Language of document : ECLI:EU:T:2013:245

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTIN MÄÄRÄYS

15 päivänä toukokuuta 2013 (*)

Väliaikainen oikeussuoja – Lelujen sisältämän antimonin, arseenin, bariumin, lyijyn ja elohopean raja-arvot – Komission kieltäytyminen hyväksymästä kokonaan Saksan viranomaisten tiedoksi antamia kansallisia säännöksiä näiden aineiden raja-arvojen voimassa pitämisestä – Välitoimihakemus – Tutkittavaksi ottaminen – Kiireellisyys – Fumus boni juris – Intressivertailu

Asiassa T‑198/12 R,

Saksan liittotasavalta, asiamiehinään T. Henze ja A. Wiedmann,

kantajana,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään M. Patakia ja G. Wilms,

vastaajana,

jossa vaaditaan hyväksymään väliaikaisesti Saksan viranomaisten tiedoksi antamien lelujen sisältämän antimonin, arseenin, bariumin, lyijyn ja elohopean raja-arvoja koskevien kansallisten säännösten voimassa pitäminen, kunnes unionin yleinen tuomioistuin on antanut ratkaisun pääasiassa,

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI

on antanut seuraavan

määräyksen

 Oikeudenkäynnin kohde

1        Käsiteltävä välitoimihakemus koskee Saksan liittohallituksen tiedoksi antamista kansallisista säännöksistä, jotka säilyttävät lelujen lyijyä, bariumia, arseenia, antimonia, elohopeaa sekä nitrosoamiineja ja nitrosoituvia aineita koskevat raja-arvot sen jälkeen kun lelujen turvallisuudesta 18.6.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/48/EY soveltaminen on tullut voimaan, 1.3.2012 annettua komission päätöstä K(2012) 1348 lopullinen (EUVL L 170, s. 1; jäljempänä riidanalainen päätös).

2        Euroopan komissio hyväksyi riidanalaisella päätöksellä nitrosoamiinien ja nitrosoituvien aineiden osalta Saksan hallituksen sille SEUT 114 artiklan 4 kohdan nojalla esittämän pyynnön edellä mainittujen raskasmetallien raja-arvoja koskevien kansallisten säännösten voimassa pitämisestä. Lyijyn, bariumin, arseenin, antimonin ja elohopean raja-arvojen, jotka vastaavat lelujen turvallisuutta koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 3.5.1988 annetulla neuvoston direktiivillä 88/378/ETY (EYVL L 187, s. 1; jäljempänä vanha leludirektiivi) vahvistettuja arvoja, osalta komissio sen sijaan hylkäsi Saksan hallituksen pyynnön ja päätti, että vastaisuudessa on sovellettava direktiivissä 2009/48 (jäljempänä uusi leludirektiivi) vahvistettuja raja-arvoja.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Primäärioikeus

3        SEUT 114 artiklan 1–7 kohdassa määrätään seuraavaa:

”1. Jollei perussopimuksissa toisin määrätä, 26 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden toteuttamiseksi sovelletaan seuraavia määräyksiä. Euroopan parlamentti ja neuvosto toteuttavat – – sisämarkkinoiden toteuttamista ja toimintaa koskevat toimenpiteet jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämiseksi.

– –

3. Komissio perustaa 1 kohdassa tarkoitetut, terveyttä, turvallisuutta, ympäristönsuojelua tai kuluttajansuojaa koskevat ehdotuksensa suojelun korkeaan tasoon ottaen erityisesti huomioon kaiken tieteelliseen tietoon perustuvan uuden kehityksen. Myös Euroopan parlamentti ja neuvosto pyrkivät kumpikin toimivaltansa rajoissa tähän tavoitteeseen.

4. Jos sen jälkeen, kun – – on [toteutettu yhdenmukaistamistoimenpide], jäsenvaltio pitää tärkeistä 36 artiklassa tarkoitetuista – – syistä tarpeellisena pitää voimassa kansalliset säännöksensä tai määräyksensä, jäsenvaltio antaa nämä säännökset ja määräykset sekä perusteet niiden voimassa pitämiselle tiedoksi komissiolle.

– –

6. Komissio hyväksyy tai hylkää kyseiset kansalliset säännökset tai määräykset kuuden kuukauden kuluessa [4 kohdassa tarkoitetusta tiedoksi antamisesta] todettuaan ensin, ovatko ne keino mielivaltaiseen syrjintään tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen ja muodostavatko ne esteen sisämarkkinoiden toiminnalle.

Jollei komissio tee päätöstä määräajan kuluessa, [4 kohdassa] tarkoitettuja kansallisia säännöksiä tai määräyksiä pidetään hyväksyttyinä.

Komissio voi ilmoittaa kyseiselle jäsenvaltiolle, että tässä kohdassa määrättyä määräaikaa voidaan pidentää edelleen kuudella kuukaudella, jos se on perusteltua asian monitahoisuuden vuoksi eikä määräajan pidentäminen vaaranna ihmisten terveyttä.

7. Jos jäsenvaltio on 6 kohdan mukaisesti oikeutettu pitämään voimassa tai ottamaan käyttöön yhdenmukaistamistoimenpiteestä poikkeavia kansallisia säännöksiä tai määräyksiä, komissio tutkii viipymättä, onko sillä syytä ehdottaa kyseisen toimenpiteen mukauttamista.”

 Johdettu oikeus

 Vanha leludirektiivi

4        Vanhan leludirektiivin 2 artiklan mukaan leluja saadaan saattaa markkinoille vain, jos ne eivät vaaranna niiden käyttäjien tai ulkopuolisten turvallisuutta tai terveyttä silloin, kun niitä käytetään tarkoitetulla tai ennakoitavissa olevalla tavalla ottaen huomioon lasten tavanomainen käyttäytyminen. Kun lelu saatetaan markkinoille, sen on täytettävä direktiivissä säädetyt turvallisuus- ja terveysvaatimukset ottaen huomioon lelun ennakoitavissa oleva ja tavanomainen käyttöaika.

5        Vanhan leludirektiivin liitteessä II (jonka otsikkona on ”Lelujen olennaiset turvallisuusvaatimukset”) olevan II osan (”Erityiset vaarat”) 3 kohdassa (”Kemialliset ominaisuudet”) vahvistetaan biokäytettävyyden päiväkohtaiset tavoitteelliset raja-arvot antimonille, arseenille, bariumille, lyijylle ja elohopealle. Biokäytettävyyden raja-arvo tarkoittaa tietyn kemiallisen aineen hyväksyttävää enimmäismäärää, joka voi lelun käytön yhteydessä imeytyä ihmiskehoon ja joutua biologisiin prosesseihin. Biokäytettävyyden raja-arvot ovat samat leluraaka-aineen koostumuksesta riippumatta. Kyseisen direktiivin liitteessä II olevan II osan 3 kohdan 2 alakohdan ensimmäisessä virkkeessä vahvistetaan muun muassa seuraavat ìg:nä ilmaistut päiväkohtaiset biokäytettävyyden raja-arvot: antimoni: 0,2; arseeni: 0,1; barium: 25,0; lyijy: 0,7 ja elohopea: 0,5. Vanhassa leludirektiivissä ei vahvisteta raja-arvoja nitrosoamiineille eikä nitrosoituville aineille.

6        Euroopan standardointikomitea on laatinut komission toimeksiannosta tältä perustalta eurooppalaisen yhdenmukaistetun standardin EN 71-3 ”Lelujen turvallisuus” (jäljempänä standardi EN 71-3), jossa lelujen biokäytettävyyden raja-arvoista on johdettu siirtymän raja-arvot ja jossa kuvataan menettely viimeksi mainittujen raja-arvojen määrittämiseksi. Siirtymän raja-arvo tarkoittaa tietyn kemiallisen aineen hyväksyttyä enimmäismäärää, joka voi siirtyä tuotteesta sen ulkopuolelle esimerkiksi ihon läpi tai suun kautta elimistöön. Standardin EN 71-3 arvojen noudattaminen tarkoittaa samalla vanhan leludirektiivin biokäytettävyyden raja-arvojen noudattamista. Standardissa EN 71-3 vahvistetaan seuraavat siirtymän raja-arvot: antimoni: 60 mg/kg; arseeni: 25 mg/kg; barium: 1 000 mg/kg; lyijy: 90 mg/kg ja elohopea: 60 mg/kg.

 Uusi leludirektiivi

7        Komissio päätti vuonna 2003 tarkistaa vanhaa leludirektiiviä. Kuultuaan lukuisia asiantuntijoita useissa hankkeissa komissio esitti vuoden 2008 alussa lelujen turvallisuutta koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviehdotuksen, jonka neuvosto hyväksyi 11.5.2009 Saksan hallituksen vastustuksesta huolimatta ja joka annettiin 18.6.2009 uutena leludirektiivinä. Direktiivin liitteessä II (”Erityiset turvallisuusvaatimukset”) olevan III osan (”Kemialliset ominaisuudet”) 13 kohdassa siirtymän raja-arvot vahvistetaan suoraan. Siinä erotetaan toisistaan kolme eri leluraaka-aineen koostumusta, jotka ovat ”kuiva, hauras, jauhemainen tai notkea”, ”nestemäinen tai tahmea” ja ”raaputettu” leluraaka-aine.

8        Uuden leludirektiivin liitteessä II olevan III osan 13 kohdassa vahvistetaan seuraavat siirtymän raja-arvot:

Aine

mg/kg kuivassa, hauraassa, jauhemaisessa tai notkeassa leluraaka-aineessa

mg/kg nestemäisessä tai tahmeassa leluraaka-aineessa

mg/kg raaputetussa leluraaka-aineessa

Antimoni

45

11,3

560

Arseeni

3,8

0,9

47

Barium

4 500

1 125

56 000

Lyijy

13,5

3,4

160

Elohopea

7,5

1,9

94


9        Uuden leludirektiivin 54 artiklassa jäsenvaltiot velvoitetaan saattamaan voimaan ne lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset, joita direktiivin saattaminen osaksi kansallista oikeusjärjestystä edellyttää, viimeistään 20.1.2011 ja soveltamaan niitä 20.7.2011 alkaen. Direktiivin 55 artiklassa säädetään kuitenkin poikkeuksesta, jonka mukaan vanhan leludirektiivin liitteessä II olevan II osan 3 kohta kumotaan vasta 20.7.2013. Vanhassa leludirektiivissä vahvistetut biokäytettävyyden raja-arvot ja niistä johdetut lelujen valmistamisessa käytettyjen raaka-aineiden siirtymän raja-arvot ovat siis voimassa 20.7.2013 saakka antimonin, arseenin, bariumin, lyijyn ja elohopean osalta.

