Kanne 3.10.2019 – Euroopan komissio v. Bulgarian tasavalta
(asia C-730/19)
Oikeudenkäyntikieli: bulgaria
Asianosaiset
Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: Y. Marinova ja E. Manhaeve)
Vastaaja: Bulgarian tasavalta
Vaatimukset
Euroopan komissio vaatii, että unionin tuomioistuin
toteaa, että Bulgarian tasavalta on ei ole noudattanut direktiivin 2008/50/EY,1 luettuna yhdessä kyseisen direktiivin liitteen XI kanssa, mukaisia velvoitteitaan, koska se on järjestelmällisesti ja jatkuvasti ylittänyt alueella BG0006 (Kaakkois-Bulgaria)
i) vuodesta 2007 alkaen rikkidioksidin tuntiraja-arvon ja
ii) vuodesta 2007 alkaen – vuosia 2010 ja 2012 lukuun ottamatta – rikkidioksidin päiväraja-arvon,
toteaa, että Bulgarian tasavalta ei ole 11.6.2010 alkaen noudattanut direktiivin 2008/50/EY 23 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin liitteessä XV olevan A osan kanssa, mukaisia velvoitteitaan eikä etenkään 23 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaista velvoitettaan huolehtia siitä, että edellä mainittujen rikkidioksidin raja-arvojen ylitysten kesto alueella BG0006 (Kaakkois-Bulgaria) jää mahdollisimman lyhyeksi
velvoittaa Bulgarian tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Komissio väittää ensimmäisessä kanneperusteessa, että Bulgarian tasavalta on rikkonut direktiivin 2008/50/EY 13 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin liitteen XI kanssa, säännöksiä, siltä osin kuin alueella BG0006 (Kaakkois-Bulgaria) ylitetään järjestelmällisesti ja jatkuvasti rikkidioksidin tunti- ja päiväraja-arvot.
Komissio esittää toisessa kanneperusteessaan, että Bulgaria on rikkonut direktiivin 2008/50/EY 23 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin liitteessä XV olevan A kohdan kanssa, säännöksiä, siltä osin kuin se ei ole 11.6.2010 jälkeen sisällyttänyt ilmanlaatusuunnitelmiinsa asianmukaisia toimenpiteitä huolehtiakseen siitä, että ylityksen kesto jää mahdollisimman lyhyeksi.
____________
1 Ilmanlaadusta ja sen parantamisesta 21.5.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/50/EY (EUVL 2008, L 152, s. 1).