EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
23 päivänä maaliskuuta 2015 (*)
Henkilöstö – Palkkaus – Perhe-eläke – Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 27 artiklan ensimmäinen kohta – Edesmenneen virkamiehen eronnut puoliso – Elatusapua koskeva oikeus virkamiehen kuolinpäivänä – Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII oleva 42 artikla – Määräaika eläkkeen maksamista koskevan hakemuksen esittämiselle
Asiassa F‑6/14,
jossa on kyse SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuvasta kanteesta,
Julia Borghans, Euroopan komission edesmenneen virkamiehen van Raanin eronnut puoliso, kotipaikka Auderghem (Belgia), edustajinaan asianajajat F. Van der Schueren ja C. Lefèvre,
kantajana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään J. Currall ja A.-C. Simon,
vastaajana,
VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja K. Bradley sekä tuomarit H. Kreppel (esittelevä tuomari) ja M. I. Rofes i Pujol,
kirjaaja: hallintovirkamies P. Cullen,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 6.11.2014 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Julia Borghans vaatii virkamiestuomioistuimen kirjaamoon 28.1.2014 saapuneella kannekirjelmällä virkamiestuomioistuinta kumoamaan päätöksen, jolla Euroopan komissio kieltäytyi myöntämästä hänelle perhe-eläkettä.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
2 Asiaa koskevat oikeussäännöt käsittävät Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen, sellaisina kuin ne olivat voimassa ennen Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta 22.10.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1023/2013 voimaantuloa (jäljempänä henkilöstösäännöt), liitteessä VIII olevat 27 ja 42 artiklan sekä seuraavat henkilöstösääntöjen ja kyseisen liitteen säännökset.
3 Henkilöstösääntöjen 79 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Virkamiehen tai entisen virkamiehen eloon jääneellä puolisolla on [henkilöstösääntöjen] liitteessä VIII olevassa 4 luvussa vahvistetuin edellytyksin oikeus perhe-eläkkeeseen, jonka määrä on 60 prosenttia siitä vanhuuseläkkeestä tai työkyvyttömyyskorvauksesta, jota hänen puolisonsa kuollessaan sai tai johon hänellä olisi ollut oikeus palvelusvuosia tai ikää koskevien vaatimusten täyttymistä edellyttämättä.
Sen perhe-eläkkeen määrä, jota maksetaan jossakin edellä [henkilöstösääntöjen] 35 artiklassa tarkoitetussa hallinnollisessa asemassa olleen virkamiehen kuoltua hänen eloon jääneelle puolisolleen, on vähintään yhtä suuri kuin vähimmäistoimeentulo ja vähintään 35 prosenttia virkamiehen viimeisestä peruspalkasta.
– –”
4 Henkilöstösääntöjen 80 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Kun virkamies tai vanhuuseläkkeen tai työkyvyttömyyskorvauksen saaja kuolee jättämättä jälkeensä puolisoa, jolla olisi oikeus perhe-eläkkeeseen, virkamiehen huollettavana kuolemantapauksen ajankohtana [henkilöstösääntöjen] liitteessä VII olevassa 2 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä huollettavina olevilla lapsilla on oikeus lapseneläkkeeseen [henkilöstösääntöjen] liitteessä VIII olevassa 21 artiklassa vahvistettujen edellytysten mukaisesti.
Sama oikeus on lapsilla, jotka täyttävät nämä edellytykset perhe-eläkettä saavan puolison kuollessa tai avioituessa uudelleen.
Kun virkamies tai vanhuuseläkkeen tai työkyvyttömyyskorvauksen saaja kuolee ilman että edellä ensimmäisessä kohdassa säädetyt edellytykset olisivat täyttyneet, virkamiehen huollettavana [henkilöstösääntöjen] liitteessä VII olevassa 2 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä olevilla lapsilla on oikeus lapseneläkkeeseen [henkilöstösääntöjen] liitteessä VIII olevassa 21 artiklassa vahvistettujen edellytysten mukaisesti; eläke on kuitenkin puolet kyseisen artiklan määräyksien mukaisesti saadusta määrästä.
– –”
5 Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 21 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Henkilöstösääntöjen 80 artiklan ensimmäisessä, toisessa ja kolmannessa kohdassa säädetty lapseneläke on ensimmäisen lapsen osalta kahdeksan kymmenesosaa siitä perhe-eläkkeestä, johon virkamiehen taikka vanhuuseläkettä tai työkyvyttömyyskorvausta saaneen entisen virkamiehen eloon jääneellä puolisolla olisi oikeus, ilman [tämän liitteen] 25 artiklassa säädettyjä vähennyksiä. ”
Tosiseikat
6 Kantaja meni 20.4.1991 naimisiin van Raanin kanssa, joka oli tuolloin komission virkamies.
7 Tästä liitosta syntyi 10.9.1993 yksi lapsi.
8 Tribunal de première instance de Bruxelles (Brysselin alioikeus, Belgia) määräsi 15.6.2004 antamallaan tuomiolla van Raanin ja kantajan yhteisen hakemuksen perusteella avioeroon. Kyseiseen tuomioon liitetyn, 24.12.2003 tehdyn avioerosopimuksen (jäljempänä avioerosopimus) mukaan van Raan maksaa kyseisestä päivästä lukien kuolemaansa saakka kantajalle elatusapua, jonka määräksi vahvistettiin tuolloin 3 000 euroa kuukaudessa.
