UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)
15 päivänä joulukuuta 2011 (*)
Siirtotyöläiset – Sosiaaliturva – Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton välillä tehty sopimus henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta – Asetus (ETY) N:o 1408/71 – Jäsenvaltion kansalainen, joka on harjoittanut ammattitoimintaa Sveitsissä – Paluu kotimaahan
Asiassa C‑257/10,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Högsta förvaltningsdomstolen (aiemmin Regeringsrätten) (Ruotsi) on esittänyt 27.4.2010 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 25.5.2010, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Försäkringskassan
vastaan
Elisabeth Bergström,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja K. Lenaerts sekä tuomarit E. Juhász (esittelevä tuomari), G. Arestis, T. von Danwitz ja D. Šváby,
julkisasiamies: J. Mazák,
kirjaaja: hallintovirkamies C. Strömholm,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 4.5.2011 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Elisabeth Bergström, edustajinaan advokat U. Öberg ja advokat I. Otken Eriksson,
– Ruotsin hallitus, asiamiehinään K. Petkovska ja A. Falk,
– Suomen hallitus, asiamiehenään H. Leppo,
– Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehinään E. Jenkinson ja L. Seeboruth sekä barrister R. Palmer,
– Euroopan komissio, asiamiehinään V. Kreuschitz ja J. Enegren,
kuultuaan julkisasiamiehen 21.6.2011 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 (EYVL L 149, s. 2), sellaisena kuin se on muutettuna 5.6.2001 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1386/2001 (EYVL L 187, s. 1; jäljempänä asetus N:o 1408/71), 3 artiklan 1 kohdan ja 72 artiklan sekä henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton välillä tehdyn sopimuksen, joka allekirjoitettiin Luxemburgissa 21.6.1999 (EYVL 2002, L 114, s. 6; jäljempänä sopimus), tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä Elisabeth Bergström, joka on Ruotsin kansalainen, ja toisaalta Försäkringskassan (jäljempänä kansallinen vakuutuskassa) ja joka koskee sitä, että kansallinen vakuutuskassa kieltäytyi ottamasta huomioon lapsen hoitamiseen tarkoitetun perhe-etuuden määrän laskemiseksi ajanjaksoa, jonka Bergström oli työskennellyt Sveitsissä.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
3 Sopimuksen johdanto-osassa todetaan seuraavaa:
”[sopimuspuolet], jotka
ovat vakuuttuneet siitä, että henkilöiden vapaus liikkua toisen sopimuspuolen alueella on tärkeä tekijä sopimuspuolten välisten suhteiden sopusointuisessa kehityksessä,
ovat päättäneet toteuttaa henkilöiden vapaan liikkuvuuden välillään Euroopan yhteisössä sovellettavien säännösten perusteella,
− −”
4 Kyseisen sopimuksen 1 artiklassa määrätään seuraavaa:
”Tämän sopimuksen tavoitteena on:
a) myöntää Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden ja Sveitsin kansalaisille maahantulo- ja oleskeluoikeus sekä oikeus ryhtyä harjoittamaan palkkatyötä, toimia itsenäisenä ammatinharjoittajana ja jäädä sopimuspuolten alueelle;
− −
d) myöntää Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden ja Sveitsin kansalaisille samat elin-, palvelus- ja työolot kuin sopimuspuolten omille kansalaisille.”
5 Sopimuksen 2 artiklassa, jonka otsikkona on ”Syrjimättömyys”, määrätään, että ”sopimuspuolen alueella laillisesti oleskelevia toisen sopimuspuolen kansalaisia ei syrjitä kansalaisuuden perusteella tämän sopimuksen liitteiden I, II ja III määräyksiä soveltaen ja niiden mukaisesti”.
