YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMENTUOMIO (laajennettu kolmas jaosto)

14 päivänä toukokuuta 1998 (1)

Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta — Yhteisvastuu sakosta

Yhdistetyissä asioissa T-339/94, T-340/94, T-341/94 ja T-342/94,

Metsä-Serla Oy, Suomen oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Helsinki,

United Paper Mills Ltd, Suomen oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikkaValkeakoski (Suomi),

Tampella Corporation, Suomen oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikkaTampere (Suomi),

Oy Kyro Ab, Suomen oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Kyröskoski(Suomi),

edustajinaan aluksi asianajajat Hans Hellmann ja Hans-Joachim Voges, Köln, jasittemmin asianajajat Hans Hellmann, Köln, ja Hans-Joachim Hellman, Karlsruhe,prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Loesch & Wolter, 11 rue Goethe,

kantajina,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään aluksi oikeudellisen yksikönvirkamiehet Bernd Langeheine ja Richard Lyal ja sittemmin Richard Lyal,avustajanaan asianajaja Dirk Schroeder, Köln, prosessiosoite Luxemburgissa c/ooikeudellisen yksikön virkamies Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner,Kirchberg,

vastaajana,

joissa kantajat vaativat EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta13 päivänä heinäkuuta 1994 tehdyn komission päätöksen 94/601/EY (IV/C/33.833— Kartonki; EYVL L 243, s. 1) kumoamista,

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEENTUOMIOISTUIN (laajennettu kolmas jaosto),

toimien kokoonpanossa: presidentti B. Vesterdorf sekä tuomarit C. P. Briët,P. Lindh, A. Potocki ja J. D. Cooke,

kirjaaja: hallintovirkamies J. Palacio González,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 8.7.1997 pidetyssä suullisessakäsittelyssä esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

Kanteen perustana oleva tosiseikat

1.

    Nämä asiat koskevat EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta13 päivänä heinäkuuta 1994 tehtyä komission päätöstä 94/601/EY (IV/C/33.833 —Kartonki; EYVL L 243, s. 1), sellaisena kuin se on oikaistuna ennen senjulkaisemista 26 päivänä heinäkuuta 1994 tehdyllä komission päätöksellä C(94) 2135lopullinen (jäljempänä päätös). Komissio määräsi päätöksessään 19:lle yhteisössäkartonkia tuottavalle ja toimittavalle yritykselle sakkoja perustamissopimuksen85 artiklan 1 kohdan rikkomisesta.

2.

    British Printing Industries Federation (jäljempänä BPIF), joka on suurinta osaaYhdistyneen kuningaskunnan kartonkipakkausteollisuudesta edustava etujärjestö,teki 22.11.1990 päivätyllä kirjeellä komissiolle epävirallisen valituksen. BPIF väitti,että Yhdistyneeseen kuningaskuntaan kartonkia toimittavat tuottajat olivat useaan

kertaan korottaneet hintojaan samanaikaisesti ja yhdenmukaisesti, ja se pyysikomissiota tutkimaan, oliko yhteisön kilpailusääntöjä mahdollisesti rikottu. BPIFjulkaisi lehdistötiedotteen varmistaakseen, että sen toimenpide saa julkisuutta.Tämän tiedotteen sisältöä selostettiin alan ammattilehdistössä joulukuun 1990aikana.

3.

    Myös Fédération française du cartonnage teki 12.12.1990 komissiolle epävirallisenvalituksen, jossa se esitti Ranskan kartonkimarkkinoista vastaavia huomautuksiakuin BPIF valituksessaan.

4.

    Komission virkamiehet, jotka toimivat 6 päivänä helmikuuta 1962 annetunneuvoston asetuksen N:o 17 (perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäinentäytäntöönpanoasetus; EYVL 1962, 13, s. 204; jäljempänä asetus N:o 17)14 artiklan 3 kohdan nojalla, tekivät 23.4. ja 24.4.1991 ennalta ilmoittamattasamanaikaisesti tutkimuksia useiden kartonkialan yritysten ja järjestöjen tiloissa.

5.

    Näiden tutkimusten jälkeen komissio pyysi asetuksen N:o 17 11 artiklan nojallatietoja ja asiakirjoja kaikilta niiltä, joille päätös on osoitettu.

6.

    Näiden tutkimusten yhteydessä sekä tietoja ja asiakirjoja koskevien pyyntöjenjohdosta saadun aineiston perusteella komissio katsoi, että kyseiset yritykset olivatosallistuneet perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan rikkomiseen (useimmissatapauksissa) vuoden 1986 puolivälistä vähintään vuoden 1991 huhtikuuhun.

7.

