UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kuudes jaosto)

27 päivänä syyskuuta 2012 (*)

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Tasolasin markkinat ETA:lla – Päätös, jolla EY 81 artiklan rikkominen todetaan – Hintojen vahvistaminen – Näyttö kilpailusääntöjen rikkomisesta – Sakkojen määrän laskeminen – Konsernin sisäisen myynnin jättäminen laskelman ulkopuolelle – Perusteluvelvollisuus – Yhdenvertainen kohtelu – Lieventävät seikat

Asiassa T‑82/08,

Guardian Industries Corp., kotipaikka Dover, Delaware (Yhdysvallat) ja

Guardian Europe Sàrl, kotipaikka Dudelange (Luxemburg),

edustajinaan asianajajat S. Völcker, F. Louis, A. Vallery, C. Eggers ja H.‑G. Kamann,

kantajina,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään F. Castillo de la Torre ja R. Sauer,

vastaajana,

jossa unionin yleistä tuomioistuinta vaaditaan kumoamaan [EY] 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä 28.11.2007 tehty komission päätös K(2007) 5791 lopullinen (Asia COMP/39165 – Tasolasi) siltä osin kuin se koskee kantajia ja alentamaan niille kyseisellä päätöksellä määrätyn sakon määrää,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja H. Kanninen sekä tuomarit N. Wahl ja S. Soldevila Fragoso (esittelevä tuomari),

kirjaaja: hallintovirkamies N. Rosner,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 13.2.2012 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

 Tosiseikat

1        Kantajat eli Guardian Industries Corp. ja Guardian Europe Sàrl kuuluvat Guardian-konserniin, joka toimii taso- ja autonlasin tuotannon alalla. Guardian Industries on Guardian-konsernin emoyhtiö, ja se omistaa välillisesti Guardian Europen koko pääoman.

2        Euroopan yhteisöjen komissio teki 22.2. ja 23.2. sekä 15.3.2005 yllätystarkastuksia muun muassa Guardian Flachglas GmbH:n, Guardian Europen ja Guardian Luxguard I SA:n tiloihin.

3        Asahi Glass Co. Ltd ja kaikki sen tytäryhtiöt, joihin kuului muun muassa Glaverbel SA/NV, josta on sittemmin tullut AGC Flat Glass Europe SA/NV (jäljempänä Glaverbel), esittivät 2.3.2005 hakemuksen, joka koski sakoista vapauttamista tai tarvittaessa sakkojen lieventämistä, sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun komission tiedonannon (EYVL 2002, C 45, s. 3; jäljempänä leniency-tiedonanto) mukaisesti.

4        [EY] 81 ja [EY] 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1) nojalla komissio aloitti 3.1.2006 menettelyn ja ilmoitti tästä asianosaisille 6.3.2006.

5        Komissio esitti 10.2.2006 tietojensaantipyyntöjä useille yhtiöille, joihin kantajat kuuluivat. Guardian Europe vastasi pyyntöön 10.3.2006.

6        Komissio antoi 9.3.2007 väitetiedoksiannon, jonka se osoitti 13. ja 14.3.2007 useille yhtiöille, joihin kantajat kuuluivat.

7        Komissio teki 28.11.2007 päätöksen K(2007) 5791 lopullinen [EY] 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä (Asia COMP/39165 – Tasolasi) (jäljempänä riidanalainen päätös), jonka tiivistelmä julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 24.5.2008 (EUVL C 127, s. 9) ja joka annettiin tiedoksi kantajille 3.12.2007.

8        Riidanalainen päätös osoitettiin myös Asahi Glassille, Glaverbelille sekä Pilkington Deutschland AG:lle, Pilkington Group Ltd:lle, Pilkington Holding GmbH:lle (jäljempänä yhdessä Pilkington), Compagnie de Saint-Gobain SA:lle ja Saint-Gobain Glass France SA:lle (jäljempänä yhdessä Saint-Gobain).

9        Riidanalaisessa päätöksessä komissio totesi, että sen adressaatteina olevat yhtiöt olivat osallistuneet EY 81 artiklan 1 kohdan yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen, joka ulottui Euroopan talousalueelle (ETA) ja joka muodostui hinnankorotusten, vähimmäishintojen, hintatavoitteiden, hintojen jäädyttämisen ja muiden liiketoimintaedellytysten vahvistamisesta rakennusalalla käytettävien tasolasituotteiden neljän ryhmän, jotka ovat float-lasi, matalaemissiivinen lasi, pinnoitettu lasi ja pinnoittamattomat peilit, riippumattomille asiakkaille myyntiä varten sekä arkaluonteisten kaupallisten tietojen vaihtamisesta.

10      Kantajien katsottiin syyllistyneen kilpailusääntöjen rikkomiseen ajanjaksolla 20.4.2004−22.2.2005 ja niille määrättiin yhteisvastuullisesti 148 miljoonan euron sakko.

 Oikeudenkäynti ja asianosaisten vaatimukset

11      Kantajat nostivat nyt käsiteltävänä olevan kanteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 12.2.2008 toimittamallaan kannekirjelmällä.

12      Unionin yleinen tuomioistuin (kuudes jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn, ja se esitti työjärjestyksensä 64 artiklassa määrättyjen prosessinjohtotoimien puitteissa kirjallisia kysymyksiä asianosaisille. Nämä vastasivat kysymyksiin määräajassa.

13      Kantajat toimittivat 8.2.2012 unionin yleiselle tuomioistuimelle taulukon, joka koski niille määrätyn sakon laskentatapoja. Komissio esitti kyseisestä asiakirjasta 10.2.2012 huomautuksia, jotka toimitettiin kantajille samana päivänä.

14      Asianosaisten lausumat ja niiden vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin suullisiin kysymyksiin kuultiin 13.2.2012 pidetyssä istunnossa.

15      Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa osittain riidanalaisen päätöksen 1 artiklan

–        alentaa määrätyn sakon määrää

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

16      Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

17      Riidanalaisen päätöksen osittaista kumoamista koskevien vaatimustensa tueksi kantajat esittävät yhden ainoan kanneperusteen, joka koskee tosiseikkoja koskevia virheitä, jotka liittyvät niiden kartelliin osallistumisen kestoon ja kartellin maantieteelliseen laajuuteen. Sakon määrän alentamista koskevien vaatimustensa tueksi kantajat esittävät kolme kanneperustetta, joista ensimmäinen koskee tarvetta alentaa niiden sakon määrää riidanalaisen päätöksen osittaisen kumoamisen vuoksi, toinen syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista ja perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä sakon laskennan osalta ja kolmas arviointivirhettä, joka liittyy niiden väitetysti erittäin suppeaan ja passiiviseen rooliin rikkomisessa, sekä syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista.

18      Suullisessa käsittelyssä asianosaiset väittivät lisäksi, että tiettyjä asiakirjoja ei voida ottaa huomioon.

 Tiettyjen asiakirjojen sekä asiakirjoihin tehtyjen viittausten huomioon ottaminen

 Komission 10.2.2012 päivätyn kirjeen huomioon ottaminen

19      Kantajat väittivät suullisessa käsittelyssä, että komission 10.2.2012 päivättyä kirjettä ei voida ottaa huomioon, koska se sisälsi lukuja, joita niille ei ollut toimitettu milloinkaan aikaisemmin.

20      Komissio katsoo, että tämä kirje, joka täydentää sen 23.1.2012 päivättyä vastausta kysymyksiin, jotka unionin yleinen tuomioistuin oli esittänyt sille, voidaan ottaa huomioon.

21      On todettava, että tämä kirje saapui unionin yleiseen tuomioistuimeen komissiolle asetetun määräajan päättymisen jälkeen mutta se annettiin kuitenkin tiedoksi kantajille 10.2.2012. Kyseisessä kirjeessä on huomautuksia kantajien 8.2.2012 esittämästä asiakirjasta sekä täydennys vastaukseen, jonka komissio antoi unionin yleisen tuomioistuimen esittämään kirjalliseen kysymykseen, johon tämä halusi vastauksen ennen suullista käsittelyä ja joka koski kantajien ehdottamaa sakon laskentatapaa, jos konsernin sisäinen myynti jätetään laskelman ulkopuolelle. Komissio täsmensi siinä yhtäältä, että väitetiedoksiannon taulukossa 1 esiintyvät luvut eivät koskeneet yksinomaan sisäistä myyntiä vaan myös tiettyjen sellaisten lasiluokkien myyntiä, joita ei lopulta otettu huomioon riidanalaisessa päätöksessä, ja toisaalta kartellin jäsenten kokonaismyynnin ja niiden sisäisen myynnin välistä suhdetta.

22      Kun otetaan huomioon kyseisen kirjeen sisältö ja se, että se toimitettiin kantajille, jotka saattoivat siis esittää sitä koskevat huomautuksensa suullisessa käsittelyssä, on katsottava, että asianomainen asiakirja on otettava huomioon asian käsittelyssä ja kantajien esittämä oikeudenkäyntiväite on hylättävä.

 Asiakirjoihin, joita ei esitetty unionin yleisessä tuomioistuimessa, liittyvien viittausten huomioon ottaminen

23      Suullisessa käsittelyssä komissio väitti, että tiettyjä viittauksia, jotka kantajat olivat tehneet suullisissa lausumissaan asiakirjoihin, joita ei ollut esitetty unionin yleisessä tuomioistuimessa, ei voida ottaa huomioon, koska kyseiset asiakirjat eivät kuulu unionin yleisen tuomioistuimen asiakirja-aineistoon. Se täsmensi, että tämä päti muun muassa kantajien väitetiedoksiantoon antamaan vastaukseen.

24      Työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdassa, joka koskee tietoja, jotka unionin yleisessä tuomioistuimessa esitetyssä kanteessa on mainittava, määrätään, että näihin kuuluu ”esitettävä näyttö”. Samoin kyseisen työjärjestyksen 46 artiklan 1 kohdan mukaan vastineessa on mainittava esitettävä näyttö. Näitä määräyksiä täydentää työjärjestyksen 48 artiklan 1 kohta, jonka mukaan asianosaiset voivat vastauksissaan vielä vedota lisänäyttöön.

25      Työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdasta ilmenee lisäksi, että uusiin perusteisiin vetoaminen asian käsittelyn kuluessa on kielletty, elleivät nämä perusteet perustu käsittelyn aikana esille tulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin.

26      Tässä asiassa on kuitenkin todettava, että kantajien aikomuksena ei ollut vedota lisänäyttöön eikä uuteen perusteeseen kirjallisen käsittelyn päättymisen jälkeen ja että ne tyytyivät vetoamaan suullisessa käsittelyssä tiettyihin argumentteihin, jotka perustuivat asiakirjoihin, joita ei ollut esitetty unionin yleisessä tuomioistuimessa. Komission esittämä väite on näin ollen hylättävä ja on katsottava, että unionin yleisen tuomioistuimen on puolestaan arvioitava kantajien suullisessa käsittelyssä kehittelemiä argumentteja asiakirja-aineistoon sisältyvän näytön valossa.

27      Tässä asiassa on lisäksi tutkittava kantajien suullisessa käsittelyssä esittämää viimeistä väitettä, joka koskee komission vastineessaan ja vastauksessaan unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kirjallisiin kysymyksiin tekemiä viittauksia Pilkingtonin väitetiedoksiantoon antamaan vastaukseen, kun kaikki kantajien esittämät perusteet on tutkittu.

 Riidanalaisen päätöksen osittaista kumoamista koskevat vaatimukset

28      Kantajat ovat esittäneet yhden ainoan kanneperusteen riidanalaisen päätöksen osittaista kumoamista koskevan vaatimuksensa tueksi, ja se koskee tosiseikkoja koskevia virheitä, jotka liittyvät niiden kartelliin osallistumisen kestoon ja kartellin maantieteelliseen laajuuteen.

29      Kantajat moittivat komissiota siitä, ettei tämä ole osoittanut yhtäältä, että kantajat liittyivät kartelliin ennen 11.2.2005, ja toisaalta, että kartelli ulottui koko ETA:n alueelle. Näyttö, jonka komissio on tähän liittyen esittänyt, on niiden mukaan näin ollen epäselvä ja ristiriitainen ja perustuu subjektiivisiin, epämääräisiin ja vahvistamattomiin todisteisiin sekä myöhempiin tapahtumiin perustuviin olettamuksiin.

