EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS

(kolmas jaosto)

25 päivänä helmikuuta 2014

Asia F‑118/11

Luigi Marcuccio

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Nimittävän viranomaisen päätös, jolla virkamies siirretään eläkkeelle ja jolla hänelle myönnetään työkyvyttömyyskorvaus – Päätös, jolla ei oteta kantaa siihen, onko sairaus, jonka vuoksi virkamies siirrettiin eläkkeelle, ammattitauti – Nimittävän viranomaisen velvollisuus tunnustaa sairaus ammattitaudiksi – Henkilöstösääntöjen 78 artiklan viides alakohta – Uuden työkyvyttömyyslautakunnan koolle kutsumisen tarpeellisuus – Henkilöstösääntöjen 73 artiklan mukaisesti annetun aikaisemman päätöksen merkityksellisyys – Työjärjestyksen 76 artikla – Kanne, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja joka on osittain selvästi perusteeton

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Luigi Marcuccio vaatii virkamiestuomioistuinta muun muassa kumoamaan implisiittisen päätöksen, jolla Euroopan komissio hylkäsi hänen vaatimuksensa siitä, että se tekisi päätöksen sellaisen sairauden, jonka vuoksi kyseinen toimielin on siirtänyt kantajan työkyvyttömyyseläkkeelle, tunnustamisesta ammattitaudiksi, sekä myöntämään hänelle useita korvauksia, jotka koskevat hänen aikaisemmin ja edelleen siitä syystä kärsimiään vahinkoja, että komissio on 30.5.2005 lähtien lainvastaisesti laiminlyönyt sellaisen päätöksen tekemisen, joka koskee tämän sairauden tunnustamista ammattitaudiksi.

Ratkaisu:      Kanne jätetään osittain tutkimatta, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, ja osittain hylätään selvästi perusteettomana. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Tuomioistuinmenettely – Vastineen toimittaminen – Määräaika – Keskeytetyn menettelyn aloittaminen uudelleen – Alkamisajankohta

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 39 artiklan 1 ja 3 kohta, 100 artiklan 3 kohta ja 116 artikla; henkilöstösääntöjen 91 artiklan 4 kohta ja 90 artiklan 2 kohta)

2.      Henkilöstökanne – Kanne, joka koskee hallinnon pidättäytymistä päätöksen tekemisestä – Kanneperusteet, jotka koskevat päätöksen tekemisestä kieltäytymisen kumoamista ja laiminlyönnin toteamista – Yksi ja sama oikeussuojakeino

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta ja SEUT 265 artiklan kolmas kohta; henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 ja 2 kohta)

3.      Virkamiehet – Eläkkeet – Työkyvyttömyyseläke – Sairauden määrittäminen ammattitaudiksi – Työkyvyttömyyslautakunnan toimivalta

(Henkilöstösääntöjen 11, 73 ja 78 artikla sekä liitteessä VIII oleva 13 artikla)

4.      Virkamiehet – Virkamiehelle vastainen päätös – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Perustelujen puutteellisuus – Asian korjaaminen oikeudenkäynnin aikana – Edellytykset

(SEUT 296 artiklan toinen kohta; henkilöstösääntöjen 25 artikla)

5.      Virkamiehet – Eläkkeet – Työkyvyttömyyseläke – Sairauden määrittäminen ammattitaudiksi – Menettelyn aloittaminen kanteen nostamisen jälkeen – Seuraukset

(Henkilöstösääntöjen 73 ja 78 artikla)

1.      Asiassa, jonka käsittely on keskeytetty henkilöstösääntöjen 91 artiklan 4 kohdan nojalla, valituksen hylkäämistä koskeva implisiittinen päätös merkitsee menettelyn keskeytyksen päättymistä, ja vastaajalla on virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 39 artiklan 1 kohdan ja 100 artiklan 3 kohdan mukaisesti oikeus toimittaa vastine kahden kuukauden määräajan, jota pidennetään kymmenellä päivällä, kuluessa keskeytyksen päättymisestä. Koska tällaiset määräajat ovat ehdottomia eivätkä näin ollen asianosaisten tai virkamiestuomioistuimen päätettävissä, menettelyn uudelleen aloittaminen tällaisissa olosuhteissa ja kyseisen määräajan laskeminen eivät riipu virkamiestuomioistuimen muodollisesti toimittamista tiedoista.