    Tämän vuoksi komissio päätti panna vireille viimeksi mainitun määräyksensoveltamista koskevan menettelyn. Komissio lähetti 21.12.1992 päivätyllä kirjeelläväitetiedoksiannon kullekin näistä yrityksistä. Kaikki yritykset, joilleväitetiedoksianto osoitettiin, vastasivat siihen kirjallisesti. Yhdeksän yritystä pyysitulla kuulluksi suullisesti. Niitä kuultiin 7.—9.6.1993.

8.

    Menettelyn lopuksi komissio antoi päätöksen, jossa määrätään seuraavaa:

”1 artikla

Buchmann GmbH, Cascades SA, Enso-Gutzeit Oy, Europa Carton AG, Finnboard— the Finnish Board Mills Association, Fiskeby Board AB, Gruber & Weber GmbH& Co KG, Kartonfabriek de Eendracht NV (joka käyttää toiminimeä BPB deEendracht NV), NV Koninklijke KNP BT NV (aikaisemmin KoninklijkeNederlandse Papierfabrieken NV), Laakmann Karton GmbH & Co KG, Mo OchDomsjö AB (MoDo), Mayr-Melnhof Gesellschaft mbH, Papeteries de Lancey SA,Rena Kartonfabrik AS, Sarrió SpA, SCA Holding Ltd (aikaisemmin Reed Paper& Board (UK) Ltd), Stora Kopparbergs Bergslags AB, Enso Española SA(aikaisemmin Tampella Española SA) ja Moritz J. Weig GmbH & Co KG ovatrikkoneet EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa siten, että

—    Buchmann ja Rena ovat noin vuoden 1988 maaliskuusta ainakin vuoden1990 loppuun,

—    Enso Española on ainakin vuoden 1988 maaliskuusta ainakin vuoden 1991huhtikuun loppuun,

—    Gruber & Weber on ainakin vuodesta 1988 vuoden 1990 loppuun ja

—    muut ovat vuoden 1986 puolivälistä ainakin vuoden 1991 huhtikuuhun

osallistuneet sopimukseen ja yhdenmukaistettuun menettelytapaan, jotka ovatperäisin vuoden 1986 puolivälistä ja joiden mukaisesti Euroopan yhteisönkartongintoimittajat

—    tapasivat säännöllisesti salaisissa ja vakiintuneeksi tavaksi muodostuneissakokouksissa neuvotellakseen ja päättääkseen alan yhteisestäkilpailunrajoittamissuunnitelmasta,

—    sopivat säännöllisistä hinnankorotuksista kunkin tuotelaadun osalta kunakinkansallisena valuuttana,

—    suunnittelivat ja toteuttivat useita samanaikaisia ja yhdenmukaisiahinnankorotuksia kaikkialla Euroopan yhteisössä,

—    saavuttivat yhteisymmärryksen tärkeimpien tuottajien markkinaosuuksienpysyttämisestä vakiotasoilla, mutta siten, että niitä saatettiin joskus muuttaa,

—    toteuttivat — alkuvuodesta 1990 lähtien aina vain useammin —yhdenmukaistettuja toimenpiteitä toimitusten valvomiseksi yhteisönmarkkinoilla varmistaakseen edellä mainittujen yhdenmukaistettujenhinnankorotusten toteuttamisen,

—    edellä mainittuja toimenpiteitä tukeakseen vaihtoivat kaupallisia tietojatoimituksista, hinnoista, tuotantoseisokeista, tilauskannoista ja koneidenkäyttöasteista.

— —

3 artikla

Seuraaville yrityksille määrätään 1 artiklassa todetuista rikkomisista sakkoaseuraavasti:

— —

v)    Finnboard — the Finnish Board Mills Associationille sakkoa 20 000 000 ecuasiten, että siitä yhteisvastuullisesti Finnboardin kanssa vastaavat Oy Kyro Ab3 000 000 ecuun saakka, Metsä-Serla Oy 7 000 000 ecuun saakka, TampellaCorporation 5 000 000 ecuun saakka ja United Paper Mills Ltd 5 000 000ecuun saakka;

— — ”

9.

    Kantajat, joille päätös on osoitettu, ovat suomalaisia kartongintuottajia. Nemarkkinoivat tuotteitaan yhteisössä ja muilla markkinoilla Finnish Board MillsAssociation — Finnboardin (jäljempänä Finnboard) välityksellä. Finnboard onSuomen oikeuden mukaan perustettu taloudellinen yhdistys, johon vuonna 1991kuului jäseninä kuusi yhtiötä, muun muassa kantajat.

10.

    Päätöksen 174 perustelukappaleesta ilmenee, että komissio on määrännyt sakonFinnboardille siitä syystä, että aktiivisesti ja suoraan kartelliin osallistui nimenomaanFinnboard eivätkä kantajina olevat yhtiöt. Komissio on kuitenkin katsonut, ettäkantajina olevien yhtiöiden on vastattava yhteisvastuullisesti Finnboardin kanssasiitä osasta sakkoa, joka suurin piirtein vastaa kunkin yhtiön osuutta Finnboardinkartonginmyynnistä.

