JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
PEDRO CRUZ VILLALÓN
9 päivänä tammikuuta 2014 (1)
Asia C‑435/12
ACI Adam BV,
Alpha International BV,
AVC Nederland BV,
BAS Computers & Componenten BV,
Despec BV,
Dexxon Data Media and Storage BV,
Fuji Magnetics Nederland,
Imation Europe BV,
Maxell Benelux BV,
Philips Consumer Electronics BV,
Sony Benelux BV ja
Verbatim GmbH
vastaan
Stichting de Thuiskopie ja
Stichting Onderhandelingen Thuiskopie vergoeding
(Ennakkoratkaisupyyntö – Hoge Raad der Nederlanden (Alankomaat))
Immateriaalioikeus – Tekijänoikeudet ja lähioikeudet – Direktiivi 2001/29/EY – Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistaminen tietoyhteiskunnassa – Kappaleen valmistamista koskeva yksinoikeus – 5 artiklan 2 kohdan b alakohta – 5 artiklan 5 kohta – Poikkeukset ja rajoitukset – Yksityistä kopiointia koskeva poikkeus – Soveltamisala – Laittomasta lähteestä valmistetut kappaleet – Yksityistä kopiointia koskeva maksu – Direktiivi 2004/48/EY – Teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistaminen – 14 artikla – Oikeudenkäyntikulut – Soveltamisala
1. Nyt esillä olevassa asiassa unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi on saatettu uudenlaisia ennakkoratkaisukysymyksiä, jotka koskevat pääasiallisesti tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY(2) ja erityisesti sen 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan, jossa jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus säätää poikkeuksesta tekijän- ja lähioikeuden haltijoiden(3) kappaleen valmistamista koskevaan yksinoikeuteen yksityiskopioinnin perusteella, tulkintaa.
2. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämä ensisijainen ennakkoratkaisukysymys koskee täsmällisesti sanottuna sitä, voidaanko yksityistä kopiointia koskevaa poikkeusta soveltaa ainoastaan kappaleisiin, jotka on valmistettu laillisista lähteistä, ja tämän lisäksi sitä, voidaanko yksityistä kopiointia koskeva maksu laskea ja periä ainoastaan ottamalla huomioon laillisista lähteistä valmistetut kappaleet.(4)
3. Kyse on siis useiden kansallisten tuomioistuimien esittämästä direktiivin 2001/29 tulkintaa koskevasta kysymyksestä,(5) joka on ratkaistu eräissä jäsenvaltioissa joko kansallisella lainsäädännöllä(6) tai kansallisissa tuomioistuimissa(7) mutta johon unionin tuomioistuin ei ole vielä antanut vastausta,(8) josta keskustellaan edelleen oikeuskirjallisuudessa(9) ja jolla on näin ollen tiettyä merkitystä.
4. Tuo merkitys on sitäkin huomattavampi sen johdosta, että eräät pääasian osapuolet ovat esittäneet – aivan kuten osassa oikeuskirjallisuuttakin – yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen keinona hyvittää oikeudenhaltijoille aiheutuneet vahingot suojattujen teosten ja aineiston luvattomasta levittämisestä internetissä ainakin sellaisten teknisten toimenpiteiden puuttuessa, joilla voidaan tehokkaasti torjua ”piratismia”.
I Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Kansainvälinen oikeus
5. Kolmella kansainvälisellä yleissopimuksella on merkitystä pääasian ratkaisun kannalta. Ensimmäinen ja myös ensisijainen on kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamisesta 9.9.1886 tehty Bernin yleissopimus, sellaisena kuin se on tarkistettuna viimeksi 24.7.1971 tehdyllä Pariisin sopimuskirjalla ja sellaisena kuin se on muutettuna 28.7.1979 (jäljempänä Bernin yleissopimus). (10)(11)
6. Kaksi muuta kansainvälistä yleissopimusta ovat yhtäältä Marrakechissa allekirjoitetun maailman kauppajärjestön (WTO) perustamissopimuksen, joka on hyväksytty Uruguayn kierroksen monenvälisissä kauppaneuvotteluissa laadittujen sopimusten (1986–1994) tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta yhteisön toimivaltaan kuuluvissa asioissa 22.12.1994 tehdyllä neuvoston päätöksellä 94/800/EY, liitteessä 1C oleva teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehty sopimus,(12) ja toisaalta Genevessä 20.12.1996 tehty Maailman henkisen omaisuuden järjestön tekijänoikeussopimus, joka on hyväksytty WIPOn tekijänoikeussopimuksen sekä WIPOn esitys- ja äänitesopimuksen hyväksymisestä Euroopan yhteisön puolesta 16.3.2000 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2000/278/EY(13) ja jonka määräyksissä viitataan Bernin yleissopimukseen.(14)
B Unionin oikeus
7. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät ennakkoratkaisukysymykset koskevat yhtäältä direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja sen 5 artiklan 5 kohdan(15) ja toisaalta teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/48/EY(16) ja erityisesti sen 14 artiklan tulkintaa. Merkityksellisten säännösten tekstiä lainataan tarpeen mukaan asian käsittelyn eri vaiheissa.
C Alankomaiden oikeus
8. Tekijänoikeuslain 1 §:n mukaan kirjallisen, tieteellisen tai taiteellisen teoksen tekijällä tai hänen oikeudenomistajillaan on yksinoikeus muun muassa valmistaa kyseisestä teoksesta kappaleita, jollei laissa säädetyistä rajoituksista muuta johdu. Tekijänoikeuslaissa on tässä tapauksessa säännöksiä, joilla otetaan käyttöön yksityistä kopiointia koskeva poikkeus ja sen vastikkeena sopiva korvaus eli yksityistä kopiointia koskeva maksu.
9. Tekijänoikeuslain 16 c §:n 1 momentissa, jolla on pantu täytäntöön direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohta, säädetään seuraavaa:
”Kirjallisen, tieteellisen tai taiteellisen teoksen tekijänoikeuden loukkaamisena ei pidetä kappaleen valmistamista teoksesta tai sen osasta teoksen soittamista, esittämistä tai toistamista varten tarkoitetulle välineelle, jos kappale valmistetaan ilman välitöntä tai välillistä kaupallista tarkoitusta yksinomaan kappaleen valmistaneen luonnollisen henkilön opintoihin tai hänen omaan käyttöönsä.”
10. Tekijänoikeuslain 16 c §:n 2 momentissa säädetään seuraavaa:
”Edellä [16 c §:n] 1 momentissa tarkoitetusta kappaleen valmistamisesta on maksettava sopiva korvaus tekijälle tai niille, joille tekijänoikeudet ovat siirtyneet. Korvauksen on velvollinen maksamaan 1 momentissa tarkoitettujen välineiden valmistaja tai niiden maahantuoja.”
11. Alankomaiden siviiliprosessilain 1019 h §:ssä, jolla direktiivin 2004/48 14 artikla pannaan täytäntöön, säädetään lisäksi seuraavaa:
”Tarvittaessa asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan 1 luvun 2 osaston 12 jakson 2 kohdasta ja 843 a §:n 1 momentista poiketen korvaamaan kohtuulliset ja oikeasuhteiset oikeudenkäyntikulut ja muut oikeudenkäynnin voittaneelle osapuolelle aiheutuneet kulut, jollei se ole kohtuutonta.”