6 Sopimuksen 8 artiklassa määrätään seuraavaa:
”Sopimuspuolet sääntelevät liitteen II mukaisesti sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista erityisesti seuraavien tavoitteiden varmistamiseksi:
a) yhdenvertainen kohtelu;
− −
c) kansallisten lainsäädäntöjen mukaisesti huomioon otettavien kausien laskeminen yhteen etuuksien saamiseksi ja säilyttämiseksi sekä niiden laskemiseksi;
d) etuuksien maksaminen sopimuspuolten alueella asuville henkilöille;
− −”
7 Liitteessä II olevan 1 artiklan, jonka otsikkona on ”Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittaminen”, sanamuoto on seuraava:
”1. Sopimuspuolet sopivat, että ne soveltavat keskenään sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisen alalla yhteisön säädöksiä joihin viitataan, sellaisina kuin ne ovat voimassa tämän sopimuksen allekirjoittamispäivänä ja tässä liitteessä olevassa A osassa mukautettuina, tai niitä vastaavia sääntöjä.
2. Käsitteellä ’jäsenvaltio(t)’, joka esiintyy tässä liitteessä olevassa A osassa mainituissa säädöksissä, tarkoitetaan yhteisön säädösten piiriin kuuluvien valtioiden lisäksi myös Sveitsiä.”
8 Liitteessä II olevan A osan 1 kohdassa todetaan otsikon ”Säädökset, joihin viitataan” alla seuraavaa:
”371 R 1408 − −: Neuvoston asetus (ETY) N:o 1408/71, annettu 14 päivänä kesäkuuta 1971, sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä
− −”
9 Asetuksen N:o 1408/71 3 artiklan, jonka otsikkona on ”Yhdenvertainen kohtelu”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jollei tämän asetukseen erityisistä säännöksistä muuta johdu, jäsenvaltion alueella asuvat henkilöt, joihin tätä asetusta sovelletaan, ovat jäsenvaltion lainsäädännön mukaan samojen velvoitteiden alaisia ja nauttivat samoja etuja kuin tämän valtion kansalaiset.”
10 Kyseisen asetuksen 13 artiklan 2 kohdan f alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Henkilö, johon jäsenvaltion lainsäädäntöä lakataan soveltamasta ilman, että toisen jäsenvaltion lainsäädäntö tulee sovellettavaksi häneen jonkin tämän kohdan edellä olevassa alakohdassa säädetyn säännön mukaisesti taikka jonkin artikloissa 14−17 säädetyn poikkeuksen tai erityissäännöksen perusteella, kuuluu sen jäsenvaltion lainsäädännön piiriin, jonka alueella hän asuu, yksinomaan tämän lainsäädännön määräysten mukaisesti.”
11 Kyseisen asetuksen 23 artiklassa, joka kuuluu III osaston, joka koskee eri etuusryhmiä koskevia erityissäännöksiä, 1 lukuun, jonka otsikkona on ”Sairaus ja äitiys”, säädetään seuraavaa:
”1. Toimivaltainen laitos jäsenvaltiossa, jonka lainsäädännön mukaan edellytetään, että rahaetuuksien laskemisen on perustuttava keskimääräisiin ansioihin, määrää tällaiset keskimääräiset ansiot yksinomaisesti sellaisten ansioiden perusteella, jotka on vahvistettu maksetuiksi asianomaisen lainsäädännön mukaan täytettyjen kausien aikana.
2. Sen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen, jonka lainsäädännön mukaan edellytetään, että rahaetuuksien laskemisen on perustuttava vakioansioihin, on otettava huomioon yksinomaan vakioansiot tai tarpeen mukaan vakioansioiden keskimäärä niiltä kausilta, jotka on täytetty sanotun lainsäädännön mukaan.
− −”
12 Asetuksen 72 artiklassa, jonka otsikko on ”Vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kausien yhteenlaskeminen” ja joka kuuluu III osaston 7 lukuun, jonka otsikkona on puolestaan ”Perhe-etuudet” säädetään seuraavaa:
”Jos jäsenvaltion lainsäädännössä edellytetään etuuksia koskevan oikeuden saamiseksi, että vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kaudet ovat täyttyneet, tämän valtion toimivaltainen laitos ottaa huomioon tarpeellisessa määrin vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kaudet, jotka ovat täyttyneet toisen jäsenvaltion alueella, niin kuin ne olisivat sen soveltaman lainsäädännön mukaan täyttyneitä kausia.”
