VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
13 päivänä joulukuuta 2011
Asia F‑51/08 RENV
Willem Stols
vastaan
Euroopan unionin neuvosto
Henkilöstö – Virkamiehet – Asian siirtäminen unionin yleiseen tuomioistuimeen kumoamisen jälkeen – Ylennys – Vuoden 2007 ylennyskierros – Ansioiden vertailu – Asiassa ei ole tehty ilmeistä arviointivirhettä – Päätöksen perustelut – Ylimääräinen perustelu – Tehoton valitusperuste
Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Willem Stols vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan 16.7.2007 tehdyn neuvoston päätöksen, jolla kantaja jätettiin merkitsemättä vuoden 2007 ylennyskierroksella palkkaluokkaan AST 11 ylennettyjen virkamiesten luetteloon ja 5.2.2008 tehdyn päätöksen, jolla neuvoston apulaispääsihteeri hylkäsi valituksen, jonka kantaja oli esittänyt Euroopan yhteisöjen virkamiesten henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan perusteella, sellaisena kuin tämä säännös oli voimassa 1.5.2004.
Ratkaisu: Kanne hylätään. Kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja neuvostolle asiassa F‑51/08 aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista. Kantaja ja Euroopan unionin neuvosto vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan asiassa T‑175/09 P ja tässä asiassa.
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Ylennys – Ansioiden vertailu – Hallinnon harkintavalta –Ulottuvuus – Huomioon otettavat seikat
(Henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohta)
2. Virkamiehet – Ylennys – Ansioiden vertailu – Hallinnon harkintavalta – Tuomioistuinvalvonnan rajat
(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)
3. Virkamiehet – Ylennys – Perusteet – Ansiot – Palkkaluokassa saavutetun virkaiän huomioon ottaminen – Toissijaisuus
(Henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohta)
4. Virkamiehet – Ylennys – Perusteet – Ansiot – Kielitaidon huomioon ottaminen – Ulottuvuus
(Henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohta)
5. Virkamiehet – Ylennys – Perusteet – Ansiot – Vastuullisten tehtävien tason huomioon ottaminen – Ulottuvuus
(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)
6. Virkamiehet – Ylennys – Ansioiden vertailu – Huomioon otettavat seikat –Jakso, jonka ajan virkamies tosiasiallisesti toimi tehtävissään – Hyväksyminen
(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)
1. Henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohdan mukaan nimittävä viranomainen ottaa ylennyksen myöntämistä varten ansioita verratessaan huomioon erityisesti virkamiehistä laaditut kertomukset, virkamiesten tehtäviensä hoitamisessa käyttämät muut kielet kuin ne, joiden perusteellinen taito on osoitettu, sekä soveltuvin osin ylennyskelpoisten virkamiesten hoitamien vastuullisten tehtävien tason. Nimittävän viranomaisen on vertailtava ylennyskelpoisten virkamiesten ansioita näiden kolmen seikan valossa.
Hallintoviranomaiselle täten tunnustettua laajaa harkintavaltaa rajoittaa kuitenkin se, että hakemuksia on verrattava huolellisesti ja puolueettomasti yksikön edun ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaisesti. Käytännössä tämä vertailu on suoritettava yhdenvertaisin perustein, ja siinä on käytettävä toisiinsa verrattavissa olevia tietolähteitä ja tietoja.
(ks. 35 ja 39 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑132/03, Casini v. komissio, 15.9.2005, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen
Virkamiestuomioistuin: asia F‑57/06, Hinderyckx v. neuvosto, 7.11.2007, 45 kohta
2. Nimittävällä viranomaisella on laaja harkintavalta ylennyskelpoisten virkamiesten ansioiden vertailussa ja unionin tuomioistuinten valvonnan on rajoituttava koskemaan sitä, onko hallintoviranomainen ottaen huomioon ne keinot ja perusteet, joihin se on voinut perustaa arvionsa, pitäytynyt sallituissa rajoissa, ja ettei se ole käyttänyt harkintavaltaansa ilmeisen virheellisesti.
Tältä osin sen harkintavallan tehokkaan vaikutuksen varmistamiseksi, jonka lainsäätäjä on halunnut myöntää nimittävälle viranomaiselle ylennyksiä koskevissa asioissa, unionin tuomioistuimet voivat kumota päätöksen vain sillä perusteella, että ne katsovat, että kyseessä olevat tosiseikat herättävät uskottavia epäilyjä kyseisen viranomaisen arvioinnista tai jopa että nämä tosiseikat osoittavat arviointivirheen olemassaolon. Kumoaminen ilmeisen arviointivirheen vuoksi on mahdollista vain jos asiakirja-aineistosta käy ilmi, että nimittävä viranomainen on ylittänyt mainitun harkintavallan rajat.
Virkamiestuomioistuimelle ei siis kuulu ylennyskelpoisten hakijoiden kaikkien asiakirja-aineistojen yksityiskohtainen uudelleentarkastelu, jotta se voi varmistaa olevansa samalla kannalla kuin nimittävä viranomainen, koska jos se ryhtyisi tällaiseen toimintaan, se ylittäisi sille kuuluvan laillisuusvalvonnan korvaamalla täten omalla arvioinnillaan nimittävän viranomaisen ylennyskelpoisten hakijoiden ansioista tekemän arvioinnin.
(ks. 36–38 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: em. asia Casini v. komissio, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen
Virkamiestuomioistuin: asia F‑9/10, AC v. neuvosto, 28.9.2011, 23 ja 24 kohta
3. Virkaikä palkkaluokassa ja yksikössä voi olla vain toissijainen peruste ylentämiselle, ja siihen voidaan turvautua tilanteessa, jossa virkamiesten ansiot, joita on arvioitu erityisesti henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohdassa nimenomaisesti tarkoitettujen kolmen arviointiperusteen avulla, ovat yhtäläiset. Nimittävä viranomainen voi kuitenkin laillisesti vertailla ylennyskelpoisten virkamiesten ansioita käyttämällä perusteena kunkin virkamiehen ansioiden korkean tason ajallista jatkuvuutta ja katsoa tämän arvion perusteella, että jokin virkamies on vähemmän ansioitunut kuin jokin toinen.
(ks. 47 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: asia F‑124/07, Behmer v. parlamentti, 10.9.2009, 106 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja asia F‑68/09, Barbin v. parlamentti, 15.2.2011, 90 ja 91 kohta, valitus vireillä unionin yleisessä tuomioistuimessa, asia T‑228/11 P
4. Henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohdan sanamuoto pitää sisällään oletuksen, että virkamiesten ansioiden arvioinnissa otetaan huomioon vain kielet, joiden käyttö, kun otetaan huomioon yksikön todelliset vaatimukset, merkitsee lisäarvoa, joka on riittävän huomattava, jotta se vaikuttaa tarpeelliselta yksikön moitteetonta toimintaa varten.
Tältä osin virkamies, joka ei ole osoittanut käyttävänsä tehtäviensä hoitamisessa tavallisesti muita kieliä, ei voi perustellusti väittää, että kielitaitoon liittyvän perusteen perusteella hän on ilmeisellä tavalla muita virkamiehiä ansioituneempi. Lisäksi se seikka, että yksi virkamiehen työtehtävistä on kaikilla unionin kielillä laadittujen asiakirjojen käsittely ja arkistointi, ei merkitse, että hän osaisi kaikkia näitä kieliä eikä etenkään, että hän olisi käyttänyt niitä tavanomaisesti tehtäviensä hoitamisen yhteydessä.
(ks. 49 ja 51 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: em. asia AC v. neuvosto, 61 kohta
5. Kun on kyse vastuullisten tehtävien tasoa koskevasta arviointiperusteesta, ylennyskelpoisten virkamiesten ansioiden vertailun yhteydessä tätä tasoa ei pidä määritellä ennen kaikkea hoidettujen johtotehtävien merkityksellä, koska virkamies voi toimia huomattavan vastuullisessa tehtävässä ilman useita alaisia ja päinvastoin virkamiehellä voi olla useita alaisia ilman, että hän hoitaa erityisen vastuullisia tehtäviä.
(ks. 53 kohta)
Viittaukset:
Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑175/09 P, neuvosto v. Stols, 16.12.2010, 48 kohta
6. Kun otetaan huomioon käytettävissä olevien määrärahojen vähäinen määrä, toimielin voi ylennyskierroksen yhteydessä laillisesti ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta loukkaamatta ottaa toissijaisesti huomioon ajanjakson, jonka ajan virkamies toimi tosiasiallisesti tehtävissään ja ylentää ensisijaisesti, kun kaikki muut ansiot ovat yhtäläiset, muut virkamiehet, joiden hoitamien työtehtävien määrä on ollut objektiivisesti tarkasteltuna suurempi ja jotka ovat näin ollen osallistuneet asianosaista enemmän yksikön toiminnan jatkuvuuteen ja näin ollen vaikuttaneet osaltaan yksikön etuun viitejaksojen aikana.
(ks. 59 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑168/96, Patronis v. neuvosto, 21.10.1997, 34 kohta ja asia T‑353/03, Nielsen v. neuvosto, 13.4.2005, 76 kohta