 Ensimmäinen osa, joka koskee kantajien rikkomiseen osallistumisen keston virheellistä arviointia

30      Komissio katsoi, että kantajat olivat syyllistyneet rikkomiseen ajanjaksolla 20.4.2004–22.2.2005, tukeutumalla erilaisiin todisteisiin eli tarkastusten aikana takavarikoituihin asiakirjoihin, jotka vahvistettiin osittain suullisin lausumin ja Glaverbelin leniency-hakemuksen yhteydessä toimittamin asiakirjoin, sekä useiden yritysten tietojensaantipyyntöihin antamiin vastauksiin. Komissio katsoi näin ollen, että kantajat olivat alkaneet osallistua kollusiivisiin käytäntöihin Saksassa niiden edustajan ja Pilkingtonin edustajan välillä 20.4.2004 pidetystä kokouksesta, jonka kuluessa Pilkington sen mukaan kertoi kantajien edustajalle kollusiivisista aikomuksista, joista oli sovittu Saint-Gobainin ja Glaverbelin kanssa, lähtien. Komissio päätyi tähän päätelmään tukeutumalla muun muassa Pilkingtonin toimitiloista yllätystarkastusten aikana takavarikoitujen käsinkirjoitettujen muistiinpanojen kahteen sivuun (riidanalaisen päätöksen 155–188 perustelukappale). Komissio katsoi, että kantajat olivat jatkaneet osallistumistaan kollusiivisiin käytäntöihin vastaanottamalla 15.6.2004 Pilkingtonilta puhelun, jonka aikana niille kerrottiin sopimuksesta, joka oli tehty Italian markkinoihin liittyen ja jonka komissio väittää niiden hyväksyneen (riidanalaisen päätöksen 189–196 perustelukappale). Komissio katsoi lisäksi, että kantajat olivat osallistuneet Glaverbelin, Pilkingtonin ja Saint-Gobainin (jäljempänä kartellin kolme muuta jäsentä) Luxemburgissa 2.12.2004 pitämään kokoukseen, jonka aikana tehtiin sen mukaan päätöksiä, jotka liittyivät hinnankorotuksiin, vähimmäishintoihin sekä muihin liiketoimintaedellytyksiin, jotka koskivat tasolasituotteiden myyntiä useissa Euroopan maissa, tukeutuen Pilkingtonin toimitiloista yllätystarkastusten aikana takavarikoituihin käsinkirjoitettuihin muistiinpanoihin sekä esityslistaotteisiin (riidanalaisen päätöksen 197–264 perustelukappale). Komissio katsoi lopuksi, että kantajat sekä kartellin kolme muuta jäsentä olivat tavanneet 11.2.2005 Pariisissa (Ranska) sopiakseen hinnankorotuksista ja muista liiketoimintaedellytyksistä, jotka koskivat tasolasituotteiden myyntiä useissa Euroopan yhteisön maissa, ja vaihtaakseen arkaluonteisia kaupallisia tietoja (riidanalaisen päätöksen 265–296 perustelukappale).

31      Kantajien mukaan ne eivät osallistuneet kartelliin ennen 11.2.2005. Ne väittävät näin ollen, että 20.4. ja 2.12.2004 pidetyt kokoukset ja 15.6.2004 soitettu puhelu eivät voineet olla seikkoja, jotka osoittivat niiden kartelliin osallistumisen. Ne väittävät, että nämä yhteydenpidot saattoivat olla ”kokeiluvaihe” kartellin kolmelle muulle jäsenelle ennen kuin kantajat yritettiin kutsua kartellin varsinaiseen kokoukseen. Kantajat kuitenkin myöntävät osallistuneensa 11.2.2005 pidettyyn kokoukseen.

32      Aluksi on muistutettava, että asetuksen N:o 1/2003 2 artiklasta sekä oikeuskäytännöstä ilmenee, että todistustaakka EY 81 artiklan 1 kohdan rikkomisesta on sillä viranomaisella, joka väittää rikkomisen tapahtuneen, ja sen on esitettävä oikeudellisesti riittävä näyttö kilpailusääntöjen rikkomisen muodostavista seikoista (asia C‑185/95 P, Baustahlgewebe v. komissio, tuomio 17.12.1998, Kok., s. I‑8417, 58 kohta ja asia C‑49/92 P, komissio v. Anic Patecipazioni, tuomio 8.7.1999, Kok., s. I‑4125, 86 kohta). Lisäksi tilanteessa, jossa esiintyy epätietoisuutta, tuomioistuimen on ratkaistava asia sen yrityksen hyväksi, jolle rikkomisen toteamista koskeva päätös on osoitettu (ks. vastaavasti asia 27/76, United Brands ja United Brands Continentaal v. komissio, tuomio 14.2.1978, Kok., s. 207, 265 kohta), ja syyttömyysolettaman periaatteen mukaisesti erityisesti käsitellessään sakkopäätöksen kumoamista koskevaa kannetta tuomioistuin ei näin ollen voi todeta, että komissio on näyttänyt kyseisen rikkomisen toteen oikeudellisesti riittävällä tavalla, jos sillä on tämän seikan osalta yhä epäilyksiä (yhdistetyt asiat T‑67/00, T‑68/00, T‑71/00 ja T‑78/00, JFE Engineering ym. v. komissio, tuomio 8.7.2004, Kok., s. II‑2501, 177 kohta). Näin ollen komission on esitettävä täsmällistä ja yhtäpitävää näyttöä, jonka perusteella voidaan vakuuttua siitä, että rikkominen on tapahtunut. Kaikkien komission toimittamien todisteiden ei kuitenkaan tarvitse välttämättä täyttää näitä edellytyksiä kaikkien rikkomisen osatekijöiden osalta. Riittää, että komission esittämä todisteiden kokonaisuus kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna täyttävää nämä edellytykset (em. asia JFE Engineering ym. v. komissio, tuomion 179 ja 180 kohta).

33      Kuten oikeuskäytännössä on jo todettu, on tavanomaista, että kilpailunvastaisiin menettelytapoihin ja sopimuksiin liittyvät toimenpiteet toteutetaan vaivihkaa, että kokoukset pidetään salassa ja että niihin liittyvien asiakirjojen määrä pidetään mahdollisimman vähäisenä. Tästä seuraa, että vaikka komissio löytää asiakirjoja, jotka osoittavat nimenomaisesti taloudellisten toimijoiden välisen lainvastaisen yhteydenpidon, nämä ovat normaalisti vain hajanaisia ja vähäisiä, joten usein on välttämätöntä muodostaa kuva tietyistä yksityiskohdista päättelemällä. Näin ollen useimmissa tapauksissa kilpailunvastaisen menettelytavan tai sopimuksen olemassaolo on pääteltävä joukosta yhteensattumia ja seikkoja, jotka yhdessä tarkasteltuina voivat muun johdonmukaisen selityksen puuttuessa olla osoitus kilpailusääntöjen rikkomisesta (yhdistetyt asiat C‑204/00 P, C‑205/00 P, C‑211/00 P, C‑213/00 P, C‑217/00 P ja C‑219/00 P, Aalborg Portland ym. v. komissio, tuomio 7.1.2004, Kok., s. I‑123, 55–57 kohta ja yhdistetyt asiat C‑403/04 P ja C‑405/04 P, Sumitomo Metal Industries ja Nippon Steel v. komissio, tuomio 25.1.2007, Kok., s. I‑729).

34      Kun komission ratkaisutoiminta perustuu olettamukseen siitä, että toteennäytettyjä seikkoja ei voida selittää muuten kuin yritysten tekemällä yhteistoiminnalla, riittää, kun kantajat näyttävät toteen seikkoja, jotka valottavat eri tavalla komission toteennäyttämiä seikkoja ja joiden nojalla näin ollen voidaan korvata komission tosiasioille antama selitys toisella selityksellä (yhdistetyt asiat 29/83 ja 30/83, Compagnie royale asturienne des mines ja Rheinzink v. komissio, tuomio 28.3.1984, Kok., s. 1679, 16 kohta ja yhdistetyt asiat T‑305/94−T‑307/94, T‑313/94−T‑316/94, T‑318/94, T‑325/94, T‑328/94, T‑329/94 ja T‑335/94, Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, tuomio 20.4.1999, Kok., s. II‑931, 725 kohta).

35      Komissio korostaa kuitenkin perustellusti, että tätä oikeuskäytäntöä ei sovelleta, kun sen toteamukset perustuvat asiakirjanäyttöön (edellä 34 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, tuomion 725–727 kohta; edellä 32 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat JFE Engineering ym. v. komissio, tuomion 186 ja 187 kohta sekä asia T‑36/05, Coats Holdings ja Coats v. komissio, tuomio 12.9.2007, 72 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

36      Kantajien argumentteja, joiden mukaan ne eivät osallistuneet kartelliin ennen 11.2.2005, on tutkittava näiden periaatteiden valossa.

–       20.4.2004 pidetty kokous

37      Kantajat kyseenalaistavat aluksi 20.4.2004 pidetyn kokouksen kilpailunvastaisen tarkoituksen ja B:n, joka on kyseiseen kokoukseen osallistunut Pilkingtonin työntekijä, muistiinpanojen todistusarvon. Yhtäältä ne väittävät, että Guardian Europen työntekijän F:n ja B:n 20.4.2004 pitämällä kokouksella ei ollut kilpailunvastaista tarkoitusta toisin kuin salaisilla kokouksilla, jotka kartellin kolme muuta jäsentä järjestivät 9.1., 2.3. ja 15.6.2004 sekä 11.2.2005. Ne toteavat, että kyseinen kokous pidettiin yleisessä ravintolassa, että se koski yhteisiä kiinnostuksen aiheita ja että F pyysi päivällislaskun korvaamista. Toisaalta ne väittävät B:n kyseistä päivällistä koskevista muistiinpanoista, joihin komissio tukeutuu riidanalaisessa päätöksessä, että niitä ei tehty kyseisen päivällisen aikana eivätkä ne ole sitä koskeva pöytäkirja, koska ne sisältävät henkilökohtaisia pohdintoja. Kantajien mukaan niiden sisältöä on lisäksi tulkittava varovaisesti, koska kokematon henkilö, jonka äidinkieli ei ole englanti, on laatinut ne englanniksi ja koska tämä saattoi tehdä virheitä toistaessaan päivällisen aikana käytyä keskustelua.

38      Ensiksi on tutkittava 20.4.2004 pidettyyn kokoukseen liittyviä B:n muistiinpanoja ja toiseksi kyseisen kokouksen kilpailunvastaista tarkoitusta.

39      Kantajat toteavat B:n muistiinpanoista ensiksi, että niitä ei tehty kyseisen kokouksen aikana, koska F ei muista nähneensä B:n tehneen muistiinpanoja päivällisen aikana. Tästä on todettava, että kyseisten muistiinpanojen otsikko ”Kokouksen pöytäkirja” ja päivämäärä ”20.4.2004” ovat seikka, joka on omiaan vahvistamaan komission arvioinnin, jonka mukaan ne ovat selonteko keskusteluista, jotka käytiin F:n ja B:n välillä 20.4.2004, ja ne ovat kyseisen kokouksen ajalta (riidanalaisen päätöksen 157 perustelukappale). Kyseisten muistiinpanojen yksityiskohtaisuuden taso ja sanamuoto vahvistavat myös tämän arvioinnin, ja ne ovat ristiriidassa kantajien esittämän sen hypoteesin kanssa, jonka mukaan B olisi laatinut ne kyseisen kokouksen jälkeen ja lisännyt niihin henkilökohtaisia pohdintoja. Vaikuttaa nimittäin epätodennäköiseltä, että B olisi kyennyt muistamaan päivällisen aikana vaihdetut tiedot niin täsmällisesti. Näiden seikkojen valossa kantajien väitteellä, jonka mukaan F ei muista nähneensä B:n tekevän muistiinpanoja päivällisen aikana, ei näin ollen yksinään voida asettaa kyseenalaiseksi komission arviointia, jonka mukaan kyseiset muistiinpanot ovat 20.4.2004 pidetyn kokouksen ajalta, vaikka kyseinen väite olisikin perusteltu.

40      Kantajat kiistävät toiseksi muistiinpanojen todistusarvon ja väittävät, että ne sisältävät B:n henkilökohtaisia pohdintoja ja että ne on kirjoittanut kokematon henkilö, joka ei puhu äidinkielenään englantia. Kantajat eivät kuitenkaan ole esittäneet mitään todisteita näiden väitteiden tueksi. Ne myöntävät sitä paitsi itse, että nämä muistiinpanot ovat selkeät ja hyvin jäsennellyt, mikä on kokousta koskevan selonteon ominaisuus. Lisäksi − toisin kuin kantajat väittävät − näissä muistiinpanoissa, jotka B nimesi ”kokouksen pöytäkirjaksi”, ei ole B:n henkilökohtaisia pohdintoja, vaan ne osoittavat, että B ja F vaihtoivat keskenään tietoja. B:n toimittamat tiedot esiintyvät nimittäin ensimmäisessä osassa, jonka otsikkona esimerkiksi Yhdistyneen kuningaskunnan, Irlannin ja Saksan osalta on ”Sovittu hinnankorotus”, kun taas F:n toimittamat tiedot on sijoitettu tämän jälkeen ja ne esiintyvät Yhdistyneen kuningaskunnan, Irlannin ja Saksan osalta otsikon ”Tietoja” alla. Muistiinpanoissa mainitaan myös toimia, jotka toteutetaan kyseisen tietojenvaihdon jälkeen ja joiden mukaan esimerkiksi Saksan osalta ”Guardianin on vahvistettava lasin hinta S:lle” ja Italian osalta ”meidän on arvioitava myyntiedustajien varastopäivät”. On näin ollen katsottava, että kantajien argumentit ovat pelkkiä otaksumia, joilla ei voida asettaa kyseenalaiseksi kyseisten muistiinpanojen todistusarvoa.

