JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

VERICA TRSTENJAK

7 päivänä syyskuuta 2010 ¹(1)

Asia C‑221/09

AJD Tuna Ltd

vastaan

Direttur tal-Agrikoltura u s-Sajd ja Avukat Generali

(Prim’Awla tal-Qorti civilin (Malta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Yhteinen kalastuspolitiikka – Komission asetus (EY) N:o 530/2008 – Kiireelliset toimenpiteet – Tonnikalan kurenuottakalastus – Tiettyjä jäsenvaltioita koskeva kalastuskielto – Purku-, altaaseenpano- ja jälleenlaivauskielto – Kiintiöt – Vakavan uhan aiheutuminen tonnikalakannan säilymiselle – Perusteluvelvollisuus – Suhteellisuusperiaate – Kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää koskevan kiellon periaate – Tehokkaan oikeussuojan periaate – Kontradiktorinen periaate – Toimenpiteen pätevyys

Sisällys

I  Johdanto

II  Asiaa koskevat oikeussäännöt

A  Unionin lainsäädäntö yhteisen kalastuspolitiikan alalla

1. Asetus N:o 2847/93 ja asetus N:o 2371/2002

B  Tonnikalan suojelua koskevat kansainvälisen oikeuden toimenpiteet

C  Unionin lainsäädäntö tonnikalan kalastuksen alalla

1. Asetus N:o 1559/2007

2. Asetus N:o 40/2008

3. Asetus N:o 446/2008

4. Asetus N:o 530/2008

III  Tosiseikat, pääasian oikeudenkäyntimenettely ja ennakkoratkaisukysymykset

IV  Oikeudenkäyntimenettely unionin tuomioistuimessa

V  Asianosaisten lausumat

A  Ensimmäinen ja toinen ennakkoratkaisukysymys

B  Kolmas ennakkoratkaisukysymys

C  Neljäs ennakkoratkaisukysymys

D  Viides ennakkoratkaisukysymys

E  Kuudes ennakkoratkaisukysymys

F  Seitsemäs ja kahdeksas ennakkoratkaisukysymys

G  Yhdeksäs ennakkoratkaisukysymys

H  Kymmenes ennakkoratkaisukysymys

VI  Julkisasiamiehen arviointi asiasta

A  Johdanto

B  Ensimmäinen ja toinen ennakkoratkaisukysymys

1. Asetuksen N:o 2371/2002 7 artiklan 1 kohdan asianmukaisuus riidanalaisen asetuksen oikeudellisena perustana

2. Riidanalaisen asetuksen perustelujen asianmukaisuus

C  Kolmas ennakkoratkaisukysymys

D  Neljäs ja viides ennakkoratkaisukysymys

1. Ennen kalastuskiellon käyttöön ottamista pyydettyjen tonnikalojen purkamista koskevan kiellon oikeasuhteisuus

2. Kolmansien valtioiden lipun alla purjehtivien tonnikala-alusten pyytämien tonnikalasaaliiden purkamista koskevan kiellon oikeasuhteisuus

a) Arviointiperuste

b) Suhteellisuusperiaatteen loukkaamisen arviointi

i) Toimenpiteen ilmeisen soveltumattomuuden arviointi

ii) Toimenpiteen ilmeisen tarpeettomuuden arviointi

iii) Toimenpiteen ilmeistä suhteettomuutta suppeassa merkityksessä koskeva arviointi

iv) Päätelmä

c) Suhteellisuusperiaatteen loukkaamisen seuraukset

E  Kuudes ennakkoratkaisukysymys

1. Eron tekeminen Espanjan tonnikala-alusten ja Kreikan, Italian, Ranskan, Kyproksen ja Maltan lipun alla purjehtivien tonnikala-alusten välillä

a) Espanjan tonnikala-alusten ja muiden tonnikala-alusten välillä tehdyn eron perusteltavuus

b) Syrjintäkiellon periaatteen loukkaamisen seuraukset

2. Eron tekeminen asetuksessa N:o 530/2008 mainittujen alusten ja muiden alusten välillä

F  Seitsemäs, kahdeksas ja yhdeksäs ennakkoratkaisukysymys

1. Onko asetus N:o 530/2008 tehokkaan oikeussuojan periaatteen ja kontradiktorisen periaatteen vastainen?

a) Tehokkaan oikeussuojan periaatteen oletettu loukkaaminen

b) Kontradiktorisen periaatteen oletettu loukkaaminen

i) Kontradiktorisen periaatteen noudattaminen jäsenvaltioihin nähden

ii) Kontradiktorisen periaatteen noudattaminen muihin asianomaisiin osapuoliin nähden

2. Onko asetuksen N:o 2371/2002 7 artikla tehokkaan oikeussuojan periaatteen ja kontradiktorisen periaatteen vastainen?

a) Tehokkaan oikeussuojan periaatteen oletettu loukkaaminen

b) Kontradiktorisen periaatteen väitetty loukkaaminen

G  Kymmenes ennakkoratkaisukysymys

VII  Ratkaisuehdotus

I       Johdanto

1.        Nyt tutkittavana oleva asia kuuluu Euroopan unionissa hyvin tärkeänä pidetyn ja suurta erimielisyyttä aiheuttavan yhteisen kalastuspolitiikan alaan. Tässä asiassa, joka muodostaa Maltan esittämän ensimmäisen ennakkoratkaisupyynnön, nostetaan esille useita kysymyksiä, jotka koskevat tonnikalaa Atlantin valtamerellä pituuspiirin 45° läntistä pituutta itäpuolella sekä Välimerellä kalastavia kurenuotta-aluksia koskevista kiireellisistä toimenpiteistä 12.6.2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 530/2008(2) (jäljempänä asetus N:o 530/2008 tai riidanalainen asetus) pätevyyttä ja tulkintaa. Tarkemmin sanoen komissio on tämän asetuksen nojalla kieltänyt tonnikalan (thunnus thynnus, thon rouge, bluefin tuna, Rote Thun, laji tunnetaan myös nimellä sinievätonnikala) pyynnin Kreikan, Ranskan, Italian, Kyproksen ja Maltan sekä Espanjan lipun alla purjehtivilta kurenuotta-aluksilta ja kieltänyt samalla myös tonnikalan purkamisen ja altaaseen lihotettavaksi tai kasvatettavaksi panemisen ja jälleenlaivauksen. Maltalainen AJD Tuna -niminen yhtiö, joka toimii tonnikalan kasvattamisen ja lihottamisen alalla, nosti sen johdosta, että sitä kiellettiin harjoittamasta liiketoimintaansa, maltalaisessa tuomioistuimessa kanteen, jonka yhteydessä unionin tuomioistuimelle on EY 234 artiklan nojalla(3) esitetty eräitä asetuksen N:o 530/2008 pätevyyttä ja tulkintaa koskevia ennakkoratkaisukysymyksiä.

2.        AJD Tuna -yhtiö on riitauttanut asetuksen N:o 530/2008 myös unionin yleisessä tuomioistuimessa,(4) mutta tätä menettelyä on unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 54 artiklan 3 kohdan nojalla lykätty toistaiseksi, kunnes unionin tuomioistuin tekee asiassa ratkaisun. Samoin on lykätty unionin yleisessä tuomioistuimessa vastaavanlaisessa asiassa, jossa Italia on riitauttanut kyseisen asetuksen, vireillä olevaa menettelyä.(5) Lisäksi 17 muuta italialaista yhtiötä on riitauttanut asetuksen N:o 530/2008 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, mutta näitä kanteita ei ole otettu tutkittavaksi.(6)

II     Asiaa koskevat oikeussäännöt

A       Unionin lainsäädäntö yhteisen kalastuspolitiikan alalla

1.       Asetus N:o 2847/93 ja asetus N:o 2371/2002

3.        Nyt esillä olevassa asiassa merkityksellisiä ovat ensinnäkin kaksi unionin säädöstä, jotka koskevat yhteistä kalastuspolitiikkaa, eli yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä 12.10.1993 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2847/93(7) (jäljempänä asetus N:o 2847/93) ja elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2371/2002(8) (jäljempänä asetus N:o 2371/2002).

4.        Asetuksen N:o 2847/93 johdanto-osan 23. perustelukappaleessa todetaan, että jos jonkin jäsenvaltion kiintiö on saavutettu tai jos suurin sallittu saalis (TAC) on kokonaan kalastettu, kalastus on kiellettävä komission päätöksellä. Saman asetuksen johdanto-osan 24. perustelukappaleessa mainitaan, että on syytä korvata sellaisen jäsenvaltion kärsimä vahinko, jonka kiintiötä, osuutta tai määräosaa kalakannasta tai kalakantaryhmästä ei ole kokonaan kalastettu, jos kalastus on kielletty TAC:n täyttymisen vuoksi, ja että tätä tarkoitusta varten olisi säädettävä korvausjärjestelmästä.

5.        Asetuksen N:o 2847/93 21 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”2. Kunkin jäsenvaltion on vahvistettava päivämäärä, josta lähtien sen oman lipun alla purjehtivien tai sen alueella rekisteröityjen kalastusalusten tietystä kiintiöidystä kalakannasta tai kalakantaryhmästä kalastamien saaliiden katsotaan täyttäneen kiintiön, jota siihen sovelletaan kyseisen kalakannan tai kalakantaryhmän osalta. Sen on väliaikaisesti kiellettävä kyseisestä päivämäärästä lukien mainittujen alusten harjoittama kyseiseen kalakantaan tai kalakantaryhmään kuuluvien kalojen pyynti sekä kyseisen päivämäärän jälkeen pyydettyjen kalojen aluksella säilyttäminen, jälleenlaivaaminen ja aluksesta purkaminen ja vahvistettava päivämäärä, johon asti jälleenlaivaaminen ja aluksesta purkaminen sallitaan ja johon mennessä lopulliset saalisilmoitukset on esitettävä. Tästä toimenpiteestä on viipymättä ilmoitettava komissiolle, joka antaa siitä tiedon muille jäsenvaltioille.

3. Komissio vahvistaa 2 kohdan nojalla tehdyn ilmoituksen jälkeen tai omasta aloitteestaan käytettävissä olevien tietojen perusteella päivämäärän, jolloin jäsenvaltion lipun alla purjehtivien tai jäsenvaltiossa rekisteröityjen kalastusalusten pyytämien saaliiden, joita koskee TAC, kiintiö tai muu määrällinen rajoitus, katsotaan tietyn kalakannan tai kalakantaryhmän osalta saavuttaneen kyseisen jäsenvaltion tai tarvittaessa yhteisön käytettävissä olevan kiintiön, osuuden tai määräosan.

Arvioidessaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua tilannetta komissio ilmoittaa asianomaisille jäsenvaltioille näkymistä, jotka koskevat kalastuksen keskeyttämistä TAC:n täyttymisen vuoksi.

Lippujäsenvaltion on väliaikaisesti kiellettävä lippunsa alla purjehtivilta aluksilta ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta päivämäärästä alkaen tähän kalakantaan tai kalakantaryhmään kuuluvien kalojen pyynti sekä tämän päivämäärän jälkeen pyydettyjen kalojen pitäminen aluksella, niiden jälleenlaivaus ja purkaminen aluksesta, ja niiden on vahvistettava päivämäärä, johon saakka saaliiden jälleenlaivaus ja aluksesta purkaminen tai lopullisten saalisilmoitusten tekeminen on sallittua. Tästä toimenpiteestä on viipymättä ilmoitettava komissiolle, joka antaa siitä tiedot muille jäsenvaltioille.”

6.        Asetuksen N:o 2371/2002 2 artiklassa (”Tavoitteet”) säädetään seuraavaa:

”1. Yhteisellä kalastuspolitiikalla varmistetaan sellainen elollisten vesiluonnonvarojen hyödyntäminen, joka luo talouden, ympäristön ja sosiaalisten tekijöiden osalta kestävät olosuhteet. Tässä tarkoituksessa yhteisö noudattaa ennalta varautumisen periaatetta toteuttamalla toimenpiteitä, jotka on tarkoitettu suojelemaan ja säilyttämään elollisia vesiluonnonvaroja, mahdollistamaan niiden kestävä hyödyntäminen ja saattamaan kalastustoimien vaikutukset meriekosysteemeihin mahdollisimman vähäisiksi. Sen tavoitteena on ottaa kalastuksenhoidossa asteittain käyttöön ekosysteemiin perustuva lähestymistapa. Sen tavoitteena on edistää taloudellisesti kannattavalla ja kilpailukykyisellä kalastus- ja vesiviljelyalalla harjoitettavaa tehokasta kalastustoimintaa tarjoamalla kohtuullinen elintaso niille, jotka ovat riippuvaisia kalastustoiminnasta, ja ottamalla huomioon kuluttajien edut.

2. Yhteisessä kalastuspolitiikassa sovelletaan seuraavia hyvän hallintotavan periaatteita:

a) vastuiden selkeä määrittely sekä yhteisön että kansallisella ja paikallisella tasolla;

b) moitteettomille tieteellisille lausunnoille perustuva päätöksentekomenettely, joka tuottaa oikea-aikaisia tuloksia;

c) alan toimijoiden laaja osallistuminen kaikkiin harjoitettavan politiikan vaiheisiin sen laatimisesta täytäntöönpanoon;

d) yhdenmukaisuus yhteisön muiden politiikkojen, erityisesti ympäristö-, sosiaali-, alue-, kehitysyhteistyö-, terveys- ja kuluttajansuojapolitiikan kanssa.”

7.        Asetuksen N:o 2371/2002 5 artiklassa (”Elvytyssuunnitelmat”) säädetään seuraavaa:

”1. Neuvosto hyväksyy elvytyssuunnitelmat ensisijaisesti sellaisten kantojen kestävälle hyödyntämiselle, jotka ovat turvallisten biologisten rajojen alapuolella.

2. Elvytyssuunnitelmien tarkoituksena on varmistaa kantojen elpyminen turvallisiin biologisiin rajoihin.

– –”

8.        Asetuksen N:o 2371/2002 7 artiklassa (”Komission toteuttamat kiireelliset toimenpiteet”) säädetään seuraavaa:

”1. Jos on olemassa näyttöä siitä, että kalastuksesta aiheutuu välittömiä toimia vaativa vakava uhka elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämiselle tai meren ekosysteemille, komissio voi joko jonkin jäsenvaltion perustellusta pyynnöstä tai omasta aloitteestaan päättää kiireellisistä toimenpiteistä, jotka kestävät enintään kuusi kuukautta. Komissio voi tehdä uuden päätöksen näiden kiireellisten toimenpiteiden jatkamisesta enintään kuudella kuukaudella.

2. Jäsenvaltion on toimitettava pyyntönsä samanaikaisesti komissiolle, muille jäsenvaltioille ja asianomaisille alueellisille neuvoa-antaville toimikunnille. Nämä voivat toimittaa kirjalliset huomautuksensa komissiolle viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

Komissio tekee päätöksen 15 työpäivän kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun pyynnön vastaanottamisesta.

– –”

9.        Asetuksen N:o 2371/2002 20 artiklassa (”Kalastusmahdollisuuksien jakaminen”) säädetään seuraavaa:

”1. Neuvosto päättää määräenemmistöllä komission ehdotuksesta saaliita ja/tai pyyntiponnistuksia koskevista rajoista ja kalastusmahdollisuuksien jakamisesta jäsenvaltioiden kesken sekä ehdoista, jotka liittyvät kyseisiin rajoihin. Kalastusmahdollisuudet jaetaan jäsenvaltioiden kesken siten, että kullekin jäsenvaltiolle taataan sen kalastustoimien suhteellinen vakaus kunkin kalakannan tai kalastustoiminnan osalta.

2. Kun yhteisö vahvistaa uusia kalastusmahdollisuuksia, neuvosto päättää näiden mahdollisuuksien jakamisesta ottaen huomioon kunkin jäsenvaltion edut.

3. Kunkin jäsenvaltion on päätettävä sille myönnettyjen kalastusmahdollisuuksien jakamista koskevasta menetelmästä sen lipun alla purjehtivien alusten osalta yhteisön lainsäädännön mukaisesti. Sen on ilmoitettava jakomenetelmä komissiolle.

4. Neuvosto vahvistaa kolmansien maiden käytettävissä olevat kalastusmahdollisuudet ja jakaa ne kullekin kolmannelle maalle.

5. Jäsenvaltiot voivat vaihtaa keskenään kaikki niille myönnetyt kalastusmahdollisuudet tai osan niistä ilmoitettuaan asiasta komissiolle.”

10.      Asetuksen N:o 2371/2002 26 artiklassa (”Komission tehtävät”) säädetään seuraavaa:

”1. Rajoittamatta sille perustamissopimuksen nojalle kuuluvaa vastuuta komissio arvioi ja valvoo jäsenvaltioiden yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen soveltamista ja helpottaa niiden välistä yhteensovittamista ja yhteistyötä.

2. Jos on näyttöä siitä, että yhteistä kalastuspolitiikkaa sovellettaessa ei ole noudatettu säilyttämistä, valvontaa, tarkastuksia tai täytäntöönpanoa koskevia sääntöjä, ja mikäli tämä saattaa johtaa vakavaan uhkaan elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämiselle tai yhteisön valvonta- ja täytäntöönpanojärjestelmän tehokkaalle toiminnalle niin, että tarvitaan kiireellisiä toimia, komissio ilmoittaa asiasta kirjallisesti kyseiselle jäsenvaltiolle ja asettaa vähintään 15 työpäivän pituisen määräajan, jonka kuluessa jäsenvaltio voi osoittaa noudattavansa sääntöjä ja tehdä omat huomautuksensa. Komissio ottaa huomioon jäsenvaltioiden huomautukset kaikissa toimissa, joita se mahdollisesti toteuttaa 3 kohdan nojalla.

3. Jos on näyttöä siitä, että tietyillä maantieteellisillä alueilla toteutetut kalastustoimet voivat johtaa vakavaan uhkaan elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämiselle, komissio voi toteuttaa ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä.

Näiden toimenpiteiden on oltava oikeassa suhteessa elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämiselle mahdollisesti aiheutuvaan vakavaan uhkaan nähden.

Toimenpiteet saavat kestää korkeintaan kolme viikkoa. Niiden voimassaoloa voidaan 30 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen tehtävällä päätöksellä pidentää enintään kuuteen kuukauteen, sikäli kuin tämä on tarpeen elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämiselle.

Toimenpiteet on peruutettava välittömästi, kun komissio toteaa, että kyseistä vaaraa ei enää ole.

4. Jos jonkin jäsenvaltion kiintiö, osuus tai käytössä oleva osa on katsottava kokonaan käytetyksi, komissio voi saatavilla olevien tietojen pohjalta välittömästi lopettaa kalastustoiminnan.”

B       Tonnikalan suojelua koskevat kansainvälisen oikeuden toimenpiteet

11.      Atlantin tonnikalojen suojelusta tehty kansainvälinen yleissopimus allekirjoitettiin 14.5.1966, ja se tuli voimaan 21.3.1969 (jäljempänä tonnikalojen suojelusta tehty yleissopimus).(9) Yleissopimuksen perustavoitteena on yhteistyön tekeminen, jotta kyseessä olevien lajien populaatiot voitaisiin ylläpitää tasolla, joka mahdollistaa mahdollisimman suuren vakaan tuoton elintarvike- ja muuhun käyttöön. Sopimuspuolet perustivat yleissopimuksen täytäntöönpanemiseksi Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission (International Commission for the Conservation of Atlantic Tunas, jäljempänä ICCAT),(10) jolla on valtuudet antaa tieteellisten tutkimusten perusteella suosituksia, joiden tarkoituksena on ylläpitää yleissopimusalueella mahdollisesti pyydettävien tonnikalojen ja niiden lähilajien populaatiot tasolla, joka varmistaa mahdollisimman suuren vakaan tuoton.(11)

12.      Yhteisö liittyi kyseiseen yleissopimukseen yhteisön liittymisestä kansainväliseen yleissopimukseen Atlantin tonnikalojen suojelusta, sellaisena kuin se on muutettuna yleissopimuksen sopimuspuolina olevien valtioiden täysivaltaisten edustajien konferenssin päätösasiakirjaan liitetyllä Pariisissa 10 päivänä heinäkuuta 1984 allekirjoitetulla pöytäkirjalla, 9.6.1986 tehdyllä neuvoston päätöksellä 86/238/ETY.(12)

C       Unionin lainsäädäntö tonnikalan kalastuksen alalla

1.       Asetus N:o 1559/2007

13.      Unioni antoi tonnikalojen suojelemiseksi tonnikalan monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta Itä-Atlantilla ja Välimerellä ja asetuksen (EY) N:o 520/2007 muuttamisesta 17.12.2007 neuvoston asetuksen (EY) N:o 1559/2007(13) (jäljempänä asetus N:o 1559/2007).