13 Asetuksen N:o 1408/71 89 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Erityismääräykset tiettyjen jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen täytäntöön panemiseksi ovat liitteessä VI.”
14 Liitteessä VI olevan N kohdan, jonka otsikkona on ”RUOTSI”, 1 alakohdassa todetaan seuraavaa: ”Määritettäessä asetuksen 72 artiklan mukaisesti henkilön oikeutta vanhempainetuuteen katsotaan toisessa jäsenvaltiossa täyttyneiden vakuutuskausien perustuvan samaan keskimääräiseen ansioon kuin niiden Ruotsissa täyttyneiden vakuutuskausien, joiden kanssa ne lasketaan yhteen.” Tämä säännös on sittemmin kumottu asetuksen N:o 1408/71 muuttamisesta 18.12.2006 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1992/2006 (EUVL L 392, s. 1).
Kansallinen säännöstö
15 Sosiaalivakuutuslain (1999:799) (socialförsäkringslag (1999:799)) 3 luvussa, jonka otsikkona on ”Sosiaalivakuutusturva”, säädetään muun muassa seuraavaa:
”1 § Ruotsissa asuva henkilö on vakuutettu seuraavien etuuksien osalta, joista säädetään yleisestä vakuutuksesta annetussa laissa (1962:381) (lag om allmän försäkring (1962:381)):
1. korvaus sairaanhoidosta jne. 2 luvun mukaan niiden etuuksien osalta, joiden myöntämisestä päättävät yleiset vakuutuskassat
2. taatun vähimmäismäärän ja perusmäärän suuruinen vanhempainraha
3. takuukorvauksena maksettava työkyvyttömyyseläke
− −
4 § Ruotsissa työskentelevä henkilö on vakuutettu seuraavien etuuksien osalta, joista säädetään [yleisestä vakuutuksesta annetussa laissa]:
1. sairauspäiväraha ja raskauspäiväraha
2. taattua vähimmäismäärää suurempi vanhempainraha ja tilapäinen vanhempainraha
3. ansiosidonnainen työkyvyttömyyseläke
− −”
16 Yleisestä vakuutuksesta annetussa laissa säädetään muun muassa seuraavaa:
”3 luku – Sairauspäiväraha
2 § Sairauspäivärahan perusteena oleva tulo on se vuosittainen rahatulo, jonka vakuutetun voidaan olettaa toistaiseksi Ruotsissa ansaitsevan omalla työllään työntekijänä joko julkisella tai yksityisellä sektorilla (työtulo) tai muulla perusteella (muu ansiotulo) − − Vakuutuskassa vahvistaa sairauspäivärahan perusteena olevan tulon. − −
Sairauspäivärahan perustana olevan tulon laskeminen perustuu, kun vakuutuskassa ei tunne olosuhteita, tietoihin, jotka kassa voi saada vakuutetulta tai tämän työnantajalta tai jotka mahdollisesti käyvät ilmi arviosta, joka on tehty vakuutetun tuloista verotuksen yhteydessä. Loma-ajan palkkaa ei lasketa sairauspäivärahan perusteena olevaan tuloon suuremmassa määrin kuin mitä vastaavana aikana suoritetusta työstä olisi maksettu palkkana.
4 luku – Vanhempainraha
− −
6 § Vanhempainrahan suuruus on vähintään 60 Ruotsin kruunua (SEK) päivässä (taattu vähimmäismäärä).
