UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)
24 päivänä syyskuuta 2020 (*)
Teksti oikaistu 14.10.2020 annetulla määräyksellä
Ennakkoratkaisupyyntö – Kiireellinen ennakkoratkaisumenettely – Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Eurooppalainen pidätysmääräys – Puitepäätös 2002/584/YOS – Luovuttamisen vaikutukset – 27 artikla – Mahdollinen syytteeseenpano muista rikoksista – Erityissääntö
Asiassa C‑195/20 PPU,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Bundesgerichtshof (liittovaltion ylin yleinen tuomioistuin, Saksa) on esittänyt 21.4.2020 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 8.5.2020, saadakseen ennakkoratkaisun rikosasiassa, jossa vastaajana on
XC,
Generalbundesanwalt beim Bundesgerichtshofin
osallistuessa asian käsittelyyn,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. Vilaras sekä tuomarit S. Rodin (esittelevä tuomari), D. Šváby, K. Jürimäe ja N. Piçarra,
julkisasiamies: M. Bobek,
kirjaaja: yksikönpäällikkö D. Dittert,
ottaen huomioon ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen 21.4.2020 esittämän pyynnön, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 8.5.2020, käsitellä ennakkoratkaisupyyntö kiireellisessä menettelyssä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 107 artiklan mukaisesti,
ottaen huomioon neljännen jaoston 25.5.2020 tekemän päätöksen, jolla pyyntö hyväksyttiin,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 16.7.2020 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– XC, edustajinaan M. Franzikowski ja F. S. Fülscher, Rechtsanwälte,
– Generalbundesanwalt beim Bundesgerichtshof, asiamiehinään P. Frank ja S. Heine,
– Saksan hallitus, asiamiehinään J. Möller, M. Hellmann ja F. Halabi,
– [oikaistu 14.10.2020 annetulla määräyksellä] Irlanti, asiamiehenään J. Quaney, avustajanaan M. Gray, SC,
– Euroopan komissio, asiamiehinään S. Grünheid ja R. Troosters,
kuultuaan julkisasiamiehen 6.8.2020 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS (EYVL 2002, L 190, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 26.2.2009 tehdyllä neuvoston puitepäätöksellä 2009/299/YOS (EUVL 2009, L 81, s. 24; jäljempänä puitepäätös 2002/584), 27 artiklan 2 ja 3 kohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty rikosasiassa, jossa vastaajana on XC, joka on tuomittu Saksassa vankeusrangaistukseen Portugalissa vuonna 2005 yksin teoin tehdyistä törkeästä raiskauksesta ja ryöstöntapaisesta kiristyksestä.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
3 Puitepäätöksen 2002/584 johdanto-osan viidennessä ja kuudennessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(5) Unionille asetettu tavoite tulla vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaksi alueeksi johtaa EU:n jäsenvaltioiden välisen, rikoksen johdosta tapahtuvan luovuttamisen poistamiseen ja sen korvaamiseen oikeusviranomaisten välisillä luovuttamisjärjestelyillä. Lisäksi uusien ja yksinkertaisempien järjestelyjen käyttöönotto rikoksesta tuomittujen tai epäiltyjen henkilöiden luovuttamiseksi tuomioiden täytäntöönpanoa ja syytteeseen asettamista varten rikosasioissa tekee mahdolliseksi poistaa nykyiset monimutkaiset ja aikaa vievät luovuttamismenettelyt. Vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvalla alueella on aiheellista korvata jäsenvaltioiden tähänastiset perinteiset yhteistyösuhteet rikosoikeudellisten päätösten, sekä ennen tuomiota annettujen että lopullisten, vapaan liikkuvuuden järjestelmällä.
(6) Tässä puitepäätöksessä säädetty eurooppalainen pidätysmääräys on vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen, jota Eurooppa-neuvosto on luonnehtinut unionin oikeudellisen yhteistyön kulmakiveksi, ensimmäinen konkreettinen sovellus rikoslainsäädännön alalla.”
4 Tämän puitepäätöksen 1 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Eurooppalaisella pidätysmääräyksellä tarkoitetaan oikeudellista päätöstä, jonka jäsenvaltio on antanut etsityn henkilön kiinni ottamiseksi ja luovuttamiseksi toisen jäsenvaltion toimesta syytetoimenpiteitä tai vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanemista varten.
2. Jäsenvaltiot panevat eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen perusteella ja tämän puitepäätöksen määräysten mukaisesti.”
