Asia C‑561/11

Fédération Cynologique Internationale

vastaan

Federación Canina Internacional de Perros de Pura Raza

(Juzgado de lo Mercantil nº 1 de Alicante y nº 1 de Marca Comunitarian esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Yhteisön tavaramerkit – Asetus (EY) N:o 207/2009 – 9 artiklan 1 kohta – Käsite ”muut” eli kolmannet – Myöhemmän yhteisön tavaramerkin haltija

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 21.2.2013

1.        Ennakkoratkaisukysymykset – Kansallisen tuomioistuimen toimivalta – Esitettyjen kysymysten tarpeellisuuden ja merkityksellisyyden arviointi

(SEUT 267 artikla)

2.        Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Rajat – Kysymykset, joilla ei ilmiselvästi ole merkitystä, ja hypoteettiset kysymykset, joihin ei voida antaa hyödyllistä vastausta – Kysymykset, joilla ei ole yhteyttä pääasian oikeudenkäynnin kohteeseen

(SEUT 267 artikla)

3.        Ennakkoratkaisukysymykset – Asian saattaminen unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi – Kansallisen tuomioistuimen viran puolesta esittämä kysymys – Hyväksyttävyys

(SEUT 267 artikla)

4.        Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin vaikutukset – Tavaramerkkiin perustuvat oikeudet – Oikeus kieltää tavaramerkin käyttö – Käsite ”muut” eli kolmannet – Myöhemmän yhteisön tavaramerkin haltija – Oikeus kieltää tavaramerkin käyttö ulottuu kolmanteen, joka on myöhemmän tavaramerkin haltija – Loukkauskanne – Tarvetta odottaa, että myöhempi tavaramerkki on julistettu mitättömäksi, ei ole

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 9 artiklan 1 kohta)

1.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 26 kohta)

2.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 27 kohta)

3.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 30 kohta)

4.        Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 9 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että yhteisön tavaramerkin haltijan yksinoikeus kieltää kaikkia kolmansia käyttämästä elinkeinotoiminnassa merkkejä, jotka ovat samoja tai samankaltaisia kuin kyseisen tavaramerkin haltijan merkki, ulottuu kolmanteen, joka on myöhemmän tavaramerkin haltija, ilman että on tarpeen, että myöhempi tavaramerkki julistetaan ensin mitättömäksi.

Asetuksen 9 artiklan 1 kohdan sanamuodosta ja asetuksen systematiikasta johtuu, että yhteisön tavaramerkin haltijan on voitava kieltää myöhemmän yhteisön tavaramerkin haltijaa käyttämästä tätä myöhempää tavaramerkkiä. Se seikka, että myös myöhemmän yhteisön tavaramerkin haltijalla on asetuksen 9 artiklan 1 kohdan nojalla yksinoikeus, ei aseta tätä päätelmää kiistanalaiseksi. Tässä yhteydessä asetuksen säännöksiä on tulkittava ottamalla huomioon aikaprioriteettiperiaate, jonka mukaan aikaisemmin rekisteröidyllä yhteisön tavaramerkillä on etusija myöhemmin rekisteröityihin yhteisön tavaramerkkeihin nähden. Asetuksen 8 artiklan 1 kohdasta ja 53 artiklan 1 kohdasta näet seuraa, että jos kaksi tavaramerkkiä on keskenään ristiriidassa, ensin rekisteröidyn tavaramerkin oletetaan täyttävän yhteisön suojan saamisen edellytykset ennen myöhemmin rekisteröityä tavaramerkkiä.

On kylläkin totta, että yhteisön tavaramerkkien rekisteröintimenettelyssä, sellaisena kuin siitä säädetään asetuksen 36–45 artiklassa, tutkitaan ennen rekisteröintiä, täyttääkö yhteisön tavaramerkki suojan saamisen edellytykset. Tämä seikka ei kuitenkaan ole merkityksellinen.

Yhtäältä yhteisön tavaramerkkien rekisteröintimenettelyssä tarjotuista takeista huolimatta ei voida täysin sulkea pois mahdollisuutta, että merkki, joka saattaa loukata aikaisempaa yhteisön tavaramerkkiä, rekisteröidään yhteisön tavaramerkiksi. Näin on erityisesti silloin, jos aikaisemman yhteisön tavaramerkin haltija ei ole tehnyt asetuksen 41 artiklan mukaista väitettä tai jos sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) ei ole tutkinut tällaista väitettä pääasiassa siksi, että mainitun 41 artiklan 3 kohdassa säädettyjä menettelyllisiä vaatimuksia ei ole noudatettu.

Toisaalta aikaisemman yhteisön tavaramerkin haltijan mahdollisuus nostaa loukkauskanne myöhemmän yhteisön tavaramerkin haltijaa vastaan ei saa tehdä merkityksettömäksi mitättömäksi julistamista koskevan hakemuksen jättämistä tavaramerkkivirastolle eikä yhteisön tavaramerkkien rekisteröintimenettelyn yhteydessä käytettävissä olevia ennakkovalvontamekanismeja.

Lopuksi on todettava, että asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa säädetty yksinoikeus on annettu siksi, että tavaramerkin haltija voisi suojella sillä tavaramerkin haltijana olevia erityisintressejä, eli sen varmistamiseksi, että tavaramerkki pystyy täyttämään tehtävänsä. Jos aikaisemman yhteisön tavaramerkin haltijan pitäisi voidakseen kieltää kolmatta käyttämästä merkkiä, joka loukkaisi aikaisemman tavaramerkin tehtäviä, odottaa, että kolmannella oleva myöhempi tavaramerkki on julistettu mitättömäksi, asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa aikaisemman tavaramerkin haltijalle myönnetty suoja heikentyisi huomattavasti.

(ks. 37–40, 42, 44–46, 48 ja 50–52 kohta sekä tuomiolauselma)