UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

27 päivänä kesäkuuta 2012 (*)

Kilpailu – Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö – Henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetut käyttöjärjestelmät – Työryhmäpalvelimille tarkoitetut käyttöjärjestelmät – Määräävässä markkina-asemassa oleva yritys kieltäytyy toimittamasta tietoja yhteentoimivuudesta ja antamasta lupaa niiden käyttämiseen – Päätökseen, jolla kilpailusääntöjen rikkominen todetaan ja jolla määrätään käyttäytymiseen liittyvistä toimenpiteistä, perustuvien velvoitteiden täytäntöönpano – Uhkasakko

Asiassa T‑167/08,

Microsoft Corp., kotipaikka Redmond, Washington (Yhdysvallat), edustajinaan asianajaja J.-F. Bellis ja I. Forrester, QC,

kantajana,

jota tukevat

The Computing Technology Industry Association, Inc., kotipaikka Oakbrook Terrace, Illinois (Yhdysvallat), edustajinaan asianajajat G. van Gerven ja T. Franchoo,

ja

Association for Competitive Technology, Inc., kotipaikka Washington, DC (Yhdysvallat), edustajinaan aluksi solicitor D. Went ja solicitor H. Pearson, sittemmin H. Mercer, QC,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään T. Christoforou, V. Di Bucci, F. Castillo de la Torre ja N. Khan,

vastaajana,

jota tukevat

Free Software Foundation Europe eV, kotipaikka Hampuri (Saksa), ja

Samba Team, kotipaikka New York, New York (Yhdysvallat),

edustajinaan asianajajat C. Piana ja T. Ballarino,

Software & Information Industry Association, kotipaikka Washington, DC, edustajinaan solicitor T. Vinje, solicitor D. Dakanalis ja asianajaja A. Tomtsis,

European Committee for Interoperable Systems (ECIS), kotipaikka Bryssel (Belgia), edustajinaan solicitor T. Vinje ja asianajajat M. Dolmans, N. Dodoo ja A. Ferti,

International Business Machines Corp., kotipaikka Armonk, New York (Yhdysvallat), edustajinaan asianajajat M. Dolmans ja T. Graf,

Red Hat Inc., kotipaikka Wilmington, Delaware (Yhdysvallat), edustajinaan asianajajat C.-D. Ehlermann ja S. Völcker sekä solicitor C. O’Daly,

ja

Oracle Corp., kotipaikka Redwood Shores, Kalifornia (Yhdysvallat), edustajinaan solicitor T. Vinje ja asianajaja D. Paemen,

väliintulijoina,

ja jossa vaaditaan kumoamaan päätöksellä K(2005) 4420 lopullinen Microsoft Corporationille asetetun uhkasakon lopullisen määrän vahvistamisesta 27.2.2008 tehty komission päätös K(2008) 764 lopullinen (asia COMP/C‑3/37.792 – Microsoft) ja toissijaisesti poistamaan kyseisellä päätöksellä kantajalle määrätty uhkasakko tai alentamaan sen määrää,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja N. J. Forwood (esittelevä tuomari) sekä tuomarit F. Dehousse ja J. Schwarcz,

kirjaaja: hallintovirkamies N. Rosner,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 24.5.2011 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asian tausta

1        Microsoft Corp., jonka kotipaikka on Redmond, Washington (Yhdysvallat), suunnittelee, kehittää ja markkinoi erilaisiin tietoteknisiin laitteisiin tarkoitettuja ohjelmistotuotteita. Nämä ohjelmistotuotteet käsittävät muun muassa henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä ja työryhmäpalvelimille tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä.

2        Komissio teki 24.3.2004 päätöksen 2007/53/EY [EY] 82 artiklan ja ETA-sopimuksen 54 artiklan mukaisesta menettelystä Microsoft Corporationia vastaan (Asia COMP/C‑3/37.792 − Microsoft) (EUVL 2007, L 32, s. 23, jäljempänä vuoden 2004 päätös).

3        Vuoden 2004 päätöksen mukaan Microsoft rikkoi EY 82 artiklaa ja ETA-sopimuksen 54 artiklaa, koska se syyllistyi kahteen määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön, joista ensimmäinen − jolla yksinomaan on merkitystä tässä asiassa − muodostuu siitä, että se kieltäytyi toimittamasta kilpailijoilleen ”yhteentoimivuutta koskevia tietoja” ja antamasta lupaa käyttää niitä sen omien tuotteiden kanssa kilpailevien tuotteiden kehittämiseen ja jakeluun työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla lokakuusta 1998 vuoden 2004 päätöksen tiedoksiantopäivään saakka (vuoden 2004 päätöksen 2 artiklan a alakohta).

4        Vuoden 2004 päätöksen mukaan ”yhteentoimivuutta koskevat tiedot” ovat ”täydellisiä ja paikkansapitäviä eritelmiä kaikista työryhmäpalvelimille tarkoitetuissa Windows-käyttöjärjestelmissä [käytettävistä] protokollista, joita Windows-työryhmäpalvelimet käyttävät toimittaessaan Windows-työryhmäverkoille tiedostojen ja tulostimien yhteiskäyttöpalveluja, käyttäjien ja käyttäjäryhmien hallintapalveluja sekä Windows-toimialueen ohjauspalvelimen palveluja, Active Directory ‑hakemistopalvelua ja ryhmäkäytäntöä koskevaa palvelua” (vuoden 2004 päätöksen 1 artiklan 1 kohta).

5        ”Windows-työryhmäverkot” määritellään ”tietokoneverkon kautta toisiinsa liitettyjen henkilökohtaisten tietokoneiden [joihin on asennettu henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettu Windows-käyttöjärjestelmä] ja palvelinten [joihin on asennettu työryhmäpalvelimille tarkoitettu Windows-käyttöjärjestelmä] ryhmiksi” (vuoden 2004 päätöksen 1 artiklan 7 kohta).

6        Protokollat määritellään ”työryhmäpalvelimille tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien ja Windows-työryhmäverkossa oleviin eri tietokoneisiin asennettujen henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen Windows-käyttöjärjestelmien välisten yhteenliittämis- ja vuorovaikutussääntöjen kokonaisuudeksi” (vuoden 2004 päätöksen 1 artiklan 2 kohta).

7        Komissio korostaa vuoden 2004 päätöksessä, että kyseinen kieltäytyminen ei koske Microsoftin lähdekoodin osia vaan ainoastaan kyseisten protokollien eritelmiä eli yksityiskohtaista kuvausta siitä, mitä kyseiseltä ohjelmistolta odotetaan, eikä ”implementaatioita”, joilla tarkoitetaan koodin käyttämistä tietokoneessa (vuoden 2004 päätöksen 24 ja 569 perustelukappale). Se täsmentää erityisesti, että sen ”tarkoituksena ei ole velvoittaa Microsoftia antamaan kolmansille lupaa kopioida Windowsia” (vuoden 2004 päätöksen 572 perustelukappale).

8        Vuoden 2004 päätöksessä yksilöidyistä, määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä merkitsevistä kahdesta menettelytavasta määrättiin 497 196 304 euron suuruinen sakko (vuoden 2004 päätöksen 3 artikla).

9        Vuoden 2004 päätöksen 5 artiklassa määrätään tämän päätöksen 2 artiklan a alakohdassa todetun määräävän aseman väärinkäyttöä merkitsevän kieltäytymisen korjaavaksi toimenpiteeksi seuraavaa:

”a)      [Microsoftin] on toimitettava 120 päivän kuluessa tämän päätöksen tiedoksi antamisesta kaikille yrityksille, jotka haluavat kehittää ja jakaa työryhmäpalvelimille tarkoitettuja käyttöjärjestelmiä, yhteentoimivuutta koskevat tiedot ja annettava kyseisille yrityksille kohtuullisin ja ketään syrjimättömin ehdoin lupa käyttää yhteentoimivuutta koskevia tietoja työryhmäpalvelimille tarkoitettujen käyttöjärjestelmien kehittämiseen ja jakeluun.

b)      [Microsoftin] on toimittava siten, että toimitetut yhteentoimivuutta koskevat tiedot päivitetään tarvittaessa ja mahdollisimman nopeasti.

c)      [Microsoftin] on otettava 120 päivän kuluessa tämän päätöksen tiedoksi antamisesta käyttöön arviointijärjestelmä, jonka perusteella yritykset, joita asia koskee, kykenevät saamaan tehokkaasti tietoja yhteentoimivuutta koskevien tietojen laajuudesta ja käyttöehdoista. Microsoft voi asettaa kohtuullisia ja ketään syrjimättömiä ehtoja varmistaakseen sen, että yhteentoimivuutta koskevia tietoja käytetään tässä yhteydessä yksinomaan arviointia varten.

d)      [Microsoftin] on ilmoitettava komissiolle 60 päivän kuluessa tämän päätöksen tiedoksi antamisesta kaikki toimenpiteet, jotka se aikoo toteuttaa a, b ja c alakohdan noudattamiseksi. Microsoftin on tässä yhteydessä toimitettava komissiolle riittävästi yksityiskohtia, jotta tämä voi arvioida alustavasti edellä mainittuja toimenpiteitä sen määrittämiseksi, ovatko ne todella tämän päätöksen mukaisia. Microsoftin on muun muassa esitettävä yksityiskohtaisesti ehdot, joiden mukaan se sallii yhteentoimivuutta koskevien tietojen käyttämisen.

– –”

10      Vuoden 2004 päätöksen 7 artiklassa säädetään seuraavaa:

”[Microsoftin] on esitettävä komissiolle 30 päivän kuluessa tämän päätöksen tiedoksi antamisesta ehdotus käyttöön otettavasta mekanismista, jonka tarkoituksena on auttaa komissiota varmistumaan siitä, että Microsoft – – noudattaa tätä päätöstä. Tähän mekanismiin sisältyy [Microsoftin] riippumaton toimitsijamies.

Mikäli komissio arvioi, että [Microsoftin] ehdottama mekanismi ei ole asianmukainen, sillä on oikeus määrätä tällaisesta mekanismista tekemällään päätöksellä.”

11      Microsoft nosti yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 7.6.2004 toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen vuoden 2004 päätöksestä.

12      Microsoft esitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamossa 25.6.2004 kirjatulla erillisellä asiakirjalla EY 242 artiklan nojalla vaatimuksen vuoden 2004 päätöksen 4 artiklan, 5 artiklan a–c alakohdan ja 6 artiklan a alakohdan täytäntöönpanon lykkäämisestä.

13      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti hylkäsi tämän vaatimuksen asiassa T‑201/04 R, Microsoft vastaan komissio, 22.12.2004 antamallaan määräyksellä (Kok., s. II-4463).

14      Komissio määräsi [EY] 82 artiklan mukaisesta menettelystä 28.7.2005 tehdyllä päätöksellä K(2005) 2988 lopullinen (Asia COMP/C‑3/37.792 − Microsoft) vuoden 2004 päätöksen 7 artiklassa vahvistetun mekanismin. Komissio nimitti 4.10.2005 riippumattoman toimitsijamiehen.

15      Komissio katsoi 10.11.2005 tekemällään päätöksellä (jäljempänä vuoden 2005 päätös), jolla määrättiin uhkasakko [EY] 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 24 artiklan 1 kohdan nojalla, että Microsoftin 20.10.2005 laatimat tekniset asiakirjat, jotka sisälsivät yhteentoimivuutta koskevia tietoja, eivät olleet täsmällisiä eivätkä täydellisiä (vuoden 2005 päätöksen 101 perustelukappale). Se katsoi myös, että korvausmäärät, joita Microsoft vaati oikeudesta saada tutustua yhteentoimivuutta koskeviin tietoihin ja käyttää niitä, olivat kohtuuttomia (vuoden 2005 päätöksen 161 ja 193 perustelukappale). Tämän vuoksi se velvoitti Microsoftin noudattamaan vuoden 2004 päätöksen 5 artiklan a ja c alakohdassa asetettuja velvoitteita määräajassa, joka päättyi 15.12.2005, 2 miljoonan euron päivittäisen uhkasakon uhalla.

16      Komissio katsoi päätöksellä K(2005) 4420 lopullinen Microsoft Corporationille asetetun uhkasakon lopullisen määrän vahvistamisesta – – (asia COMP/C‑3/37.792 − Microsoft) 12.7.2006 tekemällään päätöksellä (EUVL 2008, C 138, s. 10) (jäljempänä vuoden 2006 päätös), että Microsoftin 20.6.2006 laatimat tekniset asiakirjat, jotka sisälsivät yhteentoimivuutta koskevia tietoja eivät olleet täsmällisiä eivätkä täydellisiä (vuoden 2006 päätöksen 232 perustelukappale). Se määräsi tämän vuoksi Microsoftille 280,5 miljoonan euron suuruisen uhkasakon, koska tämä ei sen mukaan ollut noudattanut vuoden 2004 päätöksen 5 artiklan a ja c alakohtaa 16.12.2005−20.6.2006. Se lisäksi korotti uhkasakkoa, joka voitiin määrätä vuoden 2005 päätöksen nojalla, kolmeen miljoonaan euroon päivässä 31.7.2006 lähtien.

17      Microsoft nosti kanteen vuoden 2006 päätöksestä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 2.10.2006 jättämällään kannekirjelmällä.

18      Asiassa T-201/04, Microsoft vastaan komissio, 17.9.2007 antamallaan tuomiolla (Kok., s. II‑3601) ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi vuoden 2004 päätöksen 7 artiklan ja hylkäsi kanteen muilta osin. Kyseisessä asiassa annetun tuomion tuomiolauselman ensimmäinen kohta kuuluu seuraavasti:

”1. [EY] 82 artiklan ja ETA-sopimuksen 54 artiklan mukaisesta menettelystä [Microsoftia] vastaan 24.3.2004 tehdyn komission päätöksen 2007/53/EY (Asia COMP/C‑3/37.792 – Microsoft) 7 artikla kumotaan siltä osin kuin

–        Microsoft määrätään tekemään ehdotus sellaisen mekanismin käyttöön ottamisesta, joka käsittää sellaisen riippumattoman toimitsijamiehen määräämisen, jolla on oikeus komissiosta riippumatta saada Microsoftilta tukea, tutustua tämän tietoihin ja asiakirjoihin, päästä tämän tiloihin, keskustella tämän työntekijöiden kanssa ja saada asian kannalta merkityksellisten tuotteiden lähdekoodi

–        siinä edellytetään, että ehdotuksessa tämän mekanismin käyttöön ottamisesta Microsoft vastaa kaikista toimitsijamiehen määräämiseen liittyvistä kustannuksista, joihin luetaan myös tämän palkkio

–        komissiolle varataan oikeus määrätä tekemällään päätöksellä edellä ensimmäisessä ja toisessa luetelmakohdassa tarkoitetun mekanismin käyttöön ottamisesta.”

19      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 24.10.2007 toimittamallaan kirjeellä Microsoft peruutti kanteensa, jonka se oli nostanut vuoden 2006 päätöksestä (ks. 17 kohta edellä).

 Riidanalainen päätös

20      Päätöksellä K(2005) 4420 lopullinen [Microsoftille] asetetun uhkasakon lopullisen määrän vahvistamisesta 27.2.2008 tehdyllä päätöksellä K(2008) 764 lopullinen (asia COMP/C‑3/37.792 − Microsoft) (EUVL 2009, C 166, s. 20; jäljempänä riidanalainen päätös) komissio määräsi Microsoftille 899 miljoonan euron uhkasakon, koska tämä ei sen mukaan ollut noudattanut vuoden 2004 päätöksen 5 artiklan a alakohdalla asetettuja velvoitteita ajanjaksolla 21.6.2006−21.10.2007.

21      Riidanalaisen päätöksen 14 perustelukappaleesta ilmenee, että päätös koskee yksinomaan vuoden 2004 päätöksen 5 artiklan a alakohdalla Microsoftille asetettua velvoitetta, jonka mukaan Microsoftin oli annettava oikeus tutustua yhteentoimivuutta koskeviin tietoihin ja sallia käyttää niitä kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin.

 Työryhmäpalvelimien protokollaohjelma

22      Riidanalaisen päätöksen 21−23 perustelukappaleesta ilmenee, että Microsoft esitti 29.10.2004 päivätyllä kirjeellä komissiolle kaksi sopimusluonnosta, joita se aikoi ehdottaa kilpailijoilleen Work Group Server Protocol Programmen (työryhmäpalvelimien protokollaohjelma) yhteydessä. Kyseessä oli yhtäältä sopimusluonnos, joka koski lisenssin saamista immateriaalioikeuksiin, jotka koskivat asianomaisia protokollia, ja toisaalta sopimusluonnos, joka koski kyseisten protokollien arviointia.

23      Microsoft esitti 20.5.2005 päivätyllä kirjeellä jatkuvaan yhteydenpitoonsa komission kanssa liittyen viisi sopimustyyppiä (jäljempänä yhdessä WSPP-sopimukset), jotka olivat seuraavat:

–        Microsoft Work Group Server Protocol Program License Agreement (All IP) for Development and Product Distribution (Work Group Server Operating System Software) (lisenssisopimus (All IP) työryhmäpalvelimien käyttämistä koskevien ohjelmistotuotteiden kehittämiseen ja jakeluun Microsoftin työryhmäpalvelimien protokollaohjelman yhteydessä (jäljempänä All IP ‑sopimus))

–        Microsoft Communications Protocol Program Agreement for Evaluation of Technical Documentation (3-Day) (sopimus teknisten asiakirjojen arvioinnista Microsoftin kommunikaatioprotokollia koskevan ohjelman yhteydessä (3 päivää))

–        Microsoft Communications Protocol Program Agreement for Evaluation of Technical Documentation (30-Day) (sopimus teknisten asiakirjojen arvioinnista Microsoftin kommunikaatioprotokollia koskevan ohjelman yhteydessä (30 päivää))

–        Microsoft Work Group Server Protocol Program License Agreement (No Patents) for Development and Product Distribution (Work Group Server Operating System Software) (lisenssisopimus (No Patents) työryhmäpalvelinten käyttöä koskevien ohjelmistotuotteiden kehittämiseen ja jakeluun Microsoftin työryhmäpalvelimien protokollaohjelman yhteydessä; jäljempänä No Patent ‑sopimus)

–        Microsoft Work Group Server Protocol Program Patent Only License Agreement for Development and Product Distribution (lisenssisopimus (Patent Only) ohjelmistotuotteiden kehittämiseen ja jakeluun Microsoftin työryhmäpalvelimien protokollaohjelman yhteydessä; jäljempänä Patent Only ‑sopimus) (riidanalaisen päätöksen 32 ja 33 perustelukappale).

24      Riidanalaisen päätöksen 33, 37, 39, 40, 44, 57, 59, 66, 92 ja 103 perustelukappaleesta ilmenee, että Microsoft toimitti 20.5.2005−21.5.2007 ollessaan jatkuvassa yhteydessä komissioon 13 peräkkäistä tarkistettua versiota WSPP-sopimuksista, joiden liitteenä oli korvaussuunnitelmia. Korvaussuunnitelmassa, joka toimitettiin 22.10.2007, ehdotettiin sellaisen No Patent ‑sopimuksen tekemistä, joka antaisi oikeuden tutustua yhteentoimivuutta koskevia tietoja sisältäviin teknisiin asiakirjoihin ja käyttää niitä 10 000 euron suuruista kertamaksua vastaan. Saatavilla oli lisäksi patentoitujen teknologioiden lisenssisopimus sellaista korvausta vastaan, joka laskettaisiin Microsoftin sopimuskumppanin nettotulojen perusteella (riidanalaisen päätöksen 102 perustelukappale).

25      Riidanalaisen päätöksen 39 perustelukappaleen mukaan Microsoftin komissiolle 31.5.2005 toimittamassa WSPP-sopimusten versiossa oli myös yhteentoimivuutta koskevien tietojen hinnoitteluperiaatteita (jäljempänä WSPP-hinnoitteluperiaatteet), jotka oli laadittu kyseisten kahden osapuolen välisten neuvottelujen jälkeen. Kyseiset periaatteet ohjaisivat riippumatonta toimitsijamiestä paitsi neuvoa-antavien lausuntojen laatimisessa myös tilanteessa, jossa Microsoftin sopimuskumppani olisi saattanut asian tämän käsiteltäväksi asianomaisen korvausmäärän kohtuullisuudesta lausumiseksi, ja High Court of Justice (England & Wales) voisi julistaa toimitsijamiehen päätöksen täytäntöönpanokelpoiseksi (riidanalaisen päätöksen 47 ja 113 perustelukappale).

 Väitetiedoksianto

26      Komissio lähetti Microsoftille 1.3.2007 väitetiedoksiannon (riidanalaisen päätöksen 73 perustelukappale).

27      Microsoft pyysi 2.3.2007 päivätyllä kirjeellä komissiota ilmoittamaan sille ne täsmälliset korvausmäärät, joita sen pitäisi vahvistaa, jotta sen toiminta katsottaisiin vuoden 2004 päätökseen perustuvien velvoitteiden mukaiseksi. Komissio vastasi 8.3.2007 päivätyllä kirjeellä, että sen tehtävänä ei ollut vahvistaa täsmällisiä korvausmääriä vaan varmistaa, että Microsoftin vaatimat korvaukset olivat kohtuullisia ja syrjimättömiä vuoden 2004 päätöksen 5 artiklan a alakohdan mukaisesti (riidanalaisen päätöksen 75 perustelukappale).