5 Mainitun puitepäätöksen 8 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä on liitteenä olevan lomakkeen mukaisesti esitettyinä seuraavat tiedot:
a) etsityn henkilöllisyys ja kansalaisuus;
b) pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen nimi, osoite, puhelin- ja telekopionumero sekä sähköpostiosoite;
c) ilmoitus siitä, onko olemassa täytäntöönpanokelpoinen tuomio, pidätysmääräys tai muu vastaava täytäntöönpanokelpoinen oikeudellinen päätös, joka kuuluu 1 ja 2 artiklan soveltamisalaan;
d) rikoksen luonne ja oikeudellinen luokittelu, erityisesti 2 artiklan osalta;
e) kuvaus olosuhteista, joissa rikos on tehty, mukaan lukien ajankohta, paikka ja se, millä tavoin etsitty henkilö on osallisena rikokseen;
f) määrätty rangaistus, jos kyseessä on lopullinen tuomio, tai rikoksesta pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion laissa säädetty rangaistusasteikko;
g) mahdollisuuksien mukaan rikoksen muut seuraukset.”
6 Saman puitepäätöksen 27 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Kukin jäsenvaltio voi ilmoittaa Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristölle siitä, että sen suostumus syytteeseenpanoa, tuomitsemista tai säilöön ottamista varten vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanemiseksi ennen kyseistä luovuttamista tehdystä, muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta katsotaan annetuksi muiden samanlaisen ilmoituksen antaneiden jäsenvaltioiden osalta, mikäli täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen ei jossain erityistapauksessa päätä luovuttamisesta tekemässään päätöksessä toisin.
2. Lukuun ottamatta 1 ja 3 kohdassa tarkoitettuja tapauksia, luovutettua henkilöä ei saa syyttää, tuomita tai muuten riistää häneltä vapautta ennen kyseistä luovuttamista tehdystä muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta.
3. Edellä olevaa 2 kohtaa ei sovelleta seuraavissa tapauksissa:
a) jos henkilö, jolla on ollut tilaisuus poistua sen jäsenvaltion alueelta, johon hänet on luovutettu, ei ole poistunut sieltä 45 päivän kuluessa lopullisesta vapauttamisestaan tai on palannut alueelle sieltä poistuttuaan;
– –
g) henkilön luovuttanut täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen antaa suostumuksensa 4 kohdan mukaisesti.
4. Suostumusta on pyydettävä täytäntöönpanosta vastaavalta oikeusviranomaiselta liittäen pyyntöön 8 artiklan 1 kohdassa mainitut tiedot ja käännös 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Suostumus annetaan, jos rikoksesta, jonka perusteella sitä pyydetään, voitaisiin luovuttaa tämän puitepäätöksen määräysten nojalla. Suostumus on evättävä 3 artiklassa mainituilla perusteilla ja muuten se voidaan evätä ainoastaan 4 artiklassa mainituilla perusteilla. Päätös on tehtävä viimeistään 30 päivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.
– –”
Saksan oikeus
7 Puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan 2 ja 3 kohta saatettiin osaksi Saksan oikeutta kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa 23.12.1982 annetun lain (Gesetz über die internationale Rechtshilfe in Strafsachen; BGBl 1982 I, s. 2071), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, 83h §:llä.
8 Tässä 83h §:ssä säädetään seuraavaa:
”1) Jäsenvaltion eurooppalaisen pidätysmääräyksen nojalla luovuttamaa henkilöä ei saa
1. syyttää, tuomita tai muuten riistää häneltä vapautta ennen kyseistä luovuttamista tehdystä muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta – –
– –
2) Edellä olevaa 1 momenttia ei sovelleta seuraavissa tapauksissa:
1. jos luovutettu henkilö, jolla on ollut tilaisuus poistua tämän lain soveltamisalaan kuuluvalta alueelta, ei ole poistunut sieltä 45 päivän kuluessa lopullisesta vapauttamisestaan tai on palannut mainitulle alueelle sieltä poistuttuaan;
2. rikoksesta ei voi seurata vapaudenmenetystä käsittävää rangaistusta tai turvaamistoimenpidettä;
3. rikosoikeudenkäynti ei johda henkilön henkilökohtaisen vapauden rajoitusta koskevaan toimenpiteeseen;
4. luovutettu henkilö joutuu muun kuin vapaudenriiston käsittävän rangaistuksen tai toimenpiteen kohteeksi, vaikka se voisikin rajoittaa hänen henkilökohtaista vapauttaan; tai
5. luovuttamispyynnön vastaanottanut jäsenvaltio tai luovutettu henkilö on luopunut siihen vetoamisesta.
