Asia T‑588/08
Dole Food Company, Inc. ja
Dole Germany OHG
vastaan
Euroopan komissio
Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Banaanimarkkinat – Päätös, jolla todetaan EY 81 artiklan rikkominen – Kilpailua rajoittavan yhdenmukaistetun menettelytavan käsite – Tietojenvaihtojärjestelmä – Perusteluvelvollisuus – Puolustautumisoikeudet – Sakkojen määrän laskennasta annetut suuntaviivat – Rikkomisen vakavuus
Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 14.3.2013
1. Tuomioistuinmenettely – Näytön esittäminen – Määräaika – Näytön esittäminen myöhässä – Edellytykset
(SEUT 256 artikla: unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 1 kohta)
2. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yhdenmukaistettu menettelytapa – Käsite – Yhteensovittaminen ja yhteistyö, jotka ovat ristiriidassa sen kanssa, että jokaisen yrityksen on määriteltävä itsenäisesti markkinakäyttäytymisensä – Kilpailijoiden välinen tietojenvaihto – Olettama – Edellytykset
(EY 81 artiklan 1 kohta)
3. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yhdenmukaistettu menettelytapa – Käsite – Kilpailunvastainen tarkoitus – Arviointiperusteet – Sillä, että yhdenmukaistetulla menettelytavalla ei ole välitöntä yhteyttä kuluttajahintoihin, ei ole merkitystä
(EY 81 artiklan 1 kohta)
4. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yhdenmukaistettu menettelytapa – Kilpailua rajoittava vaikutus – Arviointiperusteet – Kilpailunvastainen tarkoitus – Riittävä todentaminen – Sillä, ettei kilpailunvastaisia vaikutuksia markkinoilla ole, ei ole merkitystä – Rikkomisen, jolla on kilpailunvastainen tarkoitus, erottaminen rikkomisesta, jolla on kilpailunvastainen vaikutus – Asianosaisten tarkoitus tehdä sopimus kilpailun rajoittamisesta – Kriteeri ei ole välttämätön – Sen sallittavuus, että komissio tai unionin tuomioistuin ottaa tällaisen tarkoituksen huomioon
(EY 81 artiklan 1 kohta)
5. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Komission on todistettava rikkominen ja sen kesto – Kartelliin osallistuneen yrityksen vastauksena komission tietojensaantipyyntöön antamien vapaaehtoisten ilmoitusten, joissa pyydetään yhteistyötiedonannon soveltamista, todistusvoima
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 2 artikla; komission tiedonanto 2002/C 45/03)
6. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Kilpailusääntöjen soveltamisesta tehty päätös – Velvollisuutta käsitellä kaikkia hallinnollisen menettelyn aikana esitettyjä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja ei ole – Niiden arviointiin vaikuttavien seikkojen ilmoittaminen, joiden perusteella komissio saattoi määrittää rikkomisen vakavuuden ja keston – Riittävä ilmoittaminen – Tarkempien tietojen ilmoittaminen myöhemmin – Vaikutuksettomuus
(EY 81, EY 82 ja EY 253 artikla)
7. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yhdenmukaistettu menettelytapa – Käsite – Kilpailijoiden välinen tietojenvaihto – Kilpailua rajoittava vaikutus – Arviointi rikkomisen luonteen valossa – Kilpailijoiden välinen keskustelu hinnoittelutekijöistä ja hintakehityksestä ennen viitehintojen vahvistamista – Rikkominen, jolla on kilpailunvastainen tarkoitus
(EY 81 artiklan 1 kohta)
8. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Väitetiedoksianto – Välttämätön sisältö – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Päätös, joka ei ole samanlainen kuin väitetiedoksianto – Puolustautumisoikeuksien loukkaaminen – Edellytys – Uusien väitteiden kohteena olevan yrityksen on osoitettava puolustautumisoikeuksien loukkaaminen
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 1 kohta)
9. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yhdenmukaistettu menettelytapa – Käsite – Kilpailijoiden välinen tietojenvaihto – Kilpailua rajoittava vaikutus – Arviointi kyseisten markkinoiden normaalien olosuhteiden valossa – Markkinat, joilla on erityistä sääntelyä ja jotka on järjestetty viikoittaisiin sykleihin – Arviointiperusteet
(EY 81 artiklan 1 kohta)
10. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yhdenmukaistettu menettelytapa – Käsite – Kilpailijoiden välinen tietojenvaihto – Kilpailua rajoittava vaikutus – Arviointi keskustelujen ajankohdan ja tiheyden valossa – Markkinoille ja yhdenmukaistamisen kohteelle ominaiset olosuhteet – Arviointiperusteet – Yhdenmukaistamisen ja yritysten toiminnan markkinoilla on oltava syy–seuraus -suhteessa toisiinsa – Olettama tämän syy–seuraus-suhteen olemassaolosta
(EY 81 artiklan 1 kohta)
11. Tuomioistuinmenettely – Kannekirjelmä – Muotomääräykset – Yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista – Kanneperusteen tueksi esitettyjä väitteitä koskevat analogiset vaatimukset – Väitteet, joita ei ole esitetty kannekirjelmässä – Yleinen viittaus kannekirjelmän liitteenä oleviin muihin asiakirjoihin – Tutkimatta jättäminen
(SEUT 256 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artikla; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta)
12. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Perusteet – Komission harkintavalta – Aiempi päätöskäytäntö – Viitteellisyys
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta)
13. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Perusteet – Asianomaisen yrityksen taloudellista tilannetta ei ole otettava huomioon
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta)
