UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (seitsemäs jaosto)

17 päivänä helmikuuta 2011 (*)

Televisiolähetykset – Direktiivin 89/552/ETY 3 a artikla – Belgian kuningaskunnan toteuttamat toimenpiteet, jotka koskevat Belgiassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittäviä tapahtumia – Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut – Päätös, jolla toimenpiteet todetaan yhteisön oikeuden mukaisiksi – Perusteleminen – EY 43 ja EY 49 artikla – Omaisuudensuoja

Asiassa T‑385/07,

Fédération internationale de football association (FIFA), kotipaikka Zürich (Sveitsi), edustajinaan aluksi solicitor R. Denton, solicitor E. Batchelor, solicitor F. Young ja asianajaja A. Barav sekä sittemmin Batchelor, Barav, asianajaja D. Reymond ja barrister F. Carlin,

kantajana,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään E. Montaguti ja N. Yerrell, avustajinaan J. Flynn, QC, ja barrister L. Maya,

vastaajana,

jota tukevat

Belgian kuningaskunta, asiamiehinään L. Van den Broeck ja C. Pochet, avustajinaan asianajaja J. Stuyck, asianajaja A. Berenboom ja asianajaja A. Joachimowicz,

Saksan liittotasavalta, asiamiehinään M. Lumma ja J. Möller,

ja

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, asiamiehinään S. Behzadi-Spencer, E. Jenkinson ja L. Seeboruth, avustajanaan aluksi barrister T. de la Mare ja sittemmin barrister B. Kennelly,

väliintulijoina,

jossa on kyse televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 3.10.1989 annetun neuvoston direktiivin 89/552/ETY 3 a artiklan 1 kohdan nojalla Belgiassa toteutettujen toimenpiteiden yhteensopivuudesta yhteisön lainsäädännön kanssa 25.6.2007 tehdyn komission päätöksen 2007/479/EY (EUVL L 180, s. 24) osittaista kumoamista koskevasta vaatimuksesta,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (seitsemäs jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja N. J. Forwood (esittelevä tuomari) sekä tuomarit L. Truchot ja J. Schwarcz,

kirjaaja: hallintovirkamies K. Pocheć,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 24.2.2010 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

1        EY 43 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jäljempänä olevien määräysten mukaisesti kielletään rajoitukset, jotka koskevat jäsenvaltion kansalaisen vapautta sijoittautua toisen jäsenvaltion alueelle. Myös kielletään rajoitukset, jotka estävät jäsenvaltion alueelle sijoittautuneita jäsenvaltion kansalaisia perustamasta kauppaedustajan liikkeitä, sivuliikkeitä ja tytäryhtiöitä.

Jollei pääomia koskevan luvun määräyksistä muuta johdu, sijoittautumisvapauteen kuuluu oikeus ryhtyä harjoittamaan ja harjoittaa itsenäistä ammattia sekä oikeus perustaa ja johtaa yrityksiä, erityisesti [EY] 48 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettuja yhtiöitä, niillä edellytyksillä, jotka sijoittautumisvaltion lainsäädännön mukaan koskevat sen kansalaisia.”

2        EY 49 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäljempänä olevien määräysten mukaisesti kielletään rajoitukset, jotka koskevat muuhun yhteisön valtioon kuin palvelujen vastaanottajan valtioon sijoittautuneen jäsenvaltion kansalaisen vapautta tarjota palveluja yhteisössä.”

3        Televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 3.10.1989 annetun neuvoston direktiivin 89/552/ETY (EYVL L 298, s. 23) 3 a artiklassa, sellaisena kuin se on lisättynä [direktiivin 89/552] muuttamisesta 30.6.1997 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 97/36/EY (EYVL L 202, s. 60), säädetään seuraavaa:

”1.      Jokainen jäsenvaltio voi toteuttaa yhteisön lainsäädännön mukaisesti toimenpiteitä varmistaakseen, että sen lainkäyttövaltaan kuuluvat lähetystoiminnan harjoittajat eivät lähetä yksinoikeudella tapahtumia, joilla kyseinen jäsenvaltio katsoo olevan erityistä yhteiskunnallista merkitystä siten, että estetään merkittävää osaa jäsenvaltion yleisöstä seuraamasta näitä tapahtumia suorana tai nauhoitettuna lähetyksenä maksuttoman television kautta. Jos näin tapahtuu, kyseisen jäsenvaltion on laadittava luettelo sellaisista kansallisista tai muista kuin kansallisista tapahtumista, joilla se katsoo olevan erityistä yhteiskunnallista merkitystä. Näin menetellessään jäsenvaltion on toimittava selkeästi ja avoimesti sekä hyvissä ajoin. Sen on myös määritettävä, onko ohjelma näistä tapahtumista lähetettävä kokonaan tai osittain suorana lähetyksenä vai kokonaan tai osittain nauhoitettuna lähetyksenä, jos se on tarpeen tai asianmukaista yleisen edun mukaisista käytännön syistä.

2.      Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä 1 kohdan nojalla toteutetuista tai toteutettavista toimenpiteistä. Komissio varmistaa kolmen kuukauden kuluessa ilmoituksesta, että toimenpiteet ovat yhteisön oikeuden mukaisia, ja ilmoittaa niistä muille jäsenvaltioille. Komissio pyytää lausunnon 23 a artiklan nojalla perustetulta komitealta. Se julkaisee toteutetut toimenpiteet viipymättä Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä ja vähintään kerran vuodessa vahvistetun luettelon jäsenvaltioiden toteuttamista toimenpiteistä.

3.      Jäsenvaltioiden on lainsäädäntönsä puitteissa asianmukaisin keinoin varmistettava, että niiden lainkäyttövaltaan kuuluvat lähetystoiminnan harjoittajat eivät käytä tämän direktiivin julkaisemisen jälkeen hankkimiaan yksinoikeuksia tavalla, joka estää merkittävää osaa toisen jäsenvaltion yleisöstä seuraamasta tapahtumia, jotka toinen jäsenvaltio on määritellyt edeltävissä kohdissa tarkoitetulla tavalla, kokonaan tai osittain suorana lähetyksenä tai, jos on tarpeen tai asianmukaista yleisen edun mukaisista käytännön syistä, kokonaan tai osittain nauhoitettuna lähetyksenä maksuttoman television kautta [siten kuin] tässä toisessa jäsenvaltiossa on määritelty 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.”

4        Direktiivin 97/36 johdanto-osan 18–22 perustelukappaleen sanamuoto on seuraava:

”(18) on tärkeää, että jäsenvaltiot voisivat toteuttaa toimenpiteitä suojatakseen tiedonsaantioikeuden ja taatakseen televisiolähetysten laajan saatavuuden yleisölle, kun on kyse kansallisista tai muista kuin kansallisista yhteiskunnallisesti erityisen merkittävistä tapahtumista, kuten olympialaiset, jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut ja jalkapallon Euroopan mestaruuskilpailut; tätä tarkoitusta varten jäsenvaltiot varaavat itselleen oikeuden toteuttaa yhteisön oikeuden mukaisia toimenpiteitä säännelläkseen lainkäyttövaltaansa kuuluvien lähetystoiminnan harjoittajien käyttämiä yksinoikeuksia tällaisten tapahtumien osalta;

(19) on tarpeen toteuttaa järjestelyjä yhteisön puitteissa mahdollisen oikeudellisen epävarmuuden ja markkinoiden vääristymisen välttämiseksi sekä televisiopalvelujen vapaan liikkuvuuden yhteensovittamiseksi oikeutettua yleistä etua suojaavien kansallisten toimenpiteiden mahdollisen kiertämisen estämisen tarpeen kanssa;

(20) tässä direktiivissä on asianmukaista säätää erityisesti siitä, miten lähetystoiminnan harjoittajien on käytettävä yksinoikeuksia, jotka ne ovat voineet hankkia yhteiskunnallisesti erityisen merkittäviin tapahtumiin muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jonka lainkäyttövaltaan lähetystoiminnan harjoittajat kuuluvat; – –

(21) tässä direktiivissä ’yhteiskunnallisesti erityisen merkittävillä’ tapahtumilla tarkoitetaan tapahtumia, jotka täyttävät tietyt vaatimukset eli ovat ainutlaatuisia tapahtumia ja jotka kiinnostavat suurta yleisöä Euroopan unionissa tai tietyssä jäsenvaltiossa tai tietyn jäsenvaltion merkittävässä osassa ja jotka järjestetään ennakkoon ja joiden järjestäjällä on laillinen oikeus myydä tapahtuman lähetysoikeudet;

(22)      tässä direktiivissä ’maksuttomalla televisiolla’ tarkoitetaan sellaisten ohjelmien lähettämistä joko julkisella tai kaupallisella kanavalla, joita yleisö voi seurata ilman erillistä lisämaksua jäsenvaltioissa yleisesti käytettävien lähetystoiminnan rahoitusmuotojen lisäksi (kuten lupamaksu ja/tai kaapelitelevisioverkon perustilausmaksu).”

 Asian tausta ja riidanalainen päätös

5        Kantaja eli Fédération internationale de football association (Kansainvälinen jalkapalloliitto, jäljempänä FIFA) on yhdistys, joka muodostuu 208 kansallisesta jalkapalloliitosta ja on jalkapallon maailmanlaajuinen täytäntöönpanoelin. Sen tavoitteena on muun muassa edistää maailmanlaajuisesti jalkapalloa ja järjestää kansainvälisiä jalkapallokilpailuja. Sen pääasiallinen tulonlähde on sen järjestämien jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen (jäljempänä maailmanmestaruuskilpailut) viimeisen vaiheen televisiolähetysoikeuksien myynti.

6        Belgiassa flaaminkielinen yhteisö ja ranskankielinen yhteisö ovat toimivaltaisia hyväksymään direktiivin 89/552 3 a artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä. Kumpikin kieliyhteisö on siten hyväksynyt eri toimenpiteet, joista Belgian liittovaltion viranomaiset ovat sittemmin ilmoittaneet Euroopan komissiolle.

7        Radio- ja televisiolähetystoimintaa koskevien asetusten yhteensovittamisesta 25.1.1995 annetun Flanderin neuvoston asetuksen 76 §:n 1 momentin (Moniteur belge 30.5.1995, s. 15092) mukaan ”Flanderin hallitus vahvistaa luettelon tapahtumista, joilla katsotaan olevan yleisölle erityistä merkitystä ja joita tästä syystä ei voida lähettää yksinoikeudella siten, että estettäisiin merkittävää osaa flaaminkielisen yhteisön yleisöstä seuraamasta näitä tapahtumia suorana tai nauhoitettuna lähetyksenä vapaasti saatavilla olevan television kautta”.

8        Flanderin hallitus on luetellut 28.5.2004 tekemällään päätöksellä (Moniteur belge 19.8.2004, s. 62207) yhteiskunnallisesti erityisen merkittäviksi katsottavat tapahtumat, joihin maailmanmestaruuskilpailut kuuluvat. Voidakseen kuulua yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien joukkoon tapahtuman on kyseisen päätöksen mukaan täytettävä vähintään kaksi seuraavista kriteereistä:

–        tapahtumalla on merkittävää ajankohtaisarvoa ja se herättää yleisössä suurta kiinnostusta

–        tapahtuma järjestetään merkittävän kansainvälisen kilpailun yhteydessä tai kyseessä on ottelu, jossa on mukana maajoukkue, belgialainen seurajoukkue tai yksi tai useampi belgialainen urheilija

–        tapahtuma liittyy merkittävään urheilulajiin ja sillä on huomattavaa kulttuurista merkitystä flaaminkielisessä yhteisössä

–        tapahtuma on perinteisesti esitetty vapaasti saatavilla olevan television kautta ja sillä on ollut luokassaan huomattavat katsojaluvut.

9        Kyseisen 28.5.2004 tehdyn päätöksen 1 §:n mukaan tietyt luetteloon sisältyvät tapahtumat, joihin maailmanmestaruuskilpailut kuuluvat, on välitettävä kokonaan suorana lähetyksenä. Saman päätöksen 2 §:n mukaan yksinoikeuksia luetteloon sisältyviin tapahtumiin ei voi käyttää tavalla, joka estää väestön merkittävää osaa seuraamasta tapahtumia vapaasti saatavilla olevan television kautta. Saman säännöksen toisen momentin mukaan flaaminkielisen yhteisön väestön merkittävän osan katsotaan lisäksi voivan seurata tapahtumaa, jolla on erityistä yhteiskunnallista merkitystä, vapaasti saatavilla olevan television kautta silloin, kun tapahtuma välitetään flaaminkielistä ohjelmaa lähettävän television kautta ja sen voi vastaanottaa vähintään 90 prosenttia kotitalouksista maksamatta muuta kuin jakelujärjestelmän tilausmaksuja.

10      Saman 28.5.2004 tehdyn päätöksen 3 §:n mukaan televisioyhtiöt, jotka eivät noudata 2 §:n vaatimuksia ja jotka saavat yksinoikeuksia flaaminkielisellä alueella sekä Brysselin kaksikielisellä pääkaupunkiseudulla luetteloon sisältyvien tapahtumien lähettämiseen, eivät voi käyttää näitä yksinoikeuksia, mikäli ne eivät voi taata sopimuksin, että merkittävää osaa yleisöstä ei estetä seuraamasta tapahtumia vapaasti saatavilla olevan television kautta. Kyseiset televisioyhtiöt voivat myöntää alalisenssejä kohtuullisin markkinahinnoin televisioyhtiöille, jotka täyttävät nämä edellytykset. Jos mikään kyseessä olevat edellytykset täyttävä televisioyhtiö ei osoita halukkuutta alalisensseihin näillä ehdoilla, yksinoikeudet hankkinut televisioyhtiö voi käyttää hankittuja lähetysoikeuksia.

11      Ranskankielisen yhteisön parlamentin 27.2.2003 antaman asetuksen 4 §:n 1 momentin (Moniteur belge 17.4.2003, s. 19637) mukaan ranskankielisen yhteisön hallitus voi audiovisuaalisten asioiden ylintä neuvostoa kuultuaan vahvistaa luettelon tapahtumista, joilla se katsoo olevan erityistä merkitystä ranskankielisen yhteisön yleisölle. Mikään lähetystoiminnan harjoittaja tai RTBF ei voi lähettää yksinoikeudella näitä tapahtumia siten, että merkittävää osaa yhteisön yleisöstä estettäisiin seuraamasta niitä vapaasti saatavilla olevan television kautta.

12      Voidakseen kuulua yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien luetteloon tapahtuman on täytettävä 27.2.2003 annetun asetuksen 4 §:n 2 momentin mukaan vähintään kaksi seuraavista kriteereistä:

–        tapahtuma herättää erityistä kiinnostusta ranskankielisen yhteisön yleisössä yleensä, ja siitä ovat kiinnostuneita myös henkilöt, jotka tavallisesti eivät seuraa tämäntyyppisiä tapahtumia

–        tapahtumalla on ranskankielisen yhteisön yleisön laajasti tunnustamaa kulttuurista merkitystä ja se vahvistaa yhteisön kulttuuri-identiteettiä

–        tapahtumassa on mukana kansallisesti tunnettu henkilö tai kansallinen joukkue merkittävän kansainvälisen kilpailun tai tilaisuuden yhteydessä

–        tapahtuma on perinteisesti esitetty ranskankielisessä yhteisössä vapaasti saatavilla olevan television kautta, ja sillä on huomattavat katsojaluvut.

13      Saman asetuksen 4 §:n 3 momentin mukaan televisiolähetyksen katsotaan olevan vapaasti saatavilla, kun se lähetetään ranskaksi ja sen voi vastaanottaa vähintään 90 prosenttia ranskankielisellä alueella tai Brysselin kaksikielisellä pääkaupunkiseudulla sijaitsevista kotitalouksista, joissa on televisiolähetysten vastaanottolaite. Lähetyksen vastaanottamisesta ei teknisten kustannusten lisäksi saa aiheutua muita maksuja kuin mahdollisesti kaapelitelevisiojärjestelmän peruskanavavalikoiman tilaushinta.

