VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

30 päivänä marraskuuta 2010

Asia F-97/09

Christine Taillard

vastaan

Euroopan parlamentti

Henkilöstö – Virkamiehet – Perättäiset sairaslomat – Riippumattoman lääkärin lausunto – Työkykyä puoltava lausunto – Uuden sääntöjenmukaisesti laaditun lääkärintodistuksen hylkääminen – Lääkärintarkastuksen puuttuminen – Sairaslomaa ei voida vähentää vuosilomapäivistä – Kumoamiskanne ja vahingonkorvauskanne

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa Christine Taillard vaatii virkamiestuomioistuinta muun muassa kumoamaan 15.1.2009 tehdyn parlamentin päätöksen, jolla hylättiin lääkärintodistus, jolla todistettiin neljän päivän työkyvyttömyys, ja vähennettiin hänen vuosilomapäivistään neljän päivän poissaolo, sekä korvausta väitetystä vahingosta.

Ratkaisu: Parlamentin 15.1.2009 tekemä päätös, jolla parlamentti jätti hyväksymättä 5.1.2009 päivätyn lääkärintodistuksen ja vähensi kantajan vuosilomapäivistä poissaoloajan 6.–9.1.2009, kumotaan. Kanne hylätään muilta osin. Parlamentti vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Virkamiehelle vastainen päätös – Perusteluvelvollisuuden laajuus

(Henkilöstösääntöjen 25 artikla)

2.      Virkamiehet – Sairasloma – Sairauden perusteleminen – Lääkärintodistuksen esittäminen – Poissaolon sääntöjenmukaisuutta koskeva olettama

(Henkilöstösääntöjen 59 artikla)

3.      Virkamiehet – Sairasloma – Sairauden perusteleminen – Lääkärintodistuksen esittäminen – Lääkärintodistuksen hylkäämistä ei voida hyväksyä, kun tarkastusluonteista lääkärintarkastusta ei ole tehty

(Henkilöstösääntöjen 59 artiklan 1 ja 3 kohta)

4.      Virkamiehet – Hallinnolle kuuluva avustamisvelvollisuus – Toteuttaminen

(Henkilöstösääntöjen 24 artikla)

1.      Henkilöstösääntöjen 25 artiklassa säädetyn virkamiehelle vastaisen päätöksen perusteluvelvollisuuden tarkoituksena on antaa unionin tuomioistuimille mahdollisuus valvoa päätöksen laillisuutta ja antaa asianomaiselle riittävät tiedot sen arvioimiseksi, onko päätös asianmukainen vai onko siinä sellainen virhe, jonka perusteella sen laillisuus voidaan riitauttaa. Tämä velvollisuus on täytetty, kun kanteen kohteena oleva toimi on toteutettu asiayhteydessä, jonka asianomainen virkamies tuntee ja jossa hänellä on ollut mahdollisuus ymmärtää häntä koskevan toimenpiteen merkitys. Henkilöstösäännöissä säädetyn perusteluvelvollisuuden noudattamisen arvioimisessa on otettava huomioon paitsi asiakirjat, joilla päätös on annettu tiedoksi, myös olosuhteet, joiden vallitessa päätös on tehty ja annettu asianomaiselle tiedoksi. Tältä osin on tarkasteltava muun muassa, oliko asianomaisella jo hallussaan tiedot, joiden perusteella toimielin teki päätöksensä.

(ks. 33 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑80/92, Turner v. komissio, 16.12.1993 (Kok., s. II‑1465, 62 kohta); asia T‑20/96, Pascall v. komissio, 27.11.1997 (Kok. H., s. I‑A‑361 ja II‑977, 44 kohta) ja asia T‑130/96, Aquilino v. neuvosto, 8.7.1998 (Kok. H., s. I‑A‑351 ja II‑1017, 45 kohta)

Virkamiestuomioistuin: asia F‑80/08, Wenig v. komissio, 30.11.2009 (Kok. H., s. I‑A‑1‑479 ja II‑A‑1‑2609, 41 kohta)

2.      Henkilöstösääntöjen 59 artiklan mukaan kun virkamies ei voi sairauden tai tapaturman vuoksi hoitaa tehtäviään, hänen on mahdollisimman pian ilmoitettava toimielimelleen kykenemättömyydestään hoitaa tehtäviään sekä samanaikaisesti ilmoitettava senhetkinen osoitteensa. Neljäntenä poissaolopäivänä virkamiehen on myös toimitettava lääkärintodistus, josta käy ilmi, että virkamiehen poissaolo on perusteltu. Hallinto voi katsoa tällaisen lääkärintodistuksen pätemättömäksi ja todeta virkamiehen poissaolon luvattomaksi vain, jos se on ennalta määrännyt virkamiehen lääkärintarkastukseen. Tällaisen lääkärintarkastuksen hallinnolliset vaikutukset alkavat vasta sinä päivänä, kun se tehtiin.

