuluvan antamalla vastauksella riippumatta siitä, millaisia kokemuksia tai mielipiteitä tällaisella henkilöllä on.

(ks. 179, 183, 267 ja 270 kohta)

10.    Yrityksen voidaan katsoa olevan vastuussa kokonaisvaltaisesta yhteistoimintajärjestelystä, vaikka on näytetty toteen, että se on välittömästi osallistunut vain yhteen tai useampaan yhteistoimintajärjestelyn osatekijöistä, jos yhtäältä se tiesi tai sen olisi väistämättä pitänyt tietää, että salainen yhteistyö, johon se osallistui erityisesti useiden vuosien ajan säännöllisesti järjestettyjen kokousten kautta, kuului kokonaissuunnitelmaan, jonka tarkoituksena oli vääristää normaalia kilpailua, ja jos toisaalta tämä kokonaissuunnitelma kattoi kaikki osatekijät, joista yhteistoimintajärjestely muodostui. Myöskään se, että eri yrityksillä on ollut eri tehtävät niiden pyrkiessä yhteiseen tavoitteeseen, ei poista kilpailunvastaisen tarkoituksen ja näin ollen rikkomisen identiteettiä sillä edellytyksellä, että kukin yritys on omalla tahollaan myötävaikuttanut yhteisen tavoitteen toteuttamiseen.

(ks. 193 kohta)

11.    Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa sovellettavissa suuntaviivoissa esitetystä erittäin vakavien rikkomisten kuvauksesta ilmenee, että sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena on nimenomaan tavoitehintojen asettaminen tai markkinaosuuksien jakaminen, voidaan jo niiden laadun perusteella luokitella erittäin vakaviksi ilman, että komission olisi osoitettava rikkomisen todellinen vaikutus markkinoihin. Samoin hintojen vahvistamista koskevat horisontaaliset kartellit kuuluvat kaikkein vakavimpiin yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisiin, joten niitä voidaan jo sinänsä pitää erittäin vakavina.

(ks. 225 kohta)

12.    Komissiolla on kunkin kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävän sakon määrää vahvistaessaan harkintavaltaa. Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohdan nojalla sakon määrä määritetään kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden ja keston perusteella. Sakon määrä on lopputulos useista laskelmista, jotka komissio on tehnyt asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa sovellettavien suuntaviivojen mukaisesti. Sakon määrä määritetään muun muassa kyseessä olevan yrityksen omaan käyttäytymiseen liittyvien seikkojen, kuten raskauttavien tai lieventävien olosuhteiden, olemassaolon perusteella.

Tästä oikeudellisesta kehyksestä ei voida päätellä, että komission pitäisi taata näin lasketun sakon määrän olevan suhteessa kyseessä olevan tuotteen markkinoiden kokonaisliikevaihtoon tiettynä rikkomisvuonna, vaikka kyseessä oleva kilpailusääntöjen rikkominen on kestänyt useita vuosia ja vaikka sakon määrä riippuu myös muista yrityksen omaan käyttäytymiseen liittyvistä seikoista.

(ks. 232 kohta)

13.    Komission toimivalta määrätä sakkoja yrityksille, jotka tahallaan tai tuottamuksesta rikkovat EY 81 artiklaa, on yksi niistä komissiolle annetuista keinoista, joiden avulla sen on mahdollista täyttää sille yhteisön oikeudessa annettu valvontatehtävä, johon kuuluu velvollisuus noudattaa sellaista yleistä politiikkaa, jolla pyritään kilpailuasioiden osalta soveltamaan perustamissopimuksessa vahvistettuja periaatteita ja ohjaamaan yritysten toimintaa näiden periaatteiden mukaisesti. Tästä seuraa, että kun komissio arvioi kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta sakon suuruuden määrittämistä varten, sen on huolehdittava siitä, että sen toimenpiteellä on rikkomista estävä vaikutus erityisesti sellaisten kilpailusääntöjen rikkomisen muotojen osalta, jotka ovat erityisen haitallisia yhteisön tavoitteiden toteuttamisen kannalta.

Tämä edellyttää, että sakon määrä mukautetaan niin, että voidaan ottaa huomioon sakon tavoiteltu vaikutus sen kohteena olevalle yritykselle, jotta sakko ei olisi merkityksetön tai päinvastoin liiallinen erityisesti kyseisen yrityksen taloudelliseen kapasiteettiin nähden, niiden vaatimusten mukaisesti, jotka johtuvat yhtäältä tarpeesta taata sakon tehokkuus ja toisaalta suhteellisuusperiaatteen noudattamisesta. Suuri yritys, jolla on muihin kartellin jäseniin nähden huomattavat taloudelliset resurssit, voi helpommin hankkia sakkonsa maksamisen kannalta välttämättömät varat, mikä oikeuttaa soveltamaan korotuskerrointa sakon riittävän ehkäisevän vaikutuksen aikaansaamiseksi ja määräämään sakon, joka on suhteellisesti suurempi kuin sellaiselle samaan rikkomiseen syyllistyneelle yritykselle määrätty sakko, jolla ei ole tällaisia resursseja. Erityisesti on tarkoituksenmukaista huomioida kunkin kartelliin kuuluvan yrityksen kokonaisliikevaihto vahvistettaessa sakkojen määrää

Varoittavan vaikutuksen päämäärällä, jota komissiolla on oikeus tavoitella sakon määrää vahvistaessaan, pyritään varmistamaan se, että yritykset noudattavat perustamissopimuksen kilpailusääntöjä harjoittaessaan toimintaansa yhteisön alueella tai Euroopan talousalueella. Siitä seuraa, että ehkäisevää vaikutusta, joka voidaan ottaa huomioon sakon laskemisessa, arvioidaan ottaen huomioon useita seikkoja eikä pelkästään kyseessä olevan yrityksen erityistilanne. Tätä periaatetta sovelletaan erityisesti silloin, kun komissio on määrittänyt ehkäisevän vaikutuksen kertoimen, jota sovelletaan yritykselle määrättävään sakkoon.

