Language of document : ECLI:EU:F:2014:185

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(toinen jaosto)

10 päivänä heinäkuuta 2014 (*)

Henkilöstö – EIP:n henkilöstö – Työpaikkakiusaaminen – Tutkintamenettely – Pääjohtajan päätös olla ryhtymättä toimenpiteisiin kantelun johdosta – Tutkintakomitean lausunto – Työpaikkakiusaamisen virheellinen määrittely – Menettelytapojen tahallisuus – Työpaikkakiusaamista merkitsevien menettelytapojen ja oireiden olemassaolon toteaminen – Syy-yhteyttä ei ole selvitetty – Tutkintakomitean lausunnon epäjohdonmukaisuus – Ilmeinen arviointivirhe – Virkavirheet – Salassapitovelvollisuus – Henkilötietojen suoja – Vahingonkorvauskanne

Asiassa F‑103/11,

jossa on kyse SEUT 270 artiklaan perustuvasta kanteesta,

CG, Euroopan investointipankin työntekijä, kotipaikka Sandweiler (Luxemburg), edustajanaan aluksi asianajaja N. Thieltgen, sittemmin asianajajat J.-N. Louis ja D. de Abreu Caldas,

kantajana,

jota tukee

Euroopan tietosuojavaltuutettu, asiamiehinään aluksi I. Chatelier ja H. Kranenborg, sittemmin I. Chatelier ja A. Buchta,

väliintulijana,

vastaan

Euroopan investointipankki (EIP), asiamiehinään G. Nuvoli ja T. Gilliams, avustajanaan asianajaja A. Dal Ferro,

vastaajana,

VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (toinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. I. Rofes i Pujol, (esittelevä tuomari) sekä tuomarit K. Bradley ja J. Svenningsen,

kirjaaja: hallintovirkamies J. Tomac,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 6.3.2014 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

1        CG vaatii virkamiestuomioistuimen kirjaamoon 11.10.2011 saapuneella kannekirjelmällä virkamiestuomioistuinta pääasiallisesti kumoamaan Euroopan investointipankin (EIP tai jäljempänä pankki) pääjohtajan 27.7.2011 tekemän päätöksen olla ryhtymättä toimenpiteisiin hänen työpaikkakiusaamista koskevan kantelunsa johdosta ja velvoittamaan pankin korvaamaan aineellisen vahingon ja henkisen kärsimyksen, jonka hän katsoo itselleen aiheutuneen 27.7.2011 tehdyn päätöksen lainvastaisuudesta, työpaikkakiusaamisesta, jonka kohteeksi hän väittää joutuneensa, ja pankin syyksi luettavasta virheellisestä virkatoiminnasta.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

2        SEUT 308 artiklan mukaisesti pankin perussääntö vahvistetaan pöytäkirjassa, joka on liitetty tähän sopimukseen ja EU-sopimukseen, joiden olennainen osa se on.

3        Pankin perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan nro 5 7 artiklan 3 kohdan h alakohdan mukaan valtuusto hyväksyy pankin työjärjestyksen. Kyseinen työjärjestys hyväksyttiin 4.12.1958 ja sitä on muutettu useaan kertaan. Siinä määrätään, että pankin henkilöstösäännöt vahvistaa hallintoneuvosto.

4        Hallintoneuvosto vahvisti 20.4.1960 pankin henkilöstösäännöt. Henkilöstösääntöjen 14 artiklassa, sellaisena kuin sitä sovelletaan asiassa, todetaan, että pankin henkilöstö koostuu kolmeen ura-alueeseen kuuluvista toimihenkilöistä hoidetun tehtävän mukaan: ensimmäinen ura-alue tarkoittaa johtohenkilöstöä ja siihen kuuluu kaksi tehtäväryhmää, joita ovat ”johtajisto” ja ”tehtäväryhmä C”; toinen ura-alue tarkoittaa suunnitteluhenkilöstöä ja se käsittää kolme tehtäväryhmää, joita ovat ”tehtäväryhmä D”, ”tehtäväryhmä E” ja ”tehtäväryhmä F”; kolmas ura-alue tarkoittaa toimeenpanohenkilöstöä ja se käsittää neljä tehtäväryhmää.

5        Pankin henkilöstösääntöjen 41 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Euroopan [unionin] tuomioistuin ratkaisee kaikki pankin ja sen henkilöstön jäsenten väliset yksittäiset riidat.

[– –]”

6        Pankin henkilöstöä koskevien käytännesääntöjen, sellaisina kuin pankin hallintoneuvosto hyväksyi ne 1.8.2006 (jäljempänä käytännesäännöt), 3.6 artiklassa, jonka otsikko on ”Ihmisarvoinen kohtelu työpaikalla”, säädetään seuraavaa:

”Työpaikkakiusaamista tai pelottelua ei hyväksytä missään muodoissa. Työpaikkakiusaamisen tai pelottelun kohteeksi joutuneet voivat ihmisarvoista kohtelua työpaikalla koskevan pankin politiikan mukaisesti uskoutua asiassa [henkilöstöosaston] johtajalle ilman, että heitä voidaan moittia tästä. Pankilla on velvollisuus osoittaa huolenpitoa asianomaista henkilöä kohtaan ja tarjota hänelle tukensa.