28      Microsoft vastasi väitetiedoksiantoon 23.4.2007 päivätyllä kirjeellä. Komissio toimitti Microsoftille 24.7.2007 ”asiaseikkoja koskevan kirjeen” (letter of facts), jonka tarkoituksena oli antaa Microsoftin esittää näkemyksensä seikoista, jotka oli kerätty väitetiedoksiannon jälkeen. Microsoft esitti huomautuksensa 31.8.2007 (riidanalaisen päätöksen 82, 98 ja 99 perustelukappale).

 Vuoden 2004 päätöksen 5 artiklan a alakohdassa asetettujen velvoitteiden noudattamisen arviointi

 Microsoftin vaatimien korvausmäärien kohtuullisuuden arviointiperusteet

29      Riidanalaisen päätöksen 105 perustelukappaleessa komissio muistutti, että vuoden 2004 päätöksen 1003 perustelukappaleen mukaan korvausten, joita vaaditaan oikeudesta saada tutustua yhteentoimivuutta koskeviin tietoihin ja käyttää niitä, on oltava sellaisia, että näiden tietojen käyttäjät voivat kilpailla elinkelpoisesti Microsoftin työryhmäpalvelinten käyttöjärjestelmien kanssa. Lisäksi vuoden 2004 päätöksen 1008 perustelukappaleen ii alakohdan mukaan tällainen korvaus ei saa kuvastaa strategista arvoa, joka perustuu Microsoftin markkinavoimaan henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien tai työryhmäpalvelinten käyttöjärjestelmien markkinoilla.

30      Komissio katsoi tässä tilanteessa, että vuoden 2004 päätöksen 5 artiklan a alakohdassa tarkoitettu Microsoftin asettaman ehdon, jolla mahdollisesti rajoitettaisiin oikeutta tutustua yhteentoimivuutta koskeviin tietoihin ja käyttää niitä, kohtuullisuus edellytti sitä, että tällainen ehto on tarpeen ja oikeassa suhteessa Microsoftin oikeutettuihin etuihin, joita tämä pyrkii suojaamaan, nähden. Jotta Microsoftin vaatima korvaus olisi objektiivisesti perusteltu, sen oli näin ollen kuvastettava pelkästään asianomaisten tietojen mahdollista niihin itseensä perustuvaa arvoa eikä strategista arvoa, joka perustuu pelkään mahdollisuuteen, jonka ne antavat yhteentoimivuudesta Microsoftin käyttöjärjestelmien kanssa. Microsoftin oli osoitettava, että tilanne oli tämä (riidanalaisen päätöksen 106 ja 107 perustelukappale).

31      Komissio katsoi, että WSPP-hinnoitteluperiaatteet (ks. 25 kohta edellä) olivat vuoden 2004 päätöksen 1003 perustelukappaleessa ja 1008 perustelukappaleen ii alakohdassa tarkoitettujen tavoitteiden mukaisia. Näiden periaatteiden mukaan korvaussuunnitelman on mahdollistettava se, että yhteentoimivuutta koskevien tietojen käyttäjät voivat kilpailla Microsoftin kanssa elinkelpoisesti. Niissä todetaan myös, että sen arvioimiseksi, onko yhteentoimivuutta koskevilla tiedoilla niihin itseensä perustuvaa arvoa eli arvoa, joka ei muodostu edellä 29 kohdassa kuvaillusta strategisesta arvosta, on ensiksi tutkittava sitä, ovatko asianomaiset protokollat Microsoftin omia luomuksia, toiseksi arvioitava, ovatko nämä luomukset innovatiivisia, ja kolmanneksi otettava huomioon vertailukelpoisten teknologioiden markkina-arviointi, jossa ei huomioida strategista arvoa, joka perustuu niiden mahdolliseen määräävään markkina-asemaan (riidanalaisen päätöksen 117 ja 118 perustelukappale).

32      Riidanalaisen päätöksen 119 ja 158 perustelukappaleessa komissio totesi myös, että se soveltaisi perusteita, jotka esitettiin edellä 31 kohdassa, arvioidakseen Microsoftin vaatimien korvausmäärien kohtuullisuutta.

33      Komissio korosti lisäksi, että sen arvioinnissa otettiin 21.10.2007 saakka jatkuneella ajanjaksolla huomioon 21.10.2007 toimitettujen WSPP-sopimusten versio (ks. 24 kohta edellä). Koska WSPP-sopimusten tähän versioon kuuluvassa korvaussuunnitelmassa ehdotettiin matalampia korvausmääriä kuin aikaisemmissa versioissa, komission päätelmät soveltuvat riidanalaisen päätöksen 103 perustelukappaleen mukaan sitäkin suuremmalla syyllä näihin viimeksi mainittuihin versioihin.

34      Komissio totesi edellä 31 kohdassa esitetystä ensimmäisestä arviointiperusteesta, että se ei täyttynyt, jos Microsoft käytti kaikkien vapaasti käytettävissä olevia protokollia (riidanalaisen päätöksen 129 perustelukappale).

35      Komissio korosti edellä 31 kohdasta esitetystä toisesta arviointiperusteesta, että jos kyseessä olevat teknologiat eivät olleet uusia siinä mielessä, että ne kuuluivat jo tunnettuun tekniikan tasoon, tai ne perustuivat ilmeisellä tavalla tunnettuun tekniikan tasoon alan ammattilaisen näkökulmasta, Microsoftilla ei ollut oikeutta korvaukseen. Se katsoi, että uutuutta ja ei-ilmeisyyttä koskevat arviointiperusteet olivat tarkoituksenmukaisia, koska kyseessä olivat immateriaalioikeuksien alalla vakiintuneet käsitteet (riidanalaisen päätöksen 130 ja 138 kohta). Se katsoi tässä yhteydessä, että pieniä muutoksia ja parannuksia, joilla on vain vähäistä arvoa yhteentoimivuutta koskevien tietojen vastaanottajille, ei voida luokitella innovatiivisiksi vuoden 2004 päätöksen täytäntöönpanemiseksi (riidanalaisen päätöksen 144 perustelukappale).

36      Komissio lisäsi tästä, että siltä osin kuin Microsoft vetosi patentteihin, jotka kattavat teknologioita, jotka koskevat annettuihin teknisiin asiakirjoihin sisältyviä protokollia, se oletti tilapäisesti ja riidanalaista päätöstä varten, että kyseiset teknologiat olivat innovatiivista (riidanalaisen päätöksen 132 perustelukappale).

37      Komissio totesi kolmannesta edellä 31 kohdassa esitetystä arviointiperusteesta, että sillä pyrittiin varmistamaan, että Microsoftin vaatimat korvausmäärät olivat yhdenmukaisia vertailukelpoisten markkina-arviointien kanssa (riidanalaisen päätöksen 139 perustelukappale).

 Microsoftin vaatimien korvausmäärien kohtuullisuuden arviointi

–       Yleispiirteet

38      Riidanalaisen päätöksen 159−164 perustelukappaleessa komissio tiivisti Microsoftin ehdottaman korvaussuunnitelman yleispiirteet.

39      Komissio totesi, että Microsoft ehdotti erityyppisiä mahdollisuuksia saada tutustua yhteentoimivuutta koskeviin tietoihin WSPP-sopimusten yhteydessä. Sen mukaan Microsoft tarjosi tässä yhteydessä oikeuden tutustua protokolliin, jotka koskivat viittä skenaariota tiedostojen ja tulostimien yhteiskäyttöpalveluun liittyen, 16 skenaariota käyttäjien ja käyttäjäryhmien hallintapalveluun liittyen sekä ”General Networking” ‑palvelua.

40      Neljäntyyppiset sopimukset antoivat oikeuden tutustua yhteentoimivuutta koskeviin tietoihin.

41      Ensinnäkin No Patent ‑sopimus antoi yhteentoimivuutta koskevien tietojen vastaanottajille mahdollisuuden kehittää ja jakaa työryhmäpalvelinten käyttöjärjestelmiä teknisten asiakirjojen perusteella.

42      Toiseksi Patent Only sopimuksen nojalla Microsoft myönsi lisenssin patentteihin, jotka sen mukaan kattoivat teknologian, jota tarvittiin yhteentoimivuuteen henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen ja työryhmäpalvelinten Windows-käyttöjärjestelmien kanssa.

43      Kolmanneksi Microsoft myönsi All IP ‑sopimuksen nojalla paitsi lisenssin patentteihin, jotka sen mukaan kattoivat teknologian, jota tarvittiin yhteentoimivuuteen henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen ja työryhmäpalvelinten Windows-käyttöjärjestelmien kanssa, myös oikeuden tutustua teknisiin asiakirjoihin ja oikeuden käyttää niitä.

44      Neljänneksi Microsoft myönsi Interface Definition Language Only ‑nimisen sopimuksen nojalla oikeuden tutustua näitä tiedostoja koskeviin teknisiin asiakirjoihin sekä oikeuden käyttää kyseisiä asiakirjoja.

45      Riidanalaisen päätöksen 160 perustelukappaleesta ilmenee myös, että useimpien näiden skenaarioiden osalta Microsoft vaati korvausmääriä tarkastellun sopimustyypin mukaan ja sovelsi niihin vähimmäis- ja enimmäismääriä. Korvausmääriä suunniteltiin myös palveluittain ryhmiteltyjä skenaarioita varten sekä kaikkia skenaarioita varten edellä 39 kohdassa mainitun kolmen palvelun yhteydessä. Vaadittu korvaus ilmaistiin joko prosenttiosuutena sen sopimuskumppanin nettotuloista, jotka oli saatu myymällä tuotteita, joissa käytettiin asianomaisia protokollia, tai kertamaksuna myytyä palvelinta kohden.

46      Riidanalaisen päätöksen 166, 167 ja 297 perustelukappaleesta ilmenee lopuksi, että komissio keskittyi Microsoftin patentoimattomasta teknologiasta, joka sisältyi teknisiin asiakirjoihin ja joka annettiin No Patent ‑sopimuksen yhteydessä, vaatimien korvausmäärien kohtuullisuuteen.

–       Teknisissä asiakirjoissa, joihin Microsoft antaa oikeuden tutustua No Patent ‑sopimuksen nojalla, kuvattujen protokollien innovatiivisuus

47      Riidanalaisen päätöksen 169 perustelukappaleen mukaan Microsoft väitti kahdessa kertomuksessa, jotka se toimitti komissiolle 31.7. ja 24.8.2006, että 173 protokollaa sisälsi patentoimattomia innovaatioita.

48      Arviointinsa perustelemiseksi Microsoft väitti, että se ensinnäkin varmisti, että se oli kehittänyt itse kyseessä olevan teknologian tai että se oli kehitetty sen lukuun, toiseksi kuvaili kyseisellä teknologialla ratkaistun ongelman, kolmanneksi esitti tunnettuun tekniikan tasoon kuuluvat teknologiat, jotka oli otettu huomioon asianomaisen protokollan innovatiivisuuden osoittamiseksi, ja neljänneksi paikallisti nämä innovaatiot tarkistetuissa teknisissä asiakirjoissa.

49      Riidanalaisen päätöksen 62, 69 ja 171 perustelukappaleesta ilmenee myös, että komission pyynnöstä riippumaton toimitsijamies arvioi edellä 48 kohdassa kuvaillun menetelmän mukaisesti Microsoftin tekemät arvioinnit, jotka koskivat patentoimatonta teknologiaa, ja että komissio esitti saman pyynnön TAEUSille, joka on alaan erikoistunut yritys, ”File Replication Service”, ”Directory Replication Service” ja ”Network Access Protection” -skenaarioiden osalta. TAEUS toimitti kertomuksensa komissiolle 15.12.2006 ja riippumaton toimitsijamies 27.2.2007.

50      Komissio totesi, että riippumaton toimitsijamies oli päätellyt, että vain osa Microsoftin teknisten asiakirjojen yhteydessä toimittamasta aineistosta oli innovatiivista, minkä vuoksi siitä oli perusteltua saada korvaus. Lisäksi TAEUS katsoi, ettei yksikään 21 teknologiasta, jotka sisältyivät sen tarkastelemiin kolmeen skenaarioon, ollut innovatiivista (riidanalaisen päätöksen 171−174 perustelukappale). Riidanalaisessa päätöksessä olevan alaviitteen numero 197 mukaan näitä päätelmiä ei ollut muutettu Microsoftin väitetiedoksiantoon, jonka jälkeen riippumaton toimitsijamies oli toimittanut kaksi kertomusta ja TAEUS yhden, antaman vastauksen jälkeen.

51      Komissio päätteli 173 teknologiasta, jotka koskivat Microsoftin innovatiivisina esittämiä protokollia, että 166 teknologiaa kuului tunnettuun tekniikan tasoon tai perustui ilmeisellä tavalla tunnettuun tekniikan tasoon alan ammattilaisen näkökulmasta ja että seitsemän teknologiaa oli innovatiivisia (riidanalaisen päätöksen 175 ja 219 perustelukappale).

52      Kyseiset 173 teknologiaa esitetään taulukossa, joka on riidanalaisen päätöksen liitteenä ja jossa kuvaillaan tiivistetysti kukin teknologia sekä useimpien teknologioiden osalta tiedot, jotka koskevat niiden luomispäivää, niistä Microsoftin mukaan saatavaa hyötyä, viittausta Microsoftin toimittamaan asiakirjaan, tiivistettyä arviointia, viittausta tunnettuun tekniikan tasoon sekä viittausta lähteisiin, jotka komission mukaan oikeuttavat tehdyn arvioinnin, sekä mainintoja tunnettuun tekniikan tasoon. Kyseessä olevat lähteet muodostuvat kahdesta riippumattoman toimitsijamiehen 3.3. ja 8.7.2007 laatimasta kertomuksesta sekä European Committee for Interoperable Systemsin (ECIS) 8.5.2007 esittämistä huomautuksista Microsoftin väitetiedoksiantoon antamaan vastaukseen.

53      Riidanalaisen päätöksen 187−218 perustelukappaleessa komissio esitti arviointinsa, joka koski kahdeksan sellaisen protokollateknologian innovatiivisuutta, jotka koskevat käyttäjien ja käyttäjäryhmien hallintapalveluun kuuluvaa skenaariota ”Directory & Global Catalog Replication”, ja 11 sellaisen protokollateknologian, jotka liittyvät protokolliin, jotka koskevat tiedostojen ja tulostinten yhteiskäyttöpalveluun kuuluvaa skenaariota ”File Replication Service”. ”File Staging” ‑teknologiaan liittyviä argumentteja lukuun ottamatta komissio hylkäsi Microsoftin väitteet, jotka koskivat näiden teknologioiden innovatiivisuutta (riidanalaisen päätöksen 219 perustelukappale).

–       Vertailukelpoisia teknologioita koskevien markkinoiden arviointi

54      Komissio esitti riidanalaisen päätöksen 220−279 perustelukappaleessa näkemyksensä, joka koski No Patent ‑sopimuksen yhteydessä annettujen patentoimattomien teknologioiden kanssa vertailukelpoisia teknologioita koskevien markkinoiden arviointia. Tämän näkemyksen mukaan sekä Microsoft että muut yritykset tarjosivat vastaavia teknologioita korvauksetta, joten markkinoiden arviointi osoitti komission mukaan, että Microsoftin vaatimat korvausmäärät eivät olleet kohtuullisia.

 Uhkasakko

55      Komissio totesi riidanalaisen päätöksen 285 perustelukappaleessa, että kyseinen päätös koski yksinomaan ajanjaksoa 21.6.2006−21.10.2007 (ks. 24 kohta edellä). Riidanalaisen päätöksen 298 perustelukappaleessa se täsmensi, että sen mielestä Microsoftin 22.10.2007 hyväksymän suunnitelman (ks. 24 kohta edellä) sisältämät korvausmäärät olivat kohtuullisia. Komissio vahvisti näin ollen uhkasakon lopulliseksi määräksi 899 miljoonaa euroa kyseiselle ajanjaksolle (riidanalaisen päätöksen 299 ja 300 perustelukappale).

 Asian käsittelyn vaiheet sekä asianosaisten ja muiden osapuolten vaatimukset

56      Microsoft nosti nyt käsiteltävän kanteen yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 9.5.2008 toimittamallaan kannekirjelmällä.

57      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 16.8.2008 toimittamallaan asiakirjalla Free Software Foundation Europe eV (jäljempänä FSFE) ja Samba Team pyysivät saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen komission vaatimuksia.

58      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 19.8.2008 toimittamillaan asiakirjoilla Software & Information Industry Association (jäljempänä SIIA) ja ECIS pyysivät saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen komission vaatimuksia.

59      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 25.8.2008 toimittamillaan asiakirjoilla International Business Machines Corp. (jäljempänä IBM) ja Red Hat Inc. pyysivät saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen komission vaatimuksia.

60      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 26.8.2008 toimittamallaan asiakirjalla Oracle Corp. pyysi saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen komission vaatimuksia.

61      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 25.8. ja 26.8.2008 toimittamillaan asiakirjoilla The Computing Technology Industry Association, Inc. (jäljempänä CompTIA) ja Association for Competitive Technology, Inc. (jäljempänä ACT) pyysivät saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen Microsoftin vaatimuksia.

62      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen seitsemännen jaoston puheenjohtaja hyväksyi väliintulohakemukset 20.11.2008 antamallaan määräyksellä.

63      Väliintulijat toimittivat väliintulokirjelmänsä ja asianosaiset esittivät huomautuksena annetuissa määräajoissa.

64      Kun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanoa muutettiin, esittelevä tuomari nimettiin toiseen jaostoon, jolle tämä asia näin ollen siirrettiin.

65      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ja prosessinjohtotoimena asianosaisia pyydettiin toimittamaan tiettyjä asiakirjoja ja muita tietoja.

66      Microsoft vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

–        kumoamaan riidanalaisen päätöksen

–        toissijaisesti poistamaan uhkasakon tai alentamaan sen määrää

–        velvoittamaan komission ja sitä tukevat väliintulijat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

67      Komissio vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

–        hylkäämään kanteen

–        velvoittamaan Microsoftin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

68      FSFE, Samba Team, SIIA, ECIS, IBM, Red Hat ja Oracle vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

–        hylkäämään kanteen

–        velvoittamaan Microsoftin korvaamaan niiden väliintuloon liittyvät oikeudenkäyntikulut.

69      CompTIA vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

–        kumoamaan riidanalaisen päätöksen

–        velvoittamaan komission korvaamaan sen väliintuloon liittyvät oikeudenkäyntikulut.

70      ACT vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

–        kumoamaan riidanalaisen päätöksen

–        toissijaisesti poistamaan Microsoftille määrätyn uhkasakon tai alentamaan sen määrää

–        velvoittamaan komission korvaamaan sen väliintuloon liittyvät oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

71      Microsoftin esittämät kanneperusteet perustuvat ensinnäkin uhkasakon määräämisen lainvastaisuuteen tilanteessa, jossa sen vuoden 2004 päätöksen 5 artiklan mukaisia velvoitteita ei ollut vielä konkretisoitu riittävästi, toiseksi komission tekemään virheeseen, joka koskee sitä, että tämän mukaan No Patent ‑sopimukseen liittyvät korvausmäärät eivät ole kohtuullisia, kolmanneksi komission tekemään virheeseen, joka koskee No Patent ‑sopimuksen kohteena olevien protokollateknologioiden innovatiivisuuden arviointiperusteita, neljänneksi riippumattoman toimitsijamiehen kertomusten käytön lainvastaisuuteen, viidenneksi puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen ja kuudenneksi uhkasakon määräämisen oikeudellisen perustan puuttumiseen sekä uhkasakon liiallisuuteen ja suhteettomuuteen.

72      Microsoft väitti lisäksi ensimmäisen, toisen, kolmannen ja kuudennen kanneperusteen yhteydessä, että riidanalaisen päätöksen perustelut olivat puutteelliset.

 Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee uhkasakon määräämisen lainvastaisuutta tilanteessa, jossa Microsoftin vuoden 2004 päätöksen 5 artiklan a alakohdan mukaisia velvoitteita ei ollut vielä konkretisoitu riittävästi

 Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat

73      Ensimmäisen kanneperusteensa tueksi Microsoft esittää yhteensä neljä väitettä.

74      Se väittää ensinnäkin, että komissio ei noudattanut velvoitettaan täsmentää konkreettisesti toimet, jotka Microsoftin oli toteutettava vuoden 2004 päätöksen 5 artiklan a alakohdan noudattamiseksi. Kuten komission päätöskäytännöstä Microsoftin mukaan ilmenee, komissio olisi voinut täsmentää vuoden 2004 päätöksessä korvausmäärät, joihin Microsoftilla oli oikeus. ”Kohtuullisten määrien” käsitteeseen kuuluu Microsoftin mukaan erisuuruisia määriä. Tämä näkemys ei sen mukaan merkitse vuoden 2004 päätöksen laillisuuden asettamista kyseenalaiseksi eikä siinä väitetä, että määrittelemättömiä oikeudellisia käsitteitä sisältävien säännösten täytäntöönpano olisi mahdotonta, vaan siinä kiistetään oikeus määrätä uhkasakko edellä mainitun säännöksen rikkomisen vuoksi ennen siihen perustuvien velvoitteiden täsmentämistä.