II Pääasian taustalla olevat tosiseikat
12. Pääasiassa vastaajina ovat Stichting de Thuiskopie, joka on säätiö, jonka tehtävänä on periä tekijänoikeuslain 16 c §:n 2 momentissa säädetty yksityistä kopiointia koskeva maksu ja jakaa sen tuotto, ja Stichting Onderhandelingen Thuiskopie vergoeding,(17) joka on säätiö, jonka tehtävänä on vahvistaa yksityistä kopiointia koskevan maksun suuruus.
13. Pääasian kantajayhtiöt ovat tekijänoikeuslain 16 c §:n 1 momentissa tarkoitettujen teosten valmistamiseen tarkoitettujen välineiden maahantuojia ja/tai valmistajia, joiden on tällä perusteella maksettava yksityistä kopiointia koskeva maksu.
14. Koska mainitut pääasian kantajat katsoivat, että yksityiskopiointia koskevan maksun tarkoituksena on yksinomaan korvata oikeudenhaltijoille tekijänoikeuslain 16 c §:n 1 momentin soveltamisalaan kuuluvasta kappaleen valmistamisesta aiheutunut vahinko, ne nostivat Stichting de Thuiskopieta ja SONTia vastaan Rechtbank te ’s-Gravenhagessa kanteen ja väittivät, että yksityiskopiointia koskevan maksun suuruutta ei saa laskea ottamalla huomioon vahinko, joka aiheutuu laittomasta lähteestä tekijänoikeuden vastaisesti valmistettujen teosten kopioista.
15. Rechtbank te ’s-Gravenhage hylkäsi pääasian kantajien vaatimuksen 25.6.2008 antamallaan tuomiolla.(18)
16. Myös Gerechtshof te ’s-Gravenhage, joka käsitteli asiaa muutoksenhakutuomioistuimena, hylkäsi kyseisen vaatimuksen 15.11.2010 antamallaan tuomiolla(19) ja totesi, että tekijänoikeuslain 16 c §:ssä tarkoitetulla sopivalla korvauksella on tarkoitus hyvittää vahinko, joka oikeudenomistajille aiheutuu mainitun säännöksen soveltamisalaan kuuluvasta kappaleen valmistamisesta.
17. On huomautettava, että ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee Gerechtshof te ’s-Gravenhagen todenneen, että direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa ja tekijänoikeuslain 16 c §:ssä ei tehdä eroa valmistettujen kappaleiden lähteen mukaan. Tekijänoikeuslain valmisteluasiakirjoista ilmenee kuitenkin, että sen 16 c §:ää on tulkittava siten, että siinä sallitaan kappaleen valmistaminen laittomasta lähteestä niin kauan, kun ei ole olemassa teknisiä toimenpiteitä, joilla lainvastainen yksityiskopiointi voidaan estää. On näet katsottu, että järjestelmällä, jossa ei kielletä kappaleen valmistamista laittomista lähteistä ja jossa samalla määrätään yksityistä kopiointia koskevan maksun perimisestä näistä kappaleista, varmistetaan paremmin oikeudenomistajien etujen suojelu ilman, että kyseisille eduille koituisi kohtuutonta haittaa direktiivin 2001/29 5 artiklan 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla.
18. Pääasian kantajat ovat tehneet kyseisestä Gerechtshof te ’s-Gravenhagen tuomiosta kassaatiovalituksen Hoge Raad der Nederlandeniin. Myös Stichting de Thuiskopie on tehnyt Hoge Raad der Nederlandeniin liitännäisvalituksen.
III Ennakkoratkaisukysymykset ja asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa
19. Näissä olosuhteissa Hoge Raad der Nederlanden päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat kolme ennakkoratkaisukysymystä.
”1) Onko [direktiivin 2001/29] 5 artiklan 2 kohdan alkua ja b alakohtaa – mahdollisesti yhdessä 5 artiklan 5 kohdan kanssa – tulkittava siten, että siinä mainittua rajoitusta tekijänoikeuteen sovelletaan sellaisiin kopioihin, jotka täyttävät kyseisessä säännöksessä mainitut edellytykset, siitä riippumatta, onko asianomainen luonnollinen henkilö saanut määräämisvallan teoksen kappaleeseen, josta mainitut kopiot on valmistettu, laillisesti – eli oikeudenhaltijan tekijänoikeutta loukkaamatta –, vai sovelletaanko kyseistä poikkeusta ainoastaan sellaisiin kopioihin, jotka on valmistettu kappaleista, jotka ovat päätyneet kyseessä olevan luonnollisen henkilön määräämisvaltaan ilman tekijänoikeuden loukkaamista?
2) a) Jos ensimmäiseen kysymykseen annettavalla vastauksella vahvistetaan kysymyksen loppuosassa esitetty tulkinta, voiko [direktiivin 2001/29] 5 artiklan 5 kohdassa vahvistetun kolmivaiheisen testin soveltaminen johtaa siihen, että 5 artiklan 2 kohtaan perustuvan poikkeuksen soveltamisalaa laajennetaan, vai voiko testin soveltamisesta olla ainoastaan se seuraus, että kyseisen poikkeuksen ulottuvuutta rajoitetaan?
2) b) Jos ensimmäiseen kysymykseen annettavalla vastauksella vahvistetaan kysymyksen loppuosassa esitetty tulkinta, onko kansallisen oikeuden säännös, joka johtaa siihen, että sopiva korvaus sellaisista kopioista, jotka luonnollinen henkilö valmistaa yksityiseen käyttöön ja joiden käyttötarkoitus ei ole välittömästi tai välillisesti kaupallinen, on maksettava siitä riippumatta, onko kyseessä olevien kopioiden valmistaminen sallittua [direktiivin 2001/29] 5 artiklan 2 kohdan perusteella – eikä kyseisellä säännöksellä rajoiteta oikeudenhaltijan oikeutta kieltää kappaleen valmistaminen eikä hänen oikeuttaan saada vahingonkorvausta – ristiriidassa [mainitun direktiivin] 5 artiklan tai jonkin muun unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen kanssa?
Kun otetaan huomioon [direktiivin 2001/29] 5 artiklan 5 kohdassa vahvistettu kolmivaiheinen testi, onko tähän kysymykseen vastaamisen kannalta merkitystä sillä, ettei sellaisia teknisiä laitteita, joilla luvaton yksityinen kopiointi voidaan estää, ole (vielä) käytettävissä?
3) Voidaanko [direktiiviä 2004/48] soveltaa käsiteltävänä olevan kaltaiseen oikeusriitaan, jossa – sen jälkeen kun jäsenvaltio on [direktiivin 2001/29] 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan perusteella asettanut sellaisten välineiden valmistajille ja maahantuojille, jotka soveltuvat kappaleiden valmistamiseen teoksista tai on tarkoitettu siihen, velvollisuuden maksaa kyseisessä säännöksessä tarkoitettu sopiva hyvitys ja määrännyt, että sopiva hyvitys on maksettava kyseisen jäsenvaltion nimeämälle järjestölle, jonka tehtäväksi sopivan hyvityksen kantaminen ja jakaminen on annettu – maksuvelvollinen vaatii, että tuomioistuin esittää tiettyjen sellaisten riidanalaisten seikkojen perusteella, joilla on merkitystä sopivan hyvityksen vahvistamisen kannalta, toteamuksia mainitun järjestön, joka puolustautuu niitä vastaan, vahingoksi?”