14      Ranskankielisen yhteisön hallituksen 8.6.2004 tekemän päätöksen 2 §:n (Moniteur belge 6.9.2004, s. 65247) mukaan ”ranskankielisen yhteisön lähetystoiminnan harjoittajan, joka aikoo käyttää erityisen merkityksellisiä tapahtumia koskevia yksinoikeuksia, on välitettävä lähetys vapaasti saatavilla olevan television kautta tämän päätöksen liitteen mukaisesti”.

15      Saman 8.6.2004 tehdyn päätöksen liitteeseen ja konsolidoituun luetteloon Belgian kuningaskunnan kannalta erityisen merkityksellisistä tapahtumista on sisällytetty maailmanmestaruuskilpailut suorana lähetyksenä kokonaisuudessaan.

16      FIFA esitti maailmanmestaruuskilpailujen mahdollista sisällyttämistä Belgiassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien luetteloon koskevat huomautuksensa flaaminkielisen yhteisön ministeriölle 15.1.2001 ja 16.5.2002 päivätyillä kirjeillä ja vastusti kaikkien kyseisen kilpailun otteluiden sisällyttämistä mainittuun luetteloon.

17      Belgian kuningaskunta ilmoitti komissiolle 10.12.2003 päivätyllä kirjeellä direktiivin 89/552 3 a artiklan nojalla toteutetuista toimenpiteistä.

18      Kyseisistä toimenpiteistä tehtiin direktiivin 89/552 3 a artiklan 1 kohdan nojalla Belgia[n kuningaskunna]ssa toteutettujen toimenpiteiden yhteensopivuudesta yhteisön lainsäädännön kanssa 25.6.2007 komission päätös 2007/479/EY (EYVL L 180, s. 24; jäljempänä riidanalainen päätös).

19      Riidanalaisen päätöksen päätösosan sanamuoto on seuraava:

”1 artikla

Belgian [kuningaskunnan] komissiolle 10 päivänä joulukuuta 2003 direktiivin [89/552] 3 a artiklan 1 kohdan nojalla ilmoittamat toimenpiteet, sellaisina kuin ne on julkaistu 29 päivänä kesäkuuta 2005 Euroopan unionin virallisessa lehdessä C 158, ovat yhteensopivia yhteisön lainsäädännön kanssa.

2 artikla

Direktiivin [89/552] 3 a artiklan 2 kohdan mukaisesti toimenpiteet, sellaisina kuin Belgia[n kuningaskunta] ne lopulta toteutti ja kuin ne on vahvistettu tämän päätöksen liitteessä, julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.”

20      Riidanalaista päätöstä on perusteltu muun muassa seuraavilla seikoilla:

”(4)      Belgian [kuningaskunnan] toimenpiteisiin kuuluva yhteiskunnallisesti merkittävien tapahtumien luettelo oli laadittu selvällä ja läpinäkyvällä tavalla, ja Belgiassa oli käynnistetty laajamittainen kuuleminen.

(5)      Komissio katsoi, että Belgian [kuningaskunnan] ilmoittamissa toimenpiteissä luetellut tapahtumat täyttivät vähintään kaksi seuraavista, tapahtuman yhteiskunnallista merkitystä luotettavalla tavalla ilmentävistä kriteereistä: i) erityinen kaikupohja asianomaisessa jäsenvaltiossa ja merkitys muillekin kuin niille, jotka säännöllisesti seuraavat kyseistä urheilulajia tai tapahtumaa, ii) yleisesti tunnustettu erityinen kulttuurinen merkitys asianomaisen jäsenvaltion väestölle kulttuuri-identiteetin muokkaajana, iii) maajoukkueen osallistuminen kyseiseen tapahtumaan merkittävän kansainvälisen kilpailun tai turnauksen yhteydessä ja iv) tapahtuma on perinteisesti lähetetty maksuttomilla televisiokanavilla, ja sillä on ollut suuret katsojamäärät.

(6)      Monet Belgian [kuningaskunnan] ilmoittamissa toimenpiteissä luetellut tapahtumat, kuten kesä- ja talviolympialaiset, jalkapallon maailman- ja Euroopan mestaruuskisat (miesten osalta), ovat direktiivin [97/36] johdanto-osan 18 kappaleessa tarkoitettuja yhteiskunnallisesti merkittäviä tapahtumia. Näillä tapahtumilla on Belgiassa erityinen kaikupohja, koska ne ovat erityisen suosittuja suuren yleisön eivätkä pelkästään urheilutapahtumia yleensä seuraavien keskuudessa.

– –

(8)      Luetelluilla jalkapallotapahtumilla, joihin maajoukkueet osallistuvat, on Belgiassa erityinen kaikupohja, koska ne tarjoavat belgialaisille joukkueille tilaisuuden tehdä belgialaista jalkapalloa tunnetuksi kansainvälisellä tasolla.

– –

(16)      Luetellut tapahtumat, mukaan luettuina sellaiset, joita voidaan pitää kokonaisuutena eikä yksittäisten tapahtumien sarjana, on perinteisesti lähetetty maksuttomilla televisiokanavilla, ja niillä on ollut runsaasti katsojia. – –

(17)      Belgian [kuningaskunnan] toimenpiteet vaikuttavat oikeasuhteisilta ja oikeuttavat poikkeamaan EY:n perustamissopimuksessa määrätystä palvelujen tarjoamisen perusvapaudesta, koska kyseessä on yleisen edun mukainen pakottava syy eli tässä tapauksessa yhteiskunnallisesti merkittävien tapahtumien televisiolähetysten yleisestä saatavuudesta huolehtiminen.

(18)      Belgian [kuningaskunnan] toimenpiteet ovat [perustamissopimuksen] kilpailusääntöjen mukaisia siltä osin, että lueteltujen tapahtumien televisiointiin kelpuutettavien lähetystoiminnan harjoittajien määritelmä nojaa objektiivisiin kriteereihin, jotka mahdollistavat tosiasiallisen ja mahdollisen kilpailun näihin tapahtumiin liittyvien lähetysoikeuksien hankinnassa. Lisäksi lueteltujen tapahtumien määrä ei ole sellainen, että se voisi vääristää kilpailua maksuttomien ja maksullisten televisiolähetysten tuotantoketjun loppupään markkinoilla.

– –

(22)      [Asiassa T-33/01 (Infront WM v. komissio, Kok., s. II-5897) annetusta] tuomiosta seuraa, että ilmoitus siitä, että direktiivin [89/552] 3 a artiklan 1 kohdan nojalla toteutetut toimenpiteet ovat yhteisön lainsäädännön mukaisia, muodostaa [EY] 249 artiklassa tarkoitetun päätöksen, minkä vuoksi komission on tehtävä kyseinen päätös. Siksi on tarpeen ilmoittaa tällä päätöksellä, että Belgian [kuningaskunnan] ilmoittamat toimenpiteet ovat yhteisön lainsäädännön mukaisia. Direktiivin [89/552] 3 a artiklan 2 kohdan mukaisesti toimenpiteet, sellaisina kuin Belgia[n kuningaskunta] ne lopulta toteutti ja kuin ne on vahvistettu tämän päätöksen liitteessä, on julkaistava Euroopan unionin virallisessa lehdessä.”

 Asian käsittelyn vaiheet sekä asianosaisten ja väliintulijoiden vaatimukset

21      FIFA nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 4.10.2007 toimittamallaan kannekirjelmällä.

22      FIFA pyysi unionin yleistä tuomioistuinta sen kirjaamoon 11.10.2007 jättämällään erillisellä asiakirjalla prosessinjohtotoimena kehottamaan komissiota toimittamaan useita asiakirjoja, jotka sen mukaan olivat olennaisia, jotta FIFA voisi käyttää oikeuksiaan ja jotta unionin yleinen tuomioistuin voisi toteuttaa siltä pyydetyn tuomioistuinvalvonnan.

23      Belgian kuningaskunta, Saksan liittotasavalta sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta pyysivät 25. ja 29.1.2008 jättämillään väliintulokirjelmillä saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen komission vaatimuksia. Unionin yleisen tuomioistuimen seitsemännen jaoston puheenjohtaja hyväksyi väliintulohakemukset 31.3.2008 antamallaan määräyksellä. Väliintulijat toimittivat kirjelmänsä ja FIFA niitä koskevat huomautuksensa asetetuissa määräajoissa.

24      FIFA pyysi unionin yleistä tuomioistuinta 26.2.2008 sen kirjaamoon jättämällään kirjeellä kehottamaan komissiota prosessinjohtotoimena toimittamaan tiettyjä asiakirjoja, jotka oli mainittu komission vastineessa.

25      Unionin yleisen tuomioistuimen seitsemäs jaosto päätti 26.5.2008 tekemällään päätöksellä olla kyseisessä vaiheessa hyväksymättä FIFAn prosessinjohtotoimia koskevaa pyyntöä.

26      Käsiteltävä asia yhdistettiin asiaan T-68/08, FIFA vastaan komissio, suullista käsittelyä varten 15.12.2009 annetulla määräyksellä.

27      Unionin yleinen tuomioistuin päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ja esitti prosessinjohtotoimena FIFAlle ja komissiolle eräitä kysymyksiä. Näihin kysymyksiin vastattiin asetetuissa määräajoissa.

28      FIFA vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen osittain tai kokonaan siltä osin kuin se koskee maailmanmestaruuskilpailuja

–        velvoittaa komission, Belgian kuningaskunnan, Saksan liittotasavallan ja Yhdistyneen kuningaskunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

29      Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        velvoittaa FIFAn korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

30      Belgian kuningaskunta, Saksan liittotasavalta ja Yhdistynyt kuningaskunta vaativat unionin yleistä tuomioistuinta hylkäämään kanteen. Belgian kuningaskunta ja Saksan liittotasavalta vaativat myös, että FIFA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

 Tutkittavaksi ottaminen

 Asianosaisten lausumat

31      Kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä koskevista kysymyksistä komissio totesi istunnossa, että asiassa C-125/06 P, komissio vastaan Infront WM, 13.3.2008 annetun tuomion (Kok., s. I-1451) johdosta se peruuttaa kanteen tutkimatta jättämistä koskevat perusteensa, jotka se on esittänyt vastineessaan.

32      Belgian kuningaskunta väittää, ettei kannetta voida ottaa tutkittavaksi sillä perusteella, että riidanalainen päätös ei koske FIFAa erikseen eikä suoraan. FIFA ei myöskään ole nostanut Belgian tuomioistuimissa kannetta kansallisista toimenpiteistä, joten sen kanne unionin yleisessä tuomioistuimessa on nostettu määräajan päättymisen jälkeen, koska riidanalaisen päätöksen mahdollinen kumoaminen ei vaikuta kyseessä olevan kansallisen lainsäädännön pätevyyteen. Tästä seuraa, ettei FIFAlla ole tarvetta saada oikeussuojaa riidanalaista päätöstä vastaan.

33      Saksan liittotasavalta tuo esiin sen, että FIFAlla ei ole riidanalaista päätöstä koskevan oikeussuojan tarvetta, koska riidanalaisen päätöksen tekoajankohtana FIFA oli jo luovuttanut vuosien 2006, 2010 ja 2014 maailmanmestaruuskilpailujen otteluiden lähetysoikeudet. Näin ollen riidanalainen päätös ei ole vaikuttanut FIFAn asemaan siltä osin kuin kyse on sen mahdollisuudesta luovuttaa kyseisten kilpailujen otteluiden lähetysoikeudet valitsemalleen lähetystoiminnan harjoittajalle. FIFA ei myöskään voi perustella oikeussuojan tarvetta riidanalaista päätöstä vastaan vuoden 2014 jälkeen järjestettävien kilpailujen osalta, koska ensinnäkään kyseisten kilpailujen ottelujen lähetysoikeuksia ei ole vielä käytetty ja koska toiseksi komissio on tutkinut Belgian toimenpiteiden yhteensopivuuden yhteisön oikeuden kanssa erityisten tapahtumien osalta eikä kaikkien tulevien maailmanmestaruuskilpailujen loppuvaiheiden osalta. Riidanalaisen päätöksen kumoaminen antaisi siis etua vain Belgian ulkopuolelle sijoittautuneille lähetystoiminnan tarjoajille, jotka haluaisivat lähettää maailmanmestaruuskilpailujen otteluita kyseisessä maassa. Riidanalainen päätös ei myöskään koske FIFAa suoraan.

34      FIFA katsoo, että riidanalaisella päätöksellä on oikeusvaikutuksia ja että se lisäksi koskee FIFAa suoraan ja erikseen.

 Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

35      Belgian kuningaskunnan ja Saksan liittotasavallan esittämät tutkimatta jättämisen perusteet koskevat ehdottomia kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä, koska niiden yhteydessä kyseenalaistetaan FIFAn oikeussuojan tarve, asiavaltuus ja kanteen nostamisen määräaika. Unionin yleisen tuomioistuimen on siis tutkittava kyseiset oikeudenkäyntiväitteet omasta aloitteestaan, vaikkei kyseisillä väliintulijoilla ole Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan neljännen kohdan ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 116 artiklan 3 kohdan mukaan oikeutta niitä esittää, koska komissio ei enää riitauta kanteen tutkittavaksi ottamista (ks. vastaavasti ja analogisesti asia C-313/90, CIRFS ym. v. komissio, tuomio 24.3.1993, Kok., s. I-1125, 21–23 kohta).

36      Siitä, koskeeko riidanalainen päätös FIFAa suoraan, on huomautettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY 230 artiklan neljännen kohdan mukainen edellytys, jonka mukaan kanteen kohteena olevan päätöksen pitää koskea luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä suoraan, vaatii täyttyäkseen sen, että riidanalaisella yhteisön toimella on välittömiä vaikutuksia yksityisen oikeusasemaan ja että se ei jätä niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen toimeenpano, ollenkaan harkintavaltaa, jolloin toimeenpano on puhtaasti automaattista ja perustuu yksinomaan yhteisön lainsäädäntöön eikä edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista (ks. edellä 31 kohdassa mainittu asia komissio v. Infront WM, tuomion 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

37      Edellä mainitun 28.5.2004 tehdyn päätöksen 1 §:ssä ja 3 §:n 1 momentissa (ks. edellä 9 ja 10 kohta) säädetään tästä, että yksikään lähetystoiminnan harjoittaja, joka ei täytä kyseisen päätöksen 2 §:n 2 momentissa mainittuja ehtoja, ei saa lähettää yksinoikeudella maailmanmestaruuskilpailuja flaaminkielisen yhteisön alueella eikä Brysselin kaksikielisellä pääkaupunkiseudulla, ellei se takaa sopimuksin, että kyseisiä edellytyksiä noudatetaan. Samoin 8.6.2004 tehdyn päätöksen 2 §:stä sekä liitteestä (ks. edellä 14 kohta) ilmenee, että ranskankielisen yhteisön toimivallan piiriin kuuluvien lähetystoiminnan harjoittajien, jotka aikovat lähettää yksinoikeudella maailmanmestaruuskilpailujen otteluita, on lähetettävä kyseiset ottelut sellaisen televisiolähetyspalvelun välityksellä, joka täyttää edellä 13 kohdassa mainitut edellytykset.

38      Kyseisestä lainsäädännöstä seuraa, että maailmanmestaruuskilpailujen, joiden direktiivin 97/36 johdanto-osan 21 perustelukappaleessa tarkoitettu järjestäjä FIFA on, lähetystä koskevien yksinoikeuksien luovuttamisella Belgian kuningaskunnan lainkäyttövaltaan kuuluville lähetystoiminnan harjoittajille, jotka eivät täytä edellä 9 ja 13 kohdassa mainittuja edellytyksiä, ei ole tällaisesta yksinoikeudesta tavallisesti aiheutuvia oikeusvaikutuksia. Kyseisen jäsenvaltion flaaminkielisen yhteisön ja ranskankielisen yhteisön näiden yksinoikeuksien myöntämisen osalta vahvistamien sääntöjen mukaan tällaisten lähetystoiminnan harjoittajien on nimittäin käytettävä maailmanmestaruuskilpailujen otteluiden lähettämisessä sellaisen muun lähetystoiminnan harjoittajan palveluita, joka täyttää kyseiset edellytykset, joten niissä säädetyltä yksinoikeuslausekkeelta on viety sen sisältö.