14.      Asetuksen N:o 1559/2007 3 artiklassa säädetään seuraavaa:

”ICCAT:n sopimuspuolille vahvistamat Itä-Atlantin ja Välimeren tonnikalakantaa koskevat TACit ovat seuraavat:

– vuonna 2008: 28500 tonnia,

– vuonna 2009: 27500 tonnia,

– vuonna 2010: 25500 tonnia.

– –”

15.      Asetuksen N:o 1559/2007 4 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että sen alusten ja niiden tonnikalarysien pyyntiponnistus on oikeassa suhteessa kyseisen jäsenvaltion Itä-Atlantilla ja Välimerellä käytettävissä oleviin tonnikalan kalastusmahdollisuuksiin.

2. Kunkin jäsenvaltion on laadittava tonnikalaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä kalastavia aluksia ja niiden tonnikalarysiä koskeva vuosittainen kalastussuunnitelma. Ne jäsenvaltiot, joiden tonnikalakiintiö on alle viisi prosenttia yhteisön kiintiöstä, voivat kalastussuunnitelmassaan ottaa käyttöön erityisen menetelmän kiintiönsä hallinnoimiseksi, jolloin 3 kohdan säännöksiä ei sovelleta.

– –”

16.      Asetuksen N:o 1559/2007 5 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tonnikalan nuottakalastus on kiellettyä Itä-Atlantilla ja Välimerellä 1 päivän heinäkuuta ja 31 päivän joulukuuta välisenä aikana.”

2.       Asetus N:o 40/2008

17.      Yhteisön vesialueilla ja yhteisön aluksiin sellaisilla muilla vesialueilla, joilla sovelletaan saalisrajoituksia, sovellettavien eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien ja niihin liittyvien edellytysten vahvistamisesta vuodeksi 2008 16.1.2008 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 40/2008(14) (jäljempänä asetus N:o 40/2008) on vahvistettu tiettyjen kalalajien osalta niiden suurin sallittu saalis jäsenvaltioittain jaettuna. Kyseessä olevan asetuksen liitteestä I D ilmenee, että vuodeksi 2008 tonnikalan pyyntikiintiöksi vahvistettiin unionissa 16 210,75 tonnia, joka jakautui jäsenvaltioittain seuraavasti:

–        Kypros: 149,44 tonnia

–        Kreikka: 277,46 tonnia

–        Espanja: 5378,76 tonnia

–        Ranska: 5306,73 tonnia

–        Italia: 4188,77 tonnia

–        Malta: 343,54 tonnia

–        Portugali: 506,06 tonnia

–        muut jäsenvaltiot: 60 tonnia.

18.      Suurimmaksi sallituksi saaliiksi (Total Allowable Catch, TAC) vuodeksi 2008 vahvistettiin Atlantin valtameren kalastusalueella pituuspiirin 45° läntistä pituutta itäpuolella ja Välimerellä 28 500 tonnia.

3.       Asetus N:o 446/2008

19.      Vuodeksi 2008 asetuksen N:o 40/2008 mukaisesti vahvistettuja kiintiöitä on sittemmin muutettu eräiden vuoden 2008 tonnikalakiintiöiden mukauttamisesta yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2847/93 21 artiklan 4 kohdan nojalla 22.5.2008 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 446/2008(15) (jäljempänä asetus N:o 446/2008). Tämä asetus annettiin, koska Ranska ja Italia olivat vuonna 2007 ylittäneet tonnikalakiintiönsä. Näiden jäsenvaltioiden kiintiöitä pienennettiin vuodeksi 2008, ja vähennetyt määrät jaettiin uudelleen Kreikan, Espanjan, Kyproksen, Maltan ja Portugalin kesken.

20.      Vuodeksi 2008 yksittäisille jäsenvaltioille jaetut kiintiöt olivat seuraavat:

–        Kypros: 303,54 tonnia

–        Kreikka: 477,46 tonnia

–        Espanja: 5428,46 tonnia

–        Ranska: 4894,19 tonnia

–        Italia: 4162,71 tonnia

–        Malta: 365,44 tonnia

–        Portugali: 518,96 tonnia

–        muut jäsenvaltiot: 60 tonnia.

4.       Asetus N:o 530/2008

21.      Asetus N:o 530/2008 annettiin asetuksen N:o 2371/2002 7 artiklan 1 kohdan nojalla.

22.      Asetuksen N:o 530/2008 johdanto-osan kuudennessa, seitsemännessä ja kahdeksannessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(6) Komission käytettävissä olevat tiedot, jotka komission tarkastajat vahvistivat asianomaisiin jäsenvaltioihin tekemiensä tarkastuskäyntien aikana, osoittavat, että Kreikan, Ranskan, Italian, Kyproksen ja Maltan lipun alla purjehtiville tai näissä maissa rekisteröidyille kurenuotta-aluksille myönnetyt tonnikalan kalastusmahdollisuudet Atlantin valtamerellä pituuspiirin 45° läntistä pituutta itäpuolella sekä Välimerellä katsotaan kokonaan käytetyiksi 16 päivänä kesäkuuta 2008, ja että saman kannan kalastusmahdollisuudet, jotka on myönnetty Espanjan lipun alla purjehtiville tai Espanjassa rekisteröidyille kurenuotta-aluksille, katsotaan kokonaan käytetyiksi 23 päivänä kesäkuuta 2008.

(7) Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission (ICCAT) tiedekomitea on arvioinut, että laivastojen liikakapasiteetti on tärkein tekijä, joka saattaa johtaa Itä-Atlantin ja Välimeren tonnikalakannan romahtamiseen. Laivastojen liikakapasiteettiin liittyy suuri riski sallitun tason ylittävästä kalastuksesta. Yhden kurenuotta-aluksen päivittäinen pyyntikapasiteetti on lisäksi niin suuri, että sallittu saalistaso voidaan saavuttaa tai ylittää hyvin nopeasti. Kyseisen laivaston harjoittama liikakalastus uhkaisi näin ollen vakavasti tonnikalakannan säilyttämistä.

(8) Komissio on seurannut tarkoin asiaa koskevien yhteisön sääntöjen kaikkien vaatimusten noudattamista jäsenvaltioissa tonnikalan pyyntikaudella vuonna 2008. Sen käytettävissä olevat tiedot samoin kuin komission tarkastajien saamat tiedot osoittavat, että kyseiset jäsenvaltiot eivät ole täysin noudattaneet asetuksessa (EY) N:o 1559/2007 vahvistettuja vaatimuksia.”

23.      Asetuksen N:o 530/2008 1, 2 ja 3 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1 artikla

Kielletään Kreikan, Ranskan, Italian, Kyproksen ja Maltan lipun alla purjehtivilta tai näissä maissa rekisteröidyiltä kurenuotta-aluksilta tonnikalan kalastus Atlantin valtamerellä pituuspiirin 45° läntistä pituutta itäpuolella sekä Välimerellä 16 päivästä kesäkuuta 2008.

Kielletään kyseisiltä aluksilta myös pyydetyn kannan aluksella pitäminen, altaaseen lihotettavaksi tai kasvatettavaksi paneminen, jälleenlaivaaminen, siirtäminen tai purkaminen mainitusta päivästä alkaen.

2 artikla

Kielletään Espanjan lipun alla purjehtivilta tai Espanjassa rekisteröidyiltä kurenuotta-aluksilta tonnikalan kalastus Atlantin valtamerellä pituuspiirin 45° läntistä pituutta itäpuolella sekä Välimerellä 23 päivästä kesäkuuta 2008.

Kielletään kyseisiltä aluksilta myös pyydetyn kannan aluksella pitäminen, altaaseen lihotettavaksi tai kasvatettavaksi paneminen, jälleenlaivaaminen, siirtäminen tai purkaminen mainitusta päivästä alkaen.

3 artikla

1. Jollei 2 kohdasta muuta johdu, yhteisön toimijat eivät 16 päivästä kesäkuuta 2008 saa hyväksyä kurenuotta-alusten Atlantin valtamerellä pituuspiirin 45° läntistä pituutta itäpuolella sekä Välimerellä pyytämien tonnikalasaaliiden purkamista, altaaseen lihotettavaksi tai kasvatettavaksi panemista tai jälleenlaivaamista yhteisön vesillä tai satamissa.

2. Sallitaan Espanjan lipun alla purjehtivien tai Espanjassa rekisteröityjen kurenuotta-alusten Atlantin valtamerellä pituuspiirin 45° läntistä pituutta itäpuolella sekä Välimerellä pyytämien tonnikalasaaliiden purkaminen, altaaseen lihotettavaksi tai kasvatettavaksi paneminen ja jälleenlaivaus yhteisön vesillä tai satamissa 23 päivään kesäkuuta 2008.”

24.      Asetus N:o 530/2008 tuli voimaan 13.6.2008.

III  Tosiseikat, pääasian oikeudenkäyntimenettely ja ennakkoratkaisukysymykset

25.      Kantajana oleva AJD Tuna Ltd -niminen yhtiö, jonka kotipaikka on Malta, toimii tonnikalan kasvatuksen ja lihotuksen alalla. Sillä on kaksi kalankasvatuslaitosta, jotka on tarkoitettu tonnikalan kasvattamista ja lihottamista varten. Toisen kalankasvatuslaitoksen kapasiteetti on 2 500 tonnia ja toisen 800 tonnia. Kantajan pääasiallinen toiminta koostuu Välimerellä elävänä kalastetun tonnikalan hankkimisesta, kasvattamisesta ja lihottamisesta sekä sen myymisestä yhteisön toimijoille ja yhteisön ulkopuolisille toimijoille. ICCAT on hyväksynyt kantajan kasvatus- ja lihotustoiminnan, ja kantajalla on lupa hankkia vuosittain 3 200 tonnin kiintiö tonnikalaa kasvatus- ja lihotustoimintaansa varten.

26.      Vuoden 2008 pyyntikaudella komissio antoi asetuksen N:o 530/2008, jolla otetaan käyttöön useita kiireellisiä toimenpiteitä, jotka koskevat tonnikalaa Atlantin valtamerellä pituuspiirin 45° läntistä pituutta itäpuolella sekä Välimerellä kalastavia kurenuotta-aluksia. Asetuksen nojalla tonnikalan kalastus kiellettiin Kreikan, Ranskan, Italian, Kyproksen ja Maltan lipun alla purjehtivilta kurenuotta-aluksilta 16.6.2008 alkaen, kun taas Espanjan lipun alla purjehtivilta kurenuotta-aluksilta se kiellettiin 23.6.2008 alkaen. Näin ollen Maltan maatalousministeriön maataloudesta ja kalastuksesta vastaava johtaja (jäljempänä maataloudesta ja kalastuksesta vastaava johtaja) kielsi kantajaa hankkimasta ja tuomasta maahan tonnikalaa kasvatus- ja lihotustoimintaansa varten. Maataloudesta ja kalastuksesta vastaavan johtajan määräämä kielto kattoi paitsi yhteisön vesillä pyydetyt tonnikalasaaliit, myös yhteisön vesien ulkopuolella kolmansien maiden lipun alla purjehtivilla kurenuotta-aluksilla pyydetyt tonnikalasaaliit.

27.      Kantaja oli 16.6.2008 mennessä hankkinut 465 500 kilogrammaa tonnikalaa ja olisi voinut hankkia sitä vielä 1 369 829 kilogrammaa saavuttaakseen oman kiintiönsä. Asetuksen N:o 530/2008 3 artiklalla toteutetun kiellon seurauksena kantaja ei kyennyt hankkimaan jäljellä olevaa osuutta sille annetusta tonnikalakiintiöstä edes käymällä kauppaa yhteisön ulkopuolisten tonnikalan kalastajien kanssa. Niinpä se nosti ennakkoratkaisupyynnön esittäneessä tuomioistuimessa vahingonkorvauskanteen maataloudesta ja kalastuksesta vastaavaa johtajaa vastaan.

28.      Tässä tilanteessa kansallinen tuomioistuin on lykännyt asian käsittelyä 4.6.2009 tekemällään välipäätöksellä ja esittänyt unionin tuomioistuimelle EY 234 artiklan nojalla seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Onko komission asetus N:o 530/2008 pätemätön sillä perusteella, että se on ristiriidassa EY 253 artiklan kanssa siltä osin kuin siinä ei esitetä riittäviä perusteluja kyseisen asetuksen 1, 2 ja 3 artiklassa säädettyjen kiireellisten toimenpiteiden toteuttamiselle ja siltä osin kuin siinä ei anneta riittävän selvää kuvaa näiden toimenpiteiden taustalla olevista päätelmistä?

2)      Onko komission asetus N:o 530/2008 pätemätön sillä perusteella, että se on ristiriidassa neuvoston asetuksen N:o 2371/2002 7 artiklan 1 kohdan kanssa siltä osin kuin sen johdanto-osan perustelukappaleissa ei osoiteta riittävällä tavalla, että i) kalastuksesta aiheutuu vakava uhka elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämiselle tai meren ekosysteemille ja että ii) tilanne vaatii välittömiä toimia?

3)      Onko komission asetus N:o 530/2008 pätemätön siltä osin kuin toteutetuilla toimenpiteillä loukataan kantajan kaltaisten yhteisön toimijoiden perusteltua luottamusta, joka perustuu 22.5.2008 annetun komission asetuksen N:o 446/2008 1 artiklaan ja 20.12.2002 annetun komission asetuksen N:o 2371/2002 2 artiklaan?

4)      Onko komission asetuksen N:o 530/2008 3 artikla pätemätön sillä perusteella, että se on ristiriidassa suhteellisuusperiaatteen kanssa siltä osin kuin se merkitsee sitä, että i) yksikään yhteisön toimija ei voi purkaa tai panna altaaseen edes aikaisemmin ja täysin saman asetuksen mukaisesti pyydettyjä tonnikalasaaliita niiden lihottamista tai kasvattamista varten ja että ii) yksikään yhteisön toimija ei voi harjoittaa tätä toimintaa sellaisten kalastajien pyytämän tonnikalan osalta, joiden alukset eivät purjehdi komission asetuksen N:o 530/2008 1 artiklan luettelossa mainitun jonkin jäsenvaltion lipun alla, vaikka tämä tonnikala olisi pyydetty Atlantin tonnikalojen suojelusta tehdyssä kansainvälisessä yleissopimuksessa vahvistettujen kiintiöiden mukaisesti?

5)      Onko komission asetus N:o 530/2008 pätemätön sillä perusteella, että se on suhteellisuusperiaatteen vastainen siltä osin kuin komissio ei ole näyttänyt toteen, että toimenpide, jonka se oli aikeissa toteuttaa, edistäisi tonnikalakantojen elpymistä?

6)      Onko komission asetus N:o 530/2008 pätemätön sillä perusteella, että toteutetut toimenpiteet ovat kohtuuttomia ja merkitsevät EY 12 artiklassa tarkoitettua kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää siltä osin kuin kyseisessä asetuksessa tehdään ero Espanjan lipun alla purjehtivien kurenuotta-alusten sekä Kreikan, Italian, Ranskan, Kyproksen ja Maltan lipun alla purjehtivien kurenuotta-alusten välillä ja siltä osin kuin siinä tehdään ero näiden kuuden jäsenvaltion ja muiden jäsenvaltioiden välillä?

7)      Onko komission asetus N:o 530/2008 pätemätön sillä perusteella, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan nojalla suojeltuja oikeudenmukaisuusperiaatteita ei ole noudatettu siltä osin kuin niille, joita asia koskee, ja jäsenvaltioille ei ole annettu tilaisuutta esittää kirjallisia huomautuksiaan ennen päätöksen tekemistä?

8)      Onko komission asetus N:o 530/2008 pätemätön sillä perusteella, että kontradiktorista periaatetta (audi alteram partem), joka on yhteisön oikeuden yleinen oikeusperiaate, ei ole noudatettu siltä osin kuin niille, joita asia koskee, ja jäsenvaltioille ei ole annettu tilaisuutta esittää kirjallisia huomautuksiaan ennen päätöksen tekemistä?

9)      Onko neuvoston asetuksen N:o 2371/2002 7 artiklan 2 kohta pätemätön sillä perusteella, että kontradiktorista periaatetta (audi alteram partem), joka on yhteisön oikeuden yleinen oikeusperiaate, ja/tai Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan nojalla suojeltuja oikeusperiaatteita ei ole noudatettu, ja X onko komission asetus N:o 530/2008 näin ollen pätemätön, koska se perustuu neuvoston asetukseen N:o 2371/2002?

10)      Mikäli unionin tuomioistuin katsoo, että komission asetus N:o 530/2008 on pätevä, pitäisikö tätä asetusta tulkita siten, että siinä tarkoitetaan, että kyseisen asetuksen 3 artiklan nojalla toteutetut toimenpiteet merkitsevät myös sitä, että yhteisön toimijat eivät saa hyväksyä jonkin kolmannen maan lipun alla purjehtivien kurenuotta-alusten Atlantin valtamerellä pituuspiirin 45° läntistä pituutta itäpuolella sekä Välimerellä pyytämien tonnikalasaaliiden purkamista, altaaseen lihotettavaksi tai kasvatettavaksi panemista ja jälleenlaivaamista yhteisön vesillä tai satamissa?”

IV     Oikeudenkäyntimenettely unionin tuomioistuimessa

29.      Ennakkoratkaisupyyntö saapui unionin tuomioistuimeen 17.6.2009. Oikeudenkäynnin kirjallisessa käsittelyssä esittivät huomautuksiaan AJD Tuna -yhtiö, Maltan, Kreikan ja Italian hallitukset sekä neuvosto ja komissio. AJD Tuna -yhtiön, Kreikan ja Italian hallitusten sekä neuvoston ja komission edustajien suulliset huomautukset ja vastaukset unionin tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 20.5.2010 pidetyssä istunnossa.

V       Asianosaisten lausumat

A       Ensimmäinen ja toinen ennakkoratkaisukysymys

30.      Ensimmäinen ja toinen ennakkoratkaisukysymys liittyvät siihen, onko asetus N:o 530/2008 riittävästi perusteltu.

31.      AJD Tuna -yhtiö sekä Maltan, Kreikan ja Italian hallitukset ovat sitä mieltä, että asetus N:o 530/2008 ei ole riittävästi perusteltu. Niiden mukaan asetuksen johdanto-osan perustelukappaleissa mainitaan komission käytettävissä olleet tiedot, mutta niitä ei luetella tai ilmoiteta tarkasti. Koska tiedot eivät ole täsmällisiä, osapuolet, joita asia koskee, eivät kyenneet ymmärtämään kyseessä olevan asetuksen antamisen taustalla olevia asiallisia syitä. Entistä tärkeämmäksi perusteluvelvollisuuden teki se, että asetukseen N:o 530/2008 sisältyy kiireellisiä toimenpiteitä, joihin on mahdollista ryhtyä vain poikkeuksellisissa olosuhteissa. Komission olisi pitänyt selvittää tarkasti, oliko tonnikalan säilyttäminen vakavasti uhattuna ja vaatiko tilanne välittömiä toimia. Kyseisten osapuolten mukaan tällaisia kiireellisiä toimenpiteitä ei voida perustella pelkästään viittaamalla kiintiöiden täyttymiseen.

32.      Komission mielestä asetus N:o 530/2008 on unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön näkökulmasta riittävästi perusteltu.(16) Komission mukaan asetuksen johdanto-osan perustelukappaleissa esitetään kiistattomasti selkeät syyt, joiden vuoksi tonnikalan kalastus kurenuotta-aluksilla keskeytettiin ennenaikaisesti. Asetuksen johdanto-osan perustelukappaleissa esitetään oikeudellinen perusta eli vaara kalastuskiintiöiden ylittymisestä ja se, etteivät jäsenvaltiot ole noudattaneet asetuksen N:o 1559/2007 mukaista velvoitettaan. Perusteluvelvollisuutta ei pidä ymmärtää siten, että olisi esiteltävä yksityiskohtaisesti kaikki komission huomioon ottamat tekniset ja tieteelliset tiedot. Tämä perusteluvelvollisuus ei saa myöskään vaarantaa asetuksen N:o 2371/2002 7 artiklan 1 kohdassa säädetyn menettelyn merkitystä.

33.      Komissio korostaa, että asetuksen N:o 530/2008 3 artiklassa säädetty tonnikalan purkamiskielto oli tarpeellinen kurenuottakalastusta koskevan kiellon vahvistamiseksi. Tästä huolimatta se myöntää, että se olisi voinut toteuttaa toimenpiteensä kalastuksen kieltämiseksi sekä asetuksen N:o 2371/2002 7 artiklan 1 kohdan että saman asetuksen 26 artiklan perusteella. Komissio kertoo aloittaneensa ensin menettelyn asetuksen N:o 2371/2002 26 artiklan 2 kohdassa säädettyjen toimenpiteiden toteuttamiseksi mutta päättäneensä sen jälkeen kuitenkin kiireellisten toimenpiteiden toteuttamisesta saman asetuksen 7 artiklan 1 kohdan perusteella.

34.      Vakavan uhan aiheutumisen osoittamisen osalta komissio päättelee, että sen on nyt esillä olevassa asiassa noudatettava asetuksen N:o 2371/2002 2 artiklassa mainittua ennalta varautumisen periaatetta ja siten otettava lähtökohdaksi uhan tai vaaran aiheutuminen, joka ei tarkoita varmuutta.

B       Kolmas ennakkoratkaisukysymys

35.      Kansallinen tuomioistuin tiedustelee kolmannella kysymyksellään, loukataanko riidanalaisella asetuksella niiden toimijoiden, joille oli vahvistettu vuodeksi 2008 kiintiöt, perusteltua luottamusta.

36.      AJD Tuna -yhtiö korostaa, että silloin, kun se on tehnyt sopimuksia kalastajien kanssa, se on pitänyt lähtökohtana jäsenvaltioille jaettuja kiintiöitä. Yhtiön mielestä komissio on – keskeyttäessään odottamatta tonnikalan kalastuksen, vaikkei kiintiöitä ollut vielä saavutettu – loukannut sen perusteltua luottamusta. Lisäksi yhtiö katsoo, ettei komissiolla ole toimivaltaa kieltää yrityksiltä toimintaa, joka liittyy saaliiden pyyntihetken jälkeiseen aikaan.

37.      Italian hallitus on sitä mieltä, että jos asetuksen N:o 2371/2002 7 artiklan 1 kohdan soveltamiselle asetetut edellytykset täyttyvät, luottamuksensuoja ei voi estää riidanalaisen asetuksen pätevyyttä.

38.      Komissio korostaa, että AJD Tuna -yhtiölle ei ole koskaan esitetty vakuuttelua, jonka mukaan kalastajat, joiden kanssa se on tehnyt sopimuksia, pyytäisivät varmasti heille annetun kiintiön tonnikalaa. Lisäksi tonnikalan pyynti on aina ollut mahdollista lopettaa kiintiöiden täyttyessä tai jos vesiluonnonvarojen säilyminen on ollut vakavasti uhattuna. Komissio luettelee joitakin asetuksia, jotka sisältävät tällaisia toimenpiteitä.

C       Neljäs ennakkoratkaisukysymys

39.      Kansallinen tuomioistuin tiedustelee neljännellä ennakkoratkaisukysymyksellään, onko riidanalainen asetus suhteellisuusperiaatteen vastainen, koska sillä kielletään yhtäältä tonnikalojen purkaminen ja altaaseen lihotettavaksi tai kasvatettavaksi paneminen myös niiden tonnikalasaaliiden osalta, jotka on pyydetty ennen 16.6.2008, ja toisaalta ulotetaan tämä kielto koskemaan myös niitä tonnikala-aluksia, joita ei mainita asetuksen N:o 530/2008 1 artiklassa, vaikka nämä saaliit olisi pyydetty tonnikalojen suojelusta tehdyssä yleissopimuksessa määrättyjen kiintiöiden mukaisesti.

40.      AJD Tuna -yhtiö on sitä mieltä, että riidanalainen asetus ei ole suhteellisuusperiaatteen mukainen, koska sillä ei ole saatettu tasapainoon tarvetta suojella ympäristöä ja tarvetta olla vahingoittamatta kohtuuttomasti talouden toimijoiden etua. Komissio on tavoitellut riidanalaisella asetuksella ainoastaan ympäristönsuojeluun liittyvää etua ottamatta huomioon talouden toimijoiden etua.

41.      Kreikan ja Italian hallitukset katsovat, että kieltotoimenpide on suhteeton tonnikalakannan säilyttämistavoitteeseen nähden. Se ei ole suhteellisuusperiaatteen mukainen myöskään sen takia, että espanjalaiset kalastajat saattoivat kalastaa vielä seitsemän lisäpäivän ajan.

42.      Komissio korostaa, että asetuksen N:o 530/2008 3 artiklan teksti ei ole täysin täsmällinen ja että kyseisellä asetuksella tarkoitetaan ainoastaan 16.6.2008 jälkeen pyydettyjä saaliita. Tällainen tulkinta on komission mielestä järkevä asetuksen muiden säännösten sisällön perusteella. Lisäksi komissio viittaa siihen, että asetuksen N:o 530/2008 3 artiklaan sisältyvä kielto koskee tosiasiassa myös muiden kuin asetuksen 1 ja 2 artiklassa mainittujen valtioiden lipun alla purjehtivia tonnikala-aluksia. Komission mielestä kyseinen kielto on suhteellisuusperiaatteen mukainen, koska sillä oli hallussaan tietoja, joiden mukaan myös muiden valtioiden kalastusalukset olivat kalastaneet kokonaan kiintiönsä eivätkä nekään olleet noudattaneet ICCAT:n suosituksia.

D       Viides ennakkoratkaisukysymys

43.      Kansallinen tuomioistuin tiedustelee viidennellä ennakkoratkaisukysymyksellään, onko asetus N:o 530/2008 suhteellisuusperiaatteen vastainen, koska komissio ei osoittanut, että toimenpiteet, jotka se aikoi toteuttaa, edistäisivät tonnikalakantojen elpymistä.

44.      AJD Tuna -yhtiö on sitä mieltä, että jo pyydettyjen tonnikalojen tai niiden tonnikalojen, jotka ovat muiden valtioiden kuin riidanalaisen asetuksen 1 artiklassa lueteltujen valtioiden lipun alla purjehtivien tonnikala-alusten pyytämiä, purku- ja altaaseenpanokiellolla ei ole vaikutusta tonnikalakannan suojeluun. Sen mielestä komissio ei ole osoittanut, että tonnikalakannalle olisi aiheutunut vakavaa vahinkoa riidanalaiseen asetukseen sisältyvästä kiellosta luopumisesta.

45.      Maltan hallitus korostaa, että kiellolla ei ole vaikutusta tonnikalakannan säilymiseen, koska se ei vaikuta yhteisön ulkopuolisten kalastajien toimintaan.

46.      Komissio viittaa siihen, että tonnikalakannan elpyminen taataan TAC-järjestelmillä ja ICCAT:n vahvistamilla kiintiöillä. Huolehtiakseen siitä, etteivät kiintiöt ylittyisi vuonna 2008, komission oli toteutettava toimenpide, jonka vaikutuksena oli kannan säilyminen.

E       Kuudes ennakkoratkaisukysymys

47.      Kansallinen tuomioistuin tiedustelee kuudennella ennakkoratkaisukysymyksellään lähinnä sitä, onko riidanalainen asetus kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää koskevan kiellon vastainen, koska siinä säädetään siitä, että kiellon alkamispäivä on espanjalaisille tonnikala-aluksille eri kuin muiden jäsenvaltioiden tonnikala-aluksille.

48.      AJD Tuna -yhtiö ja Kreikan hallitus katsovat, että espanjalaisten alusten erottaminen muiden jäsenvaltioiden aluksista ei ole perusteltua. Tällainen erottaminen on niiden mielestä perusteetonta sitäkin suuremmalla syyllä, kun otetaan huomioon komission toimenpiteiden kiireellisyys. Siinä tapauksessa, että toimenpide oli kiireellinen ja välttämätön tonnikalakannan suojelemiseksi, oli perusteetonta sallia espanjalaisille aluksille tonnikalan kalastaminen ja purkaminen vielä yhden lisäviikon ajan.

49.      Komissio korostaa, että espanjalaisten tonnikala-alusten tilanne poikkesi muiden jäsenvaltioiden tonnikala-alusten tilanteesta siltä osin, mikä oli alusten määrä verrattuna Espanjalle annettuun kiintiöön. Espanjalaisten tonnikala-alusten osalta ei ollut vaaraa kiintiön täyttymisestä ennen 23.6.2008.

F       Seitsemäs ja kahdeksas ennakkoratkaisukysymys

50.      Kansallinen tuomioistuin tiedustelee seitsemännellä ja kahdeksannella ennakkoratkaisukysymyksellään, onko Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklaa ja kontradiktorista periaatetta loukattu, koska asianomaisille osapuolille ja jäsenvaltioille ei annettu tilaisuutta esittää kirjallisia huomautuksia ennen päätöksen tekemistä.

51.      AJD Tuna -yhtiö katsoo, että sitä olisi täytynyt kuulla ennen riidanalaisen asetuksen antamista, joten komissio on loukannut kontradiktorinen periaatetta ja perusoikeuskirjan 47 artiklaa.

52.      Italian hallitus on sitä mieltä, että komission olisi täytynyt toteuttaa toimenpiteet jäsenvaltioiden tiedottamisjärjestelmän sisältävän asetuksen N:o 2371/2002 26 artiklan perusteella. Komissio on turvautuessaan kyseisen asetuksen 7 artiklan 1 kohdassa säädettyyn menettelyyn rikkonut perusoikeuskirjan 47 artiklaa ja kontradiktorista periaatetta.

53.      Komissio ja neuvosto korostavat, että asetuksen N:o 2371/2002 7 artiklan 1 kohdassa ei säädetä asianomaisten osapuolten kuulemisesta. Ne väittävät, että perusoikeuskirjan 47 artikla koskee oikeutta puolueettomaan tuomioistuimeen, eikä sitä nyt esillä olevassa asiassa voida soveltaa. Perusoikeuskirjan 41 artikla koskee sen sijaan ainoastaan yksittäisiä tilanteita.

G       Yhdeksäs ennakkoratkaisukysymys

54.      Tällä ennakkoratkaisukysymyksellään kansallinen tuomioistuin tieustelee, eikö neuvoston asetuksen N:o 2371/2002 7 artikla ole pätemätön sen vuoksi, että kiireellisiä toimenpiteitä on mahdollista toteuttaa, ilman että asianomaisille osapuolille ja jäsenvaltioille on annettu tilaisuus esittää kirjallisia huomautuksiaan ennen päätöksen tekemistä, mistä seuraa, että kontradiktorista periaatetta ja perusoikeuskirjasta johtuvia perusoikeuksia on loukattu.

55.      AJD Tuna -yhtiö on sitä mieltä, että sitä olisi täytynyt kuulla ennen asetuksen N:o 530/2008 antamista ja että neuvoston asetuksen N:o 2371/2002 7 artikla, jossa ei säädetä tällaisesta mahdollisuudesta, on kontradiktorisen periaatteen ja perusoikeuskirjan 41 ja 47 artiklan vastainen.

56.      Komissio suhtautuu tähän kysymykseen samoin kuin seitsemänteen ja kahdeksanteen kysymykseen.

57.      Neuvosto väittää, ettei asetuksen N:o 2371/2002 7 artiklan 2 kohta ole pätemätön. Se on sitä mieltä, että kontradiktorinen periaate on aivan varmasti yhteisön oikeuden perusperiaatteita ja sovellettavissa kaikissa hallinnollisissa menettelyissä, mutta vaatimusta kontradiktorisen periaatteen huomioon ottamisesta ei voida soveltaa sellaisen lainsäädäntömenettelyn yhteydessä, jossa toteutetaan yleisesti sovellettavia toimia.

H       Kymmenes ennakkoratkaisukysymys

58.      Kansallinen tuomioistuin tiedustelee kymmenennellä ennakkoratkaisukysymyksellään, onko asetuksen N:o 530/2008 3 artiklaa tulkittava siten, että yhteisön kansalaisia kielletään sillä purkamasta tonnikalaa tai panemasta sitä altaaseen lihotettavaksi tai kasvatettavaksi ja jälleenlaivaamasta sitä, jos tonnikala on pyydetty kolmannen maan lipun alla purjehtivilla kurenuotta-aluksilla.

59.      AJD Tuna -yhtiö ja komissio katsovat, että asetusta N:o 530/2008 on tulkittava siten, että kielto koskee myös kolmannen maan lipun alla purjehtivien kurenuotta-alusten suorittamaa tonnikalasaaliiden purkamista.

60.      Italian hallitus on sitä vastoin sitä mieltä, että asetuksessa N:o 530/2008 säädetyllä kiellolla tarkoitetaan ainoastaan asetuksessa mainittujen jäsenvaltioiden laivastojen harjoittamaa pyyntiä.

VI     Julkisasiamiehen arviointi asiasta

A       Johdanto

61.      Nyt esillä oleva asia voidaan sijoittaa niiden ponnistelujen asiayhteyteen, jotka liittyvät toimiin yhä uhanalaisemmaksi käyvän eläinlajin, tonnikalan, säilyttämiseksi.(17) Uhanalaisuusasteikolla tonnikala kuuluu vakavasti uhanalaisten eläinlajien luokkaan,(18) ja sen kanta on tällä hetkellä vähentynyt noin 85 prosentilla.(19) Näin ollen kansainvälisellä tasolla on ryhdytty useisiin ponnisteluihin tämän suojellun lajin säilyttämiseksi erityisesti ICCAT:n puitteissa. ICCAT:ssä on tonnikalakannan elvyttämiseksi sovittu suurimman sallitun saaliin (Total Allowable Catch tai TAC) asteittaisesta alentamisesta, kalastuksen rajoittamisesta tietyillä alueilla ja tiettyinä aikoina, tonnikalan uudesta vähimmäiskoosta, urheilu- ja virkistyskalastusta koskevista toimenpiteistä, tonnikalan elvytyssuunnitelman tehokkuuden varmistamiseen tähtäävistä valvontatoimenpiteistä ja ICCAT:n yhteisen kansainvälisen tarkastus- ja valvontaohjelman täytäntöönpanosta.(20) Yhdistyneiden Kansakuntien yhteydessä on kuluvan vuoden maaliskuussa ehdotettu lisäksi sitä, että otettaisiin käyttöön kansainvälinen tonnikalakauppaa koskeva ehdoton kielto, mutta tätä ehdotusta ei ole kuitenkaan hyväksytty.

62.      Myös unionin tavoitteena on tonnikalaan kohdistuvan suuren uhan vuoksi lajin säilyttäminen siten, että asetuksella N:o 1559/2007 otetaan käyttöön Itä-Atlantin ja Välimeren tonnikalan monivuotinen elvytyssuunnitelma. Kyseessä olevassa asetuksessa säädetään suurimman sallitun saaliin alentamisesta vuosittain(21) ja siitä, että tonnikalan kalastus on sallittua vain 1.1–30.6;(22) lisäksi siihen sisältyy sääntöjä esimerkiksi pyyntikelpoisen tonnikalan vähimmäiskoosta,(23) ja siinä säädetään valvontatoimenpiteistä, joita ovat muun muassa pakollinen saalisilmoitus.(24) Unionissa yksittäisiä jäsenvaltioita koskevat tonnikalakiintiöt on vahvistettu asetuksella N:o 40/2008 ja asetuksen N:o 446/2008 liitteillä.

63.      Nyt esillä olevassa asiassa esitetään useita oikeudellisia kysymyksiä, jotka koskevat asetuksen N:o 530/2008 pätevyyttä, sekä tämän asetuksen tulkintaan liittyvä kysymys, mutta siinä esitetään myös kysymys asetuksen N:o 2371/2002 7 artiklan pätevyydestä. Tarkemmin sanottuna komissio on ensin mainitun asetuksen nojalla kieltänyt tonnikalan kalastuksen Kreikan, Ranskan, Italian, Kyproksen ja Maltan kurenuotta-aluksilta 16.6.2008 lähtien ja Espanjan kurenuotta-aluksilta 23.6.2008 lähtien. Lisäksi se on kieltänyt sekä kyseessä olevien valtioiden alusten että kolmansien valtioiden alusten pyytämän tonnikalan purkamisen, altaaseen lihotettavaksi tai kasvatettavaksi panemisen ja jälleenlaivaamisen.

B       Ensimmäinen ja toinen ennakkoratkaisukysymys

64.      Kansallisen tuomioistuimen esittämiä ensimmäistä ja toista ennakkoratkaisukysymystä on tarkasteltava yhdessä, koska ne ovat asiasisällöltään samankaltaiset. Ne liittyvät kahteen oikeudelliseen ongelmaan: yhtäältä siihen, onko asetuksen N:o 2371/2002 7 artiklan 1 kohta asianmukainen oikeudellinen perusta asetuksen N:o 530/2008 antamiseksi, ja toisaalta siihen, onko asetus N:o 530/2008 asianmukaisesti perusteltu.(25)

65.      Näin ollen ensisijaisesti on arvioitava, onko asetuksen N:o 2371/2002 7 artiklan 1 kohta asianmukainen oikeudellinen perusta asetuksen N:o 530/2008 antamiseksi, ja sen jälkeen, onko kyseessä oleva asetus asianmukaisesti perusteltu. Toisin sanoen ensimmäiseksi on selvitettävä, oliko komissio tosiasiallisesti todennut vakavan uhan aiheutumisen tonnikalakannan säilymiselle, minkä vuoksi oli tarpeen kieltää tämän kalalajin kalastus asetuksen N:o 2371/2002 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Näin ollen on selvitettävä, onko komissio esittänyt riidanalaiselle asetukselle riittävät perustelut eli oliko mainittu uhka todellinen ja oliko mainittu artikla oikeudellisena perustana asianmukainen.(26)

1.       Asetuksen N:o 2371/2002 7 artiklan 1 kohdan asianmukaisuus riidanalaisen asetuksen oikeudellisena perustana

66.      Asetuksen N:o 2371/2002 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio voi jonkin jäsenvaltion perustellusta pyynnöstä tai omasta aloitteestaan päättää kiireellisistä toimenpiteistä kahden edellytyksen täyttyessä: ensinnäkin jos on olemassa näyttöä siitä, että kalastuksesta aiheutuu vakava uhka elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämiselle tai meren ekosysteemille, ja toiseksi jos tämä uhka vaatii välittömiä toimia. Kuten Maltan hallitus on asianmukaisesti todennut, kyseessä olevan säännöksen soveltamista koskeva jälkimmäinen edellytys riippuu ensin mainitusta: vaatimus välittömistä toimista on seuraus vakavasta uhasta elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämiselle, ja jos sitä vastoin tätä vakavaa uhkaa ei ole, välittömät toimet eivät ole tarpeen.

