EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

19 päivänä kesäkuuta 2013

Asia F‑89/11

Charles Dieter Goetz

vastaan

Euroopan unionin alueiden komitea

Henkilöstö – Virkamiehet – Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vahingonkorvauskanne – Tutkittavaksi ottaminen – Kanteen nostamista koskevan määräajan alkamisajankohta – OLAFin tutkimus – Hallinnollinen tutkimus – Kurinpitomenettely kurinpitolautakunnassa – Hallintoviranomaisen velvollisuus toimia joutuisasti – Kurinpitomenettelyn kesto – Vastuu sellaisen kurinpitomenettelyn aloittamisesta, joka päätetään ilman seuraamuksen määräämistä

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Charles Dieter Goetz vaatii virkamiestuomioistuinta lähinnä velvoittamaan Euroopan unionin alueiden komitean korvaamaan ensinnäkin henkisen kärsimyksen, jota hän väittää kärsineensä sen vuoksi, että epävarmuuden tila, jossa hän oli siitä lähtien kun häntä vastaan esitettiin syytteitä, pitkittyi, toiseksi henkisen kärsimyksen, jota hän väittää kärsineensä niiden virheiden ja laiminlyöntien vuoksi, joihin alueiden komitea syyllistyi häntä koskeneen hallinnollisen menettelyn ja kurinpitomenettelyn aikana, ja kolmanneksi aineellisen vahingon, jota hän väittää kärsineensä sen vuoksi, että hänet pakotettiin jäämään ennenaikaisesti eläkkeelle.

Ratkaisu:      Kanne hylätään. Charles Dieter Goetz vastaa oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin alueiden komitealle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut

Tiivistelmä

1.      Henkilöstökanne – Määräajat – Toimielimelle osoitettu korvausvaatimus – Kohtuullisen ajan noudattaminen – Määräajan kesto ja alkamisajankohta

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artikla; henkilöstösääntöjen 90 artikla)

2.      Virkamiehet – Sopimussuhteen ulkopuolinen toimielinten vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Virkamiehelle tai toimihenkilölle aiheutuneen vahingon korvaaminen – Hallinnolle kuuluvan huolenpitovelvollisuuden soveltamisala

(SEUT 268 ja SEUT 270 artikla ja SEUT 340 artiklan 2 kohta; henkilöstösääntöjen 24, 90 ja 91 artikla)

3.      Henkilöstökanne – Vahingonkorvauskanne – Vaatimukset, jotka koskevat kurinpitomenettelyn liian pitkästä kestosta aiheutuneen henkisen kärsimyksen korvaamista – Tutkittavaksi ottamisen edellytykset

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

4.      Virkamiehet – Kurinpitojärjestelmä – Kurinpitomenettely – Määräajat – Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) ja hallinnon velvollisuus toimia joutuisasti – Arviointi – Velvollisuuden noudattamatta jättäminen – Erityistilanne – Todistustaakka

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohta; henkilöstösääntöjen liite IX)

5.      Virkamiehet – Kurinpitojärjestelmä – Kurinpitomenettely – Määräajat – Hallinnon velvollisuus toimia kohtuullisessa ajassa – Kurinpitomenettelyn aloittamista edeltävä tutkimus – Hallinnon harkintavalta – Ulottuvuus

(Henkilöstösääntöjen liite IX)

6.      Virkamiehet – Kurinpitojärjestelmä – Menettely kurinpitolautakunnassa – Henkilöstösääntöjen liitteessä IX vahvistetut määräajat – Määräajat, jotka eivät ole pakottavia

(Henkilöstösääntöjen liite IX)

7.      Virkamiehet – Kurinpitojärjestelmä – Kurinpitomenettely – Kurinpitomenettelyssä esitetyt syytteet ja rikossyytteet, jotka on nostettu samaan aikaan samoista teoista – Kurinpitomenettelyn lykkääminen – Perustelut – Asianomaisen virkamiehen hakemus lainkäyttöviranomaisten häntä koskevan päätöksen odottamisesta – Hyväksyttävyys

