Asia C‑583/13 P

Deutsche Bahn AG ym.

vastaan

Euroopan komissio

Muutoksenhaku – Kilpailu – Rautatieliikenne ja liitännäispalvelut – Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö – Asetus (EY) N:o 1/2003 – 20 artikla ja 28 artiklan 1 kohta – Hallinnollinen menettely – Päätös, jossa määrätään tarkastuksesta – Komission tarkastusvaltuudet – Kotirauhan suojaa koskeva perusoikeus – Tilanne, jossa tuomioistuimelta ei ole haettu etukäteen lupaa – Tehokas tuomioistuinvalvonta – Sattumanvarainen löytö

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 18.6.2015

1.        Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission tarkastusvalta – Tilanne, jossa tuomioistuimelta ei ole haettu etukäteen lupaa – Kotirauhan suojaa koskevaa oikeutta ei ole loukattu – Tarkastuspäätöksen jälkikäteinen tuomioistuinvalvonta – Perustavaa laatua oleva tae

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 2, 6, 7 ja 8 kohta)

2.        Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission tarkastusvalta – Tilanne, jossa tuomioistuimelta ei ole haettu etukäteen lupaa – Oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan ei ole loukattu – Tarkastuspäätöksen jälkikäteinen tuomioistuinvalvonta – Ulottuvuus

(SEUT 263 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 4 kohta)

3.        Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission tarkastusvalta – Päätös, jolla määrätään tarkastuksesta – Perusteluvelvollisuus – Ulottuvuus – Komissio ilmoitti toimihenkilöilleen toisesta kyseistä yritystä vastaan tehdystä kantelusta – Tarkastuspäätöksestä puuttuu viittaus mainittuun kanteluun – Perusteluvelvollisuuden ja puolustautumisoikeuksien loukkaaminen

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 4 kohta)

1.        Komissiolla asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 2 kohdan nojalla oleva tarkastusvalta rajoittuu siihen, että komission toimihenkilöillä on lupa muun muassa päästä osoittamiinsa tiloihin, saada nähtäväkseen pyytämänsä asiakirjat ja ottaa niistä kopiot sekä nähdä osoittamiensa kalusteiden sisällön.

Lisäksi asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti tarkastuksen suorittamiseksi on haettava tuomioistuimen lupaa, kun kyseisen yrityksen vastustaessa tarkastusta asianomainen jäsenvaltio antaa välttämätöntä apua pyytäen tarvittaessa poliisin tai vastaavan lainvalvontaviranomaisen virka-apua ja kun kansallisen oikeuden mukaan edellytetään tällaista lupaa. Lupaa voidaan pyytää myös turvaamistoimenpiteenä. Lisäksi saman asetuksen 20 artiklan 8 kohdassa tarkennetaan, että vaikka kansallinen tuomioistuin tarkistaa muun muassa sen, etteivät suunnitellut pakkokeinot ole tarkastuksen kohteeseen nähden mielivaltaisia eivätkä liiallisia, niiden tarpeellisuutta ei kuitenkaan voida kyseenalaistaa. Samassa säännöksessä säädetään, että laillisuutta valvoo jälkikäteen ainoastaan unionin tuomioistuin.

Näin ollen se, että tuomioistuimelta ei ole haettu etukäteen lupaa, ei sellaisenaan tee tarkastustoimenpiteestä lainvastaista.

Tässä yhteydessä tuomioistuimelta etukäteen haetun luvan puuttuminen voidaan korvata jälkikäteisellä tuomioistuinvalvonnalla, joka näin ollen on perustavaa laatua oleva tae kyseisen tarkastustoimenpiteen yhteensoveltuvuudesta Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan kanssa. Näin on nimenomaan Euroopan unionissa toteutettuun järjestelmään kuuluvassa tapauksessa, koska asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 8 kohdassa todetaan nimenomaisesti, että unionin tuomioistuin on toimivaltainen valvomaan komission tekemän tarkastuspäätöksen laillisuutta. Mainittu valvonta tarkoittaa, että unionin tuomioistuinten on tehtävä kantajan kanneperusteidensa tueksi esittämien seikkojen pohjalta täysi tutkinta, eli käsiteltävä sekä oikeudellisia seikkoja että tosiseikkoja.

