Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 14.9.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu kuudes jaosto) yhdistetyissä asioissa T-425/04 RENV ja T-444/04 RENV, Ranska ja Orange v. komissio, 2.7.2015 antamasta tuomiosta
(Asia C-486/15 P)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: oikeudellisen yksikön jäsenet C. Giolito, B. Stromsky, D. Grespan ja T. Maxian Rusche)
Muut osapuolet: Ranskan tasavalta, Orange (aiemmin France Télécom) ja Saksan liittotasavalta
Vaatimukset
unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu kuudes jaosto) yhdistetyissä asioissa T-425/04, Ranskan tasavalta v. komissio, ja T-444/04, France Télécom v. komissio, 2.7.2015 antama tuomio on kumottava siltä osin kuin siinä on
kumottu valtiontuesta, jonka Ranska on myöntänyt France Télécomille, 2.8.2004 tehdyn komission päätöksen 2006/621/EY1 1 artikla
velvoitettu komissio vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä korvaamaan kahdeksan kymmenesosaa Ranskan tasavallalle ja Orangelle asioissa T-425/04 ja T-444/04 aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista
asia on ratkaistava lopullisesti sekä kantajien kanteet on hylättävä ja kantajat on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut kaikista oikeusasteista
toissijaisesti asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen käsiteltäväksi uudelleen, ja on määrättävä, että tässä oikeusasteessa aiheutuvista oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Komissio esittää neljä valitusperustetta valituksensa tueksi.
Ensinnäkin komission mielestä unionin yleisen tuomioistuimen tuomion perustelut ovat puutteelliset ja ristiriitaiset. Unionin yleinen tuomioistuin nimittäin on jättänyt huomiotta valituksesta annetussa tuomiossa2 vahvistetut periaatteet eikä ole vastannut riittävästi komission menettelyssä, jossa asia oli palautettu käsiteltäväksi unionin yleiseen tuomioistuimeen, esittämiin argumentteihin.
Toisessa valitusperusteessaan komissio väittää unionin yleisen tuomioistuimen soveltaneen SEUT 107 artiklan 1 kohtaa virheellisesti usealla eri tavalla. Tällaisten virheellisten soveltamisten seurauksena unionin yleinen tuomioistuin on sulkenut viranomaisten heinä-joulukuussa 2002 antamat ilmoitukset ja 4.12.2002 päivättyyn ilmoitukseen sisältyneen osan ”markkinoiden vakuuttaminen” pois yksityisen sijoittajan kriteerin tarkastelusta. Komissio nimittäin väittää ensinnäkin, että katsoessaan, että asiantuntevan yksityisen sijoittajan kriteeriä on sovellettava tiettyyn ajankohtaan, unionin yleinen tuomioistuin on jättänyt huomiotta unionin tuomioistuimen vahvistaman ratkaisun, jonka mukaan asiaa on tarkasteltava sen ajankohdan asiayhteydessä, jonka aikana tukitoimenpiteet on toteutettu, ja on otettava huomioon kaikki asian kannalta merkitykselliset seikat. Komission mukaan unionin yleinen tuomioistuin näyttää olevan välittämättä siitä, että tukitoimenpide voi koostua useasta toimesta, jotka liittyvät toisiinsa ja jotka on mahdoton erottaa toisistaan. Toiseksi komission mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt useita oikeudellisia virheitä siltä osin kuin kyse on edun käsitteen ja asiantuntevan yksityisen sijoittajan kriteerin soveltamisen välisestä yhteydestä. Komissio väittää erityisesti, että unionin yleinen tuomioistuin on rajannut asiantuntevan yksityisen sijoittajan kriteerin koskemaan rajallista osaa ajanjaksosta, jonka aikana edun vaikutukset ilmenivät. Kolmanneksi komissio väittää unionin yleisen tuomioistuimen jättäneen tarkastelunsa alasta pois kyseiseen asiayhteyteen liittyneitä seikkoja. Neljänneksi unionin yleinen tuomioistuin on virheellisesti rajannut useiden etujen yhteisen tarkastelun koskemaan samanlaisia etuja. Viidenneksi unionin yleinen tuomioistuin ei sovella kriteeriä, jonka unionin tuomioistuin on asettanut sen selvittämiseksi, liittyvätkö valtion toimenpiteet erottamattomasti toisiinsa ja onko ne tutkittava yhdessä. Kuudenneksi komissio riitauttaa sen, että unionin yleinen tuomioistuin on myöntänyt asiassa ilmenneen tapahtumia, jotka ”katkaisivat” valtion toimenpiteiden sarjan syys-joulukuussa 2002. Komission mielestä tällaiset ”katkot” eivät voi olla perusteena sille, että kyseistä ajankohtaa edeltäneet ja sitä seuranneet toimenpiteet tutkitaan toisistaan erillään. Lopuksi komissio riitauttaa perustelut, jotka unionin yleinen tuomioistuin on esittänyt maineelle aiheutuvasta riskistä.
Kolmannessa valitusperusteessa komissio väittää unionin yleisen tuomioistuimen ylittäneen rajat, joita sen on noudatettava hallintotoimia koskevassa laillisuusvalvonnassaan.
Viimeisessä valitusperusteessaan komissio katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut virheellisesti komission päätöstä ja jopa vääristänyt sitä.
____________1 EUVL 2006, L 257, s. 11.
2 Tuomio Bouygues ym. ja komissio ym. (C-399/10 P ja C-401/10 P, EU:C:2013:175).