9 Juge de paix du canton de Overijse-Zaventem (Overijse-Zaventemin kantonin rauhantuomari, Belgia) peruutti 18.12.2007 antamallaan tuomiolla van Raanin hakemuksesta tämän kantajalle maksaman elatusavun 1.9.2006 alkaen.
10 Kantaja haki 12.2.2008 muutosta Juge de paix du canton de Overijse-Zaventemin (Overijse-Zaventemin kantonin rauhantuomari) 18.12.2007 antamaan tuomioon.
11 Van Raan kuoli 2.3.2008.
12 On selvää, että van Raanin kuoltua komissio ei ole maksanut perhe-eläkettä kantajalle.
13 Sen sijaan heinäkuusta 2008 lähtien komissio myönsi van Raanin ja kantajan lapselle henkilöstösääntöjen 80 artiklan nojalla lapseneläkkeen, jonka määräksi vahvistettiin henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 21 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti kahdeksan kymmenesosaa siitä perhe-eläkkeestä, jonka kantaja olisi saanut, jos hänellä olisi ollut oikeus tällaiseen eläkkeeseen (jäljempänä korotettu lapseneläke).
14 Lokakuussa 2011 täysi-ikäiseksi tullut van Raanin ja kantajan lapsi jatkoi ensin mainitun perillisenä belgialaisissa tuomioistuimissa nostettua kannetta, joka koski kantajalle maksettavan elatusavun peruuttamista ja joka oli tuolloin vireillä Tribunal de première instance de Bruxellesissä (Brysselin alioikeus).
15 Tribunal de première instance de Bruxelles (Brysselin alioikeus) kumosi 25.3.2013 antamallaan tuomiolla Juge de paix du canton de Overijse-Zaventemin (Overijse-Zaventemin kantonin rauhantuomari) 18.12.2007 antaman tuomion ja totesi van Raanin kuolinpesän vaatimuksen avioerosopimuksessa kantajalle maksettavaksi määrätyn elatusavun peruuttamisesta perusteettomaksi sillä perusteella, että avioerosopimuksessa elatusavun peruuttamiselle asetetut edellytykset eivät olleet täyttyneet.
16 van Raanin ja kantajan lapsi tyytyi van Raanin perillisenä Tribunal de première instance de Bruxellesin (Brysselin alioikeus) 25.3.2013 antamaan tuomioon.
17 Kantaja vaati 29.4.2013 päivätyllä kirjeellään komissiota maksamaan hänelle huhtikuusta 2008 lähtien perhe-eläkettä vedoten siihen, että koska Tribunal de première instance de Bruxelles (Brysselin alioikeus) oli 25.3.2013 antamallaan tuomiolla kumonnut Juge de paix du canton de Overijse-Zaventemin (Overijse-Zaventemin kantonin rauhantuomari) 18.12.2007 antaman tuomion, hän täytti henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevassa 27 artiklassa tällaisen eläkkeen saamiseksi asetetut edellytykset.
18 Komissio hylkäsi kantajan vaatimuksen 3.6.2013 tekemällään päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös) sillä perusteella, että kantaja ei ollut hakenut eläkettä vuoden kuluessa van Raanin kuolemasta, minkä vuoksi hän oli menettänyt oikeutensa henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 42 artiklan nojalla.
19 Kantaja teki 9.7.2013 päivätyllä kirjeellä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen riidanalaisesta päätöksestä.
20 Nimittävä viranomainen hylkäsi valituksen 29.10.2013 tekemällään päätöksellä samalla perusteella, johon riidanalainen päätös perustui (jäljempänä valituksen hylkäämisestä tehty päätös).
Asianosaisten vaatimukset
21 Kantaja vaatii, että virkamiestuomioistuin
– kumoaa valituksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
22 Komissio vaatii, että virkamiestuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
Kanteen kohde
23 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan silloin, kun valituksen hylkäämisestä tehty päätös on vailla itsenäistä sisältöä, muodollisesti tällaiseen päätökseen kohdistuvien kumoamisvaatimusten vaikutuksena on, että tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetaan toimi, josta valitus on tehty (ks. vastaavasti tuomio Vainker v. parlamentti, 293/87, EU:C:1989:8, 8 kohta).
24 Esillä olevassa asiassa valituksen hylkäämisestä tehdyllä päätöksellä ei ole itsenäistä sisältöä, minkä vuoksi kanteen on katsottava kohdistuvan pelkästään riidanalaiseen päätökseen.
