Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Supremo Tribunal Administrativo (Portugali) on esittänyt 17.2.2020 (oikaistu 16.4.2020) – BPC Lux 2 Sàrl ym. v. Banco de Portugal ym.
(asia C-83/20)
Oikeudenkäyntikieli: portugali
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Supremo Tribunal Administrativo
Pääasian asianosaiset
Valittajat: BPC Lux 2 Sàrl, BPC UKI LP, Bennett Offshore Restructuring Fund Inc., Bennett Restructuring Fund LP, Queen Street Limited, BTG Pactual Global Emerging Markets and Macro Master Fund LP, BTG Pactual Absolute Return II Master Fund LP, CSS LLC, Beltway Strategic Opportunities Fund LP, EJF Debt Opportunities Master Fund LP, TP Lux HoldCo Sàrl, VR Global Partners LP, CenturyLink Inc. Defined Benefit Master Trust, City of New York Group Trust, Dignity Health, GoldenTree Asset Management Lux Sàrl, GoldenTree High Yield Value Fund Offshore 110 Two Ltd, San Bernardino County Employees Retirement Association, EJF DO Fund (Cayman) LP ja Massa Insolvente da Espírito Santo Financial Group SA
Vastapuolet: Banco de Portugal, Banco Espírito Santo SA ja Novo Banco SA
Ennakkoratkaisukysymykset
Onko unionin oikeutta – erityisesti perusoikeuskirjan 17 artiklaa sekä luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 15.5.2014 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2014/59/EU1 ja etenkin sen 36, 73 ja 74 artiklaa – tulkittava siten, että se on esteenä edellä kuvatun kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jota on sovellettu omaisuudenhoitoyhtiön perustamisesta ja varojen erottelusta muodostuneen kriisinratkaisutoimen yhteydessä ja jolla on saatettu kyseinen direktiivi osittain kansallisen lainsäädännön osaksi, kun direktiivin täytäntöönpanolle varatun koko määräajan kuluessa
a) ei ole säädetty kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen varojen ja velkojen asianmukaisen, varovaisen ja realistisen arvostuksen tekemisestä ennen kriisinratkaisutoimen toteuttamista;
b) ei ole säädetty mahdollisen vastikkeen maksamisesta edellisessä kohdassa mainitun arvostuksen mukaisesti kriisinratkaisun kohteena olevalle laitokselle tai tapauksen mukaan osakkeiden tai muiden omistusosuuksien haltijoille, vaan tämän sijaan on säädetty ainoastaan, että omaisuudenhoitoyhtiön myynnin tuotosta mahdollisesti jäljelle jäävä osuus on palautettava alkuperäiselle luottolaitokselle tai sen pesään;
c) ei ole säädetty, että kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen osakkeenomistajilla on oikeus saada vähintään sen suuruinen määrä, jonka ne olisivat arviolta saaneet, jos laitos olisi likvidoitu kokonaan tavanomaista maksukyvyttömyysmenettelyä noudattaen, vaan on säädetty tällaisen suojamekanismin soveltamisesta ainoastaan velkojiin, joiden saatavia ei ole siirretty;
d) ei ole säädetty edellä a kohdassa tarkoitetun arvostuksen lisäksi sellaisen arvostuksen tekemisestä, jonka tarkoituksena on arvioida, olisiko osakkeenomistajia ja velkojia kohdeltu suotuisammin, jos kriisinratkaisun kohteena oleva laitos olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn?
Kun huomioon otetaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, joka on vahvistettu 18.12.1997 annetussa tuomiossa Inter-Environnement Wallonie (asia C-129/96; unionin tuomioistuin on toistanut tämän oikeuskäytännön useita kertoja),2 onko käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen lainsäädäntö, siltä osin kuin sillä on saatettu direktiivi 2014/59/EU osittain kansallisen lainsäädännön osaksi, katsottava kriisinratkaisutoimen toteuttamisen yhteydessä sellaiseksi, että se on omiaan vaarantamaan vakavasti direktiivissä ja erityisesti sen 36, 73 ja 74 artiklassa säädetyn tavoitteen toteuttamisen?
____________
1 EUVL 2014, L 173, s. 190.
2 EU:C:1997:628.