UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kahdeksas jaosto)
11 päivänä joulukuuta 2014 (1)
Yhteisön tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemus kuviomerkin F1-LIVE rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi – Aikaisemmat yhteisön kuviomerkit F1 sekä kansalliset ja kansainväliset sanamerkit F1 Formula 1 – Suhteelliset hylkäysperusteet – Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 5 kohta (joista on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 5 kohta)
Asiassa T‑10/09 RENV,
Formula One Licensing BV, kotipaikka Rotterdam (Alankomaat), edustajinaan asianajajat B. Klingberg ja K. Sandberg,
kantajana,
vastaan
sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), asiamiehenään A. Folliard-Monguiral,
vastaajana,
jossa toisena asianosaisena SMHV:n valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä oli ja väliintulijana unionin yleisessä tuomioistuimessa on
ESPN Sports Media Ltd, kotipaikka Lontoo (Yhdistynyt kuningaskunta), edustajanaan asianajaja T. de Haan,
ja jossa on kyse kanteesta SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 16.10.2008 tekemästä päätöksestä (asia R 7/2008‑1), joka koskee Racing-Liven ja Formula One Licensing BV:n välistä väitemenettelyä,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja D. Gratsias sekä tuomarit M. Kancheva ja C. Wetter (esittelevä tuomari),
kirjaaja: hallintovirkamies C. Heeren,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 3.7.2014 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Racing-Live SAS teki 13.4.2004 yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna (korvattu yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 207/2009; EUVL L 78, s. 1), nojalla yhteisön tavaramerkin rekisteröintiä koskevan hakemuksen sisämarkkinoiden harmonisointivirastolle (tavaramerkit ja mallit) (SMHV).
2 Tavaramerkki, jonka rekisteröintiä haettiin, on seuraava kuviomerkki:
3 Tavarat ja palvelut, joita varten tavaramerkin rekisteröintiä haettiin, kuuluvat tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan, 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkiin 16, 38 ja 41, ja ne vastaavat seuraavaa kuvausta:
– Luokka 16: ˮAikakauslehdet, esitteet, kirjat; kaikki nämä tavarat koskevat Formula 1 ‑kilpailuja”
– luokka 38: ˮKirjojen, aikakauslehtien ja sanomalehtien välittäminen ja jakelu tietokonepäätteiden kautta; kaikki nämä palvelut koskevat Formula 1 ‑kilpailujaˮ
– luokka 41: ˮKirjojen, lehtien ja kausijulkaisujen elektroninen julkaiseminen; tiedotus ajanvietteen alalla; kilpailujen järjestäminen internetissä; esitysten paikanvaraukset; online-pelit; kaikki nämä palvelut koskevat Formula 1 ‑kilpailuja”.
4 Tämä rekisteröintihakemus julkaistiin 31.1.2005 ilmestyneessä Yhteisön tavaramerkkilehdessä nro 5/2005.
5 Kantaja, Formula One Licensing BV, teki 2.5.2005 väitteen asetuksen N:o 40/94 42 artiklan (josta on tullut asetuksen N:o 207/2009 41 artikla) nojalla haetun tavaramerkin rekisteröintiä vastaan ja vetosi asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 5 kohdassa (joista on tullut asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 5 kohta) tarkoitettuun sekaannusvaaraan.
6 Väite perustui seuraaviin aikaisempiin rekisteröinteihin:
– Kolme sanamerkin F1 rekisteröintiä, nimittäin ensiksi kansainvälinen tavaramerkki nro 732134, rekisteröity 20.12.1999, voimassa Tanskassa, Saksassa, Espanjassa, Ranskassa, Italiassa ja Unkarissa luokkiin 16, 38 ja 41 kuuluvia muun muassa haetun tavaramerkin kattamia tavaroita ja palveluja varten, toiseksi saksalainen tavaramerkki nro 30007412, rekisteröity 10.5.2000 luokkaan 41 kuuluville seuraaville palveluille: ”urheilutapahtumien järjestäminen”, ja kolmanneksi isobritannialainen tavaramerkki nro 2277746D, rekisteröity 13.8.2001 luokkaan 16 kuuluville seuraaville tavaroille: ”paperi, kortit, pahvi, paino-, maalaus- ja piirtämisvälineet; luettelot” ja luokkaan 38 kuuluville seuraaville palveluille: ”televiestintäpalvelut; sähköinen tiedon, kuvan ja äänen siirto tietokonepäätteiden ja ‑verkkojen välityksellä”
– yhteisön kuviomerkin 19.5.2003 toteutettu rekisteröinti nro 631531 luokkiin 16, 38 ja 41 kuuluvia, muun muassa haetun tavaramerkin kattamia tavaroita ja palveluja varten, ja kyseinen kuviomerkki on seuraava:
7 Väite perustui kaikkiin aikaisempien tavaramerkkien kattamiin tavaroihin ja palveluihin ja kohdistui kaikkiin tavaramerkkihakemuksessa mainittuihin tavaroihin ja palveluihin.
8 Kantaja vetosi kaikkien hallussaan olevien tavaramerkkien huomattavaan erottamiskykyyn, joka perustuu niiden useita vuosia kestäneeseen käyttöön erilaisissa tavaroissa ja palveluissa.
9 SMHV:n väiteosasto hylkäsi yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksen 17.10.2007 tekemällään päätöksellä pelkästään aikaisemman kansainvälisen rekisteröinnin nro 732134 perusteella. Se totesi, että kyseisten tavaramerkkien kattamat tavarat ja palvelut ovat samankaltaisia tai samoja, että kyseiset merkit ovat keskimääräisen samankaltaisia ja että kyseisten tavaramerkkien välillä on näin ollen asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu sekaannusvaara.
10 Global Sports Media Ltd, joka on tullut Racing-Live SAS:n sijaan sen tavaramerkin haltijana, jonka rekisteröintiä on haettu, valitti 14.12.2007 väiteosaston päätöksestä SMHV:n sisällä asetuksen N:o 40/94 57–62 artiklan (joista on tullut asetuksen N:o 207/2009 58–64 artikla) nojalla.
11 Ensimmäinen valituslautakunta kumosi 16.10.2008 tekemällään päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös) väiteosaston päätöksen. Se katsoi, että vaikka kyseiset tavarat ja palvelut ovat samankaltaisia, haetun tavaramerkin ja kantajan hallussa olevien merkkien välillä ei ole asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua sekaannusvaaraa, koska kyseisissä merkeissä on huomattavia eroja. Valituslautakunta katsoi muun muassa, että kohdeyleisö, joka koostuu tavanomaisista kuluttajista ja ammattimaisista käyttäjistä, katsoo kirjaimen ”f” ja numeron ”1” yhdistelmän tietynlaisten kilpa-autojen yleiseksi nimitykseksi ja lisäksi tällaisilla autoilla ajettavien kilpailujen nimitykseksi. Se totesi, että aikaisempien tavaramerkkien maine koskee pelkästään osaa ”f1” tavaramerkissä, joka on rekisteröity numerolla 631531.
12 Asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 5 kohdasta valituslautakunta totesi, että vaikka aikaisempi kuviomerkki saattaa välittää mielikuvan huipputeknologiasta, eksklusiivisuudesta ja luksuksesta, ainoa tämän kuvion viestivä osa on logon F1 osa ”f1”. Kuitenkin vain pieni osa kuluttajista katsoo lyhenteen F1 erottamiskykyiseksi, jos se ei esiinny yhdessä mainitun logon kanssa. Tältä osin valituslautakunta totesi, ettei mikään haetun tavaramerkin osa tuo yleisön mieleen tätä logoa ja ettei haettu tavaramerkki näin ollen hyödy aikaisemmista tavaramerkeistä eikä heikennä niiden mainetta eikä haetun tavaramerkin haltija voi saada aiheetonta hyötyä aikaisempien tavaramerkkien positiivisesta imagosta.
Menettelyt unionin yleisessä tuomioistuimessa ja unionin tuomioistuimessa
13 Kantaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 14.1.2009 toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen, jossa vaadittiin riidanalaisen päätöksen kumoamista asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 8 artiklan 5 kohdan rikkomisen perusteella.
14 Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 10.6.2010 pidetyssä istunnossa.
15 Asiassa T-10/09, Formula One Licensing v. SMHV – Global Sports Media (F1-LIVE), 17.2.2011 antamallaan tuomiolla (Kok.; jäljempänä unionin yleisen tuomioistuimen tuomio, EU:T:2011:45) unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kanteen ja velvoitti kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
16 Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kaksi kantajan esittämää kanneperustetta.
17 Kantaja teki unionin tuomioistuimen kirjaamoon 29.4.2011 jättämällään kirjelmällä unionin yleisen tuomioistuimen tuomiosta valituksen, jossa se vaati unionin tuomioistuinta kumoamaan mainitun tuomion.