41      B:n muistiinpanoista ilmenee sitä paitsi, että kyseisen kokouksen aikana vaihdettiin arkaluonteisia tietoja. Näin ollen B kertoi F:lle kartellin kolmen muun jäsenen sopimista tulevista hinnankorotuksista Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Irlannissa ja Saksassa, ja F toimitti puolestaan tietoja kantajien tilanteesta kyseisillä markkinoilla (riidanalaisen päätöksen 159–167 perustelukappale).

42      Kyseisistä muistiinpanoista ilmenee myös, että B kertoi F:lle keskusteluista, joita kartellin kolme muuta jäsentä olivat käyneet hinnoista ja mahdollisista hinnankorotuksista Italian markkinoilla, joihin liittyen hinnankorotusta ei ollut vielä suunniteltu, ja että F totesi, että jos Italian markkinoilla korotettaisiin hintoja, hän oli valmis joko olemaan myymättä kyseisillä markkinoilla kahteen kuukauteen, jotta kartellin muut jäsenet voisivat todella toteuttaa kyseisen hinnankorotuksen, tai nostamaan hintojaan samanaikaisesti kuin nämä kolme kuukautta myöhemmin, jotta Italian markkinoille toimittava tuotantokeskus voisi soveltaa kyseistä korotusta.

43      Kantajat väittävät kuitenkin, että F:n kyseisen kokouksen aikana toimittamat tiedot eivät olleet arkaluonteisia, koska Pilkington joko oli jo tietoinen niistä ne tai ne olivat tahallisen virheellisiä. F:n B:lle toimittamien tietojen arkaluonteisuus ilmenee kuitenkin niiden sisällöstä. Kyseiset tiedot koskivat nimittäin kantajien liiketoimintastrategiaa, josta kilpailijoiden ei tavallisesti pitäisi olla tietoisia. Tämä pätee muun muassa Goolen (Yhdistynyt kuningaskunta) tehtaan toimintaa koskeviin tietoihin, F:n asiakkaiden lukumäärään Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Irlannissa tai F:n pienasiakkaita, joita ”48 hours” ‑palvelu vetää puoleensa, kohtaan tuntemaan kiinnostukseen. Tämä pätee myös tietoihin, jotka koskevat tiettyihin asiakkaisiin sovellettuja hintoja, F:n vaikutelmiin, jotka koskevat intressiä mukauttaa hinnankorotus Saksassa asiakkaiden kokoon, tai vielä käyttäytymiseen tilanteessa, jossa Italiassa toteutetaan hinnankorotus. Lisäksi se, että B kirjasi nämä tiedot muistiinpanoihinsa, on ristiriidassa kantajien sen väitteen kanssa, jonka mukaan kilpailijoilla oli jo nämä tiedot.

44      Lopuksi on todettava, että jos näytetään toteen se, että tietyt F:n toimittamat tiedot – kuten esimerkiksi se, että asiakkaiden lukumäärä oli 130 eikä 150, tai se, että Goolen tehdas toimi ”alhaisella tuotantokapasiteetilla” eikä ”alhaisimmalla mahdollisella tuotantokapasiteetilla” − olivat epätäsmällisiä, tämä ei vaikuta niiden merkityksen arvioimiseen. Toisin kuin F vaikuttaa väittävän 10.5.2007 antamassaan valaehtoisessa todistuksessa, viittaus ”135 000 tonnin markkinoihin” Yhdistyneessä kuningaskunnassa ei nimittäin ole virheellinen tieto vaan yksi edellytyksistä, jonka kartellin jäsenet vahvistivat hinnankorotuksen toteuttamiseksi, eli arvio sen tasolasin määrästä, joka kantajien oli myytävä Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuonna 2004 (riidanalaisen päätöksen 161 perustelukappale).

45      Edellä esitetystä seuraa, että komissio saattoi katsoa perustellusti, että kyseisen F:n ja B:n välisen kokouksen aikana vaihdettiin arkaluonteisia tietoja, jotka koskivat Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Irlantia ja Saksaa sekä kantajien strategiaa tilanteessa, jossa hintoja korotetaan Italiassa. Kuten komissio väittää, tämä tietojenvaihto merkitsee ainakin yhdenmukaistettua menettelytapaa. On nimittäin syytä muistuttaa, että EY 81 artiklan 1 kohdassa kielletyn yhdenmukaistetun menettelytavan muodostavat kaikki taloudellisten toimijoiden väliset suorat tai epäsuorat yhteydenotot, joilla paljastetaan kilpailijalle päätetty tai suunnitteilla oleva markkinakäyttäytyminen, kun tällaisten yhteydenottojen tarkoituksena tai vaikutuksena on sellaisten kilpailuolosuhteiden muodostuminen, jotka eivät vastaa tavanomaisia markkinaolosuhteita (edellä 32 kohdassa mainittu asia komissio v. Anic Partecipazioni, tuomion 117 kohta; asia C‑199/92 P, Hüls v. komissio, tuomio 8.7.1999, Kok., s. I‑4287, 160 kohta ja yhdistetyt asiat T‑25/95, T‑26/95, T‑30/95−T‑32/95, T‑34/95−T‑39/95, T‑42/95−T‑46/95, T‑48/95, T‑50/95−T‑65/95, T‑68/95−T‑71/95, T‑87/95, T‑88/95, T‑103/95 ja T‑104/95, Cimenteries CBR ym. v. komissio, nk. sementtitapaus, tuomio 15.3.2000, Kok., s. II‑491, 1852 kohta). Tällaisella yritysten välisen yhteistoiminnan muodolla korvataan tietoisesti kilpailun riskit yritysten välisellä käytännön yhteistyöllä (ks. vastaavasti asia T‑53/03, BPB v. komissio, tuomio 8.7.2008, Kok., s. II‑1333, 179 kohta ja asia T‑83/08, Denki Kagaku Kogyo ja Denka Chemicals v. komissio, tuomio 2.2.2012, 67 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Yhdenmukaistetun menettelytavan toteen näyttämiseksi ei siis ole välttämätöntä osoittaa, että kyseinen kilpailija on yhdessä yhden tai useamman muun kanssa muodollisesti sitoutunut harjoittamaan tietynlaista toimintaa tai että kilpailijat ovat vahvistaneet yhdessä tulevan toimintansa markkinoilla. Riittävää on se, että aikeistaan ilmoittaessaan kilpailija on poistanut tai ainakin selvästi vähentänyt epätietoisuutta omasta odotettavissa olevasta markkinakäyttäytymisestään (em. sementtitapaus, tuomion 1852 kohta; em. asia BPB v. komissio, tuomion 182 kohta ja em. asia Denki Kagaku Kogyo ja Denka Chemicals v. komissio, tuomion 67 kohta).

46      Argumentit, joilla pyritään kiistämään kyseisen kokouksen kilpailunvastainen tarkoitus, on näin ollen hylättävä perusteettomina. Kun otetaan huomioon 20.4.2004 pidetyn kokouksen aikana käsitellyt kysymykset, jotka esitettiin edellä 41 ja 42 kohdassa, pelkästään sillä, että kokous pidettiin päivällisen aikana yleisölle avoimessa ravintolassa ja että F pyysi päivällislaskun korvaamista, ei voida asettaa kyseenalaiseksi kyseisen kokouksen kilpailunvastaista luonnetta, kuten komissio on todennut.

47      Kantajat katsovat myös, että komissio ei ole onnistunut osoittamaan, että ne olivat liittyneet kartelliin 20.4.2004 pidetyn kokouksen aikana. Niiden mukaan komissio ei näin ollen ole osoittanut oikeuskäytännössä edellytetyllä tavalla, että B oli toimittanut F:lle yksityiskohtia kartellin kolmen muun jäsenen välisistä aikaisemmista kokouksista tai että F oli ilmaissut aikomuksensa myötävaikuttaa omalla käyttäytymisellään millään tavalla kartelliin. B ei kantajien mukaan lisäksi pyytänyt F:ää osallistumaan kartellin seuraavaan kokoukseen vuoden 2004 kesäkuussa vaan yksinomaan kokokseen, joka pidettiin vuoden 2005 helmikuussa. Komissio ei niiden mukaan ole myöskään osoittanut, että B olisi tarjoutunut olemaan yhteyshenkilö tiettyihin Euroopan tasolasin toimialajärjestön (European Flat Glass Trade Organisation; jäljempänä EFGTO), joka on vuonna 1978 perustettu yhdistys, jonka tarkoituksena on Euroopan tasolasin tuottajien edustaminen ja joka muodostuu kartellin kolmesta muusta jäsenestä sekä 1.7.2004 lähtien kantajista, jäseniin kuulumattomiin kilpailijoihin nähden. Glaverbelin tätä koskevia väitteitä ei niiden mukaan nimittäin olen vahvistettu kirjallisin todistein. Kantajat toteavat lopuksi, että komissio ei voi perustaa päätelmäänsä 20.4.2004 järjestetyn päivällisen kilpailunvastaisesta luonteesta siihen, että F osallistui myöhempiin, vuoden 2004 joulukuussa ja vuoden 2005 helmikuussa pidettyihin kokouksiin tai EFGTO:n kokouksiin.

48      Oikeuskäytännön mukaan on niin, että kun kyse on sopimuksista ja yhdenmukaistetuista menettelytavoista, joilla on kilpailua rajoittava tarkoitus, komission velvollisuutena on sen osoittamiseksi, että yritys on osallistunut niihin, näyttää toteen, että kyseinen yritys aikoi omalla toiminnallaan myötävaikuttaa kaikkien osallistujien yhteisten päämäärien tavoittelemiseen ja että yritys tiesi muiden samaan päämäärään pyrkivien yritysten suunnittelemasta tai toteuttamasta konkreettisesta käyttäytymisestä tai että se saattoi kohtuullisesti ennakoida sen ja oli valmis hyväksymään siihen sisältyvän riskin (edellä 32 kohdassa mainittu asia komissio v. Anic Partecipazioni, tuomion 87 kohta).

49      B:n 20.4.2004 pidettyyn kokoukseen liittyvistä muistiinpanoista ilmenee yhtäältä, että F:n kokouksen aikana toimittamien tietojen valossa kantajat tiesivät kartellin kolmen muun jäsenen suunnittelemasta kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä, ja toisaalta, että B:n puolestaan toimittamien tietojen valossa niiden aikomuksena oli myötävaikuttaa omissa nimissään ja omalla käyttäytymisellään kartellin yhteisiin päämääriin. Vaikka kantajat olivat aggressiivinen kilpailija markkinoilla, kuten ne itse toteavat, F:n kyseisen kokouksen aikana toimittamat tiedot mahdollistivat nimittäin sen, että kartellin kolme muuta jäsentä tunsivat tilanteensa Yhdistyneen kuningaskunnan, Irlannin ja Saksan markkinoilla, joilla ne suunnittelivat soveltavansa aikaisemmissa kokouksissa sovittuja hinnankorotuksia koskevia sopimuksia, ja ne saattoivat ulottaa kyseiset hinnankorotukset Italian markkinoille varmoina kantajien yhteistyöstä. Tässä tilanteessa se, että B:n muistiinpanoissa ei mainita sitä, että hän ilmoitti F:lle tietoja, jotka liittyivät 2.3.2004 pidetyssä kokouksessa tehtyihin sopimuksiin hinnankorotuksista Beneluxin alueella tai siinä suunniteltuihin hinnankorotuksiin muissa maissa ja erityisesti Ranskassa ja Puolassa, on merkityksetöntä kantajien kartelliin osallistumisen osoittamiseksi.

50      Toisin kuin kantajat väittävät, on näin ollen katsottava edellä 45 ja 48 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti, että komissio on osoittanut niiden osallistuneen kartelliin 20.4.2004 pidetystä kokouksesta lähtien.

51      Kantajien argumentti, jonka mukaan B:n tekemistä muistiinpanoista ei ilmene, että tämä oli kertonut F:lle kartellin kokouksista ja erityisesti viimeisimmästä eli 2.3.2004 pidetystä kokouksesta ja sen sisällöstä, ei voi vaikuttaa kysymykseen siitä, liittyivätkö kantajat kartelliin 20.4.2004 pidetyssä kokouksessa. Kuten edellä 41 kohdassa todettiin, B:n muistiinpanoista ilmenee muun muassa, että tämä kertoi F:lle Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Irlantia ja Saksaa koskevien hintasopimusten olemassaolosta sekä niiden täytäntöönpanon määräajoista, jotka olivat ”2 viikkoa myöhemmin” Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin osalta sekä ”1.5. – 15.5. − 1.6. suurasiakkaat” Saksan osalta. Riidanalaisesta päätöksestä ilmenee näin ollen, että Pilkington ilmoitti hinnankorotuksesta Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Irlannissa 29.4.2004, minkä jälkeen Saint-Gobain ilmoitti siitä 11.5.2004 ja Glaverbel 18.5.2004 (riidanalaisen päätöksen 159 perustelukappale, alaviite nro 193). Saksan osalta ensimmäisen ilmoituksen hinnankorotuksesta teki Saint-Gobain 25.5.2004, minkä jälkeen Pilkington ja Glaverbel ilmoittivat siitä vuoden 2004 kesäkuun alussa (riidanalaisen päätöksen 163 perustelukappale, alaviite nro 201). Toisin kuin kantajat väittävät, niillä oli näin ollen riittävän täsmällistä tietoa kartellin kolmen muun jäsenen suunnittelemista toimintamalleista kilpailunvastaisten päämääriensä jatkamiseksi. Tästä huolimatta F ei epäröinyt toimittaa tietoja, jotka myötävaikuttivat kartellin päämääriin ja joihin kuului muun muassa tieto mahdollisesta hinnankorotuksesta Italiassa.

