Language of document : ECLI:EU:C:2019:904

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (valituslupajaosto)

24 päivänä lokakuuta 2019 (*)

Muutoksenhaku – Yhteisömalli – Valitusluvan myöntäminen – Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 170 b artikla – Hakemus, jossa ei esitetä unionin oikeuden yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden tai kehityksenkannalta tärkeää kysymystä – Valituslupaa ei myönnetä

Asiassa C-614/19 P,

jossa on kyse Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 14.8.2019,

Dr. Ing. h.c. F. Porsche AG, kotipaikka Stuttgart (Saksa), edustajanaan C. Klawitter, Rechtsanwalt,

valittajana,

ja jossa muina osapuolina ovat

Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO),

vastaajana ensimmäisessä oikeusasteessa,

Autec AG, kotipaikka Nürnberg (Saksa),

väliintulijana ensimmäisessä oikeusasteessa,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (valituslupajaosto),

toimien kokoonpanossa: varapresidentti R. Silva de Lapuerta ja tuomarit J. Malenovský (esittelevä tuomari) ja F. Biltgen,

kirjaaja: A. Calot Escobar,

ottaen huomioon esittelevän tuomarin kertomuksen ja kuultuaan julkisasiamies M. Szpunaria,

on antanut seuraavan

määräyksen

1        Dr. Ing. h.c. F. Porsche AG vaatii valituksessaan kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 6.6.2019 antaman tuomion Porsche v. EUIPO – Autec (Moottoriajoneuvot) (T‑210/18, ei julkaistu, EU:T:2019:380, jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla tämä hylkäsi sen kanteen, jossa vaadittiin kumoamaan Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) kolmannen valituslautakunnan 19.1.2018 tekemä päätös (asia R 941/2016-3), joka liittyy mitättömyysmenettelyyn Autec AG:n ja Dr. Ing. h.c. F. Porsche AG:n välillä.

 Valituslupahakemus

2        Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 a artiklan ensimmäisen kohdan mukaan unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisusta, joka koskee EUIPO:n riippumattoman valituslautakunnan päätöstä, tehdyn valituksen tutkiminen edellyttää, että unionin tuomioistuin myöntää ensin valitusluvan.

3        Perussäännön 58 a artiklan kolmannen kohdan mukaan muutoksenhaku otetaan käsiteltäväksi kokonaisuudessaan tai osittain työjärjestyksessä vahvistettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti, jos siihen liittyy unionin oikeuden yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden tai kehityksen kannalta merkityksellinen kysymys.

4        Työjärjestyksen 170 a artiklan 1 kohdan mukaan valittajan on liitettävä perussäännön 58 a artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetuissa asioissa valituskirjelmäänsä valituslupahakemus, jossa valittajan on selostettava valituksen kohteena oleva unionin oikeuden yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden tai kehityksen kannalta tärkeä kysymys ja johon on sisällytettävä kaikki unionin tuomioistuimen tarvitsemat tiedot valituslupahakemuksen ratkaisemiseksi.

5        Työjärjestyksen 170 b artiklan 3 kohdan mukaan unionin tuomioistuin ratkaisee valituslupahakemuksen perustellulla määräyksellä.

6        Valittaja väittää käsiteltävässä asiassa valituslupahakemuksensa tueksi, että valituksessa esitetään unionin oikeuden yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden tai kehityksen kannalta tärkeitä kysymyksiä, ja vetoaa kuuteen perusteeseen.

7        Ensimmäisessä perusteessaan valittaja moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, ettei se ole ottanut huomioon unionin tuomioistuimen asiaa koskevaa oikeuskäytäntöä, kun se on katsonut, että mallin yksilöllisen luonteen on perustuttava déjà vu ‑vaikutelman puuttumiseen. Kysymys siitä, onko déjà vu ‑vaikutelmaa koskeva arviointiperuste merkityksellinen, kun arvioidaan yksilöllistä luonnetta, on sen mukaan tärkeä unionin oikeuden yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden tai kehityksen kannalta.

8        Toisessa perusteessaan valittaja moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, ettei tämä ole ottanut huomioon mallin yksilöllisen luonteen arvioinnin yhteydessä unionin tuomioistuimen asiaa koskevaa oikeuskäytäntöä sulkiessaan tarkastelun ulkopuolelle mallin huomaamattomammat tai vähemmän merkitykselliset ominaisuudet. Tämä oikeudellinen virhe aiheuttaa näin ollen unionin oikeuden yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden kannalta tärkeän kysymyksen.