3.6.1 Henkinen kiusaaminen

Kyseessä ovat melko pitkän ajan kuluessa tapahtuvat toistuvat vihamieliset tai sopimattomat toteamukset, menettelytavat tai toimet, joita yksi tai useampi henkilöstön jäsen ilmaisee tai osoittaa jotakin toista henkilöstön jäsentä kohtaan. Töykeä huomautus, riita, johon liittyy pahan tuulen puuskassa päästettyjä epämiellyttäviä sanoja, eivät merkitse henkistä kiusaamista. Sitä vastoin säännölliset vihanpuuskat, simputus, töykeät huomautukset tai loukkaavat vihjailut, jotka toistuvat säännöllisesti viikkojen tai kuukausien aikana, ovat epäilemättä osoitus työpaikkakiusaamisesta.

[– –]”

7        Pankissa otettiin vuonna 2003 käyttöön ihmisarvoista kohtelua työpaikalla koskeva politiikka, johon viitataan käytännesääntöjen 3.6 artiklassa (jäljempänä politiikka). Politiikan 2.1 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät: pelottelu ja kiusaaminen: mitä ne merkitsevät?”, määrätään seuraavaa:

”[Käytännesääntöjen] 3.6 kohdan mukaan kiusaaminen ei ole hyväksyttävää, ja siihen sisältyyjoitakin kiusaamisen määritelmiä. Yhtä ainoaa kiusaamisen määritelmää ei ole, kun otetaan huomioon, että kiusaaminen ja pelottelu voivat kumpikin saada useita esiintymismuotoja. Niiden fyysiset tai sanalliset ilmentymät tulevat usein näkyviin ajan kuluessa, vaikka yksittäisiä vakavia tapauksia voi esiintyä. Sillä, onko kyseessä oleva toiminta tahallista vai ei, ei ole merkitystä. Ratkaiseva periaate on, että kiusaaminen ja pelottelu ovat ei-toivottua käyttäytymistä, jota ei voida hyväksyä ja joka vahingoittaa sen kohteena olevan itsetuntoa ja itseluottamusta.

[– –]”

8        Politiikassa otetaan käyttöön kaksi sisäistä menettelyä pelottelu- ja kiusaamistapausten käsittelemiseksi, nimittäin yhtäältä epävirallinen menettely, jossa asianomainen työntekijä pyrkii löytämään ongelmaan sovintoratkaisun, ja toisaalta virallinen tutkintamenettely, jossa hän tekee virallisesti kantelun, joka käsitellään kolmesta henkilöstä koostuvassa tutkintakomiteassa. Tämän tutkintakomitean tehtävänä on suorittaa tutkinta objektiivisesti ja riippumattomasti ja antaa lausunto perusteltuine suosituksineen pankin pääjohtajalle, joka päättää lopuksi toteutettavista toimenpiteistä.

9        Politiikassa todetaan tutkintamenettelystä seuraavaa:

”Työntekijä saattaa asian suullisesti tai kirjallisesti tiedoksi [henkilöstöosaston johtajalle]. Jos tämä katsoo, että tapaus ei selvästi edellytä välittömiä kurinpidollisia seuraamuksia ja että asia saatetaan sen olosuhteiden perusteella määritellä kiusaamiseksi, asianomainen tyntekijä voi käynnistää tutkintamenettelyn seuraavalla tavalla:

1.      Hän esittää virallisesti [henkilöstöosaston johtajalle] kirjallisen pyynnön tutkintamenettelyn aloittamisesta ja ilmoittaa kantelun kohteen ja väitetyn kiusaajan tai väitettyjen kiusaajien henkilöllisyyden.

2.      [Henkilöstöosaston johtaja] esittää yhteisymmärryksessä henkilöstön edustajien kanssa [pankin] pääjohtajalle komitean kokoonpanon ja vahvistaa alkamispäivän tutkinnalle, joka on aloitettava viimeistään 30 päivän kuluttua kantelun vastaanottamisesta.