3) Luovuttamisen jälkeen tapahtunut henkilön luopuminen soveltamisesta kirjataan tuomioistuimen tai syyttäjäviranomaisen pöytäkirjaan. Luopumisilmoitus on peruuttamaton. Tästä on ilmoitettava luovutetulle henkilölle.”
Pääasian oikeusriita ja ennakkoratkaisukysymys
9 XC oli syytettynä Saksassa kolmessa erillisessä rikosoikeudenkäynnissä, jotka koskivat ensiksi huumausaineiden kauppaa, toiseksi Portugalissa tehtyä lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä ja kolmanneksi myös Portugalissa yksin teoin tehtyjä törkeää raiskausta ja ryöstöntapaista kiristystä.
10 Aluksi Amtsgericht Niebüll (Niebüllin alioikeus, Saksa) tuomitsi XC:n 6.10.2011 huumausaineiden kaupasta yhden vuoden ja yhdeksän kuukauden pituiseen yhteiseen vankeusrangaistukseen. Tämä rangaistus määrättiin ehdollisena.
11 Sitten vuonna 2016 XC:tä vastaan aloitettiin Saksassa rikosoikeudenkäynti Portugalissa tehdystä lapsen hyväksikäytöstä, ja Staatsanwaltschaft Hannover (Hannoverin syyttäjäviranomainen, Saksa) antoi 23.8.2016 eurooppalaisen pidätysmääräyksen näitä tekoja koskevia syytetoimenpiteitä varten. Tribunal da Relação de Évora (Evoran ylioikeus, Portugali) hyväksyi XC:n luovuttamisen Saksan oikeusviranomaisille kyseisen rikoksen johdosta eikä XC tässä yhteydessä luopunut erityissääntöön vetoamisesta, ja Portugalin oikeusviranomaiset luovuttivat XC:n 22.6.2017 Saksan liittotasavaltaan. Hänet tuomittiin vuoden ja kolmen kuukauden vankeusrangaistukseen ja toimitettiin vankilaan tässä jäsenvaltiossa.
12 Kun XC:lle lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä määrätty rangaistus pantiin täytäntöön, Amtsgericht Niebüllin huumausaineiden kaupasta 6.10.2011 määräämän rangaistuksen ehdollisuus peruutettiin. Staatsanwaltschaft Flensburg (Flensburgin syyttäjäviranomainen, Saksa) pyysi 22.8.2018 Tribunal da Relação de Évoraa, joka on tämän tuomion 11 kohdassa tarkoitetun eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen, luopumaan erityissäännön soveltamisesta ja antamaan suostumuksen Amtsgericht Niebüllin 6.10.2011 määräämän rangaistuksen täytäntöönpanoon.
13 Koska Tribunal da Relação de Évoralta ei saatu vastausta, XC vapautettiin 31.8.2018 ja hänet määrättiin sosiaaliviranomaisten ja tuomioistuimen seurantaan viideksi vuodeksi, jona aikana hänen tuli ilmoittautua henkilökohtaisesti valvojalleen kerran kuussa. XC matkusti Alankomaihin 18.9.2018 ja myöhemmin sieltä Italiaan. Flensburgin syyttäjäviranomainen antoi 19.9.2018 XC:tä koskevan eurooppalaisen pidätysmääräyksen Amtsgericht Niebüllin 6.10.2011 määräämän tuomion täytäntöönpanoa varten.
14 XC pidätettiin Italiassa 27.9.2018 tämän eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella. Italian täytäntöönpanosta vastaava viranomainen antoi 10.10.2018 suostumuksensa hänen luovuttamiseensa. XC luovutettiin 18.10.2018 Saksan viranomaisille.
15 Lopuksi Amtsgericht Braunschweig antoi 5.11.2018 pidätysmääräyksen XC:tä koskevan kolmannen asian, jossa oli kyse Portugalissa vuonna 2005 yksin teoin tehdyistä törkeästä raiskauksesta ja ryöstöntapaisesta kiristyksestä, esitutkintaa varten.
16 Braunschweigin syyttäjäviranomainen (Saksa) pyysi 12.12.2018 Italian täytäntöönpanosta vastaavaa viranomaista antamaan suostumuksensa myös siihen, että XC:tä syytetään tästä raiskauksesta ja ryöstöntapaisesta kiristyksestä. Corte d’appello di Milano (Milanon ylioikeus, Italia) antoi 22.3.2019 suostumuksensa tähän pyyntöön.
