UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)
7 päivänä helmikuuta 2019 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Sosiaaliturva – Asetus (EY) N:o 883/2004 – 67 artikla – Sellaisen henkilön tekemä perhe-etuuksia koskeva hakemus, joka on lopettanut palkkatyön toimivaltaisessa jäsenvaltiossa mutta asuu siellä edelleen – Oikeus perhe-etuuksiin toisessa jäsenvaltiossa asuvien perheenjäsenten osalta – Etuuden saamisen edellytykset
Asiassa C‑322/17,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka High Court (ylempi piirituomioistuin, Irlanti) on esittänyt 15.5.2017 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 30.5.2017, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Eugen Bogatu
vastaan
Minister for Social Protection,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto)
toimien kokoonpanossa: neljännen jaoston puheenjohtaja M. Vilaras, joka hoitaa kolmannen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit J. Malenovský (esittelevä tuomari), L. Bay Larsen, M. Safjan ja D. Šváby,
julkisasiamies: P. Mengozzi,
kirjaaja: hallintovirkamies C. Strömholm,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 6.6.2018 pidetyssä suullisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Eugen Bogatu, edustajinaan C. Stamatescu, solicitor, ja D. Shortall, BL,
– Minister for Social Protection, asiamiehinään M. Browne, C. Keane ja A. Morrissey, avustajinaan M. D. Finan, BL, ja R. Mulcahy, SC,
– Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehinään C. Crane ja S. Brandon, avustajanaan K. Apps, barrister,
– Euroopan komissio, asiamiehinään D. Martin ja J. Tomkin,
kuultuaan julkisasiamiehen 4.10.2018 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 (EUVL 2004, L 166, s. 1) 11 artiklan 2 kohdan ja 67 artiklan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Eugen Bogatu ja Minister for Social Protection (sosiaalisen suojelun ministeri, Irlanti; jäljempänä ministeri) ja jossa on kyse päätöksestä, jolla viimeksi mainittu kieltäytyi maksamasta Bogatulle perhe-etuuksia osalta hänen hakemuksensa kattamaa ajanjaksoa.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
3 Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna 2.12.1996 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 118/97 (EYVL 1997, L 28, s. 1) (jäljempänä asetus N:o 1408/71) kumottiin 1.5.2010, jolloin asetus N:o 883/2004 tuli sovellettavaksi.
4 Asetuksen N:o 1408/71 2 artiklan otsikkona oli ”Henkilöllinen ulottuvuus”, ja sen 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:
”Tätä asetusta sovelletaan palkattuihin työntekijöihin tai itsenäisiin ammatinharjoittajiin, jotka ovat tai ovat olleet yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön alaisia – – sekä heidän perheenjäseniinsä – –.”
5 Asetuksen N:o 1408/71 73 artiklassa, jonka otsikko oli ”Palkatut työntekijät tai itsenäiset ammatinharjoittajat, joiden perheenjäsenet asuvat muussa jäsenvaltiossa kuin toimivaltaisessa valtiossa”, säädettiin muun muassa seuraavaa:
”Työntekijällä, joka on muun jäsenvaltion – – lainsäädännön alainen, on toisessa jäsenvaltiossa asuvien perheenjäsentensä osalta oikeus perhe-etuuksiin, joista säädetään ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännössä, niin kuin he asuisivat tässä valtiossa – –.”
6 Asetuksen N:o 883/2004 2 artiklan otsikko on ”Henkilöllinen soveltamisala”, ja sen 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tätä asetusta sovelletaan – – jäsenvaltion kansalaisiin – – sekä heidän perheenjäseniinsä – – ”
7 Kyseisen asetuksen II osastoon, otsikoltaan ”Sovellettavan lainsäädännön määrittäminen”, kuuluvassa 11 artiklassa, jonka otsikko on ”Yleiset säännöt”, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tämän osaston säännöksiä sovellettaessa palkkatyön – – nojalla tai – – seurauksena rahaetuutta saavien henkilöiden katsotaan harjoittavan tätä työtä – –”
8 Kyseisen asetuksen III osastoon, jonka otsikko on ”Eri etuusryhmiä koskevat erityissäännökset”, sisältyvään 8 lukuun, jonka otsikko on ”Perhe-etuudet”, kuuluvassa 67 artiklassa, otsikoltaan ”Toisessa jäsenvaltiossa asuvat perheenjäsenet”, säädetään seuraavaa:
”Henkilöllä on oikeus perhe-etuuksiin toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, myös toisessa jäsenvaltiossa asuvien perheenjäsentensä osalta, ikään kuin he asuisivat ensiksi mainitussa jäsenvaltiossa. – – ”
9 Saman asetuksen samaan lukuun kuuluvassa 68 artiklassa, jonka otsikko on ”Ensisijaisuussäännöt päällekkäisyystilanteessa”, säädetään muun muassa seuraavaa:
”1. Jos samana aikana ja samoja perheenjäseniä varten myönnetään etuuksia usean jäsenvaltion lainsäädännön nojalla, sovelletaan seuraavia ensisijaisuussääntöjä:
a) jos useamman jäsenvaltion on maksettava etuuksia eri perustein, ensisijaisuusjärjestys on seuraava: ensisijaisesti palkkatyön tai itsenäisen ammatinharjoittamisen perusteella saavutetut oikeudet, toissijaisesti eläkkeensaamisen perusteella saavutetut oikeudet ja viimeisenä asumisen perusteella saavutetut oikeudet;
– –”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
10 Eugen Bogatu on Romanian kansalainen, ja hän on asunut Irlannissa vuodesta 2003. Hän on kahden Romaniassa asuvan lapsen isä.
11 Bogatu on toiminut palkallisena työntekijänä Irlannissa 26.5.2003–13.2.2009 eli siihen asti, kun hän on jäänyt työttömäksi. Hän on sen jälkeen saanut maksuihin perustuvaa työttömyysetuutta 20.2.2009–24.3.2010, sitten maksuihin perustumatonta työttömyysetuutta 25.3.2010–4.1.2013 ja lopuksi sairausetuutta 15.1.2013–30.1.2015.
12 Bogatu haki 27.1.2009 vielä oikeutta perhe-etuuksiin.
13 Ministeri ilmoitti hänelle 12.1.2011 ja 16.1.2015 päivätyillä kirjeillä hakemuksen hyväksymisestä lukuun ottamatta ajanjaksoa 1.4.2010–31.1.2013. Ministeri ilmoitti myös tätä ajanjaksoa koskevan kielteisen päätöksensä johtuvan siitä, että Bogatu ei täyttänyt mitään niistä edellytyksistä, joiden perusteella hän olisi voinut saada perhe-etuuksia Romaniassa asuvien lastensa osalta, koska hän ei toiminut palkattuna työntekijänä Irlannissa eikä toisaalta myöskään saanut maksuperusteista etuutta.
14 Bogatu ei kiistä High Courtissa ministerin hylkäävän päätöksen perusteena olevia tosiseikkoja, vaan väittää, että päätös perustuu unionin oikeuden virheelliseen tulkintaan.
15 Hän väittää tältä osin muun muassa, että asetuksen N:o 883/2004 67 artiklaa on tulkittava samalla tavoin kuin asetuksen N:o 1408/71 73 artiklaa, josta seurasi, että henkilöllä, joka oli vakuutettu palkattuihin työntekijöihin sovellettavan sosiaaliturvajärjestelmän perusteella jossakin jäsenvaltiossa, oli toisessa jäsenvaltiossa asuvien perheenjäsentensä osalta oikeus perhe-etuuksiin, vaikka tämä henkilö ei olisi enää palkkatyössä eikä saisi maksuperusteista etuutta.
16 Ministeri puolustautuu toteamalla, että asetuksen N:o 883/2004 67 artiklaa ei voida tulkita samalla tavoin kuin asetuksen N:o 1408/71 73 artiklaa. Toisin kuin näistä artikloista toiseksi mainitussa, jota sovelletaan kaikkiin ”palkattuihin työntekijöihin”, ensiksi mainitussa näet käytetään neutraalia ilmausta ”henkilö.” Lisäksi tämä ilmaus itse on ymmärrettävä asetuksen N:o 883/2004 11 artiklan 2 kohdan valossa, jota vastaavaa artiklaa ei ollut asetuksessa N:o 1408/71 ja josta käy selvästi ilmi, että henkilöä, joka ei enää ole palkkatyössä, voidaan edelleen pitää palkkatyössä olevana vain siinä tapauksessa, että hän saa rahaetuutta palkkatyön nojalla tai seurauksena.
17 High Court toteaa ennakkoratkaisupyynnössään ensiksikin, että on riidatonta, että Irlanti on toimivaltainen myöntämään Bogatulle perhe-etuuksia asetuksen N:o 883/2004 67 artiklassa tarkoitetuin tavoin. Se toteaa tämän jälkeen, että Irlannin lainsäädännön mukaan ei ole yleensä tarpeen, että henkilö on palkkatyössä tai on ollut palkkatyössä Irlannissa ajankohtana, jolloin hän hakee perhe-etuuksia, jotta hänellä olisi oikeus näihin etuuksiin, ja että siinä erityistapauksessa, että henkilö on Bogatun kaltaisessa tilanteessa, tämä oikeus riippuu yksinomaan sen lapsen ikää koskevasta edellytyksestä, jonka perusteella kyseinen henkilö hakee näitä etuuksia. Se toteaa lopuksi, että tässä tapauksessa Bogatulla on oikeus perhe-etuuksiin Irlannin lainsäädännön nojalla sanotun rajoittamatta asetuksen N:o 883/2004 täytäntöönpanoa.
