Language of document : ECLI:EU:C:2011:604

Asia C-323/09

Interflora Inc.

ja

Interflora British Unit

vastaan

Marks & Spencer plc

ja

Flowers Direct Online Ltd

(High Court of Justice (England & Wales), Chancery Divisionin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Tavaramerkit – Avainsanoihin perustuva mainonta internetissä (keyword advertising) – Mainostajan valitsema avainsana, joka vastaa kilpailijan laajalti tunnettua tavaramerkkiä – Direktiivin 89/104/ETY 5 artiklan 1 kohdan a alakohta ja 2 kohta – Asetuksen (EY) N:o 40/94 9 artiklan 1 kohdan a ja c alakohta – Tavaramerkin jonkin tehtävän loukkaamista koskeva edellytys – Laajalti tunnetun tavaramerkin erottamiskyvylle aiheutettu vahinko (vesittyminen) – Tavaramerkin erottamiskyvyn tai maineen epäoikeudenmukainen hyväksikäyttö (vapaamatkustus)

Tuomion tiivistelmä

1.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tavaramerkit – Asetuksen N:o 40/94 ja direktiivin 89/104 tulkinta – Tavaramerkin haltijan oikeus estää kolmansia käyttämästä kyseisen tavaramerkin kanssa samanlaisia merkkejä samanlaisia tavaroita tai palveluja varten – Tavoite – Rajat

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 9 artiklan 1 kohdan a alakohta; neuvoston direktiivin 89/104 5 artiklan 1 kohdan a alakohta)

2.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tavaramerkit – Asetuksen N:o 40/94 ja direktiivin 89/104 tulkinta – Tavaramerkin haltijan oikeus estää kolmansia käyttämästä kyseisen tavaramerkin kanssa samanlaisia merkkejä samanlaisia tavaroita tai palveluja varten – Mainostaminen internetin indeksointipalvelussa

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 9 artiklan 1 kohdan a alakohta; neuvoston direktiivin 89/104 5 artiklan 1 kohdan a alakohta)

3.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tavaramerkit – Asetuksen N:o 40/94 ja direktiivin 89/104 tulkinta – Laajalti tunnettu tavaramerkki – Mainostaminen internetin indeksointipalvelussa

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 9 artiklan 1 kohdan c alakohta; neuvoston direktiivin 89/104 5 artiklan 2 kohta)

1.        Tavaramerkeistä annetun ensimmäisen direktiivin 89/104 5 artiklan 1 kohdan ja kymmenennen perustelukappaleen sanamuodosta ilmenee, että jäsenvaltioiden lainsäädäntö on yhdenmukaistettu siten, että tavaramerkillä myönnettävä yksinoikeus tarjoaa haltijalleen ”ehdottoman” suojan sitä vastaan, että kolmannet voisivat käyttää kyseisen tavaramerkin kanssa samanlaisia merkkejä samanlaisia tavaroita tai palveluja varten, kun taas silloin, kun kyse ei ole tällaisesta kaksinkertaisesta samuudesta, tavaramerkin haltija voi pätevästi vedota yksinoikeuteensa ainoastaan sekaannusvaaran vallitessa. Tällainen direktiivin 89/104 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa myönnetyn suojan ja saman kohdan b alakohdassa säädetyn suojan välinen erottelu toistetaan yhteisön tavaramerkin suhteen yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 seitsemännessä perustelukappaleessa ja 9 artiklan 1 kohdassa.

Vaikka unionin lainsäätäjä on määritellyt ”ehdottomaksi” suojan, jota myönnetään sitä vastaan, että tavaramerkin kanssa samanlaisia merkkejä käytetään ilman suostumusta niitä samoja tavaroita tai palveluja varten, joita varten tavaramerkki on rekisteröity, unionin tuomioistuin on tätä määritelmää arvioidessaan todennut, että olipa direktiivin 89/104 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa myönnetty suoja kuinka tärkeää tahansa, sillä pyritään ainoastaan siihen, että tavaramerkin haltija voisi suojella sillä tässä ominaisuudessa olevia erityisintressejään eli varmistaa sen, että tavaramerkki pystyy täyttämään tehtävänsä. Unionin tuomioistuin on tämän perusteella päätellyt, että tavaramerkillä myönnettyä yksinoikeutta saadaan käyttää ainoastaan niissä tilanteissa, joissa se, että kolmas käyttää merkkiä, aiheuttaa tai voi aiheuttaa vahinkoa tavaramerkin tehtäville eli erityisesti sen keskeiselle tehtävälle, joka on tavaran alkuperän takaaminen kuluttajille.

