Language of document : ECLI:EU:C:2013:289

Asia C‑508/11 P

Eni SpA

vastaan

Euroopan komissio

Muutoksenhaku – Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Butadieenikumin ja emulsiopolymeroinnilla tuotetun styreenibutadieenikumin markkinat – Emoyhtiöiden saattaminen vastuuseen niiden tytäryhtiöiden kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta – Ratkaisevan vaikutusvallan tosiasiallista käyttämistä koskeva olettama – Perusteluvelvollisuus – Rikkomisen vakavuus – Varoittavan vaikutuksen aikaansaamiseksi sovellettava korotuskerroin – Todellinen vaikutus markkinoihin – Raskauttavat seikat – Rikkomisen uusiminen

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 8.5.2013

1.        Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Peruste, joka esitetään ensimmäistä kertaa vasta muutoksenhaun yhteydessä – Tutkimatta jättäminen – Peruste, jolla pyritään yksinomaan riitauttamaan valituksenalaisen tuomion oikeellisuus – Tutkittavaksi ottaminen

2.        Kilpailu – Unionin säännöt – Rikkominen – Vastuuseen joutuminen – Emoyhtiö ja tytäryhtiöt – Taloudellinen kokonaisuus – Arviointiperusteet – Olettama, jonka mukaan tytäryhtiönsä kokonaan omistava emoyhtiö vaikuttaa ratkaisevasti tämän toimintaan, myös holdingyhtiön tapauksessa – Huomioon ottaminen noudattamalla syyttömyysolettaman, seuraamusten yksilökohtaisuuden, oikeusvarmuuden ja asianosaisten prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaatteita – Olettaman kumottavuus – Todistustaakka

(SEUT 101 artikla)

3.        Oikeudenkäyntimenettely – Tuomioiden perustelut – Ulottuvuus

(Unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artikla)

4.        Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Kilpailusääntöjen soveltamisesta tehty päätös – Päätös, jolla määrätään sakko ja sovelletaan korotuskerrointa rikkomisen uusimisen perusteella – Viittaamista perusteluissa komission aikaisempiin päätöksiin, joita ei ole osoitettu kantajalle, ei voida hyväksyä

(SEUT 101 artikla, SEUT 102 artikla ja SEUT 296 artikla)

5.        Kilpailu – Unionin säännöt – Rikkominen – Vastuuseen joutuminen – Yritys – Käsite – Taloudellinen kokonaisuus

(SEUT 101 ja SEUT 102 artikla)

6.        Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Arviointiperusteita koskevaa sitovaa tai tyhjentävää luetteloa ei ole – Komission harkintavalta – Markkinoihin kohdistuvan todellisen vaikutuksen ottaminen huomioon – Tekijä, joka voi johtaa sakon määrän korottamiseen, edellyttäen, että kyseinen tekijä on mitattavissa

(SEUT 101 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta)

7.        Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Tarve ilmoittaa täsmällisesti, mitä kohtia unionin yleisen tuomioistuimen perusteluissa arvostellaan

(SEUT 256 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta; unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 168 artiklan 1 kohdan d alakohta)

8.        Muutoksenhaku – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Yritykselle määrätyn sakon suuruutta koskevan unionin yleisen tuomioistuimen harkinnan riitauttaminen kohtuussyistä ei kuulu toimivaltaan

(SEUT 101 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artikla)

9.        Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Enimmäismäärä – Laskeminen – Huomioon otettava liikevaihto – Yrityksenä toimivan taloudellisen kokonaisuuden muodostavien yhtiöiden yhteenlaskettu liikevaihto

(SEUT 101 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta)

10.      Kilpailu – Unionin säännöt – Rikkominen – Vastuuseen joutuminen – Emoyhtiö ja tytäryhtiöt – Huomioon otettava ajankohta – Rikkomisen ajankohta – Tilanne, jossa tytäryhtiö on siirtänyt osan toimintaansa konsernin toiselle yhtiölle rikkomisen jälkeen tai on lakannut olemasta sen jälkeen – Ei vaikutusta emoyhtiön vastuun kannalta