18 Asiassa C‑196/11 P, Formula One Licensing v. SMHV, 24.5.2012 annetulla tuomiolla (Kok.; jäljempänä valituksesta annettu tuomio, EU:C:2012:314) unionin tuomioistuin kumosi unionin yleisen tuomioistuimen tuomion.
19 Unionin tuomioistuin totesi, että unionin yleinen tuomioistuin oli kyseenalaistanut aikaisempien tavaramerkkien pätevyyden yhteisön tavaramerkin rekisteröintimenettelyssä ja rikkonut siten asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa. Tällaisessa tilanteessa Formula One Licensing väittää perustellusti, että valituksenalaisessa tuomiossa on oikeudellinen virhe (edellä 18 kohdassa mainittu valituksesta annettu tuomio, EU:C:2012:314, 51–53 kohta).
20 Unionin tuomioistuin palautti asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta se tarkastelee, voidaanko asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa olla soveltamatta, jos aikaisemmissa tavaramerkeissä olevaa osaa ”F1” ei todeta erottamiskyvyttömäksi.
21 Valituksesta annetun tuomion johdosta ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 118 artiklan 1 kohdan mukaisesti asia osoitettiin kuudennelle jaostolle. Koska unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanoa muutettiin, esittelevä tuomari määrättiin kahdeksanteen jaostoon, jonka ratkaistavaksi nyt käsiteltävä asia näin ollen siirrettiin.
22 ESPN Sports Media Ltd pyysi 11.6.2014 päivätyllä kirjeellä saada tulla Global Sports Media Ltd:n sijaan väliintulijana unionin yleisen tuomioistuimen menettelyssä sillä perusteella, että haettuun tavaramerkkiin liittyvät oikeudet on siirretty sille.
23 Menettelyn osapuolia pyydettiin 17.6.2014 päivätyllä kirjeellä esittämään huomautuksensa pyynnöstä tulla väliintulijan sijaan. SMHV ei tehnyt 20.6.2014 päivätyssä kirjeessä huomautuksia siitä, että ESPN Sports Media tulee Global Sports Median sijaan kyseisessä menettelyssä.
24 Unionin yleinen tuomioistuin (kahdeksas jaosto) hyväksyi sijaantulon 30.6.2014 antamallaan määräyksellä.
Asianosaisten vaatimukset palauttamisen jälkeen
25 Osapuolia pyydettiin esittämään huomautuksensa työjärjestyksen 119 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Kantaja ja SMHV jättivät huomautuksensa asetetuissa määräajoissa eli 9.8. ja 28.9.2012. Väliintulija ei jättänyt huomautuksia asetetussa määräajassa.
26 Huomautuksissaan kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen
– velvoittaa SMHV:n ja väliintulijan korvaamaan SMHV:n, unionin yleisen tuomioistuimen ja unionin tuomioistuimen menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
27 SMHV vaatii huomautuksissaan, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen kokonaisuudessaan
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
28 Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kahteen kanneperusteeseen, jotka koskevat asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 5 kohdan rikkomista.
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomista
29 Aluksi on todettava valituslautakunnan tapaan, että kohdeyleisö koostuu Euroopan unionin keskivertokuluttajista.
30 Valituslautakunta totesi samoin perustellusti riidanalaisen päätöksen 25–27 kohdassa, että kyseisten tavaramerkkien kattamat tavarat ja palvelut ovat samoja tai hyvin samankaltaisia.
31 Lisäksi on katsottava, että kirjaimen ˮfˮ ja numeron ˮ1ˮ yhdistelmä on lyhenne ilmaisusta ˮformula 1ˮ, joka tarkoittaa yleisesti kilpa-autojen luokkaa ja laajemmassa merkityksessä tällaisten autojen kilpailuja.
32 Kantaja väittää, että yhtäältä sanamerkin F1 (suojattu kansainvälisenä tavaramerkkinä Tanskassa, Saksassa, Espanjassa, Ranskassa, Italiassa ja Unkarissa) ja toisaalta haetun tavaramerkin F1-LIVE välillä on sekaannusvaara. Sama pätee yhteisön kuviomerkkiin ja haettuun tavaramerkkiin.
33 Kuten valituksesta annetusta tuomiosta (edellä 18 kohta, EU:C:2012:314, 47 kohta) ilmenee, jotta ei rikottaisi asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, kansallinen tavaramerkki, johon on vedottu yhteisön tavaramerkin rekisteröintiä vastaan tehdyn väitteen tueksi, on katsottava tietyssä määrin erottamiskykyiseksi.