Siten vastaajan sellaisen kirjeen, jota on pidettävä määräajassa toimitettuna vastineena ja jossa vaaditaan virkamiestuomioistuinta toteamaan, että lausunnon antaminen asiassa raukeaa, perusteella on hylättävä kantajan vaatimus yksipuolisen tuomion antamisesta työjärjestyksen 116 artiklan nojalla.

(ks. 35–38 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑4/06, Villa ym. v. parlamentti, 14.11.2006, 24 ja 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; asia F‑103/05, Pickering v. komissio, 23.4.2008, 49 ja 51 kohta ja asia F‑21/11, Pirri v. komissio, 7.7.2011, 14 kohta

2.      Kumoamisvaatimukset, jotka liittyvät henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohtaan ja 90 artiklan 2 kohtaan, voivat olla pitkälti päällekkäisiä samalla tavalla kuin Euroopan unionin toimien laillisuutta koskevissa asioissa SEUT 263 artiklan neljänteen kohtaan perustuva kanne, joka koskee sellaisen toimen kumoamista, jolla kieltäydyttiin päätöksen tekemisestä, ja SEUT 265 artiklan kolmanteen kohtaan perustuva kanne, jolla vaaditaan toteamaan, että toimielin on lainvastaisesti jättänyt tekemättä tällaisen päätöksen; nämä kaksi säännöstä ilmentävät yhtä ja samaa oikeussuojakeinoa.

(ks. 52 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 15/70, Chevalley v. komissio, 18.11.1970, 6 kohta

3.      Menettelyssä, joka koskee virkamiehen siirtämistä työkyvyttömyyseläkkeelle, nimittävä viranomainen ei voi tehdä päätöstä, jossa tunnustetaan ammattitaudiksi se sairaus, jonka vuoksi virkamies on siirretty työkyvyttömyyseläkkeelle, ilman sellaisen työkyvyttömyyslautakunnan antamaa lausuntoa, joka on muodostettu tätä varten ja jonka muodostamiseen virkamiehen on myötävaikutettava sekä yhden niistä lääkäreistä, jotka muodostavat tämän lautakunnan, nimeämisen osalta että kaikkien sellaisten tietojen toimittamisen osalta, jotka voivat olla hyödyllisiä lautakunnalle sen työskentelyyn luontaisesti kuuluvien lääketieteellisten arvioiden tekemisen kannalta.

Virkamiehen on myös vaadittava henkilöstösääntöjen 78 artiklan viidennen kohdan soveltamista, ja jos tällainen työkyvyttömyyden taustalla olevaa ammattitautia koskeva vaatimus tehdään, on lähtökohtaisesti asianomaisen toimielimen tehtävä aloittaa menettely sairauden tunnustamisesta ammattitaudiksi. Toimielin ei voi kuitenkaan olla kuulematta uudelleen työkyvyttömyyslautakuntaa ja tunnustaa välittömästi ilman mitään muodollisuuksia kyseessä olevaa sairautta ammattitaudiksi.

Lisäksi, kun otetaan huomioon se, että 73 ja 78 artiklan mukaiset menettelyt voivat laillisesti johtaa eri lääketieteellisiin tuloksiin saman tosiasiallisen tilanteen osalta ja erityisesti sen osalta, johtuuko saman virkamiehen sairaus ammattitaudista, nimittävä viranomainen ei voi myöskään tukeutua päätelmiin, joissa tunnustetaan henkilöstösääntöjen 73 artiklan nojalla sairaus ammattitaudiksi, hyväksyäkseen välittömästi vaatimuksen siitä, että sellainen sairaus, jonka vuoksi asianomainen henkilö on siirretty eläkkeelle, tunnustetaan henkilöstösääntöjen 78 artiklan viidennen kohdan nojalla myös ammattitaudiksi.

Lopuksi on niin, että unionin tuomioistuinten tehtävä ei ole asianomaisen toimielimen tai työkyvyttömyyslautakunnan sijasta itse määrittää, onko sairaus, jonka vuoksi virkamies on päätetty siirtää eläkkeelle, ammattitauti, kun mitään ammattitaudiksi tunnustamista koskevaa menettelyä ei ole aloitettu.

