Asia T-38/05

Agroexpansión, SA

vastaan

Euroopan komissio

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Raakatupakan oston ja ensijalostuksen markkinat Espanjassa – Päätös, jolla EY 81 artiklan rikkominen todetaan – Hintojen vahvistaminen ja markkinoiden jakaminen – Sakot – Kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta vastuuseen joutuminen – Enimmäismäärä, joka on kymmenen prosenttia liikevaihdosta – Varoittava vaikutus – Yhdenvertainen kohtelu – Lieventävät olosuhteet – Yhteistyö

Tuomion tiivistelmä

1.      Kilpailu – Yhteisön kilpailusäännöt – Rikkomiset – Vastuuseen joutuminen – Emoyhtiö ja tytäryhtiöt – Taloudellinen kokonaisuus – Arviointiperusteet – Olettama siitä, että emoyhtiö käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa kokonaan omistamiinsa tytäryhtiöihin

(EY 81 artikla)

2.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Enimmäismäärän laskeminen – Huomioon otettava liikevaihto

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta ja neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta)

3.      Kilpailu – Yhteisön kilpailusäännöt – Rikkomiset – Vastuuseen joutuminen – Emoyhtiö ja tytäryhtiöt – Taloudellinen kokonaisuus – Arviointiperusteet – Komission velvollisuus noudattaa yhdenvertaisen kohtelun periaatetta

(EY 81 artikla)

4.      Kilpailu – Yhteisön kilpailusäännöt – Rikkomiset – Vastuuseen joutuminen – Emoyhtiö ja tytäryhtiöt – Taloudellinen kokonaisuus – Arviointiperusteet – Tytäryhtiön itsenäisyys

(EY 81 artikla)

5.      Kumoamiskanne – Kanneperusteet – Perustelujen puuttuminen tai puutteellisuus

(EY 230 ja EY 253 artikla)

6.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Sakon varoittavuus

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta ja neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 98/C 9/03)

7.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Lieventävät seikat – Kilpailusääntöjen rikkomisen lopettaminen komission puututtua asiaan

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta ja neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 98/C 9/03 3 kohdan kolmas luetelmakohta)

8.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Sakon määrän alentaminen rikkomiseen syyllistyneen yrityksen yhteistyön perusteella

(Neuvoston asetukset N:o 17 ja N:o 1/2003; komission tiedonanto 96/C 207/04)

1.      Kilpailuoikeuden alalla emoyhtiön voidaan katsoa olevan vastuussa tytäryhtiön menettelystä erityisesti silloin, kun siitä huolimatta, että tytäryhtiö on erillinen oikeushenkilö, kyseinen tytäryhtiö ei päätä itsenäisesti markkinakäyttäytymisestään vaan noudattaa olennaisilta osin emoyhtiön sille antamia ohjeita erityisesti näitä kahta oikeussubjektia yhdistävien taloudellisten, organisatoristen ja oikeudellisten suhteiden vuoksi.

Tällaisessa tapauksessa emoyhtiö ja tytäryhtiö kuuluvat nimittäin samaan taloudelliseen kokonaisuuteen ja muodostavat näin ollen yhden ainoan yrityksen. Kyse ei siis ole yllytyksestä rikkomiseen emoyhtiön ja sen tytäryhtiön välillä eikä varsinkaan edellisen syyllistymisestä kyseiseen rikkomiseen vaan siitä, että ne muodostavat yhden ainoan yrityksen EY 81 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä, mikä antaa komissiolle toimivallan osoittaa emoyhtiölle päätös, jossa määrätään sakkoja.

Komissio ei voi tyytyä toteamaan, että emoyhtiö kykenee käyttämään ratkaisevaa vaikutusvaltaa tytäryhtiönsä toimintaan, vaan sen on myös tarkastettava, onko tätä vaikutusvaltaa tosiasiallisesti käytetty.