Oikeudenkäyntimenettely

11.

    Kantajat Metsä-Serla Oy, United Paper Mills Ltd, Tampella Corporation ja OyKyro Ab ovat nostaneet nämä kanteet yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteentuomioistuimeen 14.10.1994 jättämillään kannekirjelmillä. Kanteet on kirjattunumeroilla T-339/94, T-340/94, T-341/94 ja T-342/94.

12.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen laajennetun toisen jaostonpuheenjohtajan 30.3.1995 antamalla määräyksellä nämä neljä asiaa yhdistettiinkirjallista ja suullista käsittelyä sekä tuomion antamista varten.

13.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 19.9.1995 tekemällä päätökselläesittelevä tuomari määrättiin laajennettuun kolmanteen jaostoon, johon asia tämänvuoksi siirrettiin.

14.

    Päätöksestä on nostettu 17 muuta kannetta (asiat T-295/94, T-301/94, T-304/94,T-308/94, T-309/94, T-310/94, T-311/94, T-317/94, T-319/94, T-327/94, T-334/94,T-337/94, T-338/94, T-347/94, T-348/94, T-352/94 ja T-354/94); kanteen ovatnostaneet kaikki ne, joille päätös on osoitettu, paitsi Rena Kartonfabrik AS jaPapeteries de Lancey SA. Asian T-301/94 kantaja Laakmann Karton GmbHkuitenkin peruutti kanteensa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 10.6.1996jättämällään kirjeellä, ja asia poistettiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen

rekisteristä asiassa T-301/94, Laakmann Karton vastaan komissio, 18.7.1996annetulla määräyksellä (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

15.

    Kanteen nosti myös CEPI-Cartonboard-niminen yhteenliittymä, jolle päätös ei ollutosoitettu. Se kuitenkin peruutti kanteensa ensimmäisen oikeusasteentuomioistuimeen 8.1.1997 jättämällään kirjeellä, ja asia poistettiin ensimmäisenoikeusasteen tuomioistuimen rekisteristä asiassa T-312/94, CEPI-Cartonboardvastaan komissio, 6.3.1997 annetulla määräyksellä (ei julkaistuoikeustapauskokoelmassa).

16.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (laajennettu kolmas jaosto) päättiesittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn, ja seryhtyi prosessinjohtotoimiin pyytämällä kantajia vastaamaan tiettyihin kirjallisiinkysymyksiin ja esittämään tiettyjä asiakirjoja. Asianosaiset noudattivat näitäpyyntöjä.

17.

    Asianosaisten lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimenesittämiin kysymyksiin kuultiin 8.7.1997 pidetyssä suullisessa käsittelyssä.

Asianosaisten vaatimukset

18.

    Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—    kumoaa päätöksen siltä osin kuin se koskee niitä,

—    toissijaisesti alentaa sakkoa,

—    velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

19.

    Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—    hylkää kanteen ja

—    velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudenkäynnin kohde

20.

    Nämä kanteet koskevat vain päätöksen 3 artiklan v alakohtaa, jonka perusteellakantajien on vastattava yhteisvastuullisesti Finnboardin kanssa tälle määrätystä20 000 000 ecun sakosta siten, että Metsä-Serla Oy vastaa siitä 7 000 000 ecuunsaakka, United Paper Mills Ltd 5 000 000 ecuun saakka, Tampella Corporation5 000 000 ecuun saakka ja Oy Kyro Ab 3 000 000 ecuun saakka.

Päätöksen kumoamista koskeva vaatimus

Ainoa kanneperuste, jonka mukaan komissio on rikkonut asetuksenN:o 17 15 artiklan 2 kohtaa ja perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa

Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

21.

    Kantajat väittävät, että asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa ei annetakomissiolle toimivaltaa tehdä päätöstä, jolla yritys määrätään vastaamaan toiselleyritykselle määrätystä sakosta. Kantajien mukaan tämän säännöksen nojalla sakkojavoidaan määrätä ainoastaan niille yrityksille, jotka itse ovat rikkoneetkilpailusääntöjä. Komissio kuitenkin toteaa päätöksen 1 artiklalla lopullisesti,etteivät kantajat olleet rikkoneet perustamissopimuksen 85 artiklaa. Päätöksessä eiole myöskään katsottu, että kantajat olisivat vastuussa siitä kilpailusääntöjenrikkomisesta, johon Finnboardin on väitetty syyllistyneen.

22.

    Kantajien mukaan komissio on tässä tapauksessa asettanut kantajat vastuuseentoisen teosta, mikä on eri asia kuin vastuu omasta teosta. Toisin kuin viimeksimainittu vastuu, vastuu toisen teosta on vain johdettua vastuuta.

23.

    Kantajien mukaan komissio on väärässä väittäessään, että kantajat voidaan määrätävastaamaan sakosta yhteisvastuullisesti Finnboardin kanssa, ilman että olisivälttämätöntä todeta niiden rikkoneen kilpailusääntöjä. Hallintotoiminnanlainmukaisuuden periaate (ks. yhdistetyt asiat 42/59 ja 49/59, SNUPAT v. korkeaviranomainen, tuomio 22.3.1961, 1961, s. 99; Ep. I, s. 95) ja oikeusvarmuudenperiaate edellyttävät, että komission on tehtävä päätös jonkin toimivaltaperustannojalla. Kantajien mukaan komission oma toteamus päätöksen 174perustelukappaleessa kumoaa komission väitteen, jonka mukaan se olisi voinut yhtähyvin määrätä sakon kantajille.

24.

    Kantajat kiistävät myös sen, että komissio olisi voinut määrätä ne vastaamaansakosta yhteisvastuullisesti näyttämällä toteen, että kyse on taloudellisestakokonaisuudesta.

25.

    Ensiksi kantajat toteavat, että toisin kuin komissio päätöksessä väittää, yhteisöjentuomioistuimen yhdistetyissä asioissa 6/73 ja 7/73, Istituto Chemioterapico Italianoja Commercial Solvents vastaan komissio, 6.3.1974 antama tuomio (1974, s. 223;Ep. II, s. 229) ei ole sellaisenaan sovellettavissa tähän tapaukseen. Tuossatapauksessa yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että emoyhtiö ja tytäryhtiö olivatrikkoneet kilpailusääntöjä yhdessä, joten ne vastasivat rikkomisestayhteisvastuullisesti. Kullekin yritykselle oli näin ollen määrätty sakko (ks. vastaavastiasia 48/69, ICI v. komissio, tuomio 14.7.1972, 1972, s. 619; Ep. II, s. 25). Kantajienmukaan komissio ei tässä tapauksessa kuitenkaan ole katsonut, että Finnboardmuodostaisi jonkin jäsenensä tai peräti kaikkien jäsentensä kanssa taloudellisenkokonaisuuden perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa mielessä.

Konsernien osalta relevantti oikeuskäytäntö sitä paitsi koskee kantajien mukaansitä, miten vastuu markkinakäyttäytymisestä kohdistetaan konserneissa, joille ontunnusomaista ”hierarkkinen” rakenne ja yhteisen taloudellisen päämääräntavoitteleminen.

26.

    Toiseksi kantajat toteavat, että ajatus, jonka mukaan kukin kantajina olevistayhtiöistä muodostaisi Finnboardin kanssa taloudellisen kokonaisuuden, onperusteeton. Finnboard ei ollut eikä voinutkaan olla kantajien määräysvallassa.Tältä osin kantajat toteavat, että jäsenyhtiöt eivät omista pääomaosuuksiaFinnboardissa eivätkä ole edustettuina sen hallituksessa yhtiöinä, koska kaikkiFinnboardin jäsenyhtiöt valitsevat hallitukseen jäseniä, ja että vaikka hallituspäättää suuntaviivoista, sillä ei ole toimivaltaa antaa Finnboardin toimitusjohtajalleerityisiä ohjeita. Kantajat huomauttavat, että määräys- tai ohjausvallan puuttumistaon oikeuskäytännössä pidetty merkityksellisenä seikkana (ks. em. asia ICI v.komissio).

27.

    Vastauksena komission esittämiin väitteisiin kantajat toteavat vielä, että Finnboardmaksaa itse toimintakulunsa tuloilla, joita se saa edustussopimustensa johdosta,eivätkä jäsenyhtiöt maksa näitä kuluja, toisin kuin komissio väittää.

28.

    Lopuksi kantajat kiistävät sen, että komissio voisi osoittaa päätöksensä perustelluksiväittämällä Finnboardin toimineen kantajien ”puolesta ja niiden intressissä”.Yhteisöjen tuomioistuimen asiassa 170/83, Hydrotherm, 12.7.1984 antamaantuomioon (1984, s. 2999) vedoten kantajat väittävät, että pelkästään sen perusteella,että intressit ovat yhtäläiset — mitä ne eivät tässä tapauksessa ole —, ei vielä voidakatsoa, että ne ja Finnboard muodostaisivat taloudellisen kokonaisuuden (em.yhdistetyt asiat Istituto Chemioterapico Italiano ja Commercial Solvents v. komissioja asia T-102/92, Viho v. komissio, tuomio 12.1.1995, 1995, s. II-17, erityisesti48—50 kohta). Kullakin Finnboardin jäsenistä oli oma taloudellinen päämääränsä,jota ei voida samaistaa Finnboardin tavoittelemaan taloudelliseen päämäärään.