34 Ei siis voida katsoa, että merkki F1 on yleinen, kuvaileva tai erottamiskyvytön, sillä muuten aikaisempien tavaramerkkien pätevyys kyseenalaistettaisiin yhteisön tavaramerkin rekisteröintimenettelyssä ja näin ollen rikottaisiin asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa (edellä 18 kohdassa mainittu valituksesta annettu tuomio, EU:C:2012:314, 51 ja 52 kohta).
35 Kun yhteisön tavaramerkin rekisteröintiä vastaan on tehty aikaisempaan kansalliseen tavaramerkkiin perustuva väite, SMHV:n ja vastaavasti unionin yleisen tuomioistuimen on tosin tarkistettava, millä tavoin kohdeyleisö havaitsee tähän kansalliseen tavaramerkkiin nähden saman merkin rekisteröitäväksi haetussa tavaramerkissä, ja sen on arvioitava tarvittaessa tämän merkin erottamiskykyä (edellä 18 kohdassa mainittu valituksesta annettu tuomio, EU:C:2012:314, 42 kohta).
36 Tällaiset tarkistukset eivät kuitenkaan voi johtaa sellaisen merkin, joka on sama kuin rekisteröity ja suojattu kansallinen tavaramerkki, erottamiskyvyn puuttumisen toteamiseen, koska tällainen johtopäätös ei olisi yhteisöjen tavaramerkkien ja kansallisten tavaramerkkien rinnakkaisuuden eikä asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan, tulkittuna yhdessä saman artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohdan kanssa, mukainen (edellä 18 kohdassa mainittu valituksesta annettu tuomio, EU:C:2012:314, 44 kohta).
37 Kuten valituksesta annetusta tuomiosta ilmenee (edellä 18 kohta, EU:C:2012:314, 45 kohta), tämä johtopäätös aiheuttaisi nimittäin haittaa kansallisille tavaramerkeille, jotka ovat samoja kuin merkki, jonka erottamiskyvyn on katsottu puuttuvan, koska tällaisen yhteisön tavaramerkin rekisteröinti voisi aiheuttaa näiden tavaramerkkien kansallisen suojan poistumisen. Näin ollen mainittu toteamus ei noudata asetuksella N:o 40/94 luotua järjestelmää, joka perustuu yhteisön tavaramerkkien ja kansallisten tavaramerkkien rinnakkaisuuteen, kuten tämän asetuksen johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa todetaan, koska kansainvälisen tai kansallisen tavaramerkin pätevyys voidaan kyseenalaistaa erottamiskyvyn puuttumisen perusteella ainoastaan kyseisessä jäsenvaltiossa vireille pantavassa mitättömyysmenettelyssä jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 21.12.1988 annetun ensimmäisen neuvoston direktiivin 89/104/ETY (EYVL 1989, L 40, s. 1) 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 22.10.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/95/EY (EUVL L 299, s. 25) nojalla.
38 Tämän jälkeen on todettava, että osapuolten SMHV:ssä esittämistä kirjallisista todisteista ilmenee, että koska edellä 31 kohdassa esitetyn mukaisesti sanaosa ˮf1ˮ on tavanomainen lyhennys ilmaisusta ˮformula 1ˮ, tämän osan erottamiskyky on heikko. Tästä on muistettava, että rekisteröintihakemuksessa tarkoitetut tavarat ja palvelut koskevat erityisesti formula 1 ‑kilpailuja.
39 Lisäksi kantajan väite, jonka mukaan sanaosa ˮf1ˮ on haetun tavaramerkin hallitseva osa, ei voi menestyä. Haettu tavaramerkki on nimittäin suhteellisen monimuotoinen, koska siinä on kaksi sanaosaa ˮf1ˮ ja ˮliveˮ, jotka erotetaan toisistaan tavuviivalla ja joiden graafinen ilme on omaperäinen erityisen logon aikaansaamiseksi. Tämän vuoksi ne katsotaan visuaaliseksi kokonaisuudeksi.
40 Väitetystä laajasta tunnettuudesta asiakirja-aineistosta ilmenee, että valituslautakunta totesi perustellusti sen liittyvän vain sanaosan ˮf1ˮ logon ominaisuuteen.
41 Näin ollen on vertailtava toisiinsa kyseisiä merkkejä eli aikaisempaa sanamerkkiä F1 ja haettua tavaramerkkiä sekä tarvittaessa aikaisempaa kuviomerkkiä F1 Formula 1 ja haettua tavaramerkkiä.