Tutkittavaksi ottaminen
Asianosaisten lausumat
25 Komissio vaatii, että riidanalaisen päätöksen kumoamista koskeva vaatimus jätetään tutkimatta. Komission mukaan tällä päätöksellä ainoastaan vahvistetaan van Raanin kuoleman jälkeen vuonna 2008 tehty aiempi implisiittinen päätös, jolla hallinto kieltäytyi myöntämästä kantajalle perhe-eläkettä ja jota tämä ei ollut riitauttanut henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa asetetussa määräajassa. Komissio toteaa lisäksi, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan mahdollisuus tehdä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu hakemus – mitä mahdollisuutta kantaja on käyttänyt vaatiessaan 29.4.2013 päivätyllä kirjeellä perhe-eläkettä – ei anna virkamiehelle tai tämän oikeudenomistajalle oikeutta olla noudattamatta henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa valituksen tekemiselle ja kanteen nostamiselle asetettuja määräaikoja kyseenalaistamalla välillisesti hakemuksella aiempi päätös, jota ei ole riitautettu määräajassa, kuten tässä tapauksessa.
26 Kantaja vaatii, että komission oikeudenkäyntiväite hylätään.
Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
27 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kumoamiskanne, joka on nostettu päätöksestä, jossa pelkästään vahvistetaan aikaisempi päätös, jota ei ole riitautettu määräajassa, on jätettävä tutkimatta. Kyse on tällaisesta aiemman päätöksen pelkästään vahvistavasta päätöksestä, kun siinä ei ole mitään uutta verrattuna aiempaan toimeen ja kun sen hyväksymistä ei ole edeltänyt tämän aiemman toimen adressaatin tilanteen uudelleen arviointi (tuomio A v. komissio, F‑12/09, EU:F:2011:136, 119 kohta).
28 Esillä olevassa asiassa on aluksi tarkistettava, onko – kuten komissio väittää – vuonna 2008 tehty implisiittinen päätös, jolla kantajalta on evätty oikeus perhe-eläkkeeseen sillä perusteella, että hän ei täyttänyt henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 27 artiklan ensimmäisessä kohdassa asetettuja edellytyksiä.
29 Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jokainen näissä henkilöstösäännöissä tarkoitettu henkilö voi tehdä nimittävälle viranomaiselle hakemuksen, että tämä tekisi häneen liittyvän päätöksen, ja että hakemuksen tekemisestä alkaen neljän kuukauden määräajan päättyessä nimittävän viranomaisen vastauksen puuttuminen vastaa implisiittistä hylkäämispäätöstä. Tällaisesta säännöksestä seuraa, että lähtökohtaisesti päätös, jolla implisiittisesti evätään virkamieheltä jokin oikeus, voidaan tehdä vain sillä edellytyksellä, että virkamies on ennalta esittänyt hallinnolle hakemuksen tämän oikeuden myöntämiseksi hänelle.
30 Komissio on kirjelmissään ilmoittanut, että kantaja ei ollut tehnyt sille perhe-eläkkeen maksamista koskevaa hakemusta. Vaikka kantaja on riidanalaisesta päätöksestä tekemässään valituksessa maininnut tällaisesta hakemuksesta ja jopa päätöksestä, jolla häneltä on vuonna 2008 evätty oikeus perhe-eläkkeeseen, hän on tämän jälkeen kirjelmissään ja istunnossa vahvistanut, ettei mitään tällaista hakemusta ja päätöstä ollut tehty.
31 Näin ollen ei ole näytetty, että komissio olisi kantajan hakemukseen vastaamatta jättämisestä syntyneellä implisiittisellä päätöksellä evännyt tältä oikeuden perhe-eläkkeeseen.
32 Vaikka oletettaisiin, että komissio on samanaikaisesti kuin se on myöntänyt korotetun lapseneläkkeen van Raanin ja kantajan lapselle, kieltäytynyt vuonna 2008 implisiittisellä päätöksellä myöntämästä kantajalle perhe-eläkettä, riidanalaista päätöstä ei voitaisi pitää pelkästään tämän implisiittisen päätöksen vahvistavana päätöksenä.
33 Tämä implisiittinen päätös olisi voinut perustua vain siihen, että kantaja ei täyttänyt henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 27 artiklan ensimmäisessä kohdassa tällaisen perhe-eläkkeen myöntämiselle asetettuja edellytyksiä. Riidanalainen päätös on kuitenkin perusteltu sillä, että kantaja ei täyttänyt tämän saman liitteen 42 artiklassa asetettuja edellytyksiä. Komissio on näin ollen arvioinut riidanalaisessa päätöksessä uudelleen kantajan tilanteen sellaisten uusien seikkojen perusteella, jotka voivat vaikuttaa tähän tilanteeseen.
34 Tästä seuraa, että komission esittämä oikeudenkäyntiväite on hylättävä.
Asiakysymys
Asianosaisten lausumat
35 Kantaja esittää riidanalaista päätöstä vastaan yhden ainoan kanneperusteen, joka koskee henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 42 artiklan rikkomista.