3.      [Henkilöstöosaston johtaja] ilmoittaa asianomaiselle työntekijälle välittömästi ilmoituksen saapumisesta ja vahvistaa [hänelle] [siten] tutkintamenettelyn aloittamisen. Lisäksi

a.      hän pyytää asianomaista työntekijää esittämään kantelunsa muistiossa [– –],

[– –]

c.      hän ilmoittaa, että edellä mainitun muistion vastaanottamisen jälkeen väitetylle kiusaajalle ilmoitetaan kantelun kohde ja hän saa tarpeellisia tietoja tältä osin mutta että hän ei saa jäljennöstä muistiosta,

[– –]

e.      hän ilmoittaa [kantelijalle], että väitetylle kiusaajalle muistutetaan, että [kantelijaa] ei saa ahdistella missään vaiheessa ja että kantelua on käsiteltävä ehdottoman luottamuksellisesti molemmin puolin (ilmoitus, joka päivätään ja palautetaan [henkilöstöosaston johtajalle] varustettuna vastaanottotodistuksella),

[– –]

4.      Kun [kantelijan] muistio on vastaanotettu, [henkilöstöosaston johtaja]

a.      osoittaa viipymättä väitetylle kiusaajalle ilmoituksen täsmentäen kantelun kohteen ja kaikki tarvittavat tiedot ja pyytää tätä lähettämään hänelle [kymmenen] päivän kuluessa luottamuksellisessa kirjeessä kirjallisen vastauksen täydennettynä, jos hän niin haluaa, todistusasiakirjoilla tai asiaan vaikuttavilla seikoilla,

[– –]

c.      muistuttaa väitetylle kiusaajalle, että kantelijaa ei saa ahdistella missään vaiheessa ja että kantelua on käsiteltävä ehdottoman luottamuksellisesti molemmin puolin (ilmoitus, joka päivätään ja palautetaan [henkilöstöosaston johtajalle] varustettuna vastaanottotodistuksella).

[– –]”

10      Politiikassa todetaan kuulemisesta seuraavaa:

”Kuulemisen tarkoituksena on saada selville tarkasti, mitä on tapahtunut, ja kerätä tosiseikkoja, jotka mahdollistavat perustellun suosituksen laatimisen. [– –]

[– –] Komitea voi toimia sopivaksi katsomaansa menettelytapaa noudattaen. Yleensä kuuleminen tapahtuu useissa erillisissä haastatteluissa, jotka suoritetaan seuraavassa järjestyksessä:

–        aivan aluksi [kantelija]

–        [kantelijan] mahdollisesti nimeämät todistajat

–        väitetty kiusaaja

–        väitetyn kiusaajan mahdollisesti nimeämät todistajat 

[– –]”

11      Tutkinnan tuloksen osalta politiikassa todetaan seuraavaa:

”Kun kaikkia osapuolia on kuultu ja kun kaikki muut mahdolliset asianmukaiset tutkimukset on suoritettu, komitean pitäisi voida käsitellä asia ja esittää perusteltu suositus. Sillä ei ole päätösvaltaa.

Komitea voi esittää erilaisia suosituksia, joilla pyritään siihen, että

[– –]

–        aloitetaan [väitettyä kiusaajaa koskeva] kurinpitomenettely. 

[– –]”

12      Kun kyse on pankin pääjohtajan tekemästä lopullisesta päätöksestä, politiikassa edellytetään seuraavaa:

”[Pankin pääjohtajan] päätöksessä on täsmennettävä mahdollisesti toteutettavat toimenpiteet sekä niihin liittyvä aikataulu; kyseessä voi olla esimerkiksi:

–        [väitettyä kiusaajaa koskevan] kurinpitomenettelyn toimeenpano

[– –]”

13      Politiikan liitteen 1 mukaisesti sitä on luettava yhdessä käytännesääntöjen ja pankin henkilöstösääntöjen kanssa.

 Tosiseikat

14      Kantaja otettiin pankin palvelukseen 16.7.1998 suunnitteluhenkilöstön ura-alueen tehtäväryhmään E.

15      Kantaja ylennettiin 1.4.2001 suunnitteluhenkilöstön ura-alueen tehtäväryhmään D, palkkaluokkaan 1.

16      Kantaja oli 1.7.2001 lähtien ja 1.1.2008 asti Y:n hierarkkisen valvonnan alaisuudessa aluksi projektin yhteydessä, sen jälkeen riskienhallinnan pääosastolla (PO) (jäljempänä riskienhallinnan PO) hoitaessaan vaihtokurssiriskien yksikön päällikön tehtävää rahoitusriskien osastolla, jonka johtaja Y oli. Tehtäviensä yhteydessä kantaja työskenteli myös läheisessä yhteistyössä riskienhallinnan PO:n luottoriskien osaston johtaja X:n kanssa.

17      Kantaja nimitettiin 1.1.2008 koordinaatiojaoston päälliköksi (jäljempänä koordinaatiojaosto) riskienhallinnan PO:lla ja ylennettiin johtohenkilöstön ura-alueen tehtäväryhmään C. Tuohon aikaan riskienhallinnan PO:n pääjohtajan suoran valvonnan alaisuudessa olivat vastaavasti luottoriskien osaston johtaja X ja rahoitusriskien osaston johtaja Y sekä kantaja. Kanteen nostamisen ajankohtana kantaja hoiti edelleen kyseistä tehtävää.