29.

    Siltä osin kuin niiden vastuun on katsottu perustuvan siihen, että niiden puolestaon toimittu ilman valtuutusta (negotiorum gestio), ne vastaavat, että tämä ei täytäasetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa asetettuja edellytyksiä, koska tässäsäännöksessä vaaditaan, että päätöksen adressaatit ovat syyllistyneetkilpailusääntöjen rikkomiseen tekijöinä tai osallisina. Vaikka Finnboard olisiosallistunut kartelliin sen vuoksi, että se oli sen jäsenten intressissä, jäsenet eivättällä teolla itse tulleet kartellin jäseniksi.

30.

    Lopuksi kantajat toteavat, että sitä, että komissio asettaa yritykset yhteisvastuuseen,ei voida perustella sen enempää sillä, että Finnboardin pelätään jättävän sakonmaksamatta, kuin tarkoituksenmukaisuussyilläkään (ks. päätöksen 174perustelukappale).

31.

    Komissio katsoo, että sakko perustuu oikein asetuksen N:o 17 15 artiklan2 kohtaan, sillä tämä säännös on riittävä oikeudellinen perusta sille, että kantajat

voidaan määrätä vastaamaan Finnboardille määrätystä sakosta yhteisvastuullisestisen kanssa.

32.

    Komission mukaan kantajilla ei ollut myyntiosastoja, jotka olisivat hoitaneet niidentuotteiden markkinoinnin. Markkinointi hoidettiin siis yksinomaan Finnboardinvälityksellä. Kyseisiä tuotteita koskeneet myyntisopimukset tehtiin ostajien jaFinnboardin välillä, asiakkaita laskutettiin kyseisen tuottajan nimissä jaomistusoikeus siirtyi suoraan Finnboardin jäseneltä asiakkaalle. Kunkin tuotteenosalta noudatettavasta hintapolitiikasta päättivät jäsenet Finnboardissa.

33.

    Komissio toteaa, että Finnboardin oli lisäksi noudatettava kantajien ohjeita, jotkakoskivat kantajien niiden tuotteiden määriä ja hintoja, joita Finnboard markkinoi.Vaikka Finnboardilla oli tietyssä määrin vapaus neuvotella hinnoista jamyyntiehdoista, kyseessä oleva tilanne vastasi tehtävienjakoa yhden ja samanyrityksen myyntiosaston ja markkinointijohdon välillä. Koska kantajat olivatluovuttaneet koko tuotantonsa Finnboardin myytäväksi, Finnboardia voidaan pitääkunkin kantajan apuorganisaationa (tältä osin ks. yhdistetyt asiat 40/73—48/73, 50/73,54/73, 55/73, 56/73, 111/73, 113/73 ja 114/73, Suiker Unie ym. v. komissio, tuomio16.12.1975, 1975, s. 1663).

34.

    Komission mukaan Finnboardin toiminta oli sen jäsenten määräysvallassa siten,ettei Finnboard pystynyt itsenäisesti päättämään markkinakäyttäytymisestään. Paitsiettä jäsenet antoivat Finnboardille tuotteidensa markkinointia koskevia ohjeita, nemyös nimesivät omat edustajansa Finnboardin hallitukseen. Komission mukaan eisitä paitsi voida ajatellakaan, että kantajat olisivat luovuttaneet tuotantonsamarkkinoinnin organisaatiolle, joka ei olisi ollut niiden määräysvallassa ja joka olisivoinut määrätä hinnoista ja myyntiehdoista vapaasti olematta velvollinen ottamaanhuomioon kantajien ohjeita. Lisäksi komissio toteaa, että jäsenet vastasivatFinnboardin toimintakulujen maksamisesta.

35.

    Kun otetaan huomioon vielä se, että Finnboard toimi kantajien lukuun, komissionmukaan on näissä olosuhteissa katsottava, että Finnboard muodosti kunkinkantajana olevan yhtiön kanssa taloudellisen kokonaisuuden kulloinkin kyseessäolevan yrityksen tuotteiden myynnin osalta.

36.

    Tämän käsityksen oikeellisuuden vahvistaa komission mukaan se, että Finnboardinja kantajien markkinakäyttäytyminen oli yhtenäistä (ks. em. asia Viho v. komissio,tuomion 50 kohta). Komission mielestä ei voida ajatella, että Finnboard ei olisitoiminut kantajien intressissä näiden tuotteita markkinoidessaan. Finnboard onnimittäin toiminut kantajien puolesta, kuten päätöksessä on todettu.

37.