20. Pääasian kantajat, Stichting de Thuiskopie, Alankomaiden, Italian, Liettuan ja Itävallan hallitukset sekä komissio ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia.
21. Pääasian kantajat, Stichting de Thuiskopie, Alankomaiden ja Espanjan hallitukset sekä komissio ovat esittäneet myös suullisia huomautuksia 9.10.2013 järjestetyssä julkisessa istunnossa.
IV Alustavat huomautukset
22. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ensimmäinen ja toinen kysymys, jotka liittyvät läheisesti toisiinsa,(20) sisältävät todellisuudessa useita kysymyksiä, jotka edellyttävät joitakin alustavia huomautuksia ja jotka on muotoiltava ja ryhmiteltävä uudelleen.
23. Hoge Raad der Nederlanden esittää ensimmäisellä kysymyksellään unionin tuomioistuimelle direktiivin 2001/29 tulkintaa koskevan kysymyksen. Se pohtii lähinnä sitä, sovelletaanko direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädettyä yksityistä kopiointia koskevaa poikkeusta kaikkeen kappaleen valmistamiseen sen lähteen laillisuudesta riippumatta (ensimmäinen vaihtoehto) vai voidaanko sitä soveltaa sitä vastoin ainoastaan kappaleen valmistamiseen lähteistä, jotka ovat itsessään laillisia (toinen vaihtoehto). Se pohtii myös direktiivin 2001/29 5 artiklan 5 kohdan vaikutusta sen 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan tulkintaan.
24. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää tämän jälkeen toisessa ennakkoratkaisukysymyksessään kaksi toissijaista kysymystä siltä varalta, että unionin tuomioistuin tulkitsisi direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohtaa siten, että sitä sovelletaan ainoastaan laillisista lähteistä valmistettuihin kappaleisiin (toinen vaihtoehto).
25. Se pohtii ensinnäkin (toisen kysymyksen a kohta), voidaanko direktiivin 2001/29 5 artiklan 5 kohdalla, jossa määritellään ”kolmivaiheinen testi”, laajentaa kyseisen direktiivin 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetyn yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen soveltamisalaa, vai voidaanko sillä sitä vastoin vain rajoittaa sitä.
26. Se tiedustelee unionin tuomioistuimelta tämän jälkeen (toisen kysymyksen b kohta) sellaisen kansallisen säännöksen, jossa säädetään sopivasta korvauksesta sellaisista kappaleista, jotka luonnollinen henkilö valmistaa yksityiseen käyttöön ja joiden käyttötarkoitus ei ole välittömästi tai välillisesti kaupallinen, yhteensoveltuvuutta unionin oikeuden, direktiivin 2001/29 itsensä tai muiden oikeussääntöjen kanssa siitä riippumatta, onko kopioiden valmistaminen laillista.
27. Jäljempänä esittämistäni syistä ensimmäistä kysymystä ja toisen kysymyksen a kohtaa voidaan kuitenkin ainoastaan tarkastella yhdessä, koska direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja 5 kohdan säännökset liittyvät sinänsä muodollisesti ja erottamattomasti toisiinsa ja niitä voidaan ainoastaan lukea ja tulkita yhdessä ja dynaamisesti.
28. Aloitan siis tutkimalla kysymystä siitä, voidaanko direktiivin 2001/29 5 artiklaa kokonaisuudessaan tulkita siten, että yksityistä kopiointia koskeva maksu voidaan periä kappaleista, jotka on valmistettu laittomista lähteistä eli lähteistä, joita ei ole valmistettu, levitetty tai välitetty yleisölle kappaleen valmistamista koskevan yksinoikeuden haltijan suostumuksella (ensimmäinen kysymys ja toisen kysymyksen a kohta).
29. Koska vastauksen tähän kysymykseen on mielestäni oltava kieltävä, tarkastelen tämän jälkeen hyvin nopeasti kysymystä siitä, voidaanko direktiivin 2001/29 5 artiklaa tulkita siten, että jäsenvaltio voi kuitenkin(21) päättää periä yksityistä kopiointia koskevan maksun kopioista, jotka on valmistettu laittomista lähteistä. Vastaus tähän toiseen kysymykseen voidaan näet päätellä helposti ensimmäiseen kysymykseen annettuun vastaukseen liittyvistä seikoista.
30. Vastaan lopuksi hyvin lyhyesti ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämään kolmanteen kysymykseen, joka koskee direktiivin 2004/48 14 artiklan tulkintaa.
V Kysymys siitä, voidaanko yksityistä kopiointia koskeva maksu periä kappaleista, jotka on valmistettu laittomista lähteistä (ensimmäinen kysymys ja toisen kysymyksen a kohta)
A Yhteenveto huomautuksista
31. Pääasian kantajat, Espanjan, Italian ja Liettuan hallitukset sekä komissio ovat samaa mieltä siitä, että kun otetaan huomioon direktiivin sanamuoto, henki ja tarkoitus, kyseisen direktiivin 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädettyä yksityistä kopiointia koskevaa poikkeusta ei voida soveltaa laittomista lähteistä valmistettuihin kappaleisiin.
32. Yhtäältä mainitussa 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa ei niiden mukaan säädetä tällaisesta mahdollisuudesta, ja koska se on poikkeus direktiivin 2001/29 2 artiklassa taatusta kappaleen valmistamista koskevasta yksinoikeudesta, sitä on tulkittava suppeasti yhdessä kyseisen direktiivin 2001/29 5 artiklan 5 kohdan kanssa.
33. Toisaalta tuo suppea tulkinta vastaa direktiivin 2001/29 tarkoitusta, koska vastakkainen ratkaisu voi horjuttaa oikeudenmukaista tasapainoa, joka on säilytettävä kyseessä olevien eri oikeuksien ja etujen välillä. Kyseisessä säännöksessä säädetyn sopivan korvauksen tehtävänä on hyvittää ainoastaan oikeudenhaltijoille yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen ”käyttöönottamisesta” aiheutunut vahinko eikä jälkimmäisille aiheutuvaa vahinkoa laittomista lähteistä valmistetuista kappaleista eikä varsinkaan vahinkoa, joka aiheutuu niiden teosten laittomien kappaleiden levittämisestä aikaisemmassa vaiheessa.
34. Vaikka komissio myöntää lisäksi, että tuo suppea tulkinta saattaa paradoksaalisesti osoittautua tietyissä olosuhteissa oikeudenhaltijoiden kannalta epäedulliseksi, se katsoo kuitenkin, ettei sitä voida tämän johdosta kyseenalaistaa.
35. Pääasian vastaajat sekä Alankomaiden ja Itävallan hallitukset ovat sitä vastoin sitä mieltä, että jäsenvaltioilla olevaa mahdollisuutta soveltaa yksityistä kopiointia koskevaa poikkeusta laittomista lähteistä valmistettuihin kappaleisiin ei ole suljettu pois direktiivin 2001/29 tekstin eikä sen rakenteen perusteella, vaan se kuuluu sitä vastoin direktiivin tarkoitukseen ja sen avulla voidaan säilyttää oikeudenmukainen tasapaino yhtäältä oikeudenhaltijoiden oikeuksien ja etujen ja toisaalta suojattujen teosten ja aineiston käyttäjien välillä.