18      Kantaja oli sairauslomalla 23.1.–8.3.2008 ja äitiyslomalla 9.3.–28.7.2008; tämän jälkeen hän oli vuosilomalla 12.9.2008 asti. koskevassa

19      Kantajasta vuodelta 2008 laaditussa arviointikertomuksessa arvioija katsoi, että hänen suorituksensa oli ollut kaikkien odotusten mukainen, ja hänelle myönnettiin palkanlisä.

20      Kantajasta vuoden 2009 ensimmäiseltä vuosipuoliskolta laaditussa arviointikertomuksessa arvioija katsoi, että kantajan suoritus oli ollut erittäin hyvä. Kantaja sai kolmen minipalkkaluokan palkankorotuksen ja palkanlisiä.

21      Riskienhallinnan PO:n pääjohtaja nimitettiin 1.5.2010 toiseen toimeen pankissa. X nimitettiin riskienhallinnan PO:n pääjohtajaksi vuoden 2010 loppuun ja 30.11.2011 saakka. Tänä aikana hänen entistä luottoriskien osaston johtajan tointaan hoiti väliaikaisesti Z.

22      Kantaja, X ja Y hakivat kaikki kolme riskienhallinnan PO:n pääjohtajan tointa, ja kantaja puolestaan haki myös luottoriskien osaston johtajan tointa. X:n ja Y:n hakemukset sekä myös kantajan hakemus hylättiin.

23      Kantaja oli pitkällä sairauslomalla 4.5.2010 alkaen. Hänen poissaolonsa vuoksi tietyt hänen tehtävistään koordinaatiojaoston päällikkönä jaettiin uudelleen erityisesti X:lle, Y:lle ja Z:lle.

24      Kantajaa hoitava lääkäri todisti 28.6.2010 tämän pyynnöstä, että kantajan terveydentila edellytti lepoa makuuasennossa mutta että hän pystyi työskentelemään kotonaan makuuasennossa tai puoliksi istuvassa asennossa, ja näin oli lääkärintodistuksen päivämäärästä toistaiseksi. Kantaja pyysi tämän todistuksen perusteella lupaa työskennellä kotonaan etätyötä koskevan järjestelmän mukaisesti. Pankki suostui tähän etätyötä koskevaan pyyntöön täsmentäen samalla, että kantaja oli edelleen sairauslomalla olevan henkilön asemassa.

25      Vuoden 2010 syyskuun alussa kantaja pyysi pankin työterveyslääkäriltä lupaa tulla työskentelemään puolena päivänä viikossa pankin toimipaikkaan ja jatkaa työskentelyä etätyötä koskevan järjestelmän mukaisesti. Tähän pyyntöön suostuttiin.

26      Riskienhallinnan PO:lle nimitettiin 15.12.2010 uusi pääjohtaja, joka aloitti tehtävänsä 1.4.2011.

27      Kantajalle myönnettiin lupa työskennellä puolipäiväisesti 8.2. ja 3.4.2011 välisenä ajanjaksona lääketieteellisistä syistä.

28      Kantaja teki 18.2.2011 politiikan mukaisesti pyynnön X:ää ja Y:tä koskevan tutkintamenettelyn aloittamisesta turvauduttuaan ensin epäviralliseen menettelyyn. Tässä pyynnössä kantaja väitti, että vuoden 2010 kesäkuusta alkaen X ja vuoden 2008 syyskuusta alkaen Y olivat syyllistyneet häntä kohtaan pelotteluun ja kiusaamiseen, joka pääasiallisesti koostui ensinnäkin harhaanjohtavasta tiedosta ja tietojen pidättämisestä, minkä tarkoituksena oli vähentää hänen työnsä tehokkuutta; toiseksi ”hyllyttämisestä” heikentämällä ja/tai vähentämällä hänen tehtäviään ja vastuutaan; kolmanneksi julkisesta panettelusta sekä julkisista ja/tai yksityisistä nöyryyttämisistä ja neljänneksi hänen syrjäyttämisestään hänen työtovereidensa piiristä sulkemalla hänet työhön liittyvien tietojenvaihtojen ulkopuolelle.

29      Pankki vastasi kantajan 18.2.2011 päivättyyn kirjeeseen 22.2.2011 päivätyllä kirjeellä.

30      Kantajalle ilmoitettiin henkilöstöosaston johtajan 28.2.2011 päivätyllä kirjeellä tutkintamenettelyn aloittamisesta ja häntä kehotettiin esittämään kantelunsa muistiossa. Kirjeessä mainittiin, että tämän muistion vastaanottamisen jälkeen väitetyille kiusaajille ilmoitettaisiin kantelun kohteesta, että he saisivat jäljennöksen muistiosta puolustautumisoikeuksien suojaamisen varmistamiseksi ja että vastavuoroisesti ja saman periaatteen nojalla kantaja saisi jäljennöksen molempien väitettyjen kiusaajien vastauksista. Kirjeessä täsmennettiin myös, että viimeksi mainituille muistutettaisiin, että häntä ei saisi missään vaiheessa ahdistella ja että kantelua olisi käsiteltävä ehdottoman luottamuksellisesti molemmin puolin.