    Vaikka kantajat ja Finnboard ovat erillisiä oikeushenkilöitä, kunkin kantajanvoidaan oikeuskäytännön mukaan katsoa olevan osaltaan vastuussa päätöksenkohteena olevasta Finnboardin toiminnasta (ks. em. asia ICI v. komissio, tuomion132 kohta ja sitä seuraavat kohdat; em. yhdistetyt asiat Istituto Chemioterapico

Italiano ja Commercial Solvents v. komissio, tuomion 36 kohta ja sitä seuraavatkohdat; yhdistetyt asiat T-68/89, T-77/89 ja T-78/89, SIV ym. v. komissio, tuomio10.3.1992, 1992, s. II-1403, tuomion 357 kohta ja em. asia Viho v. komissio, tuomion47 kohta).

38.

    Koska silloin, kun on kyse oikeuskäytännössä tarkoitetusta taloudellisestakokonaisuudesta, on komission mukaan sallittua tehdä erityinen päätös, jolla sakkomäärätään kullekin kantajista, yhteisvastuuta koskevaa säännöstäkin on voitavasoveltaa sellaisessa tilanteessa. Koska kantajien voidaan katsoa olevan vastuussaFinnboardin toiminnasta, komission mukaan ei ole välttämätöntä, että päätöksen1 artiklassa nimenomaisesti todettaisiin kantajien syyllistyneen kilpailusääntöjenrikkomiseen. Väite, että komissio olisi määrännyt kantajat vastuuseen toisen teosta,on siis virheellinen.

39.

    Komission mukaan tässä tapauksessa on sovellettava emoyhtiöitä ja niidentytäryhtiöitä koskevia periaatteita, joita oikeuskäytännössä on yritysryhmien osaltakehitetty, koska muutoin kyseiset yritykset voisivat välttää kilpailusääntöjensoveltamisen itseensä perustamalla yksinkertaisesti vain oikeudellisesti itsenäisiämyyntiorganisaatioita, joiden toiminnasta ne eivät olisi vastuussa, vaikka nämäorganisaatiot toimisivatkin yritysten ohjeiden mukaan.

40.

    Lopuksi komissio toteaa, että sen omaksuma ratkaisu ei vie mitään oikeuksiakantajilta, jotka ovat vastaanottaneet väitetiedoksiannon, jossa komissio onilmoittanut aikomuksestaan määrätä ne vastaamaan sakosta yhteisvastuullisesti.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

41.

    Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Komissio voi päätöksellään määrätä yrityksille tai yritysten yhteenliittymille sakon,joka on vähintään 1 000 laskentayksikköä ja enintään 1 000 000 laskentayksikköätaikka tätä suurempi mutta enintään 10 prosenttia kunkin rikkomukseen osallisenyrityksen edellisen tilikauden liikevaihdosta, jos ne tahallaan tai tuottamuksesta:

a) rikkovat perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa — — ”.

42.

    Tässä säännöksessä ei todeta nimenomaisesti, voidaanko yritys, jonka ei ole suoraanja nimenomaisesti katsottu olevan vastuussa komission toteamasta kilpailusääntöjenrikkomisesta, määrätä vastaamaan yhteisvastuullisesti toisen yrityksen kanssasakosta, joka on määrätty tälle toiselle yritykselle seuraamukseksi siitä, että se ontekijänä syyllistynyt todettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen.

43.

    On kuitenkin katsottava, että kyseistä säännöstä on tulkittava siten, että yritysvoidaan määrätä vastaamaan yhteisvastuullisesti toisen yrityksen kanssa sakosta,joka on määrätty tälle toiselle, tahallaan tai tuottamuksesta kilpailusääntöjärikkoneelle yritykselle, sillä edellytyksellä, että komissio samassa päätöksessä

osoittaa, että olisi yhtä hyvin voitu todeta, että se yritys, jonka on vastattava sakostayhteisvastuullisesti, on syyllistynyt kyseiseen kilpailusääntöjen rikkomiseen.

44.

    Vaikka Finnboard on tässä tapauksessa se yritys, jota on suoraan ja nimenomaisestipidetty vastuullisena perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan rikkomisesta(päätöksen 1 artikla) ja vaikka päätöksen 3 artiklan v alakohdassa sakko onkin näinollen määrätty sille, kukin kantajista on kuitenkin määrätty vastaamaan osastasakkoa yhteisvastuullisesti Finnboardin kanssa, koska komissio on katsonutFinnboardin toimineen niiden ”puolesta” ja niiden intressissä (päätöksen 174perustelukappaleen toinen kohta).

45.

    On siis tutkittava, oliko kantajien ja Finnboardin välillä sellaisia taloudellisia jaoikeudellisia suhteita, että komissio olisi voinut katsoa kunkin kantajista suoraan janimenomaisesti vastaavan kilpailusääntöjen rikkomisesta.

46.

    Päätöksestä ilmenee tältä osin komission katsoneen, että kantajat vastasivatFinnboardin teoista (em. 174 perustelukappaleen toinen kohta).

47.

