Asia C‑360/11

Euroopan komissio

vastaan

Espanjan kuningaskunta

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – Arvonlisävero – Direktiivi 2006/112/EY – Alennetun arvonlisäverokannan soveltaminen – 96 artikla ja 98 artiklan 2 kohta – Liitteessä III olevat 3 ja 4 kohta – Farmaseuttiset tuotteet, joita tavallisesti käytetään terveydenhoidossa, sairauksien ehkäisemisessä sekä lääketieteellisessä ja eläinlääketieteellisessä hoidossa – Vammaisen henkilön henkilökohtaiseen ja yksinomaiseen käyttöön tavallisesti vammojen lieventämiseksi tai hoitamiseksi tarkoitetut lääketieteelliset laitteet, apuvälineet ja muut laitteet

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 17.1.2013

1.        Euroopan unionin oikeus – Tulkinta – Poikkeussäännöksen luonteinen säännös – Suppea tulkinta

2.        Euroopan unionin oikeus – Tulkinta – Säännös, jossa ei nimenomaisesti viitata jäsenvaltioiden oikeuteen – Itsenäinen ja yhdenmukainen tulkinta

3.        Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Jäsenvaltioiden oikeus soveltaa alennettua verokantaa tiettyihin tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin – Farmaseuttiset tuotteet – Käsite – Käsite, joka kattaa lääkkeen käsitteen – Tuotteet, joita voidaan käyttää lääkkeiden valmistuksessa, eivät kuulu kyseisen käsitteen alaan

(Neuvoston asetuksen N:o 2658/87, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1238/2010, liite I; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/83; neuvoston direktiivin 2006/112 98 artikla ja liitteessä III oleva 3 kohta)

4.        Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Jäsenvaltioiden oikeus soveltaa alennettua verokantaa tiettyihin tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin – Lääketieteelliset laitteet – Käsite – Ihmisten ja eläinten hoitoon tarkoitetut yleisesti käytettävät laitteet eivät kuulu kyseisen käsitteen alaan

(Neuvoston direktiivin 2006/112 98 artikla ja liitteessä III oleva 4 kohta)

5.        Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Jäsenvaltioiden oikeus soveltaa alennettua verokantaa tiettyihin tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin – Lääketieteelliset laitteet, joita voidaan käyttää ihmisten vajavaisuuksien lieventämiseen – Käsite – Eläimiin käytettävät laitteet – Laitteet, joita ei ole varattu henkilökohtaiseen käyttöön, eivät kuulu kyseisen käsitteen soveltamisalaan

(Neuvoston direktiivin 2006/112 98 artikla ja liitteessä III olevat 3 ja 4 kohta)

1.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 18 kohta)

2.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 19 kohta)

3.        Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112 liitteessä III olevassa 3 kohdassa tarkoitettua ”farmaseuttisen tuotteen” käsitettä, joka kylläkin kattaa ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä annetussa direktiivissä 2001/83 tarkoitetun ”lääkkeen” käsitteen, on tulkittava siten, että sillä on viimeksi mainittua laajempi merkitys. Tämä tulkinta on tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun asetuksen N:o 2658/87, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1238/2010, liitteessä I olevan yhdistetyn nimikkeistön 30 ryhmässä käytetyn farmaseuttisen tuotteen käsitteen mukainen, sillä siinä mainitaan farmaseuttisina tuotteina lääkkeiden lisäksi myös muita farmaseuttisia valmisteita ja tuotteita, kuten vanut, sideharsot, kääreet ja niiden kaltaiset tavarat.

Direktiivin 2006/112 liitteessä III olevasta 3 kohdasta ilmenee lisäksi, että kyseisiä tavaroita on käytettävä tavallisesti terveydenhoidossa, sairauksien ehkäisemisessä sekä lääketieteellisessä ja eläinlääketieteellisessä hoidossa. Näistä seikoista seuraa, että kyseisessä 3 kohdassa tarkoitetaan vain lopputuotteita, joita kuluttaja voi suoraan käyttää, eivätkä niihin kuulu lääkkeiden valmistuksessa käytettävät tuotteet, jotka yleensä on vielä erikseen jalostettava.

Tällaista tulkintaa tukee direktiivin 2006/112 liitteen III tarkoitus, jona on se, että tietyt erityisen tarpeelliset tuotteet tulisivat halvemmiksi ja olisivat helpommin arvonlisäveron lopulta maksavan loppukuluttajan saatavilla.

(ks. 43, 44 ja 46–48 kohta)

4.        Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112 liitteessä III olevassa 4 kohdassa ei sallita alennettua arvonlisäverokantaa sovellettavan tuoteryhmään, joka muodostuu sellaisista lääkinnällisistä tuotteista, aineista, laitteista ja välineistä, joita käytetään vain ihmisten tai eläinten sairauksien tai vaivojen ehkäisemiseen, diagnosoimiseen, hoitamiseen, lievittämiseen tai parantamiseen.

Kyseinen kohta ei yhtäältä kata kaikkia lääkinnällisiä tuotteita, aineita, laitteita ja välineitä niiden käyttötarkoituksesta riippumatta, ja toisaalta se koskee vain näiden tuotteiden käyttöä ihmisiin mutta ei eläimiin. Direktiivin 2006/112 liitteessä III tarkoitettuja ryhmiä on tulkittava suppeasti sen vuoksi, että kyseinen unionin oikeuden säännös on poikkeussäännös, minkä lisäksi mainitussa liitteessä käytettyjä käsitteitä on tulkittava niiden tavanomaisen merkityksen mukaisesti.

(ks. 59, 63 ja 64 kohta)

5.        Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112 liitteessä III olevan 4 kohdan toisesta virkkeestä käy selvästi ilmi, että kyseinen säännös koskee vain sellaisia lääketieteellisiä laitteita, apuvälineitä ja muita laitteita, jotka on tavallisesti tarkoitettu ihmisten vammojen lieventämiseen tai hoitamiseen.

Kyseisessä virkkeessä olevalla ilmaisulla ”vammainen henkilö” ei viitata fyysisesti vammautuneisiin eläimiin vaan yksinomaan ihmisiin.

Jo kyseisessä 4 kohdassa olevien sanojen ”henkilökohtainen” ja ”yksinomainen” merkityskin osoittaa, ettei siinä tarkoiteta sellaisia apuvälineitä ja laitteita, joita olennaisesti ja pääasiallisesti käytetään ihmisten vammojen lieventämiseen mutta joita ei ole tarkoitettu vammaisten henkilöiden henkilökohtaiseen ja yksinomaiseen käyttöön. Alennetun arvonlisäverokannan soveltamista sairaaloiden ja terveydenhoitoalan ammattilaisten yleisesti käyttämiin lääkinnällisiin tuotteisiin ei ole mahdollista perustella tavoitteella, jona on tietyistä oleellisista tuotteista loppukuluttajalle aiheutuvien kustannusten vähentäminen. Silloin kun tavaraa saatetaan käyttää 4 kohdassa säädetyistä käyttötarkoituksista eroaviin tarkoituksiin, alennetun arvonlisäverokannan soveltaminen kunkin luovutusliiketoimen osalta riippuu siitä, mihin konkreettiseen tarkoitukseen ostaja tuotetta käyttää.

(ks. 73 ja 85–87 kohta sekä tuomiolauselma)