39      Vaikka on totta, että kyseiset oikeudelliset seuraukset perustuvat Belgian kuningaskunnan lainsäädäntöön eivätkä riidanalaiseen päätökseen, riidanalaisella päätöksellä direktiivin 89/552 3 a artiklan 3 kohdan perusteella käynnistetyllä vastavuoroista tunnustamista koskevalla menettelyllä luodaan kuitenkin jäsenvaltioille velvollisuus turvata kyseiset seuraukset. Jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava se, että niiden lainkäyttövaltaan kuuluvat lähetystoiminnan harjoittajat noudattavat Belgiassa riidanalaisen päätöksen liitteenä olevaan konsolidoituun luetteloon merkittyjen tapahtumien televisiointia koskevia edellytyksiä, sellaisina kuin Belgian kuningaskunta on ne määritellyt hyväksytyissä ja Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistuissa toimenpiteissään. Velvollisuus saavuttaa kyseinen tulos vaikuttaa kuitenkin suoraan sellaisten muiden jäsenvaltioiden kuin Belgian kuningaskunnan lainkäyttövaltaan kuuluvien lähetystoiminnan harjoittajien oikeusasemaan, jotka haluavat ostaa Belgiassa alun perin FIFAn hallussa olleita lähetysoikeuksia (ks. vastaavasti edellä 31 kohdassa mainittu asia komissio v. Infront WM, tuomion 62 ja 63 kohta).

40      Riidanalaisella päätöksellä käynnistetty vastavuoroista tunnustamista koskeva menettely velvoittaa siis jäsenvaltiot estämään sen, että niiden lainkäyttövaltaan kuuluvat lähetystoiminnan harjoittajat, jotka eivät täytä edellä 9 ja 13 kohdassa mainittuja edellytyksiä, käyttävät maailmanmestaruuskilpailujen ottelujen lähettämistä koskevia yksinoikeuksia, joten FIFA on tilanteessa, jossa sillä alun perin olleisiin oikeuksiin vaikutetaan myös tarjottaessa niitä julkisesti lähetystoiminnan harjoittajille, jotka eivät kuulu Belgian kuningaskunnan vaan jonkin toisen jäsenvaltion lainkäyttövaltaan.

41      Tästä seuraa, että riidanalaisella päätöksellä on välittömiä vaikutuksia FIFAn oikeusasemaan sillä alun perin olleiden oikeuksien osalta, eikä sillä jätetä jäsenvaltioille lainkaan harkintavaltaa tavoitellun tuloksen, joka on asetettu automaattisesti ja joka perustuu yksinomaan yhteisön lainsäädäntöön riippumatta niiden erityisten menetelmien sisällöstä, jotka kansalliset viranomaiset ottavat käyttöön kyseisen tuloksen saavuttamiseksi, osalta (ks. vastaavasti edellä 31 kohdassa mainittu asia komissio v. Infront WM, tuomion 60 ja 61 kohta).

42      Riidanalainen päätös koskee siis FIFAa suoraan.

43      Siitä, koskeeko riidanalainen päätös FIFAa erikseen, on huomautettava, että päätös koskee erikseen muita kuin niitä, joille se on osoitettu, ainoastaan silloin, kun se vaikuttaa niihin niille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella ne erottuvat kaikista muista ja ne voidaan näin ollen yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu (ks. edellä 31 kohdassa mainittu asia komissio v. Infront WM, tuomion 70 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

44      Nyt käsiteltävässä asiassa ei ole kiistetty sitä, että riippumatta maailmanmestaruuskilpailujen lähetysoikeuksien oikeudellisesta luonteesta ja niiden alkuperästä maailmanmestaruuskilpailut ovat direktiivin 97/36 johdanto-osan 21 perustelukappaleessa tarkoitettu tapahtuma, koska ne toteuttaa ennakkoon kyseisten oikeuksien myyntiin laillisesti oikeutettu järjestäjä ja koska FIFA on kyseinen järjestäjä. Tämä tilanne päti myös riidanalaisen päätöksen tekohetkellä, koska FIFA oli täysin yksilöitävissä kyseisellä hetkellä.

45      Näin ollen riidanalainen päätös koskee FIFAa erikseen.

46      Belgian kuningaskunnan väitteestä, jonka mukaan FIFA ei ole riitauttanut Belgian toimenpiteitä kansallisissa tuomioistuimissa, voidaan todeta vain, että kanteellaan FIFA riitauttaa erityisesti riidanalaisen päätöksen 1 artiklan, jonka mukaan kyseiset toimenpiteet ovat yhteensopivia yhteisön lainsäädännön kanssa, lainmukaisuuden.

47      Tästä seuraa, että unionin yleistä tuomioistuinta pyydetään nyt käsiteltävässä asiassa tutkimaan kyseisen toteamuksen laillisuus, eikä sillä, ettei Belgian kuningaskunnan toteuttamia toimenpiteitä ole riitautettu kansallisissa tuomioistuimissa, ole millään tavalla vaikutusta kanteen – joka on lisäksi nostettu EY 230 artiklassa määrätyssä määräajassa – tutkittavaksi ottamiseen (ks. vastaavasti asia T-33/01, Infront WM v. komissio, tuomio 15.12.2005, Kok., s. II-5897, 109 kohta).

48      Saksan liittotasavallan väitteestä, jonka mukaan riidanalaisen päätöksen tekohetkellä FIFA oli jo luovuttanut vuosien 2006, 2010 ja 2014 maailmanmestaruuskilpailujen lähetysoikeudet, voidaan todeta vain, että komissio on todennut yhteisön oikeuden kanssa yhteensopiviksi Belgian kuningaskunnan toimenpiteet, sellaisina kuin ne on toistettu riidanalaisen päätöksen liitteessä. Kyseiset toimenpiteet koskevat kuitenkin maailmanmestaruuskilpailuja ilman aikarajaa, joten riidanalainen päätös kattaa ne niin kauan kuin ne ovat voimassa. Näin ollen FIFAn oikeussuojan tarvetta ei voida kyseenalaistaa Saksan liittotasavallan esittämästä syystä.

49      Belgian kuningaskunnan ja Saksan liittotasavallan esittämät kanteen tutkimatta jättämistä koskevat perusteet on näin ollen hylättävä.

 Asiakysymys

50      FIFA vetoaa kuuteen kanneperusteeseen, joista ensimmäinen perustuu direktiivin 89/552 3 a artiklan 2 kohdan rikkomiseen sillä perusteella, että komissio on virheellisesti katsonut Belgian toimenpiteiden olevan yhteensopivia EY 49 artiklan kanssa, toinen EY 49 artiklan rikkomiseen, kolmas direktiivin 89/552 3 a artiklan 2 kohdan rikkomiseen sillä perusteella, että komissio on virheellisesti katsonut Belgian toimenpiteiden olevan yhteensopivia EY 43 artiklan kanssa, neljäs direktiivin 89/552 3 a artiklan 2 kohdan rikkomiseen sillä perusteella, että komissio oli virheellisesti katsonut Belgian toimenpiteiden olevan yhteensopivia FIFAn omistusoikeuden kanssa, viides direktiivin 89/552 3 a artiklan 2 kohdan rikkomiseen sillä perusteella, että komissio on virheellisesti katsonut menettelyn, jonka päätteeksi Belgian toimenpiteet on hyväksytty, olleen selkeä ja avoin sekä kuudes perustelujen puuttumiseen.

51      Ennen kuin ryhdytään tutkimaan FIFAn esittämiä kanneperusteita, on esitettävä muutamia yleisiä seikkoja, jotka on otettava huomioon kyseisten kanneperusteiden perusteltavuutta arvioitaessa.

52      Aluksi on huomautettava, että direktiivin 89/552 3 a artiklan 1 kohdalla konkretisoidaan jäsenvaltioilla oleva mahdollisuus rajoittaa yleistä etua koskevista pakottavista syistä yhteisön primaarioikeudessa vahvistettujen perusvapauksien käyttämistä audiovisuaalisella alalla.

53      Vaikka jäsenvaltioiden direktiivin 89/552 3 a artiklan 1 kohdan nojalla hyväksymiä toimenpiteitä sovelletaan syrjimättä sekä jäsenvaltion alueelle sijoittautuneisiin yrityksiin että muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneisiin yrityksiin, kyseiset toimenpiteet voidaan katsoa EY 49 artiklassa tarkoitetuksi palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitukseksi, jos ne hyödyttävät tiettyjä jäsenvaltion alueelle sijoittautuneita yrityksiä (ks. vastaavasti C-398/95, SETTG, tuomio 5.6.1997, Kok., s. I-3091, 16 kohta ja asia C-250/06, United Pan-Europe Communications Belgium ym., tuomio 13.12.2007, Kok., s. I-11135, 37 ja 38 kohta). Samoin kyseiset toimenpiteet voivat rajoittaa sijoittautumisvapautta, jos ne ovat omiaan asettamaan muiden jäsenvaltioiden yhtiöt tosiasiallisesti tai oikeudellisesti epäedullisempaan asemaan kuin toimenpiteet hyväksyneen sijoittautumisvaltion yhtiöt (ks. vastaavasti asia C-255/97, Pfeiffer, tuomio 11.5.1999, Kok., s. I-2835, 19 kohta).

54      Tällaisia perustamissopimuksessa taattuja perusvapauksia voidaan kuitenkin rajoittaa yleistä etua koskevista pakottavista syistä, kunhan rajoitukset ovat asianmukaisia niillä tavoiteltavan päämäärän saavuttamisen varmistamiseksi eivätkä ne mene pidemmälle kuin on tarpeen kyseisen päämäärän saavuttamiseksi (ks. vastaavasti edellä 53 kohdassa mainitut asia Pfeiffer, tuomion 19 kohta ja asia United Pan-Europe Communications Belgium ym., tuomion 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

55      Tästä on huomautettava, että sananvapaus, sellaisena kuin sitä suojellaan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn, Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun yleissopimuksen 10 artiklassa, kuuluu perusoikeuksiin, jotka on turvattu yhteisön oikeusjärjestyksessä, ja se on yleiseen etuun liittyvä pakottava syy, jolla voidaan perustella tällaiset rajoitukset (ks. vastaavasti edellä 53 kohdassa mainittu asia United Pan-Europe Communications Belgium ym., tuomion 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 10 artiklan 1 kappaleen mukaan sananvapaus sisältää lisäksi vapauden vastaanottaa tietoja.

56      Kuten riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 17 perustelukappaleessa huomautetaan, Belgian kuningaskunnan toimenpiteet ovat nyt käsiteltävässä asiassa palvelujen tarjoamisen vapauden rajoituksia. Kuten direktiivin 97/36 johdanto-osan 18 perustelukappaleesta seuraa, direktiivin 89/552 3 a artiklassa tarkoitetuilla toimenpiteillä pyritään kuitenkin suojaamaan tiedonsaantioikeutta ja takaamaan televisiolähetysten laaja saatavuus yleisölle silloin, kun on kyse kansallisista tai muista kuin kansallisista yhteiskunnallisesti erityisen merkittävistä tapahtumista. Direktiivin 97/36 johdanto-osan 21 perustelukappaleen mukaan tapahtuma on erityisen merkittävä silloin, kun se on ainutlaatuinen, kun se kiinnostaa suurta yleisöä Euroopan unionissa taikka tietyssä jäsenvaltiossa tai tietyn jäsenvaltion merkittävässä osassa ja kun se järjestetään ennakkoon ja sen järjestäjällä on oikeus myydä tapahtuman lähetysoikeudet.

57      Tästä seuraa, että kun direktiivin 89/552 3 a artiklan 1 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet koskevat yhteiskunnallisesti erityisen merkittäviä tapahtumia, ne ovat perusteltavissa yleiseen etuun liittyvillä pakottavilla syillä, mitä FIFA ei sitä paitsi ole kiistänyt.

58      Kuten edellä 54 kohdassa on huomautettu, kyseessä olevien toimenpiteiden on myös oltava asianmukaisia niiden tavoitteen saavuttamisen varmistamiseksi, eikä niillä voida mennä pidemmälle kuin sen saavuttamiseksi on tarpeen.

59      Direktiivin 97/36 johdanto-osan 18 perustelukappaleen ulottuvuudesta on lopuksi huomautettava ensinnäkin, että direktiivin 89/552 3 a artiklalla, johon kyseisessä perustelukappaleessa viitataan, ei yhdenmukaisteta nimenomaisia tapahtumia, joita jäsenvaltiot voivat pitää yhteiskunnallisesti erityisen merkittävinä. Siitä kyseisen artiklan versiosta poiketen, joka on Euroopan parlamentin tekemässä päätöksessä neuvoston vahvistamasta yhteisestä kannasta direktiivin 97/36 antamiseksi (EYVL 1996, C 362, s. 56) ja jossa viitataan nimenomaisesti kesä- ja talviolympialaisiin, jalkapallon maailmanmestaruuskisoihin ja jalkapallon Euroopan mestaruuskisoihin, kyseisessä säännöksessä ei näet viitata nimenomaisiin tapahtumiin, jotka voidaan sisällyttää kansallisiin luetteloihin.

60      Tästä seuraa, että direktiivin 97/36 johdanto-osan 18 perustelukappaleen ei voida mieltää johtavan siihen, että maailmanmestaruuskilpailujen sisällyttäminen yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien kansalliseen luetteloon olisi automaattisesti yhteensoveltuvaa yhteisön oikeuden kanssa, kuten komissio toteaa. Kyseisen perustelukappaleen ei sitäkään suuremmalla syyllä voida ymmärtää osoittavan, että maailmanmestaruuskilpailut voitaisiin aina pätevästi sisällyttää kokonaisuudessaan tällaiseen luetteloon riippumatta siitä, minkälaista kiinnostusta kyseisen kilpailun ottelut herättävät asianomaisessa jäsenvaltiossa.

61      Kun otetaan huomioon edellä 52–57 kohdassa esitetyt arviot, kyseisessä perustelukappaleessa edellytetään sitä vastoin, että kun jäsenvaltio sisällyttää maailmanmestaruuskilpailujen ottelut luetteloon, jonka se on päättänyt vahvistaa, sen ei tarvitse esittää komissiolle antamassaan ilmoituksessa erityisiä perusteluja niiden luonteesta yhteiskunnallisesti erityisen merkittävinä tapahtumina.

62      FIFAn esittämien kanneperusteiden perusteltavuutta on arvioitava näiden seikkojen pohjalta.

63      Lopuksi on todettava, että siltä osin kuin FIFA vetoaa vastauskirjelmässä esittämässään kuudennessa kanneperusteessa perustelujen puuttumiseen komission arviosta kaikkien maailmanmestaruuskilpailujen otteluiden yhteiskunnallisesta merkityksestä Belgiassa, unionin yleinen tuomioistuin ottaa kyseisen kanneperusteen esiin ennen kuin se tutkii ensimmäisen kanneperusteen, jossa kyseenalaistetaan kyseisen arvion paikkansapitävyys.