10      Saksan hallituksen mukaan uuden leludirektiivin 55 artikla on poikkeuksen 54 artiklaan muodostava erityissääntö, jonka nojalla käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva säännös eli direktiivin liitteessä II olevan III osan 13 kohta on pantava täytäntöön vasta 20.7.2013. Komissio katsoo sen sijaan, että uuden leludirektiivin 54 artiklassa säädetty täytäntöönpanolle varattu määräaika koskee myös raskasmetalleja, jotka ovat käsiteltävän riita-asian kohteena. Direktiivin 55 artiklassa säädetään sen mukaan ainoastaan talouden tarkoituksia varten siirtymäajasta, joka päättyy 20.7.2013 ja jonka aikana voidaan edelleen valmistaa ja pitää kaupan sellaisia leluja, joiden kemialliset ominaisuudet noudattavat vanhan leludirektiivin vaatimuksia. Kyseisen säännöksen tarkoituksena ei ole lykätä jäsenvaltioille annettua täytäntöönpanolle varattua määräaikaa.

 Saksan oikeus

11      Vanha leludirektiivi saatettiin osaksi Saksan kansallista oikeusjärjestystä vuonna 1989 annetulla asetuksella. Täytäntöönpanoasetuksessa viitataan vanhan leludirektiivin liitteessä II, jossa ilmoitettiin viiden raskasmetallin eli antimonin, arseenin, bariumin, lyijyn ja elohopean biokäytettävyyden raja-arvot, asetettuihin turvallisuusvaatimuksiin.

12      Saksan kansallista lainsäädäntöä mukautettiin vuonna 2011 uuden leludirektiivin julkaisun myötä syntyneeseen uuteen oikeudelliseen tilanteeseen. Mitään muutoksia ei kuitenkaan tehty edellä mainittujen raskasmetallien raja-arvoihin, sillä vanhan leludirektiivin liitteessä II olevan III osan 3 kohta säilyi voimassa. Tästä syystä komissio aloitti 22.11.2012 päivätyllä virallisella huomautuksella Saksan liittotasavaltaa vastaan SEUT 258 artiklan mukaisen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn uuden leludirektiivin täytäntöönpanon osittaisen laiminlyönnin vuoksi. Saksan hallitus vastasi viralliseen huomautukseen 21.3.2013 päivätyllä kirjeellä ja kiisti jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen sillä perusteella, että uuden leludirektiivin liitteessä II oleva III osa tulisi voimaan vasta 20.7.2013.

 Tosiseikat ja asian käsittelyn vaiheet

13      Saksan hallitus pyysi 18.1.2011 päivätyllä kirjeellä komissiota hyväksymään SEUT 114 artiklan 4 kohdan, luettuna yhdessä SEUT 36 artiklan kanssa, nojalla sen antimonin, arseenin, bariumin, lyijyn ja elohopean raja-arvoja (jotka ovat vanhan leludirektiivin liitteessä II olevan II osan 3 kohdan mukaiset) sekä nitrosoamiinien ja nitrosoituvien aineiden raja-arvoja koskevien kansallisten säännösten voimassa pitämisen 20.7.2013 jälkeen sillä perusteella, että kyseisillä säännöksillä taattiin lasten terveyden suojelun korkeampi taso kuin uudella leludirektiivillä. Se viittasi etenkin uudella leludirektiivillä vahvistettuihin raaputetun leluraaka-aineen siirtymän raja-arvoihin. Saksan hallituksen mukaan antimonin, arseenin, bariumin, lyijyn ja elohopean raja-arvojen vertailusta standardin EN 71-3 raja-arvoihin käy ilmi, että tulevaisuudessa noudatettavat siirtymän raja-arvot ovat aiempaa korkeammat, kuten seuraava taulukko osoittaa:

Aine

Standardi EN 71-3 (mg/kg), jossa on muunnettu vanhan leludirektiivin biokäytettävyyden raja-arvot (toistettu kansallisessa oikeudessa)

Uusi leludirektiivi (mg/kg)

Lyijy

90

160

Arseeni

25

47

Elohopea

60

94

Barium

1 000

56 000

Antimoni

60

560


14      Saksan hallitus väittää, että vaikka vertailu koski ainoastaan ”raaputetun leluraaka-aineen” luokkaan sovellettavia arvoja, se riittää osoittamaan, että uuden leludirektiivin säännösten noudattaminen nostaa selvästi raskasmetallien siirtymän hyväksyttäviä raja-arvoja, eikä kahta muuta leluraaka-aineiden luokkaa ole edes tarpeen tarkastella. Kyseisessä direktiivissä ei täsmennetä tarkkaan, missä suhteessa kunkin kolmen luokan siirtymän raja-arvot ovat toisiinsa. On siis oletettava, että ilmoitettu määrä voi lähtökohtaisesti siirtyä päivittäin kussakin luokassa. Siirtymän raja-arvoja olisi siis arvioitava kumulatiivisesti, ja ne on lisättävä yhteen, jotta saadaan määriteltyä kokonaisaltistus tilanteessa, jossa lapsi on kosketuksissa mainittuihin kolmeen luokkaan kuuluvien lelujen kanssa yhden päivän aikana.

15      Komissio hyväksyi 2.3.2012 tiedoksi annetulla riidanalaisella päätöksellä Saksan hallituksen pyynnön lukuun ottamatta nitrosoamiineja ja nitrosoituvia aineita koskevia rajoituksia. Bariumin ja lyijyn osalta se hyväksyi pyynnön ”siihen saakka, kunnes EU:n säännökset, joilla vahvistetaan uudet raja-arvot – – tulevat voimaan[, mutta enintään] 21 päivään heinäkuuta 2013 saakka”. Antimonin, arseenin ja elohopean osalta komissio sen sijaan hylkäsi pyynnön.

16      Saksan hallitus nosti 14.5.2012 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon jättämällään kannekirjelmällä kanteen riidanalaisen päätöksen kumoamiseksi siltä osin kuin komissio hylkäsi siinä Saksan hallituksen pyynnön antimonin, arseenin ja elohopean raja-arvoja koskevien kansallisten säännösten voimassa pitämisestä ja hyväksyi bariumia ja lyijyä koskevan pyynnön ainoastaan 21.7.2013 saakka.

17      Saksan hallitus esitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 13.2.2013 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla käsiteltävänä olevan välitoimihakemuksen, jossa se vaatii lähinnä, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti

–        hyväksyy väliaikaisesti tiedoksi annetut kansalliset säännökset, joilla pidetään voimassa antimonin, arseenin, bariumin, lyijyn ja elohopean raja-arvot siihen saakka kunnes unionin yleinen tuomioistuin on ratkaissut pääasian kanteen

–        toissijaisesti velvoittaa komission hyväksymään väliaikaisesti kyseiset kansalliset säännökset, kunnes unionin yleinen tuomioistuin on ratkaissut pääasian kanteen.

18      Komissio vaatii unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 28.2.2013 esittämissään välitoimihakemusta koskevissa huomautuksissa, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti

–        jättää kanteen tutkimatta tai toissijaisesti hylkää sen perusteettomana

–        velvoittaa Saksan liittotasavallan korvaamaan välitoimimenettelystä aiheutuneet kustannukset, kun se määrää pääasian oikeudenkäyntikuluista.

19      Saksan hallitus vastasi komission huomautuksiin 14.3.2013 esittämässään vastineessa. Komissio esitti lopullisen kantansa Saksan hallituksen vastineesta 27.3.2013 esittämässään vastineessa.

 Oikeudellinen arviointi

20      Yhtäältä SEUT 278 ja SEUT 279 artiklasta ja toisaalta SEUT 256 artiklan 1 kohdasta yhdessä luettuina seuraa, että välitoimista päättävä tuomari voi määrätä, jos hän katsoo olosuhteiden sitä edellyttävän, unionin yleisessä tuomioistuimessa riitautetun toimen täytäntöönpanon lykättäväksi tai päättää tarpeellisista välitoimista.

21      Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohdassa määrätään, että välitoimihakemuksissa on ilmoitettava oikeudenkäynnin kohde ja seikat, joiden vuoksi asia on kiireellinen, sekä ne tosiseikat ja oikeudelliset perusteet, joiden vuoksi vaadittujen välitoimien myöntäminen on ilmeisesti perusteltua. Välitoimista päättävä tuomari voi siten lykätä täytäntöönpanoa ja määrätä muista välitoimista, jos on selvitetty, että niistä määrääminen ilmeisesti on tosiasiallisesti ja oikeudellisesti perusteltua (fumus boni juris) ja että ne ovat kiireellisiä siinä mielessä, että kantajan etuja koskevan vakavan ja korjaamattoman vahingon välttämiseksi on tarpeen, että näistä toimista määrätään ja että niiden vaikutukset alkavat jo ennen kuin pääasiassa annetaan ratkaisu. Välitoimista päättävä tuomari myös tarvittaessa vertailee esillä olevia intressejä (asia T‑393/10 R, Westfälische Drahtindustrie ym. v. komissio, määräys 13.4.2011, Kok., s. II‑1697, 12 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

22      Lisäksi välitoimista päättävällä tuomarilla on tässä kokonaisarvioinnissa laaja harkintavalta, ja hän voi asian ominaispiirteiden perusteella vapaasti päättää, miten ja millaisessa järjestyksessä nämä erilaiset edellytykset on tutkittava, sillä unionin oikeuden missään oikeussäännössä ei velvoiteta häntä noudattamaan etukäteen vahvistettua kaavaa hänen arvioidessaan sitä, onko tarpeen määrätä välitoimia (ks. em. asia Westfälische Drahtindustrie ym. v. komissio, tuomion 13 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

23      Asianosaisten kirjalliset huomautukset sisältävät kaikki tarpeelliset tiedot hakemuksen ratkaisemiseksi. Näin ollen suullista käsittelyä ei ole tarpeen järjestää.