17 XC oli Saksassa tutkintavankeudessa 23.7.2019–11.2.2020 Amtsgericht Braunschweigin 5.11.2018 antaman pidätysmääräyksen nojalla. Tänä aikana Landgericht Braunschweig (Braunschweigin alueellinen alioikeus, Saksa) tuomitsi XC:n 16.12.2019 antamallaan tuomiolla Portugalissa vuonna 2005 yksin teoin tehdyistä törkeästä raiskauksesta ja ryöstöntapaisesta kiristyksestä. Landgericht Braunschweig määräsi hänelle seitsemän vuoden yhteisen vankeusrangaistuksen, jossa otettiin huomioon Amtsgericht Niebüllin 6.10.2011 antama tuomio. XC:n Italiassa luovuttamista varten säilössä viettämän ajan kokonaiskesto vähennettiin yhteisestä rangaistuksesta.
18 Portugalin täytäntöönpanoviranomainen antoi 21.1.2020 suostumuksensa Amtsgericht Niebüllin 6.10.2011 määräämän yhteisen vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoon. XC on ollut vankilassa 12.2.2020 alkaen tämän rangaistuksen täytäntöönpanemiseksi.
19 XC teki Landgericht Braunschweigin tuomiosta Revision-valituksen ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen 16.12.2019. Hän väittää erityisesti, että kyseisen tuomion antamiseen johtanut menettely ei ollut sääntöjenmukainen puitepäätöksen 2002/584 27 artiklassa asetetun erityissäännön osalta. XC väittää pääasiallisesti, että koska Portugalin täytäntöönpanosta vastaavat viranomaiset eivät antaneet suostumusta syytteiden nostamiseen Portugalissa tehdyistä raiskauksesta ja ryöstöntapaisesta kiristyksestä, Saksan viranomaisilla ei ollut oikeutta syyttää vastaajaa. Erityissääntö suojasi nimittäin XC:tä yhä 1.9.2018 alkaen. Näin ollen Saksan viranomaisten XC:tä vastaan ilman Portugalin toimeenpanoviranomaisten etukäteistä suostumusta aloittamat syytetoimenpiteet sekä syytteeseen liittyvät prosessitoimet, kuten Amtsgericht Braunschweigin 5.11.2018 antama kansallinen pidätysmääräys, olivat siis lainvastaisia.
20 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan se, voidaanko tämä pidätysmääräys pysyttää vai onko se päinvastoin kumottava, riippuu siitä, oliko Saksan viranomaisilla oikeus syyttää vastaajaa Portugalissa vuonna 2005 yksin teoin tehdyistä törkeästä raiskauksesta ja ryöstöntapaisesta kiristyksestä.
21 Tässä tilanteessa Bundesgerichtshof (liittovaltion ylin tuomioistuin, Saksa) on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Onko – – puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan 2 ja 3 kohtaa tulkittava siten, että erityissääntö ei estä toimenpidettä, jolla rajoitetaan vapautta ennen luovuttamista tehdyn muun kuin luovuttamisen perusteena olleen teon vuoksi, kun henkilö on vapaaehtoisesti poistunut pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion alueelta luovuttamisen jälkeen, kun toinen täytäntöönpanojäsenvaltio on tämän jälkeen luovuttanut hänet uudelleen pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion alueelle uuden eurooppalaisen pidätysmääräyksen nojalla ja kun tämä toinen täytäntöönpanojäsenvaltio on antanut tämän toisen teon osalta suostumuksensa syytteeseenpanoa, tuomitsemista ja täytäntöönpanoa varten?”
Kiireellinen menettely
22 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää tämän ennakkoratkaisupyynnön käsittelemistä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 107 artiklassa määrätyssä kiireellisessä ennakkoratkaisumenettelyssä.
23 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää pyyntönsä tueksi, että XC on vankilassa Amtsgericht Niebüllin 6.10.2011 antaman tuomion perusteella. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan Amtsgericht Braunschweigin 5.11.2018 antama pidätysmääräys on kuitenkin lisäperuste asianosaisen säilössä pitämiselle ja se voi johtaa siihen, että hänelle määrätyn rangaistuksen täytäntöönpanon lievempiä vaihtoehtoja rajoitetaan.