52      Kantajien argumentti, jonka mukaan B:n tekemistä muistiinpanoista ei ilmene, että tämä olisi pyytänyt F:ää osallistumaan kartellin seuraavaan kokoukseen, on hylättävä merkityksettömänä. Komissio on nimittäin osoittanut muin todistein kantajien suoran tai välillisen osallistumisen kartellin kaikkiin myöhempiin kokouksiin kyseisestä päivämäärästä lähtien (ks. 63 ja 69–71 kohta jäljempänä). Näin ollen kartellin kolmen muun jäsenen välillä 15.6.2004 pidetyn kokouksen aikana B soitti F:lle, joka oli lomalla, vahvistaakseen tiedot, jotka tämä oli antanut B:lle 20.4.2004 pidetyssä kokouksessa Italian osalta (riidanalaisen päätöksen 196 perustelukappale). F itse järjesti EFGTO:n kokouksen aattona Luxemburgissa 2.12.2004 pidetyn kokouksen, johon osallistuivat vain kartellin jäsenten neljä edustajaa (riidanalaisen päätöksen 199 ja 201–204 perustelukappale). Lopuksi on todettava, että − kuten kantajat myöntävät − ne osallistuivat 11.2.2005 pidettyyn kokoukseen, johon B oli heidät kutsunut.

53      Kantajien argumentit, joiden mukaan B:n tekemistä muistiinpanoista ei ilmene, mikä F:n reaktio B:n ehdotuksiin oli, eikä myöskään, että tämä olisi luvannut myötävaikuttaa neuvottelujen jatkamiseen, on myös hylättävä merkityksettöminä. Kuten edellä 49 kohdasta nimittäin ilmenee, B:n ja F:n 20.4.2004 pitämän kokouksen kuluessa vaihtamien tietojen vuoksi kantajat tiesivät kartellin kolmen muun jäsenen suunnittelemasta kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä ja ne aikoivat myötävaikuttaa omalla käyttäytymisellään kartellin yhteisiin päämääriin, mikä edellä 48 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan riittää osoittamaan kantajien osallistumisen kartelliin.

54      B:n välittäjän rooli ilmenee 20.4.2004 pidetyn kokouksen pöytäkirjasta, ja se vahvistetaan Glaverbelin 8.3. ja 23.12.2005 antamilla lausumilla, joista ensimmäinen annettiin ennen kuin komissio löysi B:n muistiinpanot (riidanalaisen päätöksen 80 ja 160 perustelukappale). Se, että Glaverbelin lausumat oli annettu leniency-hakemuksen yhteydessä ei voi estää komissiota käyttämästä niitä (ks. vastaavasti edellä 32 kohdassa mainittu asia JFE Engineering ym. v. komissio, tuomion 192 kohta). Vaikka nämä lausumat eivät ole suoraan ristiriidassa Glaverbelin etujen kanssa, kuten kantajat toteavat, tällä ei ole mitään intressiä toimittaa komissiolle virheellisiä tietoja kartellin muista jäsenistä. Jokainen yritys johtaa komissiota harhaan leniency-hakemuksen yhteydessä voi näet kyseenalaistaa pyynnön esittäjän yhteistyön vilpittömyyden ja kattavuuden ja näin ollen vaarantaa tämän mahdollisuuden hyötyä täysimääräisesti leniency-tiedonannosta (asia T‑120/04, Peróxidos Orgánicos v. komissio, tuomio 16.11.2006, Kok., s. II‑4441, 70 kohta). Kantajien argumentit, jotka koskevat Glaverbelin lausumien todistusarvoa B:n välittäjän rooli huomioiden, on näin ollen hylättävä.

55      Kantajien argumenteista, joiden mukaan se, että komissio vetosi niiden kartellin myöhempiin kokouksiin vuoden 2004 joulukuussa ja vuoden 2005 helmikuussa tai EFGTO:hon osallistumiseen 20.4.2004 pidetyn kokouksen kilpailunvastaisen luonteen osoittamiseksi, olisi ristiriidassa syyttömyysolettaman kanssa, on todettava, että oikeuskäytännössä komissiota ei estetä vetoamasta kilpailunvastaisen käyttäytymisen jälkeisiin tosiseikkoihin B:n kyseisen kokouksen aikana tekemien muistiinpanojen kaltaisten objektiivisten todisteiden sisällön vahvistamiseksi. Sen sijaan oikeuskäytännössä, johon kantajat vetoavat, kielletään käyttämästä todisteita, jotka koskevat aikaisempaa ajanjaksoa, jolloin kyseinen käyttäytyminen oli laillista, myöhemmän käyttäytymisen kilpailunvastaisen luonteen osoittamiseksi, mistä ei tässä asiassa ole kyse (asia T‑30/91, Solvay v. komissio, tuomio 29.6.1995, Kok., s. II‑1775, 73 kohta ja asia T‑36/91, ICI v. komissio, tuomio 29.6.1995, Kok., s. II‑1847, 83 kohta). Tämä argumentti on näin ollen hylättävä täysin perusteettomana.

56      Kantajat kiistävät lopuksi komissio väitteen, jonka mukaan B olisi tavannut F:n kertoakseen tälle kolmenvälisistä sopimuksista, jotka koskivat hinnankorotuksia Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Irlannissa ja Saksassa, tai saadakseen selville, mitä mieltä ne olisivat mahdollisesta hinnankorotuksesta Italiassa, ja ne kiistävät myös tällaisten hintoja koskevien sopimusten olemassaolon Saksan osalta. Ne täsmentävät myös, että oikeuskäytännön mukaan pelkästään tiedon saaminen kartellin kokousten olemassaolosta ei merkitse kilpailusääntöjen rikkomista.

57      Kuten edellä 45 kohdassa todettiin, F osallistui Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Irlantia, Saksaa ja Italiaan koskeneiden arkaluonteisten tietojen vaihtoon B:n kanssa 20.4.2004 pitämässään kokouksessa. F ei suinkaan ottanut etäisyyttä kilpailunvastaiseen käyttäytymiseen, josta hänelle oli kerrottu, vaan toimitti tietoja, jotka koskivat kantajien liiketoimintastrategiaa Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Irlannissa ja Saksassa, ja kertoi, miten kantajat käyttäytyisivät, jos hintoja korotettaisiin Italiassa (ks. edellä 41–44 kohta), joten hän vähensi huomattavasti epätietoisuutta kantajien odotettavissa olevasta markkinakäyttäytymisestä (ks. edellä 45 kohta). Näin ollen kantajien argumentit, joiden mukaan B:n muistiinpanoista ei ilmene, että F olisi sitoutunut niiden tulevaan hintapolitiikkaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa tai ilmaissut minkäänlaista tukea hinnankorotukselle, ovat merkityksettömiä. Toisin kuin kantajat väittävät, kartellin kokousten olemassaolosta ilmoittaminen voi lisäksi merkitä rikkomista, jos vastineeksi toimitetaan tietoja kartellin yhteisten päämäärien edistämiseksi (ks. edellä 48 ja 49 kohta). Lopuksi on todettava, että tämän jälkeiset tosiseikat osoittavat, että kyseisen kokouksen jälkeen kantajat toimivat kartellin kolmen muun jäsenen tavoin. Tarkastusten aikana takavarikoidusta kantajien sisäisestä asiakirjasta ilmenee, että kartellin muun kolmen jäsenen korotettua hintoja Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Irlannissa kantajat korottivat niin ikään hintoja (riidanalaisen päätöksen 159 perustelukappale).

58      Argumentti, jonka mukaan komissio ei olisi osoittanut hinnankorotusta Saksassa koskevan sopimuksen olemassaoloa 2.3.2004 pidetyn kartellin kokouksen aikana, on hylättävä merkityksettömänä. B:n muistiinpanoista nimittäin ilmenee, että tämä kertoi F:lle kyseisen sopimuksen olemassaolosta ja sisällöstä, eikä sillä, minä päivänä kartellin kolme muuta jäsentä sen tekivät, ole merkitystä, ja että F siis tiesi sen olemassaolosta. Lisäksi F antoi B:lle vastineeksi tietoja, jotka koskivat S:ään, joka on kantajien ja Pilkingtonin yhteinen asiakas, sovellettua kaksinaista hintarakennetta, ja hänen oli määrä kertoa tälle millä hinnalla kyseiselle asiakkaalle todellisuudessa myytiin. F jopa ehdotti hinnankorotushaarukkaa. Lisäksi tämän jälkeiset tosiseikat vahvistavat kyseisen sopimuksen olemassaolon. Kuten edellä 51 kohdassa todettiin, kartellin kolme muuta jäsentä pani nimittäin kyseisen sopimuksen täytäntöön päivinä, jotka olivat lähellä B:n F:lle 20.4.2004 pidetyssä kokouksessa ilmoittamia ja sen muistiinpanoissa mainittuja päiviä − Saint-Gobain: 25.5.2004, Pilkington: 4.6.2004 ja Glaverbel: 7.6.2004 −, kun taas suunnitellut päivät olivat 1.5., 15.5. ja 1.6.2004. Toisin kuin kantajat väittävät, tällä poikkeamalla ei ole suurta merkitystä eikä sillä voida asettaa kyseenalaiseksi kyseisen sopimuksen olemassaoloa eikä F:n ja B:n välistä tätä koskenutta tietojenvaihtoa 20.4.2004 pidetyssä kokouksessa.

59      Kaiken edellä esitetyn perusteella on katsottava, että komissio päätteli perustellusti riidanalaisen päätöksen 171 ja 188 perustelukappaleessa yhtäältä, että B oli tavannut F:n 20.4.2004 kertoakseen tälle kartellin kolmen muun jäsenen välisistä, hinnankorotuksia Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Irlannissa ja Saksassa koskevista sopimuksista, ja toisaalta, että vastineeksi F oli toimittanut tälle arkaluonteisia tietoja, jotka koskivat kantajien liiketoimintastrategiaa kyseisillä markkinoilla. F totesi lisäksi Italian osalta, että jos hinnankorotus toteutettaisiin, kantajat eivät vastustaisi sitä. Komissio katsoi näin ollen perustellusti, että 20.4.2004 pidetty kokous oli luonteeltaan kilpailunvastainen ja että kantajat liittyivät kartelliin kyseisestä kokouksesta lähtien (riidanalaisen päätöksen 330 perustelukappale).

–       Puhelinkeskustelu 15.6.2004

60      Komissio katsoi, että kantajat olivat jatkaneet osallistumistaan kollusiivisiin käytäntöihin vastaanottamalla 15.6.2004 Pilkingtonilta puhelun, jossa niille kerrottiin sopimuksesta, joka oli tehty Italian markkinoihin liittyen ja jonka ne komission mukaan hyväksyivät (riidanalaisen päätöksen 189–196 perustelukappale).

61      Kantajat väittävät, että komissio ei esittänyt todisteita 15.6.2004 pidetyn kokouksen aikana B:n ja F:n välillä käydyn puhelinkeskustelun sisällöstä ja että se tukeutui yksinomaan Glaverbelin sen leniency-hakemuksen yhteydessä antamiin lausumiin väittääkseen, että kyseisen keskustelun aikana F totesi, ettei hän vastustanut Italiaa koskenutta hintasopimusta. Kantajien mukaan F tyytyi todellisuudessa toteamaan, että koska kantajat eivät olleet merkittävä toimija Italian markkinoilla, ne eivät kyenneet vaikuttamaan hintoihin kyseisillä markkinoilla, eli hän toisti tällä tavoin sen, mitä hän oli todennut 20.4.2004 järjestetyn päivällisen yhteydessä. Kantajat katsovat lisäksi, että lyhytkestoista puhelinkeskustelua ei voida rinnastaa Glaverbelin mukaan viisi tuntia kestäneeseen kartellin kokoukseen osallistumiseen.

62      Aluksi on muistutettava, että edellä 54 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti se, että Glaverbelin lausumat annettiin leniency-hakemuksen yhteydessä, ei itsessään heikennä niiden todistusarvoa.