 Kuudes kanneperuste, joka perustuu perustelujen puuttumiseen

–       Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

64      FIFA väittää, ettei mikään direktiivin 97/36 johdanto-osan 18 perustelukappaleessa mahdollista sellaista tulkintaa, jonka mukaan viittauksen maailmanmestaruuskilpailuihin katsottaisiin automaattisesti tarkoittavan, että kaikki kyseisten kilpailujen 64 ottelua olisivat yhteiskunnallisesti erityisen merkittäviä tapahtumia. Päinvastoin on niin, että kyseisten kilpailujen ottelujen jakaminen yhtäältä erittäin tärkeisiin otteluihin, joihin sisältyvät välierät, loppuottelu ja asianomaisen maan maajoukkueen ottelut eli nyt käsiteltävässä asiassa Belgian maajoukkueen ottelut, ja toisaalta muihin kuin erittäin tärkeisiin otteluihin, joihin sisältyvät kaikki muut ottelut, olisi pettämätön ja vastaisi muiden jäsenvaltioiden, jotka ovat ilmoittaneet direktiivin 89/552 3 a artiklan 2 kohdan mukaisesti toimenpiteistään, käyttöön ottamaa menetelmää. Komissio on itsekin hyväksynyt tällaisen ottelujen ryhmittelyn direktiivin 89/552 3 a artiklan soveltamista koskevassa työmuistiossa CC TVSF(97). Direktiivin 97/36 johdanto-osan 18 perustelukappale ei siis vapauta komissiota sen velvollisuudesta esittää syyt, joiden vuoksi se on vahvistanut kaikkien maailmanmestaruuskilpailujen ottelujen sisällyttämisen Belgian luetteloon kyseisissä jäsenvaltiossa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävistä tapahtumista.

65      Komission riidanalaisen päätöksen 6 ja 16 perustelukappaleessa esittämiin arvioihin ei FIFAn mukaan ole liitetty minkäänlaista näyttöä, joten niitä ei voida pitää riittävänä perusteluna direktiivin 97/36 johdanto-osan 21 perustelukappaleeseen sisältyvän yhteiskunnallisesti erityisen merkittävän tapahtuman määritelmän osalta. Riidanalaiseen päätökseen ei nimittäin sisälly sellaisia seikkoja, jotka osoittaisivat, että kaikki maailmanmestaruuskilpailujen ottelut täyttäisivät komission hyväksymät kriteerit.

66      Riidanalaiseen päätökseen ei FIFAn mukaan myöskään sisälly ilmoitusta niistä Belgian tiedotusvälineiden toimintaympäristöä koskevista tiedoista, jotka komissio on kyseisen päätöksen johdanto-osan kolmannen perustelukappaleen mukaan ottanut huomioon, eikä muista tiedoista, joita kyseinen toimielin väittää käytössään olleen, kuten katsojaluvuista. Näin ollen FIFAn on mahdotonta esittää näkemyksensä niiden seikkojen luonteesta ja asiaankuuluvuudesta, jotka ovat saaneet komission katsomaan, että kaikki maailmanmestaruuskilpailujen ottelut ovat Belgiassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittäviä, ja unionin yleisen tuomioistuimen on mahdotonta toteuttaa sen tehtäväksi annettu valvonta, joten riidanalainen päätös on kumottava.

67      Komissio kiistää väliintulijoiden tukemana tämän kanneperusteen.

–       Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

68      Aivan aluksi on muistutettava, että perustelujen puuttuminen tai niiden riittämättömyys kuuluu EY 230 artiklassa tarkoitettuihin olennaisen menettelymääräyksen rikkomisiin ja sitä on pidettävä sellaisena oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluvana perusteena, jonka yhteisöjen tuomioistuimet voivat ottaa tai niiden pitää ottaa huomioon omasta aloitteestaan (ks. asia C-89/08 P, komissio v. Irlanti ym., tuomio 2.12.2009, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Se, että kyseiseen perusteeseen on vedottu ensimmäisen kerran vasta kantajan vastauskirjelmässä, ei siis estä unionin yleistä tuomioistuinta tutkimasta sen perusteltavuutta.

69      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY 253 artiklan mukainen perusteluvelvollisuus määräytyy kyseisen säädöksen, päätöksen tai muun toimenpiteen luonteen mukaan, ja perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimenpiteen tehneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden. Perusteluvelvollisuutta on arvioitava asiaan liittyvien asianhaarojen perusteella, ja näitä ovat erityisesti toimenpiteen sisältö, esitettyjen perusteluiden luonne sekä intressi, joka niillä, joille toimenpide on osoitettu tai joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, sillä tutkittaessa sitä, täyttävätkö toimenpiteen perustelut EY 253 artiklan vaatimukset, on otettava huomioon toimenpiteen sanamuodon lisäksi asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (asia C-265/97 P, VBA v. Florimex ym., tuomio 30.3.2000, Kok., s. I‑2061, 93 kohta).

70      FIFA syyttää komissiota siitä, ettei tämä ole perustellut päätelmäänsä, jonka mukaan kaikkia maailmanmestaruuskilpailujen otteluita on pidettävä Belgiassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävinä. Lisäksi on korostettava sitä, että kirjallisessa vastauksessaan unionin yleisen tuomioistuimen prosessinjohtotoimena esittämään kysymykseen (ks. edellä 27 kohta) FIFA on nimenomaisesti vahvistanut sen, mikä epäsuorasti ilmeni useista sen kirjelmien kohdista, eli sen, että se katsoi, että erittäin tärkeinä pidettävien maailmanmestaruuskilpailujen otteluiden – toisin sanoen loppuottelun, välierien ja Belgian maajoukkueen otteluiden – sisällyttäminen Belgian luetteloon oli yhteensopivaa yhteisön oikeuden kanssa, kunhan myös selkeän ja avoimen menettelyn vaatimuksia noudatetaan.

71      Vaikka on totta, että direktiivin 97/36 johdanto-osan 18 perustelukappaleessa ei oteta kantaa ratkaisevaan kysymykseen siitä, onko kaikki maailmanmestaruuskilpailujen ottelut vai vain osa niistä sisällytettävä yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien kansalliseen luetteloon, minkään pätevän seikan perusteella ei kuitenkaan voida päätellä, että lähtökohtaisesti pelkästään erittäin tärkeät ottelut voitaisiin luokitella tällaisiksi ja että ne voisivat tästä syystä kuulua tällaiseen luetteloon.

72      Maailmanmestaruuskilpailuja voidaan näet kohtuudella pitää pikemminkin yhtenä tapahtumakokonaisuutena kuin sellaisten yksittäisten tapahtumien kokoelmana, jotka on jaettu erittäin tärkeisiin ja muihin kuin erittäin tärkeisiin otteluihin. On laajalti tunnettua, että maailmanmestaruuskilpailuiden yhteydessä muiden kuin erittäin tärkeiden otteluiden tulokset ratkaisevat joukkueiden kohtalon, joten joukkueiden osallistuminen erittäin tärkeisiin otteluihin – kuten otteluihin, joissa kyseessä oleva maajoukkue pelaa – voi riippua niistä. Näin ollen muilla kuin erittäin tärkeillä otteluilla ratkaistaan kyseessä olevan maajoukkueen vastustajat kilpailun seuraavissa vaiheissa. Muiden kuin erittäin tärkeiden otteluiden tulokset voivat lisäksi ratkaista jopa sen, onko kyseinen maajoukkue mukana kilpailun seuraavassa vaiheessa.

73      Kun otetaan huomioon tämä erityinen asiayhteys, jonka perusteella maailmanmestaruuskilpailuja on mahdollista pitää yhtenä tapahtumakokonaisuutena, kuten riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 16 perustelukappaleessa korostetaan, komission ei tarvinnut perustella yksityiskohtaisemmin arviotaan muista kuin erittäin tärkeistä otteluista, etenkään kun merkitykselliset tilastotiedot eivät osoita, että kyseisiä otteluita seuraisi järjestelmällisesti hyvin vähäinen määrä televisionkatsojia (ks. jäljempänä 101–109 kohta). Nämä seikat ovat mahdollistaneet sen, että komissio on voinut perustella päätöksensä myös viittaamalla siihen, että maailmanmestaruuskilpailuilla on Belgiassa erityinen kaikupohja, koska ne ovat erityisen suosittuja suuren yleisön eivätkä pelkästään jalkapalloa yleensä seuraavien keskuudessa, kuten riidanalaisen päätöksen johdanto-osan kuudennessa perustelukappaleessa todetaan.

74      Tästä seuraa, että riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 6 ja 16 perustelukappaleessa olevat perustelut (ks. edellä 20 kohta) mahdollistavat sen, että FIFA voi ymmärtää syyt, joiden vuoksi komissio katsoi, että kaikki maailmanmestaruuskilpailujen ottelut voitiin pätevästi sisällyttää luetteloon Belgiassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävistä tapahtumista ja että unionin yleinen tuomioistuin voi tutkia kyseisen päätelmän paikkansapitävyyden, joten riidanalainen päätös täyttää tältä osin EY 253 artiklassa asetetut edellytykset.

75      Kuudes kanneperuste on näin ollen hylättävä.

 Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu direktiivin 89/552 3 a artiklan 2 kohdan rikkomiseen sillä perusteella, että komissio on virheellisesti katsonut Belgian toimenpiteiden olevan yhteensopivia EY 49 artiklan kanssa

–       Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

76      FIFA esittää, että – kuten myös riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 17 perustelukappaleessa todetaan – Belgian luettelo on palvelujen vapaan liikkuvuuden rajoitus, koska siinä rajoitetaan niiden lähetystoiminnan harjoittajien määrää, jotka olisivat kiinnostuneita hankkimaan maailmanmestaruuskilpailujen ottelujen lähetysoikeuksia Belgiassa. Kun nimittäin otetaan huomioon se, miten merkittävää yksinoikeus on tällaisten oikeuksien hankkimisessa, mikään lähetystoiminnan harjoittaja, joka on sijoittautunut johonkin muuhun jäsenvaltioon kuin Belgiaan ja joka ei täytä edellä 9 ja 13 kohdassa kuvattuja edellytyksiä, ei kiinnostuisi sellaisten lähetysoikeuksien hankinnasta, jotka eivät ole yksinoikeuksia, huolimatta siitä, että sillä olisi mahdollisuus tarjota palvelujaan mainitun maan kyseisille yhteisöille.

77      FIFA hyväksyy mahdollisuuden rajoittaa perustamissopimuksessa taatun perusvapauden käyttöä yleistä etua koskevista pakottavista syistä, jollainen on esimerkiksi direktiivin 97/36 johdanto-osan 21 perustelukappaleessa tarkoitettu yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien saatavuus yleisölle, mutta vetoaa siihen, että komission on tarkastettava kattavasti se, että direktiivin 89/552 3 a artiklan nojalla hyväksytyt tai suunnitellut toimenpiteet ovat yhteensopivia yhteisön oikeuden kanssa, koska kyseiset toimenpiteet ovat poikkeuksia, joita on tulkittava suppeasti. Asianomaisen jäsenvaltion on näytettävä, että kyseessä olevat rajoitukset ovat perusteltuja, tarpeellisia ja oikeasuhteisia, ja komission on nyt käsiteltävässä asiassa osoitettava, että se on saanut tältä osin tarvittavat tiedot.

78      FIFA korostaa tässä yhteydessä, että erittäin tärkeitä otteluita voidaan perustellusti pitää mainitussa säännöksessä tarkoitetulla tavalla yhteiskunnallisesti erityisen merkittävinä, mikä sitä paitsi vastaa FIFAn omaakin menettelytapaa. Tuon menettelytavan mukaan välierät, loppuottelu ja niihin liittyvät kyseisen maan maajoukkueen ottelut sekä maailmanmestaruuskilpailujen avausottelu on lähetettävä suorana lähetyksenä vapaasti saatavana olevalla kanavalla.

79      Komission kirjelmien useista kohdista ilmenee kantajan mukaan kuitenkin, ettei komissio ole asianmukaisesti tarkastanut, onko Belgian luettelo yhteensopiva yhteisön oikeuden kanssa, koska kyseiseen luetteloon on sisällytetty kaikki maailmanmestaruuskilpailujen ottelut sen varjolla, että direktiivin 97/36 johdanto-osan 18 perustelukappale tekee mainitunlaisesta tarkastamisesta tarpeetonta. FIFAn mukaan tämä seikka on peruste riidanalaisen päätöksen kumoamiselle.

80      FIFA korostaa lisäksi, etteivät riidanalaiset toimenpiteet ole johdonmukaisia ilmoitettuun tarkoitukseen nähden eli sen varmistamiseen nähden, että Belgiassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävät tapahtumat ovat yleisön saatavilla, koska niiden seurauksena on pitkällä aikavälillä mainittuun luetteloon sisällytettyjen urheilutapahtumien köyhdyttäminen vähentämällä niistä syntyviä tuloja ja haittaamalla siten niiden säilyttämistä yhteiskunnallisesti erityisen merkittävinä tapahtumina.

81      Muiden kuin erittäin tärkeiden otteluiden yhteiskunnallisesta merkittävyydestä Belgiassa FIFA toteaa ensinnäkin, ettei kyseisillä otteluilla jalkapalloharrastajia lukuun ottamatta ole erityistä kaikupohjaa, ja toiseksi, ettei kyseisiä otteluita ole perinteisesti lähetetty maksuttomilla televisiokanavilla eivätkä ne ole kiinnostaneet lukuisia televisionkatsojia. Tästä seuraa, että muut kuin erittäin tärkeät ottelut eivät täytä komission riidanalaisen päätöksen 6 ja 16 perustelukappaleessa käyttämää kahta kriteeriä, joten komissio on tehnyt tältä osin virheen.

82      Maailmanmestaruuskilpailuilla Belgian yhteiskunnassa olevaa kaikupohjaa koskevasta kriteeristä FIFA huomauttaa, että kaikkien kyseisen kilpailun otteluiden sisällyttäminen Belgiassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien luetteloon oli tavoitteeseen nähden suhteettoman ankara toimenpide. Muut kuin erittäin tärkeät maailmanmestaruuskilpailujen ottelut saavat nimittäin vain murto-osan siitä televisionkatsojien määrästä, jonka erittäin tärkeät ottelut saavat, ja samoin vain murto-osan siitä katsojamäärästä, jonka useat muut televisio-ohjelmat Belgiassa saavat, joten niiden suosiota on pidettävä hyvin vähäisenä. Tämä suhteeton ankaruus ilmenee lisäksi siitä, että edes lähetystoiminnan harjoittajat eivät lähetä kaikkia otteluita suorana lähetyksenä.

83      Nämä näkemykset ovat kantajan mukaan komission päätöskäytännön ja oikeuskäytännön mukaisia, ja niitä tukee se, että tietyt muut kuin erittäin tärkeät ottelut ovat saaneet erityisen alhaiset katsojaluvut eli Valloniassa 27 000–33 000 televisionkatsojaa.

84      Lisäksi belgialaisen tutkimusyhtiön tietokantaan perustuvasta tutkimuksesta ilmenee, että niiden muiden kuin jalkapalloharrastajien, jotka ovat katsoneet vähintään 30 perättäistä minuuttia kaikkia muita kuin erittäin tärkeitä maailmanmestaruuskilpailujen otteluita, keskimääräinen määrä vuonna 1998 oli 2,5 prosenttia koko flaaminkielisen yhteisön katsojista, vuonna 2002 0,8 prosenttia ja vuonna 2006 2,5 prosenttia sekä ranskankielisen yhteisön katsojista vuonna 1998 1,4 prosenttia, vuonna 2002 1,2 prosenttia ja vuonna 2006 1,4 prosenttia. Sitä vastoin jalkapalloharrastajista flaaminkielisessä yhteisössä 17,6 prosenttia oli katsonut vähintään 30 perättäistä minuuttia kaikkia vuoden 1998 maailmanmestaruuskilpailujen erittäin tärkeitä otteluita, 9,5 prosenttia vuoden 2002 otteluita ja 10 prosenttia vuoden 2006 otteluita, ja ranskankielisessä yhteisössä 10,9 prosenttia jalkapalloharrastajista oli katsonut vuoden 1998 otteluita, 9 prosenttia vuoden 2002 otteluita ja 12,5 prosenttia vuoden 2006 otteluita.

85      Koska riidanalaisessa päätöksessä ei mainita mitään muuta näyttöä siitä erityisestä kaikupohjasta, joka maailmanmestaruuskilpailujen otteluilla ja etenkin muilla kuin erittäin tärkeillä otteluilla on suuren yleisön keskuudessa Belgiassa, komissio on siis kantajan mukaan tehnyt virheen katsoessaan, että kaikki kyseisten kilpailujen ottelut olisivat Belgiassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittäviä.