18 Näissä olosuhteissa High Court päätti lykätä ratkaisun antamista ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Edellytetäänkö asetuksessa N:o 883/2004 ja etenkin sen 67 artiklassa, luettuna yhdessä sen 11 artiklan 2 kohdan kanssa, että ollakseen oikeutettu ’perhe-etuuteen’ – – henkilön on joko oltava palkkatyössä – – toimivaltaisessa jäsenvaltiossa – – tai vaihtoehtoisesti saatava [mainitun] asetuksen 11 artiklan 2 kohdassa mainittuja rahaetuuksia?
2) Onko asetuksen N:o 883/2004 11 artiklan 2 kohtaan sisältyvää viittausta ’rahaetuuksiin’ tulkittava siten, että sillä tarkoitetaan ainoastaan ajanjaksoa, jona hakija tosiasiallisesti saa rahaetuuksia, vai tarkoitetaanko sillä mitä tahansa ajanjaksoa, jona hakija on vakuutettu rahaetuuden varalta tulevaisuudessa, siitä riippumatta, onko kyseistä etuutta haettu perhe-etuuden hakemisajankohtana?”
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Ensimmäinen kysymys
19 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy ensimmäisellä kysymyksellään ennen kaikkea, onko asetusta N:o 883/2004 ja erityisesti sen 67 artiklaa, luettuna yhdessä sen 11 artiklan 2 kohdan kanssa, tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa se, että henkilö on oikeutettu perhe-etuuksiin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa, edellyttää, että kyseinen henkilö on palkkatyössä tässä jäsenvaltiossa tai että viimeksi mainittu myöntää hänelle rahaetuuden palkkatyön nojalla tai seurauksena.
20 Kuten edellä tämän tuomion 10–17 kohdasta ilmenee, pääasiassa kyseessä olevalle tilanteelle – sellaisena kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on sen kuvannut – ovat ominaisia seuraavat seikat. Ensiksikin perhe-etuuksia hakenut henkilö asuu toimivaltaisessa jäsenvaltiossa eli Irlannissa ja on ollut siellä aikaisemmin palkkatyössä mutta on sittemmin lopettanut palkkatyön. Toiseksi kyseisellä henkilöllä on kaksi toisessa jäsenvaltiossa eli Romaniassa asuvaa lasta. Kolmanneksi ajanjakso, jolle kyseinen henkilö vaatii ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta tunnustamaan hänen oikeutensa perhe-etuuksiin on ajanjakso, jolloin hän sai toimivaltaiselta jäsenvaltiota rahaetuutta, joka sen kansallisessa lainsäädännössä luokiteltiin maksuihin perustumattomaksi etuudeksi.
21 Tästä tilanteesta on ensiksi todettava, että asetuksen N:o 883/2004 67 artiklassa säädetään, että henkilöllä on oikeus perhe-etuuksiin toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, myös toisessa jäsenvaltiossa asuvien perheenjäsentensä osalta, ikään kuin he asuisivat ensiksi mainitussa jäsenvaltiossa.
22 Kuten tämän artiklan sanamuodosta käy ilmi, siinä – vaikka siinä viitataankin ”henkilölle” tunnustettuihin oikeuksiin – ei edellytetä, että kyseisellä henkilöllä on jokin tietty asema ja siis erityisesti palkatun työntekijän asema. Artiklassa itsessään ei siis täsmennetä edellytyksiä, joita tämän henkilön perhe-etuuksia koskevalle oikeudelle voidaan asettaa, vaan siinä viitataan tältä osin toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädäntöön.
23 Näin ollen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymykseen vastaamiseksi tätä artiklaa on tulkittava sen asiayhteyden ja sillä tavoitellun päämäärän valossa.
24 Siltä osin kuin ensiksi on kyse asetuksen N:o 883/2004 67 artiklan asiayhteydestä, on huomattava, että tämä artikla on luettava yhdessä muun muassa kyseisen asetuksen 68 artiklan 1 kohdan a alakohdan kanssa, jota on tarkoitus soveltaa, kun perhe-etuuksista säädetään eri perustein useamman kuin yhden jäsenvaltion lainsäädännössä, ja jonka mukaan tällaisessa tapauksessa on sovellettava ensisijaisuussääntöjä, joiden mukaan on otettava huomioon ensisijaisesti palkkatyön tai itsenäisen ammatinharjoittamisen perusteella saavutetut oikeudet, toissijaisesti eläkkeensaamisen perusteella saavutetut oikeudet ja viimeisenä asumisen perusteella saavutetut oikeudet.