Vanhempainraha 180 ensimmäiseltä päivältä suoritetaan vanhemman sairauspäivärahan suuruisena 5 momentin mukaisesti laskettuna, jos vanhempi on ollut yhtäjaksoisesti vähintään 240 päivää välittömästi ennen synnytystä tai synnytyksen laskettua ajankohtaa vakuutettu taatun vähimmäismäärän ylittävästä sairauspäivärahaan määrästä ja olisi ollut näin vakuutettu, mikäli vakuutuskassa olisi ollut tietoinen kokonaistilanteesta. Vanhempainraha 180 ensimmäiseltä päivältä maksetaan kuitenkin aina vähintään 150 SEK:n suuruisena vanhempainrahana (vanhempainrahan perusmäärä). Vanhemmalle, joka on vakuutettu ainoastaan [lain (1999:799)] 3 luvun 4 §:n mukaan, tämä on voimassa edellytyksin, että vanhempi täyttää ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetut ehdot.
Sen lisäksi, mitä esitetään 2 momentissa, vanhempainrahaa maksetaan
– 210 päivän ajalta vanhemman sairauspäivärahan suuruisena 5 momentin mukaisesti laskettuna, mutta kuitenkin vähintään perusmäärän suuruisena, ja
– 90 päivän ajalta taatun vähimmäismäärän suuruisena.
− −”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
17 Bergström, joka on Ruotsin kansalainen, asettautui Sveitsiin vuoden 1994 tammikuussa ja työskenteli siellä tyttärensä syntymään eli 19.3.2002 saakka. Hän palasi 1.9.2002 Ruotsiin aviomiehensä ja tyttärensä kanssa. Hänen aviomiehensä alkoi heti työskennellä Ruotsissa, mutta Bergström ei ottanut vastaan uutta työtä, koska hän halusi hoitaa tytärtään. Hän anoi sairauspäivärahan suuruista vanhempainrahaa (jäljempänä SSV) 16.3.2003 lähtien niiden tulojen perusteella laskettuna, jotka hän oli saanut Sveitsissä työskentelystään.
18 Kansallinen vakuutuskassa päätti myöntää hänelle perusmäärän suuruisen vanhempainrahan sen perusteella, että hän ei voinut vaatia SSV:tä, koska hän ei ollut työskennellyt Ruotsissa synnytystä edeltäneiden 240 päivän ajan, mikä olisi antanut hänelle oikeuden perusmäärää suurempaan sairauspäivärahaan.
19 Bergström riitautti kyseisen päätöksen länsrätten i Stockholms länissä (Tukholman läänin lääninoikeus). Tämä hylkäsi kanteen ja katsoi, että SSV on työperusteinen etuus ja että oikeus siihen edellyttää sitä, että vakuutettu on itse työskennellyt Ruotsissa riittävän lähellä sitä ajanjaksoa, jolle korvausta anotaan. Se, että vakuutetun puoliso työskentelee Ruotsissa, ei siis riitä.
20 Bergström valitti tästä Kammarrätten i Stockholmiin (Tukholman kamarioikeus), joka lausui asiakysymyksestä ja katsoi, että kantaja täytti Ruotsin lainsäädännössä asetetun 240 päivän säännön mukaisen odotuskauden Sveitsissä työskentelynsä perusteella. Bergström saattoi näin ollen vaatia perusmäärän suuruisen vanhempainrahan määrän ylittävää korvausta, joka määritettiin hänen Sveitsissä työskentelynsä perusteella.
21 Kansallinen vakuutuskassa valitti kyseisestä tuomiosta ja vaati länsrätten i Stockholms länin tuomion pysyttämistä. Bergström vaati tämän vaatimuksen hylkäämistä.
22 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan on kiistatonta, että Bergströmiin sovelletaan Ruotsin lainsäädäntöä asetuksen N:o 1408/71 13 artiklan 2 kohdan f alakohdan perusteella, vaikka hän ei ole työskennellyt Ruotsissa. Bergström ei kuitenkaan täytä edellytyksiä, jotka on asetettu kansallisessa oikeudessa SSV:n saamiseksi.
