EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (yhden tuomarin kokoonpano)

18 päivänä kesäkuuta 2013

Asia F‑114/11

João Manuel Rodrigues Regalo Corrêa

vastaan

Euroopan parlamentti

Henkilöstö – Palkkaus – Perhelisät – Koulutuslisä – Myöntämisedellytykset – Muualta maksetun vastaavan lisän vähentäminen – Selvästi perusteeton kanne

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa João Manuel Rodrigues Regalo Corrêa vaatii virkamiestuomioistuinta yhtäältä kumoamaan Euroopan parlamentin päätöksen vähentää virkamiehille henkilöstösääntöjen nojalla myönnetystä koulutuslisästä sen taloudellisen etuuden määrän, jota Luxemburgin suurherttuakunnan Centre de documentation et de l’information sur l’enseignement supérieur (jäljempänä Cedies) on maksanut hänen pojalleen, ja toisaalta kumoamaan parlamentin päätöksen perusteettoman edun takaisinperinnästä.

Ratkaisu:      João Manuel Rodrigues Regalo Corrêan kanne hylätään oikeudellisesti ilmeisen perusteettomana. João Manuel Rodrigues Regalo Corrêa vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan parlamentille aiheutuneet oikeudenkäyntikulut

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Palkkaus – Perhelisät – Koulutuslisä – Henkilöstösääntöjen 67 artiklan 2 kohdassa säädetyn päällekkäisyyden estävän säännön soveltamisedellytykset siinä tapauksessa, että muualta maksetaan samanluonteista lisää – Soveltaminen opiskelijoille tarkoitettuun luxemburgilaiseen taloudelliseen etuuteen – Hyväksyttävyys

(Henkilöstösääntöjen 67 artiklan 1 kohdan c alakohta ja 2 kohta)

2.      Virkamiehet – Palkkaus – Perhelisät – Kansalliset etuudet – Päällekkäisyyden estävä säännös

(Henkilöstösääntöjen 67 artiklan 2 kohta; liitteessä VII oleva 1–3 artikla)

1.      Ainoastaan lisät, jotka ovat toisiinsa rinnastettavissa ja joiden tarkoitus on sama, ovat henkilöstösääntöjen 67 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun perhelisien päällekkäisyyden estämistä koskevan säännön mukaisesti samanluonteisia. Kyseisten lisien tarkoitus on ratkaiseva peruste lisän luonnehtimiseksi samanluontoiseksi.

Tässä yhteydessä henkilöstösääntöjen 67 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla koulutuslisällä ja luxemburgilaisella taloudellisella etuudella, joka myönnetään stipendien ja lainojen muodossa ja jonka tarkoituksena on antaa opiskelijoille mahdollisuus vastata opinto- ja elinkuluistaan opintojen aikana, on siinä mielessä sama tarkoitus, että niillä pyritään osallistumaan virkamiehen huollettavana olevan lapsen koulutuksesta aiheutuviin kuluihin.

Tätä päätelmää ei voi kumota se, että näiden kahden etuuden saajat eivät ole samat. Se, että henkilöstösääntöjen mukainen koulutuslisä maksetaan virkamiehelle ja kansallinen etuus maksetaan tai myönnetään virallisesti lapselle, ei ole ratkaiseva tekijä arvioitaessa sitä, ovatko nämä etuudet henkilöstösääntöjen 67 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla samanluonteisia. Ratkaisevaa ei ole myöskään se, että kansallinen etuus myönnetään sen vuoksi, että asianomaisella on kotipaikka kansallisella alueella eikä liity siten työsuhteeseen, toisin kuin henkilöstösääntöjen mukainen koulutuslisä.

(ks. 38–40 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 106/76, Gelders-Deboeck v. komissio, 13.10.1977, 16 kohta; asia 14/77, Emer-van den Branden v. komissio, 15 kohta ja asia C‑135/06 P, Weiβenfels v. parlamentti, 18.12.2007, 89 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑117/89, Sens v. komissio, 10.5.1990, 14 kohta ja asia T‑147/95, Pavan v. parlamentti, 11.6.1996, 41 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑62/06, Guarneri v. komissio, 13.2.2007, 39, 40 ja 42 kohta; asia F‑83/10, Giannakouris v. komissio, 5.6.2012, 37 kohta ja asia F‑84/10, Chatzidoukakis v. komissio, 5.6.2012, 37 kohta

2.      Virkamiesten, joille maksetaan henkilöstösääntöjen 67 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja perhelisiä, on ilmoitettava muualta saadut samanluonteiset lisät. Tätä säännöstä on tulkittava niin, että toimielinten tehtävänä on määritellä, ovatko virkamiehen tai toimihenkilön henkilöstösäännöissä säädetyn velvollisuuden mukaisesti ilmoittamat lisät samanluonteisia kuin henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 1, 2 ja 3 artiklan perusteella saadut perhelisät.

(ks. 55 ja 56 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑141/95, Schelbeck v. parlamentti, 6.3.1996, 38 ja 39 kohta