25 Koska tässä säännöksessä luetellaan useita perusteita, joiden nojalla henkilö voi saada perhe-etuuksia ja joihin palkkatyö kuuluu, asetuksen N:o 883/2004 67 artiklan ei voida katsoa rajoittuvan vain tähän toimintaan nojautuvaan perusteeseen.
26 Siltä osin kuin sitten on kyse asetuksen N:o 883/2004 67 artiklalla tavoitellusta päämäärästä, on huomattava, että unionin lainsäätäjän päämääränä oli tämän asetuksen antaessaan muun muassa ulottaa asetuksen soveltamisala muihin henkilöryhmiin kuin asetuksen N:o 1408/71 alaan kuuluviin palkattuihin työntekijöihin ja erityisesti työvoimaan kuulumattomiin henkilöihin, joita viimeksi mainittu ei koskenut.
27 Tämä päämäärä ilmenee yleisesti unionin lainsäätäjän ratkaisusta täsmentää asetuksen N:o 883/2004 2 artiklan 1 kohdassa, että asetusta sovelletaan muun muassa ”jäsenvaltion kansalaisiin”, jotka ovat tai ovat olleet yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön alaisia, kun taas asetuksen N:o 1408/71 2 artiklan 1 kohdassa säädettiin, että tätä aiempaa asetusta sovellettiin ”työntekijöihin tai itsenäisiin ammatinharjoittajiin”, jotka ovat tai ovat olleet yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön alaisia.
28 Tämä päämäärä ilmenee perhe-etuuksien erityistapauksen osalta siitä, että asetuksen N:o 883/2004 67 artiklassa käytetään sanaa ”henkilö” siinä, missä asetuksen N:o 1408/71 73 artiklassa, jota ensiksi mainittu artikla seurasi, viitattiin ”palkattuun työntekijään”. Tässä suhteessa asetuksen N:o 883/2004 67 artikla ilmentää unionin lainsäätäjän halua olla enää rajoittamatta perhe-etuuksia koskevaa oikeutta yksinomaan palkattuihin työntekijöihin ja ulottaa se muihin henkilöryhmiin.
29 Kaikkien näiden seikkojen perusteella asetuksen N:o 883/2004 67 artiklaa on tulkittava siten, että siinä ei edellytetä, että tietyn henkilön on oltava palkkatyössä toimivaltaisessa jäsenvaltiossa, jotta hänellä on siellä oikeus perhe-etuuksiin.
30 Toiseksi asetuksen N:o 883/2004 11 artiklan 2 kohdasta, johon ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa kysymyksessään, seuraa, että henkilön, joka saa palkkatyön nojalla tai seurauksena rahaetuutta ja jonka rahaetuuden lähde on siis se, että hän on aiemmin ollut palkkatyössä, on tähän henkilön sovellettavan lainsäädännön määrittämiseksi katsottava harjoittavan tätä työtä.
31 Edellä tämän tuomion 25 kohdasta kuitenkin seuraa, että asetuksen N:o 883/2004 67 artiklaa on tulkittava siten, että siinä ei edellytetä, että jäsenvaltion toimivalta perhe-etuuksien alalla johonkin tiettyyn henkilöön nähden perustuisi palkkatyön tekemiseen, myöskään aikaisempaan palkkatyön tekemiseen.
32 Tästä seuraa, että rahaetuuksien, tapauksen mukaan asetuksen N:o 883/2004 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen, saaminen ei vaikuta edellä tämän tuomion 29 kohdassa esitettyyn päätelmään.
33 Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että asetusta N:o 883/2004 ja erityisesti sen 67 artiklaa, luettuna yhdessä sen 11 artiklan 2 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa se, että henkilö on oikeutettu perhe-etuuksiin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa, ei edellytä, että kyseinen henkilö on palkkatyössä tässä jäsenvaltiossa tai että viimeksi mainittu myöntää hänelle rahaetuuden palkkatyön nojalla tai seurauksena.
Toinen kysymys
34 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy toisella kysymyksellään ennen kaikkea, onko asetuksen N:o 883/2004 11 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että asianomaisen henkilön on ajankohtana, jolloin hän tekee perhe-etuuksia koskevan hakemuksen, tosiasiallisesti saatava rahaetuutta tai hän voisi mahdollisesti saada rahaetuutta.
35 Ensimmäiseen kysymykseen annetun vastauksen vuoksi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämään toiseen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.
Oikeudenkäyntikulut
36 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 883/2004 ja erityisesti sen 67 artiklaa, luettuna yhdessä sen 11 artiklan 2 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa se, että henkilö on oikeutettu perhe-etuuksiin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa, ei edellytä, että kyseinen henkilö on palkkatyössä tässä jäsenvaltiossa tai että viimeksi mainittu myöntää hänelle rahaetuuden palkkatyön nojalla tai seurauksena.
Allekirjoitukset