Language of document : ECLI:EU:C:2012:747

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

22 päivänä marraskuuta 2012 (*)

Lentoliikenne – Montrealin yleissopimus – 22 artiklan 2 kappale – Rahdinkuljettajan vastuu matkatavaroista – Rajoitukset matkatavaran tuhoutumisen, katoamisen, vahingoittumisen tai viivästymisen tapauksessa – Useiden matkustajien yhteinen matkatavara – Matkatavaran on kirjannut vain yksi heistä

Asiassa C‑410/11,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Audiencia Provincial de Barcelona (Espanja) on esittänyt 15.6.2011 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 1.8.2011, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

Pedro Espada Sánchez,

Alejandra Oviedo Gonzales,

Lucía Espada Oviedo ja

Pedro Espada Oviedo

vastaan

Iberia Líneas Aéreas de España SA,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),

toimien kokoonpanossa: tuomarit R. Silva de Lapuerta, joka hoitaa kolmannen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, K. Lenaerts, E. Juhász, J. Malenovský ja D. Šváby (esittelevä tuomari),

julkisasiamies: J. Mazák,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies M. Ferreira,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 23.5.2012 pidetyssä istunnossa esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–        Pedro Espada Sánchez ym., edustajinaan abogado C. Chulio Purroy ja abogado D. Miró García,

–        Iberia Líneas Aéreas de España SA, edustajinaan abogado J. Fillat Boneta ja abogado M. Fillat Torné,

–        Saksan hallitus, asiamiehinään T. Henze ja J. Kemper,

–        Euroopan komissio, asiamiehinään S. Pardo Quintillán ja K. Simonsson,

päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Ennakkoratkaisupyyntö koskee eräiden kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä Montrealissa 28.5.1999 tehdyn yleissopimuksen, joka allekirjoitettiin Euroopan yhteisön puolesta 9.12.1999 ja hyväksyttiin sen puolesta 5.4.2001 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2001/539/EY (EYVL L 194, s. 38; jäljempänä Montrealin yleissopimus), 22 artiklan 2 kappaleen tulkintaa.

2        Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat yhtäältä Pedro Espada Sánchez, Alejandra Oviedo Gonzáles ja heidän kaksi alaikäistä lastaan Lucía ja Pedro sekä toisaalta lentoyhtiö Iberia Líneas Aéreas de España SA (jäljempänä Iberia) ja joka koskee kirjatun matkatavaran katoamisesta kyseisen yhtiön lennolla aiheutunutta vahinkoa.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Montrealin yleissopimus

3        Montrealin yleissopimuksen johdanto-osan kolmannessa kappaleessa kyseisen yleissopimuksen sopimusvaltiot ilmoittavat olevansa ”tietoisia siitä, että kuluttajien etujen suojelun varmistaminen on tärkeää kansainvälisissä ilmakuljetuksissa ja että täyden korvauksen periaatteeseen perustuvat oikeudenmukaiset korvaukset ovat tarpeen”.

4        Mainitun johdanto-osan viidennessä kappaleessa todetaan seuraavaa:

”– – valtioiden yhteistoiminta tiettyjen kansainvälisiä ilmakuljetuksia koskevien määräysten yhtenäistämiseksi ja kodifioimiseksi uuden yleissopimuksen muodossa on tarkoituksenmukaisin keino saavuttaa oikeudenmukainen etujen tasapaino – –.”

5        Montrealin yleissopimuksen 3 artiklan, jonka otsikko on ”Matkustajat ja matkatavarat”, 3 kappaleessa määrätään seuraavaa:

”Rahdinkuljettajan on annettava matkustajalle matkatavaratodistus kustakin kirjatusta matkatavarakollista.”