9        Kolmannessa perusteessaan valittaja väittää, että toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin on katsonut, mallin yksilöllisen luonteen tutkiminen merkitsee yhteisömallista 12.12.2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 6/2002 (EYVL 2002, L 3, s. 1) 6 artiklan mukaisesti ensinnäkin kyseisen mallin luoman yleisvaikutelman ja sen jälkeen muun mallin luoman yleisvaikutelman toteamista. Unionin yleisen tuomioistuimen näkökanta merkitsee siis unionin oikeuden johdonmukaisuuden ja yhtenäisyyden kyseenalaistamista.

10      Neljännessä perusteessaan valittaja väittää pääasiallisesti, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole noudattanut unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, jonka mukaan aikaisemman mallin haltijan on osoitettava ja näytettävä toteen, että malli, jonka mitättömyyttä vaaditaan, oli jo kokonaisuudessaan olemassa aikaisemmassa mallissa. Tämä unionin yleisen tuomioistuimen eroava arviointi merkitsee näin ollen unionin oikeuden yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden kyseenalaistamista.

11      Viidennessä perusteessaan valittaja väittää pääasiassa, että tietyt unionin yleisen tuomioistuimen toteamukset estävät riidanalaisen mallin haltijaa esittämästä näyttöä siitä, että kyseessä olevien osittaisten näkymien mukaisten yhdenmukaisuuksien lisäksi riidanalaisissa malleissa on lukuisia eroja, jotka johtavat huomattavan erilaiseen yleisvaikutelmaan.

12      Kuudennessa perusteessaan valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen määritellessään asiantuntevan käyttäjän riippumatta täsmällisistä malleista tai tavaroista ja ottamatta huomioon merkityksellisten markkinoiden todellisia ominaispiirteitä. Kysymys siitä, onko tällainen näkökanta oikea vai ei, koskee unionin oikeuden yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta.

13      Seitsemännessä perusteessaan valittaja väittää, että asiantunteva käyttäjä tekee päätöksen mallien välillä tietojensa ja tarkkaavaisuutensa tason nojalla. Näin ollen se pohtii, voidaanko nyt käsiteltävässä asiassa nojautua yleisesti moottoriajoneuvoihin kyseisen mallin esittämän tavaran yksilöllisen luonteen toteamiseksi, vai onko ainakin sellaisten moottoriajoneuvojen osalta, jotka ovat mahdollisesti olleet markkinoilla jo vuosikymmeniä, määriteltävä tarkemmin asiantunteva käyttäjä markkinoiden todellisten ominaispiirteiden mukaisesti. Valittajan mukaan näyttää siltä, ettei unionin tuomioistuimella ole vielä ollut tilaisuutta lausua tällaisesta kysymyksestä ja että näin ollen tämä kysymys koskee unionin oikeuden kehittämistä.

14      Kahdeksannessa ja viimeisessä perusteessaan valittaja väittää tukeutuen Euroopan komission vihreään kirjaan teollisten mallien oikeudellisesta suojasta, että mallin luoneen vapautta, joka on asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan mukaan otettava huomioon arvioitaessa yksilöllistä luonnetta, voivat rajoittaa myös ”kaupalliset tarpeet” ja ”asiakkaan asettamat vaatimukset”, mikä merkitsee tapauksesta riippuen, että pienet erot mallien ja jo tunnettujen muotojen välillä voivat riittää perusteeksi mallin yksilölliselle luonteelle. Valittajan mukaan unionin tuomioistuin ei ole vielä lausunut tällaisesta kysymyksestä, joten se on tärkeä unionin oikeuden kehityksen kannalta.

15      Aluksi on todettava, että valittajan tehtävänä on osoittaa, että sen valituksessa esitetyt kysymykset ovat tärkeitä unionin oikeuden yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden tai kehityksen kannalta (määräys 16.9.2019, Kiku v. CPVO, C‑444/19 P, ei julkaistu, EU:C:2019:746, 11 kohta).