36. Ne väittävät tästä, ettei ole olemassa mitään teknistä keinoa estää laittomista lähteistä valmistettujen yksityisten kopioiden valmistaminen ja että yksityistä kopiointia koskevan maksun periminen tällaisista kappaleista edistää omalta osaltaan direktiivin 2001/29 5 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua kopioitujen teosten tavanomaista hyödyntämistä ja on siis paras keino taata kolmivaiheista testiä sivuuttamatta oikeudenhaltijoiden oikeutettujen etujen suojelu.
B Asian arviointi
37. Kun otetaan huomioon se, että pääasian kantajien, jäsenvaltioiden ja komission omaksumat näkemykset siitä pääasiallisesta ongelmasta, jonka kaksi ensimmäistä ennakkoratkaisukysymystä tuovat esiin, ovat hyvin erilaiset, on aluksi palautettava mieliin se, mistä direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistettu poikkeus ja siihen liittyvä sopiva hyvitys muodostuu. Kyseisen säännöksen tulkinta liittyy kuitenkin erottamattomasti mainitun direktiivin 5 artiklan 5 kohdan tulkintaan.
1. Yksityistä kopiointia koskeva poikkeus direktiivin 2001/29 mukaan
38. Direktiivin 2001/29 2 artiklan mukaan jäsenvaltioilla on velvollisuus säätää kyseisessä artiklassa nimettyjen tekijänoikeuden ja lähioikeuksien haltijoille yksinoikeus sallia tai kieltää suoraan tai välillisesti, tilapäisesti tai pysyvästi, millä keinolla ja missä muodossa tahansa kokonaan tai osittain tapahtuva kappaleen valmistaminen suojatun aineiston eli asiasta riippuen oikeudenhaltijoiden teosten, äänitteiden, elokuvien tai lähetysten osalta.
39. Tuon saman direktiivin 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat kuitenkin säätää poikkeuksesta 2 artiklassa tarkoitettuun kappaleen valmistamista koskevaan yksinoikeuteen.
40. Kun jäsenvaltiot ovat panneet yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen täytäntöön, kyseisen poikkeuksen nojalla luonnolliset henkilöt, joilla on hallussaan tekijänoikeudella ja lähioikeuksilla suojattuja teoksia tai aineistoa, voivat(22) tehdä kyseisestä teoksesta tai aineistosta kopion yksityiseen käyttöön ja muuhun kuin välittömästi tai välillisesti kaupalliseen tarkoitukseen.(23) Tyypillisesti musiikkia sisältävän CD-levyn hankkija voi yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen perusteella tehdä kyseisestä levystä kopion, jota hän voi esimerkiksi kuunnella digitaalisella mp3-soittimella.
41. Yksityistä kopiointia koskeva poikkeus vaikuttaa vastaavasti kappaleen valmistamista koskevaan oikeuksienhaltijoiden monopoliin ja aiheuttaa näille vahinkoa, josta vastikkeeksi myönnetään sopiva hyvitys. Tuota hyvitystä on pidettävä pikemminkin oikeudenhaltijoille maksettavana kohtuullisena korvauksena siitä vahingosta, joka aiheutuu kappaleiden valmistamisesta niiden suojatuista teoksista ja aineistosta,(24) kuin palkkiona.
42. Yksityistä kopiointia koskevalla poikkeuksella jäsenvaltioille asetetaan lopuksi ”poikkeuksena, josta maksetaan korvaus,” paitsi velvollisuus ottaa käyttöön oikeudenhaltijoille maksettava sopiva hyvitys myös velvollisuus periä se tosiasiallisesti(25) ja varmastikin huolehtia sen jakamisesta oikeudenhaltijoiden välillä.
43. Tuon sopivan hyvityksen rahoittajana on oltava se luonnollinen henkilö, joka aiheuttaa vahinkoa kappaleen valmistamista koskevan yksinoikeuden haltijalle valmistamalla suojatusta teoksesta tai aineistosta kappaleen yksityiseen käyttöön ja muuhun kuin kaupalliseen tarkoitukseen pyytämättä siihen etukäteen lupaa.(26) Käytännön syistä jäsenvaltiot voivat kuitenkin kantaa yksityistä kopiointia koskevan maksun henkilöiltä, jotka – kuten pääasian kantajat – antavat maksuvelvollisten luonnollisten henkilöiden käyttöön välineet, joita nämä käyttävät kappaleidensa valmistamiseen. Oikeudenmukainen tasapaino, joka on löydettävä oikeudenhaltijoiden ja suojattujen teosten ja aineiston käyttäjien välillä, edellyttää kuitenkin yhtäältä, että kyseisestä maksusta aiheutuvat todelliset kustannukset voidaan vyöryttää mainittujen käyttäjien maksettavaksi,(27) ja toisaalta, että se peritään ainoastaan välineistä, jotka on annettu käyttäjien käyttöön yksityiskäyttöä varten.(28)
44. Tällaisessa järjestelmässä sopiva hyvitys perustuu loppujen lopuksi olettamaan siitä, että kappaleen valmistukseen tarkoitettujen välineiden käyttäjät käyttävät näitä välineitä tehdäkseen yksityisiä kopioita suojatuista teoksista tai aineistosta.
2. Direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohtaa ja 5 kohtaa koskevat alustavat toteamukset
45. Ennen konkreettisen vastauksen antamista tässä asiassa esitettyihin kysymyksiin on tutkittava direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja 5 artiklan 5 kohdan välistä suhdetta, koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii nimenomaan sitä, onko noita säännöksiä tulkittava yhdessä vai ei.
46. Mainitun direktiivin 5 artiklan 5 kohdan(29) mukaan direktiivin 5 artiklan 1–4 kohdassa tarkoitettujen poikkeusten, mukaan lukien sen 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu yksityistä kopiointia koskeva poikkeus, käyttöönotto edellyttää kolmen edellytyksen täyttymistä eli sitä, että poikkeusta sovelletaan vain tietyissä erityistapauksissa, että se ei ole ristiriidassa teoksen tavanomaisen hyödyntämisen kanssa ja että se ei kohtuuttomasti haittaa oikeudenhaltijan oikeutettuja etuja.(30)
47. Nämä kolme edellytystä, joita ei ole muuten määritelty direktiivissä 2001/29, vastaavat – kuten direktiivin 2001/29 johdanto-osan 44 perustelukappaleesta ilmenee – jäsenvaltioiden ja unionin kansainvälisiä velvoitteita ja tarkemmin sanottuna Bernin yleissopimuksen 9 artiklan 2 kappaleessa vahvistettujen tekijänoikeutta koskevien rajoitusten edellytyksiä, jotka tunnetaan paremmin nimellä ”kolmivaiheinen testi”,(31) jota ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin käyttää ennakkoratkaisupyynnössään, ja jotka on toistettu TRIPS-sopimuksen 13 artiklassa ja tekijänoikeussopimuksen 10 artiklassa.