6        Kyseisen yleissopimuksen 17 artiklan, jonka otsikko on ”Matkustajan kuolema tai loukkaantuminen – matkatavaravahinko”, 2 ja 4 kappaleessa määrätään seuraavaa:

”2.      Rahdinkuljettaja on vastuussa kirjatun matkatavaran tuhoutumisesta, katoamisesta tai vahingoittumisesta aiheutuneesta vahingosta ainoastaan sillä edellytyksellä, että tuhoutumisen, katoamisen tai vahingoittumisen aiheuttanut tapahtuma sattui ilma-aluksessa tai sellaisena aikana, jolloin kirjattu matkatavara oli rahdinkuljettajan huostassa. Rahdinkuljettaja ei kuitenkaan ole vastuussa, jos ja siinä määrin kuin vahinko aiheutui matkatavaran omasta viasta, laadusta tai puutteellisuudesta. Käsimatkatavaran osalta, henkilökohtaiset tavarat mukaan luettuina, rahdinkuljettaja on vastuussa, jos vahinko aiheutui rahdinkuljettajan taikka sen palveluksessa olevan henkilön tai asiamiehen huolimattomuudesta.

– –

4.      Jollei toisin määrätä, tässä yleissopimuksessa käsitteellä ’matkatavara’ tarkoitetaan sekä kirjattua matkatavaraa että käsimatkatavaraa.”

7        Mainitun yleissopimuksen 22 artiklan, jossa asetetaan ”vastuun ylärajat viivästyksen, matkatavaran ja tavaran osalta”, pääasian tosiseikkoihin sovellettavan version 2 kappaleessa määrätään seuraavaa:

”Matkatavaran kuljetuksessa rahdinkuljettajan korvausvastuu matkatavaran tuhoutumisen, katoamisen, vahingoittumisen tai viivästyksen osalta on rajoitettu 1 000:een erityisnosto-oikeuteen matkustajaa kohden, paitsi jos matkustaja on kirjatun matkatavaran rahdinkuljettajalle jättäessään erityisesti ilmoittanut sen etuuden määrän, joka liittyy matkatavaran määräpaikkaan toimittamiseen, ja suorittanut mahdollisesti vaaditun lisämaksun. Tässä tapauksessa rahdinkuljettaja on velvollinen suorittamaan korvauksena enintään ilmoitetun määrän, jollei se näytä, että ilmoitettu määrä on suurempi kuin matkustajan ilmoittaman määräpaikkaan toimittamiseen liittyvän etuuden todellinen arvo.”

 Unionin säännöstö

8        Montrealin yleissopimus tuli Euroopan unionin osalta voimaan 28.6.2004.

9        Päätöksen 2001/539 johdanto-osan ensimmäisessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Euroopan yhteisön lentoliikenteen harjoittajien on toimittava yhtenäisten ja selkeiden korvausvastuuta koskevien sääntöjen mukaisesti ja kyseisten sääntöjen olisi oltava samat kuin kolmansien maiden lentoliikenteen harjoittajiin sovellettavat säännöt.”

10      Matkustajien ja heidän matkatavaroidensa ilmakuljetusta koskevasta lentoliikenteen harjoittajien korvausvastuusta 9.10.1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2027/97 (EYVL L 285, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 13.5.2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 889/2002 (EYVL L 140, s. 2; jäljempänä asetus N:o 2027/97), 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tällä asetuksella pannaan täytäntöön Montrealin yleissopimukseen sisältyvät matkustajien ja heidän matkatavaroidensa ilmakuljetuksia koskevat määräykset ja vahvistetaan tiettyjä täydentäviä säännöksiä. – –”

11      Asetuksen N:o 2027/97 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Matkustajia ja heidän matkatavaroitaan koskevaan yhteisön lentoliikenteen harjoittajan korvausvastuuseen sovelletaan kaikkia tällaista korvausvastuuta koskevia Montrealin yleissopimuksen määräyksiä.”

12      Asetuksen N:o 889/2002 johdanto-osan 12 perustelukappaleessa mainitaan, että ”matkatavaroiden katoamiseen, vahingoittumiseen tai tuhoutumiseen ja myöhästymisestä johtuviin vahinkoihin liittyvillä yhtenäisillä korvausvastuun rajoilla, joita sovelletaan kaikkiin yhteisön lentoliikenteen harjoittajien toteuttamiin matkoihin, varmistetaan yksinkertaiset ja selkeät säännöt sekä matkustajille että lentoyhtiöille, ja niiden avulla matkustajat voivat todeta, milloin tarvitaan lisävakuutuksia”.

 Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys

13      Espada Sánchez, Oviedo Gonzáles ja heidän kaksi alaikäistä lastaan nousivat 1.8.2008 Iberia-yhtiön lennolle Barcelonasta (Espanja) Pariisiin (Ranska). Nelihenkisen perheen matkatavarat olivat kahdessa matkalaukussa. Matkalaukut katosivat lennon aikana, eikä niitä enää löydetty.

14      Tämän seurauksena kyseiset neljä matkustajaa vaativat Iberialta Montrealin yleissopimuksen 22 artiklan 2 kappaleen perusteella määrältään 4 400 euron vahingonkorvausta, joka vastaa 4 000:ta erityisnosto-oikeutta eli 1 000:ta erityisnosto-oikeutta jokaista matkustajaa kohti.

15      Juzgado Mercantil n° 2 de Barcelona hyväksyi 18.3.2010 antamallaan tuomiolla osittain heidän vaatimuksensa ja velvoitti Iberian maksamaan 600 euron määrän laillisine korkoineen.

16      Audiencia Provincial de Barcelona, jonka käsiteltäväksi asia saatettiin valituksella, on epävarma Montrealin yleissopimuksen 22 artiklan 2 kappaleen tulkinnasta. Se on esittänyt tästä, ettei ole suljettu pois, että kyseisessä määräyksessä, luettuna yhdessä kyseisen yleissopimuksen 3 artiklan 3 kappaleen kanssa, edellytetään, että vain viimeksi mainitussa määräyksessä tarkoitetun matkatavaratodistuksen saaneella matkustajalla on oikeus korvaukseen matkatavaran katoamistapauksessa.

17      Tässä tilanteessa Audiencia Provincial de Barcelona on päättänyt lykätä ratkaisun antamista asiassa ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Onko [Montrealin yleissopimuksen] 22 artiklan 2 kappaleessa vahvistettua matkustajakohtaista 1 000 erityisnosto-oikeuden rajaa, joka koskee rahdinkuljettajan korvausvastuuta matkatavaran tuhoutumisen, katoamisen tai vahingoittumisen osalta, luettuna yhdessä saman yleissopimuksen 3 artiklan 3 kappaleen kanssa, tulkittava kutakin matkustajaa koskevaksi ylärajaksi siinä tapauksessa, että useammat matkustajat matkustavat yhdessä ja kirjaavat yhteiset matkatavarat yhdessä, riippumatta siitä, että kirjattujen matkatavarakollien lukumäärä on pienempi kuin todellisten matkustajien?

2)      Vai onko edellä mainittua tähän määräykseen sisältyvää korvauksen rajaa sitä vastoin tulkittava siten, että kutakin kirjattua matkatavarakollia kohti voi olla vain yksi matkustaja, jolla on oikeus vaatia korvausta, ja näin ollen vahvistettua ylärajaa sovelletaan vain yhteen matkustajaan, vaikka on osoitettu, että kadonnut ja yhdellä matkatavaratodistuksella yksilöity matkalaukku kuuluu useammalle kuin yhdelle matkustajalle?”

 Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

18      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksillään, jotka on syytä tutkia yhdessä, olennaisilta osin sitä, onko Montrealin yleissopimuksen 22 artiklan 2 kappaletta, luettuna yhdessä sen 3 artiklan 3 kappaleen kanssa, tulkittava siten, että oikeutta korvaukseen ja rahdinkuljettajan vastuun rajoitusta sovelletaan matkatavaroiden katoamistapauksessa myös matkustajaan, joka vaatii korvausta toisen matkustajan nimissä kirjatun matkatavaran katoamisen perusteella.