(Henkilöstösääntöjen liitteessä IX oleva 25 artikla)

8.      Virkamiehet – Kurinpitojärjestelmä – Kurinpitomenettely – Nimittävän viranomaisen ja Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) toimivalta – Ulottuvuus

(Henkilöstösääntöjen liitteessä IX oleva 3 artikla; komission päätös 1999/352)

9.      Henkilöstökanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Käsite – Sisäinen tilintarkastuskertomus – Käsitteen ulkopuolelle jääminen

(Henkilöstösääntöjen 90 artikla)

10.    Virkamiehet – Kurinpitojärjestelmä – Kurinpitomenettely – Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksen ja seuraavaksi nimittävän viranomaisen kurinpitomenettelyn aloittaminen – Harkintavalta – Ulottuvuus – Painavien syiden tarpeellisuus – Syyttömyysolettaman periaatteen kunnioittaminen

(Henkilöstösääntöjen liite IX)

1.      Jos yksi vahinkoon liittyvistä vaatimuksista on puhtaasti korvausvaatimus siinä mielessä, että siinä vaaditaan korvausta vahingosta, jonka väitetään aiheutuneen virheestä tai laiminlyönnistä, jota oikeusvaikutusten kokonaan puuttuessa ei voida luonnehtia asianomaiselle vastaiseksi toimeksi, vaatimukset voidaan tutkia vain, jos kantaja on esittänyt ne ennalta hallinnolle kohtuullisessa ajassa, jonka on katsottava alkavan kulua väitetyn vahingon tosiasiallisesta toteutumisesta, esitetyn korvausvaatimuksen yhteydessä ja tämän jälkeen korvausvaatimuksen hylkäämispäätöksestä tehdyn hallinnollisen valituksen yhteydessä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa säädetyssä määräajassa.

Vaikka kuluneen ajan kohtuullisuutta on arvioitava kunkin asian ominaisten olosuhteiden mukaan ja erityisesti riita-asialla asianomaiselle olevan merkityksen, asian monitahoisuuden ja osapuolten käyttäytymisen perusteella, yksi vertailukohta voi tässä yhteydessä olla viiden vuoden vanhentumisaika, josta määrätään Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artiklassa sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevia kanteita varten, vaikka viimeksi mainittua määräaikaa ei voida soveltaa unionin ja sen työntekijöiden välisiin riitoihin.

(ks. 95 ja 96 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑282/05 P, Holcim (Deutschland) v. komissio, 19.4.2007, 33 kohta ja asia C‑51/05 P, komissio v. Cantina sociale di Dolianova ym., 17.7.2008, 63 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑144/02, Eagle ym. v. komissio, 5.10.2004, 71 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑23/05, Giraudy v. komissio, 2.5.2007, 69 kohta

2.      SEUT 270 artiklan ja henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklan perusteella nostettaviin kanteisiin, joissa vaaditaan korvausta vahingosta, jonka toimielin on aiheuttanut virkamiehelle tai toimihenkilölle, sovelletaan erityisiä sääntöjä, jotka eroavat säännöistä, jotka perustuvat sopimussuhteen ulkopuolista unionin vastuuta koskeviin yleisperiaatteisiin SEUT 268 ja SEUT 340 artiklan toisen kohdan yhteydessä. Henkilöstösäännöistä nimittäin ilmenee, että unionin virkamies tai toimihenkilö on, päinvastoin kuin muut yksityishenkilöt, sidoksissa toimielimeensä sellaisen työsuhteen kautta, jolle on ominaista oikeuksien ja erityisten vastavuoroisten velvollisuuksien tasapaino, jota kuvastaa toimielimen huolenpitovelvollisuus asianomaista henkilöä kohtaan. Tästä seuraa, että kun unioni toimii työnantajana, siihen sovelletaan laajennettua vastuuta, joka ilmenee velvoitteessa korvata vahingot, joita sen henkilöstölle on aiheutunut lainvastaisuudesta, johon se on syyllistynyt työnantajana, ilman että toimielimen sopimuksen ulkopuolisen vastuun osoittamiseksi Euroopan virkamiehiä koskevissa riita-asioissa olisi tarpeen osoittaa riittävän ilmeisen rikkomisen tai toimielimen harkintavallan rajojen ilmeisen ja vakavan rikkomisen olemassaoloa.