31      Kantaja kertoi 14.3.2011 päivätyssä muistiossa kiusaamisesta ja pelottelusta, joita molemmat väitetyt kiusaajat olivat häneen kohdistaneet. Tähän muistioon oli liitetty asiakirjoja, joiden oli määrä osoittaa, että hänen kantelunsa perustui tosiseikkoihin. Monet näistä liitteistä sisälsivät kantajan terveyttä koskevia tietoja, mukaan lukien lääkärintodistuksia erityisesti työkyvyttömyydestä, ja sähköpostikirjeenvaihtoa.

32      Henkilöstöosaston johtaja ilmoitti 16.3.2011 päivätyllä kirjeellä vastaanottaneensa 14.3.2011 päivätyn muistion ja ilmoitti kantajalle siitä, että tämä muistio oli toimitettu samana päivänä X:lle ja Y:lle. Osapuolten kesken on kiistatonta, että 14.3.2011 päivättyyn muistioon liitetyt todisteet on myös toimitettu.

33      X ja Y toimittivat vastauksensa kantajan muistioon 28.3.2011 päivätyillä muistioillaan. Kantaja sai jäljennöksen näistä muistioista.

34      Kantaja oli sairauslomalla 4.4.–8.7.2011. Tämän jälkeen hän aloitti jälleen työnsä terapeuttisen puolipäivätyön puitteissa ja palasi tehtäviinsä kokopäiväisesti 1.9.2011.

35      Henkilöstöosaston johtajalle osoitetussa 6.4.2011 päivätyssä kirjeessä kantaja arvosteli sitä, että hänen 14.3.2011 päivätty muistionsa ja sen liitteet oli toimitettu kokonaisuudessaan väitetyille kiusaajille, vaikka nämä liitteet sisälsivät lukuisia henkilökohtaisia luottamuksellisia tietoja, jotka koskivat erityisesti hänen terveydentilaansa.

36      Henkilöstöosaston johtaja vastasi hänelle 11.4.2011 päivätyllä kirjeellä, jossa hän korosti erityisesti, että politiikkaan sisältyviä tutkintamenettelyä koskevia määräyksiä tarkistettiin parhaillaan asiakirjojen toimittamista osapuolten välillä koskevilta osin puolustautumisoikeuksien suojaamiseksi ja määräysten saattamiseksi yhdenmukaisiksi Euroopan tietosuojavaltuutetun antamien uusien ohjeiden kanssa.

37      Henkilöstöosasto ilmoitti 28.4.2011 päivätyillä sähköpostiviesteillä kummallekin väitetylle kiusaajalle, että 16.3.2011 lähetettyjen asiakirjojen joukossa oli potilasasiakirjoja, jotka kantaja oli luovuttanut tutkintamenettelyn yhteydessä, ja pyysi heitä käsittelemään näitä potilastietoja ehdottoman luottamuksellisesti.

38      Pankin pääjohtajan nimeämä tutkintakomitea kuuli 2.5.2011 kantajaa sekä X:ää ja Y:tä.

39      Todistajat, joiden kutsumista tutkintakomitean eteen kantaja oli pyytänyt, kieltäytyivät yhtä henkilöä lukuun ottamatta esiintymästä komitean edessä. Kuultuaan X:n ilmoittamia todistajia sekä henkilöitä, joita se oli halunnut omasta aloitteestaan haastatella, tutkintakomitea päätti luopua kantajan mainitsemien todistajien kuulemisesta.

40      Tutkintakomitea antoi 11.7.2011 lausuntonsa (jäljempänä tutkintakomitean lausunto). X:n osalta tutkintakomitea päätyi siihen, ettei se ollut voinut ”todeta hänen tahollaan lainvastaista tahallista toimintaa, joka olisi mahdollista määritellä kiusaamiseksi”, ja todettuaan Y:n osalta, että tietyt kantajan ilmoittamat menettelytavat oli näytetty toteen, tutkintakomitea ei lausunut siitä kysymyksestä, merkitsivätkö nämä menettelytavat työpaikkakiusaamista. Tutkintakomitea esitti kyseisessä lausunnossa myös joukon suosituksia pankin huomioitavaksi.

41      Pankin pääjohtaja ilmoitti kantajalle 27.7.2011 päivätyllä kirjeellä, että hän oli päättänyt tutkintakomitean lausunnon perusteella olla ryhtymättä hallinnollisiin toimenpiteisiin hänen kantelunsa johdosta (jäljempänä 27.7.2011 tehty päätös). Tässä kirjeessä pankin pääjohtaja täsmensi, että kantaja saattoi kääntyä henkilöstöosaston johtajan puoleen keskustellakseen hänen mahdollisesta siirrostaan pankin varainhoidon valvontaan.