75      Täsmentääkseen näitä velvoitteita ennen Microsoftin velvoittamista noudattamaan niitä komissio vahvisti Microsoftin mukaan kyseisen päätöksen 5 artiklan d alakohdassa säädetyn menettelyn. Kuten komissio Microsoftin mukaan totesi vuoden 2000 ja vuoden 2003 elokuussa lähetetyissä väitetiedoksiannoissa ja kuten ilmenee vuoden 2004 päätöksen 995 perustelukappaleesta, jos Microsoftin ehdottamat toimenpiteet eivät olleet tyydyttäviä, komissio määräisi tarvittavista toimenpiteistä päätöksellä. Microsoftin mukaan komissio kuitenkin kieltäytyi toistuvasti konkretisoimasta sitä, mitä se tarkoitti ”kohtuullisilla korvausmäärillä”, vaikka vastuu, jonka se kantoi vuoden 2004 päätöksen 5 artiklan perusteella, velvoitti sen määräämään Microsoftille konkreettisesti täsmennetyt edellytykset tälle osoitetulla päätöksellä. Koska WSPP-hinnoitteluperiaatteet olivat yksinomaan yleiset ohjeet, jotka eivät johtaneet nimenomaiseen korvausmäärään, niitä ei voida pitää tässä yhteydessä riittävinä. Väitteet, jotka koskevat itseensä perustuvan arvon puuttumista ja yhteentoimivuutta koskevien tietojen toimittamista yleisesti maksutta, eivät Microsoftin mukaan perustu tosiseikkoihin eivätkä ole uskottavia, kun otetaan huomioon lisenssisopimusten tekeminen Microsoftin korvaussuunnitelman mukaisesti.

76      Microsoft väittää toiseksi, että komission toimintamalli merkitsee asetuksen N:o 1/2003 24 artiklan rikkomista, koska uhkasakon, jolla pyritään saamaan henkilö käyttäytymään tietyllä tavalla, määrääminen edellyttää sitä, että asianomaisen henkilön velvollisuudet on määritelty täsmällisesti, koska muussa tapauksessa uhkasakon määräämisellä loukataan perusoikeuksia. Tässä asiassa komissio, joka ei Microsoftin mukaan voinut aloittaa asetuksen N:o 1/2003 24 artiklan mukaista menettelyä, jos se ei tiennyt tarkasti, mitä Microsoftin oli tehtävä vuoden 2004 päätöksen noudattamiseksi, olisi voinut turvautua riippumattomaan toimitsijamieheen täsmentääkseen Microsoftin velvoitteet edellytetyllä tavalla.

77      CompTIAn tukema Microsoft väittää kolmanneksi, että kun komissio määräsi uhkasakon täsmentämättä Microsoftin velvoitteita edellytetyllä tavalla, se loukkasi hyvän hallinnon periaatetta. CompTIA väittää tästä, että komission toimintaa luonnehtii avoimuuden, objektiivisuuden ja kohtuullisuuden puuttuminen, koska määrätty uhkasakko on omavaltainen ja suhteeton tämän asian olosuhteissa. CompTIA:n mukaan komission toiminta aiheuttaa vaaroja ja epävarmuutta, jotka eivät rohkaise innovaatioihin, mikä koituu kuluttajien haitaksi.

78      Microsoft väittää neljänneksi, että kun komissio kieltäytyi tekemästä päätöstä, jota tuomioistuimet voivat valvoa ja jossa täsmennetään vuoden 2004 päätöksen 5 artiklan a alakohtaan perustuvat, korvausmääriä koskevat velvoitteet, se itse asiassa velvoitti Microsoftin noudattamaan sen vaatimuksia alentaa korvausmääriä kaikkien WSPP-sopimusten osalta tämän kuitenkaan voimatta saattaa kysymystä asianomaisten vaatimusten laillisuudesta tuomioistuimen käsiteltäväksi. Microsoftilta evättiin sen mukaan tällä tavoin sen oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan komission edelleen ”alustavia” arviointeja vastaan. Vaikka Microsoft olisi kieltäytynyt tarkastelemasta uudelleen ehdotuksiaan tai nostanut vahingonkorvaus- tai laiminlyöntikanteen, nämä toimet eivät lisäksi olisi johtaneet siihen, että komissio olisi tehnyt päätöksen kohtuullisesta korvausmäärästä.

79      Koska Microsoft kehitteli toistuvasti näitä argumentteja hallinnollisen menettelyn kuluessa kuitenkaan vastausta niihin sen aikana tai riidanalaisessa päätöksessä saamatta, riidanalaisen päätöksen perustelut ovat sen mukaan myös puutteelliset.

80      ACT väittää, että Microsoft otti käyttöön tarkoituksenmukaisimmat menetelmät vuoden 2004 päätöksen 5 artiklan a alakohtaan perustuvien velvoitteidensa määrittelemiseksi, kun taas komissio tyytyi hylkäämään niitä koskevien tutkimusten tulokset antamatta edes selvityksiä, joita Microsoft tarvitsi noudattaakseen asianomaisia velvoitteita. Se väittää myös, että komissio pyysi tietoja yksinomaan kantaansa tukevilta yrityksiltä.

81      Komissio ja sitä tukevat väliintulijat väittävät, ettei tämä kanneperuste ole perusteltu, ja lisäävät, että Microsoft ei voi tämän kanteen yhteydessä vedota siihen, että vuoden 2004 päätös olisi epätarkka, kun on kyse sen velvoitteiden määrittelemisestä.

 Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

82      Aluksi on hylättävä komission perustelut, joiden mukaan Microsoft asettaa kyseenalaiseksi vuoden 2004 päätöksen laillisuuden. Kuten Microsoftin kirjelmistä ilmenee, tämän argumentit eivät perustu siihen, että kyseisen päätöksen 5 artiklan a alakohta olisi lainvastainen, vaan siihen, että komission oli sen mukaan mahdotonta määrätä uhkasakko asianomaisen säännöksen rikkomisen vuoksi määrittelemättä ennakolta kohtuulliseksi katsomansa korvausmäärän päätöksellä, johon voidaan hakea muutosta. Tämä kysymys koskee selvästi riidanalaisen päätöksen, jonka nojalla uhkasakko määrättiin, laillisuutta.

83      Seuraavaksi on muistutettava, että kuten riidanalaisen päätöksen 280 perustelukappaleesta ilmenee, asianomainen uhkasakko määrättiin siksi, että Microsoft ei antanut oikeutta tutustua No Patent ‑sopimuksen kattamiin yhteentoimivuutta koskeviin tietoihin eikä käyttää niitä ”kohtuullisin ehdoin”, minkä vuoksi se rikkoi vuoden 2004 päätöksen 5 artiklan a alakohtaa.

84      Kyseisestä kohdasta on todettava, että turvautumisella määrittelemättömiin oikeudellisiin käsitteisiin sellaisten sääntöjen laatimiseksi, joiden rikkominen merkitsee rikkomiseen syyllistyneen siviilioikeudellisen vastuun, hallinnollisen vastuun tai jopa rikosoikeudellisen vastuun syntymistä, ei merkitse sitä, että laissa säädettyjen vastatoimenpiteiden määrääminen olisi mahdotonta, jos yksityinen oikeussubjekti voi tietää kyseessä olevan säännöksen tai määräyksen sanamuodon ja tarvittaessa tuomioistuinten siitä tekemän tulkinnan perusteella, mitkä toimet tai laiminlyönnit synnyttävät sen vastuun (ks. vastaavasti asia C‑303/05, Advocaten voor de Wereld, tuomio 3.5.2007, Kok., s. I‑3633, 50 kohta ja asia C‑266/06 P, Degussa v. komissio, tuomio 22.5.2008, Kok., s. I‑81*, 39 kohta).

85      Tästä on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan (asia C‑497/99 P, Irish Sugar v. komissio, määräys 10.7.2001, Kok., s. I‑5333, 15 kohta; asia T‑136/94, Eurofer v. komissio, tuomio 11.3.1999, Kok., s. II‑263, 271 kohta ja asia T‑271/03, Deutsche Telekom v. komissio, tuomio 10.4.2008, Kok., s. II‑477, 252 kohta) vuoden 2004 päätöksen päätösosaa on luettava ja tulkittava sen perustelujen valossa. Kyseisen päätöksen 1003 perustelukappaleesta ilmenee, että sen tavoitteena on varmistaa, että Microsoftin kilpailijat voivat kehittää annetut eritelmät täytäntöön panemalla Windowsin verkkoalueen rakenteen, jota on natiivisti tuettu Windowsin hallitsevassa henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitetussa käyttöjärjestelmässä, kanssa yhteentoimivia tuotteita, jotta ne voivat kilpailla elinkelpoisesti Microsoftin työryhmäpalvelinten käyttöjärjestelmien kanssa. Vuoden 2004 päätöksen 1008 perustelukappaleen ii alakohdassa esitetään lisäksi, että korvaus, jonka Microsoft voi veloittaa oikeudesta saada tutustua yhteentoimivuutta koskeviin tietoihin ja käyttää niitä, ei saa kuvastaa strategista arvoa, joka johtuu Microsoftin markkinavoimasta henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien tai työryhmäpalvelinten käyttöjärjestelmien markkinoilla.

86      Komission kanssa neuvoteltuaan (riidanalaisen päätöksen 39, 111 ja 113 perustelukappale) Microsoft sisällytti vuoden 2005 toukokuussa WSPP-hinnoitteluperiaatteet WSPP-sopimuksiin. Näin ollen No Patent ‑sopimuksen (sellaisena kuin se oli 21.5.2007) 7 artiklan 5 kohdassa Microsoft ilmoitti soveltaneensa kyseisiä hinnoitteluperiaatteita korvaustaulukkonsa laatimiseen ja totesi, että saman sopimuksen 7 artiklan 7 kohdan d alakohdan nojalla riippumaton toimitsijamies ja High Court of Justice ovat toimivaltaisia määräämään sille seuraamuksia näiden hinnoitteluperiaatteiden noudattamatta jättämisestä.

87      Edellä 31 kohdassa kuvailtujen WSPP-hinnoitteluperiaatteiden sisällöstä on todettava, että niissä vahvistetaan kumulatiivisia ja riittävän täsmällisiä arviointiperusteita, jotta Microsoft voi arvioida, onko tietyllä teknologialla siihen itseensä perustuvaa, sen strategisesta arvosta erillistä arvoa, jota kuvataan riidanalaisen päätöksen 1008 perustelukappaleen ii alakohdassa sekä kyseisissä hinnoitteluperiaatteissa. Minkään perusteella ei sitä paitsi voida katsoa, että nämä hinnoitteluperiaatteet, jotka perustuvat vuoden 2004 päätöksen 5 artiklaan, olisivat omiaan siihen, että riippumaton toimitsijamies ja High Court of Justice voivat soveltaa niitä, mutta eivät riittäisi siihen, että Microsoft käyttäytyisi tämän säännöksen mukaisesti tai että komissio suorittaisi tehtävänsä valvoa tätä käyttäytymistä.

88      Komissio saattoi tämän vuoksi määrätä Microsoftille uhkasakon vuoden 2004 päätöksen 5 artiklan a alakohtaan perustuvien velvoitteiden noudattamatta jättämisen vuoksi, koska kyseinen kohta täytti edellä 84 kohdassa mainitut edellytykset.

89      On lisättävä, että 18.4.2005 päivätyssä kirjeessä komissio esitti Microsoftille, että korvausten olisi oltava kertaluonteisia eikä suhteessa tuloihin, jotka saadaan tuotteista, jotka Microsoftin kilpailijat myyvät. Kuten SIIA korostaa, 1.3.2007, B., Microsoftin Senior Vice President, General Counsel and Corporate Secretary ilmoitti lisäksi lehdistötilaisuudessa, joka on purettu tekstin muotoon Microsoftin internetsivulla, että WSPP-hinnoitteluperiaatteet olivat ”erittäin selkeät”, joskin jossain määrin monimutkaiset.

90      Microsoftin perustelut, joiden mukaan komission itsensä olisi pitänyt vahvistaa päätöksellä, johon voidaan hakea muutosta, tarkoituksenmukainen korvausmäärä ennen kuin se saattoi määrätä uhkasakon, ovat myös perusteettomat.

91      Kuten 84 kohdasta edellä ilmenee, määrittelemättömien oikeudellisten käsitteiden käyttäminen säännöksessä ei estä rikkomiseen syyllistyneen vastuun toteamista. Kuten komissio korostaa, jos tilanne olisi päinvastainen, SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan, jotka itse on laadittu määrittelemättömien oikeudellisten käsitteiden avulla, joita ovat esimerkiksi kilpailun vääristyminen tai määräävän markkina-aseman ”väärinkäyttö”, rikkominen ei voisi johtaa sakkoon ennen kuin tehdään päätös, jolla rikkominen todetaan.

92      Toisin kuin Microsoft väittää (ks. 75 kohta edellä), vuoden 2004 päätöksen 5 artiklan d alakohdan ainoana tavoitteena on yrityksen saaminen hyväksymään ja ilmoittamaan komissiolle toimenpiteet, jotka se aikoo toteuttaa saman säännöksen a–d alakohdan mukaisten velvoitteidensa noudattamiseksi. Kuten kyseisessä artiklassa todetaan, siinä asetetaan siis velvoite, jolla pyritään siihen, että komissio voi ennen a alakohdassa asetetun 120 päivän määräajan päättymistä arvioida toimenpiteet, jotka Microsoft ehdottaa toteuttavansa rikkomisen päättämiseksi. Vuoden 2004 päätöksen 5 artiklan d alakohdasta tai sitäkään suuremmalla syyllä sen 995 perustelukappaleesta ei siis ilmene, että komissio olisi jollain tavalla sitoutunut määrittelemään päätöksellä kohtuullisen korvausmäärän ennen uhkasakon määräämistä.

93      Tähän on lisättävä, että riidanalaisen päätöksen nojalla määrätty uhkasakko kattaa ajanjakson 21.6.2006−21.10.2007. Kuten vuoden 2005 päätöksen 101 perustelukappaleesta ja vuoden 2006 päätöksen 232 perustelukappaleesta ilmenee (ks. 15 ja 16 kohta edellä), Microsoft ei ollut toimittanut 20.6.2006 mennessä edes yhteentoimivuutta koskevien tietojen täsmällistä ja täydellistä versiota, joten vaikka komissio olisi katsonut sopivaksi vahvistaa kohtuulliset korvausmäärät, sen olisi ollut mahdotonta tehdä tämä.

94      Myöskään erolla, jonka Microsoft yrittää tehdä sakon ja uhkasakon välillä (ks. 76 kohta edellä), ei ole merkitystä tämän kanneperusteen yhteydessä esitetyn kysymyksen kannalta. Yhtäältä nimittäin asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan nojalla määrätty sakko ja saman asetuksen 24 artiklan 2 kohdan nojalla määrätty tässä kyseessä olevan kaltainen lopullinen uhkasakko ovat edellisessä tapauksessa seurausta SEUT 101 artiklan tai SEUT 102 artiklan rikkomisesta ja jälkimmäisessä tapauksessa sellaisen päätöksen noudattamatta jättämisestä, jolla velvoitetaan päättämään kyseinen rikkominen ja jolla tarvittaessa määrätään käyttäytymiseen liittyvistä toimenpiteistä. Sakko ja uhkasakko liittyvät toisaalta molemmat yrityksen käyttäytymiseen, jota se on osoittanut menneisyydessä, ja niillä kummallakin on oltava varoittava vaikutus rikkomisen toistamisen tai jatkamisen ehkäisemiseksi. Kun otetaan huomioon nämä yhteiset ominaisuudet ja tavoitteet, ei ole perusteltua vahvistaa erilaista täsmällisyyden astetta noudattaen, mitä yrityksen on tehtävä tai oltava tekemättä kilpailusääntöjä noudattaakseen, ennen kuin tehdään sitä koskeva päätös, jolla sakko tai lopullinen uhkasakko määrätään.

95      Microsoft on sitä paitsi oikeassa väittäessään, että ”kohtuullisten korvausmäärien” käsitteen soveltamisalaan voi kuulua useita määriä. Tämä toteamus kuitenkin vahvistaa sen, että komission väite, jonka mukaan sen tehtävänä ei ole valita tiettyä korvausmäärää vuoden 2004 päätöksessä tarkoitetuista kohtuullisista korvausmääristä ja määrätä sitä Microsoftille, on perusteltu. Vaikka komissiolla nimittäin toki on toimivalta vahvistaa kilpailusääntöjä rikotun ja määrätä asianosaiset lopettamaan rikkominen, sen asiana ei ole velvoittaa niitä valitsemaan tiettyä toimintavaihtoehtoa perustamissopimuksen tai vuoden 2004 päätöksen kaltaisen päätöksen, jolla asetetaan käyttäytymiseen liittyviä toimenpiteitä, mukaisten vaihtoehtojen joukosta (ks. vastaavasti asia T‑24/90, Automec v. komissio, tuomio 18.9.1992, Kok., s. II‑2223, 52 kohta). Tästä seuraa, että jos yritys on valinnut jonkin näistä toimintavaihtoehdoista, komissio ei voi todeta rikkomista tai määrätä uhkasakkoa sillä perusteella, että se pitää toista vaihtoehtoa parempana. Microsoftin on siis annettava oikeus tutustua yhteentoimivuutta koskeviin tietoihin ja oikeus käyttää niitä vuoden 2004 päätöksen 5 artiklan a alakohdassa tarkoitetuin kohtuullisin korvausmäärin, eikä komissio voi määrätä sille uhkasakkoa, jos se katsoo, että asianomaiset määrät ovat kohtuulliset ja että muita, mahdollisesti ”vielä kohtuullisempia” määriä olisi pitänyt ehdottaa.

96      Tässä tilanteessa on hylättävä Microsoftin argumentit, joiden mukaan hyvän hallinnon periaatetta on loukattu (ks. 77 kohta edellä).

97      Microsoftin argumenttia, joka koskee tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkaamista, ei myöskään voida hyväksyä. Tästä riittää, kun todetaan, että tässä menettelyssä Microsoft kiistää komission arvioinnin, joka koskee asianomaisten teknologioiden innovatiivisuutta ja näin ollen vaadittujen korvausmäärien kohtuullisuutta. Microsoftin väite muodostuu siis lähinnä siitä, että se olisi voinut riitauttaa tämän arvioinnin aikaisemmin, jos komissio olisi vahvistanut päätöksellä korvauksen asianmukaisen määrän. Jos tämä olisi ollut Microsoftin tahto, se olisi kuitenkin voinut sen sijaan, että se aloitti pitkän dialogin komission kanssa ja alensi vähitellen vaadittuja korvausmääriä, aivan ensiksi antaa mahdollisimman nopeasti täsmällisen ja täydellisen version yhteentoimivuutta koskevista tiedoista ja hyväksyä tämän jälkeen lopullisesti asianmukaisiksi katsomansa korvausmäärät. Jos komissio olisi tässä tilanteessa katsonut, että asianomaiset määrät eivät olleet kohtuullisia, tässä asiassa riitautetun päätöksen kaltainen päätös olisi tehty aiemmin. Microsoftin tehokasta oikeussuojaa koskevaan oikeuteen ei siis vaikutettu millään tavalla.

98      Tämän kanneperusteen osa, joka koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä, koska komissio ei vastannut näihin argumentteihin, jotka esitettiin myös hallinnollisessa menettelyssä, on niin ikään hylättävä.

99      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY 253 artiklan mukainen perusteluvelvollisuus määräytyy kyseisen säädöksen, päätöksen tai muun toimenpiteen luonteen mukaan, ja perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimenpiteen tehneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden. Perusteluvelvollisuutta on arvioitava asiaan liittyvien asianhaarojen perusteella, joita ovat erityisesti toimen sisältö, esitettyjen perusteiden luonne ja intressi, joka niillä, joille päätös on osoitettu tai joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, sillä tutkittaessa sitä, täyttävätkö päätöksen perustelut EY 253 artiklan vaatimukset, on otettava huomioon päätöksen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (asia C‑265/97 P, VBA v. Florimex ym., tuomio 30.3.2000, Kok., s. I‑2061, 93 kohta).

100    Kuten edellä esitetystä analyysistä ilmenee, asianomaista alaa koskevat oikeussäännöt eivät ole mitenkään esteenä uhkasakon määräämiselle ilman, että ennalta määritellään korvausmäärä, joka olisi komission mukaan vuoden 2004 päätöksen 5 artiklan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla kohtuullinen. Komissio täytti tässä tilanteessa perusteluvelvollisuutensa, koska se esitti selvästi ja yksiselitteisesti syyt, joiden vuoksi Microsoftin vaatimat korvausmäärät eivät olleet kohtuulliset, eivätkä perustelut, jotka koskevat nimenomaisesti mahdollisuutta määrätä uhkasakko komission määrittelemättä ennakolta kohtuullista määrää, ole tässä yhteydessä tarpeellisia.