19      Aluksi on muistutettava, että asetuksen N:o 2027/97 3 artiklan 1 kohdassa säädetään, että matkustajia ja heidän matkatavaroitaan koskevaan yhteisön lentoliikenteen harjoittajan korvausvastuuseen sovelletaan kaikkia tällaista korvausvastuuta koskevia Montrealin yleissopimuksen määräyksiä.

20      Koska kyseisen yleissopimuksen määräykset ovat yleissopimuksen voimaantulopäivästä lähtien olleet erottamaton osa unionin oikeusjärjestystä, unionin tuomioistuimella on toimivalta antaa ennakkoratkaisu sen tulkinnasta unionia sitovien yleisen kansainvälisen oikeuden tulkintasääntöjen mukaisesti (ks. vastaavasti asia C‑386/08, Brita, tuomio 25.2.2010, Kok., s. I‑1289, 39–42 kohta ja asia C‑63/09, Walz, tuomio 6.5.2010, Kok., s. I‑4239, 20 ja 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

21      Unionin tuomioistuin on aikaisemmin todennut viimeksi mainitusta, että vaikka valtiosopimusoikeutta koskeva 23.5.1969 allekirjoitettu Wienin yleissopimus ei sidokaan unionia tai kaikkia jäsenvaltioita, se ilmentää kansainvälisen tapaoikeuden sääntöjä, jotka sellaisenaan sitovat unionin toimielimiä ja ovat osa unionin oikeusjärjestystä (em. asia Brita, tuomion 42 kohta).

22      Niinpä kyseisen yleissopimuksen 31 artiklassa täsmennetään, että valtiosopimusta on tulkittava vilpittömässä mielessä ja antamalla valtiosopimuksessa käytetyille sanonnoille niille kuuluvassa yhteydessä niiden tavallinen merkitys sekä valtiosopimuksen tarkoituksen ja päämäärän valossa (asia C‑70/09, Hengartner ja Gasser, tuomio 15.7.2010, Kok., s. I‑7233, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja em. asia Walz, tuomion 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

23      Montrealin yleissopimuksen 17 artiklan 2 kappaleesta seuraa olennaisilta osin, että rahdinkuljettaja on vastuussa muun muassa matkatavaroiden katoamistapauksessa syntyneestä vahingosta. Saman yleissopimuksen 22 artiklan 2 kappaleessa määrätään muun muassa, että ”matkatavaran kuljetuksessa rahdinkuljettajan korvausvastuu matkatavaran – – katoamisen – – osalta on rajoitettu 1 000:een erityisnosto-oikeuteen matkustajaa kohden”.

24      Edellisessä kohdassa mainituista määräyksistä seuraa yhtäältä, että lentoliikenteen harjoittajan vastuun synnyttää kuljetettujen matkatavaroiden katoamistapauksessa kärsitty vahinko, ja toisaalta, että matkustajalla on kyseisten määräysten mukaisissa rajoissa oikeus korvaukseen kärsityistä vahingoista.

25      Lisäksi Montrealin yleissopimuksen 17 artiklan 2 kappaleesta ilmenee, että lentoliikenteen harjoittaja on vastuussa kaikkien matkustajille kuuluvien matkatavaroiden, sekä kirjattujen että kirjaamattomien, katoamiseen liittyvistä vahingoista. Tämän toteamuksen vahvistaa myös ilmaisun ”matkatavarat”, joka määritellään Montrealin yleissopimuksen 17 artiklan 4 kappaleessa siten, että sillä tarkoitetaan ”sekä kirjattua matkatavaraa että käsimatkatavaraa”, jollei toisin määrätä, käyttäminen saman yleissopimuksen 22 artiklan 2 kappaleessa ilman täydentävää täsmennystä.