42      Kantaja teki vuoden 2011 elokuussa täsmentämättömänä päivänä Euroopan tietosuojavaltuutetulle kantelun, joka koski hänen henkilötietojensa käsittelyä pankin yksiköissä tutkintamenettelyn yhteydessä. Euroopan tietosuojavaltuutettu aloitti tutkimuksen mutta päätti 2.2.2012 lykätä sen käsittelemistä, kunnes unionin tuomioistuimet ovat antaneet tässä asiassa lopullisen ratkaisun.

43      Kantaja osoitti 25.8.2011 päivätyllä kirjeellä pankille vahingonkorvausvaatimuksen, jolla pyrittiin saamaan korvausta vahingoista, jotka olivat aiheutuneet 27.7.2011 tehdyn päätöksen lainvastaisuudesta ja syyskuusta 2008 alkaen häneen kohdistuneista virheellisistä menettelytavoista, jotka merkitsivät virkavirheitä.

44      Pankin pääjohtaja hylkäsi vahingonkorvausvaatimuksen 1.9.2011 päivätyllä kirjeellä (jäljempänä 1.9.2011 tehty päätös).

45      Pankin pääjohtaja pyysi 21.12.2011 päivätyllä kirjeellä riskienhallinnan PO:n entistä pääjohtajaa tutkimaan mahdollisuutta siirtää kantaja toiseen osastoon.

46      Pankki vastasi 2.2.2012 Euroopan tietosuojavaltuutetulle osoitetulla kirjeellä joihinkin tämän sille esittämiin kysymyksiin.

 Asianosaisten vaatimukset ja asian käsittely

47      Kantaja vaatii kanteessa, että virkamiestuomioistuin

–        kumoaa tutkintakomitean lausunnossaan tekemän loppupäätelmän siltä osin kuin siinä todetaan, että ei ole tullut esiin seikkoja, joita voitaisiin pitää kantajaan kohdistuvana työpaikkakiusaamisena

–        kumoaa 27.7.2011 tehdyn päätöksen

–        toteaa, että kantajaan on kohdistunut ja kohdistuu edelleen työpaikkakiusaamista

–        velvoittaa pankin lopettamaan kyseisen työpaikkakiusaamisen

–        kumoaa 1.9.2011 tehdyn päätöksen

–        toteaa, että pankki on vastuussa virkavirheestä

–        toteaa, että pankki on kantajaan nähden vastuussa siitä, että sen pääjohtajan 27.7.2011 tekemä päätös on lainvastainen, työpaikkakiusaamisesta, jonka kohteeksi kantaja on joutunut, ja pankin syyksi luettavista virkavirheistä

–        velvoittaa pankin maksamaan viivästyskorkoineen korvausta fyysisistä vahingoista, henkisestä kärsimyksestä ja aineellisista vahingoista, joita kantajalle on aiheutunut ja tulee aiheutumaan ja jotka johtuvat 27.7.2011 tehdyn päätöksen lainvastaisuudesta, työpaikkakiusaamisesta, jonka kohteeksi kantaja on joutunut, ja pankin virkavirheestä:

–        27.7.2011 tehdyn päätöksen lainvastaisuuden osalta

–        palkanmenetyksestä johtuneesta aineellisesta vahingosta 113 100 euroa

–        henkisestä kärsimyksestä 50 000 euroa;

–        työpaikkakiusaamisesta, jonka kohteeksi kantaja on joutunut

–        palkan ja uran menetyksestä johtuneesta aineellisesta vahingosta 132 100 euroa

–        henkisestä kärsimyksestä 50 000 euroa

–        aiheutuneista kuluista 13 361,93 euroa;

–        pankin virkavirheestä

–        sen johdosta, että pankki on laiminlyönyt salassapitoa ja tietosuojaa koskevat velvollisuutensa, 10 000 euroa

–        todistajien kuulemiseen liittyvästä seikasta 40 000 euroa

–        määrää ja suorittaa asian selvittämistoimena todistajien kuulemisen, sellaisena kuin se on täsmennetty kannekirjelmään liitetyssä näytön hankkimista koskevassa ehdotuksessa

–        määrää asian selvittämistoimena hankittavaksi asiantuntijalausunnon, jossa todetaan sen aineellisen vahingon ja henkisen kärsimyksen laajuus, jota kantajalle aiheutui 27.7.2011 tehdyn päätöksen lainvastaisuuden vuoksi, häneen kohdistuneen työpaikkakiusaamisen vuoksi ja pankin niiden virkavirheiden vuoksi, joiden kohde on seikkaperäisemmin esitetty kannekirjelmään liitetyssä näytön hankkimista koskevassa ehdotuksessa

–        velvoittaa pankin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

48      Pankki vaatii vastineessaan, että virkamiestuomioistuin

–        jättää kanteen tutkimatta ja/tai hylkää sen perusteettomana

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

49      Virkamiestuomioistuimen kirjaamoon 31.1.2012 saapuneessa kirjeessä Euroopan tietosuojavaltuutettu pyysi saada osallistua oikeudenkäyntiin väliintulijana tukeakseen kantajan vaatimuksia.