101    Ensimmäinen kanneperuste on näin ollen hylättävä.

 Toinen kanneperuste, jonka mukaan komissio teki virheen, kun se katsoi, että No Patent ‑sopimukseen liittyvät korvausmäärät eivät olleet kohtuullisia

 Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat

102    Koska kohtuullisen korvauksen käsitettä ei ole määritelty ja koska komissio kieltäytyi täsmentämästä Microsoftin velvoitteita, tämä väittää suostuneensa luomaan menetelmän, jolla mahdollistetaan korvausmääristä neuvotteleminen mahdollisten lisenssinsaajien kanssa ja hyväksymään riippumattoman toimitsijamiehen toimivallan toimia välimiehenä. Microsoft väittää lisäksi vahvistaneensa komission pyynnöstä korvausmäärät jopa alhaisemmille tasoille kuin mitä PricewaterhouseCoopers, maailmanlaajuisesti tunnettu asiantuntijayhtiö, ehdotti teknologioiden, joita on kohtuullista pitää vertailukelpoisina, arvioinnin sekä yleisesti hyväksyttyjen menetelmien perusteella. Kuten on Microsoftin mukaan laajalti tunnettua, nämäkin määrät ovat pelkästään lähtökohta mahdollisten sopimuskumppanien kanssa käytäville neuvotteluille ja erimielisyystapauksissa asia voidaan saattaa riippumattoman toimitsijamiehen käsiteltäväksi, jotta kohtuullinen taso voidaan määrittää WSPP-hinnoitteluperiaatteiden mukaisesti. Vaikka komissio ei yhtynyt Microsoftin vilpittömässä mielessä valtuuttamien ulkopuolisten asiantuntijoiden arviointiin, sen mukaan ei voida katsoa, että se olisi soveltanut kohtuuttomia eikä varsinkaan syrjiviä korvausmääriä, koska yksikään sen sopimuskumppaneista ei katsonut tarkoituksenmukaiseksi saattaa asiaa riippumattoman toimitsijamiehen käsiteltäväksi edes neuvottelujen aikana, vaikka Microsoftin asema oli heikentynyt erittäin korkean uhkasakon aiheuttaman uhan vuoksi. Tämä Microsoftin suostumuksella käyttöön otettu riidanratkaisumenetelmä takasi sen mukaan joka tapauksessa sen, että kaikki lopulta maksetut korvaukset olisivat kohtuullisia, koska ne olisivat riippumattoman toimitsijamiehen soveltamien WSPP-hinnoitteluperiaatteiden mukaisia.

103    Tässä tilanteessa on Microsoftin mukaan katsottava, että syy, jonka vuoksi tietyt yritykset eivät edes neuvotelleet Microsoftin kanssa tai saattaneet asiaa riippumattoman toimitsijamiehen käsiteltäväksi, ei ole se, että Microsoftin ehdottamat korvausmäärät olisivat olleet kohtuuttomia, vaan se, että ne eivät uskoneet argumenttia, jonka mukaan asianomaiset protokollat eivät olleet innovatiivisia.

104    Microsoft kiistää myös asiallisesti virheellisinä argumentit, joiden mukaan lisenssisopimuksia tehneet yritykset olisivat maksaneet asianomaisten teknologioiden strategisesta arvosta ja joiden mukaan ne eivät olleet Microsoftin kilpailijoita.

105    Sillä, että Microsoftin kanssa tehdyt sopimukset koskevat All IP ‑sopimusta, ei sen mukaan ole merkitystä, koska tästä ei voida päätellä, että No Patent ‑sopimusta varten ehdotetut korvausmäärät olivat kohtuuttomia, ja koska tekniset asiakirjat ovat samat molemmissa tapauksissa.

106    Microsoft väittää kehitelleensä toistuvasti näitä argumentteja hallinnollisessa menettelyssä kuitenkaan vastausta niihin edes riidanalaisessa päätöksessä saamatta, minkä vuoksi myös kyseisen päätöksen perustelut ovat puutteelliset.

107    Kun komissio kieltäytyi täsmentämästä kohtuullisiksi katsomiaan korvausmääriä, Microsoft väittää lisäksi sitoutuneensa soveltamaan taannehtivasti vuoden 2004 päätöksen tekemispäivään saakka määriä, jotka määriteltäisiin kohtuullisiksi komission kanssa käytävien neuvottelujen jälkeen, joten mahdolliset lisenssinsaajat saattoivat olla varmoja siitä, että ne joutuisivat lopulta maksamaan vain kohtuullisen hinnan. Komission väite, joka koskee niiden korvausmäärien varoittavaa vaikutusta, joita Microsoft yksinomaan ehdotti muttei ”soveltanut”, on tämän mukaan pelkkä olettama, jota ei ole tuettu todistein.

108    Jos komissio piti niin tärkeänä sitä, että mahdolliset lisenssinsaajat kykenivät laskemaan täsmällisesti lisenssien kustannukset, sen olisi Microsoftin mukaan pitänyt tehdä päätös, jossa määritellään korvauksen kohtuullinen enimmäismäärä, sen sijaan, että se määräsi välimiesmenettelystä.

109    CompTIA:n tukema Microsoft korostaa, että toimijoiden, jotka eivät ole sidossuhteessa Microsoftiin, kanssa käytyjen neuvottelujen tulos on luotettavin indikaattori tietyn korvausmäärän kohtuullisuudesta. Sen mukaan jo neljä yritystä on tehnyt vapaaehtoisesti sopimuksia, jotka koskevat oikeutta saada tutustua yhteentoimivuutta koskeviin tietoihin, jopa komission kohtuuttomaksi katsomia korkeammin hinnoin, mitä ei sen mukaan voida jättää huomiotta ja tukeutua pikemminkin teoreettisiin ja abstrakteihin arviointeihin. CompTIA:n mukaan neuvotteluvaiheessa oli lisäksi mahdotonta tietää, aikoivatko asianomaiset yritykset kehittää Microsoftin teknologioiden kanssa kilpailevia teknologioita, millä ei kuitenkaan missään tapauksessa ole merkitystä vuoden 2004 päätöksen kohteen valossa.

110    Microsoft lisää, että sitä ei kielletä vuoden 2004 päätöksessä vaatimasta korvausmääriä, jotka ovat suhteessa lisenssinsaajien tuloihin, eikä sitä velvoiteta kyseisessä päätöksessä mukautumaan kunkin sen mahdollisen sopimuskumppanin yritysmalliin.

111    Microsoft väittää lopuksi, että komissio jätti huomiotta sen, että nimestään huolimatta No Patent ‑sopimus antoi asianomaisille oikeuden hyötyä Microsoftin patentoiduista innovaatioista. Jos komissio katsoo, että Microsoftin lupauksella olla vetoamatta niihin liittyviin patentteihin perustuviin oikeuksiin ei ole toivottua vaikutusta, sen on ilmaistava tämä selvästi tässä menettelyssä.

112    Komissio ja sitä tukevat väliintulijat väittävät, ettei tämä kanneperuste ole perusteltu.

 Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

113    Aluksi on hylättävä Microsoftin argumentti, jonka mukaan riidanalaisen päätöksen kattamalla ajanjaksolla vaaditut korvausmäärät olivat yksinomaan ehdotuksia, joilla pyrittiin aloittamaan neuvottelut, jotka johtaisivat kohtuullisiin määriin. Vuoden 2004 päätöksen 5 artiklan a alakohdalla ei nimittäin pyritä yksinomaan velvoittamaan Microsoftia aloittamaan neuvottelut kaikkien niiden yritysten kanssa, jotka haluavat kehittää ja jakaa työryhmäpalvelinten käyttöjärjestelmiä, vaan myös velvoittamaan se antamaan näille yhteentoimivuutta koskevia tietoja ja sallimaan niiden käyttö tässä tarkoituksessa kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin.

114    Tästä seuraa, että Microsoftin velvollisuutena oli ehdottaa tällaisia ehtoja oma-aloitteisesti vuoden 2004 päätöksen 5 artiklan a alakohdassa annetun 120 päivän määräajan päättymisen jälkeen. Vastaavasti se, että Microsoftin riidanalaisen päätöksen kattamalla ajanjaksolla ehdottamat korvausmäärät olivat alhaisemmat kuin PricewaterhouseCoopersin 23.4.2007 päivätyssä kertomuksessa ehdottamat määrät, on merkityksetöntä erityisesti, koska kyseiseen kertomukseen ei sisälly analyysiä asianomaisten teknologioiden innovatiivisuudesta. Kohtuullisen korvauksen käsitteen määritelmän puuttumisesta ja komission tätä koskevista velvoitteista on lisäksi palautettava mieleen edellä 84−95 kohdassa esitetyt näkemykset.

115    Microsoftin argumenttia, jonka mukaan riippumatonta toimitsijamiestä koskevan mekanismin käyttöön ottaminen sen suostumuksella takasi sen, että lopulta maksettavat korvaukset olisivat kohtuullisia, koska ne olisivat toimitsijamiehen soveltamien WSPP-hinnoitteluperiaatteiden mukaisia, ei voida hyväksyä. Kuten edellä 113 ja 114 kohdassa on korostettu, Microsoftille vuoden 2004 päätöksellä asetettu velvoite muodostui yhteentoimivuutta koskevien tietojen antamisesta oma-aloitteisesti ja niiden käytön sallimisesta kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin. Tässä tilanteessa riippumattomalle toimitsijamiehelle uskotun välimiesmekanismin olemassaololla pyritään enintään lieventämään seurauksia, jotka liittyvät siihen, että määräävässä markkina-asemassa oleva yritys haluaa mahdollisesti jatkaa väärinkäytöksiä, jotta voidaan ratkaista nopeasti mahdolliset mielipide-erot ja ennen kaikkea hyödyntää erityisen korkeaa alan erityistietämystä. Tällaisen mekanismin käyttöön ottamisella ei kuitenkaan voida taata kilpailutilanteen palauttamista sellaiseksi, joka se olisi ollut, jos Microsoft olisi ehdottanut oma-aloitteisesti oikeutta tutustua yhteentoimivuutta koskeviin tietoihin kohtuullisin ehdoin. Tämä toteamus on erityisen merkityksellinen markkinoilla, jotka kehittyvät nopeasti ja joilla asianomaisten tuotteiden kaltaisten tuotteiden kehittäminen edellyttää investointeja, joiden kiinteät kustannukset ovat erittäin korkeat ja jotka asianomaisten on kyettävä laskemaan ennalta. Kuten komissio lisäksi Microsoftin tätä kiistämättä totesi vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen esittämään kirjalliseen kysymykseen, voidaan katsoa, että yhteentoimivuutta koskevat tiedot annettiin 23.11.2006 siinä mielessä täsmällisesti ja täysimääräisesti, että niitä voitiin käyttää ohjelmistotuotteen kehittämiseen. Tästä seuraa, että jopa riippumattoman toimitsijamiehen tehtävän, joka oli Microsoftin ehdottamien hintojen kohtuullisuuden ratkaiseminen, perusta oli vakavasti vaarantunut vähintäänkin kyseiseen päivään saakka. Ei siis voida katsoa, että vasta No Patent ‑sopimuksen tekemisen jälkeen käyttöön otetun välimiesmekanismin olemassaolo oli tekijä, jolla kyettiin poistamaan kokonaan seuraukset, jotka aiheutuivat vuoden 2004 päätöksen 5 artiklan a alakohdassa asetettujen velvoitteiden noudattamatta jättämisestä.

116    Tämä pätee myös vuoden 2005 lokakuun ja vuoden 2006 helmikuun teknisten asiakirjojen arviointia koskevissa sopimusversioissa olevaan lausekkeeseen ”nopeutettu riidanratkaisumenettely” (ks. 23 kohta edellä), johon viitataan riidanalaisen päätöksen alaviitteessä nro 136. Kuten sen sanamuodosta, joka on Microsoftin mukaan identtinen vuoden 2007 helmikuun versioissa, nimittäin ilmenee, jos Microsoft ja mahdollinen lisenssinsaaja ovat erimielisiä siitä, ovatko vaaditut hinnat tai teknologioiden luokittelu WSPP-hinnoitteluperiaatteiden mukaisia tai jos ne ovat erimielisiä jopa WSPP-sopimuksen määräyksistä, lisenssinsaajan on ilmoitettava Microsoftille kirjallisesti syyt, joiden vuoksi se katsoo, että tämä ei noudata velvoitteitaan. Jos asiassa ei päästä yksimielisyyteen 15 työpäivän määräajassa, mahdollinen lisenssinsaaja voi saattaa asian riippumattoman toimitsijamiehen käsiteltäväksi, ja tämä voi antaa lausunnon asiassa. Tällaisessa tilanteessa Microsoftin velvollisuutena on ilmoittaa kahden viikon määräajassa kirjallisesti syyt, jotka sen mukaan oikeuttavat asianomaiset hinnat tai määräykset.

117    Lausekkeesta ”nopeutettu riidanratkaisumenettely” ilmenee selvästi, että siinä tarkoitetulla mekanismilla ei anneta riippumattomalle toimitsijamiehelle valtuuksia vahvistaa ennakkovalvonnan päätteeksi ja tulevan WSPP-sopimuksen tekemiseksi WSPP-hinnoitteluperiaatteiden mukaisia korvausmääriä, vaan yksinomaan oikeus antaa tätä koskeva lausunto, ja Microsoft voi pysyä kannassaan esittämällä päätöksensä perustelut. Näin ollen jopa siinä tapauksessa, että jätetään huomiotta, että Microsoftin velvollisuutena oli vuoden 2004 päätöksen 5 artiklan a alakohdan nojalla ehdottaa kohtuullisia ja syrjimättömiä ehtoja oma-aloitteisesti, on todettava, että asianomainen mekanismi ei ollut omiaan takaamaan vastaavaa tulosta kuin mihin kyseisellä säännöksellä pyrittiin.

118    Se, että Microsoft sitoutui soveltamaan taannehtivasti määriä, jotka komissio hyväksyi kohtuullisina, ei lisäksi vaikuta siihen, että riidanalaisen päätöksen kattaman ajanjakson aikana eli selvästi vuoden 2004 päätöksen 5 artiklan a alakohdassa vahvistetun määräajan päättymisen jälkeen Microsoft ei ehdottanut näitä määriä yrityksille, jotka halusivat kehittää ja jakaa työryhmäpalvelinten käyttöjärjestelmiä.

119    Se, että tietyt yritykset tekivät sopimuksia Microsoftin kanssa tämän vaatimin korvausmäärin saattamatta asiaa riippumattoman toimitsijamiehen käsiteltäväksi, ei lisäksi riitä asettamaan kyseenalaiseksi riidanalaisen päätöksen 165−219 perustelukappaleessa esitettyjä syitä, jotka koskevat asianomaisten teknologioiden innovatiivisuutta. Kuten Microsoft myöntää, asianomaiset sopimukset ovat ensinnäkin All IP ‑tyyppiä, mikä merkitsee sitä, että ne koskevat myös Microsoftin patentoituja teknologioita, joiden innovatiivisuutta komissio ei ole asettanut kyseenalaiseksi. Näin ollen vaikka se, että asianomaiset sopimukset ovat All IP ‑tyyppiä, ei osoita, että Microsoftin No Patent ‑sopimuksen yhteydessä vaatimat korvaukset ovat kohtuuttomia, se ei myöskään osoita päinvastaista. Toiseksi on niin, että jos näiden yhtiöiden johtohenkilöt olivat vakuuttuneita asianomaisten teknologioiden innovatiivisuudesta, ratkaisevaa on se, oliko komission tätä koskeva analyysi objektiivisesti tarkasteltuna alalla sovellettavien sääntöjen mukainen; tätä kysymystä tarkastellaan kolmannen kanneperusteen yhteydessä.

120    On lisäksi täsmennettävä, että vaikka vuoden 2004 päätöksessä ei kielletä Microsoftia vaatimasta korvausmääriä, jotka ovat suhteessa lisenssinsaajien tuloihin, tällaisia määriä voidaan vaatia vain siinä tapauksessa, että ne edustavat muuta kuin asianomaisten teknologioiden strategista arvoa (ks. vuoden 2004 päätöksen 1008 perustelukappaleen ii alakohta). Komission riidanalaisessa päätöksessä suorittama arviointi koskee nimenomaan tätä jälkimmäistä seikkaa. On lisäksi todettava, että edellyttäen, että yhteentoimivuutta koskevat tiedot annetaan syrjimättömin ehdoin, vuoden 2004 päätöksessä ei oteta kantaa siihen, voiko kukin Microsoftin sopimuspuoli tehdä yritysmallinsa mukaisesti sopimuksen sen kanssa. Tämä koskee sitäkin suuremmalla syyllä riidanalaista päätöstä siinä mielessä, että Microsoftin käyttäytymistä analysoidaan asianomaisten teknologioiden innovatiivisuuden perusteella eikä sen perusteella, voiko kukin mahdollinen sopimuspuoli yritysmallinsa valossa tehdä sopimuksen sen kanssa. Microsoftin argumentit, jotka esitetään tiivistetysti edellä 110 kohdassa, on siis hylättävä tehottomina.

121    Microsoftin argumentista, jonka mukaan No Patent ‑sopimus antaa asianomaisille oikeuden käyttää patentoituja teknologioita, on riittävää todeta, että kyseisen sopimuksen 1 artiklan 14 kohdan mukaan käsite ”Microsoft licensed intellectual property” käsittää ”know-how’n”, teolliset salaisuudet, liikesalaisuudet, luottamukselliset tiedot ja tekijänoikeudet, ja sen ulkopuolelle on nimenomaisesti suljettu oikeudet, jotka patentti tai vireillä oleva patenttihakemus kattaa. Microsoftin yksipuolisesta lupauksesta olla vetoamatta patenttioikeuksiin on todettava komission tavoin, että se tehtiin vasta 24.10.2007 eli riidanalaisen päätöksen kattaman ajanjakson päättymisen jälkeen. Kuten Microsoft toteaa huomautuksissaan väliintulokirjelmiin, tämä lupaus lisäksi kattaa vain muun kuin kaupallisen jakelun ja sen ulkopuolelle jäävät avoimen lähdekoodin (open source) kehittäjät, jotka suorittavat jakelun kaupallisessa tarkoituksessa. Lopuksi on todettava, että patentoituja teknologioita eli muita kuin riidanalaisen päätöksen liitteessä mainittuja teknologioita koskevien tietojen mahdollinen antaminen No Patent ‑sopimuksen yhteydessä ei anna millään tavoin Microsoftin sopimuskumppanille oikeutta panna ne täytäntöön siten, että asianomaisia patentteja loukataan. Kuten komissio esittää, nämä tiedot ovat nimittäin julkisesti saatavilla myönnetyn patentin yhteydessä, eikä tämä merkitse sitä, että tuotekehittäjä voisi käyttää niitä. Kun otetaan huomioon patentoitujen ja patentoimattomien yhteentoimivuutta koskevien tietojen välinen ero (ks. riidanalaisen päätöksen 161−164 kohta), tässä tilanteessa ei voida katsoa, että No Patent ‑sopimuksella annettaisiin Microsoftin sopimuskumppaneille oikeus käyttää patentoituja teknologioita, joita ne eivät oman näkemyksensä mukaan sitä paitsi edes tarvitse kehittääkseen työryhmäpalvelinten käyttöjärjestelmiä.

122    Microsoftin väitteestä, joka koskee perustelujen puutteellisuutta, on todettava, kuten komissio tekee riidanalaisen päätöksen 122−127 ja 273−278 perustelukappaleessa, että tämä vastasi argumentteihin, jotka koskivat sitä, että tiettyjen toimijoiden kanssa oli tehty sopimuksia. Vaikka Microsoft väitti hallinnollisessa menettelyssä, että se oli edelleen valmis neuvottelemaan korvaussuunnitelmissa mainituista hinnoista, riidanalaisen päätöksen 116 perustelukappaleesta ilmenee lisäksi selvästi, että WSPP-hinnoitteluperiaatteita oli noudatettava, kun oli kyse ”Microsoftin ehdottamista ja/tai vahvistamista” korvauksista. Näin ollen sillä, että korvaus, joka oli asianomaisten periaatteiden mukainen, saattoi mahdollisesti perustua Microsoftin kanssa käytyihin neuvotteluihin, ei ole merkitystä, kun on kyse vuoden 2004 päätöksen 5 artiklan a alakohdassa vahvistettujen periaatteiden noudattamisesta. Tämä väite ja toinen kanneperuste kokonaisuudessaan on näin ollen hylättävä.

 Kolmas kanneperuste, jonka mukaan komissio teki virheen, joka liittyi perusteisiin, joita sovelletaan No Patent ‑sopimuksen kohteena olevien teknologioiden innovatiivisuuden arvioinnissa

 Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat

123    Microsoft toistaa, että komissio jätti huomiotta No Patent ‑sopimuksessa kuvailtujen patentoitujen innovaatioiden arvon, ja lisää, että patentoitavuuskriteerin soveltaminen patentoimattomien teknologioiden innovatiivisuuden arvioimiseksi merkitsee ilmeistä arviointivirhettä. Riidanalainen päätös on sen mukaan lisäksi perusteltu puutteellisesti.