 Välitoimihakemuksen tutkittavaksi ottaminen

24      Komission mielestä välitoimihakemus on jätettävä tutkimatta, koska Saksan liittotasavallalla ei ole oikeussuojan tarvetta. Jos unionin yleinen tuomioistuin hyväksyisi pääasian vaatimuksen kielteisen päätöksen kumoamisesta, komission olisi tehtävä poikkeuksen myöntämisestä uusi päätös SEUT 114 artiklan 4 kohdan nojalla ottaen huomioon kumoamistuomion ja käyttäen sille vastaavissa olosuhteissa kuuluvaa laajaa harkintavaltaa. Saksan liittotasavalta pyrkii välitoimihakemuksellaan tosiasiassa saamaan lykkäystä kielteisen päätöksen täytäntöönpanoon. Tämä ei kuitenkaan ole lähtökohtaisesti mahdollista välitoimimenettelyssä (ks. asia T-396/09 R, Vereniging Milieudefensie ja Stichting Stop Luchtverontreiniging Utrecht v. komissio, määräys 17.12.2009, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, jäljempänä Milieudefensie-määräys). Komission mukaan Saksan liittotasavalta pyrkii kiertämään tätä tutkittavaksi ottamista koskevaa sääntöä, jolla rajataan välitoimihakemusten kohdetta, ja esittää sitä varten välitoimihakemuksessaan vaatimuksia, jotka menevät sen pääasiassa esittämiä vaatimuksia huomattavasti pidemmälle, mikä vaarantaa institutionaalisen tasapainon.

25      Ensisijaisesta vaatimuksesta, jolla vaaditaan välitoimista päättävää tuomaria hyväksymään väliaikaisesti riidanalaisten kansallisten säännösten voimassa pitäminen, komissio toteaa, että unionin tuomioistuimet eivät voi laillisuusvalvonnan yhteydessä toimia hallinnollisen viranomaisen tavoin eivätkä ne voi sen puolesta tehdä arviointeja monimutkaisista teknisistä kysymyksistä. Toissijaisesta vaatimuksesta on todettava, että jos unionin yleinen tuomioistuin hyväksyisi sen välitoimimenettelyssä, se tarkoittaisi, että komissio velvoitettaisiin tekemään asianmukaiset päätelmät kumoamistuomiosta. Unionin oikeudessa ei ole tunnustettu tällaista velvoittamiskannetta, joka tarkoittaisi, että pääasiasta päättävä tuomioistuin määrättäisiin toteuttamaan sen toimivaltaan kuulumaton toimenpide (Milieudefensie-määräyksen 42 kohta). Välitoimihakemuksen tutkittavaksi ottaminen riippuu lisäksi siitä, liittyykö vaadittu välitoimi läheisesti pääasiassa nostetun kanteen vaatimuksiin. Välitoimista päättävä tuomioistuin ei voi ottaa itselleen toimivaltaa, jota pääasiasta päättävällä tuomioistuimella ei ole (Milieudefensie-määräyksen 39 kohta ja sitä seuraavat kohdat). Komission mukaan kantaja pyrkii kuitenkin juuri tähän.

26      Saksan hallitus katsoo puolestaan, että välitoimihakemus ja pääasian vaatimus ovat yhteydessä toisiinsa. Välitoimea sääntelevät säännökset ilmentävät Euroopan unionin perusoikeuskirjan (EUVL 2010, C 83, s. 389; jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklassa vahvistettua oikeutta saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa. Niissä taataan kantajalle oikeus väliaikaiseen oikeussuojaan, jos se on välttämätön pääasiassa tehtävän päätöksen täyden tehokkuuden takaamiseksi. Kun pääasian kanne koskee tosiasiassa velvoittamisvaatimusta, kuten käsiteltävässä asiassa, mutta kun kantaja on esittänyt ainoastaan kumoamiskanteen, väliaikainen oikeussuoja olisi myönnettävä joko SEUT 278 artiklan tai SEUT 279 artiklan nojalla.

27      Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieleen, että välitoimimenettelyn tarkoituksena on varmistaa pääasiaa koskevan tulevan päätöksen täysi tehokkuus (ks. vastaavasti asia C-7/04 P(R), komissio v. Akzo ja Akcros, määräys 27.9.2004, Kok., s. I-8739, 36 kohta). Näin ollen kyseinen menettely ainoastaan täydentää päämenettelyä, jolle se on liitännäinen (ks. asia T-228/95 R, Lehrfreund v. neuvosto ja komissio, määräys 12.2.1996, Kok., s. II-111, 61 kohta) siten, että välitoimista päättävän tuomarin tekemän päätöksen on oltava siinä mielessä luonteeltaan väliaikainen, ettei sillä ole vaikutusta tulevaan pääasiassa annettavaan ratkaisuun ja ettei tältä ratkaisulta riistetä tehokasta vaikutusta (ks. vastaavasti asia C-313/90 R, CIRFS ym. v. komissio, määräys 17.5.1991, Kok., s. I-2557, Kok. Ep. XIV, s. I-95, 24 kohta ja asia T-203/95 R, Connolly v. komissio, määräys 12.12.1995, Kok., s. II-2919, 16 kohta). Haetun turvaamistoimen on lisäksi liityttävä riittävän läheisesti pääasiassa nostetun kanteen kohteeseen, eikä se saa mennä pidemmälle kuin se päätös, jonka unionin yleinen tuomioistuin voi antaa itse pääasiassa (asia T-18/01 R, Goldstein v. komissio, määräys 29.3.2001, Kok., s. II-1147, 14 kohta ja asia T-78/04 R, Sumitomo Chemical v. komissio, määräys 2.7.2004, Kok., s. II-2049, 43 kohta).

28      Kuten komissio perustellusti huomautti, välitoimihakemus, jonka tarkoituksena on ainoastaan saada lykättyä kielteisen päätöksen täytäntöönpanoa, on lähtökohtaisesti jätettävä tutkimatta, sillä haettu lykkäys ei sellaisenaan voi muuttaa kantajan oikeudellista asemaa. Saksan hallituksen esittämä pyyntö ei kuitenkaan ole varsinainen SEUT 278 artiklassa tarkoitettu täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus. Siinä pyydetään pikemminkin SEUT 279 artiklassa tarkoitetun välitoimen määräämistä. SEUT 279 artiklassa, työjärjestyksen 104 artiklassa ja etenkään perusoikeuskirjan 47 artiklassa ei kuitenkaan sallita sitä, että tällainen hakemus jätetään tutkimatta ainoastaan sillä perusteella, että kanteella, jolle se on liitännäinen, pyritään kumoamaan kielteinen päätös (ks. tästä myös asia C-551/12 P(R), EDF v. komissio, määräys 7.3.2013, 41 kohta).

29      Tästä syystä oikeuskäytäntöön sisältyy useita esimerkkejä välitoimista, joista on määrätty kielteisiä päätöksiä koskevien kumoamiskanteiden yhteydessä. Tällaisessa tilanteessa välitoimista päättävä tuomioistuin on nimittäin pitänyt välttämättömänä myöntää haetun väliaikaisen oikeussuojan pääasian oikeudenkäynnin päätökseen saattamiseen asti (ks. erityisesti määräysosat asiassa T-95/09 R, United Phosphorus v. komissio, määräys 28.4.2009, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa; asiassa T-341/12 R, Evonik Degussa v. komissio, määräys 16.11.2012; asiassa T-345/12 R, Akzo Nobel ym. v. komissio, määräys 16.11.2012 ja asiassa T-462/12 R, Pilkington Group v. komissio, määräys 11.3.2013).

30      On todettava, että käsiteltävän asian yksityiskohdat tukevat erityisen vahvasti Saksan hallituksen vaatiman välitoimen tutkittavaksi ottamista.

31      Uuden leludirektiivin 55 artiklassa säädetään nimittäin, että vanhan leludirektiivin liitteessä II olevan II osan 3 kohta, joka sisältää antimonin, arseenin, bariumin, lyijyn ja elohopean raja-arvot, jotka Saksan hallitus haluaa pitää voimassa sellaisina kuin ne on mainittu kansallisessa lainsäädännössä, kumotaan vasta 20.7.2013 alkaen. Tämä tarkoittaa, että riidanalaiset raja-arvot ovat voimassa 20.7.2013 saakka. Siltä osin kuin komissio hylkäsi riidanalaisessa päätöksessä pyynnön antimonin, arseenin ja elohopean raja-arvojen voimassa pitämisestä ja hyväksyi pyynnön bariumin ja lyijyn osalta ainoastaan 21.7.2013 saakka, päätöksestä johtuva kielto tulee voimaan vasta 21.7.2013. Näin ollen Saksan hallitus voi joka tapauksessa jatkaa edellä mainittujen raja-arvojen soveltamista 20.7.2013 saakka komission luvalla tai ilman sitä, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta sen mahdolliseen velvollisuuteen saattaa ennen mainittua päivää uuden leludirektiivin liitteessä II olevan III osan 13 kohta osaksi kansallista lainsäädäntöä (ks. edellä 12 kohta).

32      Tällaisessa tilanteessa Saksan hallituksen olisi nostettava riidanalaisesta päätöksestä kumoamiskanne SEUT 263 artiklan kuudennessa kohdassa annetussa määräajassa eli ennen toukokuun 2012 puoliväliä, kun taas SEUT 278 artiklassa tarkoitettu väliaikainen oikeussuoja evätään siltä 20.7.2013 saakka, koska Saksan hallituksen tavoittelema oikeudellinen asema taataan jo sille uuden leludirektiivin 55 artiklassa kyseiseen päivämäärään saakka, sillä se voi jatkaa edellä mainittujen raja-arvojen soveltamista siihen saakka. Saksan hallitus voi siis loogisesti pyytää näiden raja-arvojen voimassa pitämistä 20.7.2013 jälkeen ainoastaan SEUT 279 artiklan mukaisesti määrätyllä välitoimella. Komissio ei näin ollen voi moittia Saksan hallitusta siitä, että se pyrkisi lainvastaisesti kiertämään SEUT 278 artiklassa määrätyn menettelyn.

