Asia C‑277/12

Vitālijs Drozdovs

vastaan

Baltikums AAS

(Augstākās tiesas Senātsin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettava vakuutus – Direktiivi 72/166/ETY – 3 artiklan 1 kohta – Direktiivi 90/232/ETY – 1 artikla – Liikenneonnettomuus – Alaikäisen hakijan vanhempien kuolema – Lapsen oikeus korvaukseen – Aineeton vahinko – Korvaus – Korvaaminen pakollisesta liikennevakuutuksesta

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 24.10.2013

1.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Liikennevakuutus – Direktiivit 72/166, 84/5 ja 90/232 – Ajoneuvojen käyttämisestä aiheutuneisiin vahinkotapahtumiin sovellettavan vahingonkorvausvastuusäännöstön määrittäminen – Jäsenvaltioiden toimivalta – Rajat

(Neuvoston direktiivit 72/166, 84/5 ja 90/232)

2.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Liikennevakuutus – Direktiivit 72/166 ja 84/5 – Soveltamisala – Henkilövahinkojen käsite – Soveltamisala – Liikenneonnettomuudessa kuolleiden uhrien läheisten kärsimien aineettomien vahinkojen kuuluminen mainittujen direktiivien soveltamisalaan – Edellytys

(Neuvoston direktiivin 72/166 3 artiklan 1 kohta ja neuvoston direktiivin 84/5 1 artiklan 1 ja 2 kohta)

3.        Euroopan unionin oikeus – Tulkinta – Monikieliset säädöstekstit – Kieliversioiden eroavuudet – Kyseessä olevan säännöstön systematiikan ja tarkoituksen huomioon ottaminen

4.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Liikennevakuutus – Direktiivit 72/166 ja 84/5 – Liikenneonnettomuus – Alaikäisen kantajan vanhempien kuolema – Lapsen oikeus korvaukseen – Sellaista kansallista lainsäädäntöä ei voida hyväksyä, jossa säädetään unionin oikeudessa taattuja vähimmäismääriä pienemmistä enimmäismääristä

(Neuvoston direktiivin 72/166 3 artiklan 1 kohta ja neuvoston direktiivin 84/5 1 artiklan 1 ja 2 kohta)

1.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 31–33 kohta)

2.        Moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin 72/166 3 artiklan 1 kohtaa ja moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun toisen direktiivin 84/5 1 artiklan 1 ja 2 kohtaa on tulkittava siten, että moottoriajoneuvon käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavan pakollisen vakuutuksen on katettava liikenneonnettomuudessa kuolleiden uhrien läheisten kärsimät aineettomat vahingot, jos tällaisesta korvaamisesta vakuutetun vahingonkorvausvastuun perusteella on säädetty pääasiaan sovellettavassa kansallisessa oikeudessa.

Kun otetaan huomioon toisen direktiivin 1 artiklan 1 kohdan ja moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun kolmannen direktiivin 90/232 1 artiklan ensimmäisen kohdan eri kieliversiot sekä edellä mainituilla kolmella direktiivillä oleva suojelutavoite, on katsottava, että käsitteen ˮhenkilövahingotˮ piiriin kuuluvat kaikki henkilön koskemattomuuden loukkaamisesta aiheutuvat haitat, joihin kuuluvat sekä ruumiilliset että henkiset kärsimykset, jos niiden korvaamisesta vakuutetun vahingonkorvausvastuun perusteella on säädetty oikeusriitaan sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä.

Siitä, ketkä voivat vaatia korvausta tällaisista aineettomista vahingoista, on huomautettava, että direktiivin 72/166 perusteella taattavan suojan on ulotuttava kaikkiin henkilöihin, joilla on kansallisen vahingonkorvausoikeuden perusteella oikeus korvaukseen moottoriajoneuvojen aiheuttamista vahingoista.

Niinpä jäsenvaltioiden on taattava, että niiden kansallisen vahingonkorvausoikeuden mukaan liikenneonnettomuuksien uhrien perheenjäsenille korvattava aineeton vahinko korvataan pakollisesta vakuutuksesta toisen direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa säädettyjä vähimmäismääriä noudattaen.

(ks. 38, 42, 46 ja 48 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

3.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 39 kohta)

4.        Moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin 72/166 3 artiklan 1 kohtaa ja moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun toisen direktiivin 84/5 1 artiklan 1 ja 2 kohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaisille kansallisille säännöksille, joiden mukaan moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettava pakollinen vakuutus kattaa perheenjäsenen kuolemasta liikenneonnettomuudessa aiheutuneen aineettoman vahingon, jonka korvaamisesta säädetään kansallisessa vahingonkorvausoikeudessa, korvaamisen ainoastaan direktiivin 84/5 1 artiklan 2 kohdassa säädettyjä määriä alempiin enimmäismääriin saakka.

Tässä yhteydessä on todettava, että jäsenvaltioiden on käyttäessään toimivaltaansa kyseisellä alalla noudatettava unionin oikeutta ja että kansalliset säännökset, jotka sääntelevät moottoriajoneuvon käyttämisestä aiheutuvien vahinkojen korvaamista, eivät voi poistaa edellä mainittujen direktiivien tehokasta vaikutusta.

Se, että kansalliset lainsäätäjät voisivat halutessaan säätää kutakin kansallisessa oikeudessa mahdollisesti eriteltyä erityistä vahinkolajia koskevista enimmäismääristä, jotka ovat alempia kuin toisen direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa säädetyt vähimmäismäärät, poistaisi mainittujen vähimmäismäärien ja näin ollen kyseisen artiklan tehokkaan vaikutuksen.

(ks. 53, 54 ja 58 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)