124    Tämä kanneperuste ei Microsoftin mukaan ole tehoton, koska se väittää, että se ei ole hyväksynyt sitä, että komission kolmatta WSPP-hinnoitteluperiaatetta koskeva analyysi olisi oikea. Kyseinen analyysi perustuu Microsoftin mukaan nimittäin innovaation käsitteen virheelliseen ymmärtämiseen, mikä vaikuttaa väistämättä vertailukelpoisiksi katsottavien teknologioiden valintaan. CompTIA korostaa, että komission vertailukelpoisiksi valitsemat teknologiat kuuluvat Microsoftin käyttöön ottamasta yritysmallista poikkeavaan yritysmalliin, joten komission suorittama markkinoiden arviointi on virheellinen.

125    Kanta, jonka mukaan Microsoftilla on oikeus saada korvaus yksinomaan patenttioikeudessa tarkoitetuista uusista, ei-ilmeisistä teknologioista, ei sen mukaan saa tukea vuoden 2004 päätöksestä, WSPP-hinnoitteluperiaatteista eikä lainsäädännöstä yleisesti. Microsoftin mukaan se ei hyväksynyt sitä, että se, miten kyseinen toimielin tai riippumaton toimitsijamies sovelsivat näitä arviointiperusteita, oli tässä tapauksessa asianmukaista. Microsoft, jota CompTIA ja ACT tukevat, muistuttaa nimittäin, että liikesalaisuudet voivat osoittautua arvokkaiksi pääosin kiinteiden kehityskustannusten vuoksi siitä riippumatta, ovatko ne lisäksi patentoitavissa tai jo patentoitu, ja yrityksen on voitava valita vapaasti tätä koskeva politiikka. Toisin kuin IBM sen mukaan väittää, ”File Replication Service” ‑protokollan toiminnallisuus on ensisijaisen tärkeää, minkä vuoksi yksi sen osatekijöistä on patentoitu Yhdysvalloissa. Microsoftin mukaan komissio ei kuitenkaan selittänyt, minkä logiikan mukaan sen soveltamalla patentoitavuusarviointiperusteella pyritään nimenomaisesti sulkemaan pois Microsoftin teknologioiden strateginen arvo vuoden 2004 päätöksen 1008 perustelukappaleen ii alakohdan mukaisesti. ACT:n mukaan yksinomaan sen arviointi, mikä yhteentoimivuutta koskevien tietojen arvo on ilman määräävässä markkina-asemassa olevaa toimijaa, olisi mahdollistanut Microsoftin ehdottamien korvausmäärien arvioimisen vuoden 2004 päätöksen valossa.

126    ACT:n tukema Microsoft väittää, että komissio sovelsi uutuutta ja ei-ilmeisyyttä koskevia arviointiperusteita liian rajoittavasti ja siis jopa patenttioikeuden vastaisesti. Näin ollen ja komission muilla aloilla vahvistamien sääntöjen vastaisesti yksinomaan todella uraauurtavat keksinnöt, jotka poikkeavat täysin tunnetusta tekniikan tasosta, voidaan luokitella uusiksi tässä yhteydessä. Sellaisten viittausten olemassaolo, jotka liittyvät tunnettuun tekniikan tasoon ja jotka koskevat käsitteitä, jotka yleisesti vastaavat Microsoftin käyttöön ottamia, eivät merkitse sitä, että kollektiivisesti tarkasteltuna riidanalaisen päätöksen kattamat teknologiat, joita sen kilpailijat eivät sitä paitsi ole kyenneet kehittämään, kuten CompTIA ja ACT sen mukaan vahvistavat, ovat ilmeisiä. CompTIA:n mukaan parhaan teknologian määrittäminen on markkinoiden eikä komission tehtävä. Microsoftin mukaan komissio jopa väitti vastineessa, että immateriaalioikeuksien alalla sovellettu uutuuden arviointiperuste ei ole asianmukainen, joten Microsoftille ei ole selvää, mitä arviointiperustetta riidanalaisessa päätöksessä lopulta käytettiin.

127    Riidanalaisessa päätöksessä omaksutun näkökannan ”granulaarisuudella” suljetaan Microsoftin mukaan lisäksi pois innovatiivisuuden käsitteen soveltamisalalta kaikki tunnettujen osatekijöiden ei-ilmeiset yhdistelmät. Microsoftin mukaan Euroopan patenttiviraston (EPO) valituslautakuntien oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin, että ratkaisevaa ei ole se, olisiko alan ammattilainen voinut luoda tällaisen yhdistelmän, vaan olisiko tämä todella tehnyt sen kehityksen toivossa. ACT huomauttaa komission todenneen, että tietyt riidanalaisessa päätöksessä tarkoitetut teknologiat olivat innovatiivisia, ja korostaa, että teknologia on luokiteltava kokonaisuudessaan innovatiiviseksi, kun se muodostuu uusien osatekijöiden, ei-ilmeisten osatekijöiden ja muiden kuin patentoitavissa olevien osatekijöiden yhdistelmästä. Mikään ei sen mukaan osoita, että komissio olisi todella tutkinut Microsoftin teknologisia yhdistelmiä sellaisinaan.

128    Microsoft väittää toimittaneensa hallinnollisen menettelyn aikana useita kertomuksia, jotka osoittavat sen väitteiden, jotka koskevat teknisiin asiakirjoihin sisältyvien patentoimattomien innovaatioiden uutuutta ja ei-ilmeisyyttä ja jotka komissio hylkäsi, todenperäisyyden. Unionin yleiselle tuomioistuimelle toimitettua asiakirja-aineistoa ei siis sen mukaan ole mitään syytä kasvattaa entisestään, koska ratkaisevaa on se, onko komission näkökanta vuoden 2004 päätöksen mukainen.

129    Microsoft väittää, että riidanalaisen päätöksen perustelut ovat niin ikään puutteelliset, koska siinä ei ole vastausta analyysiin, joka sisältyy kertomukseen, jonka professori ja barrister, EPO:n valituslautakunnan entinen jäsen, on laatinut ja jossa esitetään yksityiskohtaisesti komission patenttioikeuden alalla tekemät virheet ja vahvistetaan Microsoftin väitteiden todenperäisyys. Kyseisestä kertomuksesta ilmenee Microsoftin mukaan myös, että komissio ja riippumaton toimitsijamies tutkivat teknologioiden patentoitavuutta ja ottivat huomioon tunnetun tekniikan tason vuonna 2007 eikä hetkellä, jolloin Microsoft haki patenttia, joten ne ottivat huomioon teknologiat, jotka julkaistiin sen jälkeen, kun Microsoft oli ottanut ensimmäistä kertaa käyttöön ratkaisevat teknologiat. Tämän logiikan mukaisesti yksikään yritys ei Microsoftin mukaan voi osoittaa, että sen teknologia on uutta ja ei-ilmeistä, kun taas eri teknologioiden välillä on mielivaltaista syrjintää sen mukaan, onko Microsoft päättänyt hakea patenttia vai ei. Riidanalaisessa päätöksessä on Microsoftin mukaan lisäksi vain epämääräisiä viittauksia ilman erityistä vertailua näiden teknologioiden vaatimusten ja tekniikan tunnettuun tasoon kuuluvien teknologioiden vaatimusten välillä.

130    Paitsi konkreettiset esimerkit Microsoftin yksilöimät perustavanlaatuiset virheet kumoavat sen mukaan komission koko analyysin, joten unionin yleisen tuomioistuimen on katsottava sen kokonaisvalvonnan yhteydessä, jota sitä pyydetään harjoittamaan, että riidanalainen päätös on lainvastainen. Innovaation olemassaolo vähemmän ”granulaarisella” tasolla perustuu sen mukaan joka tapauksessa siihen, että riidanalaisessa päätöksessä komissio muutti arviointiaan ja katsoi, että Microsoftilla oli oikeus vaatia korvausta lisensseistä, jotka myönnettiin muiden sopimusten kuin No Patent ‑sopimuksen yhteydessä. Microsoftin mukaan tekniset asiakirjat ovat kuitenkin samat kaikissa WSPP-sopimuksissa.

131    ACT lisää, että komission näkökulmassa suositaan arvokkaiden teknologioiden siirtämistä epätavallisen alhaisin hinnoin, estetään investointeja tutkimukseen alentamalla horisontaalisesti immateriaalioikeuksien arvoa ja suositaan suhteettomasti avoimen lähdekoodin mallia innovatiivisten pienten ja keskisuurten yritysten haitaksi.

132    SIIA:n ja Oraclen tukema komissio korostaa, että tämä kanneperuste on tehoton, koska riidanalaisen päätöksen päätösosa ei sen mukaan perustu yksinomaan asianomaisten teknologioiden innovatiivisuuden arviointiin vaan myös vertailukelpoisten teknologioiden markkinoiden arvioinnin tuloksiin. Komission mukaan Microsoft ei riitauttanut edellä 54 kohdassa esitettyä päätelmää eikä pelkkä tämän päätelmän kiistäminen vastauksessa täytä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdassa eikä 48 artiklan 2 kohdassa vahvistettuja edellytyksiä. Kuten riidanalaisen päätöksen 165, 220, 221 ja 280 perustelukappaleesta sen mukaan ilmenee, innovatiivisuuden analyysi ei lisäksi riipu markkinoiden arviointia koskevasta analyysistä. Komissio ja sitä tukevat väliintulijat katsovat ylimääräisesti, ettei tämä väite ole perusteltu.

 Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

133    Aluksi on hylättävä komission väite, jonka mukaan tämä kanneperuste on tehoton.

134    Vaikka on totta, että WSPP-hinnoitteluperiaatteisiin kuuluvat kolme arviointiperustetta on täytettävä kumulatiivisesti, toinen ja kolmas liittyvät toisiinsa käsitteellisesti siten, että jos asianomaisia teknologioita pidetään innovatiivisina, vaatimusta siitä, että markkinoiden arviointi koskee ”vertailukelpoisia” teknologioita, ei täytetä yksinomaan siksi, että nämä jälkimmäiset liittyvät yhteentoimivuuteen.

135    Tästä on todettava, että jos yhteentoimivuutta koskevia tietoja sisältäviä teknologioita pidetään innovatiivisina, mutta ei-innovatiivisia yhteentoimivia teknologioita koskeva markkinoiden arviointi osoittaa, että nämä jälkimmäiset ovat saatavilla maksutta, vertailu on hyödyllinen vain, jos vielä suljetaan pois se mahdollisuus, että tämä johtuu siitä, etteivät asianomaiset teknologiat ole innovatiivisia.

136    Tästä seuraa, että jos osoittautuu, että komission arvioinnit, jotka koskevat No Patent ‑sopimuksen kattamien teknologioiden innovatiivisuutta, ovat virheellisiä, tämä voi vaikuttaa riidanalaisen päätöksen 222−237 perustelukappaleessa esitetyn markkinoiden arvioinnin perusteisiin, koska kyseisistä perustelukappaleista ei ilmene, että asianomaisen analyysi koski innovatiivisia teknologioita.

137    Tätä päätelmää ei kumota riidanalaisen päätöksen 237 perustelukappaleella, jonka mukaan 27.2.2007 toimitetussa kertomuksessaan (ks. 51 kohta edellä) riippumaton toimitsijamies yksilöi teknologioita, jotka ovat vertailukelpoisia Microsoftin innovatiivisten teknologioiden kanssa. Toisin kuin 3.3.2007 ja 8.7.2007 päivätyissä kertomuksissa, joiden perusteella riidanalaisen päätöksen liitteenä oleva taulukko laadittiin, kyseisen kertomuksen merkitykselliset toteamukset eivät kuulu riidanalaisen päätöksen perusteluihin. Tässä tilanteessa on mahdotonta selvittää, ovatko teknologiat, jotka riippumaton toimitsijamies otti huomioon, myös vertailukelpoisia niiden teknologioiden kanssa, joita komissio ei pitänyt innovatiivisina, jos komission arviointi osoittautuu virheelliseksi. Tämä pätee myös riidanalaisen päätöksen 223 ja 231 perustelukappaleessa oleviin toteamuksiin, joiden mukaan vertailukelpoisiin teknologioihin kuuluu ”tietyissä tapauksissa” patentoituja teknologioita. Tällaisia esimerkkejä protokollateknologioista annetaan riidanalaisen päätöksen 224 ja 232 perustelukappaleessa. Kyseisestä tiivistetystä esityksestä ei kuitenkaan voida päätellä, että kyseiset teknologiat olisivat toiminnallisesta näkökulmasta käsin vertailukelpoisia asianomaisiin protokolliin liittyvien teknologioiden kanssa.

138    Tämän kanneperusteen perusteltavuudesta on aluksi korostettava, että ero riidanalaisen päätöksen kohteena olevien teknologioiden strategisen arvon ja niiden itseensä perustuvan arvon välillä on peruslähtökohta arvioinnissa, joka koskee sen korvauksen kohtuullisuutta, jota Microsoftin vaati oikeudesta saada tutustua yhteentoimivuutta koskeviin tietoihin ja sallia niiden käyttö.

139    Tästä on muistutettava, että jotta tekijänoikeuden haltijayrityksen kieltäytymistä antamasta oikeutta tietyn toiminnan harjoittamisessa välttämättömään tuotteeseen tai palveluun voitaisiin pitää väärinkäyttönä, riittää, että kolme kumulatiivista edellytystä täyttyy, eli että tällä kieltäytymisellä estetään uuden tuotteen, jolle olisi potentiaalista kulutuskysyntää, pääsy markkinoille, että siihen ei ole perusteltuja syitä ja että sillä estetään kaikki kilpailu johdannaisilla markkinoilla (asia C‑418/01, IMS Health, tuomio 29.4.2004, Kok., s. I‑5039, 38 kohta).

140    Tässä asiassa on todettu, että koska edellä 139 kohdassa mainitut kolme kumulatiivista edellytystä täyttyivät, se, että Microsoft kieltäytyi antamasta oikeutta tutustua yhteentoimivuutta koskeviin tietoihin ja sallimasta niiden käytön, oli väärinkäyttöä (ks. vastaavasti edellä 18 kohdassa mainittu asia Microsoft v. komissio, tuomion 711 ja 712 kohta).

141    Tässä yhteydessä kaikilla korjaavilla toimenpiteillä, joilla pyrittiin velvoittamaan Microsoft antamaan yhteentoimivuutta koskevia tietoja ja sallimaan se, että muut toimijat käyttävät niitä kehittääkseen ja jakaakseen työryhmäpalvelinten käyttöjärjestelmiä, oli varmistettava se, että Microsoft ei voinut saada tuloja, jotka ovat verrattavissa etuihin, joita se sai määräävän markkina-asemana hyväksikäytöstä henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien markkinoilla.

142    Lisäksi se, että Microsoftin sallittaisiin vaatia korvausmääriä, jotka kuvastavat arvoa, joka perustuu pelkkään yhteentoimivuutta Microsoftin käyttöjärjestelmien kanssa koskevaan mahdollisuuteen, eli strategista arvoa, joka johtuu sen markkinavoimasta henkilökohtaisten tietokoneiden käyttöjärjestelmien ja työryhmäpalvelinten käyttöjärjestelmien markkinoilla, merkitsisi sitä, että sille annettaisiin oikeus muuttaa väärinkäytöstä saadut edut lisenssien myöntämisestä saatavaan korvaukseen. Tällaisen oikeuden tunnustaminen olisi määritelmällisesti ristiriidassa vuoden 2004 päätöksen 1003 perustelukappaleessa vahvistetun sen tavoitteen kanssa, joka on uskottavan kilpailun mahdollistaminen Microsoftin työryhmäpalvelinten käyttöjärjestelmien kanssa, koska tämä kykenisi vaatimaan kaikilta mahdollisilta kilpailijoilta kohtuuttoman suuria korvausmääriä. Tällaisia määriä ei siis voitaisi pitää vuoden 2004 päätöksen 1008 perustelukappaleen ii alakohdassa ja sen 5 artiklan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla kohtuullisina, kuten riidanalaisen päätöksen 106 ja 107 perustelukappaleesta ilmenee.

143    Kuten riidanalaisen päätöksen 118 perustelukappaleessa todettiin, WSPP-hinnoitteluperiaatteiden (ks. 31 kohta edellä) ja erityisesti asianomaisten teknologioiden innovatiivisuutta koskevan arviointiperusteen soveltaminen antaa lisäksi viitteen siitä, kuvastavatko Microsoftin vaatimat korvausmäärät teknologiaan itseensä perustuvaa arvoa pikemminkin kuin sen strategista arvoa. Tässä kyseessä olevan kaltaisten tuotteiden itseensä perustuva arvo muodostuu nimittäin niiden innovatiivisuudesta. Sen sijaan se, että nämä teknologiat olivat liikesalaisuuksia Microsoftin käyttöön ottaman politiikan perusteella, osoittaa yksinomaan strategisen arvon olemassaoloa.

144    Samalla kun on suljettava pois kyseessä olevien teknologioiden strateginen arvo, joka esitetään edellä 142 kohdassa ja riidanalaisen päätöksen 105 ja 107 perustelukappaleessa (ks. 29 ja 30 kohta edellä), edellytetään myös vertailukelpoisia teknologioita koskevien markkinoiden arviointia, koska on myös suljettava pois se mahdollisuus, että kaupallinen käytäntö muodostuu tällaisten teknologioiden tarjoamisesta sellaisia korvausmääriä vastaan, jotka ovat huomattavasti alhaisempia kuin Microsoftin vaatimat, tai jopa olemattomia. Nimenomaan tällaisen menetelmän avulla voidaan arvioida arvoa, joka yhteentoimivuutta koskevilla tiedoilla olisi, jos määräävässä markkina-asemassa olevaa toimijaa ei olisi, kuten ACT esittää. Sen sijaan pelkkä salainen luonne ilman innovaatiota edustaa lisenssinsaajalle vain strategista arvoa, eivätkä kiinteät kehityskustannukset ole asianmukainen perusta immateriaalioikeuksien hinnan arvioimiseksi, kuten Microsoftin nimeämä asiantuntija PricewaterhouseCoopers toteaa 24.8.2006 päivätyssä kertomuksessa.

145    Tästä seuraa, että WSPP-hinnoitteluperiaatteiden soveltamisella vastataan objektiivisesti ja kaikista Microsoftin ja sen mahdollisten sopimuskumppanien sopimuksista riippumatta tarpeeseen arvioida, ovatko Microsoftin vaatimat korvausmäärät kohtuullisia vuoden 2004 päätöksen 1008 perustelukappaleen ii alakohdassa ja sen 5 artiklan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

146    Microsoftin argumenttia, jonka mukaan WSPP-hinnoitteluperiaatteita voivat käyttää yksinomaan mahdollisen lisenssisopimuksen sopimuspuolet, riippumaton toimitsijamies ja High Court of Justice muttei komissio, ei voida hyväksyä. Mikään ei nimittäin estä komissiota käyttämästä asianomaisia periaatteita, jos ne ovat tarkoituksenmukaisia vuoden 2004 päätöksen 5 artiklan a alakohdan täytäntöönpanemiseksi.

147    Tämä toteamus ei kuitenkaan välttämättä merkitse sitä, että kyseisiä periaatteita on sovellettu asianmukaisesti, ja Microsoft kyseenalaistaa niin ikään tämän soveltamisen. Tästä on korostettava, että Microsoft ei kritisoi komission arviointia, joka koskee yhtä tai useaa niistä 166 teknologiasta, joita ei pidetty innovatiivisina, vaan se kiistää yleisesti innovaation olemassaolon tutkimiseksi käytettyjen arviointiperusteiden määritelmän.

148    Tästä on huomautettava aluksi, että kuten riidanalaisen päätöksen 138 perustelukappaleesta ilmenee, asianomaisten teknologioiden innovatiivisuuden arvioimiseksi komissio turvautui uutuutta ja ei-ilmeisyyttä koskeviin arviointiperusteisiin ”immateriaalioikeuksien alalla yleisinä käsitteinä”. Tästä lainauksesta ilmenee, että komissio antoi uutuuden ja ei-ilmeisyyden käsitteille saman merkityksen kuin mikä niillä on immateriaalioikeuksien alalla.

149    Tässä yhteydessä on huomautettava, että riidanalaisen päätöksen 138 perustelukappaleen mukaan komissio määritteli uudeksi teknologian, joka ei sisälly tunnetun tekniikan tasoon, ja ei-ilmeiseksi teknologian, joka ei ole ilmeinen alan ammattilaiselle. Nämä määritelmät vastaavat Eurooppapatenttien myöntämisestä 5.10.1973 tehdyn yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna, 54 ja 56 artiklassa olevia uutuuden ja keksinnöllisyyden määritelmiä. Koska on katsottu, että komission näkökulma, joka koski Microsoftin teknologioiden innovatiivisuuden arviointia, oli oikeutettu (ks. 133−146 kohta edellä), on kiistatonta, että komissio voi arvioida näiden teknologioiden innovatiivisuutta viittaamalla niiden osatekijöihin eli uutuuteen ja ei-ilmeisyyteen, joista jälkimmäinen kuuluu keksinnöllisyyden käsitteen soveltamisalaan. Tästä on lisättävä, että 4.5.2006 päivätyssä kirjeessä Microsoft väitti, että innovaatiota on arvioitava uutuuden ja keksinnöllisyyden arviointiperusteiden mukaan, vaikka se katsoo, että innovatiivisuuden arvioinnilla ei voida sivuuttaa oikeutta liikesalaisuuksiin. Microsoft lisäksi myönsi 31.7.2006 päivätyssä kirjeessä (ks. 47 kohta edellä), että innovaatiota koskevalla arviointiperusteella ”strategisen arvon suodattimena” on merkitys, joka sille annetaan patenttioikeudessa, ja se toimitti innovaatiota koskevat kertomuksensa tämän määritelmän huomioiden.