Erityistapauksessa, jossa emoyhtiö omistaa täysin tytäryhtiönsä, joka on rikkonut kilpailusääntöjä, yhtäältä kyseisellä emoyhtiöllä voi olla ratkaiseva vaikutus tämän tytäryhtiön käyttäytymiseen ja toisaalta on olemassa kumottavissa oleva olettama, jonka mukaan kyseinen emoyhtiö todella käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa tytäryhtiönsä käyttäytymiseen.

Tällaisessa tilanteessa riittää, että komissio osoittaa emoyhtiön omistavan tytäryhtiön kokonaan, voidakseen olettaa, että emoyhtiö käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa kyseisen tytäryhtiön liiketoimintapolitiikkaan. Komissio voi sitten katsoa, että emoyhtiö on yhteisvastuussa tytäryhtiölleen määrätyn sakon maksamisesta, paitsi jos tämä emoyhtiö, jolle kuuluu tämän olettaman kumoaminen, näyttää riittävällä tavalla toteen, että sen tytäryhtiö käyttäytyy itsenäisesti markkinoilla.

Olettama, joka johdetaan siitä, että yhtiöpääoma on kokonaan emoyhtiön omistuksessa, on sovellettavissa paitsi tapauksissa, joissa emoyhtiön ja tytäryhtiön välillä on suora yhteys, myös tapauksissa, joissa tämä yhteys on välillinen ja muodostuu niiden väliin sijoittuvan tytäryhtiön avulla.

(ks. 102−106 ja 108 kohta)

2.      Komissio voi asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan nojalla määrätä päätöksellä EY 81 artiklan 1 kohtaa rikkoneille yrityksille sakon, joka on enintään 10 prosenttia kunkin rikkomiseen osallisen yrityksen edellisen tilikauden liikevaihdosta. Samaan määrään viitattiin myös asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa.

Näissä säännöksissä mainittu liikevaihto koskee asianomaisen yrityksen kokonaisliikevaihtoa eli sen yrityksen kokonaisliikevaihtoa, jonka syyksi rikkominen on luettu ja jonka on tämän vuoksi todettu vastaavan siitä.

Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdassa mainitun ”edellisen tilikauden” käsitteen on katsottava tarkoittavan komission päätöksen tekemistä edeltänyttä tilikautta lukuun ottamatta erityistilanteita, joissa viimeksi mainitun tilikauden liikevaihto ei anna mitään hyödyllistä tietoa kyseessä olevan yrityksen tosiasiallisesta taloudellisesta tilanteesta eikä sille määrättävän sakon asianmukaisesta tasosta.

Kun komissio katsoo, että emoyhtiö ja sen tytäryhtiö ovat yksi taloudellinen kokonaisuus ja että emoyhtiö on tämän vuoksi yhteisvastuussa rikkomisesta ja sakon maksamisesta, ja sisällyttää tämän päätöksensä adressaatteihin, se voi tukeutua emoyhtiön konsolidoituun liikevaihtoon päätöksensä tekemistä edeltävänä vuonna laskeakseen asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdassa säädetyn 10 prosentin enimmäismäärän. Tässä yhteydessä sillä, ettei emoyhtiön voida katsoa olevan yhteisvastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta tytäryhtiönsä hankintaa edeltävän ajanjakson osalta, ei ole merkitystä.

(ks. 109−111, 174, 175 ja 195 kohta)

3.      Kun komissio käyttää asiassa, jossa on kyseessä useita yrityksiä koskeva unionin kilpailusääntöjen rikkominen, oikeuskäytännössä vahvistetuissa puitteissa tiettyä menetelmää ratkaistakseen, onko sekä tytäryhtiöiden, jotka ovat aineellisesti toteuttaneet tämän kilpailusääntöjen rikkomisen, että emoyhtiöiden katsottava olevan vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta, sen on käytettävä tässä tarkoituksessa perusteena samoja arviointiperusteita kaikkien näiden yritysten tapauksissa, jollei erityisistä olosuhteista muuta johdu. Komission on nimittäin noudatettava yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, joka edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tapauksia ei kohdella eri tavalla eikä erilaisia tapauksia kohdella samalla tavalla, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti perustella.

