Language of document : ECLI:EU:C:2007:388

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

JÁN MAZÁK

28 päivänä kesäkuuta 2007 1(1)

Asia C-132/05

Euroopan yhteisöjen komissio

vastaan

Saksan liittotasavalta

Alkuperänimitykset – Juusto – ”Parmigiano Reggiano” – Nimityksen ”Parmesan” käyttö – Jäsenvaltio ei ole toiminut omasta aloitteestaan suojatun alkuperänimityksen suojaamiseksi





1.        Komissio vaatii nyt esillä olevassa asiassa yhteisöjen tuomioistuinta toteamaan EY 226 artiklan nojalla, että Saksa on rikkonut maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 14.7.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2081/92(2) (jäljempänä perusasetus) 13 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, koska se on virallisesti kieltäytynyt ryhtymästä toimenpiteisiin sen johdosta, että Saksan markkinoille on saatettu nimityksellä ”Parmesan” merkitty juusto, joka ei ole suojatun alkuperänimityksen (SAN) ”Parmigiano Reggiano” eritelmän mukainen.

2.        Sovelletaanko rekisteröidylle SAN:lle ”Parmigiano Reggiano” annettua suojaa saksankieliseen sanaan ”Parmesan”? Tämä kysymys on keskeinen nyt esillä olevassa komission Saksaa vastaan aloittamassa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä.

3.        Nyt esillä oleva asia herättää lisäksi kysymyksen niistä toimenpiteistä, joihin jäsenvaltiot ovat velvollisia ryhtymään pannakseen täytäntöön perusasetuksessa annetun suojan. Jos oletetaan, että rekisteröidylle SAN:lle ”Parmigiano Reggiano” annettua suojaa sovelletaan saksankieliseen sanaan ”Parmesan”, onko jäsenvaltio velvollinen toimimaan omasta aloitteestaan perusasetuksen rikkomisen johdosta esimerkiksi siinä tapauksessa, että ”Parmesan”‑nimellä pidetään kaupan juustoa, joka ei ole nimityksen ”Parmigiano Reggiano” eritelmän mukainen?

I       Yhteisön oikeudessa nimitykselle ”Parmigiano Reggiano” annettu suoja

      Asetus N:o 2081/92

4.        Asetuksen N:o 2081/92 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1. Yhteisön suoja maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden alkuperänimityksille ja maantieteellisille merkinnöille saadaan tämän asetuksen mukaisesti.

2. Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

a)      ’alkuperänimityksellä’ alueen, määrätyn paikan tai erityistapauksissa maan nimeä, jota käytetään nimeämään maataloustuotetta tai elintarviketta,

–        joka on peräisin kyseiseltä alueelta, kyseisestä määrätystä paikasta tai kyseisestä maasta ja

–        jonka laatu tai ominaisuudet ovat olennaisesti tai yksinomaisesti maantieteellisen ympäristön, joka käsittää sen luonnon ja inhimilliset tekijät, ansiota ja jonka tuotanto, jalostus ja käsittely tapahtuu rajatulla maantieteellisellä alueella; – –”

5.        Asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Nimityksiä, joista on tullut yleisnimiä, ei voida rekisteröidä.

Tässä asetuksessa ’nimityksellä, josta on tullut yleisnimi’ tarkoitetaan maataloustuotteen tai elintarvikkeen nimeä, josta on tullut maataloustuotteen tai elintarvikkeen yleinen nimi, vaikka se viittaakin paikkaan tai alueeseen, jossa tämä maataloustuote tai elintarvike on alun perin tuotettu tai jossa sitä on pidetty kaupan.

Sen määrittämiseksi, onko nimestä tullut yleisnimi, on otettava huomioon kaikki tekijät, ja erityisesti:

–        tilanne jäsenvaltiossa, josta nimi on peräisin ja alueilla, joilla tuotetta käytetään;

–        tilanne muissa jäsenvaltioissa;

–        asiaa koskeva kansallinen lainsäädäntö tai yhteisön lainsäädäntö.

Jos rekisteröintihakemus hylätään 6 ja 7 artiklassa määriteltyä menettelyä noudattaen sen vuoksi, että nimestä on tullut yleisnimi, komissio julkaisee tätä koskevan päätöksen Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.”

6.        Asetuksen 10 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.      Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että viimeistään kuuden kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta on luotu tarkastuksen rakenteet, joiden tehtävänä on varmistaa, että maataloustuotteet ja elintarvikkeet, joilla on suojattu nimitys, vastaavat eritelmissä tarkoitettuja vaatimuksia.

– –

4.      Jos jäsenvaltion nimetty valvontaviranomainen ja/tai yksityinen laitos toteaa, että maataloustuote tai elintarvike, jolla siinä jäsenvaltiossa on suojattu alkuperänimitys, ei täytä eritelmän vaatimuksia, sen on toteutettava aiheelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tätä asetusta noudatetaan. Sen on ilmoitettava jäsenvaltiolle valvontaa suoritettaessa toteutetut toimenpiteet. Kaikista päätöksistä on ilmoitettava osapuolille, joita asia koskee.”

7.        Asetuksen 13 artiklassa todetaan seuraavaa:

”1. Rekisteröidyt nimitykset on suojattu:

– –

b)      väärinkäytöltä, jäljittelyltä tai mielleyhtymiltä, vaikka tuotteen oikea alkuperä on merkitty tai vaikka suojattu nimi on käännetty tai siihen on liitetty ilmaisu kuten ”laatu”, ”tyyppi”, ”menetelmä”, ”tuotettu kuten”, ”jäljitelmä” tai muu samankaltainen ilmaisu;

– –

Jos rekisteröityyn nimitykseen sisältyy siihen kuuluvana maataloustuotteen tai elintarvikkeen nimi, jota pidetään yleisnimenä, tämän yleisnimen käytön vastaavissa tuotteissa tai elintarvikkeissa ei katsota olevan ristiriidassa 1 kohdan a ja b alakohdan kanssa.

– –

3. Suojatuista nimityksistä ei saa tulla yleisnimiä.”

      Nimityksen ”Parmigiano Reggiano” rekisteröinti

8.        Nimitys ”Parmigiano Reggiano” rekisteröitiin alkuperänimitykseksi komission asetuksen (EY) N:o 1107/96(3) (jäljempänä rekisteröintiasetus) 2 artiklan ja sen liitteessä olevan A jakson nojalla, ja rekisteröinti tuli voimaan 21.6.1996.

9.        Nimitys ”Parmigiano Reggiano” rekisteröitiin perusasetuksen 17 artiklassa säädettyä yksinkertaistettua menettelyä noudattaen. Tätä yksinkertaistettua menettelyä sovellettiin ainoastaan kuuden kuukauden kuluessa perusasetuksen voimaan tulosta esitettyihin rekisteröintipyyntöihin. Sen tarkoituksena oli antaa yhteisön laajuinen suoja niille nimityksille, jotka olivat olemassa jo ennen perusasetuksen voimaantuloa joko siksi, että niillä oli jäsenvaltioiden lainsäädännössä taattu laillinen suoja, tai niiden jäsenvaltioiden, joissa ei ollut käytössä suojaa koskevaa järjestelmää, kohdalla siksi, että nimitykset olivat vakiintuneet käytössä. Yksinkertaistetun menettelyn nojalla rekisteröintiin ei sovellettu perusasetuksen 7 artiklassa edellytettyä tavanomaisen menettelyn väitevaihetta.

II     Oikeudenkäyntiä edeltänyt menettely

10.      Useiden taloudellisten toimijoiden tekemän kantelun johdosta komissio kehotti 15.4.2003 päivätyllä kirjeellään Saksan viranomaisia antamaan petosten torjunnasta vastuussa oleville valtion elimille selvät ohjeet lopettaa ”Parmesan”‑nimikkeellä kuvattujen tuotteiden, jotka eivät olleet rekisteröidyn nimikkeen ”Parmigiano Reggiano” sitovan eritelmän mukaisia, kaupan pitäminen Saksan alueella. Ilmaisu ”Parmesan” oli komission mukaan käännös rekisteröidystä nimikkeestä ”Parmigiano Reggiano”, ja sen käyttö oli näin ollen ristiriidassa perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa.

11.      Vastauksessaan Saksan hallitus väitti, että vaikka ilmaisu ”Parmesan” oli historiallisesti peräisin Parman alueelta, siitä oli tullut yleisnimi, jolla kuvattiin eri maantieteellisiltä alueilta peräisin olevia raastettuja tai raastettavaksi tarkoitettuja kovia juustoja. Siksi ilmaisu ”Parmesan” erosi Saksan hallituksen mielestä rekisteröidystä nimikkeestä ”Parmigiano Reggiano”, eikä sen käyttö ollut ristiriidassa perusasetuksen kanssa.