24 Lisäksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää, että XC oli suorittanut 7.6.2020 kaksi kolmasosaa Amtsgericht Niebüllin 6.10.2011 määräämästä rangaistuksesta ja näin ollen hänellä olisi edellytykset tämän rangaistuksen loppuosan mahdolliseen ehdonalaiseen suorittamiseen. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin selvittää tältä osin, että yhtäältä Amtsgericht Braunschweigin 5.11.2018 antama pidätysmääräys voi olla esteenä kyseisen tuomion ehdonalaiselle suorittamiselle. Toisaalta siinä tapauksessa, että tällainen ehdonalainen myönnettäisiin, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää, että vastaus kysymykseen, onko tämä pidätysmääräys sääntöjenmukainen, ratkaisee sen, voidaanko sen perusteella määrättyä tutkintavankeutta jatkaa.
25 Tältä osin on ensinnäkin todettava, että nyt käsiteltävänä oleva ennakkoratkaisupyyntö koskee puitepäätöksen 2002/584, joka kuuluu EUT-sopimuksen kolmannen osan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevassa V osastossa tarkoitettuihin aloihin, tulkintaa. Tämä pyyntö voidaan siis käsitellä kiireellisessä ennakkoratkaisumenettelyssä.
26 Toiseksi kiireellisyyttä koskevasta edellytyksestä on todettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on otettava huomioon se, että pääasiassa kyseessä olevaan henkilöön kohdistuu parhaillaan vapaudenmenetys ja että hänen pitämisensä säilössä riippuu pääasian ratkaisusta. Lisäksi asianomaisen henkilön tilannetta on arvioitava sellaisena kuin se on ajankohtana, jolloin tutkitaan pyyntö ennakkoratkaisupyynnön käsittelemiseksi kiireellisessä menettelyssä (tuomio 22.12.2017, Ardic, C‑571/17 PPU, EU:C:2017:1026, 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
27 Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa on yhtäältä riidatonta, että vaikka tänä ajankohtana XC:hen kohdistui vapaudenmenetys Amtsgericht Niebüllin 6.10.2011 antaman tuomion perusteella, XC:n vangittuna pitämisen perusteena voi yhtä lailla olla Amtsgericht Braunschweigin 5.11.2018 antama pidätysmääräys. Toisaalta tämän pidätysmääräyksen voimassa pysyttäminen voi johtaa siihen, että lievempiä vaihtoehtoja XC:lle määrätyn vankeusrangaistuksen täytäntöönpanolle rajoitetaan; se voi vaikuttaa päätökseen, joka koskee tämän rangaistuksen määräämistä ehdonalaisena, ja jos tällainen ehdonalainen myönnettäisiin, tämä pidätysmääräys olisi ainoa oikeusperusta XC:n vangittuna pitämisen jatkamiselle.
28 Unionin tuomioistuimen neljäs jaosto on näin ollen esittelevän tuomarin ehdotuksesta ja julkisasiamiestä kuultuaan päättänyt 25.5.2020 hyväksyä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pyynnön ennakkoratkaisupyynnön käsittelemisestä kiireellisessä ennakkoratkaisumenettelyssä.
Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu
29 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii selvittämään kysymyksellään pääasiallisesti, onko puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan 2 ja 3 kohtaa tulkittava siten, että tämän artiklan 2 kohdassa säädetty erityissääntö ei ole esteenä vapautta rajoittavalle toimenpiteelle, joka kohdistuu henkilöön, josta on annettu ensimmäinen eurooppalainen pidätysmääräys, kyseisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanemiseksi tapahtuneen luovuttamisen perusteena ollutta tekoa aiemman toisen teon perusteella, kun tämä henkilö on vapaaehtoisesti poistunut ensimmäisen pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion alueelta ja hänet on luovutettu sinne tämän maasta poistumisen jälkeen vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen täytäntöönpanemiseksi annetun toisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanon yhteydessä, edellyttäen, että tämän jälkimmäisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen on antanut suostumuksensa syytetoimenpiteiden laajentamiseen niihin tekoihin, jotka ovat tämän vapautta rajoittavan toimenpiteen perusteena.