1. Ks. tuomion teksti.
(ks. 40–42 kohta)
2. Ks. tuomion teksti.
(ks. 55–57, 60–62, 427 ja 541 kohta)
3. Kun kilpailuasiassa on kyse siitä, voidaanko yhdenmukaistetulla menettelytavalla katsoa olevan kilpailunvastainen tarkoitus, vaikka sillä ei ole välitöntä yhteyttä kuluttajahintoihin, EY 81 artiklan 1 kohdan sanamuodon perusteella ei voida katsoa, että ainoastaan sellaiset yhdenmukaistetut menettelytavat olisivat kiellettyjä, jotka vaikuttavat välittömästi loppukuluttajien maksamiin hintoihin. EY 81 artiklan 1 kohdan a alakohdasta käy päinvastoin ilmi, että yhdenmukaistettu menettelytapa voi olla tarkoitukseltaan kilpailunvastainen, jos sillä suoraan tai välillisesti vahvistetaan osto- tai myyntihintoja taikka muita kauppaehtoja.
EY 81 artikla, sen enempää kuin muutkaan perustamissopimuksen kilpailusäännöt, ei ole tarkoitettu yksinomaan yksittäisten kilpailijoiden tai kuluttajien välittömien intressien suojelemiseen vaan sillä pyritään suojelemaan myös markkinoiden rakennetta ja siten kilpailua sinänsä. Erityisesti se, ettei yhdenmukaistettu menettelytapa vaikuta suoraan hintatasoon, ei estä sen toteamista, että sillä rajoitetaan kyseessä olevien yritysten välistä kilpailua. Siihen toteamukseen, että yhdenmukaistetun menettelytavan tarkoitus on kilpailunvastainen, ei näin ollen vaadita sitä, että kyseisellä menettelytavalla on välitön yhteys kuluttajahintoihin.
(ks. 64, 65 ja 546 kohta)
4. Ks. tuomion teksti.
(ks. 68–70, 412, 413, 543 ja 544 kohta)
5. Se, että sakkojen määräämättä jättämisestä tai lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa vuonna 2002 annetun tiedonannon soveltamista pyydetään kartelliasiassa sakon määrän alentamiseksi, ei välttämättä kannusta esittämään tutkittavana olevan yhteistoimintajärjestelyn muihin osanottajiin nähden vääristeltyjä todisteita. Jokainen yritys johtaa komissiota harhaan voisi näet kyseenalaistaa pyynnön esittäjän yhteistyön vilpittömyyden ja kattavuuden ja näin ollen vaarantaa tämän mahdollisuuden hyötyä täysimääräisesti yhteistyötiedonannosta.
Toteamus, jonka mukaan riidanalaisessa päätöksessä lopulta todettu rikkominen ei kaikilta osin vastaa immuniteettihakemuksessa esitettyjä tietoja kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevän käyttäytymisen tarkoituksen, keston ja niiden kyseessä olevien yritysten osalta, joille on määrätty seuraamus, ei ole omiaan osoittamaan, että kyseisen hakemuksen esittäjä ja sen ilmoitukset, joihin EY 81 artiklan rikkomista koskevat komission toteamukset osittain perustuvat, olisivat epäluotettavia.