(ks. 133 kohta)

4.      Kilpailuoikeuden alalla tytäryhtiön itsenäisyyttä emoyhtiöön nähden ei pidä arvioida yksinomaan sen rikkomisessa kyseessä olevien tuotteiden alaan liittyvän toiminnan kannalta. Sen osoittamiseksi, päättääkö tytäryhtiö itsenäisesti toiminnastaan markkinoilla, on otettava huomioon kaikki merkitykselliset tekijät, jotka koskevat tytär- ja emoyhtiön välisiä taloudellisia, organisatorisia ja oikeudellisia yhteyksiä, jotka voivat vaihdella tapauskohtaisesti ja joita ei siis voida luetella tyhjentävästi.

Se, että mikään konsernin yhtiö ei käytä määräysvaltaa tytäryhtiön rikkomisessa kyseessä olevaan toimintaan, ei näin ollen riitä osoittamaan, että kyseinen tytäryhtiö toimii markkinoilla itsenäisesti. Sama koskee väitettä, jonka mukaan tytäryhtiö ei ole kuullut emoyhtiötä eikä mitään muuta konsernin yhtiötä rikkomisessa kyseessä olevien tuotteiden ostopolitiikkaansa liittyvissä kysymyksissä.

(ks. 164 ja 168 kohta)

5.      Kumoamiskanteen yhteydessä kanneperuste, joka koskee toimen perustelujen puuttumista tai riittämättömyyttä, kohdistuu oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluvaan seikkaan, jonka unionin tuomioistuimet voivat tutkia tai ovat jopa velvollisia tutkimaan viran puolesta ja jonka asianosaiset voivat näin ollen esittää kaikissa oikeudenkäynnin vaiheissa.

(ks. 182 kohta)

6.      Unionin kilpailusääntöjen rikkomisen yhteydessä kyseessä olevan yrityksen koko ja taloudellinen voima ovat tekijöitä, jotka voidaan ottaa huomioon sakkoa laskettaessa ja näin ollen sakon ehkäisevän vaikutuksen takaamiseksi käytettävän korotuskertoimen vahvistamisessa. Syy kyseisen yrityksen koon ja kokonaisresurssien huomioon ottamiseen sakon ehkäisevää vaikutusta varmistettaessa piilee siinä vaikutuksessa, joka mainitulle yritykselle halutaan aiheuttaa, koska seuraamus ei saa olla vähäinen varsinkaan sen taloudelliseen kapasiteettiin nähden.

Jos komissio käyttää varoittavassa tarkoituksessa käytettävän kertoimen soveltamisesta päättämiseen vaikuttavina arviointitekijöinä asianomaisen yrityksen kokoa ja kokonaisresursseja, tämä yritys voi sisältää kilpailusääntöjen rikkomiseen syyllistyneen yhtiön emoyhtiön vain, jos se tosiasiallisesti käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa mainitun yhtiön toimintaan.

Yritys, jonka koko ja kokonaisresurssit otetaan tällä tavoin huomioon, vastaa välttämättä EY 81 artiklassa tarkoitettua yritystä, sellaisena kuin se on määritetty oikeuskäytännössä. Syy näiden tekijöiden huomioon ottamiseen sakon riittävän varoittavaa vaikutusta varmistettaessa piilee siinä vaikutuksessa, joka sakon kohteena olevalle yritykselle halutaan aiheuttaa. Näin pyritään takaamaan sakon tehokkuus mukauttamalla sen määrä yrityksen kokonaisresurssien ja sen mukaan, mikä on sen kyky hankkia tarvittavat varat sakon maksamiseen. Mikäli oletetaan, että kilpailusääntöjä rikkonut yhtiö toimii markkinoilla itsenäisesti ja muodostaa siten yksinään yrityksen, tämä tavoite voi kyseisen itsenäisyyden vuoksi luonnollisestikin koskea ainoastaan mainittua yhtiötä eikä sen ohella muita sen konsernin, johon se kuuluu, yhtiöitä. Jos komission olisi tällaisessa tapauksessa otettava huomioon kyseisen konsernin koko ja taloudellinen voima päättääkseen varoittavassa tarkoituksessa käytettävästä korotuskertoimesta, haluttu ehkäisevä vaikutus kohdistuisi rikkomisesta vastuussa olevan yrityksen sijaan eri yksikköön, minkä lisäksi sakon määrä voisi nousta liian korkeaksi kyseisen yrityksen taloudelliseen kapasiteettiin nähden, mikä olisi vastoin suhteellisuusperiaatetta.