36 Kanneperusteensa tueksi esittämissään väitteissä kantaja selittää, ettei hätä voida arvostella siitä, ettei hän hakenut perhe-eläkkeensä maksamista vuoden kuluessa van Raanin kuolemasta. Kyseisenä ajankohtana hän ei enää saanut elatusapua Juge de paix du canton de Overijse-Zaventemin (Overijse-Zaventemin kantonin rauhantuomari) 18.12.2007 antaman tuomion vuoksi eikä hän siten täyttänyt henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevassa 27 artiklassa asetettuja edellytyksiä. Kantaja toteaa lisäksi, että hän on tämän jälkeen noudattanut henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 42 artiklan säännöksiä tekemällä perhe-eläkkeen maksamista koskevan hakemuksen vuoden kuluessa Tribunal de première instance de Bruxellesin (Brysselin alioikeus) 25.3.2013 antamasta tuomiosta, jolla elatusapu palautettiin.
37 Komissio vaatii kanneperusteen hylkäämistä.
38 Komissio väittää, että kantajan oli noudatettava henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevassa 42 artiklassa asetettua määräaikaa, jonka kuluessa perhe-eläkkeen maksamista on haettava. Komission mukaan kantajan olisi pitänyt vuoden kuluessa van Raanin kuolemasta ilmoittaa hallinnolle, että avioerosopimuksen mukaan hänelle maksettiin elatusapua ja että hän oli valittanut 18.12.2007 annetusta tuomiosta, jolla Juge de paix du canton de Overijse-Zaventem (Overijse-Zaventemin kantonin rauhantuomari) oli peruuttanut tämän elatusavun.
39 Istunnossa komissio täsmensi, että jos kantaja olisi tehnyt sille tällaisen ilmoituksen, se olisi voinut asettaa van Raanin ja kantajan lapsen korotetun lapseneläkkeen lopullisen maksamisen edellytykseksi sen, että Tribunal de première instance de Bruxelles (Brysselin alioikeus) ei kumoa Juge de paix du canton de Overijse-Zaventemin (Overijse-Zaventemin kantonin rauhantuomari) 18.12.2007 antamaa tuomiota ja että elatusapua ei palauteta taannehtivasti.
40 Komissio väitti edelleen istunnossa vastatessaan virkamiestuomioistuimen kysymyksiin, että kantaja ei olisi missään tapauksessa voinut koskaan vaatia perhe-eläkettä, sillä van Raanin kuolinpäivänä hän ei täyttänyt henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevassa 27 artiklassa tällaisen eläkkeen saamiselle asetettuja edellytyksiä, toisin sanoen hänellä ei ollut entisen puolisonsa, joka oli virkamies tai entinen virkamies, kuollessa oikeutta tämän maksamaan elatusapuun. Komission mielestä sillä ei ole merkitystä, että van Raanin kuoleman jälkeen Tribunal de première instance de Bruxelles (Brysselin alioikeus) kumosi Juge de paix du canton de Overijse-Zaventemin (Overijse-Zaventemin kantonin rauhantuomari) 18.12.2007 antaman tuomion ja palautti siten avioerosopimuksessa vahvistetun elatusavun. Komission mukaan muunlainen ratkaisu merkitsisi sen hyväksymistä, että tiettynä ajanjaksona voitaisiin laillisesti maksaa samanaikaisesti perhe-eläkettä ja korotettua lapseneläkettä henkilöstösääntöjen 80 artiklan säännösten vastaisesti.
Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
– Alustavat toteamukset
41 Vaikka komissio hylkäsi kantajan hakemuksen perhe-eläkkeen maksamisesta vetoamalla riidanalaisessa päätöksessä ja valituksen hylkäämisestä tehdyssä päätöksessä siihen, että kantaja oli menettänyt oikeutensa, koska hän ei ollut tehnyt tätä hakemusta henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevassa 42 artiklassa säädetyssä määräajassa, komissio väitti vastineessaan ja istunnossa, ettei kantajalla ollut koskaan ollut oikeutta perhe-eläkkeeseen, koska hän ei täyttänyt henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 27 artiklan ensimmäisessä kohdassa tällaisen eläkkeen saamiseksi asetettuja edellytyksiä, sillä hän ei saanut elatusapua entisen puolisonsa kuolinpäivänä.
42 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimielin ei voi muutoin kuin sidotun harkintavallan tilanteessa kehittää menettelyn kuluessa korvaavia perusteluja (tuomio CP v. parlamentti, F‑8/13, EU:F:2014:44, 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
43 Näin ollen on tutkittava, oliko komissio, jonka tarkoituksena oli ensisijaisesti ollut korvata riidanalaisen päätöksen alkuperäiset perustelut, joiden mukaan kantaja ei ollut noudattanut henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevaa 42 artiklaa, uusilla perusteluilla, joiden mukaan kantaja ei kuulunut kyseisessä liitteessä olevan 27 artiklan ensimmäisen kohdan soveltamisalaan, sidotun harkintavallan tilanteessa.
