Asia T-319/05

Sveitsin valaliitto

vastaan

Euroopan komissio

Ulkosuhteet – Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton sopimus lentoliikenteestä – Zürichin lentoaseman lähestymismenettelyjä koskevat Saksan liittotasavallan toimenpiteet – Asetus (ETY) N:o 2408/92 – Puolustautumisoikeudet – Syrjintäkiellon periaate – Suhteellisuusperiaate

Tuomion tiivistelmä

1.      Liikenne – Lentoliikenne – Yhteisön liikenteenharjoittajien pääsy yhteisön sisäisille reiteille – Toimenpiteet, joita jäsenvaltio toteuttaa rajoittaakseen liikenneoikeuksien käyttämistä tai estääkseen sen

(Neuvoston asetuksen N:o 2408/92 8 artiklan 2 ja 3 kohta ja 9 artiklan 1–4 kohta)

2.      Liikenne – Lentoliikenne – Yhteisön liikenteenharjoittajien pääsy yhteisön sisäisille reiteille – Liikenneoikeuksien käyttämistä koskevat säännöt

(Lentoliikenteestä tehdyn EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen 2 artikla; neuvoston asetuksen N:o 2408/92 8 artiklan 2 ja 3 kohta)

3.      Unionin oikeus – Periaatteet – Yhdenvertainen kohtelu – Kansalaisuuteen perustuva syrjintä – Kielto – Soveltaminen lentoliikenteestä tehdyn EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen yhteydessä

(EY 12 artikla; lentoliikenteestä tehdyn EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen 1 artiklan 2 ja 3 kohta; neuvoston asetus N:o 2408/92 )

1.      Yhteisön lentoliikenteen harjoittajien pääsystä yhteisön sisäisen lentoliikenteen reiteille annetun asetuksen N:o 2408/92 9 artikla on lex specialis -säännös suhteessa saman asetuksen 8 artiklaan, koska 9 artikla koskee vain osaa 8 artiklassa tarkoitetuista toimenpiteistä ja siinä asetetaan toimenpiteiden soveltamiselle lisäehtoja, joita ei mainita 8 artiklassa. Mainitussa 9 artiklassa tarkoitetut toimenpiteet ovat ennen kaikkea liikenneoikeuksien käyttämiskieltoja, jotka tosin voivat olla ehdollisia tai osittaisia.

Jäsenvaltio voi nimittäin soveltaa asetuksen N:o 2408/92 edellä mainitun 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä vain, jos saman artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyt ehdot täyttyvät ja jos kyseinen jäsenvaltio lisäksi noudattaa saman artiklan 3 kohdassa säädettyä velvoitetta, jonka mukaan sen on ilmoitettava muille jäsenvaltioille ja komissiolle toimenpiteiden soveltamisen tarpeesta vähintään kolme kuukautta ennen ryhtymistään niihin. Mainitun 9 artiklan 4 kohtaa sovelletaan vain siinä tapauksessa, että jäsenvaltio, joka aikoo soveltaa kyseisen kaltaisia toimenpiteitä, on tehnyt tällaisen ilmoituksen muille jäsenvaltioille ja komissiolle. Jos tällaista ilmoitusta ei ole tehty, asianomainen jäsenvaltio ei sitä vastoin voi soveltaa kyseisiä toimenpiteitä, vaikka niiden hyväksymisen ehdot, joista säädetään 9 artiklan 1 ja 2 kohdassa, täyttyisivät.

Jos kyseinen jäsenvaltio tästä huolimatta soveltaa kyseisen kaltaisia toimenpiteitä, komissiolla ei ole oikeutta tarkastella niitä asetuksen N:o 2408/92 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti, koska sen soveltamisedellytykset eivät täyty, mutta se voi sen sijaan tarkastella niitä 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Jos jäsenvaltio soveltaa 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä noudattamatta saman artiklan 3 kohdassa säädettyä menettelyä, näiden toimenpiteiden tarkastelu 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti voi johtaa vain sen toteamiseen, että kyseinen jäsenvaltio ei voi jatkaa niiden soveltamista.

Vaikka valtio myöntää asetuksessa N:o 2408/92 tarkoitettujen liikenneoikeuksien käyttöluvan vain, jos erityisesti ympäristönsuojelua koskevia, julkaistuja kansallisia, alueellisia tai paikallisia sääntöjä noudatetaan, tämä ei näin ollen tarkoita, että näiden oikeuksien käyttämiselle asetettaisiin saman asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ehto. Jos näin olisi, kyseisen asetuksen 8 artiklan 2 kohta olisi täysin vailla merkitystä. Mainitun 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetaan pikemminkin ehtoja, joiden mukaan liikenneoikeuksien käyttäminen edellyttää muita seikkoja kuin pelkkää julkaistujen kansallisten, alueellisten ja paikallisten sääntöjen noudattamista.