(ks. 207, 208, 214 ja 215 kohta)

7.      Unionin kilpailusääntöjen rikkomisen yhteydessä rikkomisen päättäminen heti komission ensimmäisten toimenpiteiden jälkeen voi loogisesti olla lieventävä seikka vain, jos on syytä olettaa, että kyseiset komission toimenpiteet ovat saaneet aikaan sen, että kysymyksessä olevat yritykset ovat päättäneet kilpailunvastaiset menettelynsä, koska tapaus, jossa rikkominen on jo päättynyt ennen komission ensimmäisten toimenpiteiden ajankohtaa, ei kuulu asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTYn perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa annettujen suuntaviivojen 3 kohdan kolmannen luetelmakohdan soveltamisalaan.

Vaikka komissio katsoisi, että rikkominen on päättynyt samana päivänä, jona se on suorittanut ensimmäiset tarkastuksensa, se saisi täysin perustellusti jättää ottamatta huomioon tämän päättymisen lieventävänä seikkana. Sakon alentaminen sillä perusteella, että kilpailusääntöjen rikkominen on lopetettu heti komission ensimmäisten toimenpiteiden jälkeen, ei voi nimittäin olla automaattista, vaan se riippuu siitä, miten komissio on harkintavaltansa perusteella arvioinut yksittäistapaukseen liittyviä olosuhteita. Tässä yhteydessä suuntaviivojen 3 kohdan kolmannen luetelmakohdan soveltaminen yrityksen hyväksi on erityisen tarkoituksenmukaista tilanteessa, jossa kyseisen käyttäytymisen kilpailunvastaisuus ei ole ilmeinen. Sen soveltaminen ei sitä vastoin lähtökohtaisesti ole yhtä asianmukaista tilanteessa, jossa menettely on selvästi kilpailunvastaista, mikäli se on näytetty toteen.

(ks. 229 ja 231 kohta)

8.      Unionin kilpailusääntöjen rikkomisen yhteydessä komissiolla on sakkojen laskentatavan osalta laaja harkintavalta ja se voi ottaa tältä osin huomioon lukuisia tekijöitä, joihin kuuluu kyseessä olevien yritysten yhteistyö komission yksiköiden suorittaman tutkimuksen aikana. Komissiolla on tältä osin laaja harkintavalta, kun se arvioi yrityksen yhteistyön laatua ja hyödyllisyyttä muun muassa suhteessa muiden yritysten myötävaikutukseen asian selvittämisessä.

Jotta sakkoa voitaisiin alentaa yhteistyön perusteella, kyseessä olevan yrityksen on toiminnallaan helpotettava komission tehtävää eli kilpailusääntöjen rikkomisten toteamista ja niistä rankaisemista ja ilmennettävä todellista yhteistyöhenkeä.

Asiakirjat vastauksena asetuksen N:o 17 11 artiklan perusteella esitettyyn tietojensaantipyyntöön toimitetaan komissiolle lakiin perustuvan velvoitteen nojalla, eikä niitä voida ottaa huomioon sakkojen määräämättä jättämisestä tai lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun tiedonannon nojalla, vaikka niillä voidaan osoittaa, että ne toimittanut yritys tai jokin muu yritys on syyllistynyt kilpailunvastaiseen käyttäytymiseen.

(ks. 252, 253 ja 268 kohta)