44 Kuten henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 27 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään, ”virkamiehen tai entisen virkamiehen eronneella puolisolla on oikeus tässä luvussa määriteltyyn perhe-eläkkeeseen, jos hän voi osoittaa, että hänellä on entisen puolisonsa kuollessa oikeus tämän maksamaan elatusapuun, joka on vahvistettu joko oikeuden päätöksellä tai entisten puolisoiden välisellä virallisesti rekisteröidyllä ja täytäntöönpannulla sopimuksella”.
45 Kun hallinnon on tarkistettava, onko virkamiehen tai entisen virkamiehen eronnut puoliso osoittanut, että hänellä oli entisen puolisonsa kuollessa oikeus henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 27 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuun elatusapuun, hallinnolla ei ole lainkaan harkintavaltaa, ja sen on myönnettävä tai evättävä oikeus sen mukaan, onko tämä seikka näytetty toteen vai ei.
46 Koska hallinto oli sidotun harkintavallan tilanteessa sen osalta, myöntääkö vai epääkö se henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 27 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun perhe-eläkkeen, komission oli mahdollista kehittää vastineessaan ja istunnossa korvaavat perustelut, joiden mukaan kantaja ei kuulunut tämän säännöksen soveltamisalaan.
47 Virkamiestuomioistuimen on näin ollen ensin tarkistettava, voitiinko kantajalla katsoa olevan oikeus perhe-eläkkeeseen Tribunal de première instance de Bruxellesin (Brysselin alioikeus) 25.3.2013 antaman tuomion perusteella.
48 Myöntävässä tapauksessa virkamiestuomioistuimen on tämän jälkeen määritettävä, oliko henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevassa 42 artiklassa tarkoitettua vanhentumisaikaa sovellettava kantajaan.
– Kysymys siitä, oliko kantajalla oikeus perhe-eläkkeeseen Tribunal de première instance de Bruxellesin (Brysselin alioikeus) 25.3.2013 antaman tuomion perusteella
49 Kuten edellä on todettu, henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 27 artiklan ensimmäisestä kohdasta seuraa, että perhe-eläkkeen myöntäminen edesmenneen virkamiehen tai entisen virkamiehen eronneelle puolisolle edellyttää, että hän voi osoittaa, että ”hänellä on entisen puolisonsa kuollessa oikeus tämän maksamaan elatusapuun, joka on vahvistettu joko oikeuden päätöksellä tai entisten puolisoiden välisellä virallisesti rekisteröidyllä ja täytäntöönpannulla sopimuksella”.
50 Käsiteltävässä asiassa asiakirja-aineistosta ilmenee, että vaikka avioerosopimuksen mukaan van Raan maksoi kantajalle elatusapua 3 000 euroa kuukaudessa, tämä elatusapu peruutettiin 1.12.2006 alkaen Juge de paix du canton de Overijse-Zaventemin (Overijse-Zaventemin kantonin rauhantuomari) tuomiolla, joka oli Belgian oikeuden mukaisesti ilman eri toimenpiteitä väliaikaisesti täytäntöönpanokelpoinen.
51 Huolimatta siitä, että kantaja oli valittanut Juge de paix du canton de Overijse-Zaventemin (Overijse-Zaventemin kantonin rauhantuomari) 18.12.2007 antamasta tuomiosta, hänellä ei siten voitu katsoa olevan van Raanin kuolinpäivänä 2.3.2008 Belgian oikeuden nojalla oikeutta entisen puolisonsa maksamaan elatusapuun.
52 Van Raanin kuollessa Juge de paix du canton de Overijse-Zaventemin (Overijse-Zaventemin kantonin rauhantuomari) 18.12.2007 antama tuomio ei ollut lainvoimainen, sillä kantaja oli edellä todetulla tavalla hakenut siihen muutosta. Kantajalla ei kuitenkaan ollut kyseisen tuomion väliaikaisen täytäntöönpanokelpoisuuden vuoksi enää mitään perustetta, jonka nojalla hän olisi voinut jatkaa elatusavun perimistä.
53 Näin ollen kantaja ei täyttänyt van Raanin kuolinpäivänä henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 27 artiklan ensimmäisessä kohdassa asetettuja perhe-eläkkeen saamisen edellytyksiä.
54 Komissio on itse myöntänyt kirjelmissään, että ”henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevaa 27 artiklaa ei – – voitu soveltaa” kantajan tilanteeseen van Raanin kuolinpäivänä.
55 On kuitenkin selvää, että Tribunal de première instance de Bruxelles (Brysselin alioikeus) kumosi 25.3.2013 antamallaan tuomiolla Juge de paix du canton de Overijse-Zaventemin (Overijse-Zaventemin kantonin rauhantuomari) 18.12.2007 antaman tuomion ja totesi perusteettomaksi van Raanin kuolinpesän vaatimuksen avioerosopimuksessa määrätyn elatusavun peruuttamisesta.