63      Kantajat myöntävät, että B soitti F:lle ja että he keskustelivat Italiasta. Glaverbel täsmensi puolestaan, että B oli kertonut F:lle kokouksen aikana tehdyistä hintasopimuksista ja että kaikille kyseiseen kokoukseen osallistuneille oli selvää, että F:n puheiden perusteella kantajilla ei ollut aikomusta vastustaa kyseisiä sopimuksia (riidanalaisen päätöksen 189 perustelukappale). Kuten komissio esitti, nämä lausumat ovat yhtäpitäviä F:n niiden lausumien kanssa, joiden mukaan hän oli toistanut B:lle sen, minkä hän oli todennut 20.4.2004 pidetyssä kokouksessa, eli että hän ei ollut merkittävä toimija Italian markkinoilla, että tämä tilanne ei muuttuisi lähitulevaisuudessa ja ettei hän kyennyt vaikuttamaan kyseisiin markkinoihin. F vahvisti näin ollen B:lle, että kantajat eivät vaikuttaisi häiritsevästi sopimuksiin, jotka koskivat hinnankorotuksia Italian markkinoilla. Lisäksi Saint-Gobainin lausunnossa, jota kantajat eivät kiistä, vahvistetaan yhteys kantajien ja 15.6.2004 pidetyssä kokouksessa tehtyjen sopimusten välillä siltä osin kuin Saint-Gobain katsoi, että F oli osallistunut kyseiseen kokoukseen (riidanalaisen päätöksen 190 ja 196 perustelukappale).

64      Komissio ei kylläkään esittänyt kirjallisia todisteita 15.6.2004 pidetystä kokouksesta tai tuolloin käydystä puhelinkeskustelusta. Edellä 33 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti on kuitenkin niin, että tapauksissa, joissa todisteet ovat epäyhtenäisiä tai hajanaisia, komissio voi rekonstruoida tiettyjä yksityiskohtia päätelmin, minkä se riidanalaisessa päätöksessä tässä tapauksessa teki (riidanalaisen päätöksen 196 perustelukappale). Kantajat eivät myöskään ole onnistuneet selittämään muulla tavoin johdonmukaisesti syytä tähän puheluun eivätkä B:n ja F:n välisen Italiaa koskeneen puhelinkeskustelun, jonka olemassaoloa ne eivät kiistä, sisältöä. Lopuksi on todettava, että kun otetaan huomioon 20.4.2004 pidetyn kokouksen, joka koski muun muassa Italiaa, sisältö sekä olosuhteet, joissa kyseinen puhelinkeskustelu käytiin, sen lyhytkestoisuudella ei ole merkitystä sen kilpailunvastaisen luonteen poissulkemisen kannalta.

65      Komissio katsoi näin ollen perustellusti yhtäältä, että B oli soittanut F:lle 15.6.2004 kertoakseen tälle samana päivänä kartellin kolmen muun jäsenen edustajien välillä pidetyn kokouksen aikana tehdyistä sopimuksista ja että F oli kertonut tälle oman kantansa asiaan, ja toisaalta, että kyseinen yhteydenpito oli siis luonteeltaan kilpailunvastaista.

–       2.12.2004 pidetty kokous

66      Komissio katsoi lopuksi, että kantajat olivat osallistuneet kartellin kolmen muun jäsenen kanssa Luxemburgissa 2.12.2004 pidettyyn kokoukseen, jonka aikana oli tehty päätöksiä, jotka koskivat hinnankorotuksia, vähimmäishintoja ja muita liiketoimintaedellytyksiä, jotka liittyivät tasolasin myyntiin useissa Euroopan maissa, tukeutumalla muun muassa käsinkirjoitettuihin muistiinpanoihin, jotka oli takavarikoitu Pilkingtonin toimitiloista yllätystarkastusten aikana, sekä esityslistaotteisiin (riidanalaisen päätöksen 197–264 perustelukappale).

67      Kantajat väittävät, ettei voida katsoa, että kyseisen kokouksen tarkoitus oli kilpailunvastainen. Ne väittävät ensiksi, että kyseessä oli päivällinen, josta oli ilmoitettu monille ihmisille, joka järjestettiin kaikille avoimessa ravintolassa ja josta F pyysi korvausta, joka vastasi päivällislaskua. Ne katsovat toiseksi, ettei komissio ole osoittanut, että kyseinen kokous johti kartellin jäsenten välisiin ja niiden osallistumista edellyttäneisiin sopimuksiin tulevista hinnankorotuksista. Ne väittävät näin ollen, että F:n puheita kyseisen päivällisen aikana ei voida pitää ilmauksena kantajien suostumuksesta osallistua kartelliin ETA:n tasolla ja että komission kyseisiä muistiinpanoja koskevat päätelmät ovat ristiriidassa Glaverbelin lausumien kanssa. Glaverbelin mukaan päivällisen aikana ei nimittäin keskusteltu hinnankorotuksista, kantajat eivät olleet milloinkaan osallistuneet kartellin monenväliseen kokoukseen ennen 11.2.2005 ja päivällisen aikana käydyt keskustelut rajoittuivat tietojenvaihtoon. Kantajat väittävät kolmanneksi, että B:n muistiinpanoissa mainittu ”hinnankorotussuunnitelma” ja siihen liittyvät kommentit kuvastavat joko B:n omia ajatuksia tai todennäköisemmin B:n ja H:n, joka on Saint-Gobainin työntekijä, kahdenvälisessä keskustelussa esiin tuotuja ajatuksia, jotka esitettiin ja hyväksyttiin osittain vuoden 2005 helmikuun kokouksessa.

68      Aluksi on täsmennettävä, että B:n muistiinpanot ovat kahdentyyppisiä. Ensimmäiset tehtiin paperille, joissa on hotellin N ja Pilkingtonin nimi ja joiden otsikkona on ”EFGTO-kokous Luxemburgissa”, ja toiset tehtiin paperille, jossa on Pilkingtonin nimi ja joiden otsikkona on ”Pöytäkirja 2.12.04”. Pilkingtonin lausumista, joita kantajat eivät ole kiistäneet, ilmenee, että B laati edelliset muistiinpanot 3.12.2004 henkilökohtaiseen käyttöönsä ja ne ovat pohdintoja 2.12.2004 pidetystä kokouksesta, kun taas jälkimmäiset tehtiin 2.12.2004 pidetyn kokouksen aikana.

69      Toisten muistiinpanojen otsikosta ”Pöytäkirja”, niiden päivämäärästä ”2.12.2004” sekä niiden sisällöstä ilmenee, että ne ovat selonteko kyseisenä päivänä pidetystä kokouksesta. Niissä nimittäin kuvataan osallistujien välisiä keskusteluja tasolasin hinnasta ETA:n eri maissa, F:n toimittamia tietoja ja tehtyjä sopimuksia otsikon ”Yleiset sopimukset” alla. Tämä arviointi vahvistetaan Pilkingtonin ensimmäisissä lausumissa, joiden mukaan kyseiset sivut muodostuvat muistiinpanoista, jotka tehtiin Luxemburgissa kyseisenä päivänä pidetyn kokouksen aikana.

70      Näiden muistiinpanojen perusteella voidaan myös osoittaa, että kyseisessä kokouksessa käsitellyt kysymykset ja siis kokous itse olivat luonteeltaan ilmeisen kilpailunvastaisia. Niissä tuodaan esiin, että kartellin jäsenet sopivat hintojen nostamisesta ETA:n eri maissa ja että F toimitti tiettyjä arkaluonteisia tietoja. Glaverbel vahvisti myös kyseisen kokouksen kilpailunvastaisen luonteen 8.3.2005 päivätyssä lausumassaan, jonka mukaan ”päivällisen aikana keskusteltiin pitkään asiakas S:n tilanteesta tavanomaisten hintoja koskevien keskustelujen ohella”.

71      On näin ollen todettava, että B:n muistiinpanot sekä Pilkingtonin ja Glaverbelin yhtäpitävät lausumat keskusteluista, joita päivällisellä käytiin, mahdollistavat yhtäältä 2.12.2004 pidetyn kokouksen kilpailunvastaisen luonteen osoittamisen ja toisaalta niillä voidaan kumota Glaverbelin alkuperäiset lausumat, joihin kantajat vetosivat ja joiden mukaan kyseisellä päivällisellä ei puhuttu hinnankorotuksista. Kuten edellä 45 kohdassa todettiin, tässä tilanteessa kantajien argumentit, joiden mukaan kokous pidettiin kyseisillä päivällisillä ja F pyysi päivällislaskun korvaamista, eivät riitä asettamaan kyseenalaiseksi kyseisen kokouksen kilpailunvastaista luonnetta.

72      Kantajien mukaan kokouksen aikana ei sovittu hinnoista, ja ne väittävät, kuten myös Pilkington teki vastauksessaan väitetiedoksiantoon, että kyseessä oli tietojenvaihto eikä sopimus. B:n muistiinpanoista ilmenee kuitenkin, että tämän tietojenvaihdon ohella kartellin jäsenet tekivät myös hintasopimuksia kyseisen kokouksen aikana. Näin ollen Italian osalta vahvistettiin vähimmäishintoja ja Yhdistyneen kuningaskunnan osalta tavoitehinta sekä hinnankorotuksen ajankohta ja sitä koskeva menettely, Baltian maiden osalta päätettiin kantajien johdolla toteutettavasta hinnankorotuksesta, Puolan osalta päätettiin kantajien johdolla toteutettavasta hinnankorotuksesta vuoden 2005 maaliskuussa, Ranskan osalta päätettiin kantajien ilmoittamasta 10 prosentin korotuksesta, Beneluxin osalta päätettiin hinnankorotuksesta vuoden 2005 maaliskuussa ja lopuksi Saksan osalta sovittiin Pilkingtonin johdolla toteutettavasta hinnankorotuksesta. Lisäksi B:n muistiinpanojen viimeisellä sivulla, jonka otsikkona on ”Yleiset sopimukset”, esitetään osittain tiivistetysti tehdyt ja muistiinpanoissa mainitut hintasopimukset ja käsitellään osittain muita sopimuksia.

73      On lisäksi merkityksetöntä, että – kuten kantajat totesivat − B:n tekemistä muistiinpanoista ei ilmene, että F toimitti tietoja, joiden perusteella voitaisiin päätellä, että kantajat osallistuivat päivällisen aikana tehtyihin sopimuksiin. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan riittää, että komissio osoittaa asianomaisen yrityksen osallistuneen kokouksiin, joiden aikana on tehty kilpailunvastaisia sopimuksia, ilman että se olisi selvästi vastustanut niitä, jotta kyseisen yrityksen osallistuminen yhteistoimintajärjestelyyn voidaan osoittaa. Jos osallistuminen tällaisiin kokouksiin on toteennäytetty, kyseisen yrityksen on esitettävä selvitystä siitä, että sen osallistumisella kyseisiin kokouksiin ei ollut kilpailua rajoittavaa tarkoitusta, osoittamalla ilmoittaneensa kilpailijoilleen, että sillä oli näihin kokouksiin osallistuessaan kilpailijoihin nähden eri näkemys (edellä 32 kohdassa mainittu asia komissio v. Anic Partecipazioni, tuomion 96 kohta ja edellä 33 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Aalborg Portland ym. v. komissio, tuomion 81 kohta). Kuten edellä 33 kohdassa mainituissa yhdistetyissä asioissa Aalborg Portland ym. vastaan komissio annetun tuomion 82 kohdassa todettiin, tämän periaatteen taustalla oleva syy on se, että koska yritys on osallistunut kyseiseen kokoukseen sanoutumatta julkisesti irti sen sisällöstä, se on antanut toisille osallistujille sen vaikutelman, että se hyväksyi kokouksen tuloksen ja että se noudattaisi sitä.

74      Tämä hiljaista hyväksymistä koskeva oikeuskäytäntö perustuu lähtökohtaan, jonka mukaan asianomainen yritys on osallistunut kokouksiin, joiden aikana on tehty kilpailunvastaisia tai ilmeisen kilpailunvastaisia sopimuksia (ks. edellä 35 kohdassa mainittu asia Coats Holdings ja Coats v. komissio, tuomion 91 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), mistä tässä asiassa on kyse, kuten edellä 71 kohdassa jo todettiin.

75      Kantajat eivät ole esittäneet tässä asiassa minkäänlaisia todisteita, joilla voitaisiin osoittaa, että vaikka F oli osallistunut kokoukseen niiden nimissä, hän oli sanoutunut irti tehdyistä sopimuksista. Näin ollen edellisissä kohdissa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti pelkkä F:n osallistuminen kokoukseen kantajien edustajana riittää siihen, että voidaan katsoa, että hän antoi näiden nimissä hiljaisen hyväksynnän kyseisen kokouksen aikana tehdyille sopimuksille.

76      Toisin kuin kantajat väittävät, B:n 2.12.2004 pidetyn kokouksen aikana tekemistä muistiinpanoista ilmenee näin ollen, että kartellin jäsenet eivät yksinomaan vaihtaneet arkaluonteisia tietoja kyseisen kokouksen aikana vaan ne tekivät myös sopimuksia, jotka koskivat erilaisten tasolasiluokkien hinnankorotuksia ETA:n eri maissa, ja että F ilmaisi kantajien nimissä hiljaisen suostumuksensa näihin sopimuksiin.