30 Esitettyihin kysymyksiin vastaamiseksi on huomautettava, että unionin oikeus perustuu siihen perustavanlaatuiseen lähtökohtaan, jonka mukaan kukin jäsenvaltio jakaa kaikkien muiden jäsenvaltioiden kanssa – ja tunnustaa sen, että nuo muut jäsenvaltiot jakavat sen kanssa – lukuisia yhteisiä arvoja, joihin unioni perustuu, kuten SEU 2 artiklassa täsmennetään. Tämä lähtökohta merkitsee sitä – ja perustelee sen –, että jäsenvaltioiden välillä vallitsee keskinäinen luottamus siihen, että nämä arvot tunnustetaan ja että näin ollen ne täytäntöön panevaa unionin oikeutta noudatetaan (tuomio 11.3.2020, SF (Eurooppalainen pidätysmääräys – täytäntöönpanojäsenvaltioon palauttamista koskeva tae), C‑314/18 PPU, EU:C:2020:191, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
31 Tältä osin on huomautettava, että puitepäätöksen 2002/584 tavoitteena on, kuten ilmenee erityisesti sen 1 artiklan 1 ja 2 kohdasta, luettuina yhdessä sen viidennen perustelukappaleen kanssa, korvata rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Pariisissa 13.12.1957 allekirjoitettuun eurooppalaiseen yleissopimukseen perustuva monenvälinen luovuttamisjärjestelmä vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen perustuvilla oikeusviranomaisten välisillä rikoksesta tuomittujen tai epäiltyjen henkilöiden luovuttamisjärjestelyillä tuomioiden täytäntöönpanoa tai syytetoimenpiteitä varten (tuomio 11.3.2020, SF (Eurooppalainen pidätysmääräys – täytäntöönpanojäsenvaltioon palauttamista koskeva tae), C‑314/18 PPU, EU:C:2020:191, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
32 Tällä puitepäätöksellä pyritään tässä asiayhteydessä helpottamaan ja nopeuttamaan oikeudellista yhteistyötä ottamalla käyttöön uusi yksinkertaistettu ja tehokkaampi järjestelmä rikoslain rikkomisesta tuomittujen tai epäiltyjen henkilöiden luovuttamiseksi, jotta voitaisiin myötävaikuttaa sellaisen unionille asetetun tavoitteen toteutumiseen, jonka mukaan siitä tulee vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue, sen vankan luottamuksen perusteella, jonka on vallittava jäsenvaltioiden välillä (tuomio 11.3.2020, SF (Eurooppalainen pidätysmääräys – täytäntöönpanojäsenvaltioon palauttamista koskeva tae), C‑314/18 PPU, EU:C:2020:191, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
33 Puitepäätöksen 2002/584 soveltamisalalla vastavuoroisen tunnustamisen periaate, joka on – kuten muun muassa kyseisen puitepäätöksen johdanto-osan kuudennesta perustelukappaleesta ilmenee – rikosasioiden oikeudellisen yhteistyön kulmakivi, ilmaistaan tämän puitepäätöksen 1 artiklan 2 kohdassa, jossa vahvistetaan sääntö, jonka mukaan jäsenvaltioiden on pantava eurooppalainen pidätysmääräys täytäntöön vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen perusteella ja tämän saman puitepäätöksen säännösten mukaisesti. Täytäntöönpanosta vastaavat oikeusviranomaiset voivat siis lähtökohtaisesti kieltäytyä tällaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta vain puitepäätöksessä 2002/584 tyhjentävästi luetelluilla täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteilla (ks. vastaavasti tuomio 11.3.2020, SF (Eurooppalainen pidätysmääräys – täytäntöönpanojäsenvaltioon palauttamista koskeva tae), C‑314/18 PPU, EU:C:2020:191, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
34 Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa unionin tuomioistuimella olevasta asiakirja-aineistosta käy ilmi yhtäältä, että Flensburgin syyttäjäviranomaisen 19.9.2018 antaman eurooppalaisen pidätysmääräyksen, jolla pyrittiin Amtsgericht Niebüllin 6.10.2011 antaman tuomion täytäntöönpanoon, seurauksena Italian täytäntöönpanosta vastaava viranomainen antoi 10.10.2018 suostumuksensa tämän tuomion täytäntöönpanoon ennen kuin luovutti XC:n Saksan viranomaisille 18.10.2018. Toisaalta tästä asiakirja-aineistosta käy myös ilmi, että vastauksena Braunschweigin syyttäjäviranomaisen 12.12.2018 esittämään pyyntöön, joka koski XC:n syyttämistä yksin teoin tehdyistä törkeästä raiskauksesta ja ryöstöntapaisesta kiristyksestä, Corte d’appello di Milano antoi 22.3.2019 suostumuksensa näitä tekoja koskevan syytteen nostamiselle.