26      Montrealin yleissopimuksen 3 artiklan 3 kappale, jonka mukaan ”rahdinkuljettajan on annettava matkustajalle matkatavaratodistus kustakin kirjatusta matkatavarakollista”, ei saata kyseenalaiseksi tätä tulkintaa. Toisin kuin Iberia ja Euroopan komissio väittävät, kyseisellä määräyksellä vain asetetaan rahdinkuljettajalle velvollisuus yksilöidä kirjatut matkatavarat eikä siitä voida päätellä – kuten Saksan hallitus aivan oikein esittää –, että kyseisen yleissopimuksen 22 artiklan 2 kappaleessa tarkoitettu oikeus korvaukseen matkatavaroiden katoamistapauksessa ja siihen liittyvä rajoitus koskisivat vain yhden tai useamman matkatavaran kirjanneita matkustajia.

27      Niinpä asian kannalta merkityksellisiä Montrealin yleissopimuksen määräyksiä on yhdessä luettuna tulkittava siten, että lentoliikenteen harjoittajaa on pidettävä velvollisena suorittamaan korvaus matkustajalle samalla lennolla olleen toisen matkustajan kirjaaman matkatavaran katoamistapauksessa, jos kadonneessa matkalaukussa oli ensimmäiselle matkustajalle kuuluvia esineitä, joiden katoaminen muodostaa hänen kärsimänsä vahingon. Tästä seuraa, että paitsi henkilökohtaisesti oman matkatavaransa kirjanneelle matkustajalle myös matkustajalle, jolle kuuluvat esineet olivat toisen samalla lennolla olleen matkustajan kirjaamassa matkalaukussa, tunnustetaan Montrealin yleissopimuksessa tällaisten tavaroiden katoamistapauksessa henkilökohtainen oikeus korvaukseen kyseisen yleissopimuksen 17 artiklan 2 kappaleen ensimmäisen virkkeen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti ja sen 22 artiklan 2 kappaleen mukaisissa rajoissa.

28      Tätä päätelmää tukevat lisäksi Montrealin yleissopimuksen tekemisen yhteydessä johtoajatuksena olleet päämäärät.

29      Tästä on muistutettava, että mainitun yleissopimuksen johdanto-osan kolmannessa kohdassa tunnustetaan, että ”kuluttajien etujen suojelun varmistaminen on tärkeää kansainvälisissä ilmakuljetuksissa ja että täyden korvauksen periaatteeseen perustuvat oikeudenmukaiset korvaukset ovat tarpeen”. Nämä kaksi tavoitetta vaarantuisivat kuitenkin väistämättä, jos matkustaja, jolle kuuluvia esineitä oli toisen samalla lennolla olleen matkustajan kirjaamassa matkalaukussa, ei voisi saada henkilökohtaisesti mitään korvausta vahingosta, jonka hän kärsi kyseisten esineiden katoamisen seurauksena.

30      Lisäksi mainitun yleissopimuksen sopimusvaltiot ovat päättäneet kyseiset tavoitteet huomioon ottaen sopia ankaraa korvausvastuuta koskevasta järjestelmästä, joka edellyttää kuitenkin sitä, että ”oikeudenmukainen etujen tasapaino” säilytetään etenkin lentoliikenteen harjoittajien eduissa ja matkustajien eduissa (ks. em. asia Walz, tuomion 31 ja 33 kohta). Tällaisen tasapainon säilyttämiseksi Montrealin yleissopimuksessa määrätään, että tietyissä tilanteissa – sen 22 artiklan 2 kappaleen mukaan muun muassa matkatavaroiden tuhoutuessa, kadotessa, vahingoittuessa tai viivästyessä – lentoliikenteen harjoittajille kuuluvaa korvausvastuuta rajoitetaan, ja siitä seuraavaa korvauksen rajoitusta on sovellettava ”matkustajaa kohden” (ks. em. asia Walz, tuomion 34 kohta).

31      Näin ei kuitenkaan olisi, jos toisen matkustajan matkalaukussa, jonka tämä on kirjannut, olevat esineet olisi jätettävä mainittuun yleissopimukseen perustuvan korvausoikeuden ulkopuolelle sillä perusteella, ettei ensimmäinen matkustaja ollut kirjannut mainittua matkatavaraa.