50      Virkamiestuomioistuimen toisen jaoston puheenjohtajan 24.4.2012 antamalla määräyksellä Euroopan tietosuojavaltuutettu hyväksyttiin asiassa väliintulijaksi. Euroopan tietosuojavaltuutetun väliintulokirjelmä saapui virkamiestuomioistuimen kirjaamoon 1.6.2012. Euroopan tietosuojavaltuutettu täsmentää tässä kirjelmässä, että hän osallistuu oikeudenkäyntiin väliintulijana ainoastaan tukeakseen kantajan vaatimuksia, jotka edellyttävät yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18.12.2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 45/2001 (EYVL 2001, L 8, s. 1) säädettyjen tietosuojasääntöjen tarkastelua. Kantaja ja pankki esittivät huomautuksensa Euroopan tietosuojavaltuutetun väliintulosta vastaavasti 22.6.2012 ja 2.7.2012 päivätyillä kirjelmillä. Pankki on vaatinut Euroopan tietosuojavaltuutetun esittämien vaatimusten hylkäämistä ja sen velvoittamista korvaamaan sen väliintulosta pankille aiheutuneet kulut.

51      Virkamiestuomioistuimelle osoitetussa 30.3.2012 päivätyssä kirjeessä kantaja ilmaisi tyytymättömyytensä siihen seikkaan, että yksi pankkia esillä olevassa asiassa edustaneista työntekijöistä oli ottanut puhelimitse yhteyttä erääseen niistä henkilöistä, joita kantaja oli esittänyt todistajiksi kannekirjelmäänsä liitetyssä näytön hankkimista koskevassa ehdotuksessa, saadakseen tietään, aikoiko tämä esiintyä tuomioistuimessa todistajana kantajan eduksi. Tämän yhteydenoton jälkeen asianomainen henkilö oli ilmoittanut kantajan työtoverille, että hän ei halunnut esiintyä todistajana kostotoimien pelossa.

52      Pankki toimitti 4.5.2012 huomautuksensa kantajan 30.3.2012 päivätystä kirjeestä.

53      Osapuolia kehotettiin kirjaamon 17.1.2014 päivätyillä kirjeillä vastaamaan prosessinjohtotoimiin. Nämä vastasivat asianmukaisesti tähän pyyntöön. Kantaja arvioi vastauksessaan uudelleen aineellisen vahingon, jota hän katsoi kärsineensä, ja korosti sen määrän olevan vastedes 218 800 euroa.

54      Kantaja luopui istunnossa ensimmäisestä ja neljännestä vaatimuksesta. Hän pyysi myös virkamiestuomioistuinta käsittelemään yhdessä seitsemännen ja kahdeksannen vaatimuksen.

 Tutkittavaksi ottaminen

I       Kolmas vaatimus, joka koskee työpaikkakiusaamisen toteamista

55      Kantaja vaatii virkamiestuomioistuinta toteamaan, että hän on ollut ja on edelleen työpaikkakiusaamisen kohteena.

56      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin tuomioistuinten asiana ei kuitenkaan ole tehdä periaatteellisia toteamuksia (yhdistetyt asiat T-120/01 ja T-300/01, De Nicola v. EIP, EU:T:2004:367, tuomion 136 kohta sekä asia T-264/11 P, De Nicola v. EIP, EU:T:2013:461, tuomion 63 kohta).

57      Tästä seuraa, että työpaikkakiusaamisen toteamista koskevat vaatimukset on jätettävä tutkimatta. Kun otetaan huomioon, että kantaja on pyytänyt virkamiestuomioistuinta toteuttamaan asian selvittämistoimia, jotka koskevat todistajien kuulemista, jotta sen olisi mahdollista todeta kyseinen työpaikkakiusaaminen, ei ole tarpeen ryhtyä tällaisiin toimenpiteisiin eikä ottaa kantaa kantajan 30.3.2012 päivätyssä kirjeessään ilmoittamaan oikeudenkäyntimenettelyyn liittyvään seikkaan.

II     Viides vaatimus, jolla pyritään 1.9.2011 tehdyn päätöksen kumoamiseen

58      Pankin pääjohtaja hylkäsi 1.9.2011 tekemällään päätöksellä vahingonkorvausvaatimuksen, jonka kantaja oli osoittanut hänelle 25.8.2011 saadakseen korvausta vahingoista, joita hän katsoi itselleen aiheutuneen 27.7.2011 tehdyn päätöksen lainvastaisuudesta ja pankin virkavirhettä merkitsevästä menettelystä, jota häneen on kohdistettu vuoden 2008 syyskuusta alkaen.