67.      Mainituista asetuksen N:o 2371/2002 7 artiklan 1 kohdan soveltamisedellytyksistä seuraa, että kyseisen säännöksen nojalla toteutettavien toimenpiteiden on oltava poikkeuksellisia ja kiireellisiä ja niiden toteuttaminen on lainmukaista sellaisissa tilanteissa, joissa on välttämätöntä lopettaa kalastus kokonaan eli kun kalastus voi aiheuttaa korjaamatonta vahinkoa tietyille vesiluonnonvaroille tai meren ekosysteemille. Näiden toimenpiteiden poikkeuksellisuutta ja kiireellisyyttä korostetaan myös komission kyseisen säännöksen nojalla tähän mennessä antamissa asetuksissa. Tällainen on esimerkiksi komission vuonna 2003 kiireellisistä toimenpiteistä Itämeren turskakannan elvyttämiseksi 14.4.2003 antama asetus (EY) N:o 677/2003,(27) jolla tämän lajin kalastus kiellettiin kokonaan tietyksi ajaksi, koska turskakanta oli uhattuna alamittaisen turskan troolikalastuksen takia. Vastaavasti vuonna 2005 komissio toteutti asetuksen N:o 2371/2002 7 artiklan 1 kohdan nojalla kiireellisiä toimenpiteitä, joilla se kielsi kokonaan sardellin kalastuksen tietyllä alueella, koska uusi tieteellinen näyttö osoitti, että kyseisellä alueella tarvittiin sardellikannan suojelemiseksi ja elvyttämiseksi kiireellisiä toimenpiteitä.(28)

68.      Tutkittaessa sitä, onko asetuksen N:o 2371/2002 7 artiklan 1 kohta asianmukainen oikeudellinen perusta asetukselle N:o 530/2008, on ensimmäiseksi määritettävä, oliko komissiolla yleisten selvitysten ja tilastotietojen perusteella tosiasiallisesti näyttöä vakavan uhan aiheutumisesta tonnikalakannan säilyttämiselle, minkä vuoksi kiireellisten toimenpiteiden toteuttaminen oli tarpeellista. Tätä varten on otettava huomioon, että komission toteuttaman yhteisen maatalouspolitiikan (kalastus mukaan luettuna) arviointi tarkoittaa monimutkaisen taloudellisen ja sosiaalisen tilanteen arviointia. Näin ollen komissiolle tämän asian tutkinnassa kuuluva harkintavalta ei koske ainoastaan annettavien säännösten luonnetta ja soveltamisalaa, vaan tietyssä laajuudessa myös itse tilanteen arviointia; komissio voi tässä tilanteessa tarvittaessa perustaa ratkaisunsa kokonaisvaltaiseen arviointiin ja tilastotietoihin.(29)

69.      Tutkittaessa nyt esillä olevaa asiaa harkintavallan laajuuden osalta on korostettava myös sitä, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että kun yhteisön lainsäätäjällä on laaja harkintavalta – kuten maatalouspolitiikan alalla, kalastus mukaan luettuna – tuomioistuimen harjoittaman valvonnan on rajoituttava sen tutkimiseen, rasittaako kysymyksessä olevaa toimenpidettä ilmeinen virhe tai harkintavallan väärinkäyttö taikka onko kysymyksessä oleva viranomainen ilmeisesti ylittänyt harkintavaltansa rajat.(30) Jopa silloin, kun yhteisön lainsäätäjällä on tällainen harkintavalta, sen on kuitenkin perustettava valintansa objektiivisiin ja asianomaisen lainsäädännön päämäärän kannalta tarkoituksenmukaisiin perusteisiin, ja sen on otettava huomioon kaikki tosiseikat sekä kyseessä olevan toimen toteuttamishetkellä käytettävissä olevat tekniset ja tieteelliset tiedot.(31) Harkintavaltaansa käyttäessään yhteisön lainsäätäjän on otettava täysimääräisesti huomioon kyseessä olevat intressit, ja sen on mahdollisiin eri toimenpiteisiin liittyvien vaatimusten arvioinnissa tutkittava, ovatko valitulla toimenpiteellä tavoiteltavat päämäärät omiaan oikeuttamaan tiettyjen toimijoiden osalta jopa huomattavatkin epäedulliset taloudelliset seuraukset.(32)

70.      AJD Tuna -yhtiön unionin tuomioistuimelle esittämien julkisesti saatavilla olevien tietojen mukaan(33) vuonna 2008 yhteisön laivasto on kalastanut vain 63,23 prosenttia yhteisölle annetusta kiintiöstä. Vastaavasti Välimeren alueen valtiot, jotka eivät ole unionin jäsenvaltioita,(34) eivät ole näiden tietojen mukaan saavuttaneet kiintiöitään tai ovat ylittäneet ne vain pienellä prosenttiosuudella.(35)

71.      On kuitenkin otettava huomioon, että – kuten komissio on asianmukaisesti korostanut suullisessa käsittelyssä – nämä tiedot ovat vain alustavia. Komissio on ilmoittanut suullisessa käsittelyssä, että lopullisten tietojen mukaan yhteisö kalasti kiintiöstään vuonna 2008 92,3 prosenttia. Lisäksi ICCAT:n raportista(36) ilmenee, että arvioitu saalis on suurempi kuin ICCAT:n viranomaisille ilmoitettu saalis. Niinpä ICCAT:n raportissa mainitaan, että vuonna 2008 tonnikalan suurin sallittu saalis (TAC) oli Itä-Atlantilla ja Välimerellä 28 500 tonnia.(37) Vuonna 2008 ilmoitetut saaliit (reported catch) olivat yhteensä 23 868 tonnia ja arvioidut saaliit (best catch estimate) 25 760 tonnia.(38) Näin ollen sekä ilmoitetut että arvioidut saaliit ovat suurinta sallittua saalista (TAC) pienempiä, mutta näihin tietoihin eivät sisälly laittomat saaliit, joita ei ole ilmoitettu ja jotka ovat sääntöjenvastaisia: lisäksi mahdolliset saaliit (potential catch) olivat vuonna 2008 paljon suurinta sallittua saalista (TAC) suurempia (34 120 tonnia).(39)

72.      Olen sitä mieltä, että komissio saattoi antaa asetuksen N:o 530/2008 asetuksen N:o 2371/2002 7 artiklan 1 kohdan nojalla mainittujen tietojen pohjalta, vaikkei sillä ehkä kyseessä olevaa asetusta antaessaan ollutkaan täysin luotettavia tieteellisiä tietoja. Tämä oikeudellinen perusta on asianmukainen yhtäältä siksi, että komissiolla on tietty harkintavalta myös itse tilanteen arvioinnin osalta,(40) ja toisaalta siksi, että se on kiireellistä toimenpidettä toteuttaessaan nojautunut ennalta varautuvaan lähestymistapaan. On nimittäin otettava huomioon, että yhteisön toteuttaessa toimenpiteitä, jotka on tarkoitettu suojelemaan ja säilyttämään elollisia vesiluonnonvaroja, mahdollistamaan niiden kestävä hyödyntäminen ja saattamaan kalastustoimien vaikutukset meriekosysteemeihin mahdollisimman vähäisiksi, sen on noudatettava ennalta varautumisen periaatetta.(41) Kalastuksenhoidon ennalta varautuvalla lähestymistavalla tarkoitetaan sitä, että riittävien tieteellisten tietojen puuttumista ei käytetä perusteena lykätä tai jättää toteuttamatta hoitotoimenpiteitä kohdelajien, niiden ohessa saaliiksi saatavien tai niistä riippuvaisten lajien sekä muiden kuin kohdelajien ja niiden ympäristön suojelemiseksi.(42)

73.      Olen siten sitä mieltä, että asetuksen N:o 2371/2002 7 artiklan 1 kohta on asianmukainen oikeudellinen perusta asetukselle N:o 530/2008.

2.       Riidanalaisen asetuksen perustelujen asianmukaisuus

74.      Käsittelen seuraavaksi asetuksen N:o 530/2008 perustelujen asianmukaisuutta, minkä yhteydessä on arvioitava sitä, onko asetus asianmukaisten perustelujen puuttuessa pätemätön. Tältä osin on ensinnäkin selvitettävä, millainen velvollisuus komissiolla on perustella asetus, jolla se toteuttaa kiireellisiä toimenpiteitä elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämiseksi.

75.      EY 253 artiklaa koskevan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan(43) perusteluvelvollisuus määräytyy kyseisen toimenpiteen luonteen mukaan ja perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä riidanalaisen toimenpiteen tehneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt ja että unionin tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden.(44) Perusteluvelvollisuutta on arvioitava asiaan liittyvien asianhaarojen perusteella, joita ovat erityisesti toimen sisältö, esitettyjen perusteiden luonne ja niiden henkilöiden tiedontarve, joille päätös on osoitettu tai joita se koskee suoraan ja erikseen.(45) Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, koska sitä, ovatko päätöksen perustelut EY 253 artiklan mukaisia, tutkitaan paitsi päätöksen sanamuodon myös asiayhteyden ja kaikkien asiaa koskevien oikeussääntöjen suhteen.(46)

76.      Tämän lisäksi vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että perusteluvelvollisuuden laajuus riippuu siitä, minkälaisesta toimesta on kysymys, ja silloin kun kyseessä ovat soveltamisalaltaan yleiset toimet, riittää, kun perusteluissa osoitetaan yhtäältä kokonaistilanne, joka johti toimen antamiseen, ja toisaalta ne yleiset tavoitteet, joihin toimella pyritään. Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin on täsmentänyt erityisesti, että jos kanteen kohteena olevasta säädöksestä, päätöksestä tai muusta toimenpiteestä käy pääosin ilmi toimielimen tavoittelema päämäärä, olisi kohtuutonta vaatia, että erilaiset tekniset valinnat perustellaan erikseen.(47)

77.      Näin ollen oikeuskäytännöstä ilmenee, ettei komission tarvinnut esittää riidanalaisen asetuksen perusteluissa konkreettista näyttöä tonnikalakannan romahtamisesta.

78.      Tämä lähestymistapa vahvistetaan myös muissa asetuksissa, jotka komissio on antanut asetuksen N:o 2371/2002 7 artiklan 1 kohdan perusteella, esimerkiksi kiireellisistä toimenpiteistä Itämeren turskakannan elvyttämiseksi annetussa asetuksessa N:o 677/2003,(48) kiireellisistä toimenpiteistä ICES-suuralueen VIII sardellikannan suojelemiseksi ja elvyttämiseksi 1.7.2005 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1037/2005,(49) ICES-suuralueen VIII sardellikannan suojelemiseksi ja elvyttämiseksi toteutettavien kiireellisten toimenpiteiden laajentamisesta 22.9.2005 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1539/2005(50) ja syvänmeren koralliriuttojen suojelemisesta troolaamisen vaikutuksilta Skotlannin luoteispuolella 20.8.2003 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1475/2003.(51)

79.      Komissio ei ole yhdessäkään näistä asetuksista esittänyt konkreettista näyttöä vakavan uhan aiheutumisesta elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämiselle, vaikka kaikista asetuksista ilmenee, että se tukeutui samoihin tietoihin. Pääasian kantajan kanssa ei siis voida olla samaa mieltä siitä, että komission olisi pitänyt esittää riidanalaisessa asetuksessa konkreettista näyttöä vakavan uhan aiheutumisesta tonnikalakannan säilyttämiselle.

80.      Lisäksi on niin, kuten olen edellä tämän ratkaisuehdotuksen 72 kohdassa jo todennut, että vaikka komissiolla ei asetusta N:o 530/2008 antaessaan olisi ollut tietoja, joiden mukaan kiireellisistä toimenpiteistä luopumiseen liittyy vakava uhka kyseessä olevan kannan romahtamisesta, se olisi voinut joka tapauksessa antaa asetuksen soveltamalla ennalta varautuvaa lähestymistapaa.

81.      Katson näin ollen, että komissio on esittänyt riittävät perustelut asetukselle N:o 530/2008.

C       Kolmas ennakkoratkaisukysymys

82.      Kansallinen tuomioistuin kysyy kolmannella ennakkoratkaisukysymyksellään lähinnä sitä, onko asetus N:o 530/2008 pätemätön sen vuoksi, että sillä loukataan kantajan kaltaisten oikeussubjektien perusteltua luottamusta.

83.      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan mahdollisuus vedota luottamuksensuojaan on kaikilla taloudellisilla toimijoilla, joille toimielimen toiminnan vuoksi on syntynyt perusteltuja odotuksia.(52) Tällaisia vakuutteluja ovat, oli se oikeudellinen muoto, jossa ne on annettu tiedoksi, mikä hyvänsä, esimerkiksi täsmälliset, ehdottomat ja yhtäpitävät tiedot, jotka on saatu toimivaltaisista ja luotettavista lähteistä.(53) Näin ollen tämän periaatteen loukkaamiseen ei voida vedota, jollei toimielin ole antanut asiassa täsmällisiä vakuutteluja.(54) Silloin kun huolellinen ja järkevä taloudellinen toimija voi ennakoida sellaisen yhteisön toimenpiteen toteuttamisen, joka voi vaikuttaa sen etuihin, se ei voi vedota luottamuksensuojan periaatteeseen, kun tällainen toimenpide toteutetaan.(55)

84.      Kuten komissio perustellusti korostaa, AJD Tuna ei ole saanut siltä mitään vakuutteluja siitä, että tonnikalan kalastus kurenuotta-aluksilla olisi sallittua 30.6.2008 saakka. Jos AJD Tuna -yhtiölle olisi tältä osin sallittua vedota – ilman komission selviä vakuutteluja – luottamuksensuojaan, komissiolle olisi tosiasiallisesti mahdotonta toteuttaa mitään toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on kalastuksen lopettaminen väliaikaisesti. Asetuksen N:o 2371/2002 7 artiklan ja asetuksen N:o 2371/2002 26 artiklan nojalla toteutettavien kiireellisten toimenpiteiden lisäksi komissiota voitaisiin samalla tavoin estää toteuttamasta myös toimenpiteitä kalastuksen sääntelemiseksi ja lopettamiseksi tilapäisesti asetuksen N:o 2847/93 21 artiklan nojalla.

85.      Mielestäni kolmanteen kysymykseen on siis vastattava siten, että asetus N:o 530/2008 ei loukkaa kantajan kaltaisten oikeushenkilöiden luottamuksensuojaa.

D       Neljäs ja viides ennakkoratkaisukysymys

86.      Kansallinen tuomioistuin tiedustelee neljännellä ja viidennellä ennakkoratkaisukysymyksellä lähinnä sitä, onko asetus N:o 530/2008 suhteellisuusperiaatteen mukainen seuraavista syistä:

–        yhtäältä sen vuoksi, että yksikään yhteisön toimija ei voi purkaa tai panna altaaseen lihotettavaksi tai kasvatettavaksi tonnikaloja, ja kun tämä lisäksi koskee saaliita, jotka on saatu ennen sitä päivää, jona kalastus lopetettiin asetuksella N:o 530/2008, ja

–        toisaalta sen vuoksi, että yksikään yhteisön toimija ei saa ryhtyä näihin toimiin niiden tonnikalasaaliiden osalta, jotka ovat kalastajien, joiden alukset purjehtivat muiden kuin asetuksen N:o 530/2008 1 artiklassa mainittujen jäsenvaltioiden lipun alla, pyytämiä.

87.      Tutkin seuraavaksi kumpaakin kysymystä suhteellisuusperiaatteen loukkaamisen näkökulmasta.

1.       Ennen kalastuskiellon käyttöön ottamista pyydettyjen tonnikalojen purkamista koskevan kiellon oikeasuhteisuus

88.      Ensimmäiseksi on tutkittava, onko sellainen toimi, jonka nojalla yksikään yhteisön toimija ei voi purkaa tai panna altaaseen lihotettavaksi tai kasvatettavaksi tonnikaloja, ja tämä koskee myös tonnikaloja, jotka on pyydetty Kreikan, Ranskan, Italian, Kyproksen ja Maltan lipun alla purjehtivilla kurenuotta-aluksilla ennen sitä päivää, jona kalastus lopetettiin asetuksen N:o 530/2008 mukaisesti, eli ennen 16.6.2008, oikeasuhteinen.

89.      Kyseessä olevasta toimenpiteestä on todettava, että asetuksen N:o 530/2008 3 artiklassa säädetään todellakin, että yhteisön toimijat eivät saa hyväksyä kurenuotta-alusten Atlantin valtamerellä pituuspiirin 45° läntistä pituutta itäpuolella sekä Välimerellä pyytämien tonnikalasaaliiden purkamista, altaaseen lihotettavaksi tai kasvatettavaksi panemista ja jälleenlaivaamista yhteisön vesillä tai satamissa 16.6.2008 tai (espanjalaisten kurenuotta-alusten pyytämien tonnikalasaaliiden osalta) 23.6.2008 lähtien. Kun tätä artiklaa tulkitaan sananmukaisesti, voidaan tosiaan päätellä, että kyseinen kielto koskee myös tonnikalasaaliita, jotka on kalastettu ennen 16.6. tai 23.6.2008.

90.      Komissio on kuitenkin väittänyt kirjallisissa huomautuksissaan, että tulkittaessa kyseistä artiklaa teleologisesti on pääteltävä, että yhteisön toimijat eivät saa hyväksyä 16.6. tai 23.6.2008 jälkeen kalastettujen tonnikalasaaliiden purkamista, altaaseen lihotettavaksi tai kasvatettavaksi panemista ja jälleenlaivaamista. Asetuksen N:o 530/2008 3 artiklaa on luettava yhdessä asetuksen 1 ja 2 artiklan kanssa, joissa tonnikalan kalastus kielletään 16. tai 23.6.2008 alkaen.

91.      Koska kannatan komission esittämää teleologista tulkintaa asetuksen N:o 530/2008 3 artiklasta, katson, että on tarpeetonta pohtia, onko kyseessä oleva toimenpide suhteellisuusperiaatteen mukainen ennen 16.6. tai 23.6.2008 kalastettujen tonnikalasaaliiden purkamista koskevan kiellon osalta.

2.       Kolmansien valtioiden lipun alla purjehtivien tonnikala-alusten pyytämien tonnikalasaaliiden purkamista koskevan kiellon oikeasuhteisuus

92.      Merkityksellisempää on sitä vastoin selvittää, onko asetuksen N:o 530/2008 3 artiklan 1 kohdassa säädetty toimenpide oikeasuhteinen siihen nähden, ettei yksikään yhteisön toimija voi purkaa tai panna altaaseen lihotettavaksi tai kasvatettavaksi ja jälleenlaivata tonnikalasaaliita (jäljempänä toimenpide, jolla kielletään tonnikalojen purkaminen), jotka ovat muiden kuin niiden kalastajien pyytämiä, joiden tonnikala-alukset ovat jonkin asetuksen N:o 530/2008 1 artiklassa mainitun jäsenvaltion lipun alla purjehtivia aluksia.

a)       Arviointiperuste

93.      On korostettava sitä, että yhteisön oikeuden yleisiin oikeusperiaatteisiin kuuluvan suhteellisuusperiaatteen mukaan yhteisön toimielinten säädöksillä, päätöksillä ja muilla toimenpiteillä ei saa ylittää niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista niillä lainmukaisesti tavoiteltujen päämäärien toteuttamiseksi ja tähän soveltuvaa, eli silloin kun on mahdollista valita usean tarkoituksenmukaisen toimenpiteen välillä, on valittava vähiten pakottava, eivätkä toimenpiteistä aiheutuvat haitat saa olla liian suuria tavoiteltuihin päämääriin nähden.(56)

94.      Oikeasuhteisuutta tutkittaessa on siten otettava lähtökohdaksi kolmivaiheinen tutkimusmenetelmä, jolloin on selvitettävä ensinnä toimenpiteen soveltuvuus, toiseksi sen tarpeellisuus ja kolmanneksi oikeasuhteisuus suppeassa merkityksessä.(57)

95.      Unionin tuomioistuin on kuitenkin lausunut, että kun yhteisön lainsäätäjällä on laaja harkintavalta – kuten yhteisen maatalouspolitiikan alalla kalastus mukaan luettuna –, tuomioistuimen harjoittaman valvonnan on rajoituttava sen tutkimiseen, rasittaako kysymyksessä olevaa toimenpidettä ilmeinen virhe tai harkintavallan väärinkäyttö taikka onko kysymyksessä oleva viranomainen ilmeisesti ylittänyt harkintavaltansa rajat.(58) Kun otetaan huomioon yhteisön lainsäätäjällä yhteisen maatalouspolitiikan alalla oleva laaja harkintavalta, tällä alalla toteutettu toimenpide voidaan unionin tuomioistuimen mukaan katsoa lainvastaiseksi ainoastaan, jos se on ilmeisen soveltumaton toimivaltaisen toimielimen tavoitteleman päämäärän saavuttamiseksi.(59)

96.      Kuten olen edellä mainituissa asiassa Azienda Agricola Disarò Antonio ym.(60) ja asiassa Agrana Zucker(61) antamissani ratkaisuehdotuksissa jo todennut ja kuten julkisasiamies Sharpston on asiassa Zuckerfabrik Jülich ym.(62) täsmentänyt, tällainen toimenpiteen soveltuvuuden tutkimiseen rajoittuva suppea arviointi toimenpiteen oikeasuhteisuudesta ei vakuuta.(63)

97.      Soveltuvuutta, tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta suppeassa merkityksessä koskevien vaatimusten osalta on todettava, että niissä ei missään tapauksessa ilmaista yhtä ja samaa ajatusta, vaan pikemminkin tavoitteen, johon yhteisön lainsäätäjä pyrkii toimenpiteellään, ja yksilön oikeuksien, joihin toimenpide vaikuttaa, välinen ”suhde syntyy” vain tarkistamalla tarpeellisuus ja oikeasuhteisuus suppeassa merkityksessä.(64) Jos tarkistetaan vain toimenpiteen soveltuvuus, ei tutkita sen oikeasuhteisuutta, jolloin kyse on pelkästään yhteisön lainsäätäjän käyttämän harkintavallan objektiivisesta valvonnasta.(65)

98.      Näin ollen katson, että myös yhteisen maatalouspolitiikan alalla, kalastus mukaan luettuna, on oikeasuhteisuutta arvioitaessa lähdettävä liikkeelle kolmivaiheisesta menetelmästä; tämän arvioinnin on kuitenkin yhteisön lainsäätäjän laajan harkintavallan takia rajoituttava siihen, onko toimenpide ilmeisen soveltumaton, ilmeisen tarpeeton tai ilmeisen suhteeton suppeassa merkityksessä.(66) Tällä tavoin kunnioitetaan yhteisön lainsäätäjällä olevaa harkintavaltaa tehdä monitahoisia poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia päätöksiä ja vältytään siltä, että unionin tuomioistuin korvaisi nämä päätökset omalla arvioinnillaan.

b)       Suhteellisuusperiaatteen loukkaamisen arviointi

99.      Ensinnäkin on määriteltävä, mikä on riidanalaisen toimenpiteen, jolla kielletään tonnikalojen purkaminen, tavoite. Kuten asetuksen N:o 530/2008 johdanto-osan kymmenennestä perustelukappaleesta ilmenee, toimenpiteen tavoitteena on lisätä niiden toimenpiteiden tehokkuutta, joiden tarkoituksena on ehkäistä tonnikalakannan säilyttämiselle aiheutuvaa vakavaa uhkaa.

100. Sen jälkeen on selvitettävä, onko tämä toimenpide edellä esitettyyn tavoitteeseen nähden ilmeisen soveltumaton, ilmeisen tarpeeton tai ilmeisen suhteeton suppeassa merkityksessä.

i)       Toimenpiteen ilmeisen soveltumattomuuden arviointi

101. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimenpide on omiaan takaamaan sillä tavoitellun päämäärän toteutumisen vain, jos se tosiasiallisesti vastaa tavoitteeseen johdonmukaisella ja järjestelmällisellä tavalla.(67) Näin ollen toimenpide on ilmeisen soveltumaton, jos sillä jo ensi arviolta ei taata asetetun tavoitteen saavuttamista tai jos sillä jo ensi arviolta ei taata sen saavuttamista johdonmukaisella ja järjestelmällisellä tavalla.

102. Katson, ettei asetuksen N:o 530/2008 3 artiklan 1 kohdassa säädetty tonnikalojen purkamista koskeva kieltotoimenpide ole sellaisenaan ilmeisen soveltumaton sen tavoitteen saavuttamiseksi, että lisätään niiden toimenpiteiden tehokkuutta, joiden tarkoituksena on ehkäistä tonnikalakannan säilyttämiselle aiheutuvaa vakavaa uhkaa.

103. Tämä yhteisön toimenpide olisi ollut sellaisenaan ilmeisen soveltumaton, jos sen mahdollinen vaikutus kolmansien valtioiden alusten harjoittamaan kalastukseen olisi voitu täysin sulkea pois. Tässä yhteydessä on korostettava sitä, että yhteisön lainsäätäjällä on maatalouden alalla, kalastus mukaan luettuna, laaja harkintavalta; tämä vastaa sitä poliittista vastuuta, joka yhteisön lainsäätäjälle annetaan yhteisen maatalouspolitiikan toteuttamiseen.(68) Komissio on harkintavaltaansa käyttäessään selvästi katsonut, että toimenpide, jolla tonnikalojen purkaminen kielletään, vaikuttaa (tai saattaa vaikuttaa) myös kolmansien valtioiden tonnikala-alusten harjoittamaan kalastukseen, koska on mahdollista, että – ilman purkamista koskevaa kieltoa – muiden kuin asetuksessa N:o 530/2008 mainittujen valtioiden kurenuotta-alukset alkavat pyytää suurempia tonnikalasaaliita myydäkseen ne sen jälkeen yhteisön toimijoille. Tämän takia katson, ettei kyseinen toimenpide ole sellaisenaan ilmeisen soveltumaton tonnikalakannan säilyttämistä koskevan tavoitteen saavuttamiseen nähden.

104. Mielestäni asetuksen N:o 530/2008 3 artiklan 1 kohdassa säädetyn toimenpiteen, jolla tonnikalojen purkaminen kielletään, johdonmukaisuus on kuitenkin ongelmallinen saman artiklan 2 kohdassa säädettyyn aluksesta purkamisen kieltävään toimenpiteeseen nähden. On katsottava, että asetukseen N:o 530/2008 sisältyy 3 artiklan 1 kohdassa säädetyn tonnikalojen purkamista koskevan kiellon lisäksi myös vastaava Espanjan lipun alla purjehtivien kurenuotta-alusten pyytämien saaliiden purkamista koskeva kielto, josta säädetään 3 artiklan 2 kohdassa. Koska Espanjan kurenuotta-alukset ovat voineet pyytää tonnikalaa seitsemän päivää pitempään, myös tonnikalan purkamista koskeva kielto on alkanut niiden osalta seitsemän päivää myöhemmin. Tämän takia ei ole mielestäni mitenkään johdonmukaista ja järjestelmällistä, että yhteisön kalankasvatuslaitokset eivät voineet 16.6. ja 23.6.2008 välisenä aikana hankkia kolmansien valtioiden kurenuotta-aluksilla pyydettyä tonnikalaa, vaikka ne saattoivat hankkia rajoituksetta Espanjan kurenuotta-aluksilla pyydettyä tonnikalaa. On nimittäin mahdollista, että Espanjan aluksille annetun kalastusoikeuden ansiosta tämän ratkaisuehdotuksen edellisessä kappaleessa mainittu pelko on käynyt toteen, eli Espanjan aluksilla on ollut mahdollisuus pyytää enemmän tonnikalaa sen myymiseksi sen jälkeen muiden jäsenvaltioiden kalankasvatuslaitoksille. Tästä epäjohdonmukaisuudesta seuraa, että kolmansien valtioiden aluksiin kohdistuvasta purkamisen kieltävästä toimenpiteestä on tullut tarkoitukseton ja se on siten ilmeisen soveltumaton tavoitteen saavuttamiseksi.

105. Näin ollen asetuksen N:o 530/2008 3 artiklassa säädetty toimenpide, jolla kielletään tonnikalojen purkaminen, on ilmeisen soveltumaton saavuttamaan tavoitetta lisätä niiden toimenpiteiden tehokkuutta, joiden tarkoituksena on ehkäistä tonnikalakannan säilyttämiselle aiheutuvaa vakavaa uhkaa.

ii)     Toimenpiteen ilmeisen tarpeettomuuden arviointi

106. Jos unionin tuomioistuin toteaa, että toimenpide, jolla tonnikalojen purkaminen kielletään, ei ole ilmeisen soveltumaton sen tavoitteen saavuttamiseksi, että lisätään niiden toimenpiteiden tehokkuutta, joiden tarkoituksena on ehkäistä tonnikalakannan säilyttämiselle aiheutuvaa vakavaa uhkaa, on selvitettävä, onko kyseessä oleva kieltotoimenpide ilmeisen tarpeeton. Niillä aloilla, joilla yhteisön lainsäätäjällä on harkintavaltaa, tarpeellisuuden arvioinnin on nimittäin rajoituttava sen selvittämiseen, onko niiden useiden toimenpiteiden joukossa, jotka ovat tavoiteltuun päämäärään nähden tarkoituksenmukaisia, selvästi jokin muu toimenpide, joka rasittaa kyseessä olevaa laillisesti suojattua etua tai oikeutta vähemmän.

107. Ei ole mielestäni seikkoja, joiden perusteella voitaisiin päätellä, että jokin muu toimenpide rasittaisi kyseessä olevaa laillisesti suojattua etua tai oikeutta selvästi vähemmän. Voitaisiin toki väittää, että toimenpide, jolla kielletään kolmansien valtioiden kurenuotta-alusten pyytämien tonnikalasaaliiden purkaminen, ei ollut selvästikään tavoitteen saavuttamiseksi tarpeellinen, sillä tavoitteen saavuttamiseen olisi riittänyt, että tonnikalojen purkamiskielto olisi tullut voimaan kolmansien valtioiden tonnikala-alusten osalta Espanjan tonnikala-alusten tavoin vasta 23.6.2008. Näin olisi kuitenkin jälleen toteutettu tonnikalojen purkamiskiellon kanssa epäjohdonmukainen toimenpide.

108. Olen siis sitä mieltä, ettei ole mahdollista todeta, että asetuksen N:o 530/2008 3 artiklan 1 kohdassa säädetty toimenpide, jolla kielletään tonnikalojen purkaminen, ei selvästi ole tarpeellinen tonnikalakannan säilyttämistä koskevan tavoitteen saavuttamiseksi.

iii)  Toimenpiteen ilmeistä suhteettomuutta suppeassa merkityksessä koskeva arviointi

109. Siltä varalta, että unionin tuomioistuin toteaa, että toimenpide, jolla tonnikalojen purkaminen kielletään, ei ole selvästi soveltumaton ja jättää toteamatta, että se on selvästi tarpeeton, on vielä selvitettävä toimenpiteen oikeasuhteisuus suppeassa merkityksessä, mikä tarkoittaa, että on verrattava toisiinsa toimijoiden loukattuja etuja ja tarvetta suojella tonnikaloja. Katson, ettei ole seikkoja, joiden perusteella olisi syytä epäillä kyseisen toimenpiteen oikeasuhteisuutta suppeassa merkityksessä. Vaikka toimenpide, jolla kielletään tonnikalojen purkaminen, aiheuttaa toimijoille varmasti taloudellista vahinkoa, edut, jotka tästä kiellosta koituvat tonnikalan suojelulle, ovat varmasti tätä vahinkoa suuremmat. Jos unionin tuomioistuin näin ollen toteaa, että toimenpide, jolla tonnikalojen purkaminen kielletään, ei ole selvästi soveltumaton, ja jättää toteamatta, että se on selvästi tarpeeton, kyseinen toimenpide ei mielestäni ole selvästi suhteeton sanan suppeassa merkityksessä.

iv)     Päätelmä

110. Niinpä on katsottava, että asetuksen N:o 530/2008 3 artiklassa ei säädetä, että yhteisön toimijat eivät voi purkaa tai panna altaaseen lihotettavaksi tai kasvatettavaksi ja jälleenlaivata tonnikalasaaliita, jotka on kalastettu ennen sitä päivää, jona kalastus lopetettiin asetuksella N:o 530/2008, joten oikeasuhteisuutta ei tarvitse pohtia tämän toimenpiteen osalta. Asetuksen N:o 530/2008 3 artiklassa säädetty toimenpide, jonka mukaan yhteisön toimijat eivät voi purkaa tai panna altaaseen lihotettavaksi tai kasvatettavaksi ja jälleenlaivata tonnikalasaaliita, jotka ovat muiden kuin asetuksessa N:o 530/2008 mainittujen jäsenvaltioiden lipun alla purjehtivien kurenuotta-alusten pyytämiä, ei ole kuitenkaan suhteellisuusperiaatteen mukainen.

c)       Suhteellisuusperiaatteen loukkaamisen seuraukset

111. Lopuksi on vielä tutkittava, mitä seurauksia suhteellisuusperiaatteen loukkaamisella on asetuksen N:o 530/2008 pätevyyteen. Ensinnäkin on selvitettävä, onko suhteellisuusperiaatteen loukkaamisen vuoksi tämä koko asetus vai vain sen 3 artikla pätemätön.

112. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisön toimen osittainen kumoaminen on mahdollista vain silloin, kun osat, joiden kumoamista on vaadittu, ovat sellaisia, että ne voidaan erottaa muusta toimesta.(69) Lisäksi erotettavuuden vaatimus ei ole riittävä, jos toimen osittaisesta kumoamisesta seuraa, että sen pääsisältöä on muutettava.(70)

113. Nyt esillä olevassa asiassa on todettava, että asetuksen N:o 530/2008 3 artikla on liitetty siihen niin, että se on helposti erotettavissa asetuksen muista artikloista. Vaikka tämä artikla, joka sisältää toimenpiteen, jolla tonnikalojen purkaminen kielletään, kumotaan, asetuksen 1 ja 2 artiklassa säädetty kalastuskielto on ilman mitään tästä aiheutuvia seurauksia edelleen voimassa.

114. Näin ollen katson, että asetuksen N:o 530/2008 3 artikla on pätemätön suhteellisuusperiaatteen loukkaamisen vuoksi.

E       Kuudes ennakkoratkaisukysymys

115. Kansallinen tuomioistuin tiedustelee kuudennella ennakkoratkaisukysymyksellään lähinnä sitä, onko asetus N:o 530/2008 pätemätön sen vuoksi, että se loukkaa EY 12 artiklassa vahvistettua kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää koskevaa kieltoa siltä osin kuin siinä tehdään ero Espanjan lipun alla ja Kreikan, Italian, Ranskan, Kyproksen ja Maltan lipun alla purjehtivien kurenuotta-alusten välillä sekä näiden kuuden jäsenvaltion alusten ja muiden jäsenvaltioiden alusten välillä.(71)

1.       Eron tekeminen Espanjan tonnikala-alusten ja Kreikan, Italian, Ranskan, Kyproksen ja Maltan lipun alla purjehtivien tonnikala-alusten välillä

a)       Espanjan tonnikala-alusten ja muiden tonnikala-alusten välillä tehdyn eron perusteltavuus

116. Ensin on tarkasteltava yhtäältä Espanjan lipun alla ja toisaalta Kreikan, Italian, Ranskan, Kyproksen ja Maltan lipun alla purjehtivien kurenuotta-alusten välillä tehdyn eron perusteltavuutta.

117. Kuten vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, syrjimättömyysperiaatteen noudattaminen edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tapauksia ei kohdella eri tavalla eikä erilaisia tilanteita kohdella samalla tavalla, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti perustella.(72)

118. Tältä osin komissio puolustautuu kirjallisissa huomautuksissaan ensisijaisesti sillä, että Espanjan lipun alla purjehtivien alusten osalta ei ilmennyt syrjintää sen vuoksi, että todellisesta saalismäärästä tehdyn arvion perusteella ei ollut minkäänlaista vaaraa siitä, että Espanjan alukset olisivat ylittäneet Espanjalle vahvistetun kiintiön. Komissio väittää lisäksi, että Espanjan laivaston objektiivinen tilanne (alusten määrä suhteessa Espanjalle vahvistettuun kiintiöön) poikkesi muiden laivastojen tilanteesta. Lisäksi komissio väitti suullisessa käsittelyssä, että Espanjan laivaston objektiivinen tilanne oli erilainen, sillä kalastuskausi alkaa Espanjassa viikkoa myöhemmin. Tarkemmin sanottuna useimmat Espanjan kurenuotta-alukset pyytävät tonnikalaa Baleaarien ympäristössä, jossa meri on sopivan lämpöistä tonnikalan kalastamiseen viikkoa myöhemmin kuin muualla.(73)

119. Asetuksessa N:o 530/2008 säädetyn Espanjan kurenuotta-alusten ja muiden kurenuotta-alusten välisen erottelun tueksi komissio on esittänyt siis kolme seikkaa: ensinnäkin sen, ettei ollut todellista vaaraa siitä, että Espanjan kurenuotta-alukset olisivat kalastaneet kokonaan kiintiönsä, toiseksi sen, että Espanjan kurenuotta-alusten tilanne oli objektiivisesti erilainen, minkä vuoksi ei olisi ollut missään tapauksessa mahdollista, että ne olisivat kalastaneet kokonaan oman kiintiönsä, ja kolmanneksi sen, että Espanjan kurenuotta-alusten tilanne oli objektiivisesti erilainen sen vuoksi, että ne kalastivat vesillä, joilla lämpötila oli tonnikalan kalastukseen sopiva viikkoa myöhemmin.

120. Olen sitä mieltä, ettei komission esittämillä seikoilla voida nyt esillä olevassa asiassa perustella Espanjan laivaston ja muiden laivastojen erilaista kohtelua.

121. Komissio ei ole ensinnäkään esittänyt kirjallisissa huomautuksissaan ja suullisessa käsittelyssä mitään tietoja, joista ilmenisi selvästi, että Espanjan laivaston kiintiön odotettiin täyttyvän vasta 23.6.2008 eikä 16.6.2008. Komissio ei ole esittänyt mitään tietoja, jotka osoittaisivat, että sinä aikana, jona riidanalainen asetus annettiin, Espanjan laivaston siihen mennessä pyytämä saalis olisi ollut määrällisesti pienempi kuin muiden jäsenvaltioiden pyytämä saalis. Päinvastoin kirjallisissa huomautuksissaan komissio mainitsee jopa, että Espanjan kurenuotta-alusten pyytämä saalis oli ajanjaksolla 27.5.–23.6.2008 suurempi kuin Ranskan kurenuotta-alusten pyytämä saalis.(74) Tähän voidaan tietenkin todeta, että Ranskan laivaston saalismäärää koskevat tiedot saattavat olla virheellisiä, koska alusten satelliittivalvontajärjestelmät eivät olleet tiettynä aikana käytössä. Tästä oletetusta virheestä huolimatta ei ole kuitenkaan esitetty, minkä suuruiseksi Ranskan laivaston pyytämä saalis tosiasiassa arvioitaisiin Espanjan laivaston pyytämään saaliiseen verrattuna.