III  Menettely yhteisöjen tuomioistuimessa ja vaatimukset

12.      Koska molemmat osapuolet pysyivät kannoissaan oikeudenkäyntiä edeltäneen menettelyn aikana, komissio päätti nostaa nyt käsiteltävänä olevan kanteen yhteisöjen tuomioistuimessa ja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

–      toteaa, että Saksan liittotasavalta on jättänyt noudattamatta maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 14.7.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2081/92 13 artiklan 1 kohdan b alakohdasta sille johtuvia jäsenyysvelvoitteita, koska se on virallisesti kieltäytynyt ryhtymästä toimenpiteisiin sen takia, että nimitystä ”Parmesan” käytetään Saksassa sellaisten tuotteiden merkinnöissä, jotka eivät ole suojatun alkuperänimityksen ”Parmigiano Reggiano” eritelmän mukaisia, ja edistänyt aidon, yhteisön laajuisesti suojatun tuotteen maineen väärinkäyttöä

–      velvoittaa Saksan liittotasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

IV     Alustava arviointi

13.      Nyt esillä olevassa asiassa on ensiksi arvioitava, ovatko taloudelliset toimijat Saksassa rikkoneet perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, kun ne ovat käyttäneet ilmaisua ”Parmesan” sellaisten tuotteiden merkinnöissä, jotka eivät ole suojatun alkuperänimityksen ”Parmigiano Reggiano” eritelmän mukaisia. Saksa on tässä yhteydessä vedonnut erityisesti siihen, että ilmaisusta ”Parmesan” on tullut yleisnimi, jota ei sen vuoksi voida suojata SAN:n ”Parmigiano Reggiano” ‑rekisteröinnillä.

14.      Tämän jälkeen tutkin, onko Saksa jättänyt noudattamatta perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan b alakohdasta sille johtuvia jäsenyysvelvoitteita, kun se ei ole toiminut omasta aloitteestaan tilanteessa, jossa yksityiset ovat komission mielestä rikkoneet yhteisön oikeutta eli jossa nimitystä ”Parmesan” on käytetty sellaisten tuotteiden merkinnöissä, jotka eivät ole SAN:n ”Parmigiano Reggiano” ‑eritelmän mukaisia. Tähän kysymykseen annettavan vastauksen avulla voidaan selventää perusasetuksesta jäsenvaltioille johtuvaa velvollisuutta varmistaa asetuksen noudattaminen alueellaan.

V       Onko nimi ”Parmesan” suojattu SAN:n ”Parmigiano Reggiano” rekisteröinnin johdosta?

      Osapuolten keskeiset lausumat

1.       Komissio

15.      Komissio, jota tukee Italian hallitus, väittää, että ilmaisu ”Parmesan” on suojatun alkuperänimityksen ”Parmigiano Reggiano” oikea käännös. Tämä käännös on, aivan kuten alkuperämaan kielellä ilmaistu suojattu alkuperänimitys, varattu yksinomaan sitovan eritelmän mukaisille tuotteille. Nimityksen ”Parmigiano Reggiano” historia osoittaa läheisen yhteyden juuston, sen tuotantoalueen ja nimen ”Parmesan” välillä, joten nimi ei mitenkään voi olla yleisnimi.

16.      Vaikka sanan ”Parmesan” ei katsota olevan koko SAN:n ”Parmigiano Reggiano” käännös, sana ”Parmesan” on komission mukaan kuitenkin kirjaimellinen ranskankielinen käännös sanasta ”Parmigiano”, ja tämä ranskankielinen sana lainattiin satoja vuosia sitten saksan kieleen ja muihin kieliin. Nimityksen erillisen osan ”Parmigiano” käännös on suojattu, koska yhteisön oikeuden nojalla useita sanoja sisältävän nimityksen rekisteröinti antaa nimityksen muodostaville erillisille osille samantasoisen suojan kuin koko moniosaiselle nimitykselle. Näin ollen perusasetuksessa ei edellytetä, että on rekisteröitävä kukin nimityksen erillinen osa, jota moniosaisella nimityksellä on tarkoitus suojata, vaan siinä oletetaan, että kukin osa on suojattu. Tämä tarkoittaa, että vaikka sanan ”Parmesan” ei katsota olevan SAN:n ”Parmigiano Reggiano” käännös vaan ainoastaan sen osan ”Parmigiano” kirjaimellinen käännös, myös käännössana ”Parmesan” on väistämättä suojattu sen johdosta, että nimitys ”Parmigiano Reggiano” on suojattu.

17.      Komissio katsoo, että ainoastaan silloin kun kyseessä oleva jäsenvaltio ilmoittaa moniosaisen nimityksen rekisteröintimenettelyn aikana komissiolle, ettei hakemus koske nimityksen tiettyä erillistä osaa, perusasetuksen antama suoja ei ulotu tähän moniosaisen nimityksen erilliseen osaan, kun sitä käytetään erikseen. Tässä tapauksessa komission olisi pitänyt ottaa tämä seikka huomioon rekisteröintiasetusta antaessaan ja ilmoittaa alaviitteessä, että rekisteröintihakemus ei koske moniosaisen nimityksen tiettyä erillistä osaa. Alkuperänimityksen ”Parmigiano Reggiano” tapauksessa nimityksen kummastakaan osasta ei kuitenkaan ole laadittu tällaista alaviitettä.

18.      Komission mukaan ei myöskään ole mitään perusteltua syytä hyväksyä sitä Saksan omaksumaa näkemystä, jonka mukaan ilmaisua ”Parmigiano” olisi erikseen käytettynä pidettävä perusasetuksen 3 artiklassa tarkoitettuna yleisnimenä, jolla ei kuluttajien mielestä ole mitään yhteyttä tiettyyn maantieteelliseen alueeseen. Lisäksi käännös ”Parmesan” ei ole muodostunut yleisnimeksi.

19.      Maantieteellisestä nimityksestä voi luonnollisesti tulla ajan mittaan käytössä yleisnimi siinä mielessä, että kuluttajat ryhtyvät pitämään sitä pikemminkin tietyntyyppistä tuotetta tarkoittavana nimityksenä kuin tuotteen maantieteellistä alkuperää ilmaisevana nimityksenä, kuten nimitysten ”Camembert” ja ”Brie” tapauksessa on käynyt.

20.      Nyt esillä olevassa asiassa komissio huomauttaa kuitenkin, että kyseessä olevan Italian maantieteellisen alueen, jolta juusto on peräisin, ja ilmaisun ”Parmesan” välillä on historiallisesti ollut aina läheinen yhteys, mikä osoittaa, ettei ilmaisu ole missään vaiheessa menettänyt maantieteellistä merkitystään. Siksi ”Parmesan” ei ole yleisnimi, joka voidaan erottaa suojatusta alkuperänimityksestä ”Parmigiano Reggiano”.

21.      Jos nimi ”Parmesan” olisi täysin neutraali ilmaisu ilman tällaista merkitysvivahdetta, olisi mahdotonta selittää uskottavasti, miksi jäljitelmien valmistajat pyrkivät luomaan sanojen tai kuvien kautta yhteyden omien tuotteidensa ja Italian välille.

22.      Lisäksi se seikka, että vuoteen 2000 saakka Italian alueella valmistettiin ”Parmesan”-nimistä juustoa, joka ei ollut SAN:n ”Parmigiano Reggiano” sitovan eritelmän mukainen, ei komission mielestä tarkoita sitä, että tämä ilmaisu olisi ollut Italiassa eri alueilta peräisin olevien juustojen yleisnimi, sillä kyseessä oleva juusto oli tarkoitettu yksinomaan vietäväksi maihin, joissa ilmaisua ”Parmesan” ei ollut erityisesti suojattu, suojan aluekohtaisuutta koskevan periaatteen mukaisesti. Nimitys ”Parmigiano Reggiano” on joka tapauksessa ollut yhteisön tasolla suojattu vasta 21.6.1996 lähtien, jolloin rekisteröintiasetus tuli voimaan.

23.      Nimityksen ”Parmesan” käyttö sellaisesta juustosta, joka ei ole nimityksen ”Parmigiano Reggiano” eritelmän mukainen, muodostaisi komission mielestä mielleyhtymän kyseessä olevasta SAN:stä, mikä on kielletty perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla.

24.      Näin ollen juuston saattaminen markkinoille käyttäen siitä nimitystä ”Parmesan”, vaikka se ei ole sitovan eritelmän mukainen, on vastoin asetuksen 13 artiklan 1 kohdan b alakohtaa.

2.       Saksan hallitus

25.      Saksan hallitus, jota tukevat Tanskan ja Itävallan hallitukset, väittää, että sana ”Parmesan” ei ole SAN:n ”Parmigiano Reggiano” saksankielinen käännös vaan yleisnimi, jota käytetään määrätyistä kovista juustoista, jotka on raastettu tai tarkoitettu raastettaviksi ja jotka käsittävät muun muassa ”Parmigiano Reggiano”-juuston.

26.      Alkuperänimitys on suojattu perusasetuksen 13 artiklan nojalla ainoastaan siinä muodossa, jossa se on rekisteröity. Vastakohtaispäätelmää ei voida tehdä yhteisöjen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-129/97 ja C-130/97, Chiciak ja Fol, antaman tuomion(4) perusteella.

27.      Koska sana ”Parmesan” on komissionkin mielestä kirjaimellinen käännös sanasta ”Parmigiano”, sanan ”Parmesan” käyttö ei Saksan hallituksen mielestä loukkaa perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan nimitykselle ”Parmigiano Reggiano” antamaa suojaa.

28.      Lisäksi asiassa Bigi, jossa yhteisöjen tuomioistuin on jo antanut tuomion,(5) Italian hallitus oli nimenomaisesti vahvistanut, että se oli tarkoituksella jättänyt rekisteröimättä nimityksen ”Parmigiano”. Näin ollen koska nimitystä ”Parmigiano” ei ole rekisteröity, sitä ei ole erikseen käytettynä myöskään suojattu yhteisön oikeuden nojalla.