    Arvioitaessa, onko tämä toteamus oikea, on otettava huomioon Finnboardintoimintatapaa sekä Finnboardin ja sen jäsenten — erityisesti kantajien — välisiäoikeudellisia ja tosiasiallisia suhteita koskevat keskeiset tiedot, sellaisina kuin neilmenevät asiakirja-aineistosta ja erityisesti kantajien vastauksesta ensimmäisenoikeusasteen tuomioistuimen kirjallisiin kysymyksiin.

48.

    Finnboard on 1.1.1987 voimaan tulleiden sääntöjensä (2 §) mukaan yhdistys, jokamarkkinoi kantajien tuottaman kartongin sekä muiden jäsentensä tuottamiapaperialan tuotteita.

49.

    Sääntöjen 10 ja 11 §:n mukaan kukin jäsenistä nimeää yhden edustajan yhdistyksenhallitukseen, joka muun muassa päättää yhdistyksen toiminnan suuntaviivoista,vahvistaa talousarvion, rahoitussuunnitelman ja kustannusten jakoperiaatteetjäsenten kesken sekä valitsee toimitusjohtajan.

50.

    Sääntöjen 20 §:ssä määrätään seuraavaa:

”Sitoumuksista, jotka annetaan yhdistyksen puolesta, vastaavat velkojille jäsenetkukin omasta ja toistensa puolesta kuten omasta velastaan.

Vastuu velasta ja sitoumuksista jakautuu suhteessa jäsenten kuluvan ja kahdenedellisen kalenterivuoden nettolaskutukseen.”

51.

    Kartonkituotteiden myynnin osalta on todettava, että kantajien vastauksestaensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjallisiin kysymyksiin ilmenee, että neolivat aikana, jolloin asian tosiseikat tapahtuivat, valtuuttaneet Finnboardinhuolehtimaan kaikesta niiden kartonginmyynnistä, mistä ainoita poikkeuksia olivat

kunkin kantajan konsernin sisäiset myynnit ja vähäiset myynnit tilapäisilleasiakkaille Suomessa (ks. myös Finnboardin sääntöjen 14 §). Lisäksi Finnboardvahvisti ja ilmoitti kantajille samanlaiset listahinnat.

52.

    Kantajat selittävät myös, että yksittäisissä myynneissä asiakkaat tekivät tilauksensaFinnboardille ilmoittaen yleensä samalla heille mieluisimman tehtaan; tällaisetmieltymykset selittyivät muun muassa sillä, että kantajien tuotteiden välillä olilaatueroja. Mikäli asiakas ei ilmoittanut mitään mieltymyksiä, tilaukset jaettiinFinnboardin jäsenten kesken sääntöjen 15 §:n mukaisesti, jossa määrätäänseuraavaa:

”Saapuvat tilaukset jaetaan oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti jäsentenvalmistettaviksi ottaen huomioon kunkin jäsenen tuotantokyky sekä hallituksenvahvistamat jakoperiaatteet.”

53.

    Finnboardilla oli valtuudet neuvotella myyntiehdoista ja myös hinnastapotentiaalisten asiakkaiden kanssa, mutta kantajat olivat vahvistaneet yleisetsuuntaviivat asiakaskohtaisia neuvotteluja varten. Tilaus oli kuitenkin ainaalistettava kyseiselle kantajana olevalle yhtiölle, joka joko hyväksyi tai hylkäsi sen.

54.

    Sitä, miten yksittäiset myynnit tapahtuivat ja miten niitä käsiteltiin kirjanpidollisesti,on kuvailtu Finnboardin tilintarkastajan antamassa, 4.6.1997 päivätyssä lausunnossaseuraavasti:

”Finnboard toimii päämiestensä myyntiedustajana laskuttaen ostajia ‘omissanimissään päämiehen lukuun‘.

1.    Päämiehen asemassa oleva tehdas vahvistaa aina tilauksen.

2.    Kun tavara lähetetään tehtaalta, tehdas lähettää Finnboardille alustavanlaskun (‘Mill invoice‘). Lasku kirjataan päämiestiliin saatavaksi jaFinnboardin ostokirjanpitoon velaksi tehtaalle.

3.    Finnboard maksaa tehtaan laskun (josta on vähennetty arvioidut kuljetus-,varastointi-, toimitus- ja rahoituskulut) ennakkona sovitussa määräajassa (10päivää 1990/1991). Tällä tavalla Finnboard rahoittaa ulkomaan varastot jatehtaan saatavat asiakkailta tulematta kuitenkaan lähetetyn tavaranomistajaksi.

4.    Kun tavara toimitetaan asiakkaalle, Finnboard lähettää asiakkaalle laskuntehtaan puolesta. Lasku kirjataan myynniksi päämiestiliin ja saatavaksiFinnboardin myyntikirjanpidossa.