Direktiivin 89/104 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja asetuksen N:o 40/94 9 artiklan 1 kohdan tällaista tulkintaa on täsmennetty siten, että mainituissa säännöksissä sallitaan tavaramerkin haltijan vetoavan yksinoikeuteensa, jos jotain tavaramerkin tehtävistä loukataan tai saatetaan loukata, olipa kyse tavaramerkin kattaman tavaran tai palvelun alkuperän osoittamista koskevasta keskeisestä tehtävästä tai jostain sen muista tehtävistä, esimerkiksi kyseisen tavaran tai palvelun laadun takaamista koskevasta tehtävästä tai tiedottamiseen, investointiin ja mainontaan liittyvistä tehtävistä.

On selvää, että tavaramerkin oletetaan aina täyttävän alkuperän osoittamistehtävänsä, kun taas sen muiden tehtävien täyttyminen riippuu siitä, käyttääkö tavaramerkin haltija sitä tällaiseen tarkoitukseen, kuten mainontaa tai investointeja varten. Tällä tavaramerkin keskeisen tehtävän ja sen muiden tehtävien välisellä erolla ei voida kuitenkaan mitenkään perustella sitä, että jos tavaramerkkiä käytetään yhtä tai useampaa tällaista muuta tehtävää varten, näihin kohdistuvat loukkaukset jäisivät direktiivin 89/104 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja asetuksen N:o 40/94 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan soveltamisalan ulkopuolelle. Vastaavasti ei voida katsoa, että pelkästään laajalti tunnetuilla tavaramerkeillä voi olla muita tehtäviä kuin alkuperän osoittamistehtävä.

(ks. 36–38 ja 40 kohta)

2.        Tavaramerkeistä annetun ensimmäisen direktiivin 89/104 5 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ja yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 9 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että tavaramerkin haltijalla on oikeus kieltää kilpailijaa mainostamasta tämän tavaramerkin kanssa samanlaisen avainsanan, jonka kilpailija on ilman tavaramerkin haltijan suostumusta valinnut internetin indeksointipalvelussa, perusteella sellaisia tavaroita tai palveluita, jotka ovat samoja kuin ne tavarat tai palvelut, joita varten kyseinen tavaramerkki on rekisteröity, jos tällä käytöllä voidaan loukata jotain tavaramerkin tehtävistä. Käytöllä

– loukataan tavaramerkin alkuperän osoittamistehtävää, jos tavanomaisesti valistunut ja kohtuullisen tarkkaavainen internetin käyttäjä ei voi saada avainsanan perusteella esitettävästä mainoksesta selville tai voi saada siitä vain hankalasti selville, ovatko mainoksessa tarkoitetut tavarat tai palvelut peräisin tavaramerkin haltijalta tai siihen taloudellisesti sidoksissa olevalta yritykseltä vai kolmannelta

– ei Adwords-palvelun kaltaisessa indeksointipalvelussa loukata tavaramerkin mainontatehtävää

– loukataan tavaramerkin investointitehtävää, jos käytöllä aiheutetaan tavaramerkin haltijalle huomattavaa haittaa tämän käyttäessä tavaramerkkiään sellaisen maineen luomiseksi tai ylläpitämiseksi, jolla voidaan houkutella kuluttajia tai saada heidät merkkiuskollisiksi.

Alkuperän osoittamistehtävästä on todettava, että kun kolmannen mainoksessa annetaan ymmärtää, että tämän kolmannen ja tavaramerkin haltijan välillä on taloudellinen yhteys, on katsottava, että alkuperän osoittamistehtävälle aiheutetaan vahinkoa. Vastaavasti on niin, että vaikka mainoksessa ei vihjattaisi taloudellisen yhteyden olemassaoloon mutta mainos on siinä määrin epämääräinen asianomaisten tavaroiden tai palvelujen alkuperästä, ettei tavanomaisesti valistunut ja kohtuullisen tarkkaavainen internetin käyttäjä voi tietää mainoslinkin ja siihen liitetyn kaupallisen viestin perusteella, onko mainostaja tavaramerkin haltijaan nähden kolmas vai päinvastoin taloudellisesti siihen yhteydessä, on myös katsottava, että tavaramerkin kyseiselle tehtävälle on aiheutettu vahinkoa.

