Valitus, jonka Euroopan unioni, jota edustaa Euroopan unionin tuomioistuin, on tehnyt 25.7.2017 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu kolmas jaosto) asiassa T-673/15, Guardian Europe v. Euroopan unioni, 7.6.2017 antamasta tuomiosta

(Asia C-447/17 P)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan unioni, jota edustaa Euroopan unionin tuomioistuin (asiamiehet: J. Inghelram ja K. Sawyer)

Muut osapuolet: Guardian Europe Sàrl; Euroopan unioni, jota edustaa Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

kumoaa valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 1 kohdan

hylkää perusteettomana Guardian Europen ensimmäisessä oikeusasteessa esittämän vaatimuksen, jossa se vaatii 936 000 euroa pankkitakauskuluista korvauksena siitä vahingosta, jonka se väitteensä mukaan kärsi sen johdosta, että asiassa T-82/08 rikottiin oikeudenkäynnin kohtuulliseen kestoon liittyviä vaatimuksia, tai toissijaisesti alentaa mainitun korvauksen 299 251,64 euron suuruiseksi hyvityskorkoineen, jotka lasketaan ottamalla huomioon se seikka, että kyseinen summa koostuu eri aikoina erääntyneistä eri summista

velvoittaa Guardian Europen korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vetoaa valituksensa tueksi neljään valitusperusteeseen.

Ensimmäisen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen tulkitessaan jatkuvan vahingon vanhentumiseen sovellettavia oikeussääntöjä siltä osin kuin se katsoi, että oikeus vaatia korvausta aineellisesta vahingosta, joka muodostui yli viisi vuotta ennen vahingonkorvauskanteen nostamista aiheutuneiden pankkitakauskulujen maksamisesta, ei ollut vanhentunut.

Toisen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen tulkitessaan syy-yhteyden käsitettä siltä osin kuin se katsoi, että oikeudenkäynnin kohtuulliseen kestoon liittyvien vaatimusten rikkominen oli väitetyn aineellisen vahingon, joka johtui pankkitakauskulujen maksamisesta, ratkaiseva syy, vaikka vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan näiden kulujen maksamisen ratkaiseva syy on yrityksen itsensä tekemä päätös olla maksamatta sakkoa odotettaessa unionin tuomioistuimissa käytävän menettelyn päättymistä.

Kolmannen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen määrittäessään sen ajanjakson, jonka aikana väitetty aineellinen vahinko aiheutui, ja laiminlöi perusteluvelvollisuutensa, kun se perusteluja esittämättä katsoi, että se ajanjakso, jonka aikana väitetty pankkitakauskulujen maksamisesta muodostuva aineellinen vahinko aiheutui, saattoi olla eri ajanjakso kuin se, jonka aikana unionin yleisen tuomioistuimen mukaan lainvastainen menettely, joka väitteen mukaan aiheutti kyseisen vahingon, tapahtui.

Neljännen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen määrätessään liikaa hyvityskorkoa, kun se määräsi valittajan maksamaan korvaukselle hyvityskorkoa siitä päivästä lukien, jona valittajalla ei vielä ollut vahingonkorvausvelvollisuutta.

____________