Asia C‑414/11

Daiichi Sankyo Co. Ltd

ja

Sanofi-Aventis Deutschland GmbH

vastaan

DEMO Anonymos Viomichaniki kai Emporiki Etairia Farmakon

(Polymeles Protodikeio Athinonin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Yhteinen kauppapolitiikka – SEUT 207 artikla – Teollis- ja tekijänoikeuksien kaupalliset näkökohdat – Teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehty sopimus (TRIPS-sopimus) – 27 artikla – Patentin kohde – 70 artikla – Olemassa olevan aineiston suoja

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 18.7.2013

1.        Ennakkoratkaisukysymykset – Tutkittavaksi ottamisen edellytykset – Esitetyillä kysymyksillä on yhteys pääasian tosiseikkoihin tai kohteeseen – Ennakkoratkaisupyynnössä annetaan unionin tuomioistuimelle riittävästi tietoja asiaan liittyvistä tosiseikoista ja lainsäädännöstä

(SEUT 267 artikla)

2.        Yhteinen kauppapolitiikka – Soveltamisala – Teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehty sopimus (TRIPS-sopimus) – Teollis- ja tekijänoikeuksien kaupallisten näkökohtien kuuluminen yhteisen kauppapolitiikan soveltamisalaan

(EY 113 ja EY 133 artikla; SEUT 3 artiklan 1 kohdan e alakohta ja SEUT 207 artiklan 1 kohta; TRIPS-sopimuksen 27 artikla)

3.        Kansainväliset sopimukset – Teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehty sopimus (TRIPS-sopimus) – Teollis- ja tekijänoikeuksien kaupalliset näkökohdat – Farmaseuttisia tuotteita koskevat keksinnöt ovat TRIPS-sopimuksen mukaan patenttikelpoisia

(TRIPS-sopimuksen 27 artikla)

4.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Yhtenäinen lainsäädäntö – Teollisoikeudet ja kaupalliset oikeudet – Patenttioikeus – Lääkkeiden lisäsuojatodistus – Soveltamisala – Sekä valmistusmenetelmää että farmaseuttista tuotetta koskeva patenttihakemus – Yksinomaan valmistusmenetelmälle myönnetty patentti – Patenttisuoja ei voi TRIPS-sopimuksen 27 ja 70 artiklan määräysten soveltamisen vuoksi käsittää myös farmaseuttista tuotetta

(TRIPS-sopimuksen 27 artikla, 65 artiklan 1 kohta ja 70 artiklan 2 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1768/92 4 ja 5 artikla)

1.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 35–39 kohta)

2.        Teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen (TRIPS-sopimus), joka on Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamisesta tehdyn sopimuksen, joka on hyväksytty Uruguayn kierroksen monenvälisissä kauppaneuvotteluissa laadittujen sopimusten tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta yhteisön toimivaltaan kuuluvissa asioissa tehdyllä päätöksellä 94/800, liitteessä 1 C, 27 artikla kuuluu yhteisen kauppapolitiikan alaan.

SEUT 207 artiklan 1 kohta eroaa niin selvästi määräyksistä, jotka sillä olennaisilta osin korvattiin, että nykyisin voimassa olevaan perussopimukseen perustuvaa toimivallan jakoa unionin ja jäsenvaltioiden välillä voidaan tarkastella ainoastaan nykyisin voimassa olevan perussopimuksen perusteella.

Tässä yhteydessä on todettava yhtäältä, että SEUT 207 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että yhteinen kauppapolitiikka kuuluu unionin yksinomaiseen toimivaltaan ja käsittää muun muassa teollis- ja tekijänoikeuksien kaupalliset näkökohdat. Pelkästään se, että unionin toimella, kuten sen tekemällä sopimuksella, voi olla tiettyjä vaikutuksia kansainväliseen vaihdantaan, ei riitä sen toteamiseksi, että kyseinen toimi on luokiteltava yhteisen kauppapolitiikan alaan kuuluvien toimien luokkaan, vaan se sen sijaan kuuluu yhteisen kauppapolitiikan alaan siinä tapauksessa, että se koskee erityisesti kansainvälistä vaihdantaa, koska sillä pyritään olennaisesti vaihdannan edistämiseen, helpottamiseen tai sääntelyyn ja sillä on suoria ja välittömiä vaikutuksia vaihdantaan. Tästä seuraa, että unionin hyväksymistä teollis- ja tekijänoikeuden alan oikeussäännöistä vain ne, joilla on erityinen yhteys kansainväliseen vaihdantaan, voivat kuulua SEUT 207 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun käsitteen ˮteollis- ja tekijänoikeuksien kaupalliset näkökohdatˮ piiriin ja näin ollen yhteisen kauppapolitiikan alaan.