122. Lisäksi Espanjan laivaston vuonna 2008 pyytämän todellisen saaliin osalta (laskettuna kaikenlaisen kalastuksen eikä pelkästään kurenuottakalastuksen perusteella) ICCAT:n raportista ilmenee, että Espanjan laivaston Itä-Atlantilla pyytämät tonnikalasaaliit olivat arviolta 2938 tonnia ja Välimerellä 2465 tonnia, yhteensä 5403 tonnia.(75) Tämä on 99,3 prosenttia Espanjalle vuodeksi 2008 vahvistetusta kiintiöstä, joka oli 5428,46 tonnia. Tästä samasta lähteestä peräisin olevien tietojen mukaan Espanja oli siis paljon lähempänä kiintiötään kuin Ranska ja Italia arvioidun saaliin osalta.(76)

123. Koska ei ole mitään todellisia tietoja, jotka osoittaisivat, ettei ollut vaaraa siitä, että Espanjan kurenuotta-alukset saavuttaisivat tai ylittäisivät Espanjalle vahvistetun kiintiön, olen sitä mieltä, ettei Espanjan lipun alla ja Kreikan, Italian, Ranskan, Kyproksen ja Maltan lipun alla purjehtivien kurenuotta-alusten välistä erilaista kohtelua voida objektiivisesti perustella.

124. Toiseksi on selvitettävä, onko mahdollista väittää, ettei teoriassa ollut mahdollista, että Espanjan kurenuotta-alukset olisivat saavuttaneet tai ylittäneet Espanjalle vahvistetun kiintiön 23.6.2008 mennessä. Mielestäni näitäkään väitteitä ei voida hyväksyä.

125. Komission kirjallisista huomautuksista ilmenee yhtäältä, että jokaisen jäsenvaltion kiintiö on jaettu kunkin jäsenvaltion käytössä olevien alusten määrällä. Komissio väittää kirjallisissa huomautuksissaan, että yhteisössä oli vuonna 2008 yhteensä 131 kurenuotta-alusta, joista yksi oli Kyprokselta, neljä Maltalta, kuusi Espanjasta, 16 Kreikasta, 36 Ranskasta ja 68 Italiasta.(77) Tältä osin komissio ilmoittaa, että esimerkiksi Ranskan 32 alukselle, jotka olivat yli 24 metriä pitkiä, oli vahvistettu vuodeksi 2008 yhtä alusta kohden kiintiö, joka oli 110 tonnista 120 tonniin. Aluskohtainen kiintiö Italian kullekin 68 alukselle oli 52 tonnia. Aluskohtainen kiintiö Espanjan kullekin kuudelle alukselle oli 251 tonnin ja 352 tonnin väliltä. Nämä tiedot osoittavat, että alusten määrän ja Espanjalle annetun kiintiön välisellä suhteella ei voida perustella Espanjan alusten ja muiden jäsenvaltioiden alusten erilaista kohtelua, koska olemassa oleva kiintiö on jaettu siten, että se on suhteessa yksittäisen jäsenvaltion alusten määrään. Lisäksi komissio itsekin toteaa asetuksen N:o 530/2008 johdanto-osan seitsemännessä perustelukappaleessa, että ”yhden kurenuotta-aluksen päivittäinen pyyntikapasiteetti on – – niin suuri, että sallittu saalistaso voidaan saavuttaa tai ylittää hyvin nopeasti”.(78) Jos siis kiintiön ylittymiseen riittää yksi kurenuotta-alus, ei ole mielestäni mahdollista hyväksyä perustelua, jonka mukaan Espanjan kurenuotta-alukset eivät olisi voineet saavuttaa niille annettua kiintiötä.

126. Toisaalta komission kirjallisista huomautuksista ilmenee myös, että Espanjan alukset olivat pyytäneet aikavälillä 27.5.–23.6.2008 (siis neljän viikon kuluessa) 1 404,427 tonnia tonnikalaa.(79) Tämä tarkoittaa, että yhden viikon saalis on keskimäärin vähän yli 351 tonnia tonnikalaa. Vuodeksi 2008 Espanjalle vahvistettu tonnikalakiintiö oli 5 428,46 tonnia.(80) Komission tietojen mukaan noin 70 prosenttia kaikesta tonnikalasta kalastetaan kurenuotalla,(81) mistä seuraa, että Espanjan kurenuotta-alusten otaksuttu saalis oli vuonna 2008 noin 3 800 tonnia tonnikalaa (siis 70 prosenttia Espanjan koko kiintiöstä). Jos Espanjan alukset olisivat pyytäneet päivittäin vastaavalla kapasiteetilla kuin ajanjaksolla 27.5.–23.6.2008, 3 800 tonnin saalismäärä olisi täyttynyt 10 tai 11 viikossa. Kun otetaan huomioon, että kalastuskausi kestää Espanjassa 25 viikkoa,(82) mielestäni ei voida väittää, että teoriassa ei olisi ollut mahdollista, että Espanjan kurenuotilla ei olisi voitu saavuttaa kiintiötä vuonna 2008.

127. Kolmanneksi komissio on suullisen käsittelyn kuluessa väittänyt, että Espanjan kurenuotta-alusten objektiivinen tilanne oli erilainen, koska vesillä, joilla Espanjan kurenuotta-alukset pyytävät tonnikalaa, lämpötila on tonnikalan kalastukseen sopiva viikkoa myöhemmin. Mielestäni tällaista perustetta ei voida hyväksyä. Jos tämä komission väite olisi vakuuttava, myös asetuksessa N:o 1559/2007 säädetyn tonnikalan kalastuskauden olisi pitänyt kestää Espanjassa viikkoa kauemmin kuin muissa jäsenvaltioissa.(83) Jos tämä tekijä olisi tosiasiassa ollut kalastuksen kannalta yhtä merkityksellinen kuin komissio väittää, jo asetuksessa N:o 1559/2007 olisi aikanaan säädetty, että Espanja voi pyytää tonnikalaa viikon kauemmin kuin muut jäsenvaltiot.

128. Lopuksi on vielä korostettava sitä, ettei ole vakuuttavaa väittää, että on olemassa vakava uhka tonnikalakannan säilymiselle, mutta samalla Espanjan sallitaan kalastaa vielä yhden lisäviikon ajan juuri kalastuksen huippusesongin aikana. Komissio on harkintavaltansa puitteissa arvioinut, että on olemassa todellinen vakava uhka tonnikalakannan säilymiselle. Tämän toteamuksen perusteella komission olisi täytynyt kohdella kaikkia asetuksessa N:o 530/2008 mainittuja jäsenvaltioita yhdenvertaisesti. Jos jonkin tietyn kalalajin kanta on tosiasiallisesti uhattuna, se on uhattuna koko kalastusalueella siitä riippumatta, että jotkin jäsenvaltiot eivät näyttäisikään vielä kalastaneen kokonaan kiintiötään.(84)

129. Olen näin ollen sitä mieltä, että asetus N:o 530/2008 on syrjintäkiellon periaatteen vastainen, koska siinä Espanjan lipun alla purjehtivia kurenuotta-aluksia kohdellaan eri tavoin kuin Kreikan, Italian, Ranskan, Kyproksen ja Maltan lipun alla purjehtivia kurenuotta-aluksia.

b)       Syrjintäkiellon periaatteen loukkaamisen seuraukset

130. Vielä on selvitettävä, mitkä ovat sen toteamuksen, jonka mukaan asetus N:o 530/2008 on syrjintäkiellon periaatteen vastainen, seuraukset tämän asetuksen pätevyydelle. Tarkemmin sanottuna on varmistettava, onko asetus tämän periaatteen loukkaamisen vuoksi kokonaan pätemätön vai onko vain osa sen artikloista pätemättömiä.

131. Yhteisön toimen osittainen kumoaminen on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan mahdollista vain silloin, kun osat, joiden kumoamista on vaadittu, ovat sellaisia, että ne voidaan erottaa muusta toimesta.(85) Lisäksi erotettavuuden vaatimus ei ole riittävä, jos toimen osittaisesta kumoamisesta seuraa, että sen pääsisältöä on muutettava.(86) Unionin tuomioistuimen mukaan toimen kumoaminen osittain edellyttää siis kahden vaatimuksen täyttymistä: niiden osien, jotka on kumottava, on oltava erotettavissa muista ja toimen oikeudellisen sisällön on pysyttävä ennallaan.

132. Katson, että nyt esillä olevassa asiassa syrjintäkiellon periaatteen loukkaaminen johtaa ensisijaisesti siihen, että asetuksen N:o 530/2008 1 ja 2 artikla, joiden vuoksi Espanjan kurenuotta-aluksia kohdellaan suopeammin kuin muita kyseisessä asetuksessa mainittuja aluksia, ovat pätemättömiä. Asetuksen 1 ja 2 artikla ovat yhdessä tarkasteltuina syrjintäkiellon periaatteen vastaisia, minkä vuoksi ne on kumottava.

133. Jos unionin tuomioistuin ei suhteellisuusperiaatteen mukaisuutta arvioidessaan (neljäs ja viides ennakkoratkaisukysymys) kumoa 3 artiklaa, katson, että se on kumottava asetuksen N:o 530/2008 1 ja 2 artiklan kumoamisen seurauksena. Toimenpide, jolla tonnikalojen purkaminen kielletään, on nimittäin merkityksetön, jos sen oikeudellinen perusta, joka on tonnikalan kalastuksen kieltäminen, ei ole perusteltu.(87) Koska kuitenkin itsekin katson, että asetuksen N:o 530/2008 3 artikla on pätemätön jo suhteellisuusperiaatteen loukkaamisen vuoksi, vain tämän asetuksen 1 ja 2 artikla on kumottava.

134. Katson näin ollen, että asetuksen N:o 530/2008 1 ja 2 artikla ovat pätemättömiä, koska ne ovat vastoin EY 12 artiklassa tarkoitetun kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kiellon periaatetta.

2.       Eron tekeminen asetuksessa N:o 530/2008 mainittujen alusten ja muiden alusten välillä

135. On tarkasteltava myös asetuksessa N:o 530/2008 mainittujen (siis Kreikan, Italian, Ranskan, Kyproksen ja Maltan sekä Espanjan lipun alla purjehtivien) kurenuotta-alusten ja kaikkien muiden kurenuotta-alusten välillä tehdyn erottelun perusteltavuutta.(88)

136. Komissio on väittänyt suullisessa käsittelyssä, että Portugali ja muut jäsenvaltiot eivät pyydä tonnikalaa kurenuotta-aluksilla vaan muilla tavoin, ja vahvistanut, että kaikki jäsenvaltiot, jotka pyytävät tonnikalaa kurenuotta-aluksilla, on sisällytetty asetukseen N:o 530/2008.

137. Niinpä on todettava, että jäsenvaltiot, joita ei mainita asetuksessa N:o 530/2008, olivat objektiivisesti eri tilanteessa kuin kyseessä olevassa asetuksessa mainitut jäsenvaltiot. Näin ollen asetus N:o 530/2008 ei ole tältä osin syrjintäkiellon periaatteen vastainen.

F       Seitsemäs, kahdeksas ja yhdeksäs ennakkoratkaisukysymys

138. Seitsemännellä, kahdeksannella ja yhdeksännellä ennakkoratkaisukysymyksellä, joita on niiden samankaltaisen ongelmanasettelun vuoksi tarkasteltava yhdessä, kansallinen tuomioistuin tiedustelee lähinnä sitä

–        onko ensinnäkin asetus N:o 530/2008 pätemätön sillä perusteella, että sitä annettaessa yhtäältä ei ole otettu huomioon tehokkaan oikeussuojan periaatetta, sellaisena kuin se on taattu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa, ja sillä perusteella, että toisaalta kontradiktorista periaatetta, joka on yhteisön oikeuden yleinen oikeusperiaate, ei ole noudatettu siltä osin kuin niille, joita asia koskee, ja jäsenvaltioille ei ole annettu tilaisuutta esittää kirjallisia huomautuksiaan ennen päätöksen tekemistä

–        onko toiseksi asetus N:o 530/2008 pätemätön sen vuoksi, että se on annettu asetuksen N:o 2371/2002 7 artiklan nojalla, joka on perusoikeuskirjan 47 artiklassa taatun tehokkaan oikeussuojan periaatteen ja kontradiktorisen periaatteen, joka on yhteisön oikeuden yleinen oikeusperiaate, vastainen?

139. Erityisesti yhdeksännen ennakkoratkaisukysymyksen osalta haluaisin korostaa sitä, että – kuten neuvosto on suullisessa käsittelyssä todennut – tämä kysymys koskee todellakin vain asetuksen N:o 2371/2002 7 artiklan 2 kohdan, joka ei ole tässä asiassa merkityksellinen, pätevyyttä. Kansallisen tuomioistuimen esittämä kysymys on kuitenkin ymmärrettävä niin, että siinä kysytään, onko asetuksen N:o 2371/2002 7 artikla ristiriidassa tehokkaan oikeussuojan periaatteen ja kontradiktorisen periaatteen kanssa sen vuoksi, että siinä annetaan muille jäsenvaltioille oikeus tulla kuulluiksi vain silloin, kun menettely aloitetaan jonkin jäsenvaltion asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä, mutta ei silloin, kun menettely aloitetaan komission aloitteesta.

140. Niinpä ensinnäkin on selvitettävä, onko asetus N:o 530/2008 mainittujen periaatteiden vastainen, ja sen jälkeen, onko asetuksen N:o 2371/2002 7 artikla näiden periaatteiden vastainen – kummassakin tapauksessa sillä edellytyksellä, että asetuksen N:o 2371/2002 7 artiklan 1 kohta on asianmukainen oikeudellinen perusta asetuksen N:o 530/2008 antamiselle.

1.       Onko asetus N:o 530/2008 tehokkaan oikeussuojan periaatteen ja kontradiktorisen periaatteen vastainen?

a)       Tehokkaan oikeussuojan periaatteen oletettu loukkaaminen

141. Aluksi on kiinnitettävä huomiota siihen, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tehokkaan oikeussuojan periaate on jäsenvaltioiden yhteisestä valtiosääntöperinteestä johtuva yhteisön oikeuden yleinen periaate, ja se on vahvistettu ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 ja 13 artiklassa(89) sekä Nizzassa 7.12.2000 julistetun Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa.(90) Näin ollen perusoikeuskirjan 47 artiklan 1 kohdassa määrätään, että jokaisella, jonka unionin oikeudessa taattuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava tässä artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti käytettävissään tehokkaat oikeussuojakeinot tuomioistuimessa.

142. En näe, miten se seikka, että asianomaisilla osapuolilla ja jäsenvaltioilla ei ole ollut mahdollisuutta esittää kirjallisia huomautuksia ennen riidanalaisen asetuksen antamista, voisi olla vastoin tehokkaan oikeussuojan periaatetta. Tämä periaate koskee nimittäin toimen toteuttamisen jälkeistä oikeussuojaa. Tällainen oikeussuoja taataan sekä jäsenvaltioille että asianomaisille osapuolille (luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt) sitä kautta, että tällaiset oikeussubjektit voivat riitauttaa EY 230 artiklan toisessa ja neljännessä kohdassa(91) asetetuin edellytyksin tällaisen toimen kumoamiskanteella, kuten myös kansallinen tuomioistuin voi vireillä olevassa menettelyssä esittää unionin tuomioistuimelle yhteisön toimen pätevyyttä koskevan ennakkoratkaisukysymyksen. Katson näin ollen, että asetusta N:o 530/2008 annettaessa kirjallisten huomautusten esittämisee mahdollisuuden puuttumisella ei ole loukattu tehokkaan oikeussuojan periaatetta.

b)       Kontradiktorisen periaatteen oletettu loukkaaminen

143. Kontradiktorisen periaatteen oletetun loukkaamisen yhteydessä on selvitettävä, onko asetus N:o 530/2008 tämän periaatteen vastainen yhtäältä jäsenvaltioihin nähden ja toisaalta saman asetuksen 3 artiklassa mainittuihin asianomaisiin osapuoliin nähden.

i)       Kontradiktorisen periaatteen noudattaminen jäsenvaltioihin nähden

144. Siltä osin kuin kyse on kontradiktorisen periaatteen noudattamisesta jäsenvaltioihin nähden unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että tätä periaatetta ei sovelleta pelkästään hallinto-alamaisiin vaan myös jäsenvaltioihin; jälkimmäisten osalta tämä periaate on tunnustettu menettelyissä, jotka yhteisöjen toimielin on käynnistänyt asianomaista jäsenvaltiota vastaan.(92) Kontradiktorista periaatetta sovelletaan siis vain silloin, kun yhteisön toimielin aloittaa menettelyn jäsenvaltiota vastaan, esimerkiksi EY 228 artiklaan perustuvan menettelyn,(93) tai valtiontukimenettelyn.(94) Komission asetus on sitä vastoin pääsääntöisesti yleisesti sovellettava lainsäädäntötoimi, jonka antamismenettelyssä toimen toteuttaneella komissiolla ei ole yleistä velvollisuutta antaa asianomaisille osapuolille tai jäsenvaltioille oikeutta tulla kuulluiksi asetuksen osalta. EY 249 artiklan toisen kohdan(95) mukaisesti asetus pätee yleisesti. Se on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

145. Tämän lisäksi on otettava huomioon, että oikeudellinen perusta, jonka nojalla asetus N:o 530/2008 annettiin – eli asetuksen N:o 2371/2002 7 artiklan 1 kohta –, koskee kiireellisten toimenpiteiden toteuttamista komission aloitteesta.(96) Koska kyse on kiireellisistä toimista, se että jäsenvaltioilla olisi mahdollisuus ottaa kantaa, saattaisi pitkittää suhteettomasti kiireellisten toimenpiteiden toteuttamista ja nämä toimet menettäisivät merkityksensä. Näille toimille on nimenomaan ominaista se, että ne toteutetaan nopeasti ilman tarpeettomia viivytyksiä, millä varmistetaan niiden tehokkuus.(97)

146. Olen näin ollen sitä mieltä, ettei asetus N:o 530/2008 ole kontradiktorisen periaatteen vastainen jäsenvaltioihin nähden.

ii)     Kontradiktorisen periaatteen noudattaminen muihin asianomaisiin osapuoliin nähden

147. Siltä osin kuin kyse on kontradiktorisen periaatteen noudattamisesta asetuksen N:o 530/2008 3 artiklassa mainittuihin muihin asianomaisiin osapuoliin nähden on korostettava sitä, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kontradiktorista periaatetta sovelletaan kaikkiin menettelyihin, jotka voivat johtaa unionin toimielimen päätökseen, joka vaikuttaa huomattavasti tietyn henkilön etuihin.(98) Kuten tämän ratkaisuehdotuksen 144 kohdassa todetaan, myös tässä yhteydessä on korostettava sitä, että komission asetus on pääsääntöisesti yleisesti sovellettava lainsäädäntötoimi. Se voi sisältönsä perusteella olla myös yksilöä koskeva lainsäädäntötoimi, jos ilmenee, että siihen sisältyy tosiasiassa päätös tai useita päätöksiä, jotka koskevat yksityisiä suoraan ja erikseen.(99) Mielestäni edellytys yksilöllisestä vaikutuksesta ei nyt esillä olevassa asiassa täyty, koska asetuksen N:o 530/2008 3 artikla koskee yleisesti kaikkia niitä yhteisön toimijoita, jotka saattaisivat purkaa, panna altaaseen lihotettavaksi tai kasvatettavaksi ja jälleenlaivata tonnikalaa.(100) Näin ollen en voi pitää asetusta N:o 530/2008 päätöksenä vaan yleisesti sovellettavana toimena, jonka yhteydessä komission ei tarvitse taata oikeutta tulla kuulluiksi kyseisen asetuksen 3 artiklassa mainituille asianomaisille osapuolille.