16      Lisäksi – kuten Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 a artiklan kolmannesta kohdasta, luettuna yhdessä työjärjestyksen 170 b artiklan 4 kohdan kanssa, ilmenee – valituslupahakemuksessa on mainittava kaikki tarpeelliset seikat, joiden perusteella unionin tuomioistuin voi ratkaista sen, ja jos valituslupa myönnetään osittain, täsmentää ne valitusperusteet tai valituksen osat, joihin vastauskirjelmän on kohdistuttava. Koska tämän perussäännön 58 a artiklassa tarkoitetun valituslupamenettelyn tarkoituksena on rajoittaa unionin tuomioistuimen valvonta sellaisiin kysymyksiin, jotka ovat unionin oikeuden yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden tai kehityksen kannalta merkityksellisiä, unionin tuomioistuimen on muutoksenhaun yhteydessä tutkittava ainoastaan ne valitusperusteet, jotka koskevat tällaisia kysymyksiä ja joihin valittaja vetoaa (määräys 10.10.2019, KID-Systeme v. EUIPO, C‑577/19 P, ei julkaistu, EU:C:2019:854, 12 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

17      Valituslupahakemuksessa on näin ollen joka tapauksessa selostettava selkeästi ja täsmällisesti valituksen perusteena olevat valitusperusteet, ja siinä on mainittava samoin selkeästi ja täsmällisesti kunkin valitusperusteen esiin tuoma oikeuskysymys ja täsmennettävä, onko kysymys tärkeä unionin oikeuden yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden tai kehityksen kannalta, ja selostettava erikseen syyt, joiden vuoksi kyseinen kysymys on tärkeä esitetyn perusteen kannalta. Valitusperusteista on todettava erityisesti, että valituslupahakemuksessa on täsmennettävä unionin oikeuden säännös tai oikeuskäytäntö, jota valituksenalaisessa tuomiossa on rikottu, ja esitettävä lyhyesti, millä tavoin unionin yleisen tuomioistuimen väitetään tehneen oikeudellisen virheen, ja osoitettava, millä tavoin tämä virhe on vaikuttanut valituksenalaisen tuomion lopputulokseen (määräys 10.10.2019, KID-Systeme v. EUIPO, C‑577/19 P, ei julkaistu, EU:C:2019:854, 13 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kun oikeudellinen virhe, johon vedotaan, johtuu oikeuskäytännön rikkomisesta, valituslupahakemuksessa on selostettava lyhyesti mutta selvästi ja täsmällisesti ensiksi ristiriita, johon hän vetoaa, ja yksilöitävä ensiksi väitetty ristiriita mainitsemalla sekä muutoksenhaun kohteena olevan tuomion tai määräyksen riitautetut kohdat että ne unionin tuomioistuimen ratkaisun kohdat, joita ei ole otettu huomioon, ja toiseksi ne konkreettiset syyt, joiden vuoksi kyseinen ristiriita tuo esiin unionin oikeuden yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden tai kehityksen kannalta tärkeän kysymyksen (ks. tältä osin määräys 7.10.2019, L’Oréal v. EUIPO, C‑586/19 P, ei julkaistu, EU:C:2019:845, 16 kohta).

18      Valituslupahakemuksessa, joka ei sisällä edellisissä kohdissa mainittuja seikkoja, ei nimittäin lähtökohtaisesti voida osoittaa, että valituksessa esitetään unionin oikeuden yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden tai kehityksen kannalta tärkeä kysymys (määräys 10.10.2019, KID-Systeme v. EUIPO, C‑577/19 P, ei julkaistu, EU:C:2019:854, 14 kohta).

19      Ensiksi on todettava edellä 7, 8 ja 10 kohdassa esitetyistä perusteista, joiden mukaan unionin yleinen tuomioistuin on poikennut unionin tuomioistuimen asiaa koskevasta oikeuskäytännöstä, että valituslupahakemuksen tekijällä olevan todistustaakan mukaisesti tällainen väite ei sellaisenaan ole riittävä osoittamaan, että kyseisessä valituksessa esitetään unionin oikeuden yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden tai kehityksen kannalta tärkeä kysymys, ja että valitusluvan hakijan on tältä osin noudatettava kaikkia edellä 17 kohdassa mainittuja vaatimuksia (ks. tältä osin määräys 7.10.2019, L’Oréal v. EUIPO, C‑586/19 P, ei julkaistu, EU:C:2019:845, 16 kohta). Nyt käsiteltävässä asiassa valittaja tyytyy kuitenkin tällaisia vaatimuksia noudattamatta toteamaan, että unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut unionin tuomioistuimen asiaa koskevaa oikeuskäytäntöä.