86      Kantajan mukaan ei myöskään voida väittää, että muut kuin erittäin tärkeät ottelut olisivat Belgiassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittäviä, vaikka Belgian lainsäädännössä ei velvoiteta televisiolähetystoiminnan harjoittajia lähettämään niitä, kun tällaisia velvollisuuksia on sitä vastoin olemassa muiden tapahtumien osalta.

87      Belgian maajoukkueen osallistumista koskevasta kriteeristä, joka on mainittu riidanalaisen päätöksen johdanto-osan kahdeksannessa perustelukappaleessa, FIFA toteaa, etteivät muut kuin erittäin tärkeät ottelut määritelmänsä mukaan täytä sitä.

88      Maailmanmestaruuskilpailujen lähettämistä perinteisesti maksuttomilla televisiokanavilla koskevasta kriteeristä ja lukuisten televisionkatsojien kiinnostuksesta FIFA toteaa ensinnäkin, ettei kyseinen kriteeri sovellu tarkoitukseensa, koska lukuisat televisio-ohjelmat – kuten elokuvat ja komediat – täyttävät sen, mutta niitä ei kuitenkaan ole sisällytetty Belgiassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien luetteloon. Seuraavaksi FIFA korostaa, että tämän kriteerin noudattaminen on vain viite tapahtuman merkittävyydestä, joka mahdollistaa sen mahdollisuuden harkitsemisen, että se sisällytettäisiin kyseiseen luetteloon. Kun lisäksi otetaan huomioon se, että riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 16 perustelukappaleessa ei anneta minkäänlaisia viitteitä toiseen suuntaan, komissio ei voinut pätevästi katsoa, että kyseinen kriteeri täyttyi ja että kaikkien maailmanmestaruuskilpailujen otteluiden sisällyttäminen Belgiassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien luetteloon oli oikeasuhteinen toimenpide.

89      FIFA toistaa sen, että muut kuin erittäin tärkeät maailmanmestaruuskilpailujen ottelut herättävät usein niin vähän mielenkiintoa, ettei niitä edes lähetetä suorana lähetyksenä maksuttomilla televisiokanavilla ja etteivät ne tällöin kiinnosta lukuisia televisionkatsojia. Vuosien 1998, 2002 ja 2006 maailmanmestaruuskilpailujen otteluista yhteensä 24:ää ottelua ei lähetetty suorana lähetyksenä toisen mainituista yhteisöistä tai molempien riidanalaiset säännökset hyväksyneiden Belgian yhteisöjen alueella, kun taas kahdeksan kyseisistä otteluista, jotka lähetettiin nauhoitettuna lähetyksenä Valloniassa, sai vain hyvin vähän televisionkatsojia. FIFA korostaa lisäksi, ettei kahden ottelun samanaikaisuus ole sellainen seikka, joka olisi perusteena sille, ettei toista niistä lähetetä, koska ne voidaan lähettää eri kanavilla, kun taas tätä erityistilannetta varten voidaan myös ajatella alalisenssejä.

90      Muut kuin erittäin tärkeät vuoden 2006 maailmanmestaruuskilpailujen ottelut saivat sitä paitsi FIFAn mukaan myös Flanderissa keskimäärin vain 326 000 ja Valloniassa vain 279 000 televisionkatsojaa, kun taas samojen kilpailujen erittäin tärkeät ottelut saivat Flanderissa keskimäärin 722 000 ja Valloniassa 583 000 televisionkatsojaa, ja samankaltaisia piirteitä voidaan havaita myös vuoden 1998 ja 2002 maailmanmestaruuskilpailujen otteluiden osalta. Komissio on siis tehnyt virheen myös väittäessään, että kaikki maailmanmestaruuskilpailujen ottelut ovat aina kiinnostaneet lukuisia televisionkatsojia Belgiassa, eikä komissio siis ole noudattanut direktiivin 89/552 3 a artiklan vaatimuksia.

91      FIFA korostaa lisäksi, että maailmanmestaruuskilpailujen ottelujen saatavuus yleisölle olisi voitu saavuttaa vähemmän rajoittavilla toimenpiteillä, kuten käyttämällä sellaisia maksullisen lähetystoiminnan harjoittajia, joiden palveluja voi kuitenkin käyttää 90 prosenttia Belgian väestöstä, tai sillä, että edellä 9 ja 13 kohdassa mainitut edellytykset täyttävät lähetystoiminnan harjoittajat lähettävät ottelujen osia tai koko otteluita nauhoitettuna lähetyksenä, taikka suoralla tai nauhoitetulla radiolähetyksellä. Pelkkien erittäin tärkeiden otteluiden lähettäminen suorana lähetyksenä voitaisiin siis varata niille lähetystoiminnan harjoittajille, jotka täyttävät kyseiset edellytykset. Koska komissio ei kuitenkaan ole tutkinut näitä mahdollisuuksia, se ei voi pätevästi katsoa, että kaikkien maailmanmestaruuskilpailujen otteluiden sisällyttäminen Belgiassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien luetteloon on tarpeellinen ja tavoitteeseensa nähden oikeasuhteinen toimenpide.

92      FIFA vetoaa myös siihen, että jos – toisin kuin se väittää – direktiivin 3 a artiklan 1 kohta on ymmärrettävä niin, että maailmanmestaruuskilpailuja on kokonaisuudessaan pidettävä direktiivin 97/36 johdanto-osan 18 perustelukappaleessa tarkoitettuna yhteiskunnallisesti erityisen merkittävänä tapahtumana, on katsottava, että kannekirjelmässä ja joka tapauksessa vastauskirjelmässä on implisiittisesti vedottu EY 241 artiklaan perustuvaan poikkeukseen tästä säännöksestä. Kyseisen poikkeuksen yhteydessä FIFA vetoaa kaikkiin perusteisiin, joiden tarkoituksena on osoittaa, että sen mukaan mikään ei oikeuta pitämään maailmanmestaruuskilpailuita kokonaisuudessaan ainutlaatuisena yhteiskunnallisesti erityisen merkittävänä tapahtumana.

93      Komissio kiistää väliintulijoiden tukemana tämän kanneperusteen.

–       Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

94      Ensiksi on huomautettava, että kun direktiivin 89/552 3 a artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on määriteltävä tapahtumat, jotka ovat niille yhteiskunnallisesti erityisen merkittäviä direktiivin 97/36 johdanto-osan 21 perustelukappaleessa tarkoitetulla tavalla, siinä tunnustetaan jäsenvaltioilla olevan tässä huomattava harkintavalta.

95      Toiseksi on todettava, että riippumatta siitä, että direktiivin 89/552 3 a artiklalla ei yhdenmukaisteta nimenomaisia tapahtumia, joita jäsenvaltio voi pitää yhteiskunnallisesti erityisen merkittävinä (ks. edellä 59 ja 60 kohta), maailmanmestaruuskilpailujen mainitseminen direktiivin 97/36 johdanto-osan 18 perustelukappaleessa merkitsee sitä, ettei komissio voi katsoa, että kyseisen kilpailun otteluiden sisällyttäminen tapahtumien luetteloon olisi ristiriidassa yhteisön oikeuden kanssa sillä perusteella, että asianomainen jäsenvaltio ei ilmoita sille erityisiä syitä, jotka perustelevat niiden yhteiskunnallisen merkittävyyden (ks. edellä 61 kohta). Komission mahdollisesti tekemä päätelmä, jonka mukaan maailmanmestaruuskilpailujen sisällyttäminen kokonaisuudessaan jäsenvaltion yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien luetteloon on yhteensoveltuvaa yhteisön oikeuden kanssa sillä perusteella, että kyseistä kilpailua voidaan pätevästi pitää ominaisuuksiltaan yhtenä tapahtumakokonaisuutena, voidaan kuitenkin kyseenalaistaa sellaisten erityisten seikkojen perusteella, jotka osoittavat, että muilla kuin erittäin tärkeillä otteluilla ei ole kyseiselle valtiolle yhteiskunnallisesti tällaista merkitystä.

96      Kuten edellä 59 ja 60 kohdassa on todettu, direktiivin 97/36 johdanto-osan 18 perustelukappaleessa ja direktiivin 89/552 3 a artiklassa ei nimittäin tarkastella kysymystä siitä, voidaanko maailmanmestaruuskilpailut pätevästi sisällyttää kokonaisuudessaan yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien luetteloon riippumatta siitä, millaista kiinnostusta kyseiset ottelut ja etenkin muut kuin erittäin tärkeät ottelut herättävät asianomaisessa jäsenvaltiossa.

97      Keskusteluilla direktiivin 97/36 laillisuudesta siltä osin kuin on kyse maailmanmestaruuskilpailuiden kokonaisuudessaan eikä pelkästään maailmanmestaruuskilpailuiden erittäin tärkeiden otteluiden luonnehtimisesta yhteiskunnallisesti erityisen merkittäväksi tapahtumaksi (ks. edellä 92 kohta) ei siis ole kohdetta, eikä kyseisen direktiivin johdanto-osan 18 perustelukappaleessa tarkastella tätä kysymystä. Ei siis ole tarvetta ottaa kantaa siihen, onko FIFA voinut pätevästi esittää EY 241 artiklan nojalla tätä koskevan väitteen vastauskirjelmässään tai onko katsottava, että tällainen väite on implisiittisesti esitetty kannekirjelmävaiheessa.

98      Kolmanneksi on niin, kuten edellä 71 ja 72 kohdassa on todettu, että maailmanmestaruuskilpailuja voidaan kohtuudella pitää pikemminkin yhtenä tapahtumakokonaisuutena kuin sellaisten yksittäisten tapahtumien kokoelmana, jotka on jaettu erittäin tärkeisiin ja muihin kuin erittäin tärkeisiin otteluihin, joten Belgian viranomaisten lähestymistapa kuuluu niiden harkintavallan piirin.

99      Lisäksi muiden kuin erittäin tärkeiden otteluiden merkitys perustuu jo yksistään siihen, että ne ovat osa kyseisiä kilpailuja, samalla tavalla kuin kiinnostus nousee muissa urheilulajeissa, joihin kohdistuva kiinnostus on tavallisesti rajallista, kun niissä kilpaillaan olympialaisten yhteydessä.

100    Tästä seuraa, ettei komissio ole tehnyt mitään virhettä, kun se ei ole kyseenalaistanut näkemystä, jonka mukaan maailmanmestaruuskilpailujen yhteiskunnallista merkitystä Belgiassa arvioitaessa ei ole tehtävä eroa erittäin tärkeiden ja muiden kuin erittäin tärkeiden otteluiden välille, vaan kyseistä kilpailua on tarkasteltava kokonaisuutena eikä yksittäisten tapahtumien sarjana (riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 6 ja 16 perustelukappale, ks. edellä 20 kohta).

101    FIFAn tästä nyt käsiteltävän kanneperusteen yhteydessä esittämät väitteet eivät vaikuta riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 6 ja 16 perustelukappaleessa ilmaistuihin arvioihin.

102    Se, että niiden muiden kuin jalkapallon harrastajien lukumäärä, jotka ovat katsoneet 30 perättäistä minuuttia kaikkia muita kuin erittäin tärkeitä vuosien 1998, 2002 ja 2006 maailmanmestaruuskilpailujen otteluita, on prosenttiosuutena hyvin pieni (ks. edellä 84 kohta), ei nimittäin ole ratkaisevaa, koska kaikilla muilla kuin erittäin tärkeillä otteluilla ei välttämättä tarvitse olla erityistä yhteiskunnallista merkitystä Belgiassa, jotta maailmanmestaruuskilpailut voidaan pätevästi sisällyttää kokonaisuudessaan Belgian tällaisten tapahtumien luetteloon. Sen perustelemiseksi, ettei erittäin tärkeiden ja muiden kuin erittäin tärkeiden otteluiden välille tehdä eroa niiden yhteiskunnallisen merkityksen mukaan, sitä vastoin riittää, että edellä 72 kohdassa kuvattu ominaisuus koskee tiettyjä muita kuin erittäin tärkeitä otteluita, joiden määrää ja osanottajia ei voida täsmentää luetteloa laadittaessa tai lähetysoikeuksia hankittaessa. Tästä seuraa, että kyseisen tutkimuksen yhteydessä tehdyissä kyselyissä käytetty kriteeri on ollut liian rajoittava eikä se näin ollen ole soveltunut maailmanmestaruuskilpailujen rakenteeseen eikä niihin ominaispiirteisiin, jotka kyseisten kilpailujen on täytettävä, jotta niitä voidaan kokonaisuudessaan pitää yhteiskunnallisesti erityisen merkittävänä tapahtumana.

103    Tämä toteamus kumoaa myös FIFAn väitteen, jonka mukaan tiettyjä vuosien 1998, 2002 ja 2006 maailmanmestaruuskilpailujen muita kuin erittäin tärkeitä otteluja ei ole lähetetty suorana lähetyksenä tai että niitä ei ole lähetetty lainkaan, sitäkin suuremmalla syyllä kun se koskee kahta poikkeusta lukuun ottamatta otteluita, jotka pelattiin samanaikaisesti toisten muiden kuin erittäin tärkeiden otteluiden kanssa, ja nämä ovat kuitenkin saaneet FIFAn esittämän asiakirjan, jonka otsikko on ”Vuosien 1998–2006 maailmanmestaruuskilpailujen katsojaluvut Belgiassa”, mukaan Flanderissa 125 000–697 000 televisionkatsojaa ja Valloniassa 152 000–381 000 televisionkatsojaa. Näin ollen on niin, ettei sen vuoksi, että vähäistä määrää muita kuin erittäin tärkeitä otteluita ei ole lähetetty tai että ne on lähetetty nauhoitettuna lähetyksenä, välttämättä ole katsottava, että niiden ominaisuuksista huolimatta (ks. edellä 72 ja 99 kohta) viimeksi mainitut eivät kokonaisuudessaan olisi Belgiassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittäviä, erityisesti sen vuoksi, että tällaisia ratkaisuja on tehty objektiivisista syistä, kuten siksi, että kaksi ottelua pelataan samaan aikaan. Tähän on lisättävä, että saman asiakirjan mukaan samaan aikaan muiden maailmanmestaruuskilpailujen otteluiden kanssa pelattavia otteluita on kokonaan jätetty lähettämättä vain Flanderissa. Lisäksi riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 16 perustelukappaleessa (ks. edellä 20 kohta) ei viitata, toisin kuin FIFA väittää, sellaisiin otteluihin, jotka on aina lähetetty suorana lähetyksenä, vaan otteluihin, jotka on aina lähetetty maksuttomilla televisiokanavilla, mikä vastaa saman päätöksen johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa mainittua neljättä kriteeriä. Väitteestä, jonka mukaan muut kuin erittäin tärkeät ottelut eivät määritelmänsä mukaan sisällä Belgian maajoukkueen otteluita, on riittävää muistuttaa ensinnäkin, kuten on jo todettu, että maailmanmestaruuskilpailuja voidaan pätevästi pitää yhtenä tapahtumakokonaisuutena, joka on Belgiassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävä, ja toiseksi, että komissio on katsonut vain, että riidanalaisen päätöksen johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa mainittu ensimmäinen ja neljäs kriteeri täyttyivät, mutta se ei ole erityisesti ottanut kantaa kolmanteen kriteeriin.

104    Vuosien 1998, 2002 ja 2006 maailmanmestaruuskilpailujen muiden kuin erittäin tärkeiden otteluiden katsojalukuihin perustuvat väitteet (ks. edellä 90 kohta) eivät voi myöskään menestyä.