(ks. 91 ja 100 kohta)
6. Ks. tuomion teksti.
(ks. 125, 126, 133, 264 ja 647 kohta)
7. Kilpailun alalla toisistaan on välttämättä erotettava yhtäältä kilpailijat, jotka keräävät tietoja itsenäisesti tai keskustelevat tulevista hinnoista asiakkaiden ja kolmansien kanssa, ja toisaalta kilpailijat, jotka keskustelevat hinnoittelutekijöistä ja hintakehityksestä muiden kilpailijoiden kanssa ennen kuin ne vahvistavat viitehintansa. Vaikka ensiksi mainittu käyttäytyminen ei aiheuta ongelmia vapaan ja vääristymättömän kilpailun kannalta, näin ei ole toiseksi mainitun käyttäytymisen osalta, joka on ristiriidassa sen vaatimuksen kanssa, jonka mukaan jokaisen talouden toimijan on määritettävä itsenäisesti se toimintatapa, jota se aikoo noudattaa yhteismarkkinoilla; tämä itsenäisyyden edellytys on jyrkästi ristiriidassa sen kanssa, että tällaisten toimijoiden välillä olisi suoria tai epäsuoria kontakteja, joiden tarkoituksena tai seurauksena on joko vaikuttaa jonkin tosiasiallisen tai mahdollisen kilpailijan markkinakäyttäytymiseen tai paljastaa tällaiselle kilpailijalle se, kuinka yritys itse on päättänyt tai kuinka se aikoo itse käyttäytyä markkinoilla.
Vaikka tietyt vaihdetut tiedot voidaan saada muista lähteistä, luodun tietojenvaihtojärjestelmän ansiosta kyseessä olevat yritykset saavat nämä tiedot haltuunsa yksinkertaisemmin, nopeammin ja suoremmin ja voivat tehdä ajan tasalla olevan yhteisen arvioinnin luoden näin tulevien hinnoittelupolitiikkojensa osalta keskinäisen varmuuden ilmapiirin.
Hinnoittelua edeltävien keskustelujen avulla kyseessä olevat yritykset voivat paljastaa toimintalinjan, jota ne aikovat noudattaa, tai ainakin kukin osallistuja voi arvioida kilpailijoiden tulevaa käyttäytymistä ja ennakoida toimintalinjaa, jota ne aikovat noudattaa viitehintojen vahvistamisen osalta. Nämä keskustelut voivat siis vähentää epävarmuutta, joka liittyy kilpailijoiden tuleviin viitehintoja koskeviin päätöksiin, mistä on seurauksena yritysten välinen kilpailunrajoitus.
Tietojenvaihdon ei tarvitse tukea laajempaa kartellia tai sisältyä siihen, jotta se voi olla kiellettyä. Sitä voidaan analysoida itsenäisesti yhdenmukaistettuna menettelytapana, jonka tarkoituksena on kilpailun rajoittaminen, jos siinä vahvistetaan välittömästi tai jopa välillisesti osto- tai myyntihinnat tai muut sopimusehdot, kuten EY 81 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään. Hinnoittelua edeltävät keskustelut, joilla koordinoidaan viitehintoja, liittyvät hintojen vahvistamiseen. Ne muodostavat yhdenmukaistetun menettelytavan, jonka tarkoituksena on kilpailun rajoittaminen EY 81 artiklassa tarkoitetulla tavalla.
(ks. 291, 292, 402, 403, 414, 584, 585, 653 ja 654 kohta)
8. Ks. tuomion teksti.
(ks. 335, 588 ja 589 kohta)
9. Kilpailijoiden välinen tietojenvaihto voi olla kilpailusääntöjen vastaista, jos se alentaa kyseessä olevien markkinoiden toimintaan liittyvän epävarmuuden astetta tai poistaa tämän epävarmuuden kokonaan ja tämän vuoksi rajoittaa yritysten välistä kilpailua. Näiden sääntöjen vastaista on talouden toimijoiden välinen yhteydenpito, kun yhteydenpidon tarkoituksena tai vaikutuksena on sellaisten kilpailuolosuhteiden muodostuminen, jotka eivät vastaisi tavanomaisia olosuhteita kyseisillä markkinoilla, kun otetaan huomioon tarjottujen tavaroiden tai palveluiden luonne, yritysten merkittävyys ja lukumäärä sekä kyseisten markkinoiden laajuus.