29.      Tässä yhteydessä Saksan hallitus huomauttaa lisäksi, että kuten Italian ja muiden jäsenvaltioiden tilanteesta sekä kansallisesta lainsäädännöstä ja yhteisön lainsäädännöstä käy ilmi, ilmaisua ”Parmigiano” on erikseen käytettynä pidettävä perusasetuksen 3 artiklassa tarkoitettuna yleisnimenä. Perusasetuksen antama suoja ei näin ollen ulotu perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen nojalla ilmaisuun ”Parmigiano” sen yleisnimen kaltaisuuden vuoksi.

30.      Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä ratkaisevaa on joka tapauksessa Saksan hallituksen mielestä se, katsotaanko sanan ”Parmesan” olevan yleisnimi Saksassa, ja on selvää, että sana ”Parmesan” on aina ollut Saksassa raastettujen tai raastettaviksi tarkoitettujen kovien juustojen yleisnimitys.

31.      Saksan hallitus väittää toissijaisesti, että vaikka ilmaisua ”Parmigiano” ei pidettäisi yleisnimityksenä, sen käännöksen ”Parmesan” käyttö ei silti ole automaattisesti SAN:n ”Parmigiano Reggiano” väärinkäyttöä. SAN:n ja erityisesti sen erillisten osien käännöksen käyttö on vastoin 13 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ainoastaan, jos kyseessä oleva käännös aiheuttaa mielleyhtymän kyseessä olevasta SAN:stä.

32.      Saksan hallitus katsoo, että tällaista mielleyhtymää ei ole syntynyt nimestä ”Parmesan”, sillä nimi on kehittynyt täysin itsenäisesti nimityksestä ”Parmigiano Reggiano” riippumatta ja siitä on satojen vuosien kuluessa tullut yleisnimitys kuluttajien kielenkäytössä. Kehitys on ollut ominainen juuri tälle nimitykselle, ja se on tapahtunut Saksassa ja muissa jäsenvaltioissa. Siksi ilmaisun ”Parmesan” käyttö ei ole suojatun nimityksen ”Parmigiano Reggiano” väärinkäyttöä eikä aiheuta mielleyhtymää siitä.

      Asian arviointi

1.       Periaate: laaja suoja

33.      Nimityksen ”Parmigiano Reggiano” rekisteröinnin johdosta nimityksen käyttö on varattu yksinomaan tuottajille, jotka toimivat määrätyllä maantieteellisellä alueella Italiassa ja jotka tuottavat tätä juustoa kyseessä olevan SAN:n sitovan eritelmän mukaisesti.

34.      SAN:ille on annettu yhteisön oikeudessa laaja suoja.(6) Siitä säädetään perusasetuksen 13 artiklassa. Perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla rekisteröity nimitys on suojattu väärinkäytöltä, jäljittelyltä tai mielleyhtymiltä, vaikka tuotteen oikea alkuperä on merkitty tai vaikka suojattu nimi on käännetty tai siihen on liitetty ilmaisu kuten ”laatu”, ”tyyppi”, ”menetelmä”, ”tuotettu kuten”, ”jäljitelmä” tai muu samankaltainen ilmaisu.

2.       Rajoitus: yleisnimen kaltainen nimi

35.      Rekisteröidyille SAN:ille myönnetyn suojan laajuutta rajoittaa merkittävästi se seikka, että yleisnimet on jätetty suojan ulkopuolelle.

36.      Perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan nojalla ”tässä asetuksessa ’nimityksellä, josta on tullut yleisnimi’ tarkoitetaan maataloustuotteen tai elintarvikkeen nimeä, josta on tullut maataloustuotteen tai elintarvikkeen yleinen nimi, vaikka se viittaakin paikkaan tai alueeseen, jossa tämä maataloustuote tai elintarvike on alun perin tuotettu tai jossa sitä on pidetty kaupan”.

37.      Tämä tarkoittaa maantieteellisten merkintöjen osalta näin ollen sitä, että nimi, joka todennäköisesti viittaa määrätyn elintarvikkeen alkuperäiseen tuotantopaikkaan, on yleistynyt tai sen merkitys on heikentynyt. Tällaisen prosessin ovat läpikäyneet esimerkiksi nimitykset ”Roquefort” (nimetty ranskalaisen kaupungin mukaan) ja ”Edam-juusto” (nimetty hollantilaisen kaupungin mukaan).

38.      Yleisnimen kaltaiset nimet mainitaan perusasetuksessa kolmessa yhteydessä. Ensinnäkin asetuksessa säädetään, ettei yleisnimiä voida rekisteröidä (3 artiklan 1 kohta), toiseksi, ettei suojatuista nimityksistä saa tulla yleisnimiä (13 artiklan 3 kohta), ja kolmanneksi, että rekisteröityyn nimitykseen sisältyvät yleisnimen kaltaiset osat eivät ole suojattuja (13 artiklan 1 kohdan toinen virke).

39.      Nyt esillä olevassa asiassa ei ole kyse ensimmäisestä eikä toisesta tilanteesta, jotka koskevat 3 artiklan 1 kohdan ja 13 artiklan 3 kohdan ulottuvuutta, koska rekisteröity nimitys on ”Parmigiano Reggiano”, jonka ei väitetä olevan yleisnimi ja jonka rekisteröintiä ei siten ole riitautettu.

40.      Nyt esillä olevassa asiassa väitetään, että sanat ”Parmesan” ja ”Parmigiano” ovat yleisnimiä, mutta tällaista väitettä ei ole esitetty rekisteröidystä SAN:stä ”Parmigiano Reggiano” kokonaisuutena. Nyt esillä olevassa asiassa yleisnimen kaltaisuutta käsitellään siis 13 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen yhteydessä, jossa moniosaisten SAN:ien yleisnimen kaltaiset osat on jätetty suojan ulkopuolelle. Tätä asiaa koskevat oikeussäännöt eroavat asiassa Feta annetussa tuomiossa tarkastellusta oikeudellisesta tilanteesta, jossa oli kyse yleisnimen kaltaisesta nimityksestä, jolle haettiin rekisteröintiä.

3.       Perusasetuksen 13 artiklan antaman suojan sovellettavuus ilmaisuun ”Parmesan”

41.      Nimitys rekisteröidään tavanomaisesti kyseessä olevan SAN:n alkuperämaan kielellä. Näin ollen Ranska on esimerkiksi rekisteröinyt SAN:n ”Camembert de Normandie” ja Saksa SAN:n ”Altenburger Ziegenkäse”. SAN:ien käännöksiä muihin EU:n virallisiin kieliin ei rekisteröidä erikseen, ellei tuotteiden, joilla on SAN, tuotantoalueella käytetä useita kieliä. Tässä tapauksessa SAN rekisteröidään tavallisesti kielillä, joita käytetään tuotteiden, joilla on SAN, tuotantoalueella.

42.      Koska SAN:ien käännöksiä ei yleensä rekisteröidä, tämä herättää kysymyksen siitä, onko tietyn SAN:n käännös suojattu samassa määrin kuin varsinainen rekisteröity SAN. Perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan sanamuodosta (”vaikka suojattu nimi on käännetty”) käy ilmi, että rekisteröityjen SAN:ien käännökset on lähtökohtaisesti suojattu samassa määrin kuin alkuperäisessä kielimuodossa oleva SAN. Tämä lähestymistapa on mielestäni vahvistettu myös yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Bigi antamassa tuomiossa, jossa yhteisöjen tuomioistuin totesi, että perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan antama suoja kattoi myös SAN:ien käännökset.(7)

43.      Perusasetuksessa ei kuitenkaan säädetä siitä, miten arvioidaan, mikä on SAN:n käännös. Tämä seikka ei todennäköisesti aiheuta kovin usein ongelmia, sillä useimmissa tapauksissa SAN:ää joko ei käännetä vaan sitä käytetään SAN:n alkuperämaan kielimuodossa tai käännös on riittävän kirjaimellinen, ettei monitulkintaisuuden vaaraa ole.

44.      Näin ei ole nyt esillä olevassa asiassa. Vaikka on riidatonta, että nimitys ”Parmigiano Reggiano” rekisteröitiin perusasetuksen 17 artiklassa tarkoitetun yksinkertaistetun menettelyn mukaisesti ja että siihen sovelletaan perusasetuksen 13 artiklassa tarkoitettua suojaa, riidanalaista sen sijaan on se, onko sanaa ”Parmesan” pidettävä SAN:n ”Parmigiano Reggiano” perusasetuksessa tarkoitettuna käännöksenä ja onko perusasetuksen antaman suojan siksi ulotuttava tähän sanaan sellaisenaan.

45.      Asiassa Bigi(8) yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatettiin oikeudenkäyntiväitteen muodossa kysymys siitä, oliko sana ”Parmesan” nimityksen ”Parmigiano Reggiano” oikea käännös.