(ks. 75–81 ja 89 kohta)

2.      Lainsäätäjä on yhtäältä säätänyt yhteisön lentoliikenteen harjoittajien pääsystä yhteisön sisäisen lentoliikenteen reiteille annetun asetuksen N:o 2408/92 8 artiklan 2 kohdassa, että liikenneoikeuksien käyttämisessä noudatetaan kansallisia, alueellisia ja paikallisia sekä yhteisön sääntöjä, jotka koskevat turvallisuutta, ympäristönsuojelua sekä ilma-alusten lähtö- ja saapumisaikojen jakamista, ja toisaalta valtuuttanut komission saman artiklan 3 kohdassa tutkimaan erityisesti, miten 2 kohtaa on sovellettu, ja päättämään, voiko kyseinen jäsenvaltio edelleen jatkaa tutkitun toimenpiteen soveltamista. Asetuksen N:o 2408/92 8 artiklan 3 kohdan mukaisen tutkimuksen aiheena ovat näin ollen kyseisen toimenpiteen vaikutukset liikenneoikeuksien käyttämiseen yhteisön sisäisillä reiteillä. Tällaisessa tutkimuksessa ei sen sijaan voida ottaa huomioon lentoasemien toiminnanharjoittajien tai niiden lähistön asukkaiden mahdollisia oikeuksia.

Lentoliikenteestä tehdyn Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen sopimuksen – joka on hyväksytty yhteisön nimissä päätöksellä 2002/309 – 2 artiklan mukaan muun muassa sopimuksen liitteen määräyksiä sovelletaan siltä osin kuin ne koskevat lentoliikennettä tai lentoliikenteeseen välittömästi liittyviä kysymyksiä. Asetuksen N:o 2408/92 soveltamisala laajenee sopimuksen yhteydessä vain sikäli, että sopimuksen liitteen mukaisesti Sveitsin valaliitto rinnastetaan yhteisön jäsenvaltioihin ja lentoliikenteen harjoittajat, joiden pääasiallinen toimipaikka sijaitsee Sveitsissä, rinnastetaan yhteisön lentoliikenteen harjoittajiin. Tätä soveltamisalan laajentumista lukuun ottamatta asetusta N:o 2408/92 ei sovelleta sopimuksen yhteydessä tilanteisiin, jotka eivät yhteisökontekstissa kuuluisi sen soveltamisalaan. Tästä seuraa, että vaikka lentoasemien toiminnanharjoittajien tai niiden lähistön asukkaiden oikeudet voitaisiin katsoa lentoliikenteeseen välittömästi liittyviksi kysymyksiksi, sopimuksen 2 artikla tai mikään muu artikla ei valtuuta komissiota ottamaan huomioon näitä oikeuksia sovellettaessa sopimuksen yhteydessä asetuksen N:o 2408/92 8 artiklan 3 kohtaa.

(ks. 121, 122, 125 ja 127–129 kohta)

3.      Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä, joka koskee kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kiellon periaatetta unionin oikeuden soveltamisalalla, ilmenee, että oman valtion ja muiden valtioiden kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun periaatetta koskevilla oikeussäännöillä ei kielletä ainoastaan kansalaisuuteen tai yhtiöiden tapauksessa kotipaikkaan perustuvaa avointa syrjintää vaan myös kaikki peitellyn syrjinnän muodot, jotka muita erotteluperusteita soveltamalla johtavat tosiasiallisesti samaan lopputulokseen.

Lentoliikenteestä tehdyn Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen sopimuksen 1 artiklan 2 kohdan mukaan tällä oikeuskäytännöllä on merkitystä myös sovellettaessa yhteisön lentoliikenteen harjoittajien pääsystä yhteisön sisäisen lentoliikenteen reiteille annettua asetusta N:o 2408/92 sopimuksen yhteydessä, sillä kyseisen sopimuksen 3 artikla vastaa keskeisiltä osin EY 12 artiklan ensimmäistä kohtaa.

Näin ollen sen toteaminen, että toimenpide, jonka jäsenvaltio on mainitun asetuksen N:o 2408/92 osalta toteuttanut tarkoituksena vähentää meluhaittoja erityisesti sellaisella alueellaan, joka on matkailukohde, vaikuttaa erityisesti vain yhteen lähettyvillä, Sveitsin valtion alueella sijaitsevaan lentokenttään ja johtaa samaan lopputulokseen kuin kansalaisuuteen perustuva syrjintä, ei vielä oikeuta päättelemään, että toimenpide on EY 12 artiklan tai käsiteltävänä olevassa asiassa sopimuksen 3 artiklan vastainen. Lisäksi on tutkittava, voidaanko kyseinen toimenpide oikeuttaa objektiivisilla seikoilla ja onko se oikeassa suhteessa sillä tavoiteltuun päämäärään nähden. Vain jos näin ei ole, on kyseistä toimenpidettä pidettävä EY 12 artiklassa tai käsiteltävänä olevassa asiassa sopimuksen 3 artiklassa kiellettynä.

(ks. 140, 141, 145 ja 150 kohta)