77      Kantajat väittävät kuitenkin, että B:n muistiinpanoissa mainittu ”hinnankorotussuunnitelma” ei merkitse tulevia hinnankorotuksia koskevan kattavan sopimuksen tekemistä. On todettava, että ”hinnankorotussuunnitelma” esiintyy B:n päivällisen jälkeen hotelli N:n paperille laatimissa muistiinpanoissa. Kuten edellä 68 kohdassa todettiin, nämä muistiinpanot laadittiin hänen henkilökohtaiseen käyttöönsä. Tässä yhteydessä ”hinnankorotussuunnitelma” on pelkkä otsikko, jonka alla on taulukko, jossa esitetään yhteenvedonomaisesti edellä 72 kohdassa mainitut tulevan vuoden eri hintasopimukset, eikä niihin liittyviä kommentteja voida pitää B:n tulkintana roolista, joka kantajilla saattaisi olla kartellissa, eikä tiivistelmänä B:n ja H:n päivällisen jälkeen käymästä kahdenvälisestä keskustelusta. Tällä ”hinnankorotussuunnitelmaan” liittyvällä argumentilla ei näin ollen voida asettaa kyseenalaiseksi sitä, että kyseisen kokouksen aikana tehtiin hinnankorotussopimuksia.

78      Kantajat väittävät myös, että virkkeissä, joiden mukaan ”muut yhtyivät yleisiin näkemyksiin Guardianin käyttäytymisestä” ja ”hinnat kaikilla markkinoilla ovat uhattuina”, jotka edeltävät ”hinnankorotussuunnitelmaa”, toistetaan B:n ja H:n, joka on Saint-Gobainin työntekijä, ja/tai D:n, joka on Glaverbelin työntekijä, kommentit, jotka osoittavat, että nämä eivät poikenneet aggressiivisesta strategiastaan. Tällä väitteellä ei voida kumota edeltävää päätelmää. Nämä virkkeet, jotka ovat osa B:n henkilökohtaisia tarkoituksia varten tekemää tiivistelmää edellisenä päivänä pidetyn kokouksen aikana käsitellyistä kysymyksistä (ks. edellä 68 ja 77 kohta), eivät osoita, että kantajat olisivat sanoutuneet irti sopimuksista. Yhtäältä virke, jonka mukaan ”hinnat kaikilla markkinoilla ovat uhattuina”, on toteamus tilanteesta, joka vallitsi 2.12.2004 pidetyn kokouksen aikana (ks. esim. kokouksen pöytäkirja, jossa todetaan Yhdistyneen kuningaskunnan osalta, että ”hintoja Yhdistyneessä kuningaskunnassa pidetään alhaisina”, Ranskan osalta, että ”hinnat ovat tällä hetkellä lähes Euroopan alhaisimmat”, Saksan osalta, että ”hinnat on välittömästi stabilisoitava tämänhetkisille tasoille − −” ja Espanjan osalta, että ”hinnat ovat romahtaneet kahden viime kuukauden aikana”, sekä ensimmäisen tehdyn yleisen sopimuksen osalta, että ”hinnat aiotaan jäädyttää koko Euroopassa lähikuukausina”). Toisaalta niiden mukaan ”muut yhtyivät yleisiin näkemyksiin Guardianin käyttäytymisestä”, mikä on kritiikkiä ennen kyseistä kokousta tapahtunutta kantajien käyttäytymistä kohtaan, joka ei kyseiseen päivään saakka ollut sitä, mitä niiltä odotettiin (ks. mm. kokouksen pöytäkirja, jossa todetaan Baltian maiden osalta, että ”vaikka hinnankorotuksesta oli sovittu (Gl + P tekivät sen), G ei tehnyt sitä, minkä vuoksi hinnat ovat tällä hetkellä samalla tasolla (Ø [= keskiarvo] 260)”).

79      Kaiken edellä esitetyn perusteella on katsottava, että toisin kuin kantajat väittävät (ks. edellä 31 kohta), niiden ja kartellin kolmen muun jäsenen välinen yhteydenpito ei ollut osa ”kokeiluvaihetta” vaan se merkitsi todellista kartelliin osallistumista. On nimittäin osoitettu, että kantajat, joita F edusti, liittyivät kartelliin 20.4.2004 pidetyn kokouksen aikana, että ne vastaanottivat puhelun 15.6.2004, että ne järjestivät päivällisen 2.12.2004 ja että näiden kolmen tapahtuman aikana käytyjen keskustelujen tarkoitus oli kilpailunvastainen. Kantajat ovat lisäksi myöntäneet osallistuneensa 11.2.2005 pidettyyn kokoukseen, jonka tarkoitus oli myös kilpailunvastainen. Koska 20.4. ja 2.12.2004 pidettyjen kokousten olemassaolo ja kantajien niihin osallistuminen vahvistetaan B:n kyseisten kokousten aikana tekemillä muistiinpanoilla, joiden todistusarvoa kantajat eivät ole tehokkaasti kiistäneet (ks. edellä 39, 40, 69 ja 70 kohta), niiden tätä koskevilla selityksillä ei voida asettaa kyseenalaiseksi niiden osallistumista kartelliin 20.4.2004 lähtien.

80      Komissio katsoi näin ollen perustellusti riidanalaisessa päätöksessä, että kantajat olivat osallistuneet kartelliin 20.4.2004 lähtien.

81      Tämän kanneperusteen ensimmäinen osa on näin ollen hylättävä.

 Toinen osa, joka koskee sopimusten maantieteellisten laajuuden virheellistä arviointia

82      Komissio katsoi, että rikkominen oli ulottunut koko ETA:lle, koska siihen syyllistyneet myivät asianomaisia tuotteita ainakin ETA:lla ja koska niiden yhteinen osuus myynnistä kyseisillä markkinoilla oli ainakin 80 prosenttia, koska ne toimittivat tuotteita ETA:n asiakkailleen koko kyseiselle alueelle sijoitetuista tuotantolaitoksistaan ja varastoistaan ja koska kartellin kohde oli Euroopan laajuinen. Se korosti tästä, että vaikka keskustelut poikkesivat toisistaan asianomaisen ETA-maan mukaan, niillä kaikilla oli sama kilpailunvastainen tarkoitus (riidanalaisen päätöksen 368–371 perustelukappale).

83      Kantajat kiistävät komission tämän päätelmän ja väittävät yhtäältä, että 20.4., 15.6. ja 2.12.2004 pidetyissä kokouksissa mainittuja maita ei voida ottaa huomioon kartellin maantieteellisen laajuuden määrittämiseksi, koska kyseisten kokousten tarkoitus ei ollut kilpailunvastainen, ja toisaalta, että 11.2.2005 pidetyn kokouksen aikana tehdyt hintasopimukset koskivat yksinomaan Saksaa, Espanjaa, Itävaltaa, Portugalia ja Beneluxia ja että sopimukset, joissa asetettiin yläraja alennuksille ja hyvityksille, koskivat yksinomaan Saksaa, Itävaltaa ja Sveitsiä.

84      On kuitenkin muistutettava, että edellä 59, 65 ja 79 kohdasta ilmenee, että 20.4. ja 2.12.2004 pidetyillä kokouksilla sekä 15.6.2004 soitetulla puhelulla oli kilpailunvastainen tarkoitus. Näin ollen kyseisissä kokouksissa mainitut maat sekä maat, joita 11.2.2005 pidetty kokous koski, on otettava huomioon kartellin maantieteellisen laajuuden määrittämiseksi.

85      Kantajat väittävät, että komission esittämät todisteet niiden koko ETA:n kattaviin sopimuksiin osallistumisen osoittamiseksi ovat riittämättömiä.

86      Tässä asiassa komissio perusti väitteensä, jonka mukaan kartellin sopimukset ulottuivat ETA:lle, kolmeen seikkaan. Se viittasi ensinnäkin kartellin eri kokousten pöytäkirjoihin sekä 15.6.2004 käytyyn puhelinkeskusteluun liittyviin seikkoihin. Kyseisistä asiakirjoista ilmenee, että eri sopimukset koskivat useita Euroopan maita eli Belgiaa, Saksaa, Viroa, Irlantia, Kreikkaa, Espanjaa, Ranskaa, Italiaa, Latviaa, Liettuaa, Luxemburgia, Alankomaita, Itävaltaa, Puolaa, Portugalia, Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Sveitsiä. Täsmällisemmin todettuna 2.12.2004 pidetyn kokouksen pöytäkirjasta ilmenee, että osallistujat olivat päättäneet jäädyttää hinnat koko Euroopassa (riidanalaisen päätöksen 370 perustelukappale).

87      Komissio otti toiseksi huomioon kartellin kunkin osallistujan tasolasin tuotanto- ja jakeluorganisaation. Ne oli nimittäin järjestelty koko ETA:lla, joten tietyssä maassa sijaitsevan tehtaan tuotanto jaeltiin useisiin naapurimaihin (riidanalaisen päätöksen 55 ja 369 perustelukappale). Kantajat itse vahvistivat tämän seikan, koska F totesi, että kullakin tehtaalla oli omat markkinansa, jotka sijaitsivat 300–400 km:n säteellä asianomaisesta tehtaasta. Kartellin kunkin jäsenen tehdasverkoston maantieteellinen sijoittaminen mahdollisti siis sen, että ne saattoivat vastata tasolasin kysyntään koko ETA:lla.

88      Komissio otti kolmanneksi huomioon kartellin kokouksiin osallistuneiden alkuperän; nämä olivat kartellin jäsenten kaupallisia edustajia Euroopan tasolla sekä niiden tärkeimpiä edustajia EFGTO:n ”Marketing and Communication” ‑ryhmässä (Marcomm), mitä kantajat eivät ole kiistäneet (riidanalaisen päätöksen 369 ja 370 perustelukappale).

89      Komission päätelmää kartellin maantieteellisestä laajuudesta tukevat muut seikat. Kyse on ensinnäkin Glaverbelin lausumista, joiden mukaan yhtäältä Saint-Gobain, Pilkington ja se itse osallistuivat kahden- ja monenvälisiin kokouksiin, joiden tarkoituksena oli rajoittaa kilpailua tasolasin Euroopan markkinoilla, joita Saint-Gobainin mukaan luonnehti hintojen jatkuva taantuminen. Toisaalta kantajille kerrottiin olemassa olleista sopimuksista, jotka kartellin kolme muuta jäsentä olivat tehneet vuoden 2004 maaliskuussa, ja ne osallistuivat kokouksiin kyseisestä päivästä lähtien (riidanalaisen päätöksen 80 ja 81 perustelukappale). Toisin kuin kantajat väittävät, Glaverbelin tätä koskevat lausumat eivät näin ollen koske yksinomaan kolmenvälistä kartellia, johon ne eivät kuuluneet. Kyse on toiseksi EFGTO:n, johon kartellin jäsenet kuuluvat, komissiolle toimittamasta kantelusta, joka koskee valtiotukihanketta ja jossa todetaan, että ”tasolasin markkinat ovat yleiseurooppalaiset, ja valtioiden välinen kauppa on huomattavaa” (riidanalaisen päätöksen 54 perustelukappale). Kyse on kolmanneksi B:n laatimasta pöytäkirjasta ja hänen laatimistaan muistiinpanoista 2.12.2004 pidetyn kokouksen jälkeisenä päivänä sekä 11.2.2005 pidetyn kokouksen pöytäkirjasta, joilla osoitetaan, että kartellin osallistujat keskustelivat Euroopan maista, joita ei mainittu edellä 86 kohdassa, ja erityisesti Bulgariasta, Kyproksesta, Romaniasta ja Skandinavian maista.