(ks. 98 kohta)

Viittaukset:

Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑143/09 P, komissio v. Petrilli, 16.12.2010, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja asia T‑308/10 P, komissio v. Nanopoulos, 12.7.2012, 103 ja 104 kohta

3.      Se, että henkinen kärsimys, johon virkamies vetoaa kurinpitomenettelyn liian pitkän keston vuoksi, ei ollut täysin ilmennyt päivänä, jona hän esitti vahingonkorvausvaatimuksensa, ei ole menettelyn liian pitkään kestoon liittyvien korvausvaatimusten tutkimisen edellytys. Jos asia ei nimittäin olisi täten, hallinto voisi viivytellä loputtomiin menettelyn päättämistä välttyäkseen joutumasta vastuuseen sen liian pitkän keston vuoksi.

(ks. 122 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑394/03, Angeletti v. komissio, 11.4.2006

4.      Hallinto on velvollinen toimimaan joutuisasti käsitellessään henkilön tilannetta. Tämä velvollisuus on unionin yleinen oikeusperiaate, jonka noudattamisen unionin tuomioistuimet varmistavat ja joka on otettu osaksi oikeutta hyvään hallintoon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdassa, jonka noudattamatta jättäminen voi johtaa unionin vastuun syntymiseen. Jos on käynyt ilmi, ettei hallinto ole toiminut joutuisasti, sen tehtävänä on osoittaa erityiset seikat, joiden vuoksi sen menettely on ollut perusteltua.

Nimittävä viranomainen tai tapauksen mukaan Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) on kurinpitomenettelyssä tältä osin velvollinen toimimaan joutuisasti siitä hetkestä lähtien, kun se saa tiedon tosiseikoista ja menettelyistä, jotka saattavat merkitä virkamiehen henkilöstösääntöjen mukaisten velvoitteiden laiminlyöntejä, sen arvioimista varten, onko aiheellista aloittaa tutkimus, sekä tilanteen mukaan tämän tutkimuksen kuluessa ja kyseisen viranomaisen kurinpitomenettelyn kuluessa. Tämän viranomaisen on erityisesti kurinpitomenettelyssä huolehdittava siitä, että jokainen toimenpide toteutetaan kohtuullisen ajan kuluessa edellisestä toimenpiteestä.

Arvioitaessa sitä, onko hallinnon viivyttely vaikeuttanut asianomaisen virkamiehen puolustautumisoikeuksien käyttämistä, jolloin tämän menettelyn päätteeksi määrätyn seuraamuksen kumoaminen olisi perusteltavissa vanhentumissäännön kaltaisin perusteluin, on otettava huomioon aika, joka on kulunut riidanalaisten tosiseikkojen ja sen päivämäärän välillä, jona nimittävä viranomainen tai OLAF saivat niistä tiedon. Tällä ajalla ei sitä vastoin ole merkitystä arvioitaessa sitä, ovatko kyseinen viranomainen ja OLAF aiheuttaneet henkilölle vahinkoa, joka on korvattava, asettamalla hänet liian pitkäksi ajaksi ahdistavaan tilanteeseen, kun häntä on epäilty henkilöstösääntöjen mukaisten velvoitteidensa laiminlyönnistä, koska niin kauan kuin mitään seikkaa, joka voisi osoittaa asianomaisen virkamiehen syyllistyneen laiminlyöntiin, ei ole saatettu tämän viranomaisen tai OLAFin tietoon, kumpaakaan ei voida tässä tilanteessa syyttää siitä, että ne olisivat asettaneet kyseisen virkamiehen liian pitkäksi ajaksi epävarmaan tilanteeseen viivyttelyn vuoksi.