Jos tarjonta on markkinoilla hyvin keskittynyttä, tiettyjen tietojen vaihto voi olla – erityisesti sen mukaan, millaisia tietoja vaihdetaan – omiaan antamaan yrityksille mahdollisuuden tuntea kilpailijoidensa asema ja liikestrategia markkinoilla, jolloin tietojenvaihto vääristää kilpailua näillä markkinoilla ja lisää salaisen yhteistyön todennäköisyyttä tai jopa helpottaa sitä. Jos tarjonta sitä vastoin on hajautunutta, kilpailijoiden välinen tietojen levitys ja vaihto eivät välttämättä vaikuta mitenkään markkinoiden kilpailutilanteeseen tai ne voivat vaikuttaa siihen jopa myönteisesti. Tietojenvaihtojärjestelmä voi olla kilpailumääräysten vastainen, vaikkeivät kyseessä olevat markkinat olisi voimakkaasti keskittyneet oligopolistiset markkinat.
Tietojen säännöllinen ja tiheä vaihtaminen, jonka seurauksena lisättiin keinotekoisesti sellaisten markkinoiden läpinäkyvyyttä, joilla kilpailu oli jo vähäisempää erityisen sääntelyn ja ennakkotietojen vaihtamisen vuoksi ja jotka oli järjestetty viikoittaisiin sykleihin, merkitsee kilpailusääntöjen rikkomista.
(ks. 339–341, 405 ja 545 kohta)
10. Kun kyse on kilpailuasiassa olosuhteista, joissa lainvastainen yhdenmukaistaminen voidaan määrittää kilpailijoiden välisten yhteydenottojen lukumäärän ja säännöllisyyden perusteella, oikeuskäytännöstä ilmenee, että sekä yhdenmukaistamisen kohde että markkinoille ominaiset olosuhteet selittävät kilpailijoiden välisten sellaisten yhteyksien tiheyden, väliajat ja toteuttamistavan, joilla ne pyrkivät yhdenmukaistamaan markkinakäyttäytymisensä. Mikäli nimittäin kyseiset yritykset perustavat kartellin, jossa on sovittu sellaisesta monimutkaisesta yhdenmukaistamisjärjestelmästä, joka käsittää suuren määrän kyseisten yritysten markkinakäyttäytymisen osatekijöitä, säännöllinen pidemmän aikaa kestävä yhteydenpito voi olla välttämätöntä. Mikäli kyse on sen sijaan yksittäistä kysymystä koskevasta yhdenmukaistamisesta, jolla pyritään mukauttamaan markkinakäyttäytymistä kertaluonteisesti yhden erillisen kilpailutekijän osalta, yksi ainoa yhteydenotto saattaa riittää kyseisten yritysten tavoitteleman kilpailunvastaisen tavoitteen toteuttamiseen.
Merkitystä ei ole sillä, kuinka monta kokousta kyseisten yritysten välillä pidettiin, vaan sillä, antoiko yhteydenotto tai antoivatko yhteydenotot kyseisille yrityksille mahdollisuuden ottaa markkinakäyttäytymisestään päättäessään huomioon kilpailijoidensa kanssa vaihtamansa tiedot ja korvata tietoisesti kilpailun riskit yritysten välisellä käytännön yhteistyöllä. Silloin kun voidaan näyttää toteen, että nämä yritykset ovat yhdenmukaistaneet menettelytapansa keskenään ja ne toimivat edelleen markkinoilla, on perusteltua vaatia, että ne esittävät näyttöä siitä, että tämä yhdenmukaistaminen ei ole vaikuttanut niiden markkinakäyttäytymiseen.
Yhden ainoan kilpailijoiden välisen hinnoittelua edeltävän keskustelun olemassaolo kyseessä olevalla ajanjaksolla ei riitä siihen, että käyttäytymistä pidetään yhteistoimintana. Komissiota ei kuitenkaan päinvastoin voida edellyttää osoittamaan viikoittaisten hinnoittelua edeltävien keskustelujen olemassaoloa koko rikkomisajanjaksolla. Jotta käyttäytymistä pidetään yhteistoimintana, on riittävää osoittaa joidenkin riittävän johdonmukaisten tietojenvaihtojen olemassaolo, joiden perusteella voidaan määrittää tietojenjakojärjestelmä.
(ks. 368, 369, 373 ja 400 kohta)
11. Ks. tuomion teksti.
(ks. 461–464 kohta)
12. Ks. tuomion teksti.
(ks. 660 ja 662 kohta)
13. Ks. tuomion teksti.
(ks. 673 kohta)