90      Kantajat eivät lisäksi voi vedota oikeuskäytäntöön, jonka mukaan asianomaiset yritykset määrittävät markkinoiden maantieteellisen laajuuden, joka voi olla joko suurempi tai pienempi kuin merkitykselliset maantieteelliset markkinat, siltä osin kuin se liittyy kysymykseen tarpeesta määritellä maantieteellisesti merkitykselliset markkinat EY 81 artiklan soveltamiseksi, mikä ei nouse esiin tässä asiassa. Kyseisen oikeuskäytännön mukaan on nimittäin niin, että komissiolla on velvollisuus rajata markkinat EY 81 artiklan mukaisesti tehtävässä päätöksessä ainoastaan, jos ilman tällaista rajausta ei ole mahdollista päätellä, onko kyseinen sopimus omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja onko sen tarkoituksena estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla tai seuraako siitä, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy yhteismarkkinoilla (asia T‑62/98, Volkswagen v. komissio, tuomio 6.7.2000, Kok., s. II‑2707, 230 kohta; asia T‑44/00, Mannesmannröhren-Werke v. komissio, tuomio 8.7.2004, Kok., s. II‑2223, 132 kohta ja asia T‑38/02, Groupe Danone v. komissio, tuomio 25.10.2005 Kok., s. II‑4407, 99 kohta). Lähtökohtaisesti on niin, että jos itse sopimuksen tarkoitus on kilpailun rajoittaminen, ei ole tarpeen määritellä täsmällisesti relevantteja maantieteellisiä markkinoita, koska nykyistä tai potentiaalista kilpailua asianomaisilla alueilla rajoitetaan väistämättä, olivatpa nämä alueet markkinoita sanan varsinaisessa merkityksessä tai eivät (em. asia Mannesmannröhren-Werke v. komissio, tuomion 132 kohta; ks. myös vastaavasti asia T‑348/94, Enso Española v. komissio, tuomio 14.5.1998, Kok., s. II‑1875, 232 kohta ja asia T‑241/01, Scandinavian Airlines System v. komissio, tuomio 18.7.2005, Kok., s. II‑2917, 99 kohta). Rikkomisen vakavuuden määrittämiseksi huomioon otettavan rikkomisen maantieteellisen laajuuden määrittämiseksi riittää, että komissio arvioi sitä, kuinka laajat merkitykselliset markkinat ovat maantieteellisesti, eikä sen tarvitse määritellä täsmällisesti asianomaisia markkinoita (em. asia Scandinavian Airlines System v. komissio, tuomion 99 kohta).

91      Edellä esitetyn perusteella on todettava, että komission esittämillä seikoilla, joita kantajat joko eivät kiistä tai jotka vahvistetaan muilla todisteilla, voidaan osoittaa, että maantieteellinen alue, johon kartelli vaikutti, ulottui koko ETA:lle. Komissio katsoi siis perustellusti, että rikkominen ulottui koko ETA:lle.

92      Tämän kanneperusteen toinen osa ja siis koko kanneperuste on näin ollen hylättävä.

93      Kaiken edellä esitetyn perusteella kannekirjelmän kumoamisvaatimukset on hylättävä.

 Sakon määrän alentamista koskevat vaatimukset

94      Kantajat esittävät kolme kanneperustetta sakon määrän alentamista koskevien vaatimustensa tueksi. Ensimmäisessä kanneperusteessaan ne pyytävät unionin yleistä tuomioistuinta alentamaan niiden sakon määrää riidanalaisen päätöksen osittaisen kumoamisen vuoksi. Toinen kanneperuste koskee syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista ja perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä sakon laskemisen osalta ja kolmas arviointivirhettä, koska kantajien mukaan niiden rooli rikkomisessa oli hyvin suppea ja passiivinen, sekä syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista.

 Kanneperuste, jonka mukaan sakon määrää on alennettava riidanalaisen päätöksen osittaisen kumoamisen vuoksi

95      Kantajat väittävät, että niiden sakon määrää on alennettava riidanalaisen päätöksen osittaisen kumoamisen huomioimiseksi. Ne katsovat näin ollen, että sakko on laskettava yksinomaan vuoden 2004 myynnin perusteella ETA-maissa, joiden osalta rikkomista ei ole kiistetty ja joiden osalta myynti on 241,6 miljoonaa euroa. Ne katsovat lisäksi, että sakossa on otettava huomioon niiden kartelliin osallistumisen poikkeuksellisen lyhyt kesto, joka rajoittui yhteen ainoaan kokoukseen ja enintään 12 päivään.

96      Edellä 79 ja 91 kohdasta ilmenee, että komissio katsoi perustellusti riidanalaisessa päätöksessä, että kantajat olivat osallistuneet kartelliin 20.4.2004–22.2.2005 ja että rikkominen ulottui koko ETA-alueelle.

97      Sakon määrää ei siis ole syytä alentaa kartellin keston tai maantieteellisen laajuuden valossa, joten tämä kanneperuste on hylättävä.

 Kanneperuste, joka koskee syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista ja perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä sakon laskemisen osalta

98      Kantajat katsovat, että komissio yhtäältä loukkasi syrjintäkiellon periaatetta, kun se sulki kartellin kolmen muun jäsenen sakkojen laskemisen ulkopuolelle konsernin sisäisen myynnin arvon, ja toisaalta laiminlöi näitä laskelmia koskevan perusteluvelvollisuutensa.

99      Kantajat korostavat näin ollen, että koska perusteluja, jotka liittyvät kartellin kolmen muun jäsenen sakon laskemiseen, ei esitetty ja koska käytetyt tiedot ovat luottamuksellisia, niiden on mahdotonta määrittää konsernin sisäisen myynnin, joka suljettiin pois kartellin kunkin jäsenen osalta, luonne ja arvo. Ne väittävät, että unionin yleisen tuomioistuimen on näin ollen kompensoitava kyseisen myynnin huomiotta jättäminen alentamalla niille määrätyn sakon määrää tasolasimarkkinoiden konsernin sisäisten myyntien suhteellisen osuuden mukaisesti. Tämä ratkaisu on niiden mukaan asetuksen n:o  1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen (EUVL 2006, C 210, s. 2, jäljempänä sakkojen laskennasta annetut suuntaviivat) mukainen, koska sen avulla voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon yrityksen suhteellinen painoarvo merkityksellisillä markkinoilla ja koska unionin yleinen tuomioistuin on jo käyttänyt sitä.

100    Kantajat täsmentävät, että komissio sulki pois konsernin sisäisen miljardin euron myynnin yhteensä 2,7 miljardin euron markkinoiden kokonaismäärästä. Tämä luku perustuu niiden mukaan siihen, että väitetiedoksiannossa käytetystä kokonaismäärästä eli 2,7 miljardista eurosta (riidanalaisen päätöksen 41 perustelukappale) vähennetään riidanalaisessa päätöksessä käytetty tasolasin kokonaismyyntimäärä eli 1,7 miljardia euroa (riidanalaisen päätöksen 41 perustelukappale), ja tämä miljardi euroa vastaa 37 prosenttia markkinoiden kokonaismäärästä, jonka arvo on 2,7 miljardia euroa.

101    Komissio kiistää kantajien argumentit.

102    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perusteluvelvollisuuden laajuus riippuu kyseessä olevan toimen luonteesta ja sen asiayhteydestä. Perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä riidanalaisen toimenpiteen tehneen toimielimen päättely siten, että unionin tuomioistuimet voivat tutkia toimenpiteen laillisuuden ja että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt, jotta he voivat puolustaa oikeuksiansa ja arvioida, onko päätös perusteltu.

103    Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia siltä osin kuin sitä, täyttävätkö toimenpiteen perustelut EY 253 artiklan vaatimukset, on tutkittava paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt huomioiden (asia C‑367/95 P, komissio v. Sytraval ja Brink’s France, tuomio 2.4.1998, Kok., s. I‑1719, 63 kohta ja asia C-521/09 P, Elf Aquitaine v. komissio, tuomio 29.9.2011, Kok., s. I‑8947, 150 kohta).

104    Komissio katsoi käsiteltävässä asiassa, että kilpailunvastaiset sopimukset koskivat tasolasin myyntiä riippumattomille asiakkaille (riidanalaisen päätöksen 377 perustelukappale), joten se käytti tätä myyntiä sakkojen perusmäärän laskemiseksi (riidanalaisen päätöksen 41 perustelukappale, taulukko nro 1 ja 470 perustelukappale). Komissio sulki näin ollen sakon laskemisen ulkopuolelle sellaisen tasolasin myynnin, joka oli tarkoitettu yrityksen osaston tai saman konsernin yhtiön jalostettavaksi. Koska kilpailunvastainen käyttäytyminen osoitettiin yksinomaan riippumattomille asiakkaille tapahtuneen myynnin osalta, komissiota ei voida moittia siitä, että se jätti sakkojen määrän laskennan ulkopuolelle kartellin vertikaalisesti integroituneiden jäsenten sisäisen myynnin. Sitä ei myöskään voida moittia siitä, ettei se perustellut kyseisen myynnin jättämistä sakon laskennan ulkopuolelle.

105    Kuten komissio totesi, ei lisäksi ole osoitettu, että kartellin vertikaalisesti integroituneet jäsenet, jotka toimittivat asianomaiset tuotteet saman yrityksen osastoille tai samaan konserniin kuuluville yrityksille, olisivat hyötyneet epäsuorasti sovitusta hinnankorotuksesta tai että hinnankorotus alkupään markkinoilla merkitsi kilpailuetua jalostetun tasolasin loppupään markkinoilla.

106    Argumentista, jonka mukaan komissio ei noudattanut syrjintäkiellon periaatetta, kun se jätti sisäisen myynnin sakon laskennan ulkopuolelle, on lopuksi todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhdenvertaisen kohtelun tai syrjintäkiellon periaate edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tilanteita ei kohdella eri tavalla ja että erilaisia tilanteita ei kohdella samalla tavalla, ellei tällainen kohtelu ole objektiivisesti perusteltua (ks. asia T‑311/94, BPB de Eendracht v. komissio, tuomio 14.5.1998, Kok., s. II‑1129, 309 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Koska tässä asiassa komissio katsoo, että kilpailunvastaiset järjestelyt koskevat yksinomaan riippumattomilta asiakkailta laskutettua tasolasin hintaa, sisäisen myynnin jättäminen sakon laskennan ulkopuolelle kartellin vertikaalisesti integroituneiden jäsenten tapauksessa sai sen yksinomaan kohtelemaan eri tavalla objektiivisesti tarkasteltuna erilaisia tilanteita. Komissiota ei näin ollen voida moittia syrjintäkiellon periaatteen loukkaamisesta.

107    Tämä kanneperuste on näin ollen hylättävä kokonaisuudessaan.

 Kanneperuste, joka koskee arviointivirhettä, kun otetaan huomioon kantajien hyvin suppea ja passiivinen rooli rikkomisessa, sekä syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista

108    Kantajat katsovat, ettei komissio ottanut huomioon niiden passiivista ja hyvin suppeaa roolia rikkomisessa verrattuna kartellin kolmeen muun jäseneen, jotka osallistuivat siihen yli 20 vuoden ajan. Kantajien mukaan niiden osallistuminen rajoittui yhteen ainoaan kokoukseen, joka ei ollut luonteeltaan salainen, ja kokouksessa tehdyt sopimukset koskivat yksinomaan tiettyjä maita eikä niitä pantu koskaan täytäntöön. Myöskään B:n 11.2.2005 pidettyä kokousta koskevien muistiinpanojen perusteella ei niiden mukaan voida osoittaa, että F suostui osallistumaan hinnankorotuksen tai johtamaan sitä. Komission olisi tässä tilanteessa pitänyt ottaa huomioon kantajien passiivinen rooli kartellissa sakon määrän vahvistamisen yhteydessä.

109    Oikeuskäytännön mukaan usean yrityksen rikottua kilpailusääntöjä sakkojen perusmäärän määrittämisen yhteydessä on tutkittava kunkin yrityksen osallistumisen suhteellinen vakavuus (yhdistetyt asiat 40/73–48/73, 50/73, 54/73–56/73, 111/73, 113/73 ja 114/73, Suiker Unie ym. v. komissio, tuomio 16.12.1975, Kok., s. 1663, 623 kohta; edellä 33 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Aalborg Portland ym. v. komissio, tuomion 92 kohta ja asia T‑40/06, Trioplast Industrier v. komissio, tuomio 13.9.2010, Kok., s. II‑4893, 105 kohta), mikä merkitsee erityisesti sitä, että on määritettävä kunkin yrityksen rooli rikkomisessa niiden osallistumisen ajalta (ks. edellä 32 kohdassa mainittu asia komissio v. Anic Partecipazioni, tuomion 150 kohta ja asia T‑6/89, Enichem Anic v. komissio, tuomio 17.12.1991, Kok., s. II‑1623, 264 kohta).

110    Sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 29 kohdan kolmannen luetelmakohdan mukaan yrityksen passiivinen rooli rikkomisen toteuttamisessa on näin ollen lieventävä seikka. Siinä täsmennetään, että tätä seikkaa sovelletaan vain, kun ”kyseinen yritys esittää todisteet siitä, että sen osuus rikkomisessa on ollut huomattavan vähäinen, ja siten osoittaa, että ollessaan osapuolena rikkomiseen liittyvään sopimukseen se tosiasiassa jätti soveltamatta sopimusta ja kävi käytännössä kilpailua markkinoilla”. Kyseisessä 29 kohdassa todetaan lisäksi, että ”pelkästään sitä seikkaa, että yritys on osallistunut rikkomiseen muita yrityksiä lyhyemmän ajan, ei katsota lieventäväksi seikaksi, sillä kyseinen seikka otetaan jo huomioon sakon perusmäärässä”.