42 Aluksi on todettava, että valituslautakunta katsoi perustellusti riidanalaisen päätöksen 59 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa, että kyseiset merkit ovat tietyssä määrin samankaltaisia niiden yhteisen osan ˮf1ˮ vuoksi. Niiden ulkoasut ovat kuitenkin erilaisia pituutensa ja sanan ”live” vuoksi ja sen vuoksi, että haetussa tavaramerkissä on kuvio-osa.
43 Lausuntatavasta on todettava, että haettu tavaramerkki sisältää kaksi sanaa ja aikaisemmat tavaramerkit yhden. Muun, haetussa tavaramerkissä lausuttavan sanan lisääminen heikentää tietyllä tavalla yhteistä osaa ˮf1ˮ. Lausuntatavat ovat kuitenkin tietyssä määrin samankaltaisia sen vuoksi, että molemmat kyseiset merkit sisältävät osan ˮf1ˮ, joka lausutaan ensimmäisenä haetussa tavaramerkissä.
44 Merkityssisällöltään aikaisempi tavaramerkki tarkoittaa tietyntyyppisiä kilpa-autoja eli formula 1 ‑autoja, ja sen voidaan myös katsoa viittaavan implisiittisesti formula 1 ‑kilpailuihin. Haettu tavaramerkki välittää saman viestin, mutta suoran raportin tai lähetyksen tapahtumasta mieleen tuovan sanan ”live” lisääminen antaa sille lisämerkityksen aikaisempaan tavaramerkkiin verrattuna.
45 Edellä esitetystä ilmenee, että vaikka kyseisten tavaramerkkien ulkoasussa, lausuntatavassa ja merkityssisällössä on eroja, ne ovat kokonaisuutena myös tietyssä määrin samankaltaisia sen vuoksi, että aikaisemman tavaramerkin sanaosa sisältyy kuviomerkkiin, jonka rekisteröintiä on haettu.
46 Näin ollen on vielä arvioitava kokonaisvaltaisesti, onko kyseisten tavaramerkkien välillä sekaannusvaara.
47 Sekaannusvaarasta on muistutettava, että tämän vaaran kokonaisarviointi merkitsee huomioon otettavien tekijöiden ja erityisesti tavaramerkkien samankaltaisuuden ja näiden tavaramerkkien kattamien tavaroiden tai palvelujen samankaltaisuuden tiettyä keskinäistä riippuvuutta. Niinpä kyseisten tavaroiden tai palvelujen vähäisen samankaltaisuuden saattaa korvata niitä varten tarkoitettujen tavaramerkkien merkittävä samankaltaisuus ja päinvastoin (tuomio 20.9.1998, Canon, C-39/97, Kok., EU:C:1998:442, 17 kohta ja tuomio 14.12.2006, Mast-Jägermeister v. SMHV – Licorera Zacapaneca (VENADO kehyksessä ym.), T‑81/03, T‑82/03 ja T‑103/03, Kok., EU:T:2006:397, 74 kohta).
48 Tästä on muistettava, että osa ˮf1ˮ tavanomaisessa kirjoitusasussaan on vain heikosti erottamiskykyinen kyseisiin tavaroihin ja palveluihin nähden ja että unionissa käytetyn yhteisön tavaramerkiksi rekisteröidyn kuviomerkin mahdollinen laaja tunnettuus liittyy olennaisesti itse logoon.
49 On lisäksi muistutettava, että vaikka aikaisemman tavaramerkin erottamiskyky on heikko, se ei estä sekaannusvaaran olemassaolon toteamista käsiteltävässä asiassa. Vaikka aikaisemman tavaramerkin erottamiskyky on otettava huomioon sekaannusvaaraa arvioitaessa (ks. analogisesti edellä 47 kohdassa mainittu tuomio Canon, EU:C:1998:442, 24 kohta), se on vain yksi arvioinnin yhteydessä huomioon otettavista seikoista. Sekaannusvaara voi näin ollen olla olemassa silloinkin, kun aikaisempi tavaramerkki on heikosti erottamiskykyinen, erityisesti merkkien samankaltaisuuden ja niiden kattamien tavaroiden tai palvelujen samankaltaisuuden vuoksi (ks. tuomio 13.12.2007, Xentral v. SMHV – Pages jaunes (PAGESJAUNES.COM), T-134/06, Kok., EU:T:2007:387, 70 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
50 Tästä on huomautettava, että haetun tavaramerkin ja aikaisempien tavaramerkkien kattamat tavarat ja palvelut ovat samoja tai hyvin samankaltaisia.
