Language of document :

Kanne 18.1.2018 – Euroopan komissio v. Helleenien tasavalta

(asia C-36/18)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: D. Triantafyllou, M. Morales Puerta ja G. von Rintelen)

Vastaaja: Helleenien tasavalta

Vaatimukset

Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

toteaa, että Helleenien tasavalta ei ole noudattanut merten aluesuunnittelun puitteista 23.7.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/89/EU1 15 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut tämän direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tai joka tapauksessa koska se ei ole ilmoittanut niistä komissiolle,

määrää Helleenien tasavallalle uhkasakon, jonka suuruus on 31 416 euroa kultakin viivästyspäivältä unionin tuomioistuimen tuomion julistamispäivästä alkaen,

velvoittaa Helleenien tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin 15 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 18.9.2016 ja niiden on ilmoitettava tästä komissiolle. Komissio ei kuitenkaan saanut minkäänlaista vastausta Helleenien tasavallalle osoittamaansa viralliseen ilmoitukseen tai perusteltuun lausuntoon, ja se vaatii tämän seurauksena, että SEUT 258 artiklan mukaisesti todetaan, että Helleenien tasavalta ei ole noudattanut jäsenyysvelvoitteitaan, koska se ei ole saattanut kyseistä direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöään.

Sellaisen prosessin käyttöön ottamiseksi, jossa jokaisen jäsenvaltion viranomaiset tarkastelevat ja organisoivat ihmisen toimintaa niiden toimivaltaan kuuluvilla merialueilla ekologisten, taloudellisten ja sosiaalisten tavoitteiden saavuttamiseksi, komissio vaatii samanaikaisesti SEUT 260 artiklan 3 kohdan soveltamista koskevan julkaistun käytäntönsä mukaisesti, että määrätään 31 416 euron suuruinen uhkasakko kultakin päivältä ja että huomioon otetaan erityisesti rikkomuksen vakavuus (eli direktiivin tavoitteet, jotka koskevat kalastuspolitiikkaa, meriliikennettä, ympäristön säilyttämistä ja suojelua sekä energiaa, mutta myös niiden vaikutusta asianomaisiin yrittäjiin).

____________

1 EUVL 2014, L 257, s. 135.