Language of document :

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Raad voor Vreemdelingenbetwistingen (Belgia) on esittänyt 12.2.2016 – A. K. ym. v. Belgian valtio

(Asia C-82/16)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Raad voor Vreemdelingenbetwistingen

Pääasian asianosaiset

Hakijat: A. K., Z. M., J. M., N. N. N., I. O. O., I. R. ja A. B.

Vastaaja: Belgian valtio

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko unionin oikeutta, erityisesti SEUT 20 artiklaa ja direktiivin 2008/115/EY1 5 ja 11 artiklaa, luettuina yhdessä perusoikeuskirjan2 7 ja 24 artiklan kanssa, tulkittava siten, että se on määrätyissä olosuhteissa esteenä kansalliselle käytännölle, jossa oleskelulupahakemusta, jonka perheenjäsen, joka on kolmannen maan kansalainen, on jättänyt unionin kansalaisen kanssa tapahtuvaa perheenyhdistämistä varten jäsenvaltiossa, jossa kyseinen unionin kansalainen asuu ja jonka kansalainen hän on, ja kun kyseinen kansalainen ei ole käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkumiseen ja sijoittautumiseen (jäljempänä staattinen unionin kansalainen), ei oteta huomioon – maastapoistamispäätöksen tekemisen yhteydessä tai muutoin – yksinomaan siitä syystä, että kyseisellä perheenjäsenellä, joka on kolmannen maan kansalainen, on voimassa oleva maahantulokielto, jolla on eurooppalainen ulottuvuus?

a)    Onko tällaisten olosuhteiden arvioinnissa merkitystä sillä, että perheenjäsenen, joka on kolmannen maan kansalainen, ja staattisen unionin kansalaisen välillä on pelkkää perhesidettä laajempi riippuvuussuhde? Jos on, niin mitkä tekijät ovat tärkeitä määritettäessä riippuvuussuhteen olemassaoloa? Voidaanko sitä varten tehokkaasti vedota oikeuskäytäntöön, joka liittyy perhe-elämän mahdollisuuteen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan ja perusoikeuskirjan 7 artiklan perusteella?

b)    Edellytetäänkö SEUT 20 artiklassa erityisesti alaikäisten lasten osalta muuta kuin biologista sidettä vanhemman, joka on kolmannen maan kansalainen, ja lapsen, joka on unionin kansalainen, välillä? Onko tässä yhteydessä merkitystä sillä, että yhdessä asuminen näytetään toteen, vai riittävätkö tunnesiteet ja taloudelliset siteet, kuten asumis- tai tapaamisjärjestely ja elatusavun maksaminen? Voidaanko tältä osin vedota tehokkaasti siihen, mitä todetaan unionin tuomioistuimen tuomion 10.7.2014, Ogieriakhi, C-244/13, 38 ja 39 kohdassa, tuomion 16.7.2015, Singh ym., C-218/14, 54 kohdassa ja tuomion 6.1.2012, O.S., C-356/11 ja C-357/11, 56 kohdassa? Katso tässä yhteydessä myös asiassa C-133/15 esitetty ennakkoratkaisupyyntö.

c)    Onko tällaisten olosuhteiden arvioinnissa merkitystä sillä seikalla, että perhe-elämä on muodostunut silloin, kun kolmannen maan kansalainen oli jo määrätty maahantulokieltoon ja hän siis tiesi oleskelevansa laittomasti jäsenvaltiossa? Voidaanko tähän seikkaan vedota tehokkaasti oleskelulupamenettelyjen mahdollisen väärinkäytön estämiseksi perheenyhdistämisasioissa?

d)    Onko tällaisten olosuhteiden arvioinnissa merkitystä sillä seikalla, ettei direktiivin 2008/115/EY 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua oikeussuojakeinoa ole käytetty muutoksen hakemiseksi päätökseen, jolla maahantulokielto on määrätty, tai sillä seikalla, että kanne päätöksestä, jolla maahantulokielto on määrätty, on hylätty?

e)    Onko se seikka, että maahantulokielto on määrätty yleiseen järjestykseen liittyvien syiden takia tai laittoman oleskelun takia, relevantti seikka? Jos on, onko tutkittava myös se, muodostaako asianomainen kolmannen maan kansalainen todellisen, välittömän ja riittävän vakavan uhan, joka vaikuttaa johonkin yhteiskunnan olennaiseen etuun? Voidaanko tässä yhteydessä direktiivin 2004/38/EY 27 ja 28 artiklaa, jotka on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä ulkomaalaislain 43 ja 45 §:llä, ja yleistä järjestystä koskevaa relevanttia unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä soveltaa analogisesti staattisten unionin kansalaisten perheenjäseniin (katso vastaavasti asioissa C-165/14 ja C-304/14 esitetyt ennakkoratkaisupyynnöt)?