Toisaalta näkemys, jonka mukaan TRIPS-sopimuksen 27 artiklan määräykset patentin kohteesta kuuluvat yhteisen kauppapolitiikan eikä sisämarkkinoiden alaan, ilmentää asianmukaisesti sitä, että kyseiset määräykset liittyvät kansainvälisen vaihdannan vapauttamiseen eikä unionin jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen yhdenmukaistamiseen.

(ks. 46, 48, 49, 51, 52, 60 ja 61 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

3.        Teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen (TRIPS-sopimus) 27 artiklaa on tulkittava siten, että lääkkeen vaikuttavan aineen kaltainen farmaseuttista tuotetta koskeva keksintö voi, ellei kyseisen artiklan 2 tai 3 kohdan nojalla ole muuta säädetty, olla patentin kohteena mainitun artiklan 1 kohdan mukaisin edellytyksin.

Tällainen tulkinta ilmenee jo mainitun sopimuksen sanamuodosta. TRIPS-sopimuksen sopijapuolet pitävät nimittäin farmakologiaa mainitussa 27 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna tekniikan alana. Tämä ilmenee lisäksi mainitun sopimuksen 70 artiklan 8 kohdasta, joka on siirtymäsäännös, jonka mukaan TRIPS-sopimuksen 27 artikla sisältää velvollisuuden mahdollistaa farmaseuttisia tuotteita koskevien keksintöjen patentoiminen. TRIPS-sopimuksen 27 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisia poikkeuksia ei voida tulkinta siten, että ne antaisivat mahdollisuuden säätää farmaseuttisia tuotteita koskevien keksintöjen yleisestä patenttikelpoisuuden ulkopuolelle jättämisestä.

(ks. 64 ja 66–68 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

4.        Patentin, joka on saatu sellaisen hakemuksen perusteella, jossa on vaadittu keksinnölle patenttisuojaa sekä farmaseuttisen tuotteen valmistusmenetelmän että kyseisen farmaseuttisen tuotteen itsensä osalta, mutta joka on myönnetty yksinomaan valmistusmenetelmän osalta, ei ole syytä teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen (TRIPS-sopimus) 27 ja 70 artiklan määräysten vuoksi katsoa koskevan kyseisen sopimuksen voimaantulosta lähtien mainittua farmaseuttista tuotetta keksintönä.

Ei nimittäin voida katsoa, että TRIPS-sopimuksen 70 artiklassa tarkoitetulla olemassa olevia suojan kohteita koskevalla suojalla voitaisiin antaa patentille sellaisia vaikutuksia, joita sillä ei ole ja joita sillä ei ole koskaan ollut. Niinpä se, että patentin katsottaisiin suojanneen farmaseuttista tuotetta koskevaa keksintöä silloin, kun TRIPS-sopimusta alettiin soveltaa, siitä huolimatta, ettei keksintö tarkalleen ottaen saanut suojaa kyseiseen patenttiin siihen asti sovellettujen oikeussääntöjen perusteella, olisi mahdollista vain, jos kyseistä sopimusta tulkittaisiin siten, että siinä velvoitetaan Maailman kauppajärjestön (WTO) jäsenet muuttamaan keksinnöt, joille on vaadittu suojaa, suojatuiksi keksinnöiksi mainitun sopimuksen voimaantulon yhteydessä ja nimenomaan tämän voimaantulon takia. TRIPS-sopimuksesta ei voida kuitenkaan johtaa tällaista velvollisuutta, ja se ylittäisi käsitteen ˮolemassa oleva aineistoˮ tavanomaisen merkityksen, sellaisena kuin se käy ilmi TRIPS-sopimuksen 65 artiklan 1 kohdan ja 70 artiklan 2 kohdan lukemisesta yhdessä. Vaikka on totta, että TRIPS-sopimuksen 27 artiklassa velvoitetaan WTO:n jäsenet säätämään mahdollisuudesta saada patentti farmaseuttisia tuotteita koskeville keksinnöille, tätä velvollisuutta ei voida kuitenkaan ymmärtää siten, että WTO:n jäsenten, jotka olivat mainitun sopimuksen voimaantuloajankohtaa edeltävänä aikana jättäneet suojan ulkopuolelle farmaseuttisia tuotteita koskevat keksinnöt, joita vaadittiin tällaisten tuotteiden valmistusmenetelmille myönnettyjen patenttien yhteydessä, olisi kyseisestä ajankohdasta lähtien katsottava tällaisten patenttien kattavan mainitut farmaseuttisia tuotteita koskevat keksinnöt.

(ks. 79 ja 81–83 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)