Language of document : ECLI:EU:F:2013:70

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS

(yhden tuomarin kokoonpano)

4 päivänä kesäkuuta 2013

Asia F‑119/11

Luigi Marcuccio

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Työjärjestyksen 34 artiklan 1 kohta – Telekopiolaitteella kanteen nostamisen määräajassa toimitettu kannekirjelmä, joka on allekirjoitettu asianajajan allekirjoituksen toisintavalla leimalla tai muulla merkinnällä – Myöhässä nostettu kanne

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Luigi Marcuccio vaatii, että virkamiestuomioistuin toteaa mitättömäksi tai kumoaa Euroopan komission päätöksen, jolla hylättiin hänen 6.9.2010 päivätty vaatimuksensa, sekä päätöksen, jolla hylättiin hänen 20.3.2011 päivätty valituksensa, vahvistaa tietyt 14., 16. ja 19.3.2002 tapahtuneet tosiseikat, toteaa ne lainvastaiseksi ja velvoittaa komission suorittamaan tiettyjä toimenpiteitä ja korvaamaan aiheutuneen vahingon. Ennen kannekirjelmän postitse toimittamista lähetettiin 11.11.2011 telekopiolla asiakirja, jonka esitettiin olevan jäljennös kannekirjelmän alkuperäiskappaleesta.

Ratkaisu:      Kanne jätetään osittain tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat, ja hylätään osittain, koska se on osittain selvästi perusteeton. Luigi Marcuccio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Hallinnon toimet – Pätevyysolettama – Mitätön toimi – Käsite – Virkamiehen korvausvaatimuksen hylkäämispäätös – Perustelujen puuttuminen – Mitättömän toimen käsitteen ulkopuolelle jääminen

(SEUT 288 artikla)

2.      Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset – Asianajajan omakätinen allekirjoitus – Tiukasti sovellettava olennainen määräys – Allekirjoituksen puuttuminen – Tutkimatta jättäminen

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan kolmas kohta, 21 artiklan ensimmäinen kohta ja 32 artiklan ensimmäinen kohta sekä liitteessä I olevan 7 artiklan 1 kohta; virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 34 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta, 35 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 51 artiklan 3 ja 4 kohta; henkilöstösääntöjen 91 artiklan 3 kohta)

1.      Unionin toimielinten säädöksiä, päätöksiä ja muita toimia koskee periaatteessa laillisuusolettama, ja näin ollen niillä on mahdollisista lainvastaisuuksista huolimatta oikeusvaikutuksia niin kauan kuin niitä ei ole kumottu tai peruutettu. Tästä periaatteesta poiketen kuitenkin sellaisilla toimilla, joihin liittyvän lainvastaisuuden vakavuus on niin ilmeinen, ettei sitä voida mitenkään hyväksyä unionin oikeusjärjestyksessä, ei voida katsoa olleen minkäänlaista oikeusvaikutusta. Koska unionin toimielinten toimen mitättömäksi toteamisen seuraukset ovat vakavia, on selvää, että oikeusvarmuussyistä tällainen toteamus voidaan tehdä ainoastaan aivan poikkeuksellisissa tilanteissa.

Kotirauhan rikkomisen ja yksityisyyden suojaa koskevan oikeuden loukkaamisen sekä perusteluvelvollisuuden laiminlyönnin, joihin virkamies vetoaa komission sellaista implisiittistä päätöstä vastaan, jolla on hylätty hänen korvausvaatimuksensa vahingosta, jonka väitetään aiheutuneen komission virkamiesten tunkeuduttua hänen virka-asuntoonsa, ei voida missään tapauksessa katsoa kuuluvan poikkeuksellisiin tilanteisiin, silläkään perusteella, että kun komissio jätti vastaamatta kyseisen virkamiehen vaatimukseen neljän kuukauden määräajassa, se ei rikkonut kotirauhaa ja loukannut virkamiehen yksityisyyttä, ja että korvausvaatimuksen hylkäyspäätöstä ei voida pitää mitättömänä pelkästään sen vuoksi, että sitä ei ole perusteltu, sillä tällaisella laiminlyönnillä ei ole vaikutusta sellaisen päätöksen laillisuuteen, jonka ainoana vaikutuksena on antaa kantajalle mahdollisuus nostaa vahingonkorvauskanne virkamiestuomioistuimessa.

(ks. 25 ja 28 kohta)

Viittaukset:

Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑9/09 P, Marcuccio v. komissio, 24.11.2010, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

2.      Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan kolmannesta kohdasta ja 21 artiklan ensimmäisestä kohdasta, joita sovelletaan asian käsittelyyn virkamiestuomioistuimessa saman perussäännön liitteessä I olevan 7 artiklan 1 kohdan nojalla, käy ilmi, että jokaisella kantajalla on oltava edustajanaan henkilö, jolla on tähän vaadittava kelpoisuus, ja että asia voidaan saattaa unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi pätevästi ainoastaan tällaisen henkilön allekirjoittamalla kanteella.

Lisäksi Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan kolmannesta kohdasta ja erityisesti käsitteen "edustaja" käytöstä käy ilmi, että tässä määräyksessä tarkoitettu "asianosainen", hänen asemastaan riippumatta, ei saa itse ajaa asiaansa unionin tuomioistuimissa, vaan hänen on turvauduttava sellaisten kolmansien palveluihin, joilla on oikeus esiintyä jonkin jäsenvaltion tai jonkin Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen sopimuspuolena olevan valtion tuomioistuimessa. Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön muissa määräyksissä, kuten 21 artiklan ensimmäisessä kohdassa ja 32 artiklassa vahvistetaan, että asianosainen ja tämän edustaja eivät voi olla yksi ja sama henkilö. Nämä Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön määräykset on toistettu virkamiestuomioistuimen osalta erityisesti työjärjestyksen 34 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa, 35 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 51 artiklan 3 ja 4 kohdassa. Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännössä tai virkamiestuomioistuimen työjärjestyksessä ei ole määrätty minkäänlaisesta erivapaudesta tästä velvollisuudesta tai sen poikkeuksesta.

Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 34 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetulla omakätistä allekirjoitusta koskevalla vaatimuksella varmistetaan oikeusvarmuuden tavoitteen mukaisesti kannekirjelmän autenttisuus ja suljetaan pois vaara siitä, että kannekirjelmää ei ole tosiasiassa laatinut henkilö, jolla on vaadittu kelpoisuus. Tätä vaatimusta on näin ollen pidettävä olennaisena muotomääräyksenä, ja sitä on tulkittava tiukasti, joten sen noudattamatta jättäminen johtaa kanteen tutkimatta jättämiseen. Välillinen ja mekaaninen tapa ”allekirjoittaa” merkitsemällä kantajan valtuuttaman asianajajan allekirjoituksen toisintava leima tai muu merkintä kannekirjelmään ei itsessään mahdollista sen toteamista, että asianajaja itse on välttämättä allekirjoittanut kyseessä olevan oikeudenkäyntiasiakirjan.

(ks. 30–32, 35 ja 36 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑174/96 P, Lopes v. yhteisöjen tuomioistuin, 5.12.1996, 8 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑223/06 P, parlamentti v. Eistrup, 23.5.2007, 51 ja 52 kohta