105    Tässä yhteydessä on korostettava, toisin kuin FIFA väittää, että muita kuin erittäin tärkeitä otteluita koskevat katsojaluvut eivät erittäin tärkeitä otteluja koskeviin katsojalukuihin verrattuna osoita, että ensin mainitut eivät olisi kiinnostaneet lukuisia televisionkatsojia. Asiakirjan, jonka otsikko on ”Vuosien 1998–2006 maailmanmestaruuskilpailujen katsojaluvut Belgiassa”, mukaan muut kuin erittäin tärkeät ottelut saivat nimittäin keskimäärin 32 prosenttia niistä televisionkatsojista, jotka seurasivat vuoden 1998 maailmanmestaruuskilpailujen erittäin tärkeitä otteluita, kun taas vuonna 2002 tämä prosenttiosuus oli 31 prosenttia ja vuonna 2006 46 prosenttia. Vaikka kyseiset luvut ovatkin pienempiä kuin erittäin tärkeitä otteluita koskevat luvut, on kuitenkin niin, että muiden kuin erittäin tärkeiden ottelujen sisällyttäminen yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien kansalliseen luetteloon ei edellytä, että ne saavat samat määrän televisionkatsojia kuin erittäin tärkeät ottelut. Nyt käsiteltävässä asiassa kyseisten lukujen ei voida mieltää edustavan niiden televisionkatsojien määrää, jonka sellaiset ottelut olisivat tavallisesti saaneet Belgiassa, jotka eivät ole osa maajoukkueiden tasolla pelattavaa merkittävää kansainvälistä jalkapalloturnausta ja joissa Belgian maajoukkue ei lisäksi pelaa.

106    Vastaavasti on todettava, että asiakirjan, jonka otsikko on ”Vuosien 1998–2006 maailmanmestaruuskilpailujen katsojaluvut Belgiassa”, mukaan vuoden 1998 maailmanmestaruuskilpailujen muista kuin erittäin tärkeistä otteluista 12 on saanut 1 000 000–1 345 000 televisionkatsojaa, kun taas kahdeksan on saanut 799 000–976 000 televisionkatsojaa. Vuoden 2002 maailmanmestaruuskilpailujen osalta samasta asiakirjasta ilmenee, että muista kuin erittäin tärkeistä otteluista 15 on saanut 624 000–915 000 televisionkatsojaa ja seitsemän on saanut 511 000–589 000 televisionkatsojaa. Vuoden 2006 maailmanmestaruuskilpailujen osalta kyseisestä asiakirjasta ilmenee, että muista kuin erittäin tärkeistä otteluista kymmenen on saanut 808 000–1 185 000 televisionkatsojaa ja 14 on saanut 649 000–768 000 televisionkatsojaa.

107    Asiakirjan, jonka otsikko on ”Vuosien 1998–2006 maailmanmestaruuskilpailujen katsojaluvut Belgiassa”, mukaan erittäin tärkeät ottelut ovat saaneet koko kyseisessä jäsenvaltiossa keskimäärin 2 172 000 televisionkatsojaa vuoden 1998 kilpailuissa, 1 418 000 katsojaa vuoden 2002 kilpailuissa ja 1 305 000 katsojaa vuoden 2006 kilpailuissa. Kun edellä 106 kohdassa mainittuja lukuja verrataan näihin keskiarvoihin, mainitut luvut osoittavat, että muut kuin erittäin tärkeät ottelut saavat Belgiassa erittäin suuria katsojamääriä, joita ei voi selittää muulla kuin sillä, että ne sisältyvät maailmanmestaruuskilpailujen ohjelmaan. Ne vahvistavat siis edellä 71, 72 ja 99 kohdassa esitetyt arviot ja tukevat riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 16 perustelukappaleessa esitettyä kantaa, jonka mukaan maailmanmestaruuskilpailujen ottelut, muut kuin erittäin tärkeät ottelut mukaan lukien, ovat perinteisesti kiinnostaneet lukuisia televisionkatsojia.

108    Ne erityisen alhaisiksi väitetyt katsojaluvut, joihin FIFA tiettyjen muiden kuin erittäin tärkeiden ottelujen osalta vetoaa, eivät voi kyseenalaistaa tätä päätelmää (ks. edellä 83 kohta). Tästä on todettava, että kolmesta ottelusta, joihin FIFA vetoaa, kaksi alkoi kello 8.30 ja kolmas kello 13.30 Belgian aikaa ja että ne pelattiin samaan aikaan kolmen muun kuin erittäin tärkeän ottelun kanssa ja ne saivat silti Valloniassa 221 000, 290 000 ja 163 000 televisionkatsojaa. Sen, että aikaero yhdistettynä kyseisten ottelujen ajankohtiin on syy tähän vuoden 2002 turnauksen osalta havaittuun ilmiöön, osoittaa se, että sellaisten muiden kuin erittäin tärkeiden otteluiden katsojaluvut, joita ei lähetetty liian aikaisin aamulla eikä työaikana, ovat huomattavasti suurempia, kuten edellä 106 kohdassa on kuvattu. FIFA vahvistaa lisäksi vastaajan vastauskirjelmän liitteenä olevan lehdistötiedotteen mukaan itse sen aikaeron merkityksen, joka ratkaisee ottelun ajankohdan kussakin maassa, koska tämä seikka tunnustetaan tekijäksi, joka on vaikuttanut katsojalukujen suuruuteen Aasiassa ja Euroopassa vuosien 2002 ja 2006 maailmanmestaruuskilpailujen aikana.

109    Näin ollen muiden kuin erittäin tärkeiden otteluiden katsojaluvut vahvistavat edellä 100 kohtaan sisältyvän arvion sen sijaan, että ne kumoaisivat sen.

110    Edellä 107 kohdassa esitetty päätelmä ei myöskään ole ristiriidassa [EY] 81 artiklan soveltamisesta (asia IV/32.150 – Eurovisio) 10.5.2000 tehdyn komission päätöksen 2000/400/EY (EYVL L 151, s. 18) johdanto-osan 40 perustelukappaleessa esitetyn päätelmän kanssa, johon FIFA viittaa (ks. edellä 83 kohta). Kyseisen perustelukappaleen mukaan kansainväliset urheilutapahtumat kiinnostavat yleisöä yleensä enemmän kuin kansalliset tapahtumat, jos katsojan kotimaata edustava joukkue tai maan mestarijoukkue osallistuu tapahtumaan. Sen sijaan kansainväliset tapahtumat, joihin ei osallistu kotimaata edustavaa joukkuetta tai urheilijaa, eivät yleensä herätä suurta kiinnostusta. Belgian maajoukkue kuitenkin osallistuu usein maailmanmestaruuskilpailuihin. Vaikka näin ei olisikaan, se, ettei kyseinen maajoukkue osallistu maailmanmestaruuskilpailuihin, todetaan tavallisesti vasta Belgiassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien luettelon laatimisen ja myös asianomaista vuotta koskevien televisiointioikeuksien luovuttamisen jälkeen.

111    Väitteestä, joka koskee sitä, ettei muille kuin erittäin tärkeille otteluille ole asetettu lähetysvelvollisuutta (ks. edellä 86 kohta), on riittävää todeta, että valinta olla asettamatta televisiolähetystoiminnan harjoittajalle velvollisuutta lähettää tapahtuma ei millään lailla merkitse sitä, että kyseinen tapahtuma ei olisi direktiivin 89/552 3 a artiklassa tarkoitettu yhteiskunnallisesti erityisen merkittävä tapahtuma, edes silloin kun tällaisten velvollisuuksien asettaminen kuuluu kansallisen lainsäätäjän yleensä noudattamiin käytäntöihin. Mainitun artiklan tarkoitus on nimittäin suhteellisuusperiaatetta noudattaen estää se, että televisiolähetyksiin liittyvien yksinoikeuksien vuoksi jonkin jäsenvaltion suurella yleisöllä ei olisi mahdollisuutta seurata tiettyjä tapahtumia vapaasti saatavilla olevista televisiolähetyksistä. Sen tarkoituksena ei siis ole epäsuorasti pakottaa niitä valtioita, jotka haluavat myöntää tällaisen suojan, velvoittamaan vapaasti saatavilla olevaa televisiopalvelua lähettämään kyseisiä tapahtumia. Jos jäsenvaltioiden olisi velvoitettava vapaasti saatavilla oleva televisiopalvelu lähettämään tapahtuma, jotta se voitaisiin sisällyttää pätevästi luetteloon kyseisessä yhteiskunnassa erityisen merkittävistä tapahtumista, kyseisellä säännöksellä olisi vaikutuksia, jotka ylittävät sen tavoitteen.

112    Koska FIFAn väitteet, joiden mukaan komissio teki virheitä vahvistaessaan Belgian viranomaisten arvion, jonka mukaan maailmanmestaruuskilpailut olivat kokonaisuudessaan Belgiassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävä tapahtuma, on hylättävä, väite, jonka mukaan kyseinen toimielin ei olisi tutkinut asianmukaisesti muiden kuin erittäin tärkeiden otteluiden yhteiskunnallista merkittävyyttä Belgiassa (ks. edellä 79 kohta), on hylättävä.

113    Väitteestä, jonka mukaan muut televisio-ohjelmat täyttävät riidanalaisen päätöksen johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa mainitun neljännen kriteerin (ks. edellä 88 kohta), on aivan ensiksi todettava, että tuotannot, joihin FIFA viittaa, eivät ole direktiivin 97/36 johdanto-osan 21 perustelukappaleessa tarkoitettuja tapahtumia.

114    Tämän jälkeen on huomautettava, että direktiivin 89/552 3 a artiklan 1 kohdassa ei velvoiteta jäsenvaltioita laatimaan luetteloa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävistä tapahtumista eikä merkitsemään siinä tapauksessa, että tällainen luettelo laaditaan, siihen tiettyä tapahtumaa siitä huolimatta, että tämä olisi voitu siihen pätevästi sisällyttää. Sen lisäksi, että kyseisessä säännöksessä todetaan jokaisen jäsenvaltion ”voivan” toteuttaa toimenpiteitä, jotka johtavat siinä kuvattuihin tavoitteisiin, siinä konkretisoidaan myös ne mahdollisuudet, jotka jäsenvaltioilla on palvelujen vapaata liikkuvuutta koskevien sääntöjen kaltaisista perustamissopimuksen tietyistä säännöistä poikkeamiseksi. Direktiivissä 97/36 tarkoitettujen yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien konkreettisten tapahtumien osalta tehtävästä valinnasta on kuitenkin todettava, ettei jäsenvaltioita voida suoraan tai välillisesti velvoittaa sisällyttämään tapahtumaluetteloihinsa muita tapahtumia kuin ne, jotka ne päättävät niihin sisällyttää, ja poikkeamaan perustamissopimuksen säännöistä laajemmin kuin ne haluavat. Tästä on vielä todettava, että komission direktiivin 89/552 3 a artiklan 2 kohdan perusteella tekemä tutkinta yhteiskunnallisesti erityisen merkittävinä tapahtumina luetteloon sisällytettyjen tapahtumien luonteesta perustuu kyseisten tapahtumien omiin ominaisuuksiin eikä sellaisten muiden tapahtumien ominaisuuksiin, joita ei ole sisällytetty luetteloon.

115    Kun tapahtumalla on jäsenvaltiolle erityistä yhteiskunnallista merkitystä, komissio ei siis tee oikeudellista virhettä, kun se jättää direktiivin 89/552 3 a artiklan 2 kohdan nojalla harjoittamansa valvonnan yhteydessä vastustamatta kyseisen tapahtuman sisällyttämistä kyseisen jäsenvaltion laatimaan luetteloon sillä perusteella, ettei kyseiseen luetteloon ole merkitty jotain toista tapahtumaa, jolla on kyseiselle yhteiskunnalle mahdollisesti vielä suurempaa merkitystä.

116    Vaikka oletetaan, että on olemassa muita direktiivin 97/36 johdanto-osan 21 perustelukappaleessa tarkoitettuja tapahtumia, jotka ovat Belgiassa yhteiskunnallisesti vielä erottuvampia kuin maailmanmestaruuskilpailut mutta joita ei ole sisällytetty Belgian viranomaisten laatimaan luetteloon, komissio ei ole loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta hyväksyessään kyseisen kilpailun sisällyttämisen riidanalaiseen luetteloon.

117    Väitteistä, joilla riitautetaan sen oikeasuhteisuus, että kaikki maailmanmestaruuskilpailujen ottelut on sisällytetty luetteloon Belgiassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävistä tapahtumista, on todettava, että edellä 82 kohdassa kuvatut väitteet paljastavat sekaannuksen yhtäältä tapahtuman erityisen suuren yhteiskunnallisen merkittävyyden, joka on ensimmäinen täytettävä edellytys ja yleistä etua koskeva pakottava syy, joka oikeuttaa perustamissopimuksessa taatun perusvapauden rajoittamisen (ks. edellä 52–57 kohta), ja toisaalta kyseisen rajoituksen oikeasuhteisuuden välillä; tämä taas on toinen edellytys, joka tällaista vapautta rajoittavan kansallisen lainsäädännön on täytettävä, jotta se olisi yhteensopiva yhteisön oikeuden kanssa (ks. edellä 58 kohta). Tästä on riittävää todeta, että maailmanmestaruuskilpailuja voidaan pätevästi pitää Belgiassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävänä tapahtumakokonaisuutena, kuten tämän kanneperusteen yhteydessä tehdystä analyysistä ilmenee, koska muiden kuin erittäin tärkeiden otteluiden katsojaluvut vahvistavat riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 6 ja 16 perustelukappaleeseen sisältyvän arvion sen sijaan, että ne kumoaisivat sen. On siis todettava, että väite, jonka mukaan kyseessä olevat ottelut eivät ole yhteiskunnallisesti erityisen merkittäviä, joten Belgian toimenpiteet ovat suhteettoman ankaria, perustuu joka tapauksessa virheelliseen lähtöoletukseen. Näin ollen väite ei kumoa komission näkemystä siitä, että kaikkien maailmanmestaruuskilpailujen otteluiden sisällyttäminen Belgiassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien luetteloon on asianmukaista ja oikeasuhteista, kun otetaan huomioon kyseisen kilpailun luonne yhtenä kokonaisuutena.

118    Edellä 91 kohdassa kuvatuista väitteistä, jotka koskevat myös suhteellisuusperiaatteen loukkaamista, on riittävää todeta, että FIFAn ehdottamat mahdollisuudet eivät ole yhteensopivia direktiivin 97/36 johdanto-osan 22 perustelukappaleessa esitetyn maksuttoman television määritelmän, jonka FIFA on vastauskirjelmässään nimenomaisesti myöntänyt tuntevansa, kanssa. Tästä seuraa, että komissio ei ollut tutkinut näitä mahdollisuuksia ennen kuin se teki päätelmänsä, joiden mukaan oli oikeasuhteista sisällyttää maailmanmestaruuskilpailut kokonaisuudessaan Belgiassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien luetteloon.

119    Tästä seuraa, ettei komissio ole katsoessaan, että kaikkien maailmanmestaruuskilpailujen otteluiden sisällyttäminen luetteloon Belgiassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävistä tapahtumista oli yhteensopivaa yhteisön oikeuden kanssa, rikkonut direktiivin 89/552 3 a artiklan 2 kohtaa, joten ensimmäinen kanneperuste on hylättävä.

 Toinen kanneperuste, joka koskee EY 49 artiklan rikkomista sillä perusteella, että komissio oli virheellisesti katsonut Belgian toimenpiteiden olevan yhteensopivia EY 49 artiklan kanssa, ja kolmas kanneperuste, joka koskee direktiivin 89/552 3 a artiklan 2 kohdan rikkomista sillä perusteella, että komissio oli virheellisesti katsonut Belgian toimenpiteiden olevan yhteensopivia EY 43 artiklan kanssa

–       Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

120    FIFA huomauttaa kannekirjelmässään, että perusteet, joihin se oli vedonnut ensimmäisen kanneperusteensa tueksi, osoittavat myös, että katsoessaan, että kaikkien maailmanmestaruuskilpailujen ottelujen sisällyttäminen yhteiskunnallisesti erityisen merkittäviä tapahtumia Belgiassa koskevaan luetteloon oli sopusoinnussa yhteisön oikeuden kanssa, komissio rikkoi EY 49 artiklaa.