23 Edellytys, joka koskee työskentelyä Ruotsissa yhtäjaksoisesti vähintään 240 päivän ajan ennen lapsen syntymää, jotta hän voi olla vakuutettu sairauspäivärahan osalta, ei täyty. Kyse on siitä, onko hänen katsottava täyttäneen tämän edellytyksen Sveitsissä tekemällään työllä.
24 Bergström ei myöskään ole työskennellyt eikä saanut tuloja, joiden perusteella voitaisiin kansallisen oikeuden mukaan vahvistaa sairauspäivärahan perusteena oleva tulo. Kyse on siitä, onko hänen aikaisemmasta työstään Sveitsissä ansaitsemansa tulo otettava huomioon näitä säännöksiä sovellettaessa.
25 Näiden seikkojen perusteella Högsta förvaltningsdomstolen päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko unionin oikeutta, erityisesti [sopimusta] ja [asetuksen N:o 1408/71] 72 artiklaa tulkittava siten, että odotuskausi, joka henkilön pitää täyttää saadakseen perhe-etuuden, joka myönnetään ansiosidonnaisena korvauksena lasten hoidosta, voidaan täyttää kokonaisuudessaan työskentelemällä ja olemalla vakuutettu Sveitsissä?
2) Onko unionin oikeutta, erityisesti [sopimusta] ja [asetuksen N:o 1408/71] 3 artiklan 1 kohtaa ja 72 artiklaa, tulkittava siten, että Sveitsissä ansaitut tulot on rinnastettava kotimaisiin tuloihin arvioitaessa oikeutta perhe-etuuteen, joka myönnetään ansiosidonnaisena korvauksena lasten hoidosta?”
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Alustavia huomautuksia
26 Esitettyihin kysymyksiin vastaaminen edellyttää sitä, että pääasian tilanne kuuluu sopimuksen soveltamisalaan. Tästä on todettava, että Bergströmin tapaus on sellaisen työntekijän tapaus, joka on Euroopan unionin jäsenvaltion kansalainen ja joka on toisen sopimuspuolen alueella työskenneltyään palannut kotijäsenvaltioonsa, jossa hän vaatii tämän työskentelyn perusteella kyseisen jäsenvaltion lainsäädännössä säädettyä perhe-etuutta.
27 Sopimuksen soveltamisalasta on todettava ensiksi, että sopimuksen johdanto-osan toisessa virkkeessä todetaan, että sopimuspuolet ”ovat päättäneet toteuttaa henkilöiden vapaan liikkuvuuden välillään Euroopan yhteisössä sovellettavien säännösten perusteella”.
28 Tätä vapautta rajoitettaisiin, jos sopimuspuolen kansalaiselle aiheutuisi haittaa hänen kotimaassaan yksinomaan siksi, että hän on käyttänyt liikkumisoikeuttaan.
29 Toiseksi on muistutettava, että sopimuksen 8 artiklassa määrätään, että sopimuspuolet sääntelevät kyseisen sopimuksen liitteen II mukaisesti sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista siinä mainittujen tavoitteiden varmistamiseksi. Tässä määräyksessä ei viitata suoraan eikä epäsuorasti minkäänlaiseen niiden henkilöiden oleskelua koskevaan vaatimukseen, joihin näitä sosiaaliturvaa koskevia määräyksiä sovelletaan, eikä mainita sopimuspuolta, joka niitä soveltaa.
30 Kyseisen 8 artiklan tavoitteista mainitaan sen a alakohdassa ”yhdenvertainen kohtelu”. Nimenomainen ja yleinen viittaus tähän periaatteeseen osoittaa, että kyseisen artiklan soveltamisalalla periaatetta sovelletaan sopimuksen 2 artiklasta riippumatta; 2 artiklassa asetetaan yhdenvertaisen kohtelun periaatteen soveltamisen edellytykseksi siitä hyötyvän henkilön oleskelu toisen sopimuspuolen alueella.