46.      Julkisasiamies Léger katsoi, että nimityksen historiallisen ja etymologisen kehityksen perusteella voitiin katsoa, että sana ”Parmesan” oli pikemminkin SAN:n ”uskollinen” kuin kirjaimellinen käännös ja että nimet ”Parmigiano” tai ”Parmesan” ja ”Parmigiano Reggiano” olivat yhteydessä keskenään tai yhteneväisiä.(9)

47.      Yhteisöjen tuomioistuin totesi kuitenkin ainoastaan, että suuri osa kirjallisia huomautuksia(10) esittäneistä jäsenvaltioista katsoi, että sanat ”Parmigiano Reggiano” ja ”Parmesan” olivat yhteneväiset, ja totesi, ettei ollut lainkaan selvää, että sanasta ”Parmesan” olisi tullut yleisnimi.(11) Tällä perusteella se hylkäsi Saksan esittämän oikeudenkäyntiväitteen.

48.      Käsiteltävänä olevan asian kannalta voidaan todeta, että osapuolten välillä on riidatonta, että sana ”Parmesan” ei ole nimityksen ”Parmigiano Reggiano” kirjaimellinen saksankielinen käännös, vaan että se on sanan ”Parmigiano”, joka on SAN:n ”Parmigiano Reggiano” erillinen osa, ranskankielisestä käännöksestä johdettu nimi. Riidanalaista on sen sijaan se, onko sana ”Parmesan” myös saksankielinen, ranskan kielestä lainattu käännös alkuperänimityksestä ”Parmigiano Reggiano”, kuten komissio väittää.

49.      Jotta sanaa ”Parmesan” voitaisiin pitää nimityksen ”Parmigiano Reggiano” perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuna käännöksenä, kuluttajien on mielestäni pidettävä näitä kahta ilmaisua yleisesti yhteneväisinä.

50.      Komission oikeudenkäyntimenettelyn aikana toimittamista otteista käy ilmi, että nimi ”Parmesan” on alun perin johdettu nimityksestä ”Parmigiano”, joka tarkoitti Parman alueella tuotettua juustoa, mutta ne eivät kuitenkaan osoita, että sanaa ”Parmesan” pidettäisiin edelleen yhteneväisenä nimityksen ”Parmigiano Reggiano” kanssa, joka tarkoittaa yksinomaan Emilia-Romagnan alueella tuotettua tietyntyyppistä juustoa. Komission toimittama pakkausmateriaali osoittaa ainoastaan, että kuluttajat saattavat mahdollisesti liittää sanan ”Parmesan” Italiaan, joka on SAN:n ”Parmigiano Reggiano” alkuperämaa.

51.      Saksa kuitenkin väittää, ettei sana ”Parmesan” ole SAN:n ”Parmigiano Reggiano” käännös, ja esittää väitteensä tueksi ennen kaikkea sen seikan, että vuoden 1954 Italian ja Itävallan kahdenvälisessä sopimuksessa ”Parmigiano Reggiano” käännettiin saksaksi ilmaisulla ”Parmigiano Reggiano” eikä sanalla ”Parmesan”. Vaikka tämä sopimus ei enää ole voimassa, vaan se on korvattu perusasetuksella, se osoittaa, miten nimitys ”Parmigiano Reggiano” on käännetty saksaksi Italian ja Itävallan yhteisessä sopimuksessa sen jälkeen, kun Italian lainsäätäjä päätti suojata oikeudellisesti nimityksen ”Parmigiano Reggiano”.

52.      Osapuolten esittämän näytön perusteella ei mielestäni voida varmasti päätellä, että sana ”Parmesan” on yhteneväinen nimityksen ”Parmigiano Reggiano” kanssa ja siten sen käännös. Varmasti voidaan päätellä ainoastaan se, että sanat ”Parmesan” ja ”Parmigiano” ovat yhteneväisiä ja siten toistensa käännöksiä.

53.      Riippumatta siitä, onko sana ”Parmesan” SAN:n ”Parmigiano Reggiano” käännös, katson joka tapauksessa, että sana ”Parmesan” voi aiheuttaa 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun mielleyhtymän SAN:stä ”Parmigiano Reggiano”, ja siksi perusasetuksessa SAN:lle ”Parmigiano Reggiano” annettua suojaa sovelletaan myös sanaan ”Parmesan”.

54.      Perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa SAN suojataan ”mielleyhtymiltä, vaikka tuotteen oikea alkuperä on merkitty”.

55.      Yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa oleva ”mielleyhtymän” käsite käsittää tapauksen, jossa tuotteen nimeämiseksi käytettyyn ilmaisuun sisältyy suojatun nimityksen osa siten, että kuluttajalle syntyy nimen yhteydessä mielikuva tavarasta, jolla on suojattu alkuperänimitys.(12)

56.      Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön nojalla mielleyhtymä suojatusta alkuperänimityksestä voi syntyä, vaikka kyseisten tuotteiden välistä sekaannusvaaraa ei ole ja vaikka yhteisön suojaa ei ollenkaan sovellettaisi kyseisen nimityksen niihin osiin, jotka toistetaan riidanalaisessa ilmaisussa.(13) Tuotteen pakkauksessa oleva maininta tuotteen oikeasta alkuperästä ei millään tavoin vaikuta siihen, oliko kyse väärinkäytöstä, jäljittelystä tai mielleyhtymistä, kuten 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa nimenomaisesti säädetään.(14)

57.      Kun yhteisöjen tuomioistuimen oli ratkaistava kysymys siitä, aiheuttiko tavaramerkin ”Cambozola” käyttö mielleyhtymän SAN:stä ”Gorgonzola”, se piti visuaalista samankaltaisuutta (riidanalainen tuote oli pehmyt- ja sinihomejuusto, jonka ulkoisessa muodossa on vastaavuuksia ”Gorgonzola”-juuston kanssa) ja foneettista samankaltaisuutta (tuotteen nimeämisessä käytetty ilmaisu päättyy kahteen samaan tavuun ja siinä on saman verran tavuja) olennaisina seikkoina arvioitaessa, oliko mielleyhtymä syntynyt.(15)

58.      Nyt esillä olevassa asiassa SAN ”Parmigiano Reggiano” ja sana ”Parmesan” ovat foneettisesti samankaltaisia, sillä ilmaisujen neljä ensimmäistä kirjainta ovat samat ja jälkimmäinen on käännös nimityksen toisesta erillisestä osasta, nimittäin sanasta ”Parmigiano”, mistä osapuolet ovat yksimielisiä. Nämä kaksi sanaa ovat myös visuaalisesti samankaltaisia, sillä molempia käytetään kuvaamaan samantyyppistä raastettua tai raastettavaksi tarkoitettua kovaa juustoa.

59.      Tästä syystä vaikuttaa siltä, että ilmaisu ”Parmesan” luo lähtökohtaisesti mielleyhtymän SAN:stä ”Parmigiano Reggiano”.

60.      Saksan hallitus väittää kuitenkin, että ilmaisun ”Parmesan” ei voida katsoa luovan mielleyhtymää SAN:stä ”Parmigiano Reggiano”, sillä sana ”Parmesan” on yleisnimi. Tästä seuraa, että on arvioitava, onko Saksa esittänyt riittävästi näyttöä perustellakseen väitteensä, joka perustuu perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan toiseen virkkeeseen, jonka nojalla SAN:ien yleisnimen kaltaisia osia ei suojata.(16)

61.      Asiassa Tanska ym. vastaan komissio (”Feta I”) yhteisöjen tuomioistuin totesi, että perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdassa säädetään nimenomaisesti, että sen määrittämiseksi, onko nimestä tullut yleisnimi, on otettava huomioon kaikki tekijät, joiden joukossa on oltava nimenomaisesti luetellut tekijät eli tilanne jäsenvaltiossa, josta nimi on peräisin, ja alueilla, joilla tuotetta käytetään, tilanne muissa jäsenvaltioissa ja asiaa koskeva kansallinen lainsäädäntö tai yhteisön lainsäädäntö.(17)

62.      Yhdistetyissä asioissa Saksa vastaan komissio ja Tanska vastaan komissio(18) (”Feta II”) yhteisöjen tuomioistuin otti nimen ”feta” yleisnimen kaltaisuuden arvioinnissa erityisesti huomioon i) tuotantotilanteen nimityksen alkuperämaassa ja sen ulkopuolella, ii) fetan kulutuksen ja kuluttajien käsitykset nimityksen alkuperämaassa ja sen ulkopuolella, iii) fetaa koskevan erityisen kansallisen lainsäädännön sekä iv) nimen käyttötavan yhteisön lainsäädännössä. Yhteisöjen tuomioistuin totesi, että useat asian kannalta merkitykselliset ja tärkeät seikat osoittivat, että kyseisestä ilmaisusta ei ollut tullut yleisnimeä. Olennaisia seikkoja näyttävät olleen tuotannon ja kulutuksen keskittyminen Kreikkaan sekä se, että kuluttajat mieltävät yhteyden sanan ”feta” ja Kreikasta peräisin olevan juuston välille.

63.      Nyt esillä olevassa asiassa osapuolet esittivät jonkin verran empiiristä näyttöä sanan ”Parmesan” yleisnimen kaltaisuudesta tai erityisluonteesta. Yhteisöjen tuomioistuimelle ei ole esitetty tuotantoa tai kulutusta Italiassa koskevia lukuja ”Parmigiano Reggiano” -juuston tai ”Parmesan”-nimellä Saksassa tai muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa kaupan pidetyn juuston osalta.

64.      Osapuolet toimittivat ainoastaan sanakirjoista ja erityisalan kirjallisuudesta poimittuja otteita, joista ei saa kattavaa käsitystä siitä, miten kuluttajat Saksassa ja muualla mieltävät sanan ”Parmesan”.