33      Siltä osin kuin komissio väittää, että vaadittu välitoimi horjuttaa institutionaalista tasapainoa ja menee pääasiasta päättävän tuomioistuimen toimivaltaa pidemmälle, on muistettava, että välitoimista päättävällä tuomioistuimella on toimivaltaa, jonka vaikutus unionin toimielimiin on kumoamispäätöksen vaikutuksia laajempi (ks. vastaavasti asia 118/83 R, CMC v. komissio, määräys 5.8.1983, Kok., s. 2583, 53 kohta ja yhdistetyt asiat T-7/93 R ja T-9/93 R, Langnese-Iglo ja Schöller v. komissio, 19.2.1993 annetun määräyksen määräysosa, Kok., s. II-131), sillä edellytyksellä, että kyseisiä välitoimia sovelletaan ainoastaan pääasian oikeudenkäynnin keston ajan, ne eivät vaikuta kielteisesti pääasiassa annettavaan ratkaisuun eivätkä estä sen tehokasta vaikutusta.

34      Kuten Saksan hallitus perustellusti huomautti, sen vaatiman välitoimen määrääminen ei vaikuta kielteisesti pääasiassa annettavaan ratkaisuun. Tiedoksi annettujen kansallisten säännösten voimassa pitäminen hyväksytään ainoastaan rajoitetuksi ajaksi eli siihen saakka, kunnes pääasiassa annetaan ratkaisu. Tämän täysin väliaikaisen hyväksynnän yhteydessä ei arvioida millään tavalla riidanalaisen päätöksen perusteltavuutta, vaan se tehdään pääasiassa annettavassa ratkaisussa. Välitoimihakemus, jolla Saksan hallitus pyrkii lähinnä saamaan luvan aiempien raja-arvojen soveltamiselle 20.7.2013 jälkeisenä aikana, liittyy myös riittävän läheisesti riidanalaisen päätöksen kumoamista koskevaan kanteeseen, koska kyseisessä päätöksessä Saksan hallitusta kielletään tosiasiallisesti pitämästä näitä raja-arvoja voimassa mainitun päivämäärän jälkeen.

35      Pääasiassa annettavan ratkaisun tehokkaan vaikutuksen osalta on ilmeistä, ettei vaaditun välitoimen määrääminen estäisi Saksan hallituksen nostaman kumoamiskanteen hylkäävän päätöksen vaikutusta, sillä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 107 artiklan 3 kohdan mukaan välitoimen voimassaolo päättyy automaattisesti heti, kun tuomio on julistettu. Jos unionin yleinen tuomioistuin kumoaisi riidanalaisen päätöksen, komission olisi SEUT 266 artiklan mukaisesti toteutettava kumoamisen edellyttämät toimenpiteet tuomion perusteluosan mukaisesti. Jos oletetaan, että komissio hylkää uudelleen Saksan hallituksen esittämän raja-arvojen voimassa pitämistä koskevan pyynnön esimerkiksi uusien perustelujen nojalla, työjärjestyksen 107 artiklan 3 kohdan vaikutuksesta mitätöitynyt välitoimi ei estäisi tätä tuomion vaikutusta. Jos komissio sen sijaan hyväksyisi raja-arvojen voimassa pitämistä koskevan pyynnön tuomion perusteluja noudattaakseen, vaaditulla välitoimella voitaisiin mainiosti taata tulevan kumoamistuomion täysi vaikutus kyseisestä hetkestä alkaen.

36      Tällaisessa tilanteessa komissio ei myöskään voisi tehokkaasti väittää, että vaadittu välitoimi menee pidemmälle kuin mitä unionin yleinen tuomioistuin voi tulevassa kumoamistuomiossa määrätä. Käsiteltävän välitoimihakemuksen tutkittavaksi ottamisen edellytysten tutkimisesta on riittävää todeta, että Saksan hallitus on selvittänyt asiamukaisella tavalla (ks. asia 169/84, Cofaz ym. v. komissio, tuomio 28.1.1986, Kok., s. 391, Kok. Ep. VIII, s. 439, 28 kohta), että komissiolle tiedoksi annetut kansalliset raja-arvot, joiden voimassa pitämistä vaaditaan, takaavat lasten terveyden suojelun korkeamman tason kuin uuden leludirektiivin raja-arvot, että jos Saksan hallituksen vaatimaa välitoimea ei määrättäisi ajanjaksolle, joka alkaa 21.7.2013 ja kestää siihen saakka, kunnes pääasiassa annetaan ratkaisu, lasten terveydelle voisi aiheutua vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa ja että intressi, jonka suojaamista haetaan, eli kansanterveyden suojelu on ratkaisevan tärkeä intressi.

37      Välitoimista päättävä tuomioistuin pystyy tämän Saksan hallituksen esittämän perusteellisen selvityksen perusteella päättelemään riittävällä varmuudella sille esitetyn hakemuksen tutkittavaksi ottamisen edellytysten tutkimisen yhteydessä, että tulevassa kumoamistuomiossa asetettavien velvoitteiden täyttämiseksi komission olisi hyväksyttävä riidanalainen raja-arvojen voimassa pitäminen. Vaadittu välitoimi pysyy siis niiden toimenpiteiden rajoissa, jotka komissio olisi todennäköisesti velvollinen toteuttamaan tällaisen tuomion täytäntöön panemiseksi.

38      Käsiteltävä asia on tässä yhteydessä erotettava asiasta, jossa annetun Milieudefensie-määräyksen kohteena oli poikkeuslupa, jolla komissio oli vapauttanut jäsenvaltion tiettyjen ilmanlaatua koskevien raja-arvojen noudattamisesta. Komissio oli jättänyt tutkimatta ympäristönsuojelujärjestön sille esittämän pyynnön, jossa sitä pyydettiin suorittamaan luvasta ”sisäinen uudelleentarkastelu”. Kantajana oleva järjestö oli nostanut kumoamiskanteen tästä hylkäävästä päätöksestä, ei itse poikkeusluvasta. Se oli myös esittänyt välitoimihakemuksen, jonka tarkoituksena oli velvoittaa komissio määräämään, että jäsenvaltio ryhtyy välittömästi noudattamaan raja-arvoja. Milieudefensie-määräyksen 37–41 kohdassa todettiin, että välitoimihakemus oli jätettävä tutkimatta, koska vaaditun välitoimen määrääminen olisi tosiasiassa tarkoittanut sitä, että komissio olisi joutunut perumaan poikkeusluvan, kun taas hylkäävän päätöksen kumoava tuomio olisi velvoittanut sen ainoastaan toimenpiteisiin eli toteuttamaan uudelleentarkastelun, josta se oli alun perin kieltäytynyt ja jonka tulokseen ei millään lailla otettu kantaa, minkä lisäksi asianosaisten välinen kiista koski ainoastaan tutkittavaksi ottamiseen liittyviä kysymyksiä eikä liittynyt kyseisen tarkastelun tulokseen. Poikkeusluvan peruminen ei olisi mitenkään voinut olla välttämätön seuraus kyseisestä tuomiosta, joten vaadittu välitoimi olisi mennyt selvästi niitä toimenpiteitä pidemmälle, jotka komission olisi pitänyt SEUT 266 artiklan nojalla toteuttaa kumoamistuomiota noudattaakseen (ks. samankaltainen päätelmä valtiontukia koskevasta unionin oikeudesta, em. asia CIRFS ym. v. komissio, määräyksen 20–23 kohta).

39      Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että välitoimihakemus on otettava tutkittavaksi, mutta ainoastaan siltä osin kuin se koskee toissijaisesti esitettyä vaatimusta. SEUT 114 artiklan 4 ja 6 kohdasta yhdessä luettuina seuraa nimittäin, että ainoastaan komissiolla on toimivalta hyväksyä jäsenvaltioiden sille esittämiä voimassa pitämistä koskevia pyyntöjä, kun taas välitoimista päättävä tuomioistuin on lähtökohtaisesti toimivaltainen ainoastaan määräämään kyseisen toimielimen toteuttamaan tiettyjä toimenpiteitä tai pidättymään niiden toteuttamisesta.

 Fumus boni juris

40      Oikeuskäytännön mukaan fumus boni juris -edellytys täyttyy, jos ainakin jokin kantajan pääasian kanteen tueksi esittämistä perusteista vaikuttaa ilmeisen merkitykselliseltä eikä ainakaan perusteettomalta. Tätä varten riittää, että tässä perusteessa tuodaan esille monitahoisia ja hankalia kysymyksiä, joita ei voida ensi näkemältä hylätä merkityksettöminä vaan jotka on tutkittava tarkemmin, mikä on pääasian ratkaisemiseen toimivaltaisen tuomioistuimen tehtävä, tai että asianosaisten esittämistä väitteistä ilmenee, että pääasian menettelyyn liittyy merkittävä oikeudellinen ongelma, jonka ratkaisu ei ole suoralta kädeltä selvä (ks. vastaavasti em. asia Westfälische Drahtindustrie ym. v. komissio, määräyksen 54 kohta ja asia T-52/12 R, Kreikka v. komissio, määräys 19.9.2012, 13 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

 Lyijyn ja bariumin raja-arvojen väliaikainen hyväksyntä

41      Saksan hallituksen mukaan riidanalainen päätös rikkoo SEUT 114 artiklaa, sillä komissio on hyväksynyt lyijyn ja bariumin raja-arvoja koskevat tiedoksi annetut kansalliset säännökset ainoastaan 21.7.2013 saakka. SEUT 114 artiklan 6 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ei määrätä tällaisesta ajallisesta rajoittamisesta, joten komissio voi ainoastaan joko hyväksyä tai hylätä kansalliset säännökset. Komissiolle päätöksentekoon varattu määräaika on nimenomaisesti rajattu kuuteen kuukauteen. Kyseisen määräyksen sanamuodossa komission ei sallita asettavan aikarajoitusta eikä etenkään sen käsiteltävässä asiassa asettaman kaltaista jyrkkää rajoitusta, jonka nojalla komission yksiköt voisivat tämän jälkeen vapaasti tutkia yhdenmukaistamistoimenpiteen mahdollista mukauttamista.

42      Saksan hallitus lisää, että myös SEUT 114 artiklan 6 kohdan ensimmäisen alakohdan systematiikka viittaa siihen, ettei komissio voi liittää tällä perusteella tehtyyn päätökseen ajallista rajoitusta. Ensinnäkin kyseisen 6 kohdan toisessa alakohdassa otetaan sen mukaan käyttöön hiljainen hyväksyntä tilanteessa, jossa komissio ei tee päätöstä edeltävässä alakohdassa asetetussa kuuden kuukauden määräajassa. Toiseksi komissio voi kyseisen 6 kohdan kolmannen alakohdan mukaan pidentää alkuperäistä kuuden kuukauden määräaikaa ainoastaan poikkeustapauksessa. Kolmanneksi SEUT 114 artiklan 7 kohdan nojalla komission on tiedoksi annettuja kansallisia säännöksiä ja määräyksiä hyväksyessään tutkittava viipymättä, onko sillä syytä ehdottaa yhdenmukaistamistoimenpiteen mukauttamista. Mainitun säännön tavoitteena on varmistaa, ettei kansallisten säännösten voimassa pitämistä koskevan menettelyn hitaudesta aiheudu vahinkoa hakeneelle jäsenvaltiolle. Komissiolla on siis nimenomainen velvollisuus tutkia mahdollisen mukauttamisen soveltuvuus ja laajuus välittömästi hyväksynnän antamisen jälkeen.

43      Komissio vastaa, että Saksan hallituksen perusteluissa jätetään huomiotta SEUT 114 artiklalla perustettu järjestelmä. Tiukempien kansallisten säännösten hyväksyminen muodostaa nimittäin poikkeuksen yhdenmukaistamistoimenpiteistä. Komissio ei pyri vetoamaan poikkeukseen vaan on liittänyt hyväksyntään ajallisen rajoituksen ainoastaan voidakseen luoda yhdenmukaistamistoimenpiteeseen soveltuvan tilanteen samalla, kun se hyväksyy määräajaksi korkeammantasoisen suojelun. Ajallinen rajoittaminen antaa mahdollisuuden saattaa menettely päätökseen nopeasti ja välttää mahdollinen seuraava SEUT 114 artiklan 4 kohtaan perustuva menettely. Komissio valitsi mainitun ratkaisun, koska Saksan liittotasavalta oli jo aikaisessa vaiheessa ilmoittanut, ettei se hyväksy komission valitsemaa lähestymistapaa siitä huolimatta, että tämä oli jo käynnistänyt toimet mukauttaakseen raja-arvot viimeisimpään tieteelliseen tietoon. Hyväksynnän ajallinen rajoittaminen vaikutti siksi loogiselta, sillä ainoastaan niin voitiin varmistaa, että kyseisiin sisämarkkinoilla kaupan pidettävien lelujen sisältämiin aineisiin sovelletaan aina yhdenmukaisia sääntöjä.

44      Komissio väittää, että kaikkien sellaisten toimenpiteiden estäminen, joiden tarkoituksena on ottaa käyttöön unionin tasolla tiukempia säännöksiä SEUT 114 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun menettelyn päättämiseen saakka, olisi ristiriidassa uudella leludirektiivillä tavoitellun suojelun ja unionin oikeudessa kansanterveyden suojelulle annetun merkityksen kanssa. Tällainen tulos olisi epäilemättä järjetön. Hyväksyntien ajallinen rajoittaminen antaisi komissiolle sen sijaan mahdollisuuden ottaa tarvittaessa käyttöön joustavampia ratkaisuja, joilla haitataan mahdollisimman vähän sisämarkkinoiden toimintaa ja unionin oikeuden yhdenmukaista soveltamista. Näin se voisi samalla ottaa huomioon jäsenvaltioiden perustellut huolenaiheet.

45      Välitoimista päättävä tuomioistuin toteaa tästä ensinnäkin, että komissio myönsi riidanalaisen päätöksen 54 kohdassa nimenomaisesti, että uudessa leludirektiivissä vahvistetut lyijyn siirtymän raja-arvot eivät enää takaa asianmukaista suojaa lapsille, minkä vuoksi se on aloittanut kyseisten raja-arvojen tarkistusprosessin. Tästä syystä komissio totesi riidanalaisen päätöksen 55 kohdassa, että tiedoksi annetut lyijyä koskevat kansalliset säännökset olivat perusteltuja ihmisten terveyden suojelua koskevista tärkeistä syistä. Sama pätee bariumiin: komissio totesi nimenomaisesti riidanalaisen päätöksen 48 kohdassa myös, että Saksan hallituksen suosittamat raja-arvot takaavat todennäköisesti lasten terveyden suojelun korkeamman tason. Tästä syystä komissio totesi riidanalaisen päätöksen 51 kohdassa, että tiedoksi annetut bariumia koskevat kansalliset säännökset olivat perusteltuja ihmisten terveyden suojelua koskevista tärkeistä syistä.

46      Vielä on lisättävä, että komissio huomautti riidanalaisen päätöksen 94 kohdassa, että Saksan liittotasavallan tiedoksi antamat lyijyä ja bariumia koskevat kansalliset toimenpiteet eivät olleet keino mielivaltaiseen syrjintään eivätkä jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyä rajoittamista ja etteivät ne muodostaneet suhteetonta estettä sisämarkkinoiden toiminnalle. Komission mukaan sillä oli tämän perusteella syytä katsoa, että kyseiset toimenpiteet voitiin hyväksyä ”kuitenkin siten, että niihin sovelletaan aikarajoitusta”.

47      Komissio näyttää siis vahvistaneen, että kaikki SEUT 114 artiklan 4 ja 6 kohdassa tarkoitetut soveltamisedellytykset täyttyivät lyijyn ja bariumin osalta. Lisäksi se totesi olevansa samaa mieltä Saksan liittotasavallan kanssa siitä, että hyväksyntä on myönnettävä, kun SEUT 114 artiklan 4 ja 6 kohdassa asetetut edellytykset täyttyvät. Se huomautti kuitenkin, että näihin edellytyksiin luettiin myös kansallisten säännösten välttämättömyys, kuten käsiteltävässä asiassa ennen uudesta leludirektiivistä johtuvien raja-arvojen hyväksymistä. Tämän määräajan jälkeen kansalliset säännökset eivät enää olisi välttämättömiä. Mainittu tilanne puoltaa komission hyväksyntäänsä liittämää aikarajoitusta.

48      Komissio täsmensi uudessa leludirektiivissä asetettujen raja-arvojen tarkistamisesta esittämissään välitoimihakemusta koskevissa huomautuksissa, että se oli antanut Maailman kauppajärjestölle 3.1.2013 tiedoksi asetusluonnoksen, jolla muutetaan kyseistä direktiiviä ja mukautetaan bariumin raja-arvoja. Hankkeen tiedoksi antamisen jälkeen komission on noudatettava 60 päivän määräaikaa, eli se voi antaa kyseisen asetuksen vasta 4.3.2013 jälkeen. Määräajan päätyttyä ja mahdolliset huomautukset huomioon otettuaan komissio voi antaa kyseisen luonnoksen sääntelykomitean käsiteltäväksi, kuten sillä oli ”aikomus tehdä” maaliskuussa 2013 kirjallisen menettelyn jälkeen. ”Jos sääntelykomitea hyväksyy luonnoksen määräenemmistöllä”, alkaa kulua kolmen kuukauden määräaika, jonka kuluessa Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat esittää vastalauseensa. ”Jos ne eivät esitä vastalauseita”, komissio voi hyväksyä luonnoksen. Bariumin siirtymän uudet raja-arvot voivat tällöin tulla voimaan heinäkuussa 2013.

49      Kuten tästä selonteosta käy hyvin ilmi, komission suunnittelemien uusien bariumin siirtymän raja-arvojen voimaantulo riippuu useista arvaamattomista tekijöistä. Kun komissio liitti hyväksyntäänsä määräajan, ”joka päättyy viimeistään 21.7.2013”, kuten se teki riidanalaisen päätöksen 1 artiklassa, tästä aiheutui ensi näkemältä vaara siitä, että Saksan liittotasavalta voisi joutua luopumaan kansallisista säännöistään ennen mahdollisten uusien siirtymän raja-arvojen voimaantuloa, vaikka nämä säännöt takaavat kiistatta suojelun korkeamman tason kuin uuden leludirektiivin nykyiset raja-arvot ja vaikka kyseisten sääntöjen voimassa pitäminen on siten perusteltua kansanterveyden suojelua koskevista tärkeistä syistä. Tästä syystä vaikuttaa ensi näkemältä siltä, etteivät Saksan hallituksen perustelut – joiden mukaan tällaisen määräajan asettaminen ei vastaa SEUT 114 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua voimassa pitämistä vaan tarkoittaa SEUT 114 artiklan 4–7 kohdassa perustetun määräaikojen ja hiljaisen hyväksynnän järjestelmän kiertämistä – ole perusteettomia.

50      Näin on etenkin komission suunnitteleman lyijyn raja-arvojen mukauttamisen tapauksessa. Komission lähtökohtana on nimittäin periaate, jonka mukaan uudet raja-arvot voidaan ottaa käyttöön aikaisintaan tammikuussa 2014 eli joka tapauksessa sen määräajan päätyttyä, jonka se liitti hyväksyntäänsä ja joka päättyy 21.7.2013.

51      On todettava, että Saksan hallituksen lyijyn ja bariumin raja-arvojen hyväksymiseen liitetystä aikarajoituksesta esittämät perustelut ovat erittäin vakavasti otettavia ja herättävät kysymyksiä, jotka on ensi näkemältä tutkittava tarkemmin, mikä on pääasiasta päättävän tuomioistuimen tehtävä. Välitoimihakemus täyttää siis tältä osin fumus boni juris -edellytyksen.

52      Tässä vaiheessa on huomattava, että jos välitoimihakemus hyväksyttäisiin tällä perusteella, komissio voisi esittää milloin vain työjärjestyksen 108 artiklassa tarkoitetun hakemuksen, jos olosuhteet ovat sen mielestä muuttuneet siten, että välitoimea on perusteltua muuttaa tai se on perusteltua peruuttaa, kuten olisi esimerkiksi siinä tapauksessa, että lyijyn tai bariumin tai molempien näiden aineiden raja-arvoja on tällä aikaa mukautettu.