31 Kolmanneksi sopimuksen liitteessä II olevan A osan 1 kohdassa vahvistetaan, että sopimuspuolet soveltavat keskenään asetusta N:o 1408/71 tietyin mukautuksin, joilla ei kuitenkaan ole merkitystä esitetyn kysymyksen arvioimisessa. Kyseisen liitteen 1 artiklan 2 kohdassa todetaan, että käsitteellä ”jäsenvaltio(t)”, joka esiintyy tässä liitteessä olevassa A osassa mainituissa säädöksissä, tarkoitetaan yhteisön säädösten piiriin kuuluvien valtioiden lisäksi myös Sveitsiä.
32 Lopuksi on muistutettava, että asetusta N:o 1408/71 sovelletaan paitsi perhe-etuuksiin myös muihin etuusryhmiin, joista mainitaan esimerkkinä vanhuusetuudet.
33 Tästä seuraa, että jos yhteenlaskemissääntöä ei sovellettaisi työntekijän palattua kotimaahansa, Sveitsin valaliiton ja unionin jäsenvaltioiden välillä ei tapahtuisi sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista monissa yhteyksissä, joihin kuuluu muun muassa vanhuusetuuksien saaminen.
34 Tässä tilanteessa on todettava, että sopimusta ja asetusta N:o 1408/71 sovelletaan tämän tuomion 26 kohdassa kuvaillun kaltaiseen työntekijän tilanteeseen.
Ensimmäinen kysymys
35 Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko sopimuksen ja asetuksen N:o 1408/71 perusteella tilanteessa, jossa jäsenvaltion lainsäädännössä asetetaan pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen perhe-etuuden edellytykseksi vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kausien täyttäminen, jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen otettava tätä varten huomioon kokonaan Sveitsin valaliiton alueella täytetyt tällaiset kaudet.
36 Unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ilmenee, että kansallisen lainsäädännön mukaan Bergströmin on SSV:n saamiseksi osoitettava, että hän on työskennellyt 240 päivän ajan ennen synnyttämistään. Bergström täytti tämän viitetyöskentelyjakson kokonaisuudessaan Sveitsin valaliiton alueella.
37 On kiistatonta, että Bergströmin vaatima avustus on asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan u alakohdan i alakohdassa tarkoitettu perhe-etuus.
38 Esitettyyn kysymykseen vastaaminen edellyttää sopimuksen 8 artiklan c alakohdan ja asetuksen N:o 1408/71 72 artiklan, joissa määrätään ja säädetään ”yhteenlaskemiseksi” kutsutun säännön soveltamisesta asianomaisen etuutta koskevan oikeuden saamiseksi, tulkintaa.
39 Tietyt unionin tuomioistuimelle huomautuksia esittäneet osapuolet ovat ”yhteenlaskemisen” käsitteeseen tukeutuen väittäneet, että tämä käsite edellyttää loogisesti ainakin kahden useissa jäsenvaltioissa täytetyn työskentelykauden olemassaoloa. Näin ollen toimivaltaisen laitoksen jäsenvaltio on niiden mukaan toimivaltainen vaatimaan tämän etuuden myöntämiseksi, että työskentelyjakso on pitänyt täyttää sen alueella, mikä sulkee pois toisen jäsenvaltion alueella täytetyn yhden ainoan kauden käyttämisen sosiaaliturvaetuutta koskevan oikeuden saamiseksi.
40 Tätä tulkintaa ei voida hyväksyä.
41 Sekä sopimuksen 8 artiklan c alakohdan että asetuksen N:o 1408/71 72 artiklan sanamuoto on selkeä. Edellisen määräyksen mukaan yhteen lasketaan kaikki kaudet, jotka eri kansallisten lainsäädäntöjen mukaan otetaan huomioon, kun taas jälkimmäisessä säännöksessä vaaditaan ”vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kausien, jotka ovat täyttyneet toisen jäsenvaltion alueella” huomioimista niin kuin ne olisivat toimivaltaisen laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaan täyttyneitä kausia.