Onko unionin oikeutta, erityisesti direktiivin 2008/115/EY 5 artiklaa ja perusoikeuskirjan 7 ja 24 artiklaa, tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle käytännölle, jossa vedotaan voimassa olevaan maahantulokieltoon, jotta jäsenvaltion alueella jätetty myöhempi hakemus, joka koskee perheenyhdistämistä staattisen unionin kansalaisen kanssa, jätetään huomiotta ottamatta siinä yhteydessä huomioon perhesuhteita ja asiaan liittyvien, myöhemmässä perheenyhdistämistä koskevassa hakemuksessa mainittujen lasten etua?

Onko unionin oikeutta, erityisesti direktiivin 2008/115/EY 5 artiklaa ja perusoikeuskirjan 7 ja 24 artiklaa, tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle käytännölle, jossa sellaisen kolmannen maan kansalaisen osalta, jolla on jo voimassa oleva maahantulokielto, tehdään maastapoistamispäätös ottamatta siinä yhteydessä huomioon perhesuhteita ja asiaan liittyvien, myöhemmässä eli maahantulokiellon määräämisen jälkeen tehdyssä unionin kansalaisen kanssa tapahtuvaa perheenyhdistämistä koskevassa hakemuksessa mainittujen lasten etuja?

Merkitseekö direktiivin 2008/115/EY 11 artiklan 3 kohta sitä, että kolmannen maan kansalaisen on haettava voimassa olevan ja lopullisen maahantulokiellon kumoamista tai lykkäämistä periaatteessa jo Euroopan unionin ulkopuolella, vai onko olemassa olosuhteita, joissa hän voi tehdä tällaisen hakemuksen myös Euroopan unionin alueella?

a)    Onko direktiivin 2008/115/EY 11 artiklan 3 kohdan kolmas ja neljäs alakohta ymmärrettävä siten, että kussakin yksittäistapauksessa tai kaikissa tapausryhmissä on ilman muuta täytettävä kyseisen direktiivin 11 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa asetettu edellytys siitä, että maahantulokiellon kumoamista tai lykkäämistä voidaan harkita vain silloin, kun asianomainen kolmannen maan kansalainen osoittaa poistuneensa jäsenvaltion alueelta noudattaen täysin palauttamispäätöstä?

b)    Ovatko direktiivin 2008/115/EY 5 ja 11 artikla esteenä tulkinnalle, jossa sellaisen staattisen unionin kansalaisen kanssa, joka ei ole käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkumiseen ja sijoittautumiseen, tapahtuvaan perheenyhdistämiseen liittyvää oleskelulupahakemusta pidetään hiljaisena (väliaikaisena) hakemuksena voimassa olevan ja lopullisen maahantulokiellon kumoamiseksi tai lykkäämiseksi, jolloin voimassa oleva ja lopullinen maahantulokielto tulee uudelleen voimaan, jos käy ilmi, etteivät oleskelua koskevat ehdot täyty?

c)    Onko se seikka, että velvollisuudesta toimittaa kumoamista tai lykkäämistä koskeva hakemus lähtömaassa seuraa mahdollisesti ainoastaan väliaikainen ero kolmannen maan kansalaisen ja staattisen unionin kansalaisen välillä, relevantti seikka? Onko olemassa olosuhteita, joissa perusoikeuskirjan 7 ja 24 artikla ovat kuitenkin esteenä väliaikaiselle erolle?

d)    Onko se seikka, että velvollisuudesta toimittaa kumoamista tai lykkäämistä koskeva hakemus lähtömaassa seuraa ainoastaan, että unionin kansalaisen on mahdollisesti lähdettävä vain määrätyksi ajaksi koko Euroopan unionin alueelta, relevantti seikka? Onko olemassa olosuhteita, joissa SEUT 20 artikla on kuitenkin esteenä sille, että staattisen unionin kansalaisen on lähdettävä rajatuksi ajaksi koko unionin alueelta?

____________

1 Jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16.12.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/115/EY (EUVL L 348, s. 98).

2 EYVL 2000, C. 364, s. 1.