20      Toiseksi on todettava edellä 9, 11 ja 12 kohdassa esitetyistä perusteista, jotka koskevat unionin yleisen tuomioistuimen väitetysti tekemiä oikeudellisia virheitä, ettei valituslupahakemuksessa täsmennetä unionin oikeuden säännöstä tai oikeuskäytäntöä, jota unionin yleisen tuomioistuimen väitetään rikkoneen niiden virheiden yhteydessä, joihin vedotaan edellä 11 ja 12 kohdassa esitetyissä perusteissa. Pelkästään sen perusteella, että valituksessa esitetään tiettyjä valituksenalaiseen tuomioon liittyviä oikeuskysymyksiä, ei kuitenkaan voida katsoa, että unionin tuomioistuimen olisi myönnettävä valituslupa. Valittajan on nimittäin osoitettava, että se esittää niistä oikeuskysymyksistä, joihin se vetoaa valituksessaan, riippumatta yhden tai useamman unionin oikeuden yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden tai kehityksen kannalta tärkeän kysymyksen, jolloin tämän perusteen soveltamisala on valituksenalaista tuomiota ja näin ollen sen valitusta laajempi (ks. tältä osin määräys 7.10.2019, L’Oréal v. EUIPO, C‑586/19 P, ei julkaistu, EU:C:2019:845, 11 ja 12 kohta). Näin ei ole kuitenkaan osoitettu käsiteltävänä olevassa hakemuksessa.

21      Kolmanneksi ja viimeiseksi on todettava edellä 13 ja 14 kohdassa esitetyistä perusteista, joiden mukaan valituksessa vedotaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön nähden uusiin oikeuskysymyksiin, ettei valituslupahakemuksessa täsmennetä myöskään unionin oikeuden säännöstä tai oikeuskäytäntöä, jota unionin yleisen tuomioistuimen väitetään rikkoneen, kun tämä on katsonut voivansa ottaa yleisesti moottoriajoneuvot perustaksi yksilöllisen luonteen toteamiseksi sen tavaran osalta, jota malli esittää. Lisäksi se, ettei unionin tuomioistuin ole tutkinut jotakin oikeuskysymystä, ei kuitenkaan merkitse sitä, että tämä kysymys olisi tärkeä unionin oikeuden kehityksen kannalta, vaan valittajan on yhä osoitettava tällainen tärkeys esittämällä tarkkoja viittauksia paitsi tämän kysymyksen uutuudesta myös niistä syistä, joiden vuoksi kyseinen kysymys on tärkeä tällaisen kehityksen kannalta (määräys 30.9.2019, All Star v. EUIPO, C‑461/19 P, ei julkaistu, EU:C:2019:797, 16 kohta). Käsiteltävässä asiassa valittaja tyytyy väittämään, että näissä perusteissa esitetyt oikeuskysymykset ovat tärkeitä unionin oikeuden kehityksen kannalta, ja viittaa tältä osin unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön puuttumiseen esittämättä kuitenkaan muita seikkoja.

22      Tästä johtuu, ettei valittaja esitä riittävää näyttöä siitä, että sen valituksessa esittämät kysymykset ovat tärkeitä unionin oikeuden yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden tai kehityksen kannalta.

23      Edellä esitetyillä perusteilla valituslupaa ei myönnetä.

 Oikeudenkäyntikulut

24      Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 137 artiklassa, jota kyseisen työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla sovelletaan muutoksenhakumenettelyyn, määrätään, että oikeudenkäyntikuluja koskeva ratkaisu annetaan tuomiossa, jolla asia lopullisesti ratkaistaan.

25      Koska määräys annetaan käsiteltävässä asiassa ennen kuin valitus on annettu tiedoksi muille osapuolille ja näin ollen ennen kuin näille osapuolille on aiheutunut oikeudenkäyntikuluja, on määrättävä, että valittaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (valituslupajaosto) on määrännyt seuraavaa:

1)      Valituslupaa ei myönnetä.

2)      Dr. Ing. h.c. F. Porsche AG vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Allekirjoitukset


*      Oikeudenkäyntikieli: saksa.