65.      Tämän lisäksi yhteisöjen tuomioistuimelle esitettiin pakkaus- ja mainosmateriaalin muodossa olevaa näyttöä, josta ilmenee, että jotkin ”Parmesan”-nimellä kaupan pidetyn, mutta SAN:n ”Parmigiano Reggiano” eritelmästä poikkeavan, juuston tuottajat yrittävät luoda yhteyden tuotteensa ja Italian välille mutta eivät tuotteensa ja sen alueen välille, jolla ”Parmigiano Reggiano” -juustoa tosiasiassa tuotetaan. On kuitenkin epätodennäköistä, riittääkö pelkkä tuotteen ja kyseessä olevan SAN:n alkuperäjäsenvaltion välille luotu yhteys nyt esillä olevassa asiassa(19) osoittamaan sen, onko nimestä tullut yleisnimi.

66.      Mitä tulee nimen ”Parmesan” asemaan jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä, yhteisöjen tuomioistuin ei ole saanut yleiskäsitystä siitä, sisältääkö muiden jäsenvaltioiden lainsäädäntö Parmesania tai sanan ”Parmesan” käyttöä koskevia säädöksiä. Saksa esitti tietoja ainoastaan yhdestä ulkomaisesta, nimittäin Itävallan, lainsäädännöstä, jossa sanaa ”Parmesan” näytetään käytettävän yleisnimenä.

67.      Tästä seuraa, ettei Saksa ole edes toimittanut näyttöä tukeakseen olennaisesti väitettään siitä, että nimestä ”Parmesan” on tullut Saksassa yleisnimi. Väitteen tueksi olisi mielestäni ollut hyödyllistä esittää esimerkiksi kuluttajatutkimuksen perusteella hankittuja monipuolisia tietoja muun muassa siitä, kuinka kuluttajat mieltävät nimen ”Parmesan”, sekä ”Parmigiano Reggiano”- ja ”Parmesan”-nimellä kaupan pidettyjen juustojen kulutus- ja tuotantotietoja. Olisi kuitenkin epärealistista vaatia jäsenvaltiota toimittamaan tyhjentävää näyttöä siitä, että sanasta on tullut yleissana sen oman alueen ulkopuolella.

      Ratkaisuehdotus

68.      Koska Saksa, joka vetosi nyt käsiteltävässä asiassa puolustautumisperusteena ilmaisun ”Parmesan” yleisnimen kaltaisuuteen, ei ole esittänyt edes Saksan osalta näyttöä, joka tukisi olennaisesti väitettä siitä, että nimestä ”Parmesan” on tullut yleisnimi, on katsottava, että sanan ”Parmesan” käyttäminen juustosta, joka ei ole SAN:n ”Parmigiano Reggiano” eritelmän mukainen, loukkaa nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevalle SAN:lle perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa annettua suojaa.

69.      Näin ollen on tutkittava, onko Saksa velvollinen toimimaan omasta aloitteestaan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomisen vuoksi, joka nyt esillä olevassa asiassa on tapahtunut siten, että markkinoille on saatettu ”Parmesan”-nimikkeellä juusto, joka ei ole suojatun alkuperänimityksen (SAN) ”Parmigiano Reggiano” eritelmän mukainen.

VI     Saksan velvollisuus toimia omasta aloitteestaan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomisen vuoksi

      Lausumat

1.       Komissio

70.      Komissio väittää, että Saksa ei ole noudattanut perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan b alakohdasta sille johtuvia velvoitteitaan, koska se on virallisesti kieltäytynyt ryhtymästä toimenpiteisiin sen takia, että nimitystä ”Parmesan” käytetään Saksassa. Se väittää ensisijaisesti, että perusasetuksen 13 artiklan rikkomisen johdosta on toimittava omasta aloitteesta sen sijaan, että rikkomiseen puututaan ainoastaan yksityisten kansallisissa tuomioistuimissa nostamilla kanteilla.

71.      Komission mielestä jäsenvaltioiden on puututtava asiaan omasta aloitteestaan varmistaakseen, että saavutetaan kaikki perusasetuksen tavoitteet, jotka ovat SAN:llä suojattujen tuotteiden tuottajien etujen suojaaminen, maaseudun tuotantoalueiden talouskehityksen edistäminen ja kuluttajansuojan varmistaminen. Oma-aloitteisia toimenpiteitä tarvitaan sen varmistamiseksi, että markkinoille ei saateta tuotteita, jotka eivät täytä perusasetuksen edellytyksiä. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi jäsenvaltioiden on ryhdyttävä myös asianmukaisiin hallinnollisiin toimenpiteisiin ja säädettävä riittävistä rangaistusseuraamuksista.

72.      Mahdollisuus nostaa yksityisoikeudellisia kanteita tuomioistuimissa ei riitä, sillä niiden tavoitteena on ainoastaan suojata yksityisten taloudellista etua, jolloin muiden perusasetuksen tavoitteiden saavuttaminen vaarantuu.

73.      Saksan väitteellä siitä, että Saksan tuomioistuimissa ei ole käynnistetty oikeuskäsittelyjä sellaisen juuston kaupan pitämisen johdosta, joka ei ole SAN:n ”Parmigiano Reggiano” eritelmän mukainen, ei komission mielestä ole merkitystä, koska perusasetuksen tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi joka tapauksessa pitänyt toimia omasta aloitteestaan sen johdosta, että ”Parmesan”-nimellä on laittomasti pidetty kaupan tuotteita, jotka eivät ole SAN:n ”Parmigiano Reggiano” eritelmän mukaisia, eikä toimenpiteisiin ryhtyminen olisi edellyttänyt yksityisen osapuolen tai kuluttajansuojajärjestön esittämää kantelua tai nostamaa kannetta.

74.      Komissio katsoo, että velvollisuus puuttua asiaan omasta aloitteesta johtuu selvästi perusasetuksen 10 artiklan sanamuodosta, jossa edellytetään, että jäsenvaltiot luovat tarkastuksen rakenteet, joiden avulla varmistetaan, ettei SAN:iä käytetä väärin. Useissa jäsenvaltioissa näiden rakenteiden tehtäviin sisältyy perusasetuksen 13 artiklan noudattamisen valvonta. Velvollisuus säätää hallinnollisista seuraamuksista ja rangaistusseuraamuksista vahvistaa velvollisuuden toimia omasta aloitteesta.

75.      Koska Saksa ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin, se on komission mielestä jättänyt noudattamatta perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan b alakohdasta sille johtuvia velvoitteita samalla tavoin kuin Ranska oli jättänyt noudattamatta velvoitteitaan asiassa komissio vastaan Ranska, jossa se ei ryhtynyt toimenpiteisiin, kuten yhteisöjen tuomioistuin tuomiossaan(20) totesi.

2.       Saksa

76.      Saksa väittää, että perusasetuksen 13 artiklaa, jossa säädetään rekisteröityjen maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojan laajuudesta, on sovellettava suoraan ja että siinä annetaan oikeuksien haltijoille ja niiden laillisille käyttäjille oikeuksia, jotka kansallisten tuomioistuinten on suojattava. Tässä yhteydessä kanteita voidaan nostaa SAN:n loukkaamisesta tavaramerkkioikeuden, elintarvikeoikeuden ja vilpillistä kilpailua koskevan lainsäädännön nojalla.

77.      Nyt esillä olevassa asiassa Saksan tuomioistuimen on siis tutkittava, onko nimityksen ”Parmesan” käyttäminen tuotteiden merkinnöissä vastoin nimityksen ”Parmigiano Reggiano” sitovaa eritelmää ja sitä kautta vastoin perusasetuksessa asetettuja ehtoja.

78.      Säätämällä tällaisesta yksityisestä täytäntöönpanon valvonnasta Saksa katsoo toteuttaneensa kaikki tarvittavat toimenpiteet taatakseen perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan täyden oikeusvaikutuksen. Perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan noudattamisen varmistaminen ei edellytä sitä, että viranomaiset toimivat omasta aloitteestaan tällaisten rikkomisten johdosta.

79.      Perusasetuksen 10 artiklassa säädetty jäsenvaltioita koskeva velvollisuus luoda tarkastuksen rakenteet ei Saksan mielestä edellytä sitä, että taloudellisten toimijoiden mahdollisia 13 artiklan rikkomisia Saksan alueella on valvottava tapauskohtaisesti. Vaikka perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan sanamuoto ei ole täysin yksiselitteinen, sen eri kielitoisintojen vertailusta käy ilmi, että suojatun nimityksen ”Parmigiano Reggiano” italialaisen alkuperän vuoksi sitovan eritelmän noudattamisen varmistaminen nimitystä käytettäessä kuuluu ”Consorzio del Formaggio Parmigiano Reggianolle” eikä Saksan tarkastuslaitoksille.

80.      Saksa katsoo, että sen lainsäädännöllä perustettu oikeussuojakeinojen järjestelmä riittää varmistamaan perusasetuksen tavoitteiden tosiasiallisen saavuttamisen Saksassa. Mahdollisuutta nostaa kanne kansallisessa tuomioistuimessa kaiken sellaisen toiminnan osalta, joka loukkaa jollekin rekisteröidylle alkuperänimitykselle annettua suojaa, ei lisäksi ole varattu yksinomaan nimityksen lailliselle käyttäjälle, vaan kanteen voivat nostaa myös kilpailevat yritykset, liikealan järjestöt ja kuluttajajärjestöt. Kanneoikeutettujen laaja piiri osoittaa, että Saksassa käytössä olevat toimenpiteet perusasetuksen täytäntöönpanon varmistamiseksi muodostavat kattavan ja tehokkaan järjestelmän, jolla estetään perusasetuksen 13 artiklan rikkomiset ja määrätään niistä seuraamuksia.