(ks. 243–246 kohta)

14.    Se, että useiden yhtiöiden on maksettava sakko yhteisvastuullisesti, koska ne muodostavat EY 81 artiklassa tarkoitetun yrityksen, ei merkitse asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdassa säädetyn enimmäismäärän soveltamisen osalta, että kunkin velvollisuus rajoittuu 10 prosenttiin edellisen tilikauden liikevaihdosta. Tässä säännöksessä tarkoitettu 10 prosentin enimmäismäärä on laskettava kaikkien niiden yhtiöiden yhteenlasketun liikevaihdon perusteella, jotka muodostavat EY 81 artiklassa tarkoitettuna yrityksenä toimivan taloudellisen yksikön, sillä ainoastaan näiden konserniyhtiöiden yhteenlaskettu liikevaihto voi kuvastaa kyseessä olevan yrityksen kokoa ja taloudellista vahvuutta.

(ks. 253 ja 313 kohta)

15.    Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa sovellettavien suuntaviivojen 2 kohdassa mainitaan raskauttavana olosuhteena saman yrityksen tai samojen yritysten syyllistyminen uudelleen samanlaatuiseen rikkomiseen. Uusimisen käsite, sellaisena kuin se esiintyy joissakin kansallisissa oikeusjärjestyksissä, edellyttää, että henkilö on syyllistynyt uusiin rikkomisiin sen jälkeen, kun hänelle on määrätty seuraamus vastaavanlaisista rikkomisista. Mahdollinen kilpailusääntöjen rikkomisen uusiminen on huomioitava tekijä asianomaisen rikkomisen vakavuutta arvioitaessa.

Tältä osin kun komissio ottaa huomioon EY 81 artiklassa tarkoitetun käsitteen yritys soveltaakseen kilpailusääntöjen rikkomisen uusimiseen liittyvää raskauttavaa seikkaa ja katsoo, että sama yritys on toistuvasti rikkonut kilpailusääntöjä, vaikka kyseisiin rikkomisiin osallistuneet oikeushenkilöt eivät ole samat, sen on esitettävä yksityiskohtaisia ja täsmällisiä tietoja, jotka tukevat sen väitettä.

Kun asianomaisten yhtiöiden rakenteen ja määräysvallan kehitys on erityisen monimutkainen, komission on näin ollen annettava riittävän yksityiskohtaista ja täsmällistä tietoa kyseisen yrityksen omistuksessa ennen rikkomista olleista yhtiöistä ja esitettävä kaikki tarvittavat yksityiskohtaiset tiedot, joiden perusteella voidaan katsoa, että sen päätöksen ja aikaisempien päätöksen adressaatteina olevat yhtiöt muodostavat EY 81 artiklassa tarkoitetun saman yrityksen.

(ks. 293–295, 298, 299 ja 302 kohta)

16.     Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa sovellettavien suuntaviivojen 3 kohdan toisen luetelmakohdan mukaan myös se, että yritys on jättänyt käytännössä soveltamatta rikkomista koskevia sopimuksia tai menettelytapoja, voi muodostaa lieventävän olosuhteen. Se, ettei yritys, jonka on näytetty osallistuneen kilpailijoidensa kanssa markkinoiden jakamista koskeneeseen yhteistoimintaan, ole toiminut markkinoilla siten kuin kilpailijoiden kanssa on sovittu, ei välttämättä ole seikka, joka olisi sakkojen suuruutta määrättäessä otettava huomioon lieventävänä asianhaarana.

Yritys, joka kilpailijoidensa kanssa harjoittamastaan yhteistoiminnasta huolimatta noudattaa jokseenkin itsenäistä politiikkaa markkinoilla, voi yksinkertaisesti yrittää käyttää kartellia hyväkseen, ja jos yritys ei avoimesti jättäydy kokouksissa sovitun ulkopuolelle, se säilyttää lähtökohtaisesti täyden vastuunsa siitä, että se on osallistunut kartelliin. Komissio on velvollinen toteamaan lieventävän olosuhteen olemassaolon sillä perusteella, ettei yhteistoimintajärjestelyä ole pantu täytäntöön, vain silloin, kun yritys, joka vetoaa tähän seikkaan, voi osoittaa, että se on selvästi ja huomattavasti vastustanut tämän yhteistoimintajärjestelyn toteuttamista jopa siten, että se on häirinnyt sen toimintaa, ja ettei se ole näkyvästi liittynyt sopimukseen ja tällä tavoin kannustanut muita yrityksiä kyseisen yhteistoimintajärjestelyn täytäntöönpanoon. Yritysten olisi liian helppoa minimoida ankaran sakon maksamisen riski, jos ne voisivat hyötyä lainvastaisesta yhteistoimintajärjestelystä ja saada sitten sakon alennuksen sillä perusteella, että niiden rooli rikkomisen täytäntöönpanossa on ollut vain rajallinen, kun niiden asenne on houkutellut muita yrityksiä menettelemään kilpailua enemmän vahingoittavalla tavalla.

(ks. 306 ja 307 kohta)