32      Lisäksi ei voida pätevästi väittää, että Montrealin yleissopimuksen 22 artiklan 2 kappaleen mukaisen korvausoikeuden tunnustaminen matkustajalle, jolle kuuluvat esineet olivat toisen matkustajan kirjaamassa matkalaukussa, horjuttaisi oikeudenmukaista etujen tasapainoa sillä perusteella, että siitä seuraisi lentoliikenteen harjoittajille hyvin raskas sekä vaikeasti yksilöitävä ja laskettavissa oleva korvaustaakka, jolla saatettaisiin vaarantaa tai jopa lamauttaa niiden taloudellinen toiminta ja joka olisi näin ollen kyseisen yleissopimuksen vastainen.

33      Tästä on ensinnäkin mainittava, että korvausoikeuden tunnustaminen ei ole mitenkään esteenä lentoliikenteen harjoittajien mahdollisuudelle yksilöidä ja laskea selkeästi niille mahdollisesti koituva matkustajakohtainen korvaustaakka.

34      Tällaisen mahdollisen vastuun ei voida katsoa vaarantavan tai lamauttavan mainittujen rahdinkuljettajien taloudellista toimintaa. On korostettava, että edellä 29 kohdassa mainitut vastuunrajoitukset hyödyttävät lentoliikenteen harjoittajia ja että matkatavaroiden osalta rajoitus on Montrealin yleissopimuksen 22 artiklan 2 kappaleen mukaan korvauksen yläraja, jota kaikki matkustajat eivät voi saada automaattisesti kiinteämääräisenä matkatavaroidensa katoamistapauksessa. Lisäksi rahdinkuljettaja ei ole kyseisen yleissopimuksen 17 artiklan 2 kappaleen mukaan vastuussa, jos ja siinä määrin kuin vahinko aiheutui matkatavaran omasta viasta.

35      On vielä huomautettava, että Montrealin yleissopimuksen 22 artiklan 2 kappaleen mukaisen korvauksen saamiseksi kyseessä olevien matkustajien on kansallisten tuomioistuinten valvonnassa osoitettava oikeudellisesti riittävällä tavalla kadonneen matkalaukun sisältö sekä se, että toisen matkustajan nimissä kirjattu matkatavara todella sisälsi toiselle samalla lennolla olleelle matkustajalle kuuluvat esineet. Kansallinen tuomioistuin voi tässä yhteydessä ottaa huomioon sen, että matkustajat ovat saman perheen jäseniä, että he ovat ostaneet lippunsa yhdessä tai että he ovat suorittaneet lähtöselvityksen samanaikaisesti.

36      Esitettyihin kysymyksiin on edellä mainitun perusteella vastattava, että Montrealin yleissopimuksen 22 artiklan 2 kappaletta, luettuna yhdessä sen 3 artiklan 3 kappaleen kanssa, on tulkittava siten, että oikeutta korvaukseen ja rahdinkuljettajan vastuun rajoitusta sovelletaan matkatavaroiden katoamistapauksessa myös matkustajaan, joka vaatii korvausta toisen matkustajan nimissä kirjatun matkatavaran katoamisen perusteella, jos kadonnut matkatavara todella sisälsi ensimmäiselle matkustajalle kuuluvat esineet.

 Oikeudenkäyntikulut

37      Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Eräiden kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä Montrealissa 28.5.1999 tehdyn yleissopimuksen, joka allekirjoitettiin Euroopan yhteisön puolesta 9.12.1999 ja hyväksyttiin sen puolesta 5.4.2001 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2001/539/EY, 22 artiklan 2 kappaletta, luettuna yhdessä mainitun yleissopimuksen 3 artiklan 3 kappaleen kanssa, on tulkittava siten, että oikeutta korvaukseen ja rahdinkuljettajan vastuun rajoitusta sovelletaan matkatavaroiden katoamistapauksessa myös matkustajaan, joka vaatii korvausta toisen matkustajan nimissä kirjatun matkatavaran katoamisen perusteella, jos kadonnut matkatavara todella sisälsi ensimmäiselle matkustajalle kuuluvat esineet.

Allekirjoitukset


* Oikeudenkäyntikieli: espanja.