(SEUT 101 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta)

11.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Kilpailusääntöjen soveltamisesta tehty päätös – Komissiolla ei ole mahdollisuutta esittää käsittelyn kuluessa perusteluja, jotka eivät sisälly sen päätökseen

(SEUT 101 artikla, SEUT 102 artikla ja SEUT 296 artikla)

12.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Kilpailusääntöjen soveltamisesta tehty päätös – Sitä, ettei väitetiedoksiannon adressaattina oleva yritys ole hallinnollisessa menettelyssä riitauttanut väitetiedoksiantoon sisältyviä tosiseikkoja tai oikeudellisia seikkoja, ei tarvitse ottaa huomioon

(SEUT 101 artikla, SEUT 102 artikla ja SEUT 296 artikla)

1.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 41 ja 62 kohta)

2.        Kilpailuoikeuden alalla sellaisessa erityistapauksessa, jossa emoyhtiö omistaa kokonaan tai lähes kokonaan tytäryhtiönsä, joka on rikkonut unionin kilpailusääntöjä, mukaan lukien tapaus, jossa holdingyhtiö omistaa kokonaan väliyhtiön, joka puolestaan omistaa kokonaan konsernin tytäryhtiön, joka on syyllistynyt unionin kilpailusääntöjen rikkomiseen, on olemassa kumottavissa oleva olettama siitä, että emoyhtiö käyttää tosiasiallisesti ratkaisevaa vaikutusvaltaa tytäryhtiöönsä nähden ja holdingyhtiön tapauksessa sekä väliyhtiön että tytäryhtiön toimintaan. Kyseisen olettaman tarkoituksena on rakentaa tasapaino yhtäältä sen merkityksen, joka on annettava tavoitteelle, joka liittyy seuraamusten määräämiseen kilpailusääntöjen vastaisesta toiminnasta ja sen uusiutumisen ehkäisemiseen, ja toisaalta sellaisten vaatimusten välille, jotka seuraavat unionin oikeuden tietyistä yleisistä periaatteista, kuten esimerkiksi syyttömyysolettamaa, seuraamusten yksilökohtaisuutta ja oikeusvarmuutta koskevista periaatteista sekä puolustautumisoikeuksista, mukaan lukien asianosaisten prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaate. Emoyhtiön asiana on kumota tämä olettama näyttämällä toteen se, etteivät se ja sen kyseessä olevaan rikkomiseen syyllistynyt tytäryhtiö ole muodostaneet SEUT 101 artiklassa tarkoitettua yhtä ainoaa yritystä. Emoyhtiön on tätä varten osoitettava, että se on pidättäytynyt käyttämästä tytäryhtiöönsä tosiasiallista ja ratkaisevaa vaikutusvaltaa paitsi operatiivisella tasolla myös rahoituksen tasolla.

Se, että tytäryhtiö on ollut tietyssä määrin itsenäinen tai ettei emoyhtiö ole suoraan osallistunut kyseiseen rikkomiseen tai yllyttänyt siihen, ei sellaisenaan riitä kumoamaan olettamaa ja osoittamaan, etteivät emoyhtiö ja tytäryhtiö ole muodostaneet SEUT 101 artiklassa tarkoitettua yhtä yritystä.

Lisäksi se, että emoyhtiö on toiminut ”pelkkänä” teknisenä koordinaattorina ja rahoituskoordinaattorina tai että se on antanut kyseisille yhtiöille rahoitustukea ja taloudellista tukea, osoittaa, ettei se ole pidättäytynyt harjoittamasta ratkaisevaa vaikutusvaltaa tytäryhtiöihinsä nähden.

(ks. 46–48, 50 ja 63–69 kohta)

3.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 51, 74, 84 ja 102 kohta)

4.        SEUT 296 artiklan mukainen perusteluvelvollisuus määräytyy kyseisen toimen luonteen mukaan ja perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimen toteuttaneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden.

