VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
17 päivänä helmikuuta 2009
Asia F-51/08
Willem Stols
vastaan
Euroopan unionin neuvosto
Henkilöstö – Virkamiehet – Ylennys – Vuoden 2007 ylennyskierros – Ansioiden vertailu – Ilmeinen arviointivirhe
Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa Willem Stols vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan 16.7.2007 tehdyn neuvoston päätöksen, jolla häntä kieltäydyttiin kirjaamasta palkkaluokkaan AST 11 ylennettyjen virkamiesten luetteloon vuoden 2007 ylennyskierroksella, samoin kuin neuvoston apulaispääsihteerin 5.2.2008 tekemän päätöksen, jolla hylättiin hänen hallinnollinen valituksensa, jonka hän oli esittänyt henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan määräysten perusteella, siinä muodossa kuin se on ollut 1.5.2004 lähtien.
Ratkaisu: Euroopan unionin neuvoston 16.7.2007 ja 5.2.2008 tekemät päätökset, joilla se kieltäytyi ylentämästä Stolsin palkkaluokkaan AST 11 vuoden 2007 ylennyskierroksella, kumotaan. Euroopan unionin neuvosto velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Ylennys – Ansioiden vertailu
(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)
2. Virkamiehet – Ylennys – Ansioiden vertailu
(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)
1. Hallinnolle annettua laajaa harkintavaltaa arvioida ansioita, jotka on otettava huomioon tehtäessä päätös ylennyksestä henkilöstösääntöjen 45 artiklan perusteella, rajoittaa tarve verrata hakijoita tarkasti ja puolueettomasti yksikön edun nimissä ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaisesti. Käytännössä tämä tutkimus on tehtävä yhdenvertaisesti ja vertailukelpoisten tietolähteiden ja tietojen perusteella, koska arviointikertomukset ovat välttämätön arvioinnin osatekijä aina, kun virkamiehen ura otetaan huomioon tehtäessä päätös hänen ylentämisestään. Nimittävällä viranomaisella on tätä tarkoitusta varten henkilöstösääntöjen perusteella harkintavaltaa tehdä tällainen tutkimus asianmukaisimpana pitämänsä menettelyn tai menetelmän mukaan. Nimittävä viranomainen ei näet ole tehdessään henkilöstösääntöjen 45 artiklassa tarkoitettua ansioiden vertailua velvollinen ottamaan huomioon ainoastaan hakijoiden arviointikertomuksia vaan se voi perustaa arviointinsa myös muihin heidän ansioihinsa liittyviin seikkoihin, kuten muihin heidän hallinnollista ja henkilökohtaista tilannettaan koskeviin tietoihin, jotka ovat omiaan syventämään yksinomaan arviointikertomusten perusteella tehtyä arviointia.
Sallittu on myös arviointimenetelmä, jossa vertaillaan ylennyskelpoisten virkamiesten analyyttisten arviointien keskiarvoa heidän pääosastojensa analyyttisten arviointien keskiarvoon, koska sillä pyritään poistamaan subjektiivisuus, joka johtuu eri arvioijien tekemistä arvioinneista.
Koska ansiot ovat aina ratkaiseva ylennysperuste, ikä ja palvelusvuodet voidaan ottaa huomioon vain toissijaisesti, elleivät ansiot ole samat, jolloin ne voivat olla ratkaiseva seikka.
(ks. 28–32 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 62/75, de Wind v. komissio, 1.7.1976 (Kok., s. 1167, 17 kohta) ja asia C‑68/91 P, Moritz v. komissio, 17.12.1992 (Kok., s. I‑6849, 16 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑89/91, T‑21/92 ja T‑89/92, X v. komissio, 25.11.1993 (Kok., s. II‑1235, 49 ja 50 kohta); asia T‑76/92, Tsirimokos v. parlamentti, 30.11.1993 (Kok., s. II‑1281, 21 kohta); asia T‑557/93, Rasmussen v. komissio, 13.7.1995 (Kok. H., s. I‑A‑195 ja II‑603, 20 ja 30 kohta); asia T‑280/94, Lopes v. yhteisöjen tuomioistuin, 29.2.1996 (Kok. H., s. I‑A‑77 ja II‑239, 138 kohta); asia T‑130/95, X v. komissio, 12.12.1996 (Kok. H., s. I‑A‑603 ja II‑1609, 45 kohta); asia T‑168/96, Patronis v. neuvosto, 21.10.1997 (Kok. H., s. I‑A‑299 ja II‑833, 35 kohta); asia T‑221/96, Manzo-Tafaro v. komissio, 5.3.1998 (Kok. H., s. I‑A‑115 ja II‑307, 18 kohta); asia T‑157/98, Oliveira v. parlamentti, 21.9.1999 (Kok. H., s. I‑A‑163 ja II‑851, 35 kohta); asia T‑82/98, Jacobs v. komissio, 24.2.2000 (Kok. H., s. I‑A‑39 ja II‑169, 36–39 kohta); asia T‑187/98, Cubero Vermurie v. komissio, 3.10.2000 (Kok. H., s. I‑A‑195 ja II‑885, 59 ja 85 kohta); asia T‑163/01, Perez Escanilla v. komissio, 11.7.2002 (Kok. H., s. I‑A‑131 ja II‑717, 36 kohta); yhdistetyt asiat T‑188/01–T‑190/01, Tsarnavas v. komissio, 19.3.2003 (Kok. H., s. I‑A‑95 ja II‑495, 97 kohta); asia T‑134/02, Tejada Fernández v. komissio, 9.4.2003 (Kok. H., s. I‑A‑125 ja II‑609, 42 kohta); asia T‑241/02, Callebaut v. komissio, 18.9.2003 (Kok. H., s. I‑A‑215 ja II‑1061, 22 ja 23 kohta) ja asia T‑132/03, Casini v. komissio, 15.9.2005 (Kok. H., s. I‑A‑253 ja II‑1169, 53–57 kohta)
2. Virkamiehen ylentämisen epäämisestä tehtävää päätöstä, joka perustuu siihen, että hänen ansionsa ovat vähäisemmät kuin ylennettyjen virkamiesten, rasittaa ilmeinen arviointivirhe, jos puolestaan seikat, jotka muodostuvat asianomaisen ansioista, jotka hallinto ottaa huomioon henkilöstösääntöjen 45 artiklan uusien määräysten nojalla – eli arviointikertomukset, kielitaito ja hoidettujen vastuualueiden taso – selvästi kumoavat tämän perustelun.
(ks. 36–41 kohta)