(ks. 123 ja 125–127 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑105/04 P, Nederlandse Federatieve Vereniging voor de Groothandel op Elektrotechnisch Gebied v. komissio, 21.9.2006, 35 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: em. asia Angeletti v. komissio, 162 kohta

Virkamiestuomioistuin: yhdistetyt asiat F‑124/05 ja F‑96/06, A ja G v. komissio, 13.1.2010, 395 kohta ja asia F‑12/10, Kerstens v. komissio, 8.3.2012, 124–126 kohta

5.      Nimittävän viranomaisen päätös ryhtyä Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksen lisäksi sisäiseen hallinnolliseen tutkimukseen johtaa väistämättä kurinpitomenettelyn keston pitkittymiseen, mutta tältä osin ei voida katsoa, että tämän hallinnollisen tutkimuksen toteuttaminen tekisi tästä ajanjaksosta lähtökohtaisesti liian pitkän. Jos näet riidanalaiset teot ovat jossain määrin monimutkaisia tai jos hallinnolla ei ole riittävää asiantuntemusta arvioida, ovatko tietyt erityisesti talousasioita koskevat menettelytavat sääntöjenvastaisia, saattaa olla tarpeen, että nimittävä viranomainen turvautuu kolmansien osapuolten palveluihin selventääkseen OLAFin tutkimuskertomuksessaan paljastamien toimien ulottuvuutta.

(ks. 135 ja 136 kohta)

6.      Henkilöstösääntöjen liitteessä IX ei viitata mihinkään määräaikaan, jonka kuluessa nimittävän viranomaisen on toimitettava kertomuksensa kurinpitolautakunnalle sen jälkeen kun se on tehnyt päätöksensä kurinpitomenettelyn aloittamisesta. Henkilöstösääntöjen liitteessä IX mainitut määräajat eivät missään tapauksessa ole pakottavia, ja kyseisessä liitteessä säädettyjä pidemmät määräajat saattavat olla tarpeen, jotta tekoja kyetään arvoimaan riittävän täydellisesti ja asianomaiselle voidaan antaa kaikki henkilöstösäännöissä tarkoitetut takeet.

(ks. 141 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑12/94, Daffix v. komissio, 18.12.1997, 130 ja 131 kohta ja asia T‑307/01, François v. komissio, 10.6.2004, 47 kohta

7.      Perustelu, joka liittyy haluun ratkaista myönteisesti kurinpitomenettelyyn ja kansallisissa tuomioistuimissa nostettujen syytteiden kohteena olevan virkamiehen vaatimus odottaa häntä koskevaa kansallisten viranomaisten päätöstä, on sellainen, että sen perusteella voidaan perustellusti lykätä kurinpitomenettelyä ja pidentää siten kurinpitomenettelyn kestoa.

Henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevassa 25 artiklassa ei tosin velvoiteta kurinpitolautakuntaa lykkäämään selvitystään. Yhtäältä tämän artiklan mukaan samanaikaiset rikossyytteet eivät estä kurinpitomenettelyn kulkua vaan ainoastaan nimittävää viranomaista tekemästä päätöstä. Toisaalta hallinnon on lykättävä kurinpitomenettelyä vain jos virkamies osoittaa, että häntä kohtaan on nostettu rikossyytteitä, eikä tämä käsite, joka merkitsee julkisen kanteen nostamista seuraamusten määräämistä varten, voi sisältää tutkimuksia, tietoja tai tarkastuksia, vaan se edellyttää rikossyytteiden vireillepanoa.

Se, että kurinpitolautakunta ei ole velvollinen lykkäämään kurinpitomenettelyä, ei kuitenkaan merkitse, ettei se tehnyt perusteltua päätöstä kurinpitomenettelyn lykkäämisestä. Sen ratkaisemiseksi, onko tällainen lykkääminen asianmukaista, on näet otettava huomioon ainoastaan seikat, jotka lykkäämisestä määränneellä viranomaisella tai kurinpitoelimellä on ollut käytettävissään silloin, kun se teki päätöksensä.