59      Virkamiestuomioistuin toteaa kuitenkin, että kantaja esittää esillä olevassa kanteessa vahingonkorvausvaatimuksia, joilla pyritään saamaan korvausta samoista vahingoista.

60      Näin ollen ei ole syytä lausua erikseen vaatimuksista, jotka koskevat 1.9.2011 tehdyn päätöksen kumoamista (ks. asia F-72/06, Verheyden v. komissio, EU:F:2009:40, tuomion 30 kohta).

III  Kuudes vaatimus, joka koskee pankin syyksi luettavien virkavirheiden toteamista

61      Kantaja vaatii virkamiestuomioistuinta toteamaan, että pankki on syyllistynyt useisiin virkavirheisiin häntä kohtaan.

62      Virkamiestuomioistuin toteaa kuitenkin, että kantaja vaatii vahingonkorvausvaatimustensa yhteydessä erityisesti, että virkamiestuomioistuin velvoittaa pankin korvaamaan vahingot, jotka näistä samoista virkavirheistä on hänelle aiheutunut. Näin ollen vaatimukset virkavirheiden toteamiseksi ovat itsenäisiä vaatimuksia, joilla pyritään todellisuudessa saamaan tuomioistuin toteamaan, että tietyt väitteet, joihin on vedottu hänen vahingonkorvauskanteensa tueksi, ovat perusteltuja. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tällaiset vaatimukset on kuitenkin jätettävä tutkimatta, koska virkamiestuomioistuimen tehtävänä ei ole oikeudellisten lausuntojen esittäminen (asia F‑12/09, A v. komissio, EU:F:2011:136, tuomion 83 kohta ja asia F‑87/07, Marcuccio v. komissio, EU:F:2008:135, määräyksen 36 kohta).

63      Vaatimukset pankin syyksi luettavien virkavirheiden toteamiseksi on tämän vuoksi jätettävä tutkimatta.

 Kumoamisvaatimukset ja vahingonkorvausvaatimukset

I       Vaatimukset, joilla pyritään 27.7.2011 tehdyn päätöksen kumoamiseen

A       Asianosaisten lausumat

64      Kantaja korostaa, että 27.7.2011 tehtyä päätöstä rasittaa ilmeinen arviointivirhe ja että se on kumottava. Tältä osin hän väittää, että tutkintakomitean lausunto sisältää yhtäältä huolestuttavia toteamuksia, jotka olisivat edellyttäneet, että pankin pääjohtaja ryhtyy toimenpiteisiin erityisesti kiusaamisen lopettamiseksi hänen kantelunsa käsittelyn lopettamisesta päättämisen sijasta. Tutkintakomitean lausunnossa on siten tuotu esiin kantajaan kohdistuva julkinen panettelu ja nöyryyttäminen sekä hänen eristämisensä ja hänen syrjäyttämisensä työtovereidensa piiristä. Lisäksi kyseisen lausunnon mukaan Y oli syrjäyttänyt hänet tarkoituksellisesti tehtävistään. Toisaalta tutkintakomitean lausunto sisältää suosituksen kantajan siirtämisestä muihin tehtäviin hänen etunsa mukaisesti ja hänen sijoittamisestaan uudelleen jaostopäällikön toimeen, joka tarjoaa hänelle todelliset mahdollisuudet uralla etenemiseen. Tämän vuoksi kantaja katsoo, että pankin pääjohtaja teki ilmeisen arviointivirheen, kun hän teki komitean lausunnon perusteella 27.7.2011 päivätyn päätöksen ja kun hän täten kieltäytyi ryhtymästä hallinnollisiin toimenpiteisiin hänen kantelunsa johdosta, toteuttamasta tarpeellisia toimenpiteitä kantajaan kohdistetun kiusaamisen lopettamiseksi, palauttamasta häntä tehtäviinsä tai siirtämästä häntä vastaavaan toimeen.

65      Pankki vastaa, että 27.7.2011 tehty päätös ei ole ristiriidassa tutkintakomitean lausunnon kanssa, sillä kummassakin todettiin, ettei kantajaan ollut kohdistunut työpaikkakiusaamista. Lisäksi pankin pääjohtaja, noudattaen tässä tutkintakomitean suosituksia, kehotti kantajaa 27.7.2011 tehdyssä päätöksessä varautumaan siirtymään toiselle osastolle pankissa.

B       Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta

66      Virkamiestuomioistuimelle esitetty kysymys koskee sitä, tekikö pankin pääjohtaja tehnyt ilmeisen arviointivirheen, kun hän teki 27.7.2011 päivätyn päätöksen tutkintakomitean lausunnon perusteella. Virkamiestuomioistuin on jo täsmentänyt, että – samalla kun säilytetään tehokas vaikutus, joka on tunnustettava pankin pääjohtajan harkintavallalle – virhe on ilmeