Language of document : ECLI:EU:T:2016:150

Asia T‑100/15

Dextro Energy GmbH & Co. KG

vastaan

Euroopan komissio

Kuluttajansuoja – Asetus (EY) N:o 1924/2006 – Muut kuin sairauden riskin vähentämiseen ja lasten kehitykseen ja terveyteen viittaavat elintarvikkeita koskevat terveysväitteet – Tiettyjen väitteiden hyväksynnän epääminen elintarviketurvallisuusviranomaisen myönteisestä lausunnosta huolimatta – Oikeasuhteisuus – Yhdenvertainen kohtelu – Perusteluvelvollisuus

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 16.3.2016

1.      Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Elintarvikkeita koskevat ravitsemus- ja terveysväitteet – Asetus N:o 1924/2006 – Muut kuin sairauden riskin vähentämiseen ja lasten kehitykseen ja terveyteen viittaavat terveysväitteet – Sisällyttäminen sallittujen väitteiden luetteloon – Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen lausunto ei sido komissiota

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1924/2006 johdanto-osan 17 perustelukappale sekä 6 artiklan 1 kohta, 13 artiklan 3 kohta, 16 artiklan 3 kohta ja 18 artiklan 3–5 kohta)

2.      Tuomioistuinmenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset – Yhteenveto kanne perusteista – Mainitseminen abstraktilla tavalla – Tutkimatta jättäminen

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäinen kohta ja 53 artiklan ensimmäinen kohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta)

3.      Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Elintarvikkeita koskevat ravitsemus- ja terveysväitteet – Asetus N:o 1924/2006 – Muut kuin sairauden riskin vähentämiseen ja lasten kehitykseen ja terveyteen viittaavat terveysväitteet – Sisällyttäminen sallittujen väitteiden luetteloon – Komission harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Rajat

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1924/2006 18 artiklan 4 kohta)

4.      Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Elintarvikkeita koskevat ravitsemus- ja terveysväitteet – Asetus N:o 1924/2006 – Muut kuin sairauden riskin vähentämiseen ja lasten kehitykseen ja terveyteen viittaavat terveysväitteet – Sisällyttäminen sallittujen väitteiden luetteloon – Harkintaperusteet – Ravitsemusta tai terveyttä koskevien yleisesti hyväksyttyjen periaatteiden huomioon ottaminen – Sallittavuus

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1924/2006 johdanto-osan 14 ja 18 perustelukappale sekä 18 artiklan 4 kohta)

5.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Riittäviin perusteluihin oikeudenkäynnin aikana tehtyjen täsmennysten huomioon ottaminen – Sallittavuus

(SEUT 296 artikla)

6.      Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Elintarvikkeita koskevat ravitsemus- ja terveysväitteet – Asetus N:o 1924/2006 – Muut kuin sairauden riskin vähentämiseen ja lasten kehitykseen ja terveyteen viittaavat terveysväitteet – Väitteet, jotka koskevat glukoosin merkitykseen energia-aineenvaihdunnassa liittyviä myönteisiä vaikutuksia – Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen lausunto, jossa todetaan, että elintarvikkeen olisi oltava merkittävä glukoosinlähde, jotta siitä voitaisiin käyttää tätä väitettä – Komission hyväksynnän epääminen sokerien kulutukseen kannustamisen välttämiseksi – Sallittavuus

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1924/2006 johdanto-osan 10 ja 19 perustelukappale sekä 13 artiklan 3 kohta ja 18 artiklan 4 kohta)

7.      Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Elintarvikkeita koskevat ravitsemus- ja terveysväitteet – Asetus N:o 1924/2006 – Tällaisten väitteiden käytön edellytykset – Totuudenvastaisten, moniselitteisten tai harhaanjohtavien väitteiden kielto – Väitteiden arviointi kohdeyleisölle syntyvän käsityksen mukaan – Tuottajan tarkoitusta ei ole otettava huomioon

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1924/2006 johdanto-osan 16 perustelukappale ja 3 artiklan toisen kohdan a alakohta)

8.      Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Oikeasuhteisuus – Ulottuvuus

(SEU 5 artiklan 4 kohta)

9.      Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Elintarvikkeita koskevat ravitsemus- ja terveysväitteet – Asetus N:o 1924/2006 – Muut kuin sairauden riskin vähentämiseen ja lasten kehitykseen ja terveyteen viittaavat terveysväitteet – Sisällyttäminen sallittujen väitteiden luetteloon – Oikeuskäytäntöä, joka koskee kuluttajien suojelua turvautumalla mainostamiskiellon sijasta asianmukaisiin merkintöihin, ei ole sovellettava

(EY 95 artikla; SEUT 114 artiklan 3 kohta ja SEUT 168 artiklan 1 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1924/2006 18 artiklan 4 kohta; komission asetus N:o 2015/8)

10.    Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Elintarvikkeita koskevat ravitsemus- ja terveysväitteet – Asetus N:o 1924/2006 – Muut kuin sairauden riskin vähentämiseen ja lasten kehitykseen ja terveyteen viittaavat terveysväitteet – Hyväksynnän epääminen terveysväitteeltä, joka koskee glukoosin merkitykseen energia-aineenvaihdunnassa liittyviä myönteisiä vaikutuksia – Vapautta ja turvallisuutta koskevien oikeuksien ja elinkeinovapauden suhteeton rajoitus – Ei ole

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 6 ja 16 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1924/2006 1 artiklan 2 kohta ja 18 artiklan 4 kohta)

11.    Tuomioistuinmenettely – Uusien perusteiden esittäminen käsittelyn kuluessa – Peruste, joka esitetään ensimmäisen kerran kantajan vastauksessa – Tutkimatta jättäminen

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta)

12.    Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Yhdenvertainen kohtelu – Käsite

13.    Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Ulottuvuus – Asetus, jolla evätään elintarvikkeita koskevan terveysväitteen hyväksyntä

(SEUT 296 artiklan toinen kohta; komission asetus N:o 2015/8)

1.      Mikään ei oikeuta päättelemään, että komissio olisi velvollinen sisällyttämään elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä annetun asetuksen N:o 1924/2006 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun hyväksyttyjen terveysväitteiden luetteloon väitteitä, joiden sisällyttämistä siihen on pyydetty, pelkästään sen vuoksi, että Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen on antanut myönteisiä lausuntoja. Sen sijaan komission on asetuksen N:o 1924/2006 18 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua ratkaisua tehdessään otettava huomioon myös kaikki asiassa sovellettavat unionin lainsäädännön säännökset ja muut tarkasteltavana olevaan kysymykseen vaikuttavat aiheelliset seikat siitä huolimatta, että tieteellinen näyttö on kyseisen asetuksen johdanto-osan 17 perustelukappaleen mukaan ravitsemus- ja terveysväitteiden käytön tärkein näkökohta. Se seikka, ettei komission ole pakko ratkaista asiaa elintarviketurvallisuusviranomaisen päätöksen mukaisesti, vahvistetaan lisäksi kyseisen asetuksen 18 artiklan 5 kohdassa, jonka mukaan terveysväitteen hyväksyminen on mahdollista silloinkin, kun elintarviketurvallisuusviranomainen antaa kielteisen lausunnon tämän väitteen sisällyttämisestä saman asetuksen 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon.

Elintarviketurvallisuusviranomainen tutkii asian tältä osin vain rajoitetusti. Asetuksen N:o 1924/2006 18 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaan, luettuna yhdessä saman asetuksen 16 artiklan 3 kohdan kanssa, elintarviketurvallisuusviranomaisen on lausuntoaan laatiessaan tutkittava vain, perustuuko terveysväite tieteelliseen näyttöön ja täyttääkö väitteen sanamuoto asetuksessa N:o 1924/2006 ilmaistut vaatimukset. Asiakysymyksen osalta elintarviketurvallisuusviranomaisen on erityisesti varmistauduttava siitä, että terveysväitteet perustuvat yleisesti hyväksyttyyn tieteelliseen näyttöön, jolla ne on osoitettu oikeiksi kyseisen asetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(ks. 25 ja 39 kohta)

2.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 29 ja 92 kohta)

3.      Kun komissio ratkaisee terveysväitteen hyväksyntää koskevan hakemuksen elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä annetun asetuksen N:o 1924/2006 18 artiklan 4 kohdan nojalla, komissiolla on laaja harkintavalta alalla, jolla siltä edellytetään poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten valintojen tekemistä ja jolla sen on suoritettava monitahoisia arviointeja. Unionin tuomioistuinten tehtävänä on tällöin valvoa ainoastaan, ettei tätä harkintavaltaa käytettäessä ole tehty ilmeistä virhettä, ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin tai ettei komissio ole selvästi ylittänyt harkintavaltansa rajoja. Tällaisessa asiayhteydessä unionin tuomioistuimet eivät nimittäin voi omalla tieteellisiä ja teknisiä tosiseikkoja koskevalla arvioinnillaan korvata toimielinten arviointia, sillä EUT-sopimuksessa tämä tehtävä annetaan ainoastaan näille toimielimille.

Tähän alaan kuuluva toimenpide voidaan vastaavasti katsoa oikeasuhteisuuden valvonnan kannalta lainvastaiseksi ainoastaan, jos kyseinen toimenpide on ilmeisen soveltumaton komission tavoittelemien päämäärien saavuttamiseen. Koska se harkintavalta, joka toimivaltaisilla viranomaisilla on tasapainon määrittämisessä sananvapauden ja terveyden suojelua koskevan päämäärän välillä, on erilainen kunkin sellaisen päämäärän osalta, jonka perusteella tuota oikeutta voidaan rajoittaa, ja riippuu kyseessä olevan toiminnan luonteesta, komissiolle on myös tunnustettava laaja harkintavalta siltä osin kuin on erityisesti kyse sananvapauden kaupallisesta käytöstä esimerkiksi mainosviesteissä.

(ks. 30, 31, 80 ja 81 kohta)

4.      Ei ole mahdollista pätevästi kiistää, että komission huomioon ottamat ravitsemusta tai terveyttä koskevat yleisesti hyväksytyt periaatteet ovat sen kysymyksen ratkaisemiseen, voidaanko terveysväitteet sallia elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä annetun asetuksen N:o 1924/2006 nojalla, vaikuttava aiheellinen seikka. Näiden periaatteiden huomioon ottamisen tarkoituksena on nimittäin varmistaa kuluttajien suojelun korkea taso. Asetuksen N:o 1924/2006 johdanto-osan 18 perustelukappaleessa, jonka mukaan näiden periaatteiden vastaista terveysväitettä ei pitäisi esittää, unionin lainsäätäjä on sitä paitsi nimenomaisesti korostanut ravintoa ja terveyttä koskevien yleisesti hyväksyttyjen periaatteiden olevan aiheellisia seikkoja tutkittaessa, voidaanko terveysväite sallia.

(ks. 34 kohta)

5.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 46 kohta)

6.      Kun Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen antaa terveysväitteen sisällyttämistä elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä annetun asetuksen N:o 1924/2006 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun hyväksyttyjen väitteiden luetteloon koskevan hakemuksen yhteydessä lausunnon, jonka mukaan elintarvikkeen olisi oltava merkittävä glukoosinlähde, jotta siitä voitaisiin käyttää kyseessä olevaa terveysväitettä, komissio ei menettele millään tavoin virheellisesti katsoessaan, että tämän väitteen käyttäminen kannustaa käyttämään sokereita. Kuten kyseisen asetuksen johdanto-osan kymmenennessä perustelukappaleessa on todettu, kuluttajat saattavat nimittäin luulla väittein mainostetuilla elintarvikkeilla olevan ravitsemuksellisia, fysiologisia tai muita terveyteen liittyviä etuja verrattuna vastaaviin tai muihin tuotteisiin, joihin tällaisia ravintoaineita ja muita aineita ei lisätä. Tämä saattaa johdattaa kuluttajia tekemään valintoja, jotka vaikuttavat yksittäisten ravintoaineiden tai muiden aineiden kokonaissaantiin tavalla, joka on vastoin asiaa koskevia tieteellisiä suosituksia. Kuten asetuksen N:o 1924/2006 johdanto-osan 19 perustelukappaleesta ilmenee, elintarvikkeen varustaminen ravitsemus- tai terveysväitteellä liittää niihin myönteisen kuvan.

(ks. 55 kohta)

7.      Elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä annetun asetuksen N:o 1924/2006 3 artiklan toisen kohdan a alakohdassa säädetään, että ravitsemus- ja terveysväitteet eivät saa olla totuudenvastaisia, moniselitteisiä tai harhaanjohtavia. Kuten kyseisen asetuksen johdanto-osan 16 perustelukappaleesta ilmenee, sen ratkaisemiseksi, onko väite harhaanjohtava vai ei, on nojauduttava tähän merkintään perustuvaan tavanomaisesti valistuneen sekä kohtuullisen tarkkaavaisen ja huolellisen keskivertokuluttajan oletettuun odotukseen.

Terveysväitteitä, joissa viitataan glukoosin merkitykseen energia-aineenvaihdunnassa ja korostetaan tiettyä myönteistä ominaisuutta, joka parantaa energia-aineenvaihduntaa, mutta joissa jätetään mainitsematta se, että energia-aineenvaihdunnan hyvästä toiminnasta huolimatta sokerin kulutuksen lisäämisestä aiheutuvia vaaroja ei kuitenkaan ole millään tavoin suljettu pois tai edes vähennetty, on pidettävä epätäydellisinä ja siten moniselitteisinä ja harhaanjohtavina. Koska tällaisissa terveysväitteissä korostetaan yksinomaan myönteisiä vaikutuksia energia-aineenvaihdunnalle, nämä väitteet ovat omiaan kannustamaan sokerien kulutuksen lisäämiseen ja viime kädessä lisäämään sokerien liikakäytöstä kuluttajien terveydelle aiheutuvia vaaroja. Sillä, tunsiko valmistaja kansallisten ja kansainvälisten viranomaisten suositukset sokerin kulutuksen vähentämisestä, ei ole mitään merkitystä todettaessa kyseisten terveysväitteiden olevan moniselitteisiä ja harhaanjohtavia. Myöskään asetuksen N:o 1924/2006 3 artiklan toisen kohdan a alakohdassa tarkoitetun harhaanjohtavuuden toteaminen ei riipu siitä, onko tuottaja toiminut tästä ominaisuudesta tietoisena tai suorastaan tahallisesti.

(ks. 65, 66, 68 ja 71 kohta)

8.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 79 kohta)

9.      Oikeuskäytännöstä ilmenee tosin, että kansallisen mainostamiskiellon yhteydessä kuluttajien suojelu pystyttäisiin riittävästi takaamaan asianmukaisella merkintävelvollisuudella, kuten kuluttajille suunnattujen tarjousten läpinäkyvyyden turvaavilla pakkausmerkinnöillä, mutta tämä oikeuskäytäntö koskee kansallisia toimenpiteitä, joita ei ole yhdenmukaistettu. Asia on toisin silloin, kun on kyse elintarvikkeita koskevien tiettyjen terveysväitteiden hyväksynnän epäämisestä annetusta komission asetuksesta, jonka oikeusperustana on elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä annetun asetuksen N:o 1924/2006 18 artiklan 4 kohta; viimeksi mainitun asetuksen oikeusperustana on puolestaan EY 95 artikla, jonka mukaan lainsäätäjä toteuttaa sisämarkkinoiden toteuttamista ja toimintaa koskevat toimenpiteet jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämiseksi. Tältä osin SEUT 168 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa määrätään, että kaikkien unionin politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä varmistetaan ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu, ja EY 95 artiklan 3 kohdassa ja SEUT 114 artiklan 3 kohdassa edellytetään nimenomaisesti, että yhdenmukaistamisessa varmistetaan ihmisten terveyden suojelun korkea taso.

(ks. 89 ja 90 kohta)

10.    Vaikka se seikka, että komissio kieltää elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä annetun asetuksen N:o 1924/2006 18 artiklan 4 kohdan nojalla terveysväitteitä, joissa viitataan glukoosin merkitykseen energia-aineenvaihdunnassa liittyviin myönteisiin vaikutuksiin, merkitsee tiettyjä rajoituksia hakijan ammatin harjoittamiselle tietyn täsmällisen seikan osalta, näiden vapauksien kunnioittaminen on kuitenkin turvattu olennaisilta osiltaan. Toimenpiteessä, jolla tällainen kielto määrätään, ei nimittäin millään tavoin kielletä hakijan tuotteiden valmistusta tai kaupan pitämistä eikä niiden mainostamista, vaan siinä annetaan kyseisen asetuksen 1 artiklan 2 kohdan nojalla pelkästään kyseessä olevien elintarvikkeiden pakkausmerkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevia säännöksiä, joiden tarkoituksena on kansanterveyden suojeleminen, joka on yleisen edun mukainen tavoite, jolla voidaan perustella perusvapauden rajoitus. Terveysväitteiden hyväksynnän epääminen ei siten millään tavoin vaikuta Euroopan unionin perusoikeuskirjan 6 ja 16 artiklassa taattujen vapauksien olennaiseen sisältöön, vaan sen on katsottava noudattavan vaatimusta kyseessä olevien eri perusoikeuksien yhteensovittamisesta ja niiden saattamisesta keskenään oikeaan tasapainoon.

(ks. 93 kohta)

11.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 95 kohta)

12.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 99 kohta)

13.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 123–125 kohta)