121    Vastauskirjelmässään FIFA lisää ensinnäkin, että vaikka Belgian lainsäädäntöä sovelletaan erotuksetta kotimaisiin ja ulkomaisiin lähetystoiminnan harjoittajiin, se estää niitä myymästä yksinoikeuksia kaikkien maailmanmestaruuskilpailujen otteluiden lähettämiseen sellaisille lähetystoiminnan harjoittajille, jotka eivät täytä edellä 9 ja 13 kohdassa lueteltuja edellytyksiä, ja toiseksi riidanalaisen päätöksen käynnistämän vastavuoroisen tunnustamisen menetelmän vuoksi muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneet lähetystoiminnan harjoittajat eivät voi lähettää yksinoikeudella kaikkia maailmanmestaruuskilpailujen otteluita Belgiassa, koska ne eivät täytä mainittuja edellytyksiä. Vaikka flaaminkielisen yhteisön hyväksymässä lainsäädännössä jätetään kyseisille lähetystoiminnan harjoittajille mahdollisuus lähettää yksinoikeudella maailmanmestaruuskilpailujen otteluita siinä tapauksessa, ettei yksikään lähetystoiminnan harjoittaja, joka täyttää edellä 9 kohdassa luetellut edellytykset, ilmoita olevansa valmis hankkimaan niiltä alalisenssejä, tämä mahdollisuus on FIFAn mukaan täysin teoreettinen. Sen mahdollisuuden poistaminen, että mainitunlaisia lähetysoikeuksia Belgiassa voitaisiin hankkia yksinoikeudella, vie muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneilta lähetystoiminnan harjoittajilta kaiken kiinnostuksen hankkia kyseisiä oikeuksia ja estää niitä siis lähettämästä jokaista maailmanmestaruuskilpailujen ottelua kyseisessä maassa.

122    Muihin jäsenvaltioihin kuin Belgiaan sijoittautuneiden lähetystoiminnan harjoittajien palveluiden tarjoamisen vapautta rajoittavia vaikutuksia olisi kuitenkin voitu FIFAn mukaan lieventää oikeasuhteiselle tasolle, jos erityisen merkittävien tapahtumien luetteloon olisi sisällytetty vain ne maailmanmestaruuskilpailuiden ottelut, joilla todella on tällainen yhteiskunnallinen merkitys Belgiassa, eli erittäin tärkeät ottelut, joihin FIFA on aina lisännyt avajaisottelun ja -seremonian. Sitä vastoin Belgian toimenpiteet, sellaisina kuin komissio on ne hyväksynyt riidanalaisessa päätöksessä, ovat suhteettoman ankaria palvelujen tarjoamisen vapauden rajoituksia, jotka eivät ole perusteltuja niiden tavoitteeseen nähden.

123    Sijoittautumisvapauden loukkaamiseen perustuvan kanneperusteen yhteydessä FIFA toteaa kannekirjelmässään, että kaikkien maailmanmestaruuskilpailujen otteluiden sisällyttäminen Belgiassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien luetteloon estää sellaisia lähetystoiminnan harjoittajia, jotka haluavat sijoittautua Belgiaan ja tarjota tätä varten maksullisia televisiopalveluita, saamasta yksinoikeuksia maailmanmestaruuskilpailujen lähettämiseen kyseisessä maassa. Sellaisten lähetysoikeuksien hankkiminen, jotka eivät ole yksinoikeuksia, ei mahdollista sitä, että pieni lähetystoiminnan harjoittaja voisi hankkia riittävästi tuloja, tilaajia ja tarvittavaa arvovaltaa sijoittautuakseen Belgiaan, joten komissio on tehnyt virheen katsoessaan, että kaikkien maailmanmestaruuskilpailujen otteluiden sisällyttäminen Belgiassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien luetteloon ei rikkonut EY 43 artiklaa.

124    Komissio kiistää väliintulijoiden tukemana nämä kanneperusteet.

–       Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

125    Kuten riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 17 perustelukappaleessakin on todettu, on kiistämätöntä, että direktiivin 89/552 3 a artiklaan perustuva riidanalaisen päätöksen vastavuoroisen tunnustamisen menetelmä rajoittaa EY 49 artiklaan perustuvaa palvelujen tarjoamisen vapautta yhteismarkkinoilla.

126    Kuten FIFA väittää, Belgian toimenpiteet ovat lisäksi omiaan asettamaan muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneet lähetystoiminnan harjoittajat tosiasiallisesti tai oikeudellisesti epäedullisempaan tilanteeseen Belgiaan sijoittautuneiden lähetystoiminnan harjoittajien tilanteeseen verrattuna. Huolimatta siitä, että edellä 7–15 kohdassa kuvattua lainsäädäntöä sovelletaan erotuksetta kotimaisiin ja ulkomaisiin lähetystoiminnan harjoittajiin, on tosiasiassa huomattavasti vähemmän todennäköistä, että yksikään edellä 9 ja 13 kohdassa luetellut edellytykset täyttävä lähetystoiminnan harjoittaja, joka erittäin todennäköisesti on sijoittautunut Belgiaan, ei olisi kiinnostunut lähettämään maailmanmestaruuskilpailuja ja antaisi näin ollen sellaiselle lähetystoiminnan harjoittajalle, joka haluaa sijoittautua Belgiaan, mahdollisuuden lähettää mainittu tapahtuma yksinoikeudella, kuin toisin päin. Lisäksi tämä mahdollisuus on olemassa Belgian lainsäädännön mukaan vain flaaminkielisen yhteisön osalta (ks. edellä 10 kohta). Tästä seuraa, että Belgian toimenpiteet ovat todellakin EY 43 artiklassa määrätyn sijoittautumisvapauden rajoituksia.

127    Nämä palvelujen tarjoamisen vapauden ja sijoittautumisvapauden rajoitukset voivat kuitenkin olla oikeutettuja, koska niiden tarkoituksena on suojata tiedonsaantioikeutta ja taata televisiolähetysten laaja saatavuus yleisölle, kun on kyse kansallisista tai muista kuin kansallisista yhteiskunnallisesti erityisen merkittävistä tapahtumista, niillä lisäedellytyksillä, että kyseiset rajoitukset soveltuvat niille asetetun tavoitteen saavuttamiseen eivätkä ylitä sitä, mikä sen saavuttamiseksi on tarpeen (ks. edellä 52–58 kohta).

128    Tässä yhteydessä on muistutettava siitä, että FIFA riitauttaa riidanalaisen päätöksen laillisuuden palvelujen tarjoamisen vapautta ja sijoittautumisvapautta koskevien perustamissopimuksen määräysten osalta siltä osin kuin komissio on hyväksynyt muiden kuin erittäin tärkeiden otteluiden sisällyttämisen luetteloon Belgiassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävistä tapahtumista. FIFAn mukaan kyseiset ottelut eivät vastaa tätä luonnehdintaa, joten palvelujen tarjoamisen vapauden ja sijoittautumisvapauden rajoittaminen on suhteettoman ankaraa.

129    Kuten edellä 117 kohdassa esitetyistä perusteista kuitenkin ilmenee, syitä, joihin vedotaan EY 49 artiklan rikkomiseen perustuvan kanneperusteen tueksi, koskee sama sekaannus yhtäältä tapahtuman erityisen yhteiskunnallisen merkityksen – joka on ensimmäinen täytettävä edellytys ja sellainen yleistä etua koskeva pakottava syy, joka voi oikeuttaa perustamissopimuksessa taatun perusvapauden rajoittamisen (ks. edellä 52–57 kohta) – ja toisaalta kyseisen rajoituksen oikeasuhteisuuden – joka on toinen edellytys, joka tällaista vapautta rajoittavan kansallisen lainsäädännön on täytettävä, jotta se voi olla yhteisön oikeuden mukainen (ks. edellä 58 kohta) – välillä. Tässä yhteydessä on riittävää muistuttaa siitä, kuten ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä tehdystä analyysistä ilmenee, että maailmanmestaruuskilpailuja voidaan pätevästi pitää sellaisena yhtenä tapahtumakokonaisuutena, joka on Belgiassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävä, koska muiden kuin erittäin tärkeiden otteluiden katsojaluvut vahvistavat riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 6 ja 16 perustelukappaleeseen sisältyvän arvion sen sijaan, että ne kumoaisivat sen. On siis todettava, että väite siitä, että jotta riidanalainen luettelo olisi oikeasuhteinen, siihen olisi pitänyt sisällyttää vain erittäin tärkeät ottelut, koska vain ne ovat Belgiassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittäviä, perustuu joka tapauksessa virheelliseen lähtöoletukseen. Näin ollen kyseinen väite ei kumoa komission päätelmää, jonka mukaan kaikkien maailmanmestaruuskilpailujen otteluiden sisällyttäminen Belgiassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien luetteloon oli oikeasuhteista.

130    Sijoittautumisvapaudesta on todettava, että edellä 127 ja 129 kohdassa mainituista seikoista johtuu, että myös FIFAn sitä koskevat perusteet on hylättävä.

131    Toinen ja kolmas kanneperuste on näin ollen hylättävä.

 Neljäs kanneperuste, joka perustuu direktiivin 89/552 3 a artiklan 2 kohdan rikkomiseen sillä perusteella, että komissio on virheellisesti katsonut Belgian toimenpiteiden olevan yhteensopivia FIFAn omistusoikeuden kanssa

–       Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

132    FIFA toteaa, että kielto luovuttaa mitään sellaista maailmanmestaruuskilpailujen ottelua koskevia yksinomaisia lähetysoikeuksia sellaisille lähetystoiminnan harjoittajille, jotka eivät täytä edellä 9 ja 13 kohdassa lueteltuja edellytyksiä, vie sen omistusoikeudelta sisällön ja joka tapauksessa rajoittaa kyseistä omistusoikeutta suhteettoman paljon ja perusteettomasti. Mahdollisuus luovuttaa tällaisia oikeuksia sellaisella tarjouskilpailulla, johon voi osallistua useita toimijoita, on niiden arvon kannalta kaikkein merkityksellisin tekijä, ja suurin osa FIFAn tuloista on peräisin lähetysoikeuksien arvosta. Koska komissio ei ole todennut, että ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan ensimmäisessä artiklassa ja yhteisön oikeudessa suojattua omistusoikeutta olisi näin loukattu, se on siis tehnyt oikeudellisen virheen.

133    Lisäksi flaaminkielisen yhteisön lainsäädännössä sellaiselle lähetystoiminnan harjoittajalle, joka ei täytä näitä edellytyksiä, annettu mahdollisuus lähettää maailmanmestaruuskilpailujen otteluita on FIFAn mukaan täysin teoreettinen (ks. edellä 121 kohta), kun taas Valloniassa tätä mahdollisuutta ei ole edes tarjottu.

134    Tavoite, jonka mukaan Belgiassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien on oltava yleisön saatavilla, olisi voitu FIFAn mukaan saavuttaa niin, että mainittujen tapahtumien luetteloon olisi sisällytetty vain ne maailmanmestaruuskilpailujen ottelut, joilla todella on tällainen merkitys kyseiselle yhteiskunnalle eli ”erittäin tärkeät ottelut”.

135    Komissio kiistää väliintulijoiden tukemana tämän kanneperusteen.

–       Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

136    On muistutettava, että FIFA on direktiivin 97/36 johdanto-osan 21 perustelukappaleessa tarkoitettu maailmanmestaruuskilpailujen järjestäjä, kuten asianosaiset ovat yksimielisesti todenneet, joten jokaisen, joka haluaa hyödyntää kyseisen tapahtuman televisiolähetysoikeuksia, on hankittava ne FIFAlta tai sellaiselta henkilöltä, joka on hankkinut ne FIFAlta.

137    Näin ollen on niin, että siltä osin kuin riidanalaisen päätöksen oikeusvaikutukset voivat vaikuttaa kyseisten oikeuksien arvoon (ks. edellä 37–41 kohta), ne vaikuttavat myös FIFAn omistusoikeuteen.

138    Oikeuskäytännöstä ilmenee lisäksi, että silloin, kun jäsenvaltio vetoaa EY 46 ja EY 55 artiklan kaltaisiin määräyksiin sellaisen lainsäädännön perustelemiseksi, joka on omiaan rajoittamaan palvelujen tarjoamisen vapauden tai sijoittautumisvapauden käyttämistä, näiden yhteisön oikeudessa sallittujen oikeuttamisperusteiden osalta tulkinnassa on otettava huomioon yleiset oikeusperiaatteet ja erityisesti perusoikeudet. Kyseiseen kansalliseen säännöstöön voidaan siten soveltaa mainituissa määräyksissä tarkoitettuja poikkeuksia ainoastaan silloin, kun se on niiden perusoikeuksien mukainen, joiden noudattamista unionin tuomioistuimet valvovat (ks. vastaavasti asia C-260/89, ERT, tuomio 18.6.1991, Kok., s. I-2925, Kok. Ep. XI, s. I‑221, 43 kohta). Vastaavasti ei myöskään voida hyväksyä sitä, että kansalliseen toimenpiteeseen, joka ei ole omaisuudensuojan kaltaisten perusoikeuksien (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat C-20/00 ja C-64/00, Booker Aquaculture ja Hydro Seafood, tuomio 10.7.2003, Kok., s. I-7411, 67 kohta) mukainen, voitaisiin soveltaa poikkeuksia, jotka perustuvat siihen, että kyseinen toimenpide perustuu yleisen edun mukaisiin pakottaviin syihin, kuten siihen, että suurella yleisöllä on mahdollisuus seurata televisiosta yhteiskunnallisesti erityisen merkittäviä tapahtumia.

139    Omaisuudensuojaa koskevan perusoikeuden periaatetta ei kuitenkaan yhteisön oikeudessa pidetä ehdottomana oikeutena, vaan se on otettava huomioon suhteessa sen tehtävään yhteiskunnassa. Tästä syystä omaisuudensuojaa voidaan rajoittaa, kunhan rajoitukset tosiasiassa palvelevat yleisen edun mukaisia tavoitteita eikä niillä puututa perusoikeuksiin tavoitellun päämäärän kannalta suhteettomasti ja tavalla, jota ei voida hyväksyä ja jolla loukattaisiin näin suojattujen oikeuksien keskeistä sisältöä (ks. vastaavasti asia C-347/03, Regione autonoma Friuli-Venezia Giulia ja ERSA, tuomio 12.5.2005, Kok., s. I‑3785, 119 kohta sekä yhdistetyt asiat C-154/04 ja C-155/04, Alliance for Natural Health ym., tuomio 12.7.2005, Kok., s. I-6451, 126 kohta).

140    Tässä yhteydessä on muistutettava siitä, että edellä 98–119 kohdassa mainituista syistä, ja toisin kuin FIFA väittää, maailmanmestaruuskilpailuja voidaan pätevästi pitää yhtenä tapahtumakokonaisuutena, joka on Belgiassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävä, koska muiden kuin erittäin tärkeiden otteluiden katsojaluvut vahvistavat riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 6 ja 16 perustelukappaleeseen sisältyvän arvion sen sijaan, että ne kumoaisivat sen. Tässä yhteydessä, kuten edellä 117 kohdassa on todettu, maailmanmestaruuskilpailujen luonteesta tapahtumana, joka on yksi kokonaisuus, johtuu se, ettei komissio ole tehnyt arviointivirhettä katsoessaan, että kaikkien kyseisen tapahtuman otteluiden sisällyttäminen Belgian luetteloon oli oikeasuhteinen toimenpide.

141    On siis todettava, että kanneperuste, jonka mukaan sen vuoksi, että muut kuin erittäin tärkeät ottelut eivät olleet Belgiassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittäviä tapahtumia, niiden sisällyttämisellä Belgiassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien luetteloon puututaan FIFAn omaisuudensuojaan suhteettomasti ja tavalla, jota ei voida hyväksyä, perustuu virheelliseen lähtöoletukseen.