 Antimonin, arseenin ja elohopean raja-arvojen hyväksymistä koskevan pyynnön epääminen

53      Saksan hallituksen mukaan riidanalainen päätös rikkoo SEUT 114 artiklan 4 ja 6 kohtaa sillä perusteella, että komissio on jättänyt ottamatta huomioon merkityksellisen arviointiperusteen, kun se perusteli antimoniin, arseeniin ja elohopeaan sovellettavien kansallisten säännösten voimassa pitämistä koskevan kieltonsa moittimalla Saksan hallitusta siitä, ettei tämä ollut osoittanut, etteivät uudessa leludirektiivissä tarkoitetut siirtymän raja-arvot taanneet asianmukaista suojan tasoa tai että niistä todennäköisesti aiheutuisi kielteisiä terveysvaikutuksia. Kuten unionin tuomioistuimen asiassa C-3/00, Tanska vastaan komissio, 20.3.2003 antamasta tuomiosta (Kok., s. I-2643, 63 ja 64 kohta) johtuu, jäsenvaltio voi kansallisten säännöstensä tai määräystensä voimassa pitämisen oikeuttamiseksi vedota siihen, että se arvioi kansanterveyttä uhkaavat riskit toisin kuin unionin lainsäätäjä on tehnyt kyseessä olevassa yhdenmukaistamistoimenpiteessään. Pyynnön esittäneen jäsenvaltion on ainoastaan osoitettava tässä yhteydessä, että sen kansallisilla säännöillä taataan kansanterveyden suojelun korkeampi taso kuin unionin oikeuden yhdenmukaistamistoimenpiteellä ja että ne eivät mene pidemmälle kuin on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

54      Toisin kuin komissio väittää, Saksan hallitus on täyttänyt kaikki näytön esittämistä koskevat velvoitteensa. Kansallisia raja-arvoja, jotka ovat täysin samat kuin vanhan leludirektiivin liitteessä II olevan II osan 3 kohdan raja-arvot, ja uuden leludirektiivin liitteessä II olevan III osan 13 kohdan raja-arvoja voidaan verrata toisiinsa vasta niiden muuntamisen jälkeen, sillä ensiksi mainitut arvot on ilmaistu biokäytettävyyden raja-arvoina ja jälkimmäiset siirtymän raja-arvoina. Saksan hallitus muunsi biokäytettävyyden raja-arvot siirtymän raja-arvoiksi standardin EN 71-3 perusteella (ks. edellä 6 kohta) ja vertasi tämän jälkeen uudessa leludirektiivissä kunkin kolmen leluraaka-aineen koostumuksen osalta sallittuja siirtymän raja-arvoja vanhan leludirektiivin siirtymän raja-arvoiksi muunnettuihin biokäytettävyyden raja-arvoihin (leluraaka-aineen koostumuksesta riippumatta). Muuntamisen jälkeen havaittiin, että tiedoksi annetuissa kansallisissa säännöksissä sallitut siirtymän raja-arvot olivat uuden leludirektiivin raja-arvoja alhaisemmat. Uudessa direktiivissä sallittiin siis kyseisten aineiden suurempi siirtyminen kuin mainituissa kansallisissa säännöksissä, mikä altistaa lapset suuremmille vaarallisten aineiden pitoisuuksille. Tämä osoittaa, että kyseisillä kansallisilla säännöksillä taataan korkeampi suojan taso kuin uudella leludirektiivillä, kuten seuraavasta taulukosta käy ilmi:

Aine

Biokäytettävyyden raja-arvot Saksan lainsäädännön nojalla (vastaavat vanhan leludirektiivin raja-arvoja)

Biokäytettävyyden raja-arvot uuden leludirektiivin nojalla

 

íg/päivä leluraaka-aineen koostumuksesta riippumatta

íg/päivä kuivassa, hauraassa, jauhemaisessa tai notkeassa leluraaka-aineessa

íg/päivä nestemäisessä tai tahmeassa leluraaka-aineessa

íg/päivä raaputetussa leluraaka-aineessa

Antimoni

0,2

4,5

4,5

4,5

Arseeni

0,1

0,38

0,36

0,38

Elohopea

0,5

0,75

0,76

0,76


55      Saksan hallituksen mielestä tämä osoittaa, että vanhassa leludirektiivissä säädetyt biokäytettävyyden raja-arvot ovat kunkin aineen ja kunkin koostumuksen osalta alhaisemmat kuin uuden leludirektiivin raja-arvot. Kutakin koostumusta koskevasta erillisestä tarkastelusta käy ilmi, että tiedoksi annetuilla kansallisilla säännöksillä taataan lasten terveyden korkeatasoisempi suojelu kuin uuden leludirektiivin säännöksillä. Tämä toteamus saa vahvistusta entisestään, jos kutakin ainetta tutkitaan kattavasti laskemalla muuntamisen jälkeen yhteen uudessa leludirektiivissä kunkin kolmen leluraaka-aineen koostumuksen osalta säädetyt biokäytettävyyden raja-arvot.

56      Komissio puolestaan katsoo, ettei tiedoksi annetuilla kansallisilla säännöksillä (ja vanhassa leludirektiivissä säädetyillä raja-arvoilla, joihin nämä säännökset perustuvat) voida suojella terveyttä tehokkaammin kuin uuden leludirektiivin säännöksillä vaan useimmissa tapauksissa Saksan säännöillä taataan päinvastoin huomattavasti heikompi suoja antimonia, arseenia ja elohopeaa vastaan, kuten käy ilmi seuraavasta taulukosta, jossa uudessa leludirektiivissä säädettyjä biokäytettävyyden raja-arvoja verrataan Saksan hallituksen tiedoksi antamiin toimenpiteisiin ja jossa on ilmoitettu milligrammoissa kunkin aineen hyväksyttävä enimmäismäärä, joka voi vapautua (siirtyä) yhdestä kilosta leluraaka-ainetta:

Aine

Uusi leludirektiivi

Siirtyminen leluraaka-aineesta, mg/kg

Tiedoksi annetut toimenpiteet, ilmaistu siirtymänä mg/kg

standardi EN 71-3

 

Nestemäinen tai tahmea leluraaka-aine

Kuiva, hauras, jauhemainen tai notkea leluraaka-aine

Raaputettu leluraaka-aine

 

Antimoni

11,3

45

560

60

Arseeni

0,9

3,8

47

25

Elohopea

1,9

7,5

94

60


57      Komission mukaan taulukosta käy selvästi ilmi, että Saksan hallituksen tiedoksi antamat nestemäisen ja kuivan leluraaka-aineen raja-arvot ovat huomattavasti uuden leludirektiivin raja-arvoja korkeammat. Tiedoksi annetut raja-arvot ovat matalammat ainoastaan raaputetun leluraaka-aineen osalta, josta aine ei kuitenkaan pääsääntöisesti siirry yhtä helposti, sillä raaka-ainetta on ensiksi raaputettava.

58      Komissio riitauttaa Saksan hallituksen sille toimittamassa taulukossa tekemän vertailun (ks. edellä 54 kohta). Taulukon toinen sarake kertoo nimittäin tavoitteellisen biokäytettävyyden arvon, johon Saksan kansallisilla säännöksillä (ja vanhalla leludirektiivillä) pyritään, kun taas sen oikeanpuoleisissa kolmessa sarakkeessa ilmoitetaan uuden leludirektiivin ansiosta käytännössä saavutetut biokäytettävyyden arvot, joissa otetaan siis huomioon leluraaka-aineesta imeytynyt määrä. Jotta vertailu olisi asianmukainen, myös vanhan leludirektiivin osalta olisi laskettava käytännössä todennäköisesti saavutettava biokäytettävyys kunkin kolmen leluraaka-aineen koostumuksen osalta. Tätä varten on kerrottava tietyn aineen siirtymän raja-arvo eli se hyväksyttävä enimmäismäärä, joka voi vapautua leluraaka-ainekilosta, lelulla leikkivän lapsen suun kautta saamalla ainemäärällä: 100 mg kuivaa leluraaka-ainetta (ja muuta), 400 mg muovailuvahaa ja sormivärejä tai nestemäistä leluraaka-ainetta (ja muuta) ja 8 mg raaputettavaa leluraaka-ainetta. Tulos ilmenee seuraavasta taulukosta:

Aine

Vanha leludirektiivi

Uusi leludirektiivi

 

Bio-käytet-tävyys

íg/päivä, tavoite

Biokäytettävyys, íg/päivä

saavutettu käytännössä

standardin EN 71-3 mukaisesti

Biokäytettävyys, íg/päivä

saavutettu käytännössä

uuden leludirektiivin mukaisesti

  

Kuiva lelu-raaka-aine

100 mg

Muovai-luvaha ja sormi-värit

400 mg

Raapu-tettu lelu-raaka-aine

8 mg

Kuiva leluraaka-aine

100 mg

Nestemäi-nen leluraaka-aine

400 mg

Raaputet-tu leluraaka-aine

8 mg

Antimoni

0,2

6

24

0,5

4,5

4,5

4,5

Arseeni

0,1

2,5

10

0,2

0,4

0,36

0,38

Elohopea

0,5

2,5

10

0,5

0,75

0,76

0,76


59      Tämä vertailu osoittaa, että uusi leludirektiivi on antimonin, arseenin ja elohopean osalta, raaputettua leluraaka-ainetta lukuun ottamatta, kaiken kaikkiaan tiukempi kuin sääntely, jonka Saksan liittotasavalta haluaa pitää voimassa. Tiedoksi annetuilla säännöksillä ei siis suojella kansanterveyttä, joten SEUT 114 artiklan 4 kohdassa edellytetty ratkaiseva edellytys eli toimenpiteen tarkoituksenmukaisuus ei täyty pääasian oikeudenkäynnissä.

60      Välitoimista päättävän tuomioistuimen on todettava tästä, että Saksan hallituksen ja komission välinen erimielisyys lelujen sisältävän antimonin, arseenin ja elohopean ”asianmukaisista” raja-arvoista herättää erittäin teknisiä kysymyksiä. Näin on etenkin siirtymän raja-arvojen ja biokäytettävyyden raja-arvojen muuntamisen kohdalla.

