Valitus, jonka Sveitsin valaliitto on tehnyt 23.11.2010 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-319/05, Sveitsin valaliitto v. Euroopan komissio (muut osapuolet: Saksan liittotasavalta ja Landkreis Waldshut), 9.9.2010 antamasta tuomiosta

(Asia C-547/10 P)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Sveitsin valaliitto (edustaja: Rechtsanwalt S. Hirsbrunner)

Muut osapuolet: Euroopan komissio, Saksan liittotasavalta, Landkreis Waldshut

Vaatimukset

yleisen tuomioistuimen asiassa T-319/05 9.9.2010 antama tuomio on kumottava Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan mukaisesti

jos unionin tuomioistuin katsoo, että asia on ratkaisukelpoinen, sen on kumottava Euroopan komission 5.12.2003 tekemä päätös 2004/12/EY ja velvoitettava unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 122 artiklan 1 kohdan mukaisesti Euroopan komissio korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien ensimmäisessä oikeusasteessa käydystä oikeudenkäynnistä aiheutuneet kulut

jos unionin tuomioistuin katsoo, että asia ei ole ratkaisukelpoinen, sen on palautettava asia yleisen tuomioistuimen oikeudellisen harkintansa mukaisesti ratkaistavaksi ja todettava, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valitus koskee yleisen tuomioistuimen asiassa T-319/05 9.9.2010 antamaa tuomiota (jäljempänä valituksenalainen tuomio). Valituksenalaisessa tuomiossa hylättiin kanne, jonka valittaja oli nostanut komission 5.12.2003 tekemästä päätöksestä 2004/12/EY (jäljempänä riidanalainen päätös), joka koski mittariohjattuja laskeutumisia ja lentoonlähtöjä Zürichin lentoasemalla koskevista menettelyistä annetun Saksan liittotasavallan ilmaliikennettä koskevan asetuksen 15.1.2003 annettua 213. täytäntöönpanoasetusta (jäljempänä 213. täytäntöönpanoasetus), sellaisena kuin se on muutettuna 213 täytäntöönpanoasetuksen muuttamisesta 1.4.2003 annetulla ensimmäisellä asetuksella (jäljempänä: kysymyksessä olevat saksalaiset toimenpiteet).

Valittaja esittää seuraavat valitusperusteet:

1. Yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen tulkitessaan ja soveltaessaan asetuksen N:o 2408/92 9 artiklan 1 kohtaa, kun se on katsonut sen soveltamisalan koskevan vain liikenneoikeuksien käyttämisen kieltoa. Yleinen tuomioistuin ei ole ottanut huomioon, että tällaiseen asetuksen N:o 2408/92 9 artiklan 1 kohdan tulkintaan, joka tosin olisi mahdollinen EU-kontekstissa, ei voida vedota valittajaa vastaan sopimuksen 1 artiklan 2 kohdan mukaan.

2. Yleinen tuomioistuin on tulkinnut ja soveltanut virheellisesti SEUT 296 artiklan (aiempi EY 253 artikla) mukaista perusteluvelvollisuutta, koska se ei ole ottanut huomioon sitä, että komissio on ilman perusteluja sulkenut pois asetuksen N:o 2408/92 9 artiklan 1 kohdan sovellettavuuden. Yleinen tuomioistuin on lisäksi lähtenyt virheellisesti siitä, että sen, että komissio on oikeudenkäynnissä korvannut riidanalaisessa päätöksessä esitetyt perustelut täysin uudella "selityksellä", ei katsota merkitsevän uusien perusteiden esittämistä.

3. Yleinen tuomioistuin on tulkinnut ja soveltanut virheellisesti asetuksen N:o 2408/92 8 artiklan 3 kohtaa, koska se ei ole ottanut huomioon lentoaseman pitäjien ja niiden ympäristössä asuvien oikeuksia.

4. Yleinen tuomioistuin on tulkinnut ja soveltanut virheellisesti syrjintäkieltoa. Se on jättänyt tarkastelunsa ulkopuolelle huomiotta lentoaseman pitäjien ja sveitsiläisten asukkaiden oikeudet. Se on vastoin kannekirjelmässä esitettyjä vaatimuksia kieltäytynyt tutkimasta toimenpiteiden tarpeellisuutta. Se on soveltanut liian löyhästi vaatimusta oikeutuksesta objektiivisin perustein. Matkailualueen suosimisen intressi ei ole suojaamisen arvoinen, koska taloudelliset intressit eivät voi olla objektiivisia oikeuttamisperusteita.

5. Yleisen tuomioistuimen suorittamaan suhteellisuuden punnintaan liittyy vakavia oikeudellisia virheitä. Yleinen tuomioistuin on ottanut todistusaineiston vääristyneellä tavalla huomioon. Se on selvittänyt asiasisällön epätäydellisesti. Kun se on korvannut komission tosiseikkoja koskevat toteamukset omillaan, se ei ole käyttänyt omaa valvontavaltaansa asianmukaisesti. Se on käyttänyt lähtökohtana sellaisia tosiseikkoja, joista valittajaa ei ole kuultu, mikä loukkaa oikeutta tulla kuulluksi.

6. Tarkastellessaan vähemmän rajoittavia toimenpiteitä yleinen tuomioistuin jätti huomioon ottamatta todistustaakkaa koskevat säännöt ja muita periaatteita.

7. Argumentit, jotka yleinen tuomioistuin on esittänyt melukiintiön käyttöön ottamisen vaihtoehdoista, ovat ilmeisen ristiriitaisia.

____________