Valitus, jonka Helleenien tasavalta on tehnyt 6.4.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-506/15, Helleenien tasavalta v. Euroopan komissio, 1.2.2018 antamasta tuomiosta

(Asia C-252/18 P)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Valittaja: Helleenien tasavalta (asiamiehet: G. Kanellopoulos, E. Leftheriotou, A. Vasilopoulou ja E. Chroni)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin tutkii sen valituksen, kumoaa 1.2.2018 annetun unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion T-506/15 sen valituksessa esitetyllä tavalla, tutkii Helleenien tasavallan 29.8.2015 nostaman kanteen sen valituksessa esitetyllä tavalla, kumoaa 22.6.2015 tehdyn komission päätöksen 2015/1119/EU siltä osin kuin komissio asettaa siinä a) 313 483 531,71 euron suuruiset kertaluonteiset ja kiinteät rahoitusoikaisut hakuvuosille 2009, 2010 ja 2011 pinta-alaperusteisten suorien tukien alalla ja b) 2 prosentin suuruisen kiinteän rahoitusoikaisun täydentävien ehtojen osalta hakuvuodelle 2011 sekä velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja esittää valituksensa tueksi viisi valitusperustetta.

Siltä osin kuin valituksenalaisessa tuomiossa tarkastellaan ensimmäistä ja toista kanneperustetta, jotka koskevat pinta-alaperusteisen tuen 25 prosentin suuruista oikaisua (valituksenalaisen tuomion 48–140 kohta).

Ensimmäinen valitusperuste koskee 21.4.2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 796/2004 2 artiklan virheellistä tulkintaa ja soveltamista laitumen määritelmän osalta sekä SEUT 296 artiklan virheellistä soveltamista sekä valituksenalaisen tuomion riittämättömiä ja epäasianmukaisia perusteluja.

Toinen valitusperuste koskee suuntaviivojen (asiakirja VI/5530/1997) virheellistä tulkintaa ja soveltamista sen osalta, täyttyvätkö edellytykset 25 prosentin rahoitusoikaisun asettamiselle, SEUT 296 artiklan sekä asetuksen N:o 73/2009 43, 44 ja 137 artiklan virheellistä tulkintaa ja soveltamista, valituksenalaisen tuomion riittämättömiä ja ristiriitaisia perusteluja, prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaatteen loukkaamista ja yhteenvedon muuttamista.

Siltä osin kuin valituksenalaisessa tuomiossa tutkitaan kolmatta kanneperustetta, joka koskee 5 prosentin suuruista rahoitusoikaisua viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmän heikkouksien vuoksi (valituksenalaisen tuomion 141–162 kohta)

Kolmas valitusperuste koskee laillisuusperiaatteen ja hyvän hallinnon periaatteen loukkaamista, hallintoalamaisen puolustautumisoikeuksien loukkaamista, suhteellisuusperiaatteen loukkaamista, SEUT 296 artiklan virheellistä tulkintaa ja soveltamista sekä perustelujen riittämättömyyttä.

Siltä osin kuin valituksenalaisessa tuomiossa tutkitaan neljättä kanneperustetta, joka koskee 2 prosentin suuruista rahoitusoikaisua (valituksenalaisen tuomion 163–183 kohta).

Neljäs valitusperuste koskee asetuksen N:o 1122/2009 31 artiklan 2 kohdan ja asetuksen N:o 796/2004 27 artiklan virheellistä tulkintaa ja soveltamista, valituksenalaisen tuomion perustelujen riittämättömyyttä sekä kanteen sisällön huomioon ottamista vääristyneellä tavalla.

Siltä osin kuin valituksenalaisessa tuomiossa tutkitaan viidettä kanneperustetta, joka koskee täydentävien ehtojen järjestelmää (valituksenalaisen tuomion 184–268 kohta).

Viides valitusperuste koskee asetuksen N:o 885/2006 11 artiklan ja asetuksen N:o 1290/2005 31 artiklan virheellistä tulkintaa ja soveltamista sekä valituksenalaisen tuomion perustelujen riittämättömyyttä.

____________