61      Saksan hallitus kiistää kyseisen muuntamisen yhteydessä niiden ”käytännössä todennäköisesti saavutettavan biokäytettävyyden raja-arvojen” merkityksen, jotka komissio on saanut tulokseksi kertomalla standardin EN 71-3 mukaiset siirtymän raja-arvot arvioilla elimistöön imeytyneistä ainemääristä, jotka ovat 100 mg, 400 mg ja 8 mg. Tämä vastaväite ei ole ensi näkemältä perusteeton, sillä Saksan hallitus huomauttaa, että standardin EN 71-3 mukaiset siirtymän raja-arvot laadittiin sen olettaman perusteella, että elimistöön imeytyneen leluraaka-aineen päiväkohtainen määrä on ainoastaan 8 mg ja että vanhassa leludirektiivissä (ja siihen perustuvissa kansallisissa säännöksissä) säädetään jo sovellettavista biokäytettävyyden raja-arvoista sekä määritellään lelujen käytöstä aiheutuva biokäytettävyyden enimmäismäärä, jota ei saa ylittää. Saksan hallitus lisää, etteivät komission asettamat ”käytännössä todennäköisesti saavutettavan biokäytettävyyden raja-arvot” ole asianmukaisia, koska näin lasketut arvot ovat huomattavasti korkeammat kuin vanhassa leludirektiivissä sallitut absoluuttiset arvot, minkä vuoksi olettama, jonka perusteella komissio on toteuttanut raja-arvojen muuntamisen, on ristiriidassa kyseisen direktiivin säännösten kanssa, eikä tämäkään väite vaikuta ensi näkemältä merkityksettömältä.

62      Komissio myöntää itsekin, että myös sen oman muuntamistavan mukaan tiedoksi annetut kansalliset raja-arvot ovat raaputetun leluraaka-aineen osalta alhaisemmat kuin uuden leludirektiivin raja-arvot, vaikka raaputettu leluraaka-aine ei imeydy yhtä helposti, koska lapsen on ensin raaputettava lelua. Kun komissiota pyydettiin antamaan esimerkkejä raaputetusta leluraaka-aineesta, se mainitsi pinnoitteet (maalit, lakat), muovit ja muita materiaaleja, kuten nahka, kartonki, puu ja tekstiilit, kuten plyysi, sekä lasin ja teräksen. Se täsmensi, että lapsi puree lelua leikkiessään sillä, raaputtaa sitä hampaillaan, imee tai nuolee sitä, jolloin hän voi niellä raaputettua leluraaka-ainetta. Näiden selitysten perusteella ei kuitenkaan ole ensi näkemältä selvää, miksi raaputettujen lelujen eli kovassa käytössä olevien lelujen, joita käytetään esimerkiksi kotipihoilla, tarhoissa ja monilapsisissa perheissä, raaka-aine ei imeytyisi yhtä helposti kuin muut leluraaka-aineet tai miksi niistä aiheutuva terveysvaara olisi vähäinen. Komissio ei nimittäin ole esittänyt mitään lukuja, joista tällaisten lelujen harvinaisuus kävisi ilmi. Ei siis voida pitää varmana, että raaputettua leluraaka-ainetta koskevilla tiedoksi annetuilla kansallisilla säännöksillä ei voitaisi varmistaa kansanterveyden suojelua SEUT 114 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

63      Vaikka komissio väittää edelleen, että säännökset, joiden voimassa pitämistä Saksan hallitus pyytää, perustuvat yli 30 vuotta vanhoihin menetelmiin, on riittävää todeta, että lainsäätäjä on uudessa leludirektiivissä nimenomaisesti sallinut näihin menetelmiin perustuvien raja-arvojen voimassa pitämisen 20.7.2013 saakka. Komission riidanalaisessa päätöksessä hyväksymät bariumin ja lyijyn kansalliset raja-arvot perustuvat nekin näihin menetelmiin. Komissio ei siis voi ensi näkemältä perustellusti väittää, että vanhalla leludirektiivillä käyttöön otettu raja-arvojen järjestelmä olisi täysin vanhentunut, tieteellisesti ajasta jäljessä ja näin ollen ilmeisen sopimaton.

64      Ei myöskään voida hyväksyä komission väitettä siitä, ettei yksikään muu jäsenvaltio ole esittänyt mitään varauksia uusista raja-arvoista. Jäsenvaltion on nimittäin täysin sallittua arvioida etenkin kansanterveyden alalla tiettyjen aineiden väestöön kohdistuvat riskit toisin kuin unionin lainsäätäjä on tehnyt yhdenmukaistamistoimenpidettä laatiessaan, ja se voi tämän perusteella pitää voimassa kansalliset säännöksensä edellyttäen, että se voi osoittaa, että näillä säännöksillä suojellaan paremmin kansanterveyttä (jäsenvaltiossa) kuin kyseisellä yhdenmukaistamistoimenpiteellä ja että ne eivät mene pidemmälle kuin on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi (ks. vastaavasti em. asia Tanska v. komissio, tuomion 63 ja 64 kohta).

65      On siis pääteltävä, että väitteet, joita Saksan hallitus on esittänyt antimonin, arseenin ja elohopean raja-arvojen hyväksynnän epäämisestä, herättävät monitahoisia kysymyksiä, joita ei voida ensi näkemältä hylätä merkityksettöminä vaan jotka on tutkittava tarkemmin, mikä on tehtävä pääasian oikeudenkäynnin yhteydessä tarvittaessa asiantuntijan kuulemisen jälkeen unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 65 artiklan d alakohdan mukaisesti.

66      Lisäksi on tärkeää korostaa, että komissio jätti riidanalaisessa päätöksessä tutkimatta mielivaltaisen syrjinnän, jäsenvaltioiden välisen kaupan peitellyn rajoittamisen ja sisämarkkinoiden toiminnan suhteettoman esteen mahdollisen olemassaolon. Kuten Saksan hallitus perustellusti huomautti, komissio kuitenkin itse myönsi mainitussa päätöksessä, että lyijyä, bariumia, nitrosoamiineja ja nitrosoituvia aineita koskevia Saksan kansallisia säännöksiä sovellettiin rajoituksetta kaikkiin tavaroihin ja että ne eivät olleet keino mielivaltaiseen syrjintään eivätkä jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyä rajoittamista ja etteivät ne muodostaneet suhteetonta estettä sisämarkkinoiden toiminnalle. Ei ole mitään syytä, miksi sama ei koskisi antimonia, arseenia ja elohopeaa, sillä tiedoksi annetut kansalliset säännökset ovat tältä osin täysin samanlaiset.

67      Fumus boni juris -edellytys täyttyy siis myös siltä osin kuin on kyse antimonin, arseenin ja elohopean raja-arvojen hyväksynnän epäämisestä.

 Kiireellisyys

68      On muistutettava, että välitoimimenettelyn tarkoituksena on turvata pääasiassa annettavan lopullisen päätöksen täysi tehokkuus, jotta vältettäisiin aukko unionin tuomioistuinten takaamassa oikeussuojassa (asia C-399/95 R, Saksa v. komissio, määräys 3.5.1996, Kok., s. I-2441, 46 kohta). Tämän tavoitteen saavuttamiseksi välitoimihakemuksen kiireellisyyttä on arvioitava sen perusteella, onko asiassa tarpeen antaa väliaikainen ratkaisu, jotta vältettäisiin vakavan ja korjaamattoman vahingon aiheutuminen välitoimea hakevalle asianosaiselle (asia C-329/99 P(R), Pfizer Animal Health v. neuvosto, määräys 18.11.1999, Kok., s. I-8343, 94 kohta). Tällaiseen vahinkoon vetoavan asianosaisen on osoitettava, että sen toteutuminen on riittävällä todennäköisyydellä ennalta arvattavissa (ks. vastaavasti asia C-280/93 R, Saksa v. neuvosto, määräys 29.6.1993, Kok., s. I-3667, 34 kohta ja asia C-180/01 P-R, komissio v. NALOO, määräys 17.7.2001, Kok., s. I-5737, 53 kohta).

69      Saksan liittotasavalta väittää käsiteltävässä asiassa, että sille voi ilman vaadittujen välitoimien määräämistä aiheutua vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa ajanjaksolla, joka alkaa 20.7.2013 ja päättyy kunnes unionin yleinen tuomioistuin antaa ratkaisunsa pääasiassa. Uhattuna oleva oikeudellinen intressi on niiden lasten terveys, jotka ovat vaarassa joutua kosketuksiin sellaisten lelujen kanssa, joiden tuottamisessa ei ole noudatettu tiedoksi annetuissa kansallisissa säännöksissä vahvistettuja raja-arvoja, joilla varmistetaan korkeampi suojan taso kuin uudella leludirektiivillä. Vahinko on luonteeltaan vakavaa, koska terveys on itsessään erittäin tärkeä arvo ja lapset, jotka ovat haavoittuvimmassa asemassa olevia kuluttajia, eivät pysty itse vaikuttamaan vaaroihin, joille he altistuvat. Tapahtunut vahinko on korjaamaton, sillä terveydelle aiheutuneita haittoja ei niiden luonteen vuoksi voida korjata jälkikäteen.

70      Komissio vastaa tähän, että vaikka vanhan leludirektiivin raja-arvoilla taattaisiin korkeampi suojan taso, tämä ei tarkoita, että uuden leludirektiivin säännökset aiheuttaisivat vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa 20.7.2013 alkaen. Saksan liittotasavalta ei myöskään voi vedota kiireellisyyteen, jos fumus boni juris -edellytys ei täyty.

71      Tästä on todettava, että käsiteltävä asia liittyy sellaisten lasten terveyden suojeluun, jotka ovat vaarassa joutua kosketuksiin tiettyjä raskasmetalleja sisältävien lelujen kanssa. Kun tarkastellaan lelujen sisältämien raskasmetallien raja-arvojen vahvistamista, SEUT 114 artiklan 4 kohdassa määrätään mahdollisuudesta pitää voimassa kansalliset säännökset tai määräykset, jotka ovat perusteltuja SEUT 36 artiklassa luetelluista tärkeistä syistä eli muun muassa ihmisten terveyden suojelemiseen liittyvistä syistä. SEUT 191 artiklan 1 ja 2 kohdan, joissa niissäkin tähdätään ihmisten terveyden suojeluun, mukaan alan politiikka perustuu muun muassa ennalta varautumisen periaatteeseen.