48. Toisin kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin näyttää ehdottavan ensimmäisessä ennakkoratkaisukysymyksessään, direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja kyseisen direktiivin 5 artiklan 5 kohdan säännösten tulkitsemiselle yhdessä ei voi olla vaihtoehtoa. Sen, miten kansalliset lainsäätäjät panevat täytäntöön yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen, on joka tapauksessa oltava yhteensoveltuva mainitun 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan vaatimusten kanssa mutta sen on myös samanaikaisesti vastattava direktiivin 2001/29 5 artiklan 5 kohdassa vahvistettuja vaatimuksia kansainvälisiä velvoitteita noudattaen.(32) Sama koskee sitä, miten kansalliset tuomioistuimet soveltavat yksityistä kopiointia koskevaa poikkeusta. Toisin kuin Alankomaiden hallitus väittää, direktiivin 2001/29 5 artiklan 5 kohdan säännöksiä ei ole osoitettu ainoastaan kansalliselle lainsäätäjälle.
49. Toisen kysymyksen a kohdan yhteydessä direktiivin 2001/29 5 artiklan 5 kohdan säännöksiä ei voida myöskään tulkita siten, että niillä voitaisiin laajentaa kyseisen direktiivin 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetyn yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen soveltamisalaa siten, että niillä vaikutettaisiin sitä vastoin omalta osaltaan erottamattomasti mahdollisesti mainitun direktiivin soveltamisalan sekä ulottuvuuden rajoittamiseen.
50. Tässä tapauksessa direktiivin 2001/29 5 artiklassa säädettyjä kappaleen valmistamista koskevan oikeuden poikkeuksien ja rajoitusten hyvin yksityiskohtaisia puitteita on pidettävä monista eri näkökulmista tarkastellen juuri kolmivaiheisen testin täytäntöönpanona.(33)
51. Se, että direktiivin 2001/29 5 artiklassa on määritelty täsmällisesti kappaleen valmistamista koskevan oikeuden poikkeukset ja rajoitukset, mukaan lukien yksityistä kopiointia koskeva poikkeus, edellyttää joka tapauksessa, että otetaan kantaa ”kolmivaiheisen testin” ensimmäiseen ehtoon, joka koskee kyseisten poikkeusten ja rajoitusten soveltamisen rajoittamista erityistapauksiin. Tässä yhteydessä voidaan huomauttaa, että se, että direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa yksityistä kopiointia koskeva oikeus rajoitetaan koskemaan vain luonnollisia henkilöitä, jotka toimivat yksityistarkoituksessa eivätkä kaupallisessa tarkoituksessa, vahvistaa tätä vaatimusta.
52. Tältä samalta kannalta katsoen direktiivin 2001/29 johdanto-osan 38 perustelukappaleessa täsmennetään myös, että vaikka jäsenvaltioilla olisi oltava oikeus soveltaa hyvitystä vastaan yksityistä kopiointia koskevaa poikkeusta silloin, kun kyseessä on tietynlainen kappaleen valmistaminen äänite-, kuvatallenne- ja audiovisuaalisesta aineistosta yksityiseen käyttöön, on asiaankuuluvalla tavalla otettava kuitenkin huomioon yksityiskäyttöön tapahtuvan digitaalisen ja analogisen kappaleen valmistamisen väliset erot, ja nämä valmistustavat olisi tietyiltä osin erotettava toisistaan, koska yksityiskäyttöön tapahtuva digitaalinen kappaleen valmistaminen todennäköisesti yleistyy ja sen taloudellinen merkitys kasvaa.
53. Jäsenvaltioiden on siis säädettävä yksityistä kopiointia koskevasta poikkeuksesta, joka on varmastikin yksi niistä ”tapauksista”, joissa direktiivin 2001/29 2 artiklassa säädetystä kappaleen valmistamista koskevasta yksinoikeudesta voidaan poiketa, ja kansallisten tuomioistuinten on sovellettava sitä ottamalla huomioon vaatimukset, jotka perustuvat sen soveltamisalan rajoittamiseen erityistapauksiin.(34)
54. Kun jäsenvaltiot päättävät ottaa käyttöön yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen kansallisessa oikeudessaan, niiden on samoin – kuten unionin tuomioistuimella on jo ollut tilaisuus todeta – säädettävä sopivan hyvityksen maksamisesta oikeudenomistajille. Yksityistä kopiointia koskevaa poikkeusta ei voida ottaa käyttöön säätämättä sopivasta hyvityksestä ja perimättä sitä tosiasiallisesti. Direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vaadittu hyvitys on osa sen ”kolmivaiheisen testin” kolmatta ehtoa, joka koskee direktiivin 2001/29 5 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua tarvetta olla kohtuuttomasti haittaamasta oikeudenhaltijoiden oikeutettuja etuja.(35)
55. On sitä vastoin todettava, että direktiivissä 2001/29 ei ole mitään nimenomaista viittausta direktiivin 2001/29 5 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuun toiseen edellytykseen, jonka mukaan kappaleen valmistamista koskevan yksinoikeuden rajoittaminen ei saa olla ristiriidassa suojatun teoksen tai aineiston tavanomaisen hyödyntämisen kanssa.(36) Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimelle annetaan siis tilaisuus ottaa asiaan kantaa tältä osin(37) hakemalla mahdollisuuksien mukaan vaikutteita kansainvälisestä käytännöstä.(38)
56. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ensimmäiseen kysymykseen on annettava konkreettinen vastaus juuri edellä esitettyjen seikkojen valossa.
3. Yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen soveltamisalan rajoittaminen kappaleisiin, jotka on valmistettu laillisista lähteistä
57. On lähdettävä toteamuksesta, jonka mukaan direktiivin 2001/29 5 artiklassa ei ole nimenomaisia täsmennyksiä siitä, voidaanko yksityistä kopiointia koskevaa poikkeusta soveltaa kaikkiin sekä laillisista että laittomista lähteistä valmistettuihin kappaleisiin, vai voidaanko sitä soveltaa sitä vastoin ainoastaan kappaleisiin, jotka on valmistettu laillisista lähteistä. Kuten unionin tuomioistuin on jo korostanut, mainitun direktiivin 2 artiklassa ja sen muissa säännöksissä ei lisäksi määritellä sen 2 artiklassa olevaa käsitettä ”kappaleen valmistaminen”(39) eikä siinä määritellä myöskään käsitteitä ”osittain tapahtuva kappaleen valmistaminen”,(40) ”korvaus”,(41) ”kohtuullinen korvaus”(42) tai sen 5 artiklassa olevaa käsitettä ”sopiva hyvitys”,(43) sen 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua käsitettä ”välittäminen yleisölle” (44) tai sen 5 artiklan 2 kohdan d alakohdassa olevaa ilmaisua ”omin välinein”.(45)
58. Koska näissä säännöksissä ei ole myöskään mitään nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen niiden merkityksen ja ulottuvuuden määrittämiseksi, unionin oikeuden yhtenäisen soveltamisen periaate ja yhdenvertaisuusperiaate(46) edellyttävät, että tuota käsitettä on tulkittava koko unionissa itsenäisesti ja yhtenäisesti,(47) siten, että huomioon otetaan paitsi niiden säännösten sanamuoto, joissa käsitteitä käytetään, myös se asiayhteys, johon kyseiset säännökset kuuluvat, ja sillä säännöstöllä tavoiteltu päämäärä, jonka osa säännökset ovat,(48) ja vieläpä unionin oikeuden merkitykselliset säännökset kokonaisuudessaan.(49) Myös näiden säännösten syntyhistoria voi kuulua niiden tulkinnan kannalta merkityksellisiin seikkoihin.(50)
59. Lisäksi unionin oikeuden toimia on tulkittava niin pitkälle kuin mahdollista kansainvälisen oikeuden mukaisesti(51) erityisesti silloin, kun niiden tarkoituksena on nimenomaan panna täytäntöön yhteisön tekemä kansainvälinen sopimus.(52)
60. Direktiivin 2001/29 johdanto-osan 15 perustelukappaleessa täsmennetään tästä, että direktiivillä pyritään panemaan täytäntöön kansainväliset velvoitteet, jotka perustuvat siihen, että unioni on hyväksynyt tekijänoikeussopimuksen,(53) muun muassa siltä osin kuin on kyse keinoista torjua piratismia maailmanlaajuisesti digitaalisessa maailmassa. Unionin tuomioistuin on lisäksi katsonut, että direktiivin 2001/29 soveltamisalalla unioni on tullut jäsenvaltioiden sijaan Bernin yleissopimuksen määräysten täytäntöönpanemiseksi.(54)
61. Tässä tapauksessa direktiivissä 2001/29 määritellään kappaleen valmistamista koskevan oikeuden kattamien toimien ala(55) ja siinä on tyhjentävä luettelo poikkeuksista ja rajoituksista kyseiseen oikeuteen.(56) Siinä mainitaan lisäksi, että jäsenvaltioilla olisi oltava oikeus säätää poikkeuksesta tai rajoituksesta kappaleen valmistamista koskevaan oikeuteen silloin, kun kyseessä on tietynlainen kappaleen valmistaminen äänite-, kuvatallenne- ja audiovisuaalisesta aineistosta yksityiseen käyttöön sopivaa hyvitystä vastaan,(57) samalla kun siinä tarkennetaan – kuten edellä olen jo korostanut – että jäsenvaltioiden on otettava huomioon yhtäältä yksityiskäyttöön tapahtuvan digitaalisen ja analogisen kappaleen valmistamisen väliset erot(58) ja toisaalta tekninen ja taloudellinen kehitys, kun tehokkaita teknisiä suojausmenetelmiä on käytettävissä.(59)
62. Direktiivissä täsmennetään lisäksi, että sen 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun sopivan hyvityksen tavoitteena on korvata oikeudenhaltijoille ”riittävällä tavalla” heidän suojattujen teostensa tai muun aineistonsa käyttö yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen nojalla.(60) Lisäksi mainitun hyvityksen muotoa, yksityiskohtaisia järjestelyjä ja mahdollista tasoa määritettäessä on otettava huomioon kunkin tapauksen erityisolosuhteet, joita voidaan arvioida oikeudenhaltijalle mahdollisesti aiheutuvan haitan perusteella.(61)
63. Direktiivin 2001/29 tekstistä voidaan siis päätellä, että tällä sopivalla hyvityksellä katsotaan korvattavan riittävällä tavalla se, että jäsenvaltiot pitävät voimassa yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen, joka aiheuttaa oikeudenhaltijoille koituneen vahingon, tai ottavat tällaisen poikkeuksen käyttöön.(62) Sitä vastoin ei ole olemassa mitään sellaista nimenomaista seikkaa, jonka perusteella voidaan määrittää, voidaanko kyseistä poikkeusta soveltaa ainoastaan laillisista lähteistä valmistettuihin kappaleisiin vai voidaanko sitä soveltaa myös kappaleisiin, jotka on valmistettu laittomista lähteistä.
64. Toisin kuin Alankomaiden hallitus väittää, kyseisen epätarkkuuden ei kuitenkaan voida tulkita olevan unionin lainsäätäjän nimenomaisesti esittämä mielenilmaisu(63) siitä, että sopiva hyvitys on tarkoitus periä laittomista lähteistä valmistetuista kappaleista. Tällaiselle tulkinnalle ei ole mitään perustaa direktiivissä 2001/29, ja se olisi tarkemmin sanottuna ristiriidassa sen 5 artiklan 5 kohdan säännösten ja siinä unionin ja jäsenvaltioiden kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti säädetyn kolmivaiheisen testin vaatimusten kanssa.
65. Osoittaakseen tämän unionin lainsäätäjän nimenomaisen tahdon Alankomaiden hallitus vetoaa direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan d alakohtaan, jossa viitataan kappaleiden lähteiden laillisuuteen, mainitun direktiivin 5 artiklan 3 kohdan e alakohtaan(64) ja 6 artiklan 4 kohdan toiseen alakohtaan, joissa ei viitata siihen, ja myös tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta 14.5.1991 annettuun neuvoston direktiiviin 91/250/ETY.(65)
66. Direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan d alakohdan nojalla jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksesta kappaleen valmistamista koskevaan oikeuteen siltä osin kuin on kyse lainauksista muun muassa arvostelua tai selostusta varten kuitenkin pelkästään sillä edellytyksellä, että muun muassa suojattu teos tai aineisto on jo laillisesti saatettu yleisön saataviin.
67. Direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan e alakohdassa säädetään sitä vastoin poikkeuksesta kappaleen valmistamista koskevaan yksinoikeuteen silloin, kun on kyse teoksen tai aineiston käytöstä yleistä turvallisuutta palveleviin tarkoituksiin tai hallinnollisen, parlamentaarisen tai tuomioistuinkäsittelyn asianmukaisen suorittamisen varmistamiseksi, eikä siinä viitata lähteen laillisuuteen.
68. Direktiivin 2001/29 6 artiklan 4 kohdassa säädetään yleisesti jäsenvaltioilla olevasta mahdollisuudesta toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 5 artiklassa säädettyyn poikkeukseen tai rajoitukseen oikeutetulla on keinot hyödyntää kyseistä poikkeusta tai rajoitusta, jolleivät oikeudenhaltijat ole vapaaehtoisesti toteuttaneet tällaisia toimenpiteitä. Kyseisen 4 kohdan toinen alakohta, joka koskee pelkästään yksityistä kopiointia koskevaa poikkeusta, eroaa kuitenkin ensimmäisestä alakohdasta,(66) koska siinä ei viitata lainkaan suojatun teoksen tai aineiston lailliseen saatavuuteen.
69. Direktiivissä 91/250 vahvistetaan lopuksi periaate, jonka mukaan tietokoneohjelman tekijällä on yksinoikeus sallia tai kieltää kappaleen valmistaminen tietokoneohjelmasta, samalla kun siinä säädetään pelkästään ”oikeutetun hankkijan” hyväksi poikkeuksesta, jonka nojalla on mahdollista tehdä turvakopio.(67)
70. Yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen soveltamisalaa ja ulottuvuutta ei voida kuitenkaan määritellä viittaamalla säännöksiin, joita sovelletaan täysin erilaisissa asiayhteyksissä ja joilla pyritään niille ominaisiin tavoitteisiin.