111    Oikeuskäytännön mukaan seikkoina, jotka saattavat ilmentää yrityksen passiivisuutta kartellissa, voidaan ottaa huomioon se, että se on osallistunut huomattavasti satunnaisemmin kokouksiin kuin kartellin varsinaiset jäsenet, se, että se on tullut myöhemmin kilpailusääntöjen rikkomisen kohteena olleille markkinoille, riippumatta siitä, miten pitkän ajan se on siihen osallistunut, ja myös kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistuneiden kolmansien yritysten edustajien antamat tämänsuuntaiset nimenomaiset lausumat (edellä 106 kohdassa mainittu asia BPB de Eendracht v. komissio, tuomion 343 kohta ja asia T‑220/00, Cheil Jedang v. komissio, tuomio 9.7.2003, Kok., s. II‑2473, 168 kohta). Sillä, että yritys on ollut jäsen, joka on osallistunut epäsäännöllisimmin kartellin kokouksiin tai tyytynyt vastaanottamaan kilpailijan yksipuolisesti toimittamia tietoja ilmaisematta minkäänlaista varausta tai vastustusta tähän liittyen, ei voi olla mitään merkitystä kyseisen yrityksen passiivisen roolin määrittämisessä kartellin sisällä (edellä 45 kohdassa mainittu sementtitapaus, tuomion 1849 kohta).

112    Ensinnäkin edellä 79 kohdasta ilmenee, että kantajat osallistuivat kartelliin 20.4.2004 lähtien. On näin ollen muistutettava, että 20.4.2004 pidetyn kokouksen ja 15.6.2004 käydyn puhelinkeskustelun aikana kantajat kertoivat kilpailijoilleen tulevasta käyttäytymisestään markkinoilla ja saivat Pilkingtonilta tätä millään tavoin vastustamatta tietoja, jotka koskivat sopimuksia kartellin kolmen muun jäsenen suunnittelemista hinnankorotuksista. Kantajat osallistuivat 2.12.2004 ja 11.2.2005 pidettyihin kartellin kokouksiin sanoutumatta nimenomaisesti irti niiden aikana käydyistä kilpailunvastaisista keskusteluista. Seuraavaksi edellä 79 kohdasta ja riidanalaisesta päätöksestä ilmenee myös, että kantajat järjestivät 2.12.2004 pidetyn kokouksen (riidanalaisen päätöksen 502 perustelukappale). Edellä 70 ja 72 kohdasta ja riidanalaisesta päätöksestä ilmenee lopuksi, että 2.12.2004 ja 11.2.2005 pidetyissä kokouksissa kantajat suostuivat aloittamaan hinnankorotukset eri alueilla ja että ne osallistuivat arkaluonteisten tietojen vaihtoon (riidanalaisen päätöksen 502 perustelukappale). Niiden käyttäytymistä kartellissa ei näin ollen voida luokitella passiiviseksi.

113    Se, että kantajat eivät panneet täytäntöön tiettyjä 2.12.2004 pidettyä kokousta edeltäneissä kokouksissa ja 11.2.2005 pidetyssä kokouksessa tehtyjä sopimuksia, ei voi riittää osoittamaan, että ne olisivat kilpailleet markkinoilla. Arkaluonteisten tietojen vaihdon, joka tapahtui 2.12.2004 pidetyn kokouksen aikana, sekä 15.6.2004 käydyn puhelinkeskustelun perusteella voidaan nimittäin päätellä päinvastaista. Vaikka siis kantajat eivät aluksi noudattaneet tiettyjä hinnankorotuksia koskeneita sopimuksia muun muassa Baltian maiden osalta, on osoitettu, että ne panivat täytäntöön muita sopimuksia ja että ne tekivät aktiivisesti yhteistyötä kartellin kolmen muun jäsenen kanssa toimittamalla muun muassa niille olennaisia tietoja hintasopimusten tekemiseksi ja täytäntöönpanemiseksi (ks. edellä 57, 59, 63 ja 65 kohta). Se, että 11.2.2005 pidetyssä kokouksessa tehtyjä sopimuksia ei ole pantu täytäntöön, ei lisäksi selity kantajien kilpailukäyttäytymisellä vaan todennäköisemmin komission suorittamien tutkimusten alkamisella (ks. riidanalaisen päätöksen 296 perustelukappale).

114    Lisäksi kantajat moittivat komissiota kartellin kolmelle muulle jäsenelle määrättyjen sakkojen laskennan osalta siitä, ettei se ottanut huomioon niiden monenkertaista rikkomisen uusimista ja ettei se korottanut niiden sakkoa sen ehkäisevän vaikutuksen varmistamiseksi, vaikka tiettyjen yritysten liikevaihto on selvästi kantajien liikevaihtoa suurempi. Kun komissio kohteli erilaisia tilanteita samalla tavoin, se loukkasi näin ollen niiden mukaan syrjintäkiellon periaatetta.

115    Aluksi on muistutettava, että komissiolla on laaja harkintavalta sakkojen määrittämisessä (asia C‑283/98 P, Mo och Domsjö v. komissio, tuomio 16.11.2000, Kok., s. I‑9855, 47 kohta; asia T‑303/02, Westfalen Gassen Nederland v. komissio, tuomio 5.12.2006, Kok., s. II‑4567, 151 kohta ja edellä 109 kohdassa mainittu asia Trioplast Industrier v. komissio, tuomion 141 kohta).

116    Lisäksi kuten edellä 106 kohdassa muistutettiin, syrjintäkiellon periaatetta loukataan, kun erilaisiin tilanteisiin sovelletaan samaa sääntöä. On täsmennettävä, että nyt käsiteltävässä asiassa komissio ei soveltanut kantajiin raskauttavaa seikkaa, joka muodostuu rikkomisen uusimisesta, eikä korotuskerrointa sakon ehkäisevän vaikutuksen perusteella.

117    Sakkojen ehkäisevästä vaikutuksesta on muistutettava, että se on yksi huomioon otettavista seikoista sakon määrää laskettaessa. Vakiintuneen oikeuskäytännön (yhdistetyt asiat 100/80–103/80, Musique Diffusion française ym. v. komissio, tuomio 7.6.1983, Kok., s. 1825, 105 ja 106 kohta) mukaisesti sakoilla, jotka määrätään EY 81 artiklan rikkomisista ja joista säädetään asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdassa, on tarkoitus sekä rangaista asianomaisia yrityksiä lainvastaisesta käyttäytymisestä että estää asianomaisia yrityksiä ja muita taloudellisia toimijoita rikkomasta Euroopan unionin oikeuden kilpailusääntöjä tulevaisuudessa. Siten komissio voi laskiessaan sakon määrää ottaa huomioon muun muassa kyseessä olevan yrityksen koon ja sen taloudellisen vallan (em. yhdistetyt asiat Musique Diffusion française ym. v. komissio, tuomion 119–121 kohta). Määrittäessään sakkoja kulloisenkin rikkomisen vakavuuden ja keston perusteella komissio ei kuitenkaan ole velvollinen varmistamaan tapauksissa, joissa sakkoja määrätään useille yrityksille samasta rikkomisesta, että kunkin yrityksen osalta lasketut sakkojen lopulliset määrät heijastavat yritysten välisiä eroavaisuuksia näiden kokonaisliikevaihdon taikka kyseisen tuotteen markkinoita koskevan liikevaihdon osalta (yhdistetyt asiat C‑189/02 P, C‑202/02 P, C‑205/02 P−C‑208/02 P ja C‑213/02 P, Dansk Rørindustri ym. v. komissio, tuomio 28.6.2005, Kok., s. I‑5425, 312 kohta).

118    Nyt käsiteltävässä asiassa riidanalaisesta päätöksestä ilmenee, että Saint-Gobainiin sovellettiin korotuskerrointa ehkäisevän vaikutuksen perusteella sen sakkoa laskettaessa, koska se ”oli huomattavasti paremmin edustettuna lasialalla” ja koska ”sen liikevaihto oli absoluuttisesti mitattuna paljon suurempi kuin muiden liikevaihto” (519 perustelukappale).

119    Kartelliin osallistuneista muista yrityksistä on todettava, että niihin ei sovellettu korotuskerrointa. Kantajat tyytyivät kuitenkin väittämään, että Glaverbelin liikevaihto oli kolme kertaa niiden liikevaihtoa suurempi, Pilkingtoninsta puhumattakaan. Edellä 117 kohdassa mainitun oikeuskäytännön valossa on todettava, että vaikka tämä seikka näytettäisiin toteen, pelkästään sen vuoksi ei voida katsoa, että komission velvollisuutena oli soveltaa korotuskerrointa sakon ehkäisevän vaikutuksen perusteella.

120    Edellä esitetystä ilmenee, että komissio otti huomioon kartelliin osallistuneiden yritysten tilanteissa vallinneet erot vahvistaessaan mahdollista korotuskerrointa sakkojen ehkäisevän vaikutuksen varmistamiseksi.

121    Argumentista, joka koskee sitä, että Saint-Gobainille ja Glaverbelille määrättyä sakkoa ei korotettu rikkomisen uusimisen perusteella, ja erityisesti enimmäismääräajasta, jonka kuluttua rikkomisen uusimista ei voida ottaa huomioon, on todettava, ettei asetuksessa N:o 1/2003 eikä sakkojen laskennasta annetuissa suuntaviivoissa vahvisteta tällaista määräaikaa ja ettei sillä, että tällaista määräaikaa ei ole olemassa, loukata oikeusvarmuuden periaatetta (asia C‑413/08 P, Lafarge v. komissio, tuomio 17.6.2010, Kok., s. I‑5361, 66 ja 67 kohta).

122    Suhteellisuusperiaate edellyttää kuitenkin, että kyseisen rikkomisen ja aikaisemman kilpailusääntöjen rikkomisen välillä kulunut aika otetaan huomioon arvioitaessa, onko yrityksellä taipumusta olla piittaamatta näistä säännöistä. Unionin tuomioistuimet voivat komission kilpailuoikeuden alalla toteuttamiin toimenpiteisiin kohdistuvassa tuomioistuinvalvonnassaan siis joutua tarkistamaan, onko komissio noudattanut suhteellisuusperiaatetta korottaessaan määräämäänsä sakkoa uusimisen perusteella ja etenkin onko tällainen korotus määrättävä, kun kyseisen rikkomisen ja aikaisemman kilpailusääntöjen rikkomisen välillä kulunut aika otetaan huomioon (edellä 121 kohdassa mainittu asia Lafarge v. komissio, tuomion 70 kohta).

123    Kuten komissio totesi, tässä asiassa kului yli 15 vuotta ennen toisen rikkomisen, johon kyseiset kaksi yritystä syyllistyivät, alkamista eikä ensimmäisen ja toisen rikkomisen välistä jatkuvuutta ole osoitettu, toisin kuin kantajat väittävät. Tämän ajanjakson perusteella ei voida vahvistaa kyseisten yritysten taipumusta olla piittaamatta kilpailusäännöistä. On siis katsottava, että komissio ei loukannut syrjintäkiellon periaatetta, kun se totesi, että kahden rikkomisen välillä kulunut ajanjakso oli niin pitkä, ettei Saint-Gobainille ja Glaverbelille määrättyä sakkoa ollut syytä korottaa kilpailusääntöjen rikkomisen uusimisen perusteella.

124    Kaiken edellä esitetyn perusteella tämä kanneperuste ja näin ollen kaikki sakon määrän alentamista koskevat kantajien vaatimukset on hylättävä.

 Komission Pilkingtonin väitetiedoksiantoon antamaan vastaukseen tekemien viittausten huomioon ottaminen

125    Kantajat esittivät suullisessa käsittelyssä väitteen, joka koski viittauksia, jotka komissio teki vastineessa ja 23.1.2012 päivätyssä vastauksessaan unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kirjallisiin kysymyksiin ja jotka liittyivät Pilkingtonin väitetiedoksiantoon antamaan vastaukseen, koska ne eivät olleet saaneet tutustua kyseiseen asiakirjaan hallinnollisessa menettelyssä, minkä vuoksi ne eivät olleet tietoisia sen sisällöstä. Ne täsmensivät, että komissio ei voinut käyttää kyseistä vastausta niitä vastaan puhuvana asiakirjana loukkaamatta niiden puolustautumisoikeuksia.

126    Komissio totesi, että näissä viittauksissa ei ole mitään, mikä puhuisi kantajia vastaan, ja että ne eivät olleet tarpeen riidan ratkaisemiseksi.

127    Tästä on todettava, että kaikesta edellä esitetystä seuraa, että komission viittaukset Pilkingtonin väitetiedoksiantoon antamaan vastaukseen vastineessa ja sen 23.1.2012 päivätyssä vastauksessa unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kirjallisiin kysymyksiin eivät ole välttämättömiä, jotta unionin yleinen tuomioistuin voisi ratkaista asian. Kantajien esittämästä väitteestä ei näin ollen ole syytä lausua.

 Oikeudenkäyntikulut

128    Työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantajat ovat hävinneet asian, ne on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut komission vaatimusten mukaisesti.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      Guardian Industries Corp. ja Guardian Europe Sàrl velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanninen Wahl Soldevila Fragoso

Julistettiin Luxemburgissa 27 päivänä syyskuuta 2012.

Allekirjoitukset

* Oikeudenkäyntikieli: englanti.