150    Toisin kuin Microsoft väittää, riidanalaisen päätöksen kohteena olevien teknologioiden innovatiivisuuden arviointi tässä asiassa viittaamalla uutuuteen ja keksinnöllisyyteen ei merkitse immateriaalioikeuksien, liikesalaisuuksien tai muiden luottamuksellisten tietojen arvon poistamista yleisesti eikä varsinkaan innovatiivisuuden asettamista sen edellytykseksi, että tällainen oikeus kattaa tuotteen tai tiedon tai on yleisesti liikesalaisuus. Kuten edellä esitetystä ilmenee, tällaisella arvioinnilla pyritään nimittäin mahdollistamaan vuoden 2004 päätöksen 5 artiklan a alakohdan, jossa yhdessä saman päätöksen 1003 perustelukappaleen ja 1008 perustelukappaleen ii alakohdan kanssa tarkasteltuna suljetaan todetun väärinkäytön valossa pois se, että Microsoftin vaatimat korvaukset kuvastaisivat asianomaisten teknologioiden strategista arvoa, soveltaminen. Tämä tavoite mainitaan nimenomaisesti WSPP-hinnoitteluperiaatteissa, jotka laadittiin komission ja Microsoftin välisten neuvottelujen päätteeksi (ks. 25, 31 ja 87 kohta edellä).

151    Koska Microsoft ei sitä paitsi ehdottanut sellaista asianmukaisempaa määritelmää uutuuden ja ei-ilmeisyyden käsitteille, jolla voitaisiin myös varmistaa näiden teknologioiden strategisen arvon poissulkeminen, on katsottava, että sen perustelut eivät osoita virhettä, joka vaikuttaisi riidanalaisen päätöksen laillisuuteen siltä osin kuin komissio ilmoitti käyttäneensä uutuuden ja ei-ilmeisyyden käsitteitä.

152    On lisättävä, että vaikka Eurooppapatenttien myöntämisestä tehtyä yleissopimusta soveltaessaan EPO:n laajennettu valituslautakunta katsoo, että ei-ilmeisyyden arviointi suoritetaan yksinomaan suhteessa vaatimuksiin, jotka koskevat tietokoneen avulla toteutettuja ohjelmia, joilla on tekninen luonne (ks. vastaavasti lausunto G 3/08, EPO:n virallinen lehti 2011, 1, perustelujen 10.13 kohta), Microsoft ei väitä, ettei asianomaisten teknologioiden ei-ilmeisyyttä muussa kuin patentin myöntämisen asiayhteydessä voitaisi arvioida tutkimatta ensin niiden teknistä luonnetta. Lisäksi oikeudelliselta kannalta vaatimusten, jotka koskevat tietokoneen avulla toteutettuja ohjelmia, teknisen luonteen tutkiminen on asianmukainen menettelytapa patentin myöntämismenettelyssä, koska tietokoneohjelmat ”sinänsä” eivät ole patentoitavissa (ks. esim. Eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen 52 artiklan 2 ja 3 kohta).

153    Microsoftin perusteluja, joiden mukaan komissio sovelsi uutuuden ja keksinnöllisyyden arviointiperusteita liian suppeasti ja näin ollen jopa patenttioikeuden vastaisesti, joten yksinomaan teknologiat, jotka ovat ”todella uraauurtavia” ja ”poikkeavat täysin tunnetusta tekniikan tasosta”, luokitellaan innovatiivisiksi, ja joiden mukaan sellaisten viittausten olemassaolo, jotka koskevat tunnettua tekniikan tasoa ja jotka liittyvät käsitteisiin, jotka yleisesti vastaavat Microsoftin käyttöön ottamia käsitteitä, merkitsevät, että riidanalaisen päätöksen kohteena olevat teknologiat ovat ilmeisiä (ks. 126 kohta edellä), ei myöskään voida hyväksyä. Yleisiä väitteitä lukuun ottamatta Microsoft ei nimittäin esitä argumenttia, jolla asetettaisiin kyseenalaisiksi konkreettiset arvioinnit, jotka esitettiin asianomaisten teknologioiden innovatiivisuudesta, ja jonka perusteella unionin yleinen tuomioistuin voisi tutkia tämän väitteen perusteltavuuden.

154    Koska kaikki teknologiat, jotka Microsoft esitti innovatiivisina, tutkittiin yksitellen ja koska komissio arvioi kunkin innovatiivisuuden, Microsoftin ei lisäksi ole perusteltua väittää, että komissio hylkäsi niiden innovatiivisuuden kollektiivisesti, koska se sovelsi virheellisesti uutuuden ja keksinnöllisyyden arviointiperusteita.

155    Tämä pätee myös sellaisten väitetysti innovatiivisten teknologiayhdistelmien arviointiin, jotka eivät erikseen tarkasteltuina osoittautuisi innovatiivisiksi. Tästä on todettava, että riidanalaisen päätöksen 146−156 perustelukappaleen mukaan teknologiayhdistelmät, joihin Microsoft viittaa, tutkittiin todellakin sellaisinaan eikä niitä pidetty innovatiivisina. Tämä seikka vahvistetaan riidanalaisen päätöksen liitteenä olevan taulukon sivuilla 1, 5, 8, 13, 21, 22, 29, 31, 34, 39, 61, 64 ja 68, joista ilmenee, että komissio tutki 19 teknologiayhdistelmän innovatiivisuuden erikseen. Kyseisen taulukon edellä mainituilla sivuilla esitettyjen selitysten − tarkasteltuina yhdessä riippumattoman toimitsijamiehen 8.7.2007 päivätyn kertomuksen 4, 8, 14, 15, 16, 17, 18, 19, 28, 29, 39, 40, 41, 43, 58, 66, 70, 111, 120 ja 129 sivun ja kyseisen toimitsijamiehen 3.3.2007 päivätyn kertomuksen 7, 73 ja 78 sivun kanssa (ks. 52 kohta edellä) − mukaan Microsoft ei esittänyt hallinnollisen menettelyn aikana yksityiskohtia, selvitystä tai syitä, joiden perusteella voitaisiin päätellä, että 18 asianomaisten teknologioiden 19 yhdistelmästä oli innovatiivisia. Kyseisissä kertomuksissa todettiin lisäksi, että asianomaiset yhdistelmät muodostavat teknologiat kuuluvat tunnettuun tekniikan tasoon. Tässä tilanteessa Microsoftin oli esitettävä erityiset perustelut, joiden vuoksi ei-innovatiivisten teknologioiden yhdistelmää oli pidettävä innovatiivisena, koska riippumattoman toimitsijamiehen tai komission velvollisuutena ei voinut olla niiden syiden pohtiminen, joihin Microsoft halusi perustaa kyseisen innovatiivisuuden.

156    Kuten riidanalaisen päätöksen liitteenä olevan taulukon sivulta 7 ilmenee, komissio vahvisti riippumattoman toimitsijamiehen arvioinnin, joka esitetään tämän 8.7.2007 päivätyn kertomuksen sivulla 32 ja jossa myönnetään, että ”Referral Management” ‑teknologia, joka muodostuu eri metriikoiden uudesta yhdistelmästä monimutkaisessa algoritmissa, on innovatiivinen.

157    Microsoft ei kehitä kanteessaan argumentteja, joilla pyrittäisiin osoittamaan, että komission arvioinnissa, joka koskee yhden tai useamman teknologiayhdistelmän innovatiivisuutta ja joka perustuu riippumattoman toimitsijamiehen kertomuksiin, olisi erityisiä virheitä. Kuten edellä 153 kohdassa todettiin, tässä tilanteessa yleiset väitteet, jotka koskevat komission omaksuman näkökulman ”granulaarisuutta”, voidaan vain hylätä, koska niiden paikkansapitävyyden osoittavia konkreettisia esimerkkejä ei ole.

158    Microsoftin väitteistä, jotka sisältyvät sen unionin yleisen tuomioistuimen esittämään kirjalliseen kysymykseen antamaan vastaukseen ja joiden mukaan se totesi hallinnollisessa menettelyssä, että niiden teknologioiden innovatiivisuutta, jotka koskevat protokollia ”File Replication Service” ja ”Directory Replication Service”, oli arvioitava näiden protokollien ”tasolla”, on todettava, että komissio tutki seitsemän teknologiayhdistelmän innovatiivisuuden näissä protokollissa, kuten riidanalaisen päätöksen liitteenä olevan taulukon 13, 21 ja 22 sivuilta ilmenee. Microsoftin argumenteissa ei selitetä, miksi tämä tutkimus ei sen mukaan vastannut sen innovaatiovaatimuksiin, eikä erityisesti, miksi erilainen tutkimus oli tarpeen.

159    Toisin kuin Microsoft väittää (ks. 130 kohta edellä), komissio ei siis tehnyt ”perustavanlaatuista virhettä”, joka kumoaisi sen koko analyysin, arviointeja, joissa oli tehty tällainen virhe, koskevista konkreettisista esimerkeistä huolimatta.

160    Microsoftin argumenttia, jonka mukaan se, että komissio ei vastustanut korvausmäärien vaatimista lisensseistä, jotka myönnettiin muiden sopimusten kuin No Patent ‑sopimuksen yhteydessä, merkitsee innovaation olemassaoloa vähemmän ”granulaarisella” tasolla, koska tekniset asiakirjat ovat samat kaikkien WSPP-sopimusten yhteydessä, ei voida hyväksyä. Riidanalaisen päätöksen 132 ja 162−164 perustelukappaleesta ilmenee nimittäin, että komissio hyväksyi sen, että Microsoftilla oli oikeus saada symbolista korvausta suurempi korvaus muista sopimuksista kuin No Patent ‑sopimuksesta, koska asianomaiset sopimukset johtivat patentteja, jotka kattoivat teknisiin asiakirjoihin kuuluvan teknologian, koskevien lisenssien myöntämiseen, tämän vaikuttamatta asianomaisten patenttien pätevyyteen. Kuten edellä 121 kohdassa todettiin, käsite ”Microsoft licensed intellectual property” käsittää No Patent ‑sopimuksen yhteydessä know-how’n, teolliset salaisuudet, liikesalaisuudet, luottamukselliset tiedot ja tekijänoikeudet muttei nimenomaisesti oikeuksia, jotka patentti tai vireillä oleva patenttihakemus kattaa.

161    Edellä esitetyistä toteamuksista ilmenee, että Microsoft ei ole kyennyt asettamaan kyseenalaiseksi komission päätelmiä, jotka koskevat teknologioiden ja teknologiayhdistelmien innovatiivisuuden puuttumista. Yleinen viittaus hallinnollisen menettelyn aikana esitettyihin asiakirjoihin, joiden väitetään osoittavan komission tätä koskevat virheet (ks. 128 kohta edellä), ei selvästi riitä tähän.

162    Microsoftin väitteestä, jonka mukaan asianomaisten teknologioiden innovatiivisuuden arviointia koskevat perustelut ovat puutteelliset (ks. 129 kohta edellä), on todettava, että edellä 99 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, että komission on esitettävä selvästi ja ymmärrettävästi syyt, joiden vuoksi se katsoo, että kukin teknologia on tai ei ole innovatiivinen. Tämä vaatimus ei merkitse sitä, että komission olisi esitettävä arviointinsa perustana olevien seikkojen lisäksi syyt, joiden vuoksi hallinnollisen menettelyn aikana esitetyillä seikoilla tai argumenteilla ei aseteta sen päätelmää kyseenalaiseksi. Kysymys siitä, onko komission päätelmät kumottava näiden seikkojen tai argumenttien valossa, kuuluu sen tutkimisen yhteyteen, onko riidanalainen päätös perusteltu, ja Microsoft voi vapaasti vedota niihin unionin yleisessä tuomioistuimessa ja vaatia riidanalaisen päätöksen kumoamista tällä perusteella.

163    Microsoftin argumentista, jonka mukaan komissio ja riippumaton toimitsijamies tutkivat teknologioiden innovatiivisuuden siten, että ne ottivat huomioon tunnetun tekniikan tason vuonna 2007 eivätkä patentin hakemishetkellä (ks. 129 kohta edellä), on todettava, että tosiseikat eivät tue sitä. Riidanalaisessa päätöksessä olevan alaviitteen nro 149 mukaan sekä komissio että riippumaton toimitsijamies nimittäin ottivat huomioon Microsoftin vaatiman päivämäärän. Microsoft ei esitä mitään, millä tämä toteamus voitaisiin asettaa kyseenalaiseksi, eikä se mainitse konkreettisia tapauksia, joissa viittaus tunnetun tekniikan tasoon koskisi päivämäärää, joka on myöhäisempi kuin Microsoftin kullakin kerralla vaatima päivämäärä.

164    Kolmas kanneperuste on näin ollen hylättävä.

 Neljäs kanneperuste, joka koskee riippumattoman toimitsijamiehen kertomusten käytön lainvastaisuutta

 Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat

165    Microsoftin mukaan vuoden 2004 päätöksen 7 artiklan kumoaminen edellä 18 kohdassa mainitussa asiassa Microsoft vastaan komissio annetulla tuomiolla merkitsee kaikkien riippumattoman toimitsijamiehen toimien lainvastaisuutta; näitä toimia ovat esimerkiksi suoraan Microsoftilta peräisin olevien asiakirjojen ja muiden materiaalien pyytäminen ja vastaanottaminen sekä kertomusten laatiminen näiden asiakirjojen ja materiaalien perusteella. Microsoft väittää, että tässä asiassa komissio perusti riidanalaisen päätöksen kokonaisuudessaan riippumattoman toimitsijamiehen laatimiin kertomuksiin, ja tämä oli saanut selvitysaineistoa tutkintavaltuuksien lainvastaisen delegoinnin vuoksi. Microsoftin mukaan komissio ei näin ollen toteuttanut kaikkia edellä 18 kohdassa mainitussa asiassa Microsoft vastaan komissio annetun tuomion noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä.

166    Riippumatta siitä, käyttikö riippumaton toimitsijamies tälle lainvastaisesti annettuja valtuuksia, 28.7.2005 tehty päätös (ks. 14 kohta edellä) perustuu Microsoftin mukaan epäilemättä delegointiin, jota unionin yleinen tuomioistuin moitti, joten komissio ei voinut perustaa riidanalaista päätöstä näihin kertomuksiin.

167    Tässä tilanteessa on Mirosoftin mukaan merkityksetöntä, oliko sen velvollisuutena noudattaa riippumattoman toimitsijamiehen pyyntöjä ja saiko komissio laillisesti oikeuden tutustua asianomaisiin tietoihin riippumattomalta toimitsijamieheltä tai Microsoftilta, koska riippumaton toimitsijamies toimi komission sille antamia valtuuksia käyttäen.

168    Microsoft toteaa lopuksi, että koska TAEUS ei suorittanut samoja tehtäviä kuin riippumaton toimitsijamies, mikä sitä paitsi ilmenee riidanalaisen päätöksen liitteestä, sen toiminnalla ei tässä yhteydessä ole merkitystä.

169    Komissio ja sitä tukevat väliintulijat väittävät, ettei tämä kanneperuste ole perusteltu.

 Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

170    On muistutettava, että vuoden 2004 päätöksen 7 artikla kumottiin siltä osin kuin siinä velvoitettiin Microsoft tekemään ehdotus sellaisen mekanismin käyttöön ottamisesta, johon on sisällyttävä sellaisen riippumattoman toimitsijamiehen nimeäminen, jolla on oikeus komissiosta riippumatta saada Microsoftilta tukea, tutustua tämän tietoihin ja asiakirjoihin, päästä tämän tiloihin ja keskustella tämän työntekijöiden kanssa sekä saada asian kannalta merkityksellisten Microsoftin tuotteiden lähdekoodi (ks. 18 kohta edellä).

171    Edellä 18 kohdassa mainitussa asiassa Microsoft vastaan komissio annetun tuomion 1268 ja 1271 kohdasta ilmenee lisäksi, että riippumattomalle toimitsijamiehelle annetut oikeudet, jotka kuvataan edellä 170 kohdassa, menevät selvästi pidemmälle kuin tilanteessa, jossa komissio nimeää oman asiantuntijansa, koska vuoden 2004 päätöksen 7 artiklassa annetaan riippumattomalle toimitsijamiehelle valtuuksia, joita yksinomaan komissio voi käyttää.

172    Toisin kuin Microsoft väittää, sillä seikalla, että 28.7.2005 tehdyn päätöksen 33 perustelukappale ja 3 artiklan 2 kohta (ks. 14 kohta edellä) perustuvat riippumattoman toimitsijamiehen kyseessä oleviin valtuuksiin, ei ole merkitystä, koska tämä seikka vaikuttaisi enintään tämän Microsoftille osoitetun päätöksen, josta tämä ei ole nostanut kannetta, laillisuuteen.

173    Komissio toteaa siitä, esittikö riippumaton toimitsijamies Microsoftille pyyntöjä 28.7.2005 tehdyn päätöksen 3 artiklan 2 kohdan perusteella, että tämä ei käyttänyt näitä valtuuksia eikä tämä käyttänyt Microsoftilta saatua lähdekoodia kertomustensa laatimiseen. Komissio lisää, että yhteydenpito Microsoftin ja riippumattoman toimitsijamiehen välillä tapahtui vapaaehtoisesti 28.7.2005 tehdyn päätöksen 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

174    Tästä on todettava, että 28.7.2005 tehdyn päätöksen 3 artiklan 2 kohdan mukaan riippumaton toimitsijamies voi muun muassa pyytää tietoja Microsoftilta. Lisäksi saman päätöksen 4 artiklan 1 kohdan nojalla Microsoft voi vastata vapaasti riippumattoman toimitsijamiehen esittämiin pyyntöihin, kun taas komissiolla on oikeus käyttää toimivaltaansa asetuksen N:o 1/2003 nojalla, jos Microsoft ei vastaa vapaaehtoisesti.

175    Näin ollen vuoden 2004 päätöksen 7 artiklan osittainen kumoaminen, joka julistettiin edellä 18 kohdassa mainitussa asiassa Microsoft vastaan komissio annetun tuomiolauselman 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa, ei vaikuta 29.7.2005 tehdyn päätöksen 3 artiklan 2 kohtaan, tarkasteltuna yhdessä sen 4 artiklan 1 kohdan kanssa, koska kyseisissä määräyksissä annetaan riippumattomalle toimitsijamiehelle yksinomaan mahdollisuus olla suoraan yhteydessä Microsoftiin tehtävänsä asianmukaiseksi suorittamiseksi mutta siinä ei anneta hänelle valtuuksia toteuttaa pakkokeinoja, koska tämäntyyppiset toimet on nimenomaisesti varattu komissiolle.

176    On lisäksi kiistatonta, että tässä asiassa riippumaton toimitsijamies käytti Microsoftilta saatuja tietoja laatiakseen kertomuksia, joiden perusteella komissio esitti riidanalaisessa päätöksessä olevat arvioinnit.

177    On myös lisättävä, että komissio otti käyttöön ainoan keinon, jolla tilanne voitiin korjata edellä 18 kohdassa mainitussa asiassa Microsoft vastaan komissio annetun tuomion mukaisesti EY 233 artiklan puitteissa, eli se pyysi asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan 2 kohdan perusteella Microsoftia toimittamaan komissiolle kaikki asiakirjat ja muut tiedot, joihin riippumaton toimitsijamies oli saattanut tutustua suoraan.

178    Neljäs kanneperuste on näin ollen hylättävä.

 Viides kanneperuste, joka koskee puolustautumisoikeuksien loukkaamista

 Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat

179    Microsoft väittää, että väitetiedoksiannon lähettäminen 1.3.2007 eli seitsemän kuukautta ennen sen ajanjakson päättymistä, jonka komissio otti huomioon vuoden 2004 päätöksen 5 artiklan rikkomisen määrittämiseksi (22.10.2007), esti Microsoftia esittämästä näkemystään kaikista sitä vastaan esitetyistä seikoista. Sen mukaan väitetiedoksiannossa ja asiaseikkoja koskevassa kirjeessä oli yksinomaan vuoden 2004 päätöksen 5 artiklan d alakohdassa tarkoitettuja alustavia arviointeja eikä niissä annettu Microsoftille mahdollisuutta esittää näkemystään kaikista tosiseikoista, jotka otettiin huomioon uhkasakon, jolla on eri tavoite kuin sakolla, määräämiseksi. Microsoft ei näin ollen voinut ottaa kantaa riidanalaisen päätöksen kohteen rajaamiseen; päätös kohdistui Microsoftin mukaan vuoden 2004 päätöksen 5 artiklan a alakohdan noudattamiseen yksinomaan No Patent ‑sopimuksen kannalta ja osoitti, että komissio hyväksyi väitetiedoksiannossa ilmaistuun kantaan nähden kolmen muun teknologian innovatiivisuuden. Nämä seikat ovat Microsoftin mukaan ratkaisevia asetuksen N:o 1/2003 24 artiklan 2 kohdan valossa. Microsoftin mukaan sillä ei myöskään ollut tilaisuutta esittää, että uhkasakon määrää olisi pitänyt alentaa huomattavasti siksi, että sen käyttäytyminen oli vuoden 2005 päätöksessä asetettujen velvoitteiden mukaista, eikä ottaa kantaa sen ajanjakson pituuteen, johon komissio tukeutui. Microsoft väittää lopuksi, ettei sillä ollut mahdollisuutta huomauttaa tietyistä komission tekemistä tosiseikkoja koskevista virheistä, joihin kuuluu esimerkiksi uhkasakon laskeminen 22.10.2007 saakka, vaikka Microsoft toimitti kohtuulliseksi katsotun ehdotuksen 9.10.2007.