Mainontatehtävän suhteen pelkästään se seikka, että kolmas käyttää merkkiä, joka on sama kuin tavaramerkki ja tarkoitettu samoja tavaroita tai palveluja varten kuin ne tavarat tai palvelut, joita varten tavaramerkki on rekisteröity, ja että tämä käyttö pakottaa tavaramerkin haltijan lisäämään mainontaansa ylläpitääkseen tai lisätäkseen näkyvyyttään kuluttajien silmissä, ei kaikissa tapauksissa riitä siihen, että kyseisen tavaramerkin mainontatehtävää katsottaisiin loukatun. Vaikka tavaramerkillä on keskeinen tehtävä siinä vääristymättömän kilpailun järjestelmässä, joka unionin oikeudella pyritään luomaan, tavaramerkin tarkoituksena ei kuitenkaan ole suojata sen haltijaa kilpailuun erottamattomasti kuuluvilta toimilta. Tavaramerkkejä vastaaviin avainsanoihin perustuva internetmainonta on tällaista kilpailuun kuuluvaa toimintaa, koska sillä yleisesti katsottuna pyritään pelkästään ehdottamaan internetin käyttäjille vaihtoehtoja kyseisten tavaramerkkien haltijoiden tavaroille tai palveluille.

Investointitehtävän suhteen hyväksyttävää ei ole se, että tavaramerkin haltija voisi kieltää kilpailijaa käyttämästä merkkiä, joka on sama kuin kyseinen tavaramerkki, samoja tavaroita tai palveluja varten kuin ne tavarat tai palvelut, joita varten tavaramerkki on rekisteröity, kun kyse on käyttötavasta, joka on tyypillinen vilpittömälle kilpailulle ja jolla ei loukata alkuperän osoittamistehtävää, jos ainoa tästä käytöstä aiheutuva seuraus on se, että sillä pakotetaan kyseisen tavaramerkin haltija mukauttamaan ponnistelujaan sellaisen maineen hankkimiseksi tai säilyttämiseksi, jolla voidaan houkutella kuluttajia tai saada heidät merkkiuskollisiksi. Tavaramerkin haltija ei voi vedota pätevästi myöskään siihen seikkaan, että kyseinen käyttö saa tietyt asiakkaat luopumaan tavaramerkin kattamista tavaroista tai palveluista.

(ks. 45, 57, 58, 62, 64 ja 66 kohta sekä tuomiolauselman1 kohta)

3.        Tavaramerkeistä annetun ensimmäisen direktiivin 89/104 5 artiklan 2 kohtaa ja yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 9 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että laajalti tunnetun tavaramerkin haltija voi kieltää kilpailijalta mainonnan, joka perustuu kyseistä tavaramerkkiä vastaavaan avainsanaan, jonka kilpailija on ilman tavaramerkin haltijan suostumusta valinnut internetin indeksointipalvelussa, jos kyseinen mainostaja käyttää näin tavaramerkin erottamiskykyä tai mainetta epäoikeutetusti hyväkseen (vapaamatkustus) taikka jos mainonta aiheuttaa vahinkoa tavaramerkin erottamiskyvylle (vesittyminen) tai maineelle (tahraaminen).

Tällaiseen avainsanaan perustuva mainonta loukkaa laajalti tunnetun tavaramerkin erottamiskykyä (vesittyminen) erityisesti, jos se edistää kyseisen tavaramerkin muuttumista yleissanaksi.

Laajalti tunnetun tavaramerkin haltija ei sitä vastoin voi kieltää kilpailijoiden esittämiä mainoksia, jotka perustuvat tätä tavaramerkkiä vastaavaan avainsanaan ja joissa tarjotaan tavaramerkin haltijan tavaroille tai palveluille vaihtoehtoa siten, että kyse ei ole kyseisen haltijan tavaroiden tai palvelujen pelkästä matkimisesta, että tällä ei vesitetä tai tahrata tavaramerkkiä ja että mainitun laajalti tunnetun tavaramerkin tehtäviä ei muutenkaan loukata.

(ks. 93–95 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)