148. Tämän jälkeen on todettava, kuten oikeuskäytännöstä ilmenee, että myös silloin, kun asetus koskee asianomaisia suoraan ja erikseen ja ne voivat riitauttaa sen EY 230 artiklan neljännen kohdan nojalla,(101) tästä määräyksestä ei voida johtaa automaattisesti yksityisten oikeutta tulla kuulluksi ennen tällaisen toimenpiteen antamista.(102)

149. Lisäksi on – tämän ratkaisuehdotuksen 145 kohdan kanssa analogisesti – todettava, että kaikille asianomaisille osapuolille tarjottu mahdollisuus tulla kuulluiksi pitkittäisi samaten suhteettomasti asetuksen N:o 2371/2002 7 artiklan 1 kohdassa säädettyjen kiireellisten toimenpiteiden – toimenpiteiden, jotka on toteutettava nopeasti ilman tarpeettomia viivytyksiä, millä taataan niiden tehokkuus – toteuttamista.

150. Katson näin ollen, että asetus N:o 530/2008 ei ole kuulemisperiaatteen vastainen asetuksen 3 artiklassa mainittuihin asianomaisiin osapuoliin nähden.

2.       Onko asetuksen N:o 2371/2002 7 artikla tehokkaan oikeussuojan periaatteen ja kontradiktorisen periaatteen vastainen?

151. Mielestäni myöskään asetuksen N:o 2371/2002 7 artikla ei ole tehokkaan oikeussuojan periaatteen ja kontradiktorisen periaatteen vastainen.

a)       Tehokkaan oikeussuojan periaatteen oletettu loukkaaminen

152. Tehokkaan oikeussuojan periaatteen oletetun loukkaamisen osalta haluaisin viitata tämän ratkaisuehdotuksen 141 ja 142 kohtaan sisältyviin perusteluihin. Samoista, niissä esitetyistä syistä katson, ettei asetuksen N:o 2371/2002 7 artikla ole tehokkaan oikeussuojan periaatteen vastainen.

b)       Kontradiktorisen periaatteen väitetty loukkaaminen

153. Olen samoin sitä mieltä, ettei asetuksen N:o 2371/2002 7 artikla ole kontradiktorisen periaatteen vastainen tai loukkaa asianomaisten osapuolten ja jäsenvaltioiden oikeutta tulla kuulluiksi.

154. Siltä osin kuin kyse on asianomaisten osapuolten (luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden) oikeudesta tulla kuulluiksi, haluaisin viitata tämän ratkaisuehdotuksen 145 ja 149 kohtaan. Jos kaikilla asianomaisilla osapuolilla (luonnollisilla henkilöillä ja oikeushenkilöillä) olisi oikeus tulla kuulluiksi kiireellisten toimenpiteiden toteuttamismenettelyssä, se pitkittäisi suhteettomasti menettelyä, jolla toteutetaan kiireellisiä toimenpiteitä elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämiseksi, ja alentaisi merkittävästi toimien tehokkuutta.

155. Komissio voi asetuksen N:o 2371/2002 7 artiklan 1 kohdan nojalla toteuttaa kiireellisiä toimenpiteitä elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämiseksi jonkin jäsenvaltion perustellusta pyynnöstä tai omasta aloitteestaan. Asetuksen N:o 2371/2002 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti jäsenvaltio toimittaa pyyntönsä samanaikaisesti komissiolle, muille jäsenvaltioille ja asianomaisille alueellisille neuvoa-antaville toimikunnille, jotka voivat toimittaa kirjalliset huomautuksensa komissiolle viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

156. Kun jokin jäsenvaltio esittää pyynnön kiireellisiin toimenpiteisiin ryhtymisestä, muut jäsenvaltiot voivat siis asetuksen N:o 2371/2002 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti esittää kirjallisia huomautuksia. Sitä vastoin silloin kun komissio toteuttaa omasta aloitteestaan kiireellisiä toimenpiteitä, jäsenvaltiot eivät voi toimittaa kirjallisia huomautuksia. Tällainen järjestely voi ensi arviolta vaikuttaa epäjohdonmukaiselta, mutta katson kuitenkin, että se, että jäsenvaltiot eivät voi esittää kirjallisia huomautuksia komission toteuttaessa omasta aloitteestaan kiireellisiä toimenpiteitä, ei loukkaa niiden oikeutta tulla kuulluiksi.

157. On nimittäin otettava huomioon, että jos jokin jäsenvaltio ehdottaa kiireellisten toimenpiteiden toteuttamista, on selvää, ettei komissio ole huomannut niiden tarpeellisuutta, jolloin muiden jäsenvaltioiden kanta voi auttaa sitä objektiivisen käsityksen muodostamisessa ja samalla estää yhtä jäsenvaltiota käyttämästä väärin sen mahdollisuuden ehdottaa kiireellisten toimenpiteiden toteuttamista. Tilanne on toinen, kun kiireellisiä toimenpiteitä toteutetaan komission omasta aloitteesta. Tässä tapauksessa kiireellisten toimenpiteiden tarve on niin selvä, että komissiokin, jolla on toimivalta toteuttaa käytössään olevien tietojen perusteella kiireellisiä toimenpiteitä, on sen jo huomannut.

158. Katson näin ollen, että asetuksen N:o 2371/2002 7 artikla ei ole millään tavoin kontradiktorisen periaatteen vastainen.

G       Kymmenes ennakkoratkaisukysymys

159. Kymmenes ennakkoratkaisukysymys esitetään vain toissijaisesti, joten unionin tuomioistuimen ei tarvitse vastata siihen, jos asetus N:o 530/2008 kumotaan. Tarkastelen kuitenkin seuraavaksi tätä kysymystä siltä varalta, että unionin tuomioistuin ei kumoa kyseessä olevaa asetusta.

160. Kymmenennellä ennakkoratkaisukysymyksellään kansallinen tuomioistuin tiedustelee, onko siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin katsoo, että asetus N:o 530/2008 on pätevä, tämän asetuksen 3 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että yhteisön toimijoita kielletään sillä purkamasta, panemasta altaaseen lihotettavaksi tai kasvatettavaksi ja jälleenlaivaamasta yhteisön vesillä ja yhteisön satamissa tonnikalasaaliita, jotka ovat kolmansien maiden lipun alla purjehtivien kurenuotta-alusten Atlantin valtamerellä pituuspiirin 45° läntistä pituutta itäpuolella sekä Välimerellä pyytämiä.

161. Mielestäni tähän kysymykseen on vastattava myöntävästi.

162. Yhtäältä tällaisen tulkinnan vahvistaa asetuksen N:o 530/2008 3 artiklan 1 kohdan sanamuoto, jossa puhutaan yleensä ”kurenuotta-aluksista” eikä nimenomaisesti Kreikan, Ranskan, Italian, Kyproksen ja Maltan lipun alla purjehtivista kurenuotta-aluksista. Näin ollen tämä säännös on muotoiltu tietoisesti eri tavoin kuin saman asetuksen 1 artiklan 1 kohta, jossa mainitaan nimenomaisesti jäsenvaltiot, joita asetuksella tarkoitetaan. Asetuksen N:o 530/2008 3 artiklan 1 kohdasta ilmenee siten selvästi, että sillä tarkoitetaan kaikkia aluksia, eikä pelkästään mainittujen jäsenvaltioiden aluksia.

163. Toisaalta tähän tulokseen päästään myös tulkitsemalla kyseessä olevaa säännöstä systemaattisesti. Asetuksen N:o 530/2008 3 artiklan 2 kohdassa viitataan, toisin kuin sen yleisesti muotoillussa 1 kohdassa, vain yhteen jäsenvaltioon, Espanjaan. Systemaattisen tulkinnan perusteella voidaan siis päätellä, että komissio olisi – halutessaan asetuksen 3 artiklan 1 kohdan viittaavan vain tiettyihin jäsenvaltioihin – vahvistanut nimenomaisesti tämän myös asetustekstissä.

164. Lisäksi komissiokin on vahvistanut, että asetuksen N:o 530/2008 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että sillä tarkoitetaan minkä tahansa muun maan kuin Espanjan kurenuotta-alusten pyytämien tonnikalasaaliiden purkamista koskevaa kieltoa.

165. Mielestäni kymmenes ennakkoratkaisukysymys tulee siis ratkaista siten, että asetuksen N:o 530/2008 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava niin, että sillä yhteisön toimijoita kielletään hyväksymästä kolmansien valtioiden, jotka eivät ole yhteisön jäsenvaltioita, lipun alla purjehtivien kurenuotta-alusten Atlantin valtamerellä pituuspiirin 45° läntistä pituutta itäpuolella sekä Välimerellä pyytämien tonnikalasaaliiden purkaminen, altaaseen lihotettavaksi tai kasvatettavaksi paneminen ja jälleenlaivaaminen yhteisön vesillä tai satamissa.

VII  Ratkaisuehdotus

166. Kaikkien edellä mainittujen seikkojen perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Prim’Awla tal-Qorti Civilin (Malta) esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

1)         Tonnikalaa Atlantin valtamerellä pituuspiirin 45° läntistä pituutta itäpuolella sekä Välimerellä kalastavia kurenuotta-aluksia koskevista kiireellisistä toimenpiteistä 12.6.2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 530/2008 oikeudellisen perustan ja perustelujen asianmukaisuutta tutkittaessa ei ole ilmennyt mitään seikkoja, jotka voisivat vaikuttaa asetuksen pätevyyteen.

2)         Asetus N:o 530/2008 ei loukkaa pääasian kantajan kaltaisten toimijoiden luottamuksensuojaa.

3)         Asetuksen N:o 530/2008 3 artikla on pätemätön suhteellisuusperiaatteen loukkaamisen vuoksi.

4)         Asetuksen N:o 530/2008 1 ja 2 artikla ovat pätemättömiä sen takia, että ne ovat vastoin EY 12 artiklassa tarkoitetun kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kiellon periaatetta.

5)         Asetus N:o 530/2008 ja elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 7 artikla eivät ole tehokkaan oikeussuojan periaatteen ja kontradiktorisen periaatteen vastaisia.

1 – Alkuperäinen kieli: sloveeni.

2 – EUVL L 155, s. 9.

3 – Lissabonissa 13.12.2007 allekirjoitetun Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta tehdyn Lissabonin sopimuksen (EUVL C 306, s. 1) tultua voimaan 1.12.2009 ennakkoratkaisumenettelyihin sovelletaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 267 artiklaa.

4 – Asiassa T-329/08, AJD Tuna v. komissio, 12.8.2008 nostettu kanne.

5 – Asiassa T-305/08, Italia v. komissio, 11.8.2008 nostettu kanne.

6 – Ks. yhdistetyt asiat T-313/08–T-318/08 ja T-320/08–T-328/08, Veromar di Tudisco Alfio & Salvatore ym. v. komissio, määräys 30.11.2009 (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

7 – EYVL L 261, s. 1.

8 – EYVL L 358, s. 59.

9 – Sopimusteksti on julkaistu EYVL:ssä 1986, L 162, s. 34.

10 – Atlantin tonnikalojen suojelusta tehdyn yleissopimuksen 3 artiklan 1 kohta.

11 – Atlantin tonnikalojen suojelusta tehdyn yleissopimuksen 8 artiklan 1 kohdan a alakohta.

12 – EYVL L 162, s. 33.

13 – EUVL L 340, s. 8.

14 – EUVL L 19, s. 1.

15 – EUVL L 134, s. 11.

16 – Komissio viittaa tällä asiassa C-120/99, Italia v. neuvosto, 25.10.2001 annettuun tuomioon (Kok., s. I-7997, 28 ja 29 kohta).

17 – Tonnikalaan kohdistuvan uhan osalta ks. esim. YK:n elintarvikejärjestön julkaisu vuodelta 1995, ”Examen de la situation mondiale des espèces de grands migrateurs et des stocks chevauchants”, FAO document technique sur les pêches 337, 1995, s. 36.

18 – Ks. esim. seuraavat julkaisut: Biodiversity: My Hotel in Action. A Guide to Sustainable Use of Biological Resources, International Union for Conservation of Nature, Gland, 2008, s. 64 ja Deere, C., Net Gains:Linking Fisheries Management, International Trade and Sustainable Development, IUCN, Washington, 2000, s. 37. Ks. myös Barnosky, A. D., Heatstroke: Nature in an Age of Global Warming, Island Press, Washington, 2009, s. 50 ja Lévêque, C., La biodiversité au quotidien: Le développement durable à l’épreuve des faits, Éditions Quae, Versailles, 2008, s. 173.

19 – Tähän olisi lisättävä, että myös oikeuskirjallisuudessa on kiinnitetty huomiota siihen, että tonnikalaa kalastetaan selvästi liikaa ja tämän kalalajin kuolleisuutta olisi välttämätöntä vähentää ainakin 25 %. Ks. Markus, T., European fisheries law: from promotion to management, Europa Law Publishing, Groningen, 2009, s. 13.

20 – Ks. asetuksen N:o 1559/2007 johdanto-osan kolmas perustelukappale.

21 – Ks. asetuksen N:o 1559/2007 3 artikla.

22 – Asetuksen N:o 1559/2007 5 artiklan 1 ja 2 kohdassa kielletään tonnikalan kalastus Itä-Atlantilla ja Välimerellä suurilla pelagisilla pitkäsiima-aluksilla, joiden pituus on yli 24 metriä, ja kurenuotta-aluksilla 1.7. ja 31.12.2007 välisenä aikana.

23 – Ks. asetuksen N:o 1559/2007 7 artikla.

24 – Ks. asetuksen N:o 1559/2007 17 artikla.

25 – Tähän on lisättävä, että toinen ennakkoratkaisukysymys koskee sitä, onko asetus N:o 530/2008 asianmukaisesti perusteltu olemassa olevan oikeudellisen perustansa osalta (asetuksen N:o 2371/2002 7 artiklan 1 kohta). Ennen kuin otetaan kantaa tämän asetuksen perustelujen asianmukaisuuteen, on kuitenkin arvioitava sitä, onko asetuksen N:o 2371/2002 7 artiklan 1 kohta asianmukainen oikeudellinen perusta asetuksen N:o 530/2008 antamiseksi.

26 – Tähän on tarpeen lisätä, että oikeuskäytännöstä ilmenee, että EY 253 artiklassa vahvistettu perusteluvelvollisuus on erotettava itse perustelujen aineellisesta paikkansapitävyydestä, joka koskee riidanalaisen toimen oikeudellisen perustan lainmukaisuutta. Ks. tästä C-113/00, Espanja v. komissio, tuomio 19.9.2002 (Kok., s. I-7601, 47 kohta) ja asia C-479/07, Ranska v. neuvosto, tuomio 5.3.2009 (50 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

27 – EUVL L 97, s. 31.

28 – Kiireellisistä toimenpiteistä ICES-suuralueen VIII sardellikannan suojelemiseksi ja elvyttämiseksi 1.7.2005 annettu komission asetus (EY) N:o 1037/2005 (EUVL L 171, s. 24). Haluan lisäksi todeta, ettei komissio ole toteuttanut tähän mennessä pelkästään tietyn lajin kalastusta koskevia kieltotoimenpiteitä vaan myös meren ekosysteemien, esim. koralliriuttojen, säilyttämistoimenpiteitä. Ks. tästä esim. syvänmeren koralliriuttojen suojelemisesta troolaamisen vaikutuksilta Skotlannin luoteispuolella 20.8.2003 annettu komission asetus (EY) N:o 1475/2003 (EUVL L 211, s. 14) ja syvänmeren koralliriuttojen suojelemisesta troolaamisen vaikutuksilta Skotlannin luoteispuolella annetun asetuksen (EY) N:o 1475/2003 soveltamisen jatkamisesta kuudella kuukaudella 16.2.2004 annettu komission asetus (EY) N:o 263/2004 (EUVL L 46, s. 11).

29 – Ks. vastaavasti asia C-122/94, komissio v. neuvosto, tuomio 29.2.1996 (Kok., s. I-881, 18 kohta); asia C-4/96, NIFPO ja Northern Ireland Fishermen’s Federation, tuomio 19.2.1998 (Kok., s. I-681, 41 ja 42 kohta); asia C-179/95, Espanja v. neuvosto, tuomio 5.10.1999 (Kok., s. I-6475, 29 kohta); asia C-120/99, Italia v. neuvosto, tuomio 25.10.2001 (Kok., s. I-7997, 44 kohta) ja asia C-343/07, Bavaria ja Bavaria Italia, tuomio 2.7.2009 (84 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Ks. myös asiassa C-34/08, Azienda Agricola Disarò Antonio ym, 3.3.2009 esittämäni ratkaisuehdotus, tuomio 14.5.2009), 47 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

30 – Ks. mm. asia C-189/01, Jippes ym., tuomio 12.7.2001 (Kok., s. I‑5689, 80 kohta); asia C-304/01, Espanja v. komissio, tuomio 9.9.2004 (Kok., s. I-7655, 23 kohta) ja asia C-535/03, Unitymark in North Sea Fishermen’s Organisation, tuomio 23.3.2006 (Kok., s. I-2689, 55 kohta).

31 – Ks. mm. asia C-127/07, Arcelor Atlantique et Lorraine ym, tuomio 16.12.2008 (Kok., s. I-9895, 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

32 – Ks. vastaavasti mm. asia C-58/08, Vodafone ym., tuomio 8.6.2010 (53 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja edellä alaviitteessä 31 mainittu asia Arcelor Atlantique et Lorraine ym., tuomion 31 kohta.

33 – AJD Tuna -yhtiön kirjallisten huomautusten liite 5: ICCAT Circular 1995/08.

34 – Tällä perusteella Kroatia on ICCAT:lle ilmoitettujen saaliiden osalta kalastanut kiintiöstään 98,91 & ja Marokko sitä vastoin 87,32 %. Ks. AJD Tuna -yhtiön kirjallisten huomautusten liite 5: ICCAT Circular 1995/08.

35 – Tämän mukaan Tunisia on kalastanut kiintiöstään 107,20 % ja Libya puolestaan 105,58 %.

36 – Ks. Report for biennal period, 2008–09, osa II (2009) – Nide 2, saatavilla internetosoitteesta www.iccat.int/Documents/BienRep/REP_EN_08-09_II_2.pdf.

37 – Ibid., s. 119.

38 – Ibid, s. 120.

39 – Ibid., s. 119. Lisättäköön vielä, että mahdolliset saaliit määritetään kalastuslaivaston kapasiteetin perusteella; oikeuskirjallisuudessa korostetaan, että johtuen kalastuslaivaston ylikapasiteetista (annettuihin kiintiöihin nähden), liikakalastus on yhteisen kalastuspolitiikan keskeinen ongelma. Ks. tässä yhteydessä Berg, A., Implementing and Enforcing European Fisheries Law: The Implementation and the Enforcement of the Common Fisheries Policy in the Netherlands and in the United Kingdom, Kluwer, Haag, 1999, s. 38 edellä alaviitteessä 19 mainittu Markus, T., s. 13. Ks. myös vihreä kirja ”Yhteisen kalastuspolitiikan uudistus” (KOM(2009) 163 lopullinen), s. 5, jossa todetaan, että Euroopassa kannat ovat jo yli vuosikymmenen ajan olleet ylikalastuksen kohteena ja kalastuslaivastot ovat liian suuria saatavilla oleviin kalavaroihin nähden.

40 – Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 68 kohta.

41 – Ks. asetuksen N:o 2371/2002 2 artikla.

42 – Ks. asetuksen N:o 2371/2002 3 artiklan i kohta.