56 Asiassa on ratkaistava, saiko kantaja väitteensä mukaisesti oikeuden henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 27 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuun perhe-eläkkeeseen sen seurauksena, että muutoksenhakutuomioistuin kumosi ensimmäisessä oikeusasteessa annetun tuomion.
57 Virkamiestuomioistuin toteaa tältä osin, että henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 27 artiklan ensimmäisen kohdan kaltaisen unionin oikeuden säännöksen, jossa ei viitata nimenomaisesti jäsenvaltioiden oikeuteen määrittää sen merkitys ja ulottuvuus, sanamuotoa on yleensä tulkittava itsenäisesti ja viittaamalla säännöksen asiayhteyteen ja kyseessä olevan lainsäädännön tavoitteeseen. Vaikkei tällaista nimenomaista viittausta olisi, unionin oikeuden soveltaminen voi edellyttää viittaamista jäsenvaltioiden oikeuteen, kun unionin oikeudessa tai yleisissä periaatteissa ei ole mitään sellaista, jonka avulla unionin tuomioistuimet voisivat täsmentää kyseisen unionin oikeuden säännöksen sisältöä ja ulottuvuutta itsenäisellä tulkinnalla (tuomio Díaz García v. parlamentti, T‑43/90, EU:T:1992:120, 36 kohta).
58 Kuten Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi nimenomaisesti tuomiossa M v. yhteisöjen tuomioistuin (T‑172/01, EU:T:2004:108), henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 27 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettua ”entisten puolisoiden välisellä – – sopimuksella [vahvistetun] elatusavun” käsitettä ei voida tulkita itsenäisesti. Entisten puolisoiden välillä avioeron johdosta sopimuksella vahvistetun elatusvelvollisuuden käsite kuuluu sitä vastoin asiaan sovellettavien siviilioikeuden säännösten nojalla annetusta avioerotuomiosta aiheutuviin varallisuusoikeudellisiin seuraamuksiin (tuomio M. v. yhteisöjen tuomioistuin, EU:T:2004:108, 72 kohta).
59 Näin ollen sen määrittelemiseksi, onko virkamiehen tai entisen virkamiehen eronneella puolisolla hänen ”entisen puolisonsa kuollessa oikeus tämän maksamaan elatusapuun, joka on vahvistettu – – entisten puolisoiden välisellä – – sopimuksella”, on viitattava lakiin, jota avioeron vaikutuksiin sovelletaan, eli tässä tapauksessa Belgian lakiin, jonka nojalla avioerotuomio on annettu.
60 Koska Belgian oikeudessa siitä, että muutoksenhakutuomioistuin kumoaa ensimmäisessä oikeusasteessa annetun tuomion, seuraa, että tämä tuomio poistuu taannehtivasti, Tribunal de première instance de Bruxellesin (Brysselin alioikeus) 25.3.2013 antamalla tuomiolla, jolla Juge de paix du canton de Overijse-Zaventemin (Overijse-Zaventemin kantonin rauhantuomari) 18.12.2007 antama tuomio kumottiin, on tämä viimeksi mainittu tuomio poistettu taannehtivasti ja avioerosopimuksessa määrätty elatusapu saatettu jälleen voimaan, jolloin on katsottava, ettei tätä elatusapua koskaan peruutettu.
61 Koska Tribunal de première instance de Bruxellesin (Brysselin alioikeus) tuomion julistamispäivästä eli 25.3.2013 lähtien kantajan oikeus avioerosopimuksessa määrättyyn elatusapuun palautettiin 1.9.2006 alkaen, on väistämättä katsottava, että hänellä oli Belgian oikeuden mukaan van Ranin kuollessa oikeus tämän maksamaan elatusapuun.
62 Tästä seuraa, että Tribunal de première instance de Bruxellesin (Brysselin alioikeus) 25.3.2013 antaman tuomion seurauksena oli, että kantajasta tuli henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 27 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun perhe-eläkkeen saaja.
63 Tähän johtopäätökseen ei vaikuta komission väite, jonka mukaan selvitettäessä, voiko virkamiehen tai entisen virkamiehen eronneella puolisolla olla oikeus perhe-eläkkeeseen henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 27 artiklan nojalla, on otettava huomioon ainoastaan tilanne virkamiehen tai entisen virkamiehen kuolinpäivänä eikä tämän tilanteen mahdollista muuttamista taannehtivasti. Tällaisen väitteen hyväksyminen olisi vastoin Belgian oikeutta, jonka mukaan sen seurauksena, että muutoksenhakutuomioistuin kumoaa ensimmäisessä oikeusasteessa elatusavun peruuttamisesta annetun tuomion, elatusapu on taannehtivasti saatettu jälleen voimaan.
64 Asiassa ei voida hyväksyä myöskään komission väitettä, jonka mukaan perhe-eläkkeen myöntäminen kantajalle van Raanin kuolinpäivästä lähtien olisi ristiriidassa henkilöstösääntöjen 80 artiklan kolmannen kohdan säännösten kanssa.