180    Microsoft katsoo, että näin toimimalla komissio niin ikään vaaransi kilpailunrajoituksia ja määräävää markkina-asemaa käsittelevän neuvoa-antavan komitean, jota sen on asetuksen N:o 1/2003 14 artiklan nojalla kuultava, roolin.

181    Komissio väittää, ettei tämä kanneperuste ole perusteltu.

 Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

182    Oikeuskäytännön mukaan väitetiedoksiannossa on oltava väitteistä riittävän selvästi muotoiltu vaikka vain tiivistelmän muodossa esitetty selvitys, jotta ne, joita asia koskee, voisivat tosiasiallisesti saada tiedon siitä, mihin toimintaan komissio väittää niiden syyllistyneen. Vain tämän edellytyksen täyttäessään väitetiedoksianto voi täyttää sen tehtävän, joka sille on yhteisön asetuksilla annettu, eli että sen on annettava yrityksille kaikki sellaiset tiedot, joita ne tarvitsevat pystyäkseen tehokkaasti puolustautumaan ennen kuin komissio tekee lopullisen päätöksen (ks. asia T‑15/02, BASF v. komissio, tuomio 15.3.2006, Kok., s. II‑497, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

183    Tätä vaatimusta noudatetaan, jos päätöksessä ei aseteta asianomaisten henkilöiden vastuulle väitetiedoksiannossa tarkoitetuista rikkomisista poikkeavia rikkomisia ja jos siinä esitetään ainoastaan sellaisia tosiseikkoja, joista asianomaiset henkilöt ovat voineet antaa selvityksen (ks. edellä 182 kohdassa mainitussa asiassa BASF v. komissio annetun tuomion 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

184    Väitetiedoksianto on lisäksi alustavaan menettelyyn kuuluva toimi suhteessa hallinnollisen menettelyn päättävään lopulliseen päätökseen. Näin ollen komissio voi lopullisen päätöksen tekemiseen asti joko hylätä erityisesti asianosaisten kirjallisten tai suullisten huomautusten perusteella tietyt tai jopa kaikki niitä vastaan aluksi esittämänsä väitteet ja muuttaa siten kantaansa niiden eduksi tai päinvastoin päättää lisätä uusia väitteitä, kunhan se varaa kyseisille yrityksille tilaisuuden esittää niiltä osin huomautuksensa (yhdistetyt asiat T‑191/98 ja T‑212/98−T‑214/98, Atlantic Container Line ym. v. komissio, tuomio 30.9.2003, Kok., s. II‑3275, 114 ja 115 kohta).

185    Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on todettu puolustautumisoikeuksien käytöstä sakkojen määräämisen osalta, että silloin, kun komissio on väitetiedoksiannossaan nimenomaisesti ilmoittanut aikovansa tutkia, onko yrityksille määrättävä sakkoja, ja kun se on myös ilmoittanut ne tärkeimmät tosiseikat ja oikeudelliset seikat, jotka voivat johtaa sakon määräämiseen, kuten oletetun rikkomisen vakavuuden ja keston sekä sen, että rikkomiseen on syyllistytty ”tahallaan tai tuottamuksesta”, se on täyttänyt velvoitteensa kunnioittaa yritysten oikeutta tulla kuulluiksi. Tällöin komissio on antanut yrityksille tiedot, jotka ovat tarpeen, jotta ne voivat puolustautua paitsi sitä vastaan, että niiden vahvistetaan rikkoneen kilpailusääntöjä, myös sakkojen määräämistä vastaan (ks. edellä 182 kohdassa mainitussa asiassa BASF v. komissio annetun tuomion 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

186    Kun komissio toteaa väitetiedoksiannossa tai sen jälkeisissä asiakirjoissa, joilla pyritään antamaan kilpailusääntöjen rikkomisiin syyllistyneille yrityksille tiedot toiminnasta, josta niitä moititaan, että rikkominen ei ole vielä päättynyt, se voi ottaa sakon määrän laskemiseksi huomioon ajan, joka on kulunut väitetiedoksiannon ja hallinnollisen menettelyn päättävän päätöksen välillä edellyttäen, että se ottaa huomioon yksinomaan tosiseikat, joista asianomaisilla on ollut tilaisuus antaa selvitys (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat T‑25/95, T‑26/95, T‑30/95−T‑32/95, T‑34/95−T‑39/95, T‑42/95−T‑46/95, T‑48/95, T‑50/95−T‑65/95, T‑68/95−T‑71/95, T‑87/95, T‑88/95, T‑103/95 ja T‑104/95, Cimentiers CBR ym. v. komissio, tuomio 15.3.2000, Kok., s. II‑491, 575 ja 576 kohta).

187    Edellä 94 kohdassa esitetyistä syistä edellä esitettyjä näkemyksiä sovelletaan täysimääräisesti määrättäessä uhkasakkoja asetuksen N:o 1/2003 24 artiklan perusteella. Toisin kuin Microsoft väittää, väitetiedoksianto ja asiaseikkoja koskeva kirje ovat lisäksi asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tiedonantoja eivätkä vuoden 2004 päätöksen 5 artiklan d alakohdassa tarkoitettuja alustavia arviointeja (ks. 9 kohta edellä).

188    Tässä asiassa väitetiedoksiannon 267 ja 276 kohdasta ilmenee, että komissio katsoi, ettei Microsoftin käyttäytyminen ollut 1.3.2007 vuoden 2004 päätöksen 5 artiklan a alakohdan mukaista, ja se ehdotti uhkasakon lopullisen määrän vahvistamista 16.12.2005 ja lopullisen päätöksen tekemisen väliselle ajanjaksolle.

189    Asiaseikkoja koskevan kirjeen kolmannesta kohdasta sekä sen liitteessä I olevasta 54 kohdasta ilmenee lisäksi, että komissio katsoi, että sen väitteet olivat edelleen päteviä 21.5.2007 toimitetun korvaussuunnitelman osalta (ks. 24 ja 33 kohta edellä).

190    On siis todettava, että koska Microsoftin käyttäytyminen, josta sitä riidanalaisessa päätöksessä moitittiin, ei poikkea väitetiedoksiannossa ja asiaseikkoja koskevassa kirjeessä kuvaillusta käyttäytymisestä, Microsoftin tätä koskevia puolustautumisoikeuksia ei ole loukattu.

191    Siitä, että komissio rajasi tutkimuskohteensa No Patent ‑sopimukseen ja myönsi väitetiedoksiannon jälkeen seitsemän teknologian innovatiivisuuden, on riittävää todeta, että täydentävän väitetiedoksiannon tiedoksiantaminen niille, joita asia koskee, on tarpeen ainoastaan siinä tapauksessa, että selvitysten tulokset ovat sellaisia, että komissio katsoo yritysten olevan vastuussa uusista toimista tai muuttaa kiistettyjen kilpailusääntöjen rikkomisten todisteita merkittävällä tavalla, muttei tapauksessa, jossa komissio täyttää velvollisuutensa luopua väitteistä, jotka väitetiedoksiantoon annettujen vastausten perusteella ovat osoittautuneet perusteettomiksi (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat C‑204/00 P, C‑205/00 P, C‑211/00 P, C‑213/00 P, C‑217/00 P ja C‑219/00 P, Aalborg Portland ym. v. komissio, tuomio 7.1.2004, Kok., s. I‑123, 67 ja 192 kohta).

192    Tosiseikkoja koskevasta virheestä, josta Microsoftilla ei sen mukaan ollut tilaisuus huomauttaa komissiolle (ks. edellä 179 kohdan loppu), on todettava, että tätä virhettä ei milloinkaan tapahtunut. Koska Microsoftin velvollisuutena oli ehdottaa kohtuullisia korvausmääriä mahdollisille sopimuskumppaneilleen (ks. 114 kohta edellä), ainoastaan näiden määrien tosiasiallinen ehdottaminen päätti rikkomisen eikä pelkällä korvausmäärien ilmoittamisella komissiolle niiden kohtuullisuuden arvioimiseksi täytetty vuoden 2004 päätöksen 5 artiklan a alakohdan mukaisia velvoitteita.

193    Lopuksi on todettava, että 15.11.2007 päivätystä kirjeestä ilmenee, että kilpailunrajoituksia ja määräävää markkina-asemaa käsittelevä neuvoa-antava komitea vastaanotti väitetiedoksiannon, asiaseikkoja koskevan kirjeen ja Microsoftin vastaukset näihin asiakirjoihin, joten se oli tietoinen seikoista, joista Microsoftia moitittiin.

194    Viides kanneperuste on näin ollen hylättävä.

 Kuudes kanneperuste, jonka mukaan uhkasakin määräämiselle ei ollut oikeudellista perustaa ja jonka mukaan uhkasakko oli liiallinen ja suhteeton

 Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat

195    Microsoft väittää ensiksi, että komissio ei voinut määrätä sille uhkasakkoa määrittelemättä ensin täsmällisesti, miten Microsoftin olisi pitänyt käyttäytyä vuoden 2004 päätöksen noudattamiseksi. Microsoft väittää lisäksi, että sen velvollisuutena ei voinut olla kyseisen päätöksen 5 artiklan a alakohdan noudattaminen ennen kuin kyseisen säännöksen d alakohdassa kuvailtu menettely oli päättynyt.

196    Se väittää toiseksi, että komissio moitti sitä riidanalaisella päätöksellä päätöksen noudattamatta jättämisestä yksinomaan No Patent ‑sopimukseen liittyvien korvausmäärien osalta, joita oli ehdotettu neuvottelujen lähtökohdaksi. Microsoftin mukaan on absurdia antaa etusija WSPP-sopimukselle, vaikka kaikkien sopimusten katsottiin kattavan Microsoftin kilpailijoiden kannalta välttämättömät tiedot.

197    Vuoden 2006 päätöksestä ilmenee Microsoftin mukaan kolmanneksi, että komissio kohdisti 75 prosenttia uhkasakon enimmäismäärästä Microsoftin velvollisuuteen esittää yhteentoimivuutta koskevien tietojen täsmällinen ja täydellinen versio ja 25 prosenttia velvollisuuteen ehdottaa kohtuullisia ja syrjimättömiä korvausmääriä. Kun komissio määräsi tässä asiassa noin 60 prosenttia uhkasakon enimmäismäärästä edellä mainituista velvoitteista jälkimmäisen ensimmäisen osan noudattamatta jättämisestä, se poikkesi Microsoftin mukaan oudosti alkuperäisestä painotuksestaan ja loukkasi näin ollen luottamuksensuojan periaatetta. Sen mukaan komissio ei myöskään selittänyt päivittäisen uhkasakon laskentatapaa eikä periaatteita, joiden mukaan se laski alennukset, joten riidanalaista päätöstä ei ole tältä osin perusteltu. Tästä seuraa myös, että tosiasiassa komissio ei painottanut yhdenmukaisesti noudattamatta jättämisen eri muotoja niiden tärkeyden mukaan.

198    Microsoft korostaa neljänneksi, että uhkasakon kattamista 488 päivästä komissio käytti 306 Microsoftin ehdotusten arvioimiseen, millä asetetaan sen mukaan kyseenalaiseksi sen kanta, jonka mukaan toimenpiteet, jotka Microsoftin olisi pitänyt toteuttaa, olivat ilmeisiä, ja osoitetaan määrätyn uhkasakon kohtuuttomuus.

199    ACT:n tukema Microsoft toistaa viidenneksi, että kun otetaan huomioon komission kieltäytyminen avustamasta sitä olennaisesti ilmoittamalla sille korvausmäärien asianmukaisen tason, sen on katsottava toteuttaneen kaikki käytettävissään olleet toimenpiteet vuoden 2004 päätöksen noudattamiseksi.

200    Microsoft väittää kuudenneksi, että uhkasakko on 40-kertainen sen korvauksen määrään verrattuna, jota se olisi vaatinut, jos kaikki sen kilpailijat olisivat tehneet No Patent ‑sopimuksia komission kohtuuttomiksi katsomin korvausmäärin, ja se menee huomattavasti pidemmälle kuin muut kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi äskettäin määrätyt sakot.

201    Microsoft väittää seitsemänneksi, että komissio ei ottanut huomioon sitä, että Microsoft noudatti lopulta vuoden 2004 päätöstä, eikä alentanut tämän vuoksi uhkasakon määrää asetuksen N:o 1/2003 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

202    Microsoft toistaa lopuksi ja kahdeksanneksi, että noudattamatta jättäminen päättyi 9.10.2007 (ks. 179 kohta edellä).

203    Komissio väittää, että uhkasakko olisi voinut nousta 1,423 miljardiin euroon riidanalaisen päätöksen kattamilta 488 päivältä. Koska ensinnäkin Microsoftin 22.10.2007 hyväksymä suunnitelma ei aiheuttanut vastustusta sen sisältämien korvausmäärien kohtuullisuuden osalta, toiseksi Microsoft sovelsi huomattavasti alhaisempia määriä 21.5.2007 lähtien ja kolmanneksi riidanalaisen päätös koskee yksinomaan No Patent ‑sopimusta, määrätty uhkasakko vastasi noin 63:a prosenttia uhkasakon enimmäismäärästä. Alennus kattoi komission mukaan kuitenkin myös 21.5.2007 edeltäneen ajanjakson, muttei sen tarvinnut kattaa koko asianomaista ajanjaksoa. Uhkasakko laskettiin 2 miljoonaksi euroksi päivältä 21.6.2006−20.5.2005 ja 1,5 miljoonaksi euroksi päivältä 21.5.−21.10.2007. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY 253 artiklassa ei edellytetä, että sakon laskemiseen liittyvät luvut on esitettävä komission päätöksessä, ja sama sääntö koskee uhkasakkoja. Tässä tilanteessa riidanalaisen päätöksen 281−299 perustelukappaleessa on riittävät tätä koskevat perustelut.

204    Komissio ja sitä tukevat väliintulijat väittävät näin ollen, että Microsoftin argumentit eivät ole perusteltuja.

 Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

205    On todettava, että Microsoftin ensimmäinen argumentti, joka esitetään edellä 195 kohdassa, on päällekkäinen ensimmäisen kanneperusteen kanssa, minkä vuoksi se on edellä 82−97 kohdassa esitetyistä syistä hylättävä. Microsoftin argumentista, jonka mukaan sen velvollisuutena ei voinut olla vuoden 2004 päätöksen 5 artiklan a alakohdan noudattaminen ennen kyseisen päätöksen 5 artiklan d alakohdassa kuvaillun menettelyn päättymistä, on riittävää todeta, että tässä lähestymistavassa Microsoftille annettaisiin veto-oikeus kyseisen päätöksen täytäntöönpanoon. Microsoft voisi nimittäin vain laiminlyödä vuoden 2004 päätöksen 5 artiklan d alakohtaan perustuvan, sitä paitsi selkeästi erillisen velvoitteensa, jotta 5 artiklan a alakohdassa tarkoitettuja säännöksiä ei voitaisi panna täytäntöön.

206    Microsoftin argumenteista, jotka koskevat sitä, että unionin yleinen tuomioistuin käyttää täyttä harkintavaltaansa, on todettava seuraavaa.

207    Microsoftin argumentista, joka esitetään edellä 196 kohdassa, on todettava, että komissio otti asianmukaisesti huomioon tutkimuksensa kohteen rajaamisen ja vahvisti uhkasakon määrän selvästi vuoden 2006 päätöksessä vahvistettua alhaisemmalle tasolle (ks. 203 kohta edellä).

208    Kuten komissio ja SIIA ovat todenneet, koska No Patent ‑sopimus oli tärkeä tilanteessa, jossa Microsoftin mahdolliset sopimuskumppanit eivät halunneet patenttilisenssejä, mikään ei ole esteenä sille, että uhkasakon lopullinen määrä vahvistetaan riidanalaisen päätöksen nojalla määrätyn uhkasakon tasoa vastaavalle tasolle.

209    Vaikka Microsoft ei vetoa erityisesti tähän argumenttiin tukeakseen vaatimustaan siitä, että unionin yleinen tuomioistuin alentaa uhkasakon määrää, on hylättävä sen väite, jonka mukaan komissio ei asettanut kyseenalaiseksi Microsoftin mahdollisuutta tarjota No Patent ‑sopimusta yksinomaan henkilöille, jotka olivat jo hankkineet patentoidut teknologiat kattavan lisenssin.

210    Täsmällisemmin todettuna ja kuten komission 17.3.2005 päivätyn kirjeen 28, 29 ja 38−41 kohdasta ilmenee, komissio totesi Microsoftille, että useat vuoden 2004 päätöksestä mahdollisesti hyötyvät eivät katsoneet tarvitsevansa Microsoftin patentoituja teknologioita koskevia lisenssejä kehittääkseen työryhmäpalvelinten käyttöjärjestelmiä, jotka ovat yhteensopivia Microsoftin henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien kanssa. Näin ollen komissio hylkäsi Microsoftin ehdotuksen, joka koski sellaista yhtä lisenssityyppiä, joka tarjoaisi samanaikaisesti patentoituja ja patentoimattomia teknologioita, koska tällainen sidonta ei ollut objektiivisesti perusteltua ja koska Microsoft voisi aina nostaa kanteita toimivaltaisissa kansallisissa tuomioistuimissa patentoimattomia teknologioita koskevien lisenssien haltijoita vastaan, jos nämä käyttäisivät niitä loukaten sen patentteja, joita varten ne eivät olleet hankkineet lisenssiä.

211    Tässä samassa yhteydessä komissio ehdotti Microsoftille 18.4.2005 päivätyllä kirjeellä muun muassa luonnosta No Patent ‑sopimuksesta, joka olisi saatavilla ilman aikaisempaa patentoitujen teknologioiden lisenssiä siten, että Microsoftin oikeudet, jotka perustuvat sen patentteihin, pidätetään nimenomaisesti edellä mainitulla tavalla. Lisäksi vastauksena Microsoftin 2.5.2005 päivättyyn kirjeeseen komissio selitti jälleen 28.6.2005 päivätyllä kirjeellä, että patentoituja teknologioita, joita Microsoftin kilpailijat eivät halunneet, koskevien ”pakkolisenssien” välttämiseksi Microsoftin olisi tarjottava sopimusta, joka kattaa patentoimattomat teknologiat, tämän vaikuttamatta sen patenttioikeuksiin. Tässä tilanteessa asianomaisten henkilöiden olisi valittava tuotteidensa kehittämisessä tarpeellisiksi katsomansa patentoimattomat tai patentoidut teknologiat. Näin ollen komissio hylkäsi samassa kirjeessä 7.6.2005 päivätyn, Microsoftin ehdottaman No Patent ‑sopimusluonnoksen 2 artiklan 4 kohdan b alakohdan version, jonka mukaan kyseinen sopimus olisi tarjolla vain sellaisen lisenssin haltijoille, joka koski yhteentoimivuutta koskeviin tietoihin sisältyvien patentoimattomien teknologioiden käyttämisellä ”väistämättä loukattavia” patenttivaatimuksia.

212    Microsoft ehdotti 8.7.2005 päivätyllä kirjeellä muun muassa sellaisen virkkeen lisäämistä No Patent ‑sopimukseen, jossa todetaan, että kun patentoimattomissa osatekijöissä, joihin lisenssinsaaja halusi saada lisenssin, ei ollut ”väistämättömiä vaatimuksia”, olisi katsottava, että lisenssinsaajan ei ollut tarvinnut hankkia lisenssiä patentoituihin osatekijöihin. Microsoft totesi samassa kirjeessä toivovansa, että tämä selvennys vastaisi tyydyttävällä tavalla komission esittämään ongelmaan.

213    Komissio vastasi 13.7.2005 päivätyllä kirjeellä Microsoftille, että selvennys oli tervetullut erityisesti, kun otettiin huomioon ”11 artiklan 4 kohdan (a alakohta), jonka mukaan Microsoft ei voi päättää lisenssiä siksi, että lisenssinsaaja kiistää väistämättömät vaatimukset”.