42 On muistutettava, että asetus N:o 1408/71 annettiin ETY:n perustamissopimuksen 51 artiklan (josta on tullut EY:n perustamissopimuksen 51 artikla, josta on puolestaan tullut muutoksen jälkeen EY 42 artikla) perusteella; kyseisessä artiklassa Euroopan unionin neuvostolle annetaan toimivalta toteuttaa sosiaaliturvan alalla toimenpiteet, jotka ovat tarpeen työntekijöiden vapaan liikkuvuuden toteuttamiseksi, erityisesti ottamalla käyttöön järjestelmä, joka turvaa siirtotyöläisille ja heidän huollettavilleen sen, että ”kaudet”, jotka eri maiden lainsäädännön mukaan otetaan huomioon oikeuden saamiseksi etuuteen ja sen säilyttämiseksi sekä etuuden määrän laskemiseksi, lasketaan yhteen.
43 Tämä tulkinta on sopimuksen tavoitteen, joka on henkilöiden vapaan liikkuvuuden varmistaminen Sveitsin valaliiton ja yhteisön välillä, mukainen. Sillä kunnioitetaan myös sopimuksen 8 artiklan a alakohdassa vahvistettua yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, koska sillä pyritään takaamaan se, että vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden käyttämisen vaikutuksena ei ole se, että siirtotyöläiseltä evätään sosiaaliturvaetuudet verrattuna muihin työntekijöihin, jotka eivät ole tätä oikeutta käyttäneet.
44 Näin ollen jäsenvaltion toimivaltainen laitos ei voi perhe-etuuden myöntämiseksi vaatia, että toisessa jäsenvaltiossa eli tässä tapauksessa Sveitsissä täytetyn työskentelykauden tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kauden lisäksi täytetään toinen vakuutuskausi sen alueella.
45 Ensimmäiseen kysymykseen on näin ollen vastattava, että sopimuksen 8 artiklan c alakohdan ja asetuksen N:o 1408/71 72 artiklan perusteella tilanteessa, jossa jäsenvaltion lainsäädännössä asetetaan pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen perhe-etuuden saamisen edellytykseksi vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kausien täyttäminen, kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen on perhe-etuuden myöntämiseksi otettava tätä varten huomioon kokonaan Sveitsin valaliiton alueella täytetyt tällaiset kaudet.
Toinen kysymys
46 Tällä kysymyksellä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko siinä tapauksessa, että ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, sopimuksen ja asetuksen N:o 1408/71 vaikutuksena Sveitsissä ansaittujen tulojen rinnastaminen kansallisiin tuloihin, joiden perusteella Ruotsissa lasketaan pyydetyn perhe-etuuden määrä.
47 Unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ilmenee, että Bergström vaati perhe-etuutta, jonka määrä vastaa päivärahaa, joka vahvistetaan sairausvakuutuksen sääntöjen mukaisesti. Asianomainen perhe-etuus liittyy vakuutetun vuotuisiin ansiotuloihin.
48 Tässä tilanteessa tämän erityisryhmän perhe-etuuksien määrän laskemiseksi on siis otettava huomioon asetuksen N:o 1408/71 merkitykselliset säännöt, jotka koskevat sosiaaliturvan ”sairausosaa”.
49 Nämä säännöt esitetään asetuksen N:o 1408/71 23 artiklassa. Siitä riippumatta, perustuuko niiden tulojen määrittäminen, joihin rahaetuuksien laskeminen perustuu, tämän artiklan 1 vai 2 kohdan säännöksiin, kyseinen tulo vahvistetaan joko sellaisten ansioiden perusteella, jotka on vahvistettu maksetuiksi toimivaltaisen laitoksen lainsäädännön mukaan täytettyjen kausien aikana, tai ottaen huomioon yksinomaan vakioansiot tai tarpeen mukaan vakioansioiden keskimäärä niiltä kausilta, jotka on täytetty kyseisen lainsäädännön eli tässä tapauksessa Ruotsin lainsäädännön mukaan.