35 Unionin tuomioistuin on jo todennut puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan osalta, että vaikka tämän puitepäätöksen 27 ja 28 artiklassa annetaan jäsenvaltioille tietty täsmällinen toimivalta eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanossa, näitä säännöksiä ei – koska niissä vahvistetaan poikkeussääntöjä puitepäätöksen 1 artiklan 2 kohdassa ilmaistuun vastavuoroisen tunnustamisen periaatteesta – voida tulkita tavalla, joka johtaisi siihen, että vesitettäisiin kyseisen puitepäätöksen tavoite helpottaa ja nopeuttaa luovutuksia jäsenvaltioiden oikeusviranomaisten välillä sen vastavuoroisen luottamuksen perusteella, jonka on vallittava jäsenvaltioiden välillä (ks. vastaavasti tuomio 28.6.2012, West, C‑192/12 PPU, EU:C:2012:404, 77 kohta).
36 On muistutettava, että puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan 2 kohdassa asetetaan erityissääntö, jonka mukaan luovutettua henkilöä ei saa syyttää, tuomita tai muuten riistää häneltä vapautta ennen kyseistä luovuttamista tehdystä muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta.
37 Ensiksikin tämän säännöksen sanamuodon mukaisen tulkinnan perusteella, kuten julkisasiamies huomauttaa ratkaisuehdotuksensa 33 kohdassa, kyseinen sääntö liittyy läheisesti tietyn eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta seuraavaan luovutukseen, koska tämän säännöksen sanamuoto viittaa ”luovuttamiseen” yksikössä.
38 Seuraavaksi tätä tulkintaa tukee, kuten julkisasiamies huomauttaa ratkaisuehdotuksen 37 kohdassa, kyseisen säännöksen asiayhteyden mukainen tulkinta. Sekä puitepäätöksen 2002/584 1 artiklan 1 kohta, jossa määritellään eurooppalainen pidätysmääräys ottaen huomioon sen täsmällinen tavoite, että tämän puitepäätöksen 8 artiklan 1 kohta, jossa edellytetään, että kyseisessä pidätysmääräyksessä täsmennetään siinä tarkoitetun rikoksen luonne ja oikeudellinen luokittelu sekä kuvaillaan rikoksen tekemisen olosuhteet, nimittäin osoittavat, että erityissääntö liittyy tietyn eurooppalaisen pidätysmääräyksen toimeenpanoon.
39 Lopuksi erityissääntö liittyy, kuten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy ilmi, täytäntöönpanojäsenvaltion suvereniteettiin, ja etsityllä henkilöllä on säännön nojalla oikeus siihen, että häntä ei syytetä, tuomita tai muuten riistetä häneltä vapautta muusta kuin hänen luovuttamisensa perusteena olleesta rikoksesta (tuomio 1.12.2008, Leymann ja Pustavarov, C‑388/08 PPU, EU:C:2008:669, 43 ja 44 kohta).
40 Tässä säännössä nimittäin vaaditaan, että pidätysmääräyksen antanut jäsenvaltio, joka haluaa syyttää henkilöä tai tuomita hänet muusta kuin tämän eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanon yhteydessä tapahtuvan luovutuksen perusteena olevasta, ennen kyseisestä luovutusta tehdystä rikoksesta, saa täytäntöönpanojäsenvaltion hyväksynnän, jotta vältetään se, että ensimmäinen jäsenvaltio loukkaisi täytäntöönpanojäsenvaltion toimivaltaa ja ylittäisi syytettyyn henkilöön kohdistuvat oikeutensa. Koska eurooppalaisen pidätysmääräyksen mekanismilla pyritään siihen, että kyseinen henkilö luovutetaan pidätysmääräyksen antaneeseen jäsenvaltioon kyseisessä määräyksessä nimenomaisesti mainittujen rikosten perusteella ja hänet viedään kyseisen jäsenvaltion alueelle pakkoa käyttäen, erityissääntö liittyy erottamattomasti tietyn ulottuvuudeltaan selkeästi määritellyn eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoon.
41 Tästä seuraa, että erityissäännöllä, johon olisi voitu vedota, kun Portugalin täytäntöönpanosta vastaavat viranomaiset luovuttivat XC:n ensimmäistä kertaa, ei ole vaikutusta XC:n palauttamiseen Saksaan Flensburgin syyttäjäviranomaisen 19.9.2018 antaman eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella. Kuten julkisasiamies esittää ratkaisuehdotuksensa 50 kohdassa, näin ollen se, ettei voida soveltaa Hannoverin syyttäjäviranomaisen 23.8.2016 antamaa eurooppalaista pidätysmääräystä koskevaa erityissääntöä, ei johdu puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan 3 kohdassa säädettyjen poikkeusten soveltamisesta vaan siitä, että pääasiassa on kyse Flensburgin syyttäjäviranomaisen 19.9.2018 antaman XC:tä koskevan toisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta.