(ks. 23–25 ja 32–34 kohta)

2.        Komission asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 4 kohdan nojalla tekemän tarkastuspäätöksen yhteydessä perusoikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan, sellaisena kuin se taataan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa, ei ole loukattu sen vuoksi, että etukäteinen tuomioistuinvalvonta puuttuu.

On nimittäin kyse valvonnan – johon kuuluu kaikkiin oikeudellisiin seikkoihin ja tosiseikkoihin kohdistuva valvonta, jonka on mahdollistettava asianmukainen oikaiseminen siinä tapauksessa, että sääntöjenvastaisuus todetaan – intensiteetistä eikä siitä, milloin sitä harjoitetaan.

Kun unionin tuomioistuimet ratkaisevat tarkastuspäätöksestä nostetun kanteen, ne harjoittavat sekä oikeudellisia seikkoja että tosiseikkoja koskevaa valvontaa ja niillä on toimivalta arvioida todisteita sekä kumota riidanalainen päätös.

Lisäksi tarkastuspäätöksen adressaatteina olevilla yrityksillä on mahdollisuus riitauttaa kyseisen päätöksen lainmukaisuus mainitun päätöksen tiedoksiannosta alkaen, mikä tarkoittaa sitä, ettei yrityksen tarvitse odottaa, kunnes komissio on tehnyt lopullisen päätöksen kilpailusääntöjen epäillystä rikkomisesta, jotta se voisi nostaa kumoamiskanteen unionin tuomioistuimissa.

Lopuksi tarkastuspäätöksen kumoaminen tai sen toteaminen, että tarkastuksen kuluessa on syyllistytty sääntöjenvastaisuuksiin, johtavat siihen, että komissio ei voi käyttää näin keräämiään tietoja kilpailusääntöjen rikkomista koskevassa menettelyssä.

(ks. 41, 42 ja 44–46 kohta)

3.        Vaikka tarkastuksen tehokkuus edellyttää, että komissio toimittaa toimihenkilöille, joiden tehtäviin se kuuluu, ennen tarkastusta kaikki tiedot, joiden avulla he voivat ymmärtää mahdollisen kilpailusääntöjen rikkomisen luonteen ja laajuuden, ja itse tarkastuksen käytännön järjestelyihin liittyvät tiedot, näiden kaikkien tietojen pitää kuitenkin liittyä pelkästään päätöksessä määrätyn tarkastuksen kohteeseen.

Kun komissio ilmoittaa ennen ensimmäisen tarkastuksen suorittamista toimihenkilöilleen kyseistä yritystä koskevasta muusta kantelusta, joka ei kuulu tarkastuspäätöksen kohteeseen, se ei toimita asian yleiseen asiayhteyteen liittyviä tietoja. Näin ollen sillä, että tarkastuspäätöksen kohteesta puuttuu viittaus mainittuun kanteluun, loukataan perusteluvelvollisuutta ja kyseisen yrityksen puolustautumisoikeuksia.

Tällainen tarkastus oli siis lainvastainen siltä osin kuin komission toimihenkilöt, joilla oli etukäteen mainitun tarkastuksen kohteeseen liittymätöntä tietoa, ottivat haltuunsa asiakirjoja, jotka eivät kuuluneet kyseisen tarkastuksen kohteeseen, sellaisena kuin se oli rajattu tarkastuspäätöksessä, ja näin on sitä suuremmalla syyllä, kun toimihenkilöt keräsivät tarkastuksessa tietoja, jotka johtivat toisen tarkastuksen aloittamiseen ja joihin kolmas tarkastus osittain perustui.

(ks. 60 ja 62–66 kohta)