50 Tällainen ratkaisu on asetuksen N:o 1408/71 liitteessä VI olevan N kohdan 1 alakohdassa olevan sen ratione temporis sovellettavan säännön mukainen, jossa vahvistetaan, että määritettäessä tämän asetuksen 72 artiklan mukaisesti henkilön oikeutta vanhempainetuuteen katsotaan toisessa jäsenvaltiossa täyttyneiden vakuutuskausien perustuvan samaan keskimääräiseen ansioon kuin Ruotsissa täyttyneiden vakuutuskausien.
51 Pääasiassa Bergströmillä ei kuitenkaan ollut minkäänlaisia tuloja Ruotsista 240 päivän viitekauden aikana.
52 Tällaisessa tilanteessa sopimuksen 8 artiklan c alakohdan ja asetuksen N:o 1408/71 72 artiklan, sellaisina kuin niitä tulkitaan tämän tuomion 45 kohdassa, tehokkaan vaikutuksen varmistamiseksi sekä sopimuksen 8 artiklan a alakohdassa ja kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa vahvistetun yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksen täyttämiseksi Begrströmin viitetulot on laskettava siten, että otetaan huomioon sellaisen henkilön tulot Ruotsissa, joka työskentelee vastaavissa tehtävissä kuin hän ja jolla on niin ikään häneen verrattavissa oleva kokemus ja pätevyys.
53 Toiseen kysymykseen on siis vastattava, että sopimuksen 8 artiklan a alakohtaa ja asetuksen N:o 1408/71 3 artiklan 1 kohtaa, 23 artiklan 1 ja 2 kohtaa, 72 artiklaa sekä liitteessä VI olevan N kohdan 1 alakohtaa on tulkittava siten, että tilanteessa, jossa pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen perhe-etuuden määrä on määritettävä sairausetuutta koskevien sääntöjen perusteella, tämä määrä on, kun on kyse henkilöstä, joka on täyttänyt kokonaan tämän oikeuden saamisen edellyttämät työskentelykaudet toisen sopimuspuolen alueella, laskettava siten, että otetaan huomioon sellaisen henkilön tulot, jolla on tällaiseen henkilöön verrattava kokemus ja pätevyys ja joka työskentelee vastaavissa tehtävissä sen jäsenvaltion alueella, jossa tätä etuutta vaaditaan.
Oikeudenkäyntikulut
54 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton välillä tehdyn sopimuksen, joka allekirjoitettiin Luxemburgissa 21.6.1999, 8 artiklan c alakohtaa ja sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna 5.6.2001 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1386/2001, 72 artiklaa on tulkittava siten, että tilanteessa, jossa jäsenvaltion lainsäädännössä asetetaan pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen perhe-etuuden saamisen edellytykseksi vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kausien täyttäminen, kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen on perhe-etuuden myöntämiseksi otettava tätä varten huomioon kokonaan Sveitsin valaliiton alueella täytetyt tällaiset kaudet.
2) Kyseisen sopimuksen 8 artiklan a alakohtaa ja asetuksen N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1386/2001, 3 artiklan 1 kohtaa, 23 artiklan 1 ja 2 kohtaa, 72 artiklaa sekä liitteessä VI olevan N kohdan 1 alakohtaa on tulkittava siten, että tilanteessa, jossa pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen perhe-etuuden määrä on määritettävä sairausetuutta koskevien sääntöjen perusteella, tämä määrä on, kun on kyse henkilöstä, joka on täyttänyt kokonaan tämän oikeuden saamisen edellyttämät työskentelykaudet toisen sopimuspuolen alueella, laskettava siten, että otetaan huomioon sellaisen henkilön tulot, jolla on tällaiseen henkilöön verrattava kokemus ja pätevyys ja joka työskentelee vastaavissa tehtävissä sen jäsenvaltion alueella, jossa tätä etuutta vaaditaan.
Allekirjoitukset