42 Näin ollen se, että henkilön syytteeseenpano, tuomitseminen tai säilöön ottaminen vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimen täytäntöönpanemiseksi muusta kuin hänen luovuttamisensa perusteena olevasta rikoksesta, joka on tapahtunut ennen hänen luovuttamistaan, edellyttäisi sekä ensimmäisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella syytetyn luovuttaneen jäsenvaltion täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen että toisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella kyseisen henkilön luovuttaneen jäsenvaltion täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen antamaa suostumusta, estäisi luovuttamismenettelyn tehokkuuden ja vaarantaisi siten puitepäätöksen 2002/584 tavoitteen, sellaisena kuin se käy ilmi tämän tuomion 35 kohdassa kerratusta vakiintuneesta oikeuskäytännöstä, saavuttamisen.
43 Koska nyt kyseessä olevassa asiassa XC on poistunut Saksan alueelta vapaaehtoisesti sen jälkeen, kun hän suoritti tässä jäsenvaltiossa rangaistuksen, johon hänet tuomittiin Hannoverin syyttäjäviranomaisen 23.8.2016 antamassa ensimmäisessä eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä tarkoitetuista teoista, tällä henkilöllä ei ole enää oikeutta vedota erityissääntöön tämän ensimmäisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen osalta. Tässä tapauksessa kyseinen henkilö voi vedota erityissääntöön ainoastaan Flensburgin syyttäjäviranomaisen 19.8.2018 antaman ja Italian täytäntöönpanosta vastaavan viranomaisen täytäntöönpaneman eurooppalaisen pidätysmääräyksen osalta.
44 Tältä osin puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan 3 kohdan g alakohdasta käy ilmi, että tämän artiklan 2 kohdassa säädettyä erityissääntöä ei sovelleta, kun henkilön luovuttanut täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen antaa suostumuksensa kyseisen henkilön syytteeseenpanoa, tuomitsemista tai säilöön ottamista varten vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanemiseksi ennen kyseistä luovuttamista tehdystä, muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta.
45 Koska pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tapauksessa ainoa merkityksellinen luovutus sen arvioimiseksi, onko erityissääntöä noudatettu, on toisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella tehty luovutus, kuten tämän tuomion 43 kohdasta käy ilmi, ainoastaan sen jäsenvaltion, joka on luovuttanut syytetyn kyseisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella, täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on annettava puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan 3 kohdan g alakohdassa vaadittu suostumus.
46 Näin ollen esitettyyn kysymykseen on vastattava, että puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan 2 ja 3 kohtaa on tulkittava siten, että tämän artiklan 2 kohdassa säädetty erityissääntö ei ole esteenä vapautta rajoittavalle toimenpiteelle, joka kohdistuu henkilöön, josta on annettu ensimmäinen eurooppalainen pidätysmääräys, kyseisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanemiseksi tapahtuneen luovuttamisen perusteena ollutta tekoa aiemman toisen teon perusteella, kun tämä henkilö on vapaaehtoisesti poistunut ensimmäisen pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion alueelta ja hänet on luovutettu sinne tämän maasta poistumisen jälkeen vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen täytäntöönpanemiseksi annetun toisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanon yhteydessä, edellyttäen, että tämän jälkimmäisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen on antanut suostumuksensa syytetoimenpiteiden laajentamiseen niihin tekoihin, jotka ovat tämän vapautta rajoittavan toimenpiteen perusteena.
Oikeudenkäyntikulut
47 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS 27 artiklan 2 ja 3 kohtaa on tulkittava siten, että tämän artiklan 2 kohdassa säädetty erityissääntö ei ole esteenä vapautta rajoittavalle toimenpiteelle, joka kohdistuu henkilöön, josta on annettu ensimmäinen eurooppalainen pidätysmääräys, kyseisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanemiseksi tapahtuneen luovuttamisen perusteena ollutta tekoa aiemman toisen teon perusteella, kun tämä henkilö on vapaaehtoisesti poistunut ensimmäisen pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion alueelta ja hänet on luovutettu sinne tämän maasta poistumisen jälkeen vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen täytäntöönpanemiseksi annetun toisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanon yhteydessä, edellyttäen, että tämän jälkimmäisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen on antanut suostumuksensa syytetoimenpiteiden laajentamiseen niihin tekoihin, jotka ovat tämän vapautta rajoittavan toimenpiteen perusteena.
Allekirjoitukset