Yksittäistapauksia koskevien päätösten osalta tällaisten päätösten perustelemista koskevan velvollisuuden tarkoitus on näin ollen paitsi antaa toimivaltaiselle tuomioistuimelle mahdollisuus tutkia päätöksen laillisuus myös antaa niille, joita päätös koskee, riittävät tiedot sen arvioimiseksi, onko päätös mahdollisesti virheellinen siten, että sen pätevyys voidaan riitauttaa.

Tästä seuraa, että kun komissio määrää yhtiölle sakon unionin kilpailusääntöjen rikkomisen perusteella ja soveltaa sakon määrää laskiessaan korotuskerrointa ottaakseen huomioon sen, että sama yhtiö on jo aikaisemmin ollut osallisena kilpailusääntöjen rikkomisessa, se on velvollinen esittämään mainitun sakon määräämistä koskevan päätöksen yhteydessä selvityksen, jonka perusteella unionin tuomioistuimet ja mainittu yhtiö kykenevät ymmärtämään, missä ominaisuudessa ja laajuudessa yhtiö on osallistunut aikaisempaan rikkomiseen. Erityisesti jos komissio katsoo, että mainittu yhtiö on aikaisempaa rikkomista koskevan päätöksen adressaattina olleen yrityksen osa, komission asiana on perustella tämä toteamus oikeudellisesti riittävällä tavalla.

Tämä edellytys ei täyty silloin, kun komissio väitetiedoksiannossaan ilmoittaa ottavansa huomioon todetut vastaavankaltaiset aikaisemmat rikkomiset ja viittaa tältä osin sellaisiin aikaisempiin päätöksiin, joiden adressaattina kantaja ei ollut.

(ks. 71, 126, 127 ja 129–131 kohta)

5.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 82 kohta)

6.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 96–98 kohta)

7.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 102 ja 103 kohta)

8.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 105 kohta)

9.        Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdassa säädetty kymmenen prosentin yläraja on laskettava kaikkien niiden yhtiöiden yhteenlasketun liikevaihdon perusteella, jotka muodostavat yhden taloudellisen kokonaisuuden, joka toimii SEUT 101 artiklassa tarkoitettuna yrityksenä.

(ks. 109 kohta)

10.      Kilpailuoikeuden alalla ratkaisevaa sen kannalta, että tytäryhtiön ja näin ollen emoyhtiön voidaan katsoa olevan vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta, on se, että yhtiö, joka on kuulunut tällaisesta rikkomisesta moitittuun konserniin, on ollut suoraan osallisena kyseisessä rikkomisessa ainakin siihen saakka, kun sen toiminta on siirretty konsernin toiselle yhtiölle, ja että sen ajan, kun se oli suoraan osallisena rikkomisessa, emoyhtiöllä oli siinä määräysvalta. Sillä, että yritysseuraannon tapauksessa rikkomiseen syyllistynyt yhtiö on lakannut olemasta taloudellisesti ja/tai oikeudellisesti, ei sitä vastoin ole merkitystä.

(ks. 111 kohta)

11.      SEUT 296 artiklassa edellytetyt perustelut on lähtökohtaisesti ilmoitettava asianomaiselle samaan aikaan kuin sille vastainen päätös. Perustelujen puuttumista ei voida korjata sillä, että asianomainen saa päätöksen perustelut tietoonsa unionin tuomioistuimissa käytävän oikeudenkäyntimenettelyn aikana.

(ks. 128 kohta)

12.      Unionin yleisen tuomioistuimen arviota, jonka mukaan komissio ei kilpailusääntöjen soveltamista koskevassa päätöksessä ole esittänyt riittävästi yksityiskohtaisia ja täsmällisiä seikkoja perustellakseen päätöksensä, ei horjuta se, ettei päätöksen adressaattina oleva yritys ole riitauttanut tiettyjä komission huomautuksia komissiossa käydyssä menettelyssä, koska yhdessäkään unionin oikeuden säännöksessä ei velvoiteta väitetiedoksiannon adressaattia riitauttamaan väitetiedoksiantoon sisältyviä tosiseikkoja tai oikeudellisia seikkoja hallinnollisessa menettelyssä.

(ks. 136 ja 137 kohta)