Sitä vastoin perusteluihin, jotka liittyvät asiakirja-aineiston monimutkaisuuteen, kerättävien todistajanlausuntojen lukumäärään ja muihin kurinpitolautakunnan suunnittelemiin toimenpiteisiin, ei voida vedota hyväksyttävästi perusteilta kurinpitomenettelyn lykkäämisen ja siten kurinpitomenettelyn pitkittämisen tueksi, vaan ne voivat enintään johtaa siihen, että kurinpitolautakunta käyttää enemmän voimavaroja kantajan asiankirja-aineiston käsittelemiseen. Kesäaikataulukaan ei voi olla hyväksyttävä perustelu kurinpitomenettelyn lykkäämiselle.

(ks. 147 ja 150–153 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑54/11, BG v. Euroopan oikeusasiamies, 17.7.2012, 70 kohta

8.      Henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevassa 3 artiklassa säädetään, että Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksen päätyttyä on nimittävän viranomaisen eikä OLAFin asiana päättää, aloitetaanko kurinpitomenettelyn aloittamisesta ja tämän jälkeen, onko asianmukaista määrätä seuraamus. Näistä säännöksistä ei kuitenkaan voida päätellä, kyseenalaistamatta OLAF:n tutkimusten riippumattomuuden periaatetta, sellaisena kuin se on vahvistettu OLAF:n perustamisesta tehdyn päätöksen 1999/352 3 artiklassa, että kyseinen viranomainen voi lopettaa OLAF:n tutkimuksen.

(ks. 159 kohta)

9.      Toimielimen sisäistä tarkastusta koskeva kertomus, jolla pyritään tutkimaan yksikön toimintaa eikä yhden henkilön toimia ja joka ei siten liity sellaisen virkamiehelle vastaisen toimen lainvastaisuuteen, jonka osalta virkamiehen on tehtävä hallinnollinen valitus henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa määrätyssä kolmen kuukauden määräajassa, jotta vaatimus tutkittaisiin, ei ole henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu asianomaiselle vastainen päätös.

(ks. 170 kohta)

10.    Euroopan petostentorjuntavirastolla (OLAF) ja nimittävällä viranomaisella on vastavuoroisesti laaja harkintavalta päättää, onko niiden käytettävissä olevien tietojen perusteella aloitettava tutkimusvaihe ja tämän jälkeen tarvittaessa jokin henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevien 4 ja 5 jakson mukaisista kurinpitomenettelyistä.

Tämä laaja harkintavalta ei voi kuitenkaan olla hyväksyttävä perustelu sille, että tapauksen mukaan OLAF tai kyseinen viranomainen kiirehtii menettelyä, vaikka sillä ei ole vähäisintäkään näyttöä asianomaisia henkilöitä vastaan. Näin ollen asianomaisen virkamiehen oikeuksien suojelemiseksi sekä OLAF:n että nimittävän viranomaisen on varmistuttava siitä, että niillä on käytettävissään ennen tutkimuksen aloittamista indisioita, joiden perusteella voidaan ennakoida, että asianomainen henkilö on laiminlyönyt henkilöstösääntöjen mukaiset valvoitteensa, ja ennen kurinpitomenettelyn aloittamista riittävän täsmällisiä ja asiaankuuluvia tietoja epäilystensä tukemiseksi. OLAF:n ja kyseisen viranomaisen on lisäksi otettava huomioon syyttömyysolettaman periaate, joka edellyttää niiltä koko kurinpitomenettelyn ajan maltillisuutta lausumissaan.

(ks. 184 ja 185 kohta)

Viittaukset:

Unionin yleinen tuomioistuin: em. asia komissio v. Nanopoulos, 150 ja 152 kohta

Virkamiestuomioistuin: em. asia Giraudy v. komissio, 99 kohta