51 Kuten lisäksi edellä 42 ja 45 kohdassa on todettu, aikaisemman tavaramerkin sanaosa ˮf1ˮ on toistettu tavaramerkissä, jonka rekisteröintiä on haettu. Vaikka sanaosaa ˮf1ˮ ei voida katsoa haetun tavaramerkin hallitsevaksi osaksi, tämä ei merkitse sitä, että se on tämän vuoksi jätettävä huomioon ottamatta. Erityisesti on todettava, että kahdesta muusta haetun tavaramerkin osasta eli verbistä ˮliveˮ ja kuvio-osasta, joka koostuu tummanharmaalla pohjalla olevasta ympyrästä, ensimmäisen voitaisiin katsoa viittaavan urheilutapahtumien lähettämiseen reaaliajassa ja toisen kilpa-autorataan. Koska nämä osat voivat tuovat yleisesti mieleen autourheiluun liittyvät tapahtumat, niiden yhdistäminen sanaosaan ˮf1ˮ myötävaikuttaa näin ollen siihen, että kohdeyleisön mieleen painuu tämän sanaosan välittämä kuva formula 1 ‑kilpailuista.
52 Edellä esitetystä ja erityisesti siitä, että kohdeyleisön mieleen painuu vain epätäydellinen kuva kyseisistä tavaramerkeistä, jolloin niiden yhteinen osa ˮf1ˮ aiheuttaa niiden tietyn samankaltaisuuden, ja huomioon otettavien eri tekijöiden vuorovaikutuksesta, kun kyseiset tavarat ovat samoja tai hyvin samankaltaisia, johtuu, ettei sekaannusvaaraa kuluttajien keskuudessa voida sulkea pois. Toisin sanoen on olemassa vaara, että kuluttajat yhdistävät toisiinsa nämä kaksi tavaramerkkiä ja näin ollen niiden kaupallisen alkuperän, koska he tulkitsevat haetun tavaramerkin muunnelmaksi aikaisemmasta tavaramerkistä F1 tämän osan samana toistamisen vuoksi.
53 Tämän vuoksi on todettava, että valituslautakunta teki virheen, kun se totesi, ettei haetun tavaramerkin ja aikaisemman sanamerkin välillä ole sekaannusvaaraa.
54 Edellä esitetyn perusteella riidanalainen päätös on kumottava ilman, että on tarpeen vertailla toisiinsa aikaisempaa kuviomerkkiä ja haettua tavaramerkkiä tai tutkia toinen kanneperuste.
Oikeudenkäyntikulut
55 Muutoksenhausta antamassaan tuomiossa unionin tuomioistuin on määrännyt, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin. Unionin yleisen tuomioistuimen on näin ollen määrättävä tässä tuomiossa kaikista eri menettelyihin liittyvistä oikeudenkäyntikuluista työjärjestyksensä 121 artiklan mukaisesti.
56 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
57 Koska SMHV ja väliintulija ovat hävinneet asian, ne on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut kantajan vaatimusten mukaisesti.
58 Lisäksi kantaja vaatii, että SMHV ja väliintulija velvoitetaan korvaamaan sille SMHV:n menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut. Tästä on huomautettava, että työjärjestyksen 136 artiklan 2 kohdan mukaan asianosaisille valituslautakuntakäsittelystä aiheutuneet välttämättömät kustannukset katsotaan korvattaviksi oikeudenkäyntikuluiksi. Näin ei ole kuitenkaan SMHV:n väiteosaston menettelystä aiheutuneiden kulujen osalta (tuomio 25.6.2010, MIP Metro v. SMHV – CBT Comunicación Multimedia (Metromeet), T‑407/08, Kok., EU:T:2010:256, 51 kohta). Näin ollen kantajan vaatimus asian hävinneiden SMHV:n ja väliintulijan velvoittamisesta korvaamaan SMHV:ssä käydystä hallinnollisesta menettelystä aiheutuneet kulut voidaan hyväksyä vain valituslautakuntakäsittelystä kantajalle aiheutuneiden välttämättömien kulujen osalta.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) ensimmäisen valituslautakunnan 16.10.2008 tekemä päätös (asia R 7/2008‑1) kumotaan.
2) SMHV ja ESPN Sports Media Ltd velvoitetaan korvaamaan Formula One Licensing BV:lle unionin yleisen tuomioistuimen ja unionin tuomioistuimen sekä valituslautakunnan menettelyistä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
Julistettiin Luxemburgissa 11 päivänä joulukuuta 2014.
Allekirjoitukset