72      Ennalta varautumisen periaate on unionin oikeuden yleinen periaate, ja sen nojalla unionin toimielimet voivat toteuttaa suojatoimenpiteitä, kun esiintyy epävarmuutta siitä, onko ihmisten terveyteen kohdistuvaa vaaraa olemassa, odottamatta, että näiden vaarojen olemassaolo ja niiden vakavuus näytetään täysin toteen (ks. asia T-257/07 R, Ranska v. komissio, määräys 28.9.2007, Kok., s. I-4153, 60 ja 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Ne ovat jopa velvollisia toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä välttääkseen tietystä tuotteesta kansanterveyteen mahdollisesti kohdistuvat riskit ja voivat tyytyä esittämään painavia ja vakuuttavia syitä, jotka tieteellistä epävarmuutta poistamatta saattavat kohtuullisesti asettaa kyseenalaiseksi kyseisen tuotteen vaarattomuuden (asia T-539/10, Acino v. komissio, tuomio 7.3.2013, 63 ja 66 kohta).

73      Myös välitoimista päättävän tuomioistuimen on kuitenkin otettava huomioon ennalta varautumisen periaatteeseen perustuvat ja mahdollisten terveysvaarojen olemassaoloon ja vakavuuteen liittyvät näkökohdat, kun se ratkaisee, voiko kyseessä oleva oikeudellinen toimi riittävällä todennäköisyydellä aiheuttaa vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa terveydelle. Se ei etenkään voi pitää tällaista vahinkoa täysin hypoteettisena ainoastaan sillä perusteella, ettei mahdollisista terveysriskeistä ole tieteellistä varmuutta.

74      Käsiteltävän asian kiireellisyyden tutkimiseksi on ensiksi otettava huomioon, että Saksan hallitus on osoittanut fumus boni juris -edellytyksen täyttyvän.

75      Toiseksi komissio itse myönsi riidanalaisessa päätöksessä bariumin ja lyijyn raja-arvojen yhteydessä, että tiedoksi annetut kansalliset säännökset olivat perusteltuja kansanterveyden suojelun tärkeistä syistä, eli se antoi näin luvan säännösten voimassa pitämiselle. Tästä seuraa, että Saksan hallitus, jolla oli oikeus arvioida kansanterveyttä uhkaavien riskien olemassaolo toisin kuin unionin lainsäätäjä on tehnyt uudessa leludirektiivissä (ks. vastaavasti em. asia Tanska vastaan komissio, tuomion 63 ja 64 kohta), on osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla, että sen kansallisilla säännöksillä taataan ensi näkemältä kansanterveyden parempi suojelu kuin uuden leludirektiivin säännöksillä ja että ne eivät mene pidemmälle kuin on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

76      Kun otetaan huomioon, että tiedoksi annetuilla kansallisilla säännöksillä taataan bariumin ja lyijyn osalta ensi näkemältä korkeatasoisempi suoja kuin uudella leludirektiivillä, voidaan päätellä, että suojeltavat lapset altistuisivat riskeille, jotka voivat vaikuttaa heidän terveyteensä vakavalla ja korjaamattomalla tavalla, jos heiltä evätään tämä korkeampi suojan taso. Siltä osin kuin komissio väittää, että uudella leludirektiivillä taataan jo korkea suojan taso siten, että näiden kahden suojan tason välisestä erosta aiheutuva haitta ei ole sen paremmin vakava kuin korjaamatonkaan, se kyseenalaistaa kansallisen suojelun tason luonteen ja ulottuvuuden, vaikka se on itse todennut, että kyseiset kansalliset säännökset olivat perusteltuja ”kansanterveyden suojelun tärkeistä syistä”. Nämä ristiriitaiset perustelut eivät joka tapauksessa sovi lainkaan yhteen kansanterveyspolitiikan uudelleen kansallistamisen kanssa, jonka periaate tunnustetaan SEUT 114 artiklan 4 kohdassa.

77      Ennalta varautumisen periaatteen näkökulmasta vaikuttaa välttämättömältä luokitella vakaviksi ja korjaamattomiksi ne terveydelle aiheutuvat vahingot, joita bariumin ja lyijyn kaltaisten raskasmetallien kanssa kosketuksiin joutuminen voi aiheuttaa, ennen kaikkia silloin, kun suojeltava riskiryhmä ovat leluilla leikkivät lapset. Saksan hallituksen esittämät perustelut kiireellisyyden osoittamiseksi (ks. edellä 69 kohta) on siis hyväksyttävä.

78      Tämä koskee myös antimonin, arseenin ja elohopean raja-arvoja, vaikka komissio ei todennutkaan, että niitä koskevat kansalliset säännökset olisivat perusteltuja kansanterveyden suojelun tärkeistä syistä. Ei voida nimittäin sulkea pois sitä, että pääasiasta päättävä tuomioistuin vastaisi tarkemman tutkimisen jälkeen Saksan hallituksen tästä aiheesta esittämiin monitahoisiin kysymyksiin (ks. edellä 65 kohta) siten, että myös kyseessä olevilla antimoniin, arseeniin ja elohopeaan sovellettavilla kansallisilla säännöksillä taataan korkeampi suojan taso kuin uudella leludirektiivillä, joten suojeltavat lapset altistuisivat vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa terveydelle aiheuttaville riskeille, jos heiltä evätään tämä korkeampi suojan taso. Vaikka ei ole varmaa, että pääasiasta päättävä tuomioistuin toteaa näin, välitoimista päättävä tuomioistuin ei voi ennalta varautumisen periaatteen nojalla tämän epätietoisuuden vuoksi kieltää, että olemassa on riski terveydelle aiheutuvasta vakavasta ja korjaamattomasta vahingosta, etenkin kun Saksan hallitus on esittänyt vakavasti otettavia ja vakuuttavia väitteitä, jotka kyseenalaistavat uudella leludirektiivillä taatun suojelun tason (ks. edellä 61 kohta), ja kun komissio on itse myöntänyt, että tiedoksi annetut raaputettua leluraaka-ainetta koskevat kansalliset raja-arvot olivat kyseisessä direktiivissä säädettyjä raja-arvoja alhaisemmat.

79      Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että Saksan hallitus on osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla, että vaadittu välitoimi on käsiteltävä kiireellisessä menettelyssä.

 Intressivertailu

80      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan esillä olevien intressien vertailu edellyttää välitoimista päättävältä tuomarilta sen selvittämistä, meneekö välitoimia pyytäneen asianosaisen intressi riidanalaisen toimen välitöntä soveltamista koskevan intressin edelle vai ei ja voidaanko riidanalaisen toimen välittömän täytäntöönpanon vaikutukset poistaa siinä tapauksessa, että pääasiasta päättävä tuomioistuin mahdollisesti kumoaa toimen, ja päinvastoin, estetäänkö haettujen välitoimien myöntämisellä riidanalaisen toimen täysien oikeusvaikutusten ilmeneminen, jos pääasian kanne hylätään (ks. vastaavasti asia T-457/09 R, Westfälisch-Lippischer Sparkassen- und Giroverband v. komissio, määräys 18.3.2011, 69 kohta ja asia T‑345/12 R, Akzo Nobel ym. v. komissio, määräys 16.11.2012, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

81      Saksan hallitus on käsiteltävässä asiassa osoittanut sekä välitoimihakemuksen kiireellisyyden että fumus boni juris -edellytyksen täyttymisen, joten on todettava, että vaaditun välitoimen määrääminen on sen oikeutetun edun mukaista.

82      Saksan hallitus huomauttaa tämän jälkeen perustellusti, että jos pääasian kanne hylättäisiin välitoimen myöntämisen jälkeen, se olisi luonnollisesti ristiriidassa SEUT 114 artiklan 1 kohdan ja SEUT 26 artiklan yhdessä luetuissa määräyksissä tarkoitetun lainsäädännön lähentämiseen sisämarkkinoilla liittyvän intressin kanssa, mutta siitä sisämarkkinoille aiheutuvaa haittaa on pidettävä suhteellisen vähäisenä. Tiedoksi annetuissa kansallisissa säännöksissä, jotka ovat täysin samat kuin vanhan leludirektiivin säännökset, vahvistetut raja-arvot ovat nimittäin lelualalla jo vuosikymmeniä voimassa olleita raja-arvoja, joten Saksan hallitus pystyy soveltamaan ja noudattamaan niitä vaikeuksitta. Tämä sisämarkkinoille aiheutuva haitta ei etenkään olisi missään tapauksessa korjaamaton vaan ainoastaan väliaikainen, sillä leluja voitaisiin jälleen tuoda maahan ja myydä edelleen sen jälkeen, kun pääasiassa on annettu ratkaisu. Jos välitoimihakemus sen sijaan hylättäisiin mutta pääasiasta päättävä tuomioistuin hyväksyisi kanteen, lasten terveydelle voisi tällä aikaa aiheutua vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa.

83      Tästä syystä komission intressi saada välitoimihakemus hylättyä on vähäpätöisempi kuin Saksan hallituksen intressi saada hyväksyntä tiedoksi annettujen kansallisten säännösten voimassa pitämiselle, etenkin kun vaaditulla välitoimella ainoastaan pidetään ennallaan jo vuodesta 1988 vallinnut oikeudellinen tilanne, sillä voimassa pitäminen hyväksyttäisiin rajatulle ajanjaksolle. Asian T-198/12 kirjallinen käsittely päätettiin 14.12.2012, joten voidaan olettaa, että unionin yleinen tuomioistuin ratkaisee asian tulevien kuukausien kuluessa.

84      Kaikki toissijaisesti vaaditun välitoimen myöntämisen edellytykset täyttyvät, joten siihen liittyvät vaatimukset on hyväksyttävä.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI

on määrännyt seuraavaa:

1)      Euroopan komissio hyväksyy Saksan liittotasavallan tiedoksi antamien kansallisten säännösten, jotka koskevat lelujen sisältämän antimonin, arseenin, bariumin, lyijyn ja elohopean raja-arvoja, voimassa pitämisen siihen saakka kunnes unionin yleinen tuomioistuin on antanut ratkaisunsa pääasiassa.

2)      Välitoimihakemus hylätään muilta osin.

3)      Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Annettiin Luxemburgissa 15 päivänä toukokuuta 2013.

E. Coulon

 

      M. Jaeger

kirjaaja

 

      presidentti


*  Oikeudenkäyntikieli: saksa.