43 – Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen SEUT 293 artiklan 2 kohta.

44 – Ks. vastaavasti asia C-288/96, Saksa v. komissio, tuomio 5.10.2000 (Kok., s. I-8237, 82 kohta) sekä yhdistetyt asiat C-15/98 ja C-105/99, Italia ja Sardegna Lines v. komissio, tuomio 19.10.2000 (Kok., s. I-8855, 65 kohta). Oikeuskirjallisuudesta ks. esim. Schwarze, J. (toim.), EU-Kommentar, 2. painos, Nomos, Baden-Baden, 2009, s. 1919, 5 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

45 – Ks. mm. asia C-120/99, Italia v. neuvosto, tuomio 25.10.2001 (Kok., s. I-7997, 29 kohta).

46 – Ks. vastaavasti erityisesti asia C-56/93, Belgia v. komissio, tuomio 29.2.1996 (Kok., s. I-723, 86 kohta); asia C-367/95 P, komissio v. Sytraval ja Brink’s France, tuomio 2.4.1998 (Kok., s. I-1719, 63 kohta); asia C-310/99, Italia v. komissio, tuomio 7.3.2002 (Kok., s. I-2289, 48 kohta); asia C-5/01, Belgia v. komissio, tuomio 12.12.2002 (Kok., s. I-11991, 68 kohta) ja asia C-479/07, Ranska v. neuvosto, tuomio 5.3.2009 (49 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

47 – Ks. mm. asia C-168/98, Luxemburg v. komissio ja neuvosto, tuomio 7.11.2000 (Kok., s. I-9131, 62 kohta); asia C-361/01 P, Kik, tuomio 9.9.2003 (Kok., s. I-8283, 102 kohta) ja edellä alaviitteessä 30 mainittu asia Espanja v. komissio, tuomion 51 kohta.

48 – Mainittu edellä alaviitteessä 27.

49 – EUVL L 171, s. 24.

50 – EUVL L 247, s. 9.

51 – EUVL L 211, s. 14.

52 – Ks. vastaavasti mm. asia 265/85, Van den Bergh ja Jurgens v. komissio, tuomio 11.3.1987 (Kok., s. 1155, 44 kohta); yhdistetyt asiat C-37/02 ja C-38/02, Di Lenardo ja Dilexport, tuomio 15.7.2004 (Kok., s. I-6911, 70 kohta); asia C-342/03, Espanja v. neuvosto, tuomio 10.3.2005 (Kok., s. I-1975, 47 kohta) ja asia C-167/06 P, Komninou ym., tuomio 25.10.2007 (Kok., s. I-141, 63 kohta).

53 – Ks. vastaavasti mm. edellä alaviitteessä 52 mainittu asia Komninou ym., tuomion 63 kohta.

54 – Ks. vastaavasti mm. asia C-506/03, Saksa v. komissio, tuomio 24.11.2005 (58 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa); ja yhdistetyt asiat C-182/03 ja C-217/03, Belgia ja Forum 187 v. komissio, tuomio 22.6.2006 (Kok., s. I-5479, 147 kohta) sekä edellä alaviitteessä 52 mainittu asia Komninou ym., tuomion 63 kohta.

55 – Ks. vastaavasti mm. edellä alaviitteessä 52 mainittu asia Van den Bergh ja Jurgens v. komissio, tuomion 44 kohta; asia C-22/94, Irish Farmers Association ym. v. Minister for Agriculture, Food and Forestry, Ireland ja Attorney General, tuomio 15.4.1997 (Kok., s. I-1809, 25 kohta) sekä edellä alaviitteessä 54 mainitut yhdistetyt asiat Belgia ja Forum 187 v. komissio, tuomion 147 kohta.

56 – Ks. vastaavasti asia C-33/08, Agrana Zucker, tuomio 11.6.2009 (31 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa); asia C-310/04, Espanja v. neuvosto, tuomio 7.9.2006 (Kok., s. I-7285, 97 kohta); edellä alaviitteessä 30 mainittu asia Jippes ym, tuomion 81 kohta; yhdistetyt asiat C-133/93, C-300/93 ja C-362/93, Crispoltoni ym., tuomio 5.10.1994 (Kok., s. I-4863, 41 kohta) ja asia C-331/88, Fedesa ym., tuomio 13.11.1990 (Kok., s. I-4023, 13 kohta).

57 – Tällaisen kolmivaiheisen suhteellisuusperiaatteen arvioimisperusteesta ks. mm. asiassa C-365/08, Agrana Zucker, 21.1.2010 esittämäni ratkaisuehdotus, tuomio 20.5.2010, 60 kohta), ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Suhteellisuusperiaatteen kolmivaiheista mallista osalta ks. oikeuskirjallisuudesta esim. Simon, D., Le contrôle de proportionnalité exercé par la Cour de Justice des Communautés Européennes, Petites affiches, nro 46/2009, s. 17, 20 kohta ja sitä seuraavat kohdat; de Búrca, G., ”The Principle of Proportionality and its Application in EC Law”, Yearbook of European Law, nide 13, 1993, s. 113 ja Van Gerven, W., ”The Effect of Proportionality on the Actions of Member States of the European Community: National Viewpoints from Continental Europe”, teoksessa Ellis, E., The Principle of Proportionality in the Laws of Europe, Oxford ja Portland, 1999, s. 37.

58 – Ks. mm. edellä alaviitteessä 30 mainitut asia Jippes ym., tuomion 30 kohta, asia Espanja v. komissio, tuomion 23 kohta ja asia Unitymark in North Sea Fishermen’s Organisation, tuomion 55 kohta.

59 – Ks. mm. edellä alaviitteessä 56 mainitut asia Fedesa ym., tuomion 14 kohta ja yhdistetyt asiat Crispoltoni ym., tuomion 42 kohta; edellä alaviitteessä 30 mainittu asia Jippes ym., tuomion 82 kohta sekä asia C-344/04, IATA ja ELFAA, tuomio 10.1.2006 (Kok., s. I-403, 80 kohta).

60 – Mainittu edellä alaviitteessä 29, ratkaisuehdotuksen 61 kohta.

61 – Mainittu edellä alaviitteessä 57, ratkaisuehdotuksen 64 kohta.

62 – Yhdistetyt asiat C-5/06 ja C-23/06–C-36/06, tuomio 8.5.2008 (Kok., s. I-3231, ratkaisuehdotuksen 65 kohta).

63 – Lisäksi on todettava, että tutkiessaan sitä, onko unionin asetus yhteisön lainsäätäjän laajasta harkintavallasta huolimatta pätevä, yhteisöjen tuomioistuin on myös edellä alaviitteessä 32 mainitussa asiassa Vodafone ym. antamassaan tuomiossa (51 ja 71 kohta) noudattanut oikeasuhteisuuden arvioinnissa kolmivaiheista menetelmää, sillä se on arvioinut toimenpiteen soveltuvuutta (55–60 kohta), tarpeellisuutta (61–68 kohta) ja oikeasuhteisuutta suppeassa merkityksessä (69 kohta).

64 – Ks. edellä alaviitteessä 29 mainitussa asiassa Azienda Agricola Disarò Antonio ym. (63 kohta) ja edellä alaviitteessä 57 mainitussa asiassa Agrana Zucker (mainittu edellä alaviitteessä 57, 66 kohta) esittämäni ratkaisuehdotukset.

65 – Ibid..

66 – Ks. edellä alaviitteessä 29 mainitussa asiassa Azienda Agricola Disarò Antonio ym. (64 kohta) ja edellä alaviitteessä 57 mainitussa asiassa Agrana Zucker (70 kohta) esittämäni ratkaisuehdotukset.

67 – Ks. vastaavasti yhdistetyt asiat C-338/04, C-359/04 ja C-360/04, Placanica ym., tuomio 6.3.2007 (Kok., s. I-1891, 53 ja 58 kohta); asia C-500/06, Corporación Dermoestética, tuomio 17.7.2008 (Kok., s. I-5785, 39 ja 40 kohta) ja asia C-169/07, Hartlauer, tuomio 10.3.2009 (Kok., s. I-1721, 55 kohta), jotka liittyvät toki kansallisten lainsäädäntöjen oikeasuhteisuuden arviointiin mutta joita voidaan kuitenkin soveltaa analogisesti myös yhteisön toimenpiteiden oikeasuhteisuuden arvointiin. Ks. mm. myös julkisasiamies Kokottin 6.5.2010 asiassa C-499/08, Ingeniørforeningen, tuomio 12.10.2010, (ratkaisuehdotuksen 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

68 – Ks. edellä alaviitteessä 29 mainitussa asiassa Azienda Agricola Disarò Antonio ym. esittämäni ratkaisuehdotus, 37 kohta.

69 – Tältä osin kyse on tietenkin kumoamiskannetta koskevasta oikeuskäytännöstä, mutta on kuitenkin mahdollista soveltaa sitä analogisesti asiayhteyteen, jossa tutkitaan yhteisön toimen pätevyyttä koskevaa ennakkoratkaisukysymystä; ks. mm. asia C-29/99, komissio v. neuvosto, tuomio 10.12.2002 (Kok., s. I-11221, 45 ja 46 kohta); asia C-378/00, komissio v. parlamentti ja neuvosto, tuomio 21.1.2003 (Kok., s. I-937, 30 kohta) ja asia C-239/01, Saksa v. komissio, tuomio 30.9.2003 (Kok., s. I-10333, 33 kohta).

70 – Ks. mm. yhdistetyt asiat C-68/94 ja C-30/95, Ranska v. komissio, tuomio 31.3.1998 (Kok., s. I-1375, 257 kohta) sekä edellä alaviitteessä 69 mainitut asia komissio v. neuvosto, tuomion 46 kohta ja asia Saksa v. komissio, tuomion 34 kohta.

71 – Muista jäsenvaltioista tulee ennen kaikkea mieleen Portugali, jolle on asetuksen N:o 446/2008 liitteen perusteella jaettu 518,96 tonnin suuruinen kiintiö; muille asetuksessa N:o 530/2008 mainituille jäsenvaltioille on jaettu yhteensä vain 60 tonnin suuruinen kiintiö.

72 – Ks. mm. asia C-44/94, Fishermen’s Organisations ym., tuomio 17.10.1995 (Kok., s. I-3115, 46 kohta); yhdistetyt asiat C-87/03 ja C-100/03, Espanja v. neuvosto, tuomio 30.3.2006 (Kok., s. I-2915, 48 kohta); asia C-134/04, Espanja v. neuvosto, tuomio 19.4.2007 (Kok., s. I-54, 28 kohta) ja asia C-141/05, Espanja v. neuvosto, tuomio 8.11.2007 (Kok., s. I-9485, 40 kohta).

73 – Komissio on todennut suullisessa käsittelyssä, että tonnikaloja tavataan tietyn lämpöisessä meressä eli meren lämpötilan on oltava 17–24 ºC.

74 – Ks. komission kirjallisten huomautusten liitteessä 6 oleva 35 kohta.

75 – Ks. Report for biennal period, 2008-09, Part II (2009) – nide 2, joka on saatavilla internetosoitteessa www.iccat.int/Documents/BienRep/REP_EN_08-09_II_2.pdf, s. 125 ja 126 (BFT-Table 1. Estimated catches (t) of northern bluefin tuna (Thunnus thynnus) by major area, gear and flag).

76 – Ranskan osalta arvioitu saalismäärä oli vuonna 2008 Atlantin alueella 253 tonnia, Välimeren alueella sitä vastoin 2 670 tonnia, yhteensä siis 2 923 tonnia (ks. edellä alaviitteessä 75 mainittu raportti), mikä tarkoittaa 59,72:ta % Ranskan kiintiöstä, joka oli vuonna 2008 asetuksen N:o 446/2008 liitteen mukaan 4894,19 tonnia. Italian osalta arvioitu saalismäärä oli (Välimerellä) 2 234 tonnia (ks. edellä alaviitteessä 75 mainittu raportti), mikä tarkoittaa 53,67:ää % Italian kiintiöstä, joka oli vuonna 2008 asetuksen N:o 446/2008 liitteen mukaan 4 162,71 tonnia.

77 – Ks. komission kirjallisten huomautusten 32 kohta.

78 – Kursivointi tässä.

79 – Ks. komission kirjallisten huomautusten liite 6.

80 – Ks. asetuksen N:o 446/2008 liite.

81 – Ks. komission kirjallisten huomautusten 31 kohta.

82 – Kuten ilmenee komission kirjallisten huomautusten liitteestä 6.

83 – Asetuksen N:o 1559/2007 5 artiklan 1 ja 2 kohdassa kielletään tonnikalan kalastus Itä-Atlantilla ja Välimerellä suurilla pelagisilla pitkäsiima-aluksilla, joiden pituus on yli 24 metriä, ja kurenuotta-aluksilla 1.6. ja 31.12.2007 välisenä aikana.

84 – Tästä ovat osoituksena myös asetuksen N:o 3271/2002 7 artiklan 1 kohdan nojalla tähän asti toteutetut toimenpiteet. Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 67 kohdassa mainitut toimenpiteet.

85 – Tältä osin kyse on kumoamiskannetta koskevasta vakiintuneesta oikeuskäytännöstä, mutta on kuitenkin mahdollista soveltaa sitä analogisesti asiayhteyteen, jossa tutkitaan yhteisön toimen pätevyyttä koskevaa ennakkoratkaisukysymystä; ks. mm. edellä alaviitteessä 69 mainitut asia komissio v. neuvosto, tuomion 45 ja 46 kohta, asia komissio v. parlamentti ja neuvosto, tuomion 30 kohta ja asia Saksa v. komissio, tuomion 33 kohta.

86 – Ks. mm. edellä alaviitteessä 70 mainitut yhdistetyt asiat Ranska ym. v. komissio, tuomion 257 kohta sekä edellä alaviitteessä 69 mainitut asia komissio v. neuvosto, tuomion 46 kohta ja asia Saksa v. komisio, tuomion 34 kohta.

87 – Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 111–114 kohta.

88 – Asetuksen N:o 446/2008 liitteestä ilmenee, että Portugalille vahvistetu kiintiö oli 518,96 tonnia, kun taas muille jäsenvaltioille (pois lukien asetuksessa N:o 530/2008 mainitut jäsenvaltiot) vahvistettu kiintiö oli yhteensä 60 tonnia.

89 – Asia 222/84, Johnston, tuomio 15.5.1986 (Kok., s. 1651, Kok. Ep. VIII, s. 621, 18 ja 19 kohta); asia 222/86, Heylens ym., tuomio 15.10.1987 (Kok., s. 4097, Kok. Ep. IX, s. 225, 14 kohta); asia C-424/99, komissio v. Itävalta, tuomio 27.11.2001 (Kok., s. I-9285, 45 kohta); asia C-50/00 P, Unión de Pequeños Agricultores v. neuvosto, tuomio 25.7.2002 (Kok., s. I-6677, 39 kohta); asia C-467/01, Eribrand, tuomio 19.6.2003 (Kok., s. I-6471, 61 kohta); asia C-432/05, Unibet, tuomio 13.3.2007 (Kok., s. I-2271, 37 kohta) sekä yhdistetyt asiat C-402/05 P ja C-415/05 P, Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio, tuomio 3.9.2008 (Kok., s. I-6351, 335 kohta).

90 – EUVL 2010 C 83, s. 389.

91 – Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen SEUT 263 artiklan toinen ja neljäs kohta.

92 – Ks. mm. asia C-3/00, Tanska v. komissio, tuomio 20.3.2003 (Kok., s. I-2643, 46 kohta) sekä yhdistetyt asiat C-439/05 P ja C-454/05 P, Land Oberösterreich ja Itävalta v. komissio, tuomio 13.9.2007 (Kok., s. I-7141, 36 kohta).

93 – Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen SEUT 258 artikla.

94 – Julkisasiamies Sharpston toteaa esim. yhdistetyissä asioissa C-439/05 P ja C-454/05 P, Land Oberösterreich ja Itävalta v. komissio, 15.5.2007 esittämässään ratkaisuehdotuksessa (tuomio 13.9.2007, Kok., s. I-7141, 79 kohta), että tätä periaatetta sovelletaan mm. ”tapauksiin, joissa henkilön oikeuksiin tai etuihin voi vaikuttaa sellainen viranomaisen henkilöä vastaan käynnistämä menettely, jossa henkilön on saatava vastata niihin seikkoihin, jotka viranomainen aikoo ottaa huomioon” ja että ”tällaisiin tapauksiin kuuluvat inkvisitoriset rikosprosessit ja monet hallintomenettelyt – yhteisön piirissä esimerkiksi komission tutkimukset kilpailun tai polkumyynnin alalla tai EY 226 artiklassa tarkoitettu jäsenyysvelvoitteen noudattamatta jättämistä koskeva menettely”.

95 – Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen SEUT 288 artiklan toinen kohta.

96 – Menettely on erilainen, jos toimi on toteutettu jäsenvaltion perustellusta pyynnöstä. Tässä tapauksessa jäsenvaltion on asetuksen N:o 2371/2002 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti toimitettava pyyntönsä samanaikaisesti komissiolle, muille jäsenvaltioille ja asianomaisille alueellisille neuvoa-antaville toimikunnille, jotka voivat toimittaa kirjalliset huomautuksensa komissiolle viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

97 – Siitä, onko asetuksen N:o 2371/2002 7 artikla kontradiktorisen periaatteen vastainen, ks. jäljempänä tämän ratkaisuehdotuksen 153 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

98 – Ks. mm. asia C-315/99 P, Ismeri Europa v. tilintarkastustuomioistuin, tuomio 10.7.2001 (Kok., s. I-5281, 28 kohta); asia C-89/08 P, komissio v. Irlanti ym., tuomio 2.12.2009 (50 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja asia C-197/09 RX-II, M v. Euroopan lääkevirasto, tuomio 17.12.2009 (41 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

99 – Ks. asia 25/62, Plaumann, tuomio 15.7.1963 (Kok., s. 199, Kok. Ep. I, s. 181), jossa yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että ”jotta päätöksen voidaan katsoa koskevan erikseen muita kuin niitä, joille se on osoitettu, sillä on vaikutettava niiden oikeudelliseen asemaan niille ominaisten tiettyjen erityisten ominaisuuksien tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella nämä erotetaan kaikista muista ja yksilöidään ne samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu”.

100 – Myös yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vahvisti italialaisten kurenuotta-alusten omistajien osalta tämän yhdistetyissä asioissa T-313/08–T-318/08 ja T-320/08–T-328/08, Veromar di Tudisco Alfio & Salvatore ym. v. komissio, 30.11.2009 antamassaan määräyksessä (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa), jossa se katsoi, ettei kyseisten kurenuotta-alusten omistajien asetusta N:o 530/2008 vastaan nostamaa kumoamiskannetta voida ottaa tutkittavaksi, koska asetus ei koske niitä erikseen. Perusteluissaan (45 kohta) ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin korosti sitä, että asetuksen N:o 530/2008 tapauksessa kyse oli yleisesti sovellettavasta toimesta.

101 – Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen SEUT 263 artiklan neljäs kohta. Haluaisin lisäksi viitata siihen, että SEUT 263 artiklan neljännellä kohdalla on muutettu osittain kanneoikeuden edellytyksiä ja luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt voivat nostaa kanteen paitsi heille osoitetusta säädöksestä tai säädöksestä, joka koskee heitä suoraan ja erikseen, myös sääntelytoimesta, joka koskee heitä suoraan ja joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä. Yhteisen kalastuspolitiikan yhteydessä yksityisille kuuluvan kanneoikeuden osalta (ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa) ks. esim. edellä alaviitteessä 19 mainittu Markus, T., , s. 251.

102 – Ks. asia C-104/07 P, Atlanta, tuomio 14.10.1999 (Kok., s. I-6983, 35 kohta).