Henkilöstösääntöjen 59 artiklassa ei säädetä hallinnolle mahdollisuudesta kieltäytyä ottamasta huomioon lääkärintodistusta, vaikkei siinä mainita kyseisen virkamiehen työkyvyttömyyden lääketieteellisiä syitä. Tässä artiklassa säädetään kuitenkin hallinnolla olevasta mahdollisuudesta tutkituttaa virkamies valitsemallaan lääkärillä.

(ks. 50 ja 51 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑18/91 P, V v. parlamentti, 19.6.1992 (Kok., s. I‑3997, 33 ja 34 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑527/93, O v. komissio, 26.1.1995 (Kok. H., s. I‑A‑9 ja II‑29, 36 kohta); asia T‑135/95, Z v. komissio, 20.11.1996 (Kok. H., s. I‑A‑519 ja II‑1413, 32 kohta) ja asia T‑29/96, Schoch v. parlamentti, 11.7.1997 (Kok. H., s. I‑A‑219 ja II‑635, 38 kohta)

3.      Henkilöstösääntöjen 59 artiklan 3 kohdasta seuraa, että virkamiehen sairasloma voidaan vähentää hänen vuosilomapäivistään vain jos toimielin on asianmukaisesti todennut kyseisen artiklan 1 kohdassa säädetyn mukaisesti, että kyseessä oleva poissaolo on ollut perusteeton.

Päätös, jolla hylätään virkamiehen poissaolon perusteleva lääkärintodistus, on näin ollen lainvastainen, kun virkamiestä ei ole määrätty lääkärintarkastukseen lääkärintodistuksessa mainitun ajanjakson osalta, ja riippumatta siitä, että virkamiehestä on annettu toimielimestä riippumattoman lääkärin lausunto, joka koskee välittömästi edeltänyttä ajanjaksoa.

Vaikka lääkärintodistuksessa ei mainita uutta sairautta tai sen sairauden pahenemista, jonka osalta virkamies on ollut riippumattoman lääkärin tarkastuksessa ja todettu työkykyiseksi, ei nimittäin voida sulkea pois, että virkamiehen terveydentila on muuttunut siitä, mikä on todettu riippumattoman lääkärin tarkastuksessa, ja että virkamies on menettänyt työkykynsä tietyn lyhyen jakson ajaksi siitä huolimatta, että työkyvyttömyys on johtunut samasta sairaudesta kuin jota riippumattoman lääkärin tarkastuksessa on tutkittu, tai virkamiehen terveydentilan heikkenemisestä, jota vain lääkäri kykenee arvioimaan.

(ks. 48, 53 ja 57 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑106/05, T v. komissio, 9.12.2008 (Kok. H., s. I‑A‑1‑419 ja II‑A‑1‑2315, 116 kohta)

4.      Henkilöstösääntöjen 24 artiklan mukaisen avustamispyynnön tekeminen toimielimelle kuuluu lähtökohtaisesti asianomaiselle virkamiehelle. Jos asiaan ei liity poikkeuksellisia olosuhteita, toimielin ei ole velvollinen avustamaan virkamiestä oma-aloitteisesti. Vain tällaiset poikkeukselliset olosuhteet voivat velvoittaa toimielimen ryhtymään omasta aloitteestaan, ilman virkamiehen ensin esittämää pyyntöä, tiettyyn avustavaan toimintaan.

(ks. 65 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 229/84, Sommerlatte v. komissio, 12.6.1986 (Kok., s. 1805, 20 kohta)

Virkamiestuomioistuin: asia F‑91/05, Frankin ym. v. komissio, 31.5.2006 (Kok. H., s. I‑A‑1‑25 ja II‑A‑1‑83, 23 ja 24 kohta) ja yhdistetyt asiat F‑124/05 ja F‑96/06, A ja G v. komissio, 13.1.2010 (217 kohta)