VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(ensimmäinen jaosto)

8 päivänä heinäkuuta 2008

Asia F-76/07

Gerhard Birkhoff

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Sosiaaliturva – Sairausvakuutus – Sairauskuluista huolehtiminen – Pyörätuolin uusiminen – Virkamiestuomioistuimen harjoittaman valvonnan laajuus

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa komission entinen virkamies Birkhoff vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan maksutoimiston 8.11.2006 tekemän päätöksen, jolla häneltä on evätty säännöissä edellytetty ennakkolupa, jotta hän voisi saada korvauksen pyörätuolin hankintakustannuksista.

Ratkaisu: Maksutoimiston 8.11.2006 tekemä päätös kumotaan. Komissio velvoitetaan korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Sosiaaliturva – Sairausvakuutus – Sairauskulut – Korvaaminen

(Henkilöstösääntöjen 59 artikla ja 72 artiklan 1 kohta sekä liitteessä II oleva 7 artikla; sairausvakuutusta koskevien sääntöjen 20 ja 27 artikla)

2.      Virkamiehet – Kanne – Kanne, joka koskee päätöstä, jossa on oikeudellinen virhe mutta joka voidaan perustella muulla syyllä – Seikka, joka ei estä kumoamista – Poikkeus – Hallintoelimen sidottu harkintavalta

1.      Vaikka yhteisöjen tuomioistuinten on vaikea valvoa maksutoimistojen asiantuntijalääkäreiden lääketieteellisten arviointien paikkansapitävyyttä, nämä arvioinnit eivät ole kuitenkaan lopullisia eivätkä jää yhteisöjen tuomioistuinten valvonnan ulkopuolelle, vaikka ne olisi tehty sääntöjenmukaisissa olosuhteissa, toisin kuin lääketieteelliset arvioinnit, joita tekee henkilöstösääntöjen liitteessä II olevassa 7 artiklassa tarkoitettu työkyvyttömyyslautakunta tai henkilöstösääntöjen 59 artiklassa tarkoitettu riippumaton lääkäri. Toimielimen lääkärin yksipuolisesti ilmaisemilla lääketieteellisillä arvioinneilla ei näet ole samoja asianosaisten välisen tasapainon ja objektiivisuuden takeita kuin työkyvyttömyyslautakunnan esittämillä arvioinneilla, kun otetaan huomioon sen kokoonpano, tai välittäjänä toimivan lääkärin esittämillä arvioinneilla, kun otetaan huomioon välittäjänä toimivan lääkärin nimeämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Henkilöstösäännöissä ja yhteisissä säännöissä ei lisäksi säädetä siitä, että maksutoimistojen asiantuntijalääkäreiden lääketieteelliset arvioinnit sairauskulujen korvausvaatimuksista voidaan riitauttaa lääketieteellisessä elimessä, joka tarjoaa samat tasapainoa ja objektiivisuutta koskevat takeet kuin työkyvyttömyyskomitea tai riippumaton lääkäri.

Tästä syystä yhteisöjen tuomioistuimet valvovat, vaikkakin rajoitetusti, maksutoimiston kieltäytymistä ottamasta Euroopan yhteisöjen virkamiesten sairausvakuutusta koskevissa säännöissä tarkoitettuja sairauskuluja vastattavakseen samoin kuin maksutoimiston asiantuntijalääkärin lausuntoa, joka tarvittaessa tukee sitä, mutta tämä valvonta koskee tosiseikkoja koskevaa virhettä, oikeudellista virhettä ja ilmeistä arviointivirhettä.

(ks. 50–52 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 156/80, Morbelli v. komissio, 21.5.1981 (Kok. 1981, s. 1357, 15–20 kohta) ja asia 2/87, Biedermann v. tilintarkastustuomioistuin, 19.1.1988 (Kok. 1988, s. 143, 8 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T-43/89, Gill v. komissio, 23.3.1993 (Kok. 1993, s. II-303, 36 kohta); asia T-34/99, Pipeaux v. parlamentti, 11.5.2000 (Kok. H. 2000, s. I‑A‑79 ja s. II‑337, 29 ja 30 kohta); asia T-191/01, Hecq v. komissio, 12.5.2004 (Kok. H. 2004, s. I‑A‑147 ja s. II‑659, 64–78 kohta) ja asia T-376/02, O v. komissio, 23.11.2004 (Kok. H. 2004 s. I‑A‑349 ja s. II‑1595, 29 kohta).

Virkamiestuomioistuin: asia F-99/06, López Teruel v. SMHV, 22.5.2007, (74–76 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja asia F-10/07, Botos v. komissio, 18.9.2007 (40–50 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

2.      Kun kyseessä on henkilöstökanne, se, että hallinnon päätös, jossa on oikeudellinen virhe, voidaan perustella laillisesti jollain muulla syyllä, ei estä sen kumoamista. Tilanne olisi toisenlainen, jos hallinnolla ei olisi minkäänlaista harkintavaltaa ja jos tämän seurauksena riidanalaisen päätöksen kumoamisen ainoana vaikutuksena olisi se, että hallinto velvoitettaisiin tekemään uusi päätös, jonka sisältö olisi sama kuin kumotun päätöksen. Jokin muu kuin se peruste, johon hallinto on nojautunut tehdessään riidanalaisen päätöksen, voi näet korvata tämän perusteen oikeudenkäynnin aikana, vain jos hallinnon toimivalta oli sidottu kyseisen päätöksen tekemisen osalta.

(ks. 64 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen asteen tuomioistuin: asia T-99/95, Stott v. komissio, 12.12.1996 (Kok. 1996, s. II‑2227, 32 kohta).