5.    Asiakkaiden maksut kirjataan päämiestileille, ja mahdolliset erotuksetarvioitujen ja toteutuneiden hintojen ja kulujen välillä (vrt. kohta 3)selvitetään päämiestilien kautta.”

55.

    Ensinnäkin näyttää siis siltä, että vaikka Finnboardilla oli valtuudet neuvotellalopullisten asiakkaiden kanssa hinnoista ja muista myyntiehdoista kantajienmääräämiä suuntaviivoja noudattaen, myynti ei voinut toteutua ennen kuin kyseinenkantajana oleva yhtiö oli hyväksynyt hinnan ja muut myyntiehdot.

56.

    Toiseksi on todettava olevan kiistatonta, että omistusoikeus siirtyi suoraan kyseiseltäkantajana olevalta yhtiöltä lopulliselle asiakkaalle.

57.

    Seuraavaksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että Finnboardinsaamat myyntipalkkiot, jotka on ilmoitettu liikevaihtona sen vuosikertomuksissa,kattavat vain kulut, jotka liittyvät sen jäsentensä lukuun hoitamiin myynteihin, kutenkuljetus- ja rahoituskulut. Tästä seuraa, ettei Finnboardilla ollut mitään omaataloudellista intressiä osallistua salaiseen hintayhteistyöhön, koska PG Paperboardintoimielimissä kokoontuneiden yritysten ilmoittamat ja toteuttamat hinnankorotukseteivät ole voineet tuottaa mitään hyötyä sille. Finnboardin osallistuminen tähänsalaiseen yhteistyöhön oli sitä vastoin kantajien välittömässä taloudellisessaintressissä.

58.

    Tämän asian olosuhteissa on todettava, että Finnboardin ja kunkin kantajan välisettaloudelliset ja oikeudelliset suhteet olivat siis sellaiset, että kartonkia kantajienlukuun markkinoidessaan Finnboard toimi vain kunkin yhtiön apuorganisaationa.Kun otetaan huomioon nämä suhteet ja se, että Finnboardin oli seurattava kunkinkantajan antamia suuntaviivoja voimatta käyttäytyä markkinoilla kustakin kantajastariippumattomana, Finnboard todellisuudessa muodosti taloudellisen kokonaisuudenkunkin kartonkia tuottavan jäsenensä kanssa (ks. vastaavasti em. yhdistetyt asiatSuiker Unie ym. v. komissio, tuomion 538—540 kohta).

59.

    Komissio on näin ollen aiheellisesti katsonut päätöksen perusteluosassa, ettäkantajat olivat vastuussa Finnboardin kilpailunvastaisista toimista, joten kunkinniistä olisi voitu todeta tahallaan rikkoneen perustamissopimuksen 85 artiklan1 kohtaa. Komissio on siis voinut päättää, että kukin kantajista vastaayhteisvastuullisesti Finnboardin kanssa osasta tälle taloudelliselle yhdistyksellemäärättyä sakkoa, sen sijaan että se olisi määrännyt sakon suoraan kullekinkantajana olevista yhtiöistä.

60.

    Edellä oleva huomioon ottaen kanneperuste on hylättävä.

Sakon alentamista koskeva vaatimus

61.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdanmukaan kanteessa, jolla asia pannaan vireille, on oltava yhteenveto kanteenoikeudellisista perusteista. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi viranpuolesta ottaa huomioon, että kanne on tämän määräyksen rikkomisen vuoksi

jätettävä tutkimatta (ks. mm. asia T-64/89, Automec v. komissio, tuomio 10.7.1990,1990, s. II-367, 73 ja 74 kohta).

62.

    Koska kantajat eivät ole tuoneet esiin mitään kanneperusteita sakon alentamistakoskevien vaatimustensa tueksi, vaatimukset on jätettävä tutkimatta.

63.

    Kaikesta edellä olevasta seuraa, että kanteet on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

64.

    Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaanoikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantajat ovat hävinneetasian, ne on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, koska komissio on sitävaatinut.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN(laajennettu kolmas jaosto)

on antanut seuraavan tuomiolauselman:

1.

    Kanteet hylätään perusteettomina siltä osin kuin niillä vaaditaan EY:nperustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta 13 päivänä heinäkuuta1994 tehdyn komission päätöksen 94/601/EY (IV/C/33.833 — Kartonki)kumoamista.

2.

    Kanteet jätetään tutkimatta siltä osin kuin niillä vaaditaan päätöksen3 artiklassa määrätyn sakon alentamista.

3.

    Kantajat velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

VesterdorfBriët Lindh             Potocki                    Cooke

Julistettiin Luxemburgissa 14 päivänä toukokuuta 1998.

H. Jung

B. Vesterdorf

kirjaaja

presidentti

1: Oikeudenkäyntikieli: saksa.