81.      Vaikka perusasetuksella voikin olla useita tavoitteita, nimittäin taloudellisen edun ja kuluttajansuojan turvaaminen, mikään siinä ei Saksan mielestä viittaa siihen, että Saksan nykyinen suojaa ja täytäntöönpanon varmistamista koskeva järjestelmä, joka perustuu yksityisten nostamiin kanteisiin, ei riittäisi varmistamaan alkuperänimitysten asianmukaista suojaa. Saksan suojaa koskeva järjestelmä on yhdenmukainen sen tavan kanssa, jolla yhteisön oikeudessa varmistetaan teollis- ja tekijänoikeuksien noudattaminen ja suojataan kuluttajia vilpilliseltä kilpailulta.

82.      Saksa katsoo, että jäsenvaltiot voivat päättää ryhtyä toimenpiteisiin perusasetuksen rikkomisen johdosta niin, että viranomaiset toimivat omasta aloitteestaan, mutta yhteisön oikeuden tämänhetkisessä tilassa ne eivät ole velvollisia ryhtymään toimenpiteisiin.

      Oikeudenkäynnin kohde ja näyttö jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisestä

83.      Heti aluksi on muistutettava siitä, että yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY 226 artiklan nojalla aloitetussa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä komission on osoitettava väitetty jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen. Sen tehtävänä on toimittaa yhteisöjen tuomioistuimelle tarvittavat tiedot, jotta tämä voi todeta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen, eikä komissio tällöin voi tukeutua minkäänlaisiin olettamiin.(21)

84.      On riidatonta, että Saksan oikeusjärjestelmä tarjoaa mahdollisuuden turvautua useisiin oikeussuojakeinoihin alkuperänimitysten suojaamiseksi perusasetuksessa säädetyllä tavalla. Lisäksi useat taloudelliset toimijat voivat nostaa kanteita kansallisissa tuomioistuimissa.

85.      Nyt esillä olevassa asiassa komissio väittää, että Saksa on ”virallisesti kieltäytynyt ryhtymästä toimenpiteisiin”, sen perusteella, että Saksan alueella on käytetty nimitystä ”Parmesan” sellaisten tuotteiden merkinnöissä, jotka eivät ole suojatun alkuperänimityksen ”Parmigiano Reggiano” eritelmän mukaisia, ja siten se on jättänyt noudattamatta perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan b alakohdasta sille johtuvia velvoitteita. Näin ollen nyt esillä olevassa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä ei riitauteta kansallisen lainsäädännön säännöksen yhdenmukaisuutta yhteisön lainsäädännön säännöksen kanssa. Komissio kyseenalaistaa pikemminkin Saksan viranomaisten hallinnolliset toimet, koska nämä eivät ryhtyneet toimenpiteisiin, vaikka taloudellisten toimijoiden väitettiin rikkoneen yhteisön oikeutta jäsenvaltion alueella.

86.      Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan asiassa, jossa on riitautettu kansallisen säännöksen soveltaminen jäsenvaltion hallinnon toimesta, jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen osoittaminen edellyttää, että esitettävä näyttö on luonteeltaan erityistä verrattuna siihen, joka tavallisesti otetaan huomioon sellaisen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen yhteydessä, joka koskee ainoastaan kansallisen säännöksen sisältöä. Yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että näin ollen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen voidaan näyttää toteen ainoastaan sen käytännön riittävän dokumentoidulla ja yksityiskohtaisella osoittamisella, josta kansallista hallintoa arvostellaan ja josta kyseessä oleva jäsenvaltio on vastuussa.(22)

87.      Nyt esillä olevan asian, joka ei koske jäsenvaltion hallinnon aktiivista toimintaa vaan pikemminkin toimenpiteiden toteuttamatta jättämistä, EY 226 artiklassa tarkoitetun rikkomisen toteaminen mielestäni edellyttää, että komission on osoitettava, että Saksan hallinto oli velvollinen toimimaan omasta aloitteestaan ja että se on jättänyt noudattamatta tätä velvoitettaan.

      Asian arviointi

88.      Niiden yhteisön perustana olevien yleisten periaatteiden mukaan, jotka säätelevät yhteisön ja jäsenvaltioiden välisiä suhteita, jäsenvaltioiden on varmistettava yhteisön säännösten täytäntöönpano alueellaan.(23) Kuten yhteisöjen tuomioistuin on toistuvasti todennut, mikäli yhteisön oikeus ja sen yleiset periaatteet eivät sisällä tähän tarkoitukseen soveltuvia yhteisiä sääntöjä, kansalliset viranomaiset noudattavat näitä säännöksiä ja määräyksiä täytäntöön pannessaan kansallisen oikeuden menettelytapaa koskevia ja aineellisia säännöksiä.(24)

89.      Perusasetus sisältää joitakin sen täytäntöönpanoa koskevia yleisiä sääntöjä. Perusasetuksen 10 artiklassa käsitellään nimenomaisesti sen valvomista, että tuottajat täyttävät SAN:ien eritelmien vaatimukset.

90.      Perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdassa säädetään, että jos SAN:ää käytetään elintarvikkeessa, joka ei täytä kyseessä olevan SAN:n eritelmää, toimenpiteet on toteutettava sen varmistamiseksi, että tätä asetusta noudatetaan. Perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan sanamuoto on kuitenkin epäselvä siltä osin, mitkä jäsenvaltion valvontaviranomaiset ovat velvollisia ryhtymään toimenpiteisiin, jos määrätyn SAN:n eritelmän vaatimukset eivät täyty. Perusasetuksen saksankielisestä toisinnosta(25) käy ilmi, että tarvittavien toimenpiteiden toteuttaminen kuuluu sen jäsenvaltion valvontaviranomaiselle, josta sääntöjenvastainen tuote on peräisin. Muut tämän saman säännöksen kielitoisinnot eivät tue tällaista tulkintaa, vaan niissä säädetään, että tämä valvontaviranomainen ei ole sen jäsenvaltion valvontaviranomainen, josta tuote on peräisin, vaan pikemminkin sen jäsenvaltion valvontaviranomainen, josta suojattu nimitys on peräisin.(26) Näiden kieliversioiden mukaan ainoastaan Italian viranomaiset olisivat velvollisia ryhtymään toimenpiteisiin niiden tuotteiden osalta, jotka eivät täytä SAN:n ”Parmigiano Reggiano” eritelmän vaatimuksia.

91.      On tarpeen lainata myös perusasetuksen 10 artiklan 7 kohtaa, jossa säädetään, että ”tämän asetuksen perusteella edellytetyn valvonnan kustannuksista vastaavat suojattua nimitystä käyttävät tuottajat”. Tämä viittaa myös siihen, että eritelmien vaatimusten täyttäminen on varmistettava 10 artiklassa säädetyn valvonnan nojalla yksinomaan niiden tuottajien osalta, jotka käyttävät suojattua nimeä siinä jäsenvaltiossa, josta nimi on peräisin.

92.      Vaikka edellä esitetystä seuraa, ettei perusasetuksen 10 artiklan sanamuoto ole täysin yksiselitteinen, katson, että perusasetuksen tarkoitus ja systematiikka viittaavat siihen, että valvontavelvollisuus käsittää enemmän kuin pelkästään sen varmistamisen, että tuotteet täyttävät SAN:n eritelmän vaatimukset siinä jäsenvaltiossa, josta SAN on peräisin.

93.      Perusasetuksella luodusta suojaa koskevasta järjestelmästä seuraa, että perusasetuksen asianmukaisen täytäntöönpanon varmistaminen voi edellyttää kahdenlaista valvontaa. Yhtäältä on järjestelmällisesti seurattava, että tällä tuottajat täyttävät SAN:n eritelmän vaatimukset tuotteiden, joilla on SAN, tuotantoalueella. Toisaalta on ryhdyttävä toimenpiteisiin, jos SAN:ää käytetään väärin tuotantoalueen ulkopuolella. Herää kuitenkin kysymys siitä, millaisia toimenpiteitä jälkimmäinen tapaus edellyttää.

94.      Saksan oikeusjärjestyksessä säädetään SAN:ien suojaamisen varmistamisesta kanteilla, joita voivat nostaa useat eri kantajat, joihin voi kuulua muun muassa kuluttajansuojajärjestöjä ja liikealan järjestöjä. Suojan varmistaminen kanteen avulla on siis mahdollista kantajille, jotka tavoittelevat huomattavasti laajempaa etua kuin SAN:n kattamien tavaroiden tuottajien edun suojaamista.