71. Tästä on huomautettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohtaa on poikkeuksena(68) oikeudenhaltijoilla olevaan kappaleen valmistamista koskevaan yksinoikeuteen, joka on taattu direktiivin 2 artiklassa, tulkittava suppeasti. Yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen soveltamisalaa ei siis voida ulottaa tilanteisiin, joista ei ole nimenomaisesti säädetty direktiivissä 2001/29.(69)
72. Alankomaiden hallituksen puolustama tulkinta on joka tapauksessa ristiriidassa direktiivin 2001/29 5 artiklan 5 kohdan säännösten kanssa, sellaisina kuin niitä tulkitaan Bernin yleissopimuksen, tekijänoikeussopimuksen ja TRIPS-sopimuksen valossa, ja erityisesti sen edellytyksen kanssa, joka koskee tarvetta olla rajoittamatta teoksen tai aineiston tavanomaista hyödyntämistä.
73. Stichting de Thuiskopie sekä Alankomaiden ja Itävallan hallitukset väittävät tässä yhteydessä, että säännöstö, jolla sallitaan yksityistä kopiointia koskevan maksun periminen kappaleista, jotka valmistetaan laittomista lähteistä, on sellaisten luotettavien teknisten toimenpiteiden puuttuessa, joilla voidaan tehokkaasti estää mainittujen laittomien lähteiden julkaiseminen tai niiden levittäminen ja niiden loputon kopioiminen erityisesti digitaalisessa ympäristössä, ainoa keino korjata oikeudenhaltijoille aiheutunut vahinko. Tällaisella säännöstöllä edistetään niiden mukaan paremmin suojattujen teosten ja aineiston tavanomaista hyödyntämistä kuin säännöstöllä, jolla kielletään kaikki kappaleen valmistaminen laittomista lähteistä, ja taataan oikeudenhaltijoiden ja suojattujen teosten ja aineiston käyttäjien välinen oikeuksien tasapaino.
74. Olettaen, että tämänkaltaisella säännöstöllä voitaisiin ehdottomasti vastata legitiimisti ja riittävällä tavalla tekijänoikeuden ja lähioikeuksien loukkaamisiin, jotka perustuvat suojattujen teosten tai aineiston laittomaan levittämiseen internetissä ja niiden kopioimiseen, on kuitenkin selvää, että yksityistä kopiointia koskevaa poikkeusta ei ole otettu käyttöön tällaista päämäärää varten ja on poissuljettua, että näin voisi olla, jos ei haluta kyseenalaistaa niitä perusteita itsessään, joihin poikkeus nojaa, ja näin on siitä riippumatta, onko olemassa sellaisia teknisiä toimenpiteitä, joilla voidaan tehokkaasti ehkäistä laittomien kopioiden valmistamista ja levittämistä suojatuista teoksista tai aineistosta.
75. Tästä on aluksi huomautettava, että Alankomaiden hallituksen väitteiden taustalla on se, että Alankomaiden laissa siedetään internetiin laittomasti saataville asetettujen suojattujen teosten tai aineiston lataamista (downloading tai verkosta lataaminen) siten, että siinä estetään ainoastaan mainittujen teosten tai aineiston verkkoon saattaminen (uploading tai verkkoon lataaminen). Näin tehdessään Alankomaiden kuningaskunta edistää välillisesti mutta välttämättäkin sellaisten tuotteiden, jotka perustuvat suojattujen teosten ja aineiston hyödyntämiseen, jota ei missään tapauksessa voida pitää tavanomaisena, massiivista levittämistä, toisin sanoen sen ilmiön syytä itsessään, jonka vahinkoa aiheuttavat seuraukset oikeudenhaltijoille kyseisen jäsenvaltion on tarkoitus korjata. Laittomasti internetissä levitettyjen (verkkoon ladattujen) suojattujen teosten tai aineiston verkosta lataamisen tiedonsiirron banalisoiminen voi ainoastaan olla ristiriidassa kyseisten teosten tai aineiston tavanomaisen hyödyntämisen kanssa.
76. Lisäksi on epäilyksenalaista, että yksityistä kopiointia koskevan maksun perimisellä voitaisiin nykyisessä muodossaan korvata jollakin tavoin riittävästi tulonmenetykset, joita oikeudenhaltijoille on aiheutunut siksi, että niiden suojattuja teoksia ja aineistoa levitetään massiivisesti internetissä niillä olevia kappaleen valmistamista, yleisölle saattamista(70) tai levittämistä(71) koskevia yksinoikeuksia loukaten.
77. Jollei yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen olemassaolon perustetta ja siihen liittyvän sopivan hyvityksen määrittämistä koskevia tärkeimpiä yksityiskohtaisia sääntöjä – mukaan lukien kaikki tähän liittyvät seuraukset – määritellä perinpohjaisesti uudelleen, yksityistä kopiointia koskevan maksun tuotto ei ole omiaan korvaamaan tulonmenetystä, jonka oikeudenhaltijoiden teosten tavanomainen hyödyntäminen internetissä aiheuttaisi. Muun muassa sen maksun määrää, joka jokaisen välineen käyttäjän on maksettava, olisi todennäköisesti korotettava huomattavasti, vaikka käyttäjä ei valmistaisi milloinkaan kappaleita laittomista lähteistä, sillä muuten oikeuksien tasapaino oikeudenhaltijoiden ja suojattujen teosten ja aineiston käyttäjien välillä pettäisi.
78. Alankomaiden hallituksen esittämä ajatus siitä, että yksityistä kopiointia koskevan maksun perimisellä kappaleista, jotka on valmistettu laittomista lähteistä, kunnioitettaisiin lisäksi paremmin suojattujen teosten ja aineiston käyttäjien oikeutta nauttia yksityisyyden suojaa kuin sellaisten toimenpiteiden käyttöön ottamisella, joilla valvotaan teosten käyttöä mainittujen käyttäjien yksityiselämän piirissä,(72) ja näin taattaisiin parempi tasapaino oikeuksien välillä, ei voi johtaa tämän direktiivin 2001/29 5 artiklasta omaksutun tulkinnan hylkäämiseen. Tässä yhteydessä on yksinkertaisesti huomattava, ettei se, että yksityistä kopiointia koskevaa poikkeusta ei voida soveltaa laittomista lähteistä tapahtuvaan kappaleen valmistamiseen, ja se, että käyttäjillä olevaa oikeutta nauttia yksityisyyden suojaa mahdollisesti loukataan, ole keskenään välttämättömässä yhteydessä.(73)
79. Tämän perusteella ehdotan, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ensimmäiseen kysymykseen ja toisen kysymyksen a kohtaan vastataan toteamalla, että direktiivin 2001/29 5 artiklaa on tulkittava siten, että siinä säädettyä yksityistä kopiointia koskevaa poikkeusta sovelletaan ainoastaan laillisista lähteistä valmistettuihin tekijänoikeudella ja lähioikeuksilla suojattujen teosten tai aineiston kappaleisiin.
VI Kysymys siitä, voiko jäsenvaltio päättää periä yksityistä kopiointia koskevan maksun kappaleista, jotka on valmistettu laittomista lähteistä (toisen kysymyksen b kohta)
80. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisen kysymyksensä b kohdan yhteydessä, onko se, että jäsenvaltio antaa kansallisen säännöksen, jolla velvoitetaan perimään yksityistä kopiointia koskeva sopiva hyvitys siitä riippumatta, onko kappaleiden valmistaminen laillista vai ei, yhteensoveltuva unionin oikeuden kanssa.