214    Kuten Lontoossa 31.1. ja 1.2.2007 pidettyä kokousta koskevasta pöytäkirjasta ilmenee, oli ilmeistä, että Microsoft tulkitsi kyseisessä kokouksessa edellä 212 kohdassa mainittua selvennystä siten, että tilanteessa, jossa se ja mahdollinen No Patent ‑lisenssinsaaja ovat erimielisiä ”väistämättömien vaatimusten” olemassaolosta, tämän jälkimmäisen on aina hankittava kyseisiin vaatimuksiin liittyviä patentteja koskeva lisenssi. Microsoftin 12.2.2007 päivätystä kirjeestä ilmenee tähän liittyen, että IBM kiinnitti huomiota tähän seikkaan 28.1.2007 päivätyssä asiakirjassa, jonka otsikkona oli ”Huomautuksia”, ja että Microsoft luopui sittemmin tästä tulkinnasta.

215    Edellä 210−214 kohdassa lyhyesti esitetystä kirjeenvaihdosta ja pöytäkirjasta ilmenee, että komissio totesi alusta alkaen Microsoftille, että patentoimattomia ja patentoituja teknologioita koskevien lisenssien sidonta oli ristiriidassa sillä vuoden 2004 päätöksen 5 artiklan nojalla olevien velvoitteiden kanssa, jos tällaista sidontaa ei voitu perustella objektiivisesti. Komissio täsmensi myös, että jos mahdollinen lisenssinsaaja katsoi, ettei se tarvinnut Microsoftin patentoituja teknologioita koskevaa lisenssiä voidakseen kehittää Microsoftin henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien kanssa yhteentoimivia tuotteita, sen oli voitava olla hankkimatta tällaista lisenssiä ja hyväksyä riski siitä, että sitä vastaan voitaisiin nostaa kanne kansallisissa tuomioistuimissa, jos se loukkaisi tällaisia patentteja. Tässä tilanteessa hyväksyntä, jonka komissio antoi Microsoftin selvityksen jälkeen (ks. 212 ja 213 kohta edellä), merkitsi vain komission tulkintaa, jonka mukaan asianomainen selvitys antoi mahdollisille lisenssinsaajille oikeuden valita osatekijät, joihin ne halusivat lisenssin, eikä se, että ne kieltäytyivät hankkimasta patentoituja osatekijöitä koskevaa lisenssiä, merkinnyt sitä, että Microsoft voisi kieltäytyä myöntämästä patentoimattomia osatekijöitä koskevaa lisenssiä. Kysymyksen nouseminen uudelleen esiin vuoden 2007 tammikuussa oli siis yksinomaan seurausta siitä, että Microsoft tulkitsi edelleen selvitystään toisin kuin komissio ja mahdolliset lisenssinsaajat tahtoivat, eikä hyväksynnästä, jonka komission väitetään antaneen 13.7.2005.

216    On lisäksi todettava, että perusteluja, jotka Microsoft esitti komission kanssa käymänsä kirjeenvaihdon yhteydessä ja joiden mukaan ”väistämättömien vaatimusten” lisenssin hankkiminen edellytyksenä No Patent ‑sopimuksen saatavuudelle suojaisi lisenssinsaajia kanteilta, jotka Microsoft voisi nostaa niitä vastaan kansallisissa tuomioistuimissa, ei voida hyväksyä. Paitsi että lisenssinsaajat ovat Microsoftia kykeneväisempiä tekemään parhaat valinnat etujensa suojaamiseksi, niiden on nimittäin hyväksyttävä riskit, jotka liittyvät niiden arviointiin siitä, mitkä ovat väistämättömiä patenttivaatimuksia kehitettäessä Microsoftin tuotteiden kanssa yhteentoimivia tuotteita. Komissio totesi selvästi alusta alkaen, että lisenssien myöntäminen No Patent ‑sopimuksen yhteydessä ei vaarantanut Microsoftin oikeuksia, jotka sillä patenttiensa nojalla oli (ks. 210 ja 211 kohta edellä).

217    Microsoftin argumentista, joka esitetään edellä 197 kohdassa, on riittävää todeta, että jos oletetaan, että komissio poikkesi tässä asiassa painotuksesta, jota se käytti vuoden 2006 päätöksessä, mikään ei velvoita sitä noudattamaan kyseistä painotusta kaikissa myöhemmissä päätöksissä. Jos Microsoft ei todellakaan aluksi antanut edes yhteentoimivuutta koskevien tietojen täsmällistä ja täydellistä versiota, tuossa vaiheessa oli nimittäin täysin loogista määrätä uhkasakko, jossa otettiin muun muassa huomioon pikemminkin tämä käyttäytyminen kuin kysymys kohtuullisista ehdoista tietojen antamiseksi. Uhkasakon laskentatavasta on todettava, että se, että unionin yleinen tuomioistuin käyttää täyttä harkintavaltaansa, saattaa edellyttää sellaisten lisätietojen esittämistä ja huomioon ottamista, joita EY 253 artiklassa asetettu perusteluvelvollisuus ei sinänsä edellytä mainitsemaan päätöksessä (ks. vastaavasti asia C‑248/98 P, KNP BT v. komissio, tuomio 16.11.2000, Kok., s. I‑9641, 40 kohta). Koska lopullisesti vahvistetun uhkasakon määrä oli alhaisempi kuin vuoden 2006 päätöksessä määrätty enimmäismäärä ja koska edellä 203 kohdassa esitettyjen tietojen perusteella on selvää, miten kyseinen määrä laskettiin, Microsoftin argumenttia ei voida hyväksyä.

218    Vaikka syyt, joiden vuoksi komissio vahvisti uhkasakon lopullisen määrän ajanjaksolta 1.8.2006−20.5.2007 tasolle, joka oli 2/3 vuoden 2006 päätöksellä vahvistetusta, pätevät myös uhkasakon lopullisen määrän laskemiseen ajanjaksolta 21.6.−31.7.2006, tälle jälkimmäiselle ajanjaksolle oli asianmukaista vahvistaa 2 miljoonan euron määrä, joka vastasi vuoden 2005 päätöksellä määrätyn päivittäisen uhkasakon kokonaismäärää. Microsoftin käyttäytyminen oli nimittäin luonteeltaan samanlaista kummallakin ajanjaksolla, joten oli perusteltua määrätä samansuuruinen päivittäinen uhkasakko.

219    Microsoftin edellä 198 kohdassa esitetystä argumentista on riittävää muistuttaa, että kun otetaan huomioon, että Microsoftin velvollisuutena oli ehdottaa kohtuullisia korvausmääriä mahdollisille sopimuskumppaneilleen (ks. 114 kohta edellä), se, että osa uhkasakkoa koskee ajanjaksoja, joina Microsoft odotti komission arviota sen toimittamasta uudesta ehdotuksesta, ei poista Microsoftin vuoden 2004 päätöksen noudattamatta jättämisen vaikutuksia, minkä vuoksi se ei ole lieventävä olosuhde. Microsoftin edellä 199 kohdassa kuvattua argumenttia ei myöskään voida hyväksyä samoista syistä kuin edellä 114 esitetyt syyt.

220    Microsoftin argumenteista, jotka esitetään tiivistetysti edellä 200 ja 201 kohdassa, on todettava ensiksi, että Microsoft ei esitä todisteita, jotka osoittaisivat, että määrätty uhkasakko on 40-kertainen siihen korvaukseen nähden, jota se olisi vaatinut, jos kaikki sen kilpailijat olisivat tehneet No Patent ‑sopimuksia komission kohtuuttomiksi katsomin korvausmäärin. Joka tapauksessa kun otetaan huomioon Microsoftin koko liikevaihdossa mitattuna, viive sen yhteentoimivuutta koskevien tietojen täsmällisen ja täydellisen version toimittamisessa ja lisäviive kohtuullisen korvausmäärään ehdottamisessa kaikkine tähän markkinaosuuksissa mitattuna liittyvine etuineen, on toiseksi todettava, että komission myöntämä uhkasakon määrän alennus (ks. edellä 203 kohta) kuvastaa asianmukaisesti sekä tarvetta uhkasakon määrän varoittavaan vaikutukseen että sitä, että Microsoft noudatti lopulta vuoden 2004 päätöksen 5 artiklan a alakohtaan perustuvia velvoitteitaan.

221    Kuten edellä 192 kohdassa lisäksi todettiin, yksinomaan kohtuullisten korvausmäärien tosiasiallinen ehdottaminen päätti rikkomisen, koska pelkällä korvausmäärien ilmoittamisella komissiolle niiden kohtuullisuuden arvioimiseksi ei täytetty vuoden 2004 päätöksen 5 artiklan a alakohdan mukaisia velvoitteita. Tämän vuoksi edellä 202 kohdassa esitetty argumentti on hylättävä.

222    Unionin yleisen tuomioistuimen täyden harkintavallan, joka tällä asetuksen N:o 1/2003 31 artiklan nojalla on ja jolla voidaan perustella lisätietojen, joita ei sinänsä tarvitse mainita päätöksessä (edellä 217 kohdassa mainittu asia KNP BT v. komissio, tuomion 40 kohta), esittäminen ja huomioon ottaminen, käytön puitteissa on kuitenkin vielä otettava huomioon 1.6.2005 päivätty kirje, jonka kilpailun pääosaston (PO) pääjohtaja oli osoittanut Microsoftille. Tämä asiakirja-aineistoon asianosaisten suullisen kuulemisen jälkeen liitetty kirje koskee kysymystä siitä, oliko Microsoftilla vuoden 2004 päätöksen yhteydessä oikeus kieltää kilpailijoitaan jakamasta lähdekoodin muodossa tuotteita, jotka olivat yhteentoimivia Microsoftin henkilökohtaisiin tietokoneisiin tarkoitettujen käyttöjärjestelmien kanssa ja jotka nämä olivat tällä välin kehittäneet. Komissio katsoi tästä, että Microsoftin oli vuoden 2004 päätöksen 5 artiklan nojalla sallittava kilpailijoiden Microsoftin protokollien perusteella kehittämien ohjelmistojen jakelu lähdekoodin muodossa, jos tällaisissa ohjelmistoissa käytetyt Microsoftin protokollat eivät olleet innovatiivisia. Komissio totesi kuitenkin myös, että vaikka Microsoft saattoi estää tällaisen jakelun edellä 18 kohdassa mainitussa asiassa Microsoft vastaan komissio annetun tuomion julistamiseen saakka, sen oli tällä välin toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jos Microsoftiin nostama kanne hylättäisiin vuoden 2004 päätöksen 5 artiklan osalta, se noudattaisi välittömästi ja täysimääräisesti kyseisen artiklan mukaista velvoitettaan.

223    Tästä seuraa, että kyseinen kirje sai Microsoft olettamaan, että se saattoi rajoittaa edelleen sen kilpailijoiden yhteentoimivuutta koskevien tietojen, joihin ei liittynyt patenttia ja jotka eivät olleet innovatiivisia, perusteella kehittämien tuotteiden jakelua edellä 18 kohdassa mainitussa asiassa Microsoft vastaan komission annetun tuomion julistamiseen eli 17.9.2007 saakka.

224    Komissio esitti suullisessa käsittelyssä tähän liittyen Microsoftin tätä kiistämättä, että asianomainen kirje oli lähinnä ratkaisuyritys yhtäältä sen seikan, jonka mukaan todellisuudessa yhteentoimivuutta koskeviin tietoihin perustuvan kilpailevan tuotteen kehittämiseen tarvittaisiin kahdesta kolmeen vuotta, ja toisaalta Microsoftin oikeutetun intressin − paluu aikaisemmin vallinneeseen tilaan, jos unionin yleinen tuomioistuin kumoaisi vuoden 2004 päätöksen 5 artiklan edellä 18 kohdassa mainitussa asiassa Microsoft vastaan komissio annettavassa tuomiossa − välillä. Koska kyseisenä aikana käytettävissä olleiden tietojen mukaan unionin yleinen tuomioistuin antaisi tuomionsa suunnilleen sen ajanjakson päättyessä, jota yhteentoimivuutta koskeviin tietoihin perustuvan kilpailevan tuotteen kehittäminen edellytti, komissio katsoi tasapainottavansa tällä tavoin asianmukaisesti asiaan kyseisellä ajanjaksolla liittyneet intressit.

225    On huomattava, että 1.6.2005 päivätty komission kirje koskee vuoden 2004 päätöksen 5 artiklan täytäntöönpanon yhtä seikkaa eli oikeutta tutustua yhteentoimivuutta koskeviin tietoihin syrjimättömin ehdoin, mikä ei ole riidanalaisen päätöksen perusta. Vaikka komissio viittasi hallinnollisen menettelyn aikana avoimen lähdekoodin kehitysmallin poissulkemiskäytäntöön Microsoftin ehdottamiin sopimuksiin sisältyneiden tiettyjen lausekkeiden vuoksi (ks. esim. komission 17.3.2005 päivätyn kirjeen liitteen 65−70 kohta), riidanalainen päätös on perusteltu niiden hintojen kohtuuttomuudella, joita Microsoft ehdotti ajanjaksolle 21.6.2006−21.10.2007 (ks. 55 kohta edellä).

226    Jos komissio, joka otti huomioon vuoden 2004 päätöksen 5 artiklalla asetettujen velvoitteiden luonteen ja mahdollisen kumoamisen potentiaaliset seuraukset, salli vireilläolovaikutuksen vuoksi Microsoftin soveltaa tietyn ajanjakson ajan käytäntöä, jolla saattoi olla kilpailua rajoittavia vaikutuksia, joita vuoden 2004 päätöksellä pyrittiin poistamaan, tämä seikka voidaan ottaa huomioon määritettäessä uhkasakon määrää.

227    Tässä arvioinnissa on otettava huomioon eri seikkoja. Ensinnäkin 1.6.2005 päivätyn kirjeen soveltamisalasta, joka rajattiin Microsoftin kilpailijoiden kehittämien tuotteiden jakeluun, huolimatta Microsoft käytännössä kieltäytyi edelleen antamasta avoimen lähdekoodin kehittäjille oikeutta tutustua yhteentoimivuutta koskeviin tietoihin, mitä se ei kyseisen kirjeen mukaan voinut oikeutetusti tehdä. Asianomaisen kirjeen hengen mukaan Microsoft saattoi enintään rajoittaa näiden kehittäjien mahdollisuutta jakaa tuotteitaan siihen saakka, kunnes edellä 18 kohdassa mainitussa asiassa Microsoft vastaan komission annettiin tuomio.

228    Kuten toiseksi 17.3.2005 päivätyssä komission kirjeessä olevan liitteen 68 kohdassa mainitaan ja kuten suullisessa käsittelyssä toistuvasti esitettiin, avoimen lähdekoodin kehittäjät kuuluvat Microsoftin tärkeimpiin kilpailijoihin.

229    Microsoftin viivästyminen yhteentoimivuutta koskevien tietojen täsmällisen ja täydellisen version saataville asettamisessa (ks. 115 kohta edellä) merkitsi kolmanneksi sitä, että todennäköisyys siitä, että kilpaileva tuote voitaisiin kehittää ja jakaa ennen tuomion antamista edellä 18 kohdassa mainitussa asiassa Microsoft vastaan komissio oli puhtaasti teoreettinen, millä näin ollen vahvistetaan komission edellä 224 kohdassa esitetty arviointi.

230    Neljänneksi Microsoftin soveltama käytäntö 21.10.2007 saakka ehdotettujen hintojen osalta riittäisi itsessään tekemään vuoden 2004 päätöksen 5 artiklan tehottomaksi avoimen lähdekoodin kehittäjiin nähden.

231    Microsoft ei viidenneksi ole esittänyt mitään, millä osoitettaisiin, missä määrin kilpailua rajoittavat vaikutukset, jotka perustuvat riidanalaisessa päätöksessä moitittuun käyttäytymiseen, olisivat aiheutuneet, jos se olisi käyttäytynyt 1.6.2005 päivätyssä kirjeessä kuvaillulla tavalla mutta noudattanut velvollisuuttaan ehdottaa kohtuullisia hintoja patentoimattomista ja ei-innovatiivisista teknologioista. Mikään ei osoita, että tällä tavoin aiheutuneet vaikutukset olisivat olleet muita kuin vähäisiä, kun otetaan huomioon se, mitä edellä 224 ja 229 kohdassa todettiin.

232    Tässä tilanteessa Microsoftille määrätyn uhkasakon määräksi on vahvistettava 860 miljoonaa euroa.

 Oikeudenkäyntikulut

233    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Kyseisen työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdassa todetaan, että jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi tai jos siihen on muutoin erityisiä syitä, unionin yleinen tuomioistuin voi määrätä oikeudenkäyntikulut jaettaviksi asianosaisten kesken tai määrätä, että kukin vastaa omista kuluistaan.

234    Koska Microsoft on hävinnyt asian viiden ensimmäisen kanneperusteen osalta, mutta uhkasakon määrää alennettiin kuudennen kanneperusteen yhteydessä, Microsoftin on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se on velvoitettava korvaamaan 95 prosenttia komission oikeudenkäyntikuluista lukuun ottamatta tämän jälkimmäisen kuluja, jotka liittyvät CompTIA:n ja ACT:n väliintuloihin, sekä 80 prosenttia FSFE:n, Samba Teamin, SIIA:n, ECIS:n, IBM:n, Red Hatin ja Oraclen oikeudenkäyntikuluista.

235    Komissio vastaa viidestä prosentista omista oikeudenkäyntikuluistaan lukuun ottamatta kuluja, jotka liittyvät CompTIA:n ja ACT:n väliintuloihin.

236    CompTIA ja ACT vastaavat kumpikin omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan komission kulut, jotka liittyvät niiden väliintuloihin.

237    FSFE, Samba Team, SIIA, ECIS, IBM, Red Hat ja Oracle vastaavat 20 prosentista omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Päätöksellä K(2005) 4420 lopullinen Microsoft Corp:lle asetetun uhkasakon lopullisen määrän vahvistamisesta 27.2.2008 tehdyn komission päätöksen K(2008) 764 lopullinen (asia COMP/C 3/37.792 – Microsoft) 1 artiklassa Microsoft Corp:lle määrätyn uhkasakon määräksi vahvistetaan 860 miljoonaa euroa.

2)      Microsoft vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan 95 prosenttia Euroopan komission oikeudenkäyntikuluista lukuun ottamatta tämän jälkimmäisen kuluja, jotka liittyvät The Computing Technology Industry Association, Inc:n ja Association for Competitive Technology, Inc:n väliintuloihin, sekä 80 prosenttia Free Software Foundation Europe e.V:n, Samba Teamin, Software & Information Industry Associationin, European Committee for Interoperable Systemsin, International Business Machines Corp:n, Red Hat Inc:n ja Oracle Corp:n oikeudenkäyntikuluista.

3)      Komissio vastaa viidestä prosentista omista oikeudenkäyntikuluistaan lukuun ottamatta kuluja, jotka liittyvät The Computing Technology Industry Association, Inc:n ja Association for Competitive Technology, Inc:n väliintuloihin.

4)      The Computing Technology Industry Association ja Association for Competitive Technology vastaavat kumpikin omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan komission kulut, jotka liittyvät niiden väliintuloihin.

5)      Free Software Foundation Europe ja Samba Team, Software & Information Industry Association, European Committee for Interoperable Systems, International Business Machines, Red Hat ja Oracle vastaavat 20 prosentista omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Forwood Dehousse Schwarcz

Julistettiin Luxemburgissa 27 päivänä kesäkuuta 2012.

Allekirjoitukset

Sisällys

Asian tausta

Riidanalainen päätös

Työryhmäpalvelimien protokollaohjelma

Väitetiedoksianto

Vuoden 2004 päätöksen 5 artiklan a alakohdassa asetettujen velvoitteiden noudattamisen arviointi

Microsoftin vaatimien korvausmäärien kohtuullisuuden arviointiperusteet

Microsoftin vaatimien korvausmäärien kohtuullisuuden arviointi

– Yleispiirteet

– Teknisissä asiakirjoissa, joihin Microsoft antaa oikeuden tutustua No Patent -sopimuksen nojalla, kuvattujen protokollien innovatiivisuus

– Vertailukelpoisia teknologioita koskevien markkinoiden arviointi

Uhkasakko

Asian käsittelyn vaiheet sekä asianosaisten ja muiden osapuolten vaatimukset

Oikeudellinen arviointi

Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee uhkasakon määräämisen lainvastaisuutta tilanteessa, jossa Microsoftin vuoden 2004 päätöksen 5 artiklan a alakohdan mukaisia velvoitteita ei ollut vielä konkretisoitu riittävästi

Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat

Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Toinen kanneperuste, jonka mukaan komissio teki virheen, kun se katsoi, että No Patent -sopimukseen liittyvät korvausmäärät eivät olleet kohtuullisia

Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat

Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan komissio teki virheen, joka liittyi perusteisiin, joita sovelletaan No Patent -sopimuksen kohteena olevien teknologioiden innovatiivisuuden arvioinnissa

Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat

Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Neljäs kanneperuste, joka koskee riippumattoman toimitsijamiehen kertomusten käytön lainvastaisuutta

Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat

Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Viides kanneperuste, joka koskee puolustautumisoikeuksien loukkaamista

Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat

Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Kuudes kanneperuste, jonka mukaan uhkasakin määräämiselle ei ollut oikeudellista perustaa ja jonka mukaan uhkasakko oli liiallinen ja suhteeton

Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat

Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Oikeudenkäyntikulut

* Oikeudenkäyntikieli: englanti.