95.      Katson kuitenkin, että perusasetuksen tehokkaan täytäntöönpanon kannalta tällaisten oikeussuojakeinojen olemassaolo ei poista jäsenvaltioiden velvollisuutta varmistaa samanaikaisesti asianmukaiset tarkastusmekanismit, jotka eivät liity oikeussuojakeinoihin. Perusasetuksen 10 artiklan 1 kohdassa säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta huolehtia ”siitä, että viimeistään kuuden kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta on luotu tarkastuksen rakenteet, joiden tehtävänä on varmistaa, että maataloustuotteet ja elintarvikkeet, joilla on suojattu nimitys, vastaavat eritelmissä tarkoitettuja vaatimuksia”. Koska perusasetuksen tehokasta täytäntöönpanoa koskeva velvollisuus on muotoiltu näin yleisesti, jäsenvaltioilla on yleinen velvollisuus luoda tarkastuksen rakenteet, joiden tehtävänä on varmistaa, että tietyssä jäsenvaltiossa kaupan pidetty tuote, jolla on SAN, noudattaa tämän SAN:n eritelmää riippumatta siitä, mistä SAN on peräisin. Tällaisia tarkastuksia voidaan suorittaa esimerkiksi sellaisten virallisten tarkastusten yhteydessä, joilla on tarkoitus varmistaa muiden elintarvikelainsäädännön sääntöjen noudattaminen.(27)

96.      Mielestäni asetuksesta ei kuitenkaan voida päätellä, että näiden tarkastuksen rakenteiden on järjestelmällisesti toimittava omasta aloitteestaan ilman erillistä sysäystä, jonka voisivat antaa esimerkiksi kantelut, joita ovat esittäneet ne tuottajat, joiden tuotteilla on lainmukainen SAN, tai kuluttajat taikka muut tuottajat.

97.      Tämä on vahvistettu aihetta koskevissa komission teksteissä. Yhteisön asetuksia koskevassa komission oppaassa nimeltä ”Protection of Geographical Indications, Designations of Origin and Certificates of Specific character for Agricultural Products and Foodstuffs” (Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suoja sekä niiden erityisluonnetta koskevat todistukset) todetaan, että ”yksinoikeuden suojaamisesta vastaavat ja sen toteuttavat jäsenvaltiot. Näin ollen on jäsenvaltioiden päätettävissä, toimivatko suojaamisesta vastaavat yksiköt oma-aloitteisesti vai SAN:n/SMM:n/APT:n oikeuksien haltijoiden kantelujen perusteella”.(28)

98.      Tästä seuraa, että jäsenvaltioilla on perusasetuksen täytäntöönpanon yhteydessä harkintavaltaa päättää, suorittavatko ne tarkastuksen määrätyssä tapauksessa ja toteuttavatko ne sitten toimenpiteitä, jos ne havaitsevat SAN:ää loukkaavia tuotteita.

99.      Nyt esillä oleva asia on erotettava tapauksista, joissa jäsenvaltion harkintavalta oma-aloitteisten toimenpiteiden toteuttamisessa on huomattavasti rajatumpi kyseessä olevan edun luonteen vuoksi. Viranomaisten on esimerkiksi ryhdyttävä viran puolesta toimenpiteisiin, jotka käsittävät tarkastukset ja mahdollisesti määrättävät seuraamukset, tilanteissa, joissa yksityishenkilöillä tai taloudellisilla toimijoilla ei ole intressiä esittää kantelua(29) tai joissa mahdollinen viivytys voi johtaa korjaamattoman vahingon syntymiseen, kuten tilanteissa, joissa ennalta varautumisen periaate edellyttää välittömiä toimia vaarallisten elintarvikkeiden vetämiseksi pois markkinoilta tai sellaisen toiminnan lopettamiseksi, josta voi aiheutua korjaamatonta vahinkoa ympäristölle, vaikka oma-aloitteisia toimenpiteitä ei edellytetä yhteisön oikeuden nojalla ja vaikka ulkoista sysäystä ei ole. Nyt esillä oleva asia ei kuitenkaan ole rinnastettavissa mihinkään näistä tilanteista.

100. Jopa sellaisessa tilanteessa, jossa jäsenvaltioilla on lähtökohtaisesti suhteellisen laaja harkintavalta sen päättämisessä, mitä toimenpiteitä niiden on toteutettava ja todellisuudessa sovellettava varmistaakseen yhteisön oikeuden tehokkuuden, niiltä voidaan tietyissä olosuhteissa edellyttää toimenpiteiden toteuttamista. Asiassa komissio vastaan Ranska antamassaan tuomiossa(30) yhteisöjen tuomioistuin totesi, että kyseisessä asiassa Ranskan viranomaiset olivat ylittäneet harkintavaltansa, kun ne eivät olleet ryhtyneet toimenpiteisiin useiden vuosien aikana tehdyistä ja poliisin hiljaisesti hyväksymistä rikollisista teoista ja oikeusviranomaisille esitetyistä kanteluista huolimatta.

101. Nyt esillä olevan asian tosiseikat, sellaisena kuin ne käyvät ilmi asiakirja-aineistosta, ovat kuitenkin erilaiset. Näin on erityisesti siksi, että komissio ei ole esittänyt edes yhtä kantelua tai oikeussuojapyyntöä koskevaa näyttöä, jolla olisi ajallista merkitystä nyt esillä olevan menettelyn kannalta,(31) saati sitten näyttöä tällaisten kantelujen tai pyyntöjen edellyttämien toimien järjestelmällisestä toteuttamatta jättämisestä tapauksissa, joissa kyse olisi ollut SAN:n ”Parmigiano Reggiano” väärinkäytöstä Saksan alueella.

102. Tältä osin on syytä huomauttaa, että komissio vetoaa käytännössä lähes yksinomaan Saksan oikeudenkäyntiä edeltäneessä menettelyssä antamaan vastaukseen, jossa todetaan, että ”Parmesan” on yleisnimi, sen väitteensä tueksi, jonka mukaan Saksa ei ole toteuttanut asianmukaisia toimenpiteitä estääkseen kyseessä olevan nimityksen laittoman käytön. Kirjeenvaihtoa, jota osapuolet kävivät oikeudenkäyntiä edeltäneen menettelyn aikana nimityksen ”Parmesan” mahdollisesta yleisnimen kaltaisuudesta, on mielestäni pidettävä oikeusriidan aikana puolustukseksi esitettyinä väitteinä, eikä sitä voida pitää virallisena kieltäytymisenä rekisteröidyn SAN:n ”Parmigiano Reggiano” suojaamisesta.

103. Näin ollen komissio ei ole esittänyt riittävän dokumentoitua ja yksityiskohtaista näyttöä siitä, että Saksan viranomaiset olisivat olleet velvollisia toimimaan omasta aloitteestaan nyt esillä olevassa asiassa ja että ne eivät tehneet niin.

      Ratkaisuehdotus

104. Edellä esitetyn perusteella katson, että perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan b alakohdasta tarkasteltuna saman asetuksen 10 artiklan kanssa ei seuraa, että Saksan olisi toimittava omasta aloitteestaan sen johdosta, että sen alueella pidetään ”Parmesan”‑nimityksellä kaupan juustoa, joka ei ole SAN:n ”Parmigiano Reggiano” eritelmän mukainen. Komissio ei etenkään ole osoittanut, että Saksa olisi ollut velvollinen ryhtymään tällaisiin toimenpiteisiin ilman riittävää ja asianmukaista ulkoista sysäystä.

105. Komission kanne on näin ollen hylättävä.

VII  Oikeudenkäyntikulut

106. Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Saksa ei kuitenkaan ole vaatinut, että komissio velvoitetaan maksamaan oikeudenkäyntikulut.

VIII  Ratkaisuehdotus

107. Näin ollen ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin

1)      hylkää kanteen

2)      velvoittaa molemmat asianosaiset vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.


1 – Alkuperäinen kieli: englanti.


2 – EYVL L 208, s. 1.


3 – Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2081/92 17 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesta maantieteellisten merkintöjen ja alkuperäisnimitysten rekisteröinnistä 12.6.1996 annettu komission asetus (EY) N:o 1107/96 (EYVL L 148, s. 1).


4 – Yhdistetyt asiat C‑129/97 ja C‑130/97, Chiciak ja Fol, tuomio 9.6.1998 (Kok. 1998, s. I‑3315, 37 kohta).


5 – Asia C‑66/00, Bigi, tuomio 25.6.2002 (Kok. 2002, s. I‑5917).


6 – Ks. vastaavasti julkisasiamies Ruiz-Jarabo Colomerin 10.5.2005 esittämä ratkaisuehdotus yhdistetyissä asioissa C‑465/02 ja C‑466/02, Saksa ja Tanska v. komissio (”Feta II”), tuomio 25.10.2005 (Kok. 2005, s. I‑9115, ratkaisuehdotuksen 26–28 kohta).


7 – Mainittu edellä alaviitteessä 5, tuomion 20 kohta.


8 – Mainittu edellä alaviitteessä 5.


9 – Ks. edellä alaviitteessä 5 mainittu julkisasiamies Léger’n esittämä ratkaisuehdotus asiassa Bigi, ratkaisuehdotuksen 45–55 kohta (erityisesti 53 kohta).


10 – Tämä yhteisöjen tuomioistuimen toteamus on yllättävä, sillä kyseisessä asiassa kirjallisia huomautuksia esittivät neljän jäsenvaltion eli Saksan, Kreikan, Italian ja Itävallan hallitukset. Ilmeisesti Saksa ja ”jossain määrin” myös Itävalta olivat eri mieltä toteamuksesta, jonka mukaan ”Parmesan” on nimityksen ”Parmigiano Reggiano” oikea käännös. Kaksi jäsenvaltiota, eli Ranska ja Portugali, esitti ainoastaan suullisia huomautuksia. Ne ilmeisesti kannattivat Italian ja Kreikan kantaa, joten yhteisöjen tuomioistuin katsoi näiden jäsenvaltioiden muodostaneen enemmistön. (Ks. vastaavasti edellä alaviitteessä 5 mainittu julkisasiamies Léger’n esittämä ratkaisuehdotus asiassa Bigi, ratkaisuehdotuksen 47 kohta).


11 – Edellä alaviitteessä 5 mainittu asia Bigi, tuomion 20 kohta.


12 – Asia C‑87/97, Consorzio per la tutela del formaggio Gorgonzola, tuomio 4.3.1999 (Kok. 1999, s. I‑1301, 25 kohta).


13 – Edellä alaviitteessä 12 mainittu asia Consorzio per la tutela del formaggio Gorgonzola, tuomion 26 kohta.


14 – Edellä alaviitteessä 12 mainittu asia Consorzio per la tutela del formaggio Gorgonzola, tuomion 29 kohta.


15 – Edellä alaviitteessä 12 mainittu asia Consorzio per la tutela del formaggio Gorgonzola, tuomion 27 kohta.


16 – Tässä yhteydessä on huomattava lisäksi, että jos ilmaisu ”Parmigiano” ja sen käännös ”Parmesan” muodostavat mielleyhtymän SAN:stä ”Parmigiano Reggiano”, kysymystä moniosaisten nimitysten rekisteröinnin vaikutuksista nimityksen erillisiin osiin ei ole tarpeen tutkia, sillä on selvää, että jos moniosaisen nimityksen erillisen osan katsotaan aiheuttavan 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun mielleyhtymän koko SAN:stä, sen käyttö sellaisten tavaroiden kuvaamiseen, jotka eivät täytä kyseessä olevan SAN:n eritelmää, loukkaa 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tälle SAN:lle annettua suojaa.


17 – Yhdistetyt asiat C‑289/96, C‑293/96 ja C‑299/96, Tanska ym. v. komissio, tuomio 16.3.1999 (Kok. 1999, s. I‑1541, 88 kohta).


18 – Mainittu edellä alaviitteessä 6.


19 – Asiassa Feta II Kreikan ulkopuolella käytettyä pakkausmateriaalia, jossa viitattiin nimen ”feta” ja Kreikan kulttuuriperinnön ja sivilisaation väliseen yhteyteen, pidettiin osoituksena siitä, ettei sanasta ”feta” ollut tullut yleisnimeä. Kyseisessä asiassa ”fetan” tuotantoalue käsitti hyvin suuren osan Kreikan alueesta. Tästä syystä yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että nimityksen ”feta” ja Kreikan välinen yhteys tarjosi arvokasta näyttöä siitä yhteydestä, jonka kuluttajat mieltävät nimen ”feta” ja SAN:n ”feta” tuotantoalueen välille ja joka näin ollen osoittaa, ettei nimestä ”feta” ole tullut yleisnimeä. On kuitenkin kyseenalaista, voidaanko tällaista lähestymistapaa noudattaa nyt esillä olevassa asiassa, koska ”Parmigiano Reggiano” -juuston tuotantoalue käsittää hyvin pienen osan Italian alueesta. Tästä syystä on epäselvää, voidaanko sanan ”Parmesan” ja Italian välisestä yhteydestä päätellä, että kuluttajat olettavat ”Parmesan”-nimisen juuston olevan peräisin ”Parmigiano Reggiano” ‑juuston tuotantoalueelta Emilia-Romagnasta.


20 – Asia C‑265/95, komissio v. Ranska, tuomio 9.12.1997 (Kok. 1997, s. I‑6959).


21 – Ks. mm. asia 96/81, komissio v. Alankomaat, tuomio 25.5.1982 (Kok. 1982, s. 1791, 6 kohta); asia C‑404/00, komissio v. Espanja, tuomio 26.6.2003 (Kok. 2003, s. I‑6695, 26 kohta); asia C‑434/01, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, tuomio 6.11.2003 (Kok. 2003, s. I‑13239, 21 kohta) ja asia C‑194/01, komissio v. Itävalta, tuomio 29.4.2004 (Kok. 2004, s. I‑4579, 34 kohta).


22 – Ks. vastaavasti asia C‑287/03, komissio v. Belgia, tuomio 12.5.2005 (Kok. 2005, s. I‑3761, 28 kohta).


23 – Ks. mm. yhdistetyt asiat C‑480/00, C‑481/00, C‑482/00, C‑484/00, C‑489/00, C‑490/00, C‑491/00, C‑497/00, C‑498/00 ja C‑499/00, Azienda Agricola Ettore Ribaldi ym., tuomio 25.3.2004 (Kok. 2004, s. I‑2943, 42 kohta); asia C‑285/93, Dominikanerinnen-Kloster Altenhohenau, tuomio 23.11.1995 (Kok. 1995, s. I‑4069, 26 kohta) ja asia C‑292/97, Karlsson ym., tuomio 13.4.2000 (Kok. 2000, s. I‑2737, 27 kohta).


24 – Yhdistetyt asiat 205/82–215/82, Deutsche Milchkontor ym., tuomio 21.9.1983 (Kok. 1983, s. 2633, Kok. Ep. VII, s. 229, 17 kohta); asia C‑298/96, Oelmühle Hamburg ja Schmidt Söhne, tuomio 16.7.1998 (Kok. 1998, s. I‑4767, 24 kohta) ja asia C‑255/00, Grundig Italiana, tuomio 24.9.2002 (Kok. 2002, s. I‑8003, 33 kohta).


25 – ”Stellt eine benannte Kontrollbehörde und/oder eine private Kontrollstelle eines Mitgliedstaats fest, dass ein mit einer geschützten Bezeichnung versehenes Agrarerzeugnis oder Lebensmittel mit Ursprung in ihrem Mitgliedstaat die Anforderungen der Spezifikation nicht erfüllt, so trifft sie die erforderlichen Maßnahmen, um die Einhaltung dieser Verordnung zu gewährleisten.”


26 – Italiankielinen toisinto on tältä osin yksiselitteinen: ”Qualora constatino che un prodotto agricolo o alimentare recante una denominazione protetta originaria del suo Stato membro non risponde ai requisiti del disciplinare, le autorità di controllo designate e/o gli organismi privati di uno Stato membro prendono i necessari provvedimenti per assicurare il rispetto del presente regolamento.”


Myös ranskankielinen toisinto on melko selkeä: ”Lorsque les services de contrôle désignés et/ou les organismes privés d’un État membre constatent qu’un produit agricole ou une denrée alimentaire portant une dénomination protégée originaire de son État membre ne répond pas aux exigences du cahier des charges, ils prennent les mesures nécessaires pour assurer le respect du présent règlement.”


Englanninkielinen toisinto on näitä epäselvempi: ”If a designated inspection authority and/or private body in a Member State establishes that an agricultural product or a foodstuff bearing a protected name of origin in that Member State does not meet the criteria of the specification, they shall take the steps necessary to ensure that this Regulation is complied with.”


27 – Tämä lähestymistapa on hyväksytty yksiselitteisesti maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 20.3.2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 (EUVL L 93, s. 12) 10 artiklassa. Asetus tuli voimaan 31.3.2006, ja se korvaa perusasetuksen. Asetuksen 10 artiklassa säädetään ”virallisesta valvonnasta”, että ”jäsenvaltioiden on nimettävä yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen, joka vastaa tällä asetuksella säädettyjen velvoitteiden valvonnasta asetuksen (EY) N:o 882/2004 [rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta 29.4.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus] mukaisesti”. Asetuksen 11 artiklassa käsitellään erikseen ”eritelmien noudattamisen tarkastamista” ja säädetään muun muassa, että tällaisen tarkastamisen kustannuksista vastaavat toimijat, joihin tämä valvonta kohdistuu.


28 – ”Protection of Geographical Indications, Designations of Origin and Certificates of Specific character for Agricultural Products and Foodstuffs. Guide to Community Regulations, 2nd Edition, August 2004, DG for Agriculture, Food quality policy in the European Union; the text available in PDF format on the Commission’s Internet site (http://ec.europa.eu/publi/gi/broch en.pdf).”


29 – Ks. esim. jäsenvaltioiden velvollisuus periä takaisin aiheettomasti maksetut EMOTR:n varat. Ks. mm. asia C‑34/89, Italia v. komissio, tuomio 11.10.1990 (Kok. 1990, s. I‑3603) ja asia C‑28/89, Saksa v. komissio, tuomio 21.2.1991 (Kok. 1991, s. I‑581).


30 – Mainittu edellä alaviitteessä 20.


31 – Arvioitaessa sitä, onko jäsenvaltio jättänyt noudattamatta jäsenyysvelvoitteitaan, on otettava huomioon jäsenvaltion tilanne sellaisena kuin se on perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä. (Ks. esim. asia C‑384/99, komissio v. Belgia, tuomio 30.11.2000 (Kok. 2000, s. I‑10633, 16 kohta); asia C‑147/00, komissio v. Ranska, tuomio 15.3.2001 (Kok. 2001, s. I‑2387, 26 kohta) ja asia C‑272/01, komissio v. Portugali, tuomio 15.7.2004 (Kok. 2004, s. I‑6767, 29 kohta).