(ks. 58–63, 66 ja 68 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 257/81, K v. neuvosto, 12.1.1983, 11, 12, 14, 15 ja 20 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑165/89, Plug v. komissio, 27.2.1992, 67 kohta; asia T‑165/95, Lucaccioni v. komissio, 14.5.1998, 149 kohta ja asia T‑262/06 P, komissio v. D., 1.7.2008, 70 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑97/06, López Teruel v. SMHV, 22.5.2007, 48 ja 68 kohta; asia F‑77/07, Labate v. komissio, 1.2.2008, 12 kohta; asia F‑14/10, Marcuccio v. komissio, 30.6.2011, 60 kohta ja asia F‑41/06 RENV, Marcuccio v. komissio, 6.11.2012, 98 ja 99 kohta

4.      Perusteluvelvollisuuden laajuutta on kussakin tapauksessa arvioitava konkreettisten olosuhteiden perusteella. Päätös on riittävästi perusteltu silloin, kun se on tehty asianomaisen virkamiehen tuntemassa asiayhteydessä, jonka perusteella virkamies voi ymmärtää häntä koskevan päätöksen merkityksen.

Silloin, kun perustelut ovat riittämättömiä, oikeudenkäynnin kuluessa esitetyt perusteet voivat poikkeuksellisissa tapauksissa aiheuttaa sen, ettei perusteluvelvollisuuden rikkomiseen perustuvalla perusteella ole kohdetta.

Tällaisessa tilanteessa hallinto voi toimittaa oikeudenkäynnin aikana riittävät täydentävät perustelut kieltäytymistä koskevalle implisiittiselle päätökselleen erityisesti silloin, kun kyseistä päätöstä on pidettävä kieltäytymispäätöksenä, joka on tehty ”sillä hetkellä”, eli sen henkilöstösääntöjen 78 artiklaan perustuvan menettelyn, joka koskee kantajan sairauden tunnustamista ammattitaudiksi nojalla, senhetkisessä tilanteessa, ja joka ei sellaisenaan vaikuta mitenkään kyseisen menettelyn päättyessä tehtävään päätökseen.

(ks. 71–73 ja 78 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 195/80, Michel v. parlamentti, 26.11.1981, 22 kohta; asia 12/84, Kypreos v. neuvosto, 27.3.1985, 8 kohta; yhdistetyt asiat 64/86, 71/86–73/86 ja 78/86, Sergio ym. v. komissio, 8.3.1988, 52 kohta ja asia C‑17/07 P, Neirinck v. komissio, 28.2.2008, 50 ja 51 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑1/90, Pérez-Mínguez Casariego v. komissio, 20.3.1991, 73 kohta; asia T‑36/93, Ojha v. komissio, 6.7.1995, 60 kohta; asia T‑135/00, Morello v. komissio, 12.12.2002, 28 kohta; asia T‑198/02, N v. komissio, 1.4.2004, 70 kohta; asia T‑281/01, Huygens v. komissio, 6.7.2004, 105 kohta ja asia T‑132/03, Casini v. komissio, 15.9.2005, 36 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑10/10, Hecq v. komissio, 31.3.2011, 68 kohta

5.      Peruste, joka koskee sitä, että menettelyä kantajan sairauden tunnustamiseksi ammattitaudiksi ei ole aloitettu, ei perustu tosiseikkoihin, kun nimittävä viranomainen on sen jälkeen, kun kyseinen virkamies on nostanut kanteen, suostunut hänen pyyntöönsä.

Näissä olosuhteissa yhtäältä nimittävän viranomaisen on ennen päätöksen tekemistä kuultava uudelleen työkyvyttömyyslautakuntaa, jonka on varmistettava, onko kantajan sairaudella riittävän suora yhteys sellaiseen erityiseen ja tyypilliseen riskiin, joka on luontainen kantajan hoitamille työtehtäville, ja toisaalta kantajan on saadakseen hallinnollinen tilanteensa selvitettyä myötävaikutettava täysimääräisesti työkyvyttömyyslautakunnan koolle kutsumiseen ja työkyvyttömyyslautakunnan työskentelyn sujuvuuteen.

(ks. 81 ja 82 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 377/87, parlamentti v. neuvosto, 12.7.1988, 10 kohta