81. Edellä esitetyistä toteamuksista ilmenee, ettei tällaista mahdollisuutta voida sallia.
82. Tällaisella mahdollisuudella vaarannettaisiin yhtäältä ja riippumatta jopa siitä, onko direktiivillä 2001/29 yhdenmukaistettu kattavasti yksityistä kopiointia koskeva poikkeus,(74) huomattavasti yksi direktiivin 2001/29 päämääristä, jona on direktiivissä säädettyyn kappaleen valmistamista koskevaan yksinoikeuteen liittyvien rajoitusten ja poikkeusten yhdenmukainen soveltaminen.(75) Unionin tuomioistuin on tästä jo todennut, että jos jäsenvaltioilla olisi vapaus täsmentää sopivan hyvityksen osatekijät siten, että ne eivät olisi johdonmukaisia ja yhdenmukaistettuja, tämä olisi vastoin kyseistä tavoitetta.(76) Tällainen toimenpide merkitsisi – kuten komissio huomauttaa – sui generis -korvauksen käyttöön ottamista laittomista lähteistä valmistettuja kappaleita varten.
83. Tällaisen mahdollisuuden tunnustamisella loukattaisiin toisaalta ja ennen kaikkea kahteen kertaan direktiivin 2001/29 5 artiklan 5 kohdan vaatimuksia. Sillä laajennettaisiin ensinnäkin yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen soveltamisalaa siten, että se kattaisi muutkin kuin direktiivillä määritellyt erityistapaukset, kyseisessä säännöksessä asetetun ensimmäisen edellytyksen vastaisesti. Toiseksi sillä oikeutettaisiin välillisesti huomattava puuttuminen suojattujen teosten ja aineiston tavanomaiseen hyödyntämiseen täysin kyseisessä säännöksessä tarkoitetun toisen edellytyksen vastaisesti ja horjutettaisiin siten sitä oikeudenmukaista tasapainoa, joka tuolla säännöksellä luodaan oikeudenhaltijoille tunnustetun kappaleen valmistamista koskevan yksinoikeuden ja yksityistä kopiointia koskevaan poikkeukseen oikeutettujen välille.
84. Ehdotan siis, että unionin tuomioistuin vastaa toisen kysymyksen b kohtaan toteamalla, että jäsenvaltio voi sen yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen yhteydessä, josta jäsenvaltioilla on oikeus säätää direktiivin 2001/29 5 artiklan nojalla, periä siihen välttämättä liittyvän maksun ainoastaan laillisista lähteistä valmistetuista tekijänoikeudella ja lähioikeuksilla suojattujen teosten tai aineiston kappaleista.
VII Kysymys siitä, sovelletaanko direktiiviä 2004/48 pääasian oikeudenkäyntiin (kolmas kysymys)
85. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmannella kysymyksellään unionin tuomioistuimelta sitä, sovelletaanko direktiiviä 2004/48 ja erityisesti sen 14 artiklaa(77) pääasian oikeudenkäyntiin.
86. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää ennakkoratkaisupyynnössään, että Stichting de Thuiskopie on liitännäisessä kassaatiovalituksessaan vaatinut korvausta kaikista kuluista siviiliprosessilain 1019 h §:n nojalla, joka puolestaan perustuu direktiivin 2004/48 14 artiklan säännöksiin. Vaikka Stichting de Thuiskopien vaatimukset eivät tosin näytä perustuvan kyseisen direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun teollis- ja tekijänoikeuksien loukkaukseen, Stichting de Thuiskopie pyrkii eräällä tavalla puolustamaan mainittuja oikeuksia tukiessaan ajatusta siitä, että direktiivin 2001/29 5 artiklaa sovelletaan laittomista lähteistä valmistettuihin kappaleisiin.
87. Stichting de Thuiskopieta lukuun ottamatta kaikki huomautuksia esittäneet osapuolet ovat sitä mieltä, ettei direktiiviä 2004/48 voida soveltaa pääasian oikeudenkäyntiin.
88. Tässä yhteydessä on huomautettava, että vaikka direktiivin 2004/48 yleisenä tavoitteena on sen kohteen(78) ja sen soveltamisalan(79) perusteella lähentää jäsenvaltioiden lainsäädäntöjä, jotta voidaan varmistaa teollis- ja tekijänoikeuksien suojan korkea, yhdenvertainen ja yhdenmukainen taso,(80) sillä ei ole kuitenkaan tarkoitus säännellä kaikkia teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyviä näkökohtia vaan vain näiden oikeuksien noudattamiseen ja loukkaamiseen liittyviä kysymyksiä velvoittamalla valtiot säätämään tehokkaista oikeussuojakeinoista, joilla suojattujen teollis- tai tekijänoikeuksien loukkaukset voitaisiin välttää, lopettaa tai korjata.(81)
89. Tältä kannalta katsoen direktiivin 2004/48 14 artiklan tarkoituksena on vahvistaa teollis- ja tekijänoikeuksien suojan tasoa ehkäisemällä se, että ne, joiden oikeuksia on loukattu, jättävät ryhtymättä oikeudelliseen menettelyyn oikeuksiensa turvaamiseksi,(82) mikä merkitsee sitä, että teollis- ja tekijänoikeuksien loukkaaja vastaa yleensä kaikista menettelynsä taloudellisista seurauksista.(83)
90. Tässä tapauksessa on niin, että vaikka pääasia koskee tosin hyvin yleisesti oikeudenhaltijoiden etujen puolustamista siltä osin kuin se koskee direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetyn yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen soveltamisalan laajuutta, pääasian taustalla oleva riitautus jää kuitenkin täysin direktiivin 2004/48 soveltamisalan ulkopuolelle. Tämän oikeusriidan taustalla olevaa kannetta eivät näet ole nostaneet oikeudenhaltijat(84) mainittujen oikeuksien puolustamisen varmistamiseksi(85) vaan taloudelliset toimijat, joita on vaadittu suorittamaan maksu, josta jäsenvaltio on säätänyt käyttöön ottamaansa yksityistä kopiointia koskevaan poikkeukseen liittyvänä sopivana hyvityksenä.
91. Ehdotan siis, että unionin tuomioistuin vastaa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämään kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen toteamalla, että direktiivin 2004/48 14 artiklaa on tulkittava siten, että sitä ei sovelleta pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen oikeusriitaan, jossa ei sinällään ole kyse siitä, että oikeudenhaltijat puolustaisivat mainittuja oikeuksia.
VIII Ratkaisuehdotus
92. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Hoge Raad der Nederlandenin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:
1) Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY 5 artiklaa on tulkittava siten, että siinä säädettyä yksityistä kopiointia koskevaa poikkeusta sovelletaan ainoastaan laillisista lähteistä valmistettuihin tekijänoikeudella ja lähioikeuksilla suojattujen teosten tai aineiston kappaleisiin.
2) Direktiivin 2001/29 5 artiklaa on tulkittava siten, että jäsenvaltio voi sen yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen yhteydessä, josta jäsenvaltioilla on oikeus säätää kyseisen säännöksen nojalla, periä siihen välttämättä liittyvän maksun ainoastaan laillisista lähteistä valmistetuista tekijänoikeudella ja lähioikeuksilla suojattujen teosten tai aineiston kappaleista.
3) Teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/48/EY 14 artiklaa on tulkittava siten, että sitä ei sovelleta pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen oikeusriitaan, jossa ei sinällään ole kyse siitä, että tekijänoikeuden tai lähioikeuksien haltijat puolustaisivat mainittuja oikeuksia.