Asia C‑167/12
C. D.
vastaan
S. T.
(Employment Tribunal, Newcastle upon Tynen esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
Ennakkoratkaisupyyntö – Sosiaalipolitiikka – Direktiivi 92/85/ETY − Toimenpiteet raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä – 8 artikla – Aiottu äiti, joka on saanut lapsen sijaissynnytystä koskevan sopimuksen perusteella – Kieltäytyminen myöntämästä hänelle äitiyslomaa – Direktiivi 2006/54/EY – Mies- ja naispuolisten työntekijöiden tasa-arvoinen kohtelu – 14 artikla – Aiotun äidin epäedullisempi kohtelu äitiysloman myöntämisen osalta
Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 18.3.2014
1. Sosiaalipolitiikka – Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu – Raskaana olevat, äskettäin synnyttäneet tai imettävät työntekijät – Direktiivi 92/85 – Oikeus äitiyslomaan – Aiottu äiti, joka on saanut lapsen sijaissynnytystä koskevan sopimuksen perusteella – Työntekijä, joka ei kuulu direktiivin 92/85 8 artiklan soveltamisalaan – Jäsenvaltioiden oikeus soveltaa tai ottaa käyttöön suotuisampia säännöksiä
(Neuvoston direktiivin 92/85 8 artikla)
2. Sosiaalipolitiikka – Mies- ja naispuoliset työntekijät – Mahdollisuudet työhön ja työsuhteen ehdot – Yhdenvertainen kohtelu – Direktiivi 20 06/54 – Kieltäytyminen äitiysloman myöntämisestä aiotulle äideille – Raskauteen tai äitiysvapaaseen liittyvä epäedullisempi kohtelu – Ei ole
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54 2 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta ja 2 kohdan c alakohta ja 14 artikla; neuvoston direktiivin 92/85 8 artikla)
1. Toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä annettua direktiiviä 92/85 on tulkittava siten, että jäsenvaltiot eivät ole velvollisia myöntämään kyseisen direktiivin 8 artiklan nojalla oikeutta äitiyslomaan työntekijälle, joka aiottuna äitinä on saanut lapsen sijaissynnytystä koskevan sopimuksen perusteella, silloinkaan, kun hän saattaa imettää tätä lasta syntymän jälkeen tai imettää tätä lasta.
Direktiivin 92/85 tavoitteesta, sen 8 artiklan sanamuodosta, jossa viitataan nimenomaisesti synnytykseen, ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä seuraa yhdessä, että direktiivin 8 artiklassa säädetyn äitiysloman tarkoituksena on lapsen äidin suojeleminen tilanteessa, jossa tämä on erityisen alttiina vaaroille raskautensa vuoksi. Tämän osalta on niin, että vaikka unionin tuomioistuin on katsonut, että äitiyslomalla pyritään myös suojelemaan naisen ja hänen lapsensa välillä vallitsevaa erityistä suhdetta, tämä tavoite koskee vain raskauden ja synnytyksen jälkeistä ajanjaksoa. Tästä seuraa, että äitiysloman myöntäminen direktiivin 92/85 8 artiklan perusteella edellyttää, että työntekijä, joka saa siihen oikeuden, on ollut raskaana ja on synnyttänyt lapsen. Näissä olosuhteissa työntekijä, joka aiottuna äitinä on saanut lapsen sijaissynnytystä koskevan sopimuksen perusteella, ei kuulu kyseisen säännöksen soveltamisalaan, ja näin on myös silloin, kun hän saattaa imettää lasta tämän syntymän jälkeen tai imettää lasta. Näin ollen jäsenvaltiot eivät ole velvollisia myöntämään tällaiselle työntekijälle oikeutta äitiyslomaan tämän artiklan nojalla.
On kuitenkin lisättävä, että direktiivin 92/85 tavoitteena on tiettyjen vähimmäisvaatimusten vahvistaminen raskaana olevien, äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden suojelemiseksi. Näin ollen direktiivissä ei suljeta pois jäsenvaltioiden oikeutta soveltaa tai ottaa käyttöön lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä, jotka ovat aiotun äidin, joka on saanut lapsen sijaissynnytystä koskevan sopimuksen perusteella, turvallisuuden ja terveyden suojelemisen kannalta suotuisampia siten, että he voivat saada äitiyslomaa tämän lapsen syntymän johdosta.
(ks. 35–37 ja 40–43 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)
2. Miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa annetun direktiivin 2006/54 14 artiklaa, kun se luetaan yhdessä kyseisen direktiivin 2 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan ja 2 kohdan c alakohdan kanssa, on tulkittava siten, että kyse ei ole sukupuoleen perustuvasta syrjinnästä, kun työnantaja kieltäytyy myöntämästä äitiyslomaa aiotulle äidille, joka on saanut lapsen sijaissynnytystä koskevan sopimuksen perusteella.
Kieltäytyminen äitiysloman myöntämisestä tällaisessa tilanteessa on kyseisen direktiivin 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua sukupuoleen perustuvaa välitöntä syrjintää, jos tämän kieltäytymisen pääasiallista perustetta sovelletaan yksinomaan toiseen sukupuoleen. Tällaisesta välittömästi syrjinnästä ei ole kyse, kun kansallisen lainsäädännön nojalla aiottua isää, joka on saanut lapsen sijaissynnytystä koskevan sopimuksen perusteella, kohdellaan kuitenkin samalla tavoin kuin aiottua äitiä vastaavassa tilanteessa, toisin sanoen hänelläkään ei ole oikeutta äitiyslomaa vastaavaan palkalliseen lomaan. Lisäksi kyseessä ei direktiivin 2006/54 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu välillinen syrjintä, kun minkään seikan perusteella ei voida katsoa, että loman epääminen saattaisi naispuoliset työntekijät erityisen epäedulliseen asemaan miespuolisiin työntekijöihin verrattuna.
Direktiivin 2006/54 2 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaan lisäksi toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä annetussa direktiivissä 92/85 tarkoitettua raskauteen tai äitiysvapaaseen liittyvää naisten epäedullisempaa kohtelua pidetään syrjintänä direktiivissä 2006/54. Yhtäältä aiottua äitiä, joka on saanut lapsen sijaissynnytystä koskevan sopimuksen perusteella, ei kuitenkaan voida lähtökohtaisesti kohdella epäedullisemmin hänen raskauteensa liittyen, koska hän ei ole ollut raskaana tästä lapsesta. Toisaalta kun otetaan huomioon, että direktiivissä 92/85 ei aseteta jäsenvaltioille velvollisuutta myöntää äitiyslomaa työntekijälle, joka aiottuna äitinä on saanut lapsen sijaissynnytystä koskevan sopimuksen perusteella, tätä aiottua äitiä ei kohdella epäedullisemmin äitiyslomaan liittyen direktiivissä 92/85 tarkoitetulla tavalla.
(ks. 46, 47, 49, 51–53 ja 55 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)