142    Vaikka kyseessä oleva lainsäädäntö on omiaan vaikuttamaan hintaan, jonka FIFA saa maailmanmestaruuskilpailujen lähetysoikeuksien myöntämisestä Belgiassa, se ei tee tyhjäksi näiden oikeuksien kaupallista arvoa, koska ensinnäkään se ei velvoita FIFAa luovuttamaan kyseisiä oikeuksia millä hyvänsä ehdoilla ja koska toiseksi sekä yhteisön oikeus että kansallinen kilpailuoikeus suojaavat viimeksi mainittua kollusiivisilta käytännöiltä ja väärinkäytöltä. Tästä seuraa, ettei komissio ole tehnyt virhettä pitäessään Belgian toimenpiteitä oikeasuhteisina.

143    Neljäs kanneperuste on näin ollen hylättävä.

 Viides kanneperuste, joka perustuu direktiivin 89/552 3 a artiklan 2 kohdan rikkomiseen sillä perusteella, että komissio on virheellisesti katsonut menettelyn, jonka päätteeksi kyseiset Belgian toimenpiteet oli toteutettu, olleen selkeä ja avoin

–       Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

144    FIFAn mukaan Belgian viranomaiset ovat toimineet mielivaltaisesti eivätkä ole antaneet selityksiä yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien luettelosta. Flanderin media-alan neuvosto on FIFAn mukaan valitellut sitä, että kyseisen luettelon laatimisessa käytetään mielivaltaista menetelmää, sekä luettelon pituutta ja tapahtumien valintaa koskevien selitysten puutetta.

145    Valitessaan luetteloon sisällytettäviä tapahtumia flaaminkielisen yhteisön viranomaiset ovat kantajan mukaan lisäksi käyttäneet kriteereitä, jotka poikkeavat riidanalaisen päätöksen johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa mainituista kriteereistä.

146    Kantajan mukaan siis ensinnäkin kriteeri, jonka mukaan tapahtumalla on oltava merkittävää ajankohtaisarvoa ja sen on herätettävä yleisössä suurta kiinnostusta (ks. edellä 8 kohdan ensimmäinen luetelmakohta), poikkeaa olennaisesti riidanalaisen päätöksen johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa olevasta ensimmäisestä kriteeristä (ks. edellä 20 kohta), koska siinä ei edellytetä sen varmistamista, että tapahtumalla on erityinen kaikupohja ja merkitys muillekin kuin niille, jotka säännöllisesti seuraavat kyseistä urheilulajia tai tapahtumaa, vaan siinä tyydytään vain ajankohtaisarvoon ja yleisön kiinnostukseen.

147    Toiseksi kriteeri, jonka mukaan tapahtuma järjestetään merkittävän kansainvälisen kilpailun yhteydessä tai kyseessä on ottelu, jossa on mukana maajoukkue, belgialainen seurajoukkue tai yksi tai useampi belgialainen urheilija, poikkeaa FIFAn mukaan merkittävästi riidanalaisen päätöksen johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa mainitusta kolmannesta kriteeristä, koska viimeksi mainitussa edellytetään sekä maajoukkueen tai belgialaisen urheilijan osallistumista että järjestämistä kansainvälisen kilpailun yhteydessä.

148    Lopuksi FIFA huomauttaa, etteivät Belgian viranomaiset ole antaneet mitään selitystä, joka koskisi kaikkien maailmanmestaruuskilpailujen otteluiden sisällyttämistä yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien luetteloon, joten komissio ei voi pätevästi katsoa, että luettelo on laadittu selkeällä ja avoimella tavalla, kuten direktiivin 89/552 3 a artiklan 1 kohdassa edellytetään.

149    Komissio kiistää väliintulijoiden tukemana tämän kanneperusteen.

–       Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

150    Alustavasti on huomautettava, että direktiivin 89/552 3 a artiklan 1 kohdassa ei esitetä erityisiä seikkoja siitä, minkälaisia kansallisella tasolla yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien luettelon laatimiseksi käyttöön otettujen menettelyjen on oltava. Kyseisessä säännöksessä jätetään jäsenvaltioille laaja harkintavalta järjestää kyseiset menettelyt niiden vaiheiden, mahdollisen asianomaisten henkilöiden kuulemisen ja hallinnollisten valtuuksien jaon osalta täsmentämällä, että menettelyjen on oltava kokonaisuudessaan selkeitä ja avoimia.

151    Perustamissopimuksessa taattujen perusvapauksien käyttämiselle kansallisilla toimenpiteillä asetettujen rajoitusten, jotka on perusteltu yleiseen etuun liittyvillä pakottavilla syillä, on oltava lisäksi asianmukaisia niillä tavoiteltavan päämäärän saavuttamisen varmistamiseksi eivätkä ne saa mennä pidemmälle kuin on tarpeen sen saavuttamiseksi (ks. edellä 54 kohta).

152    Oikeasuhteisuuden varmistamisen ja perusteettoman syrjinnän välttämisen vuoksi menettelyjen, jotka jäsenvaltiot ottavat käyttöön yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien luettelon laatimiseksi, on oltava selkeitä ja avoimia siinä mielessä, että niiden on perustuttava objektiivisiin kriteereihin, jotka ovat etukäteen asianomaisten henkilöiden tiedossa, jotta estetään se, että jäsenvaltioilla olevaa harkintavaltaa päättää niiden luetteloihin sisällytettävistä nimenomaisista tapahtumista käytettäisiin mielivaltaisesti (ks. vastaavasti edellä 53 kohdassa mainittu asia United Pan-Europe Communications Belgium ym., tuomion 46 kohta). Vaikka on näet totta, että jonkin tapahtuman merkitseminen luetteloon edellyttää direktiivin 89/552 3 a artiklan mukaan sitä, että tapahtuma on yhteiskunnallisesti erityisen merkittävä, sellaisten erityisten kriteerien vahvistaminen etukäteen, joiden nojalla tätä merkitystä arvioidaan, on olennaista, jotta kansalliset päätökset tehdään avoimesti kansallisten viranomaisten tätä koskevan harkintavallan puitteissa (ks. edellä 94 kohta).

153    Tässä asiayhteydessä on niin, että komission katsoessa, että kansallinen menettely jäsenvaltiossa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien luettelon laatimiseksi täyttää selkeyden ja avoimuuden vaatimukset, kun otetaan huomioon muun muassa tiettyjen sen päätöksessä mainitsemien valintakriteerien soveltaminen, kyseisten kriteerien on olennaisilta osin heijastettava kyseisessä kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä kriteerejä.

154    Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että ensimmäinen 28.5.2004 tehdyssä päätöksessä mainittu kriteeri ei olennaisesti poikkea riidanalaisen päätöksen johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa mainitusta ensimmäisestä kriteeristä. Toisin kuin FIFA väittää, vaatimus ”suuresta kiinnostuksesta yleisössä” ei määritelmänsä mukaan täyty, jos kyseessä oleva urheilutapahtuma herättää kiinnostusta ainoastaan niissä, jotka säännöllisesti seuraavat kyseistä urheilulajia.

155    Riidanalaisen päätöksen johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa mainitusta kolmannesta kriteeristä on riittävää todeta, että komissio ei ollut katsonut sen täyttyvän maailmanmestaruuskilpailujen osalta. Tässä yhteydessä riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 6 ja 16 perustelukappaleesta ilmenee, että maailmanmestaruuskilpailujen osalta komissio on katsonut riidanalaisen päätöksen johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa mainittujen ensimmäisen ja neljännen kriteerin täyttyneen. Riidanalaisen päätöksen johdanto-osan kahdeksas perustelukappale, jossa sovelletaan kyseisen päätöksen johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa mainittua kolmatta kriteeriä, ei koske maailmanmestaruuskilpailuja vaan ainoastaan kansainvälisiä jalkapalloseurojen välisiä kilpailuja, kuten Mestareiden liigaa ja UEFA Cupia, joiden sellaiset ottelut, joissa belgialaiset seurat pelaavat, kuuluvat myös riidanalaiseen luetteloon.

156    Flanderin media-alan neuvoston esittämästä huomautuksesta on todettava, ettei se sisällä mitään sellaista seikkaa, joka olisi omiaan perustelemaan mainitun neuvoston väitteen siitä, että flaaminkielisen yhteisön luettelon laatimismenettely olisi väitetysti mielivaltainen ja että se on esitetty vuonna 1999 eli useita vuosia ennen riidanalaisten säädösten antamista ja riidanalaisen luettelon hyväksymistä. Luettelon pituuteen liittyvässä väitteessä ei ole mitään sellaista, joka vaikuttaisi kansallisen menettelyn selkeyteen tai avoimuuteen.

157    Väitteestä, jonka mukaan Belgian viranomaiset eivät ole kertoneet minkäänlaisia perusteluja kaikkien maailmanmestaruuskilpailujen otteluiden sisällyttämiselle luetteloon yhteiskunnallisesti erityisen merkittävistä tapahtumista, on ensinnäkin muistutettava, että muiden kuin erittäin tärkeiden otteluiden rooli, sellaisena kuin se on esitetty edellä 72 kohdassa, on notorisesti tunnettu seikka, jonka FIFA epäilemättä kyseisen kilpailun järjestäjänä tietää. Toiseksi FIFA ei kiistä sitä, että muut kuin erittäin tärkeät ottelut täyttävät kriteerit, joiden perusteella ne voidaan luokitella Belgiassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittäviksi. Tässä asiayhteydessä on siis selvää, että kun Belgian viranomaiset sisällyttävät myös muut kuin erittäin tärkeät maailmanmestaruuskilpailujen ottelut luetteloon yhteiskunnallisesti erityisen merkittävistä tapahtumista, ne tekevät sen siksi, että kyseiset ottelut täyttävät samat kriteerit kuin kyseisen kilpailun erittäin tärkeät ottelut. Näin ollen on todettava, että FIFAlla on ollut mahdollisuus tuntea syyt, joiden vuoksi Belgian viranomaiset ovat sisällyttäneet maailmanmestaruuskilpailut kokonaisuudessaan niiden hyväksymään yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien luetteloon, ja riitauttaa tämä valinta kansallisissa tuomioistuimissa vetoamalla kaikkiin seikkoihin, jotka FIFAn mukaan kyseenalaistavat muiden kuin erittäin tärkeiden otteluiden yhteiskunnallista merkitystä Belgiassa koskevan arvion, aivan kuten se on tämän kanteen yhteydessä tehnyt.

158    Tästä seuraa, että viides kanneperuste on hylättävä.

 FIFAn esittämä prosessinjohtotoimia koskeva pyyntö

159    FIFAn kanneperusteiden yhteydessä esitettyjen arvioiden vuoksi ei ole tarvetta ryhtyä FIFAn pyytämiin prosessinjohtotoimiin (ks. edellä 22 ja 24 kohta).

160    Tässä yhteydessä on todettava, että FIFAn mukaan sen pyynnön tarkoituksena on mahdollistaa se, että sekä FIFA että unionin yleinen tuomioistuin voivat tutkia ensinnäkin sen, onko komissiolla ollut käytössään riittävät tiedot sen toteamiseen, että Belgian luettelo on yhteensopiva yhteisön oikeuden kanssa, ja toiseksi sen, onko kyseinen luettelo laadittu selkeästi ja avoimesti. FIFA huomauttaa erityisesti, että kaikkiin komission ja Belgian viranomaisten kyseessä olevien kansallisten toimenpiteiden arviointimenettelyn kuluessa esittämiin huomautuksiin tutustuminen on välttämätöntä, jotta voidaan tutkia, ovatko kyseiset viranomaiset noudattaneet täysimääräisesti komission pyyntöjä ja onko eri urheilulajeja koskevat katsojaluvut otettu huomioon johdonmukaisesti, kun otetaan huomioon, että joidenkin muiden kilpailujen osalta vain tietyt ottelut on sisällytetty riidanalaiseen luetteloon.

161    On todettava, kuten FIFAn esittämien kanneperusteiden yhteydessä on katsottu, ettei komissio ole tehnyt minkäänlaista virhettä katsoessaan käytettävissään olleiden tietojen – kuten Belgian viranomaisten 10.12.2003 antaman ilmoituksen, joka on mainittu riidanalaisen päätöksen johdanto-osan ensimmäisessä perustelukappaleessa ja liitetty vastineeseen – perusteella, että kaikkien maailmanmestaruuskilpailujen otteluiden sisällyttäminen Belgiassa yhteiskunnallisesti erityisen merkittävien tapahtumien luetteloon oli yhteensopivaa yhteisön oikeuden kanssa. Saman ilmoituksen perusteella komissio on voinut todeta, että Belgiassa käyttöön otettu menettely oli selkeä ja avoin, koska viidennen kanneperusteen yhteydessä tätä arviota vastaan esitetyt väitteet on hylätty.

162    Komission päätöksen, joka koskee direktiivin 89/552 3 a artiklan nojalla toteutettujen toimenpiteiden yhteensopivuutta yhteisön oikeuden kanssa, laillisuutta on lisäksi arvioitava ottamalla huomioon se muoto, jossa toimenpiteet on lopulta toteutettu. Näin ollen mahdollisilla aiemmilla versioilla tai huomautuksilla, joita komissio tai kansalliset viranomaiset ovat saattaneet näiden toimenpiteiden arvioinnin yhteydessä esittää, ei luonteensa vuoksi ole tässä yhteydessä merkitystä.

163    Väitteestä, joka koskee mahdollista useiden eri kilpailujen erilaista kohtelua, koska jotkin niistä on sisällytetty riidanalaiseen luetteloon kokonaisuudessaan mutta toiset vain tiettyjen otteluiden osalta, on riittävää todeta, ettei mikään estä FIFAa vetoamasta tähän seikkaan, joka ilmenee itse luettelosta riidanalaisen päätöksen kumoamisperusteena, vaikka se ei tiedäkään komissiolle kyseisistä kilpailuista toimitettuja katsojalukuja.

164    Näin ollen prosessinjohtotoimia koskeva pyyntö ja koko kanne on hylättävä.

 Oikeudenkäyntikulut

165    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska FIFA on hävinnyt asian ja koska komissio on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, FIFA on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

166    Belgian kuningaskunta, Saksan liittotasavalta ja Yhdistynyt kuningaskunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (seitsemäs jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      Fédération internationale de football association (FIFA) vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

3)      Belgian kuningaskunta, Saksan liittotasavalta sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Forwood Truchot Schwarcz

Julistettiin Luxemburgissa 17 päivänä helmikuuta 2011.

Allekirjoitukset

Sisällys

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Asian tausta ja riidanalainen päätös

Asian käsittelyn vaiheet sekä asianosaisten ja väliintulijoiden vaatimukset

Oikeudellinen arviointi

Tutkittavaksi ottaminen

Asianosaisten lausumat

Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Asiakysymys

Kuudes kanneperuste, joka perustuu perustelujen puuttumiseen

– Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

– Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu direktiivin 89/552 3 a artiklan 2 kohdan rikkomiseen sillä perusteella, että komissio on virheellisesti katsonut Belgian toimenpiteiden olevan yhteensopivia EY 49 artiklan kanssa

– Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

– Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Toinen kanneperuste, joka koskee EY 49 artiklan rikkomista sillä perusteella, että komissio oli virheellisesti katsonut Belgian toimenpiteiden olevan yhteensopivia EY 49 artiklan kanssa, ja kolmas kanneperuste, joka koskee direktiivin 89/552 3 a artiklan 2 kohdan rikkomista sillä perusteella, että komissio oli virheellisesti katsonut Belgian toimenpiteiden olevan yhteensopivia EY 43 artiklan kanssa

– Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

– Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Neljäs kanneperuste, joka perustuu direktiivin 89/552 3 a artiklan 2 kohdan rikkomiseen sillä perusteella, että komissio on virheellisesti katsonut Belgian toimenpiteiden olevan yhteensopivia FIFAn omistusoikeuden kanssa

– Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

– Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Viides kanneperuste, joka perustuu direktiivin 89/552 3 a artiklan 2 kohdan rikkomiseen sillä perusteella, että komissio on virheellisesti katsonut menettelyn, jonka päätteeksi kyseiset Belgian toimenpiteet oli toteutettu, olleen selkeä ja avoin

– Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

– Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

FIFAn esittämä prosessinjohtotoimia koskeva pyyntö

Oikeudenkäyntikulut

* Oikeudenkäyntikieli: englanti.