65 On totta, että henkilöstösääntöjen 80 artiklan kolmannen kohdan säännökset ovat esteenä sille, että samalta ajanjaksolta myönnettäisiin sekä virkamiehen tai entisen virkamiehen eronneelle puolisolle oikeus perhe-eläkkeeseen että tämän virkamiehen tai entisen virkamiehen kuollessa hänen huollettavana olevalle lapselleen oikeus korotettuun lapseneläkkeeseen.
66 Esillä olevassa tapauksessa kuitenkin samaan aikaan, kun kantajalle avioerosopimuksen perusteella maksettava elatusapu palautettiin 1.9.2006 alkaen ja kantaja sai tämän seurauksena oikeuden perhe-eläkkeeseen van Raanin kuolemasta lähtien, Tribunal de première instance de Bruxellesin (Brysselin alioikeus) 25.3.2013 antamalla tuomiolla vietiin taannehtivasti oikeusperusta komission päätökseltä, jolla myönnettiin heinäkuusta 2008 alkaen korotettu lapseneläke van Raanin ja kantajan lapselle.
67 Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 27 artiklan tavoitteena on mahdollistaa, että virkamiehen tai entisen virkamiehen eronnut puoliso, joka sai virkamiehen tai entisen virkamiehen kuollessa tältä elatusapua, saa kuoleman jälkeen tuloja, jotka takaavat hänelle toimeentulon. Ei nimittäin ole perusteltua, että virkamiehen tai entisen virkamiehen eronneelta puolisolta evätään perhe-eläke ja siis toimeentulo vain siitä hänen tahdostaan riippumattomasta syystä, että elatusapu, jota hän sai kansallisen oikeuden perusteella, peruutettiin ennen virkamiehen tai entisen virkamiehen kuolemaa ja tämän jälkeen palautettiin taannehtivasti virkamiehen tai entisen virkamiehen kuoleman jälkeen.
– Kysymys henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevassa 42 artiklassa asetetun vanhentumisajan sovellettavuudesta kantajaan
68 Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 42 artiklan mukaan ”edesmenneen virkamiehen taikka vanhuuseläkettä tai työkyvyttömyyskorvausta saaneen entisen virkamiehen oikeudenomistajat, jotka eivät ole hakeneet heille kuuluvaa eläkettä tai korvausta vuoden kuluessa virkamiehen tai vanhuuseläkettä tai työkyvyttömyyskorvausta saaneen entisen virkamiehen kuolemasta, menettävät oikeutensa, paitsi jos kyseessä on asianmukaisesti osoitettu ylivoimainen este”.
69 Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 42 artiklan sanamuodosta seuraa, että siinä säädettyä vanhentumisaikaa sovelletaan vain tapauksissa, joissa edesmenneen virkamiehen tai entisen virkamiehen oikeudenomistajilla oli kuolinpäivänä oikeus eläkkeeseen tai korvaukseen.
70 Tästä on seurauksena, ettei henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevaa 42 artiklaa sovelleta edesmenneen virkamiehen tai entisen virkamiehen oikeudenomistajiin, joilla – kuten käsiteltävässä asiassa – ei ollut viimeksi mainitun kuolinpäivänä oikeutta eläkkeeseen tai korvaukseen, mutta joille nämä oikeudet myönnetään kuoleman jälkeen taannehtivasti kansallisen tuomioistuimen tekemässä päätöksessä.
71 Kuten edellä todetaan, kantajalla ei ollut van Raanin kuolinpäivänä oikeutta perhe-eläkkeeseen, sillä avioerosopimuksessa määrätty elatusapu oli aiemmin peruutettu Juge de paix du canton de Overijse-Zaventemin (Overijse-Zaventemin kantonin rauhantuomari) 18.12.2007 antamalla tuomiolla eikä sitä ollut vielä palautettu taannehtivasti muutoksenhakutuomioistuimessa.
72 Näissä olosuhteissa komissio teki oikeudellisen virheen perustaessaan riidanalaisen päätöksen siihen, että kantaja oli menettänyt oikeutensa henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 42 artiklan nojalla, koska hän ei ollut hakenut eläkkeensä maksamista vuoden kuluessa van Raanin kuolemasta.
73 Asiassa on vielä ratkaistava, oliko kantajalla kuitenkin velvollisuus tehdä perhe-eläkkeensä maksamista koskeva hakemus tietyssä määräajassa.
74 Koska henkilöstösäännöissä ei ole minkäänlaista säännöstä, jossa edesmenneen virkamiehen tai entisen virkamiehen oikeudenomistajille, jotka ovat tämän tuomion 70 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa, asetettaisiin määräaika, jonka kuluessa heidän on haettava eläkkeen tai korvauksen maksamista, virkamiestuomioistuimen on täytettävä tämä lainsäädännöllinen aukko (ks. analogisesti Euroopan investointipankin ja sen työntekijöiden välisiin riitoihin sovellettavan kanteen nostamisen määräajan osalta tuomio Dunnett ym. v. EIP, T‑192/99, EU:T:2001:72, 51 kohta).
75 Oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteet, jotka ovat unionin oikeuden yleisiä periaatteita, ovat esteenä sille, että toimielimet ja luonnolliset henkilöt voisivat toimia ilman minkäänlaisia määräaikoja ja vaarantaa tällä tavoin muun muassa saavutetun oikeusaseman vakauden, ja ne edellyttävät kohtuullisen määräajan noudattamista (ks. analogisesti vahingonkorvausvaatimuksen esittämiselle asetetun määräajan osalta määräys Marcuccio v. komissio, T‑157/09 P, EU:T:2010:403, 42 kohta).
76 Virkamiestuomioistuin katsoo näin ollen, että edesmenneen virkamiehen tai entisen virkamiehen oikeudenomistajilla, jotka ovat tämän tuomion 70 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa, on oikeusvarmuuden periaatteen mukaisesti velvollisuus hakea eläkkeen tai korvauksen maksamista kohtuullisessa ajassa, joka alkaa kansallisen tuomioistuimen antaman sen päätöksen tiedoksiantamisen päivästä, jonka perusteella heille tunnustettiin taannehtivasti oikeus eläkkeeseen tai korvaukseen.
77 Vaikka käsiteltävässä asiassa ei asiakirja-aineistoon sisältyvien asiakirjojen perusteella voida selvittää tarkkaa päivää, jona Tribunal de première instance de Bruxellesin (Brysselin alioikeus) 25.3.2013 annettu tuomio annettiin tiedoksi kantajalle, tämä tiedoksianto tapahtui väistämättä aikaisintaan 25.3.2013.
78 Kantaja haki perhe-eläkkeensä maksamista jo 29.4.2013 eli asian olosuhteissa kohtuullisena pidettävässä ajassa.
79 Näin ollen on katsottava, ettei kantaja ollut perhe-eläkkeen maksamista hakiessaan menettänyt oikeuttaan siihen.
80 Komissio väittää kuitenkin, että kantajan olisi pitänyt viimeistään van Raanin kuolemaa seuranneen vuoden kuluessa ilmoittaa sille henkilökohtaisesta tilanteestaan ja erityisesti mainita, että hänellä oli avioerosopimuksen perusteella oikeus van Raanin maksamaan elatusapuun, että tämä elatusapu oli peruutettu Juge de paix du canton de Overijse-Zaventemin (Overijse-Zaventemin kantonin rauhantuomari) 18.12.2007 antamalla tuomiolla ja että hänen tästä tuomiosta tekemänsä valitus oli vireillä Tribunal de première instance de Bruxellesissä (Brysselin alioikeus).
81 Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 42 artiklan sanamuodosta tai systematiikasta ei kuitenkaan voida päätellä, että kantaja oli velvollinen toimittamaan komissiolle tämänkaltaisia tietoja, sillä kyseisessä säännöksessä ainoastaan asetetaan edesmenneen virkamiehen tai entisen virkamiehen oikeudenomistajille, joilla on tosiasiallisesti oikeus eläkkeeseen tai korvaukseen, määräaika, jossa heidän on haettava eläkkeen tai korvauksen maksamista.
82 Se, ettei kantaja toimittanut komissiolle tietoja henkilökohtaisesta tilanteestaan ja erityisesti valituksesta, jonka hän oli tehnyt Juge de paix du canton d’Overijse-Zaventemin (Overijse-Zaventemin kantonin rauhantuomari) 18.12.2007 antamasta tuomiosta, on täysin merkityksetöntä arvioitaessa, hakiko hän ajoissa perhe-eläkkeensä maksamista.
83 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että riidanalainen päätös on kumottava, ilman että on tarpeen tutkia muita ainoan kanneperusteen tueksi esitettyjä väitteitä.
Oikeudenkäyntikulut
84 Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 101 artiklassa määrätään, että jollei työjärjestyksen II osaston 8 luvun muista määräyksistä muuta johdu, asianosainen, joka häviää asian, vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja velvoitetaan korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Saman työjärjestyksen 102 artiklan 1 kohdan nojalla kohtuuden niin vaatiessa virkamiestuomioistuin voi päättää, että hävinnyt asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan mutta tämä velvoitetaan korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut vain osittain tai että tätä ei lainkaan velvoiteta korvaamaan oikeudenkäyntikuluja.
85 Tämän tuomion perusteluista seuraa, että komissio on asiassa hävinnyt asianosainen. Lisäksi kantaja on vaatinut nimenomaisesti, että komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Asian olosuhteissa ei ole perusteltua soveltaa työjärjestyksen 102 artiklan 1 kohtaa, minkä vuoksi komission on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se on velvoitettava korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIN
(toinen jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Euroopan komission 3.6.2013 tekemä päätös, jolla se kieltäytyi myöntämästä perhe-eläkettä Julia Borghansille, kumotaan.
2) Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Julia Borghansin oikeudenkäyntikulut.
Bradley | Kreppel | Rofes i Pujol |
Julistettiin Luxemburgissa 23 päivänä maaliskuuta 2015.