Language of document :

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberster Gerichtshof (Itävalta) on esittänyt 20.4.2018 – Verein für Konsumenteninformation v. TVP Treuhand- und Verwaltungsgesellschaft für Publikumsfonds mbH & Co KG

(Asia C-272/18)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberster Gerichtshof

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Verein für Konsumenteninformation

Vastaaja: TVP Treuhand- und Verwaltungsgesellschaft für Publikumsfonds mbH & Co KG

Ennakkoratkaisukysymykset

Käsittääkö sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista 19.6.1980 tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä yleissopimus) 1 artiklan 2 kohdan e alakohtaan ja sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista 17.6.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 593/2008 (jäljempänä Rooma I -asetus)1 1 artiklan 2 kohdan f alakohtaan sisältyvä soveltamisalaa koskeva poikkeus myös edustettavan ja uskotun miehen, joka hallinnoi kommandiittiyhtiön osakkuutta edustettavan puolesta, väliset sopimukset, etenkin jos yhtiösopimuksen ja omaisuuden hallinnointisopimuksen välillä on yhteys?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi:

onko kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY (jäljempänä direktiivi 93/13)2 3 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan kommandiittiyhtiön osakkuuden hallinnoinnista tekemään sopimukseen sisältyvä sopimusehto, josta ei ole erikseen neuvoteltu ja jonka mukaan sovelletaan kommandiittiyhtiön kotipaikkavaltion lainsäädäntöä, on kohtuuton, jos omaisuuden hallinnointisopimuksen ainoana tarkoituksena on kommandiittiyhtiön osakkuuden hallinnointi ja edustettavalle kuuluvat suoran osakkaan oikeudet ja velvollisuudet?

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

Muuttuuko tämä vastaus, jos elinkeinonharjoittajan ei tarvitse mennä kuluttajan asuinmaahan suorittaakseen sille kuuluvia palveluja mutta elinkeinonharjoittaja on velvollinen ohjaamaan osakkuudesta jaetut tuotot ja muut varallisuusetuudet sekä antamaan tietoa osakkuuden arvon kehityksestä kuluttajalle? Onko tämän kannalta merkityksellistä, voidaanko soveltaa Rooma I -asetusta vai yleissopimusta?

Jos kolmanteen kysymykseen vastataan myöntävästi:

Onko vastaus sama, jos kuluttaja lisäksi allekirjoitti osuuden hankkimista koskevan pyynnön asuinmaassaan, elinkeinonharjoittaja asettaa tietoja osakkuudesta saataville myös internetissä ja kuluttajan asuinmaahan perustettiin maksupaikka, johon kuluttajan on maksettava osakkuusmaksu, vaikka elinkeinonharjoittajalla ei ole käyttöoikeutta kyseiseen pankkitiliin? Onko tämän kannalta merkityksellistä, voidaanko soveltaa Rooma I -asetusta vai yleissopimusta?

____________

1 EUVL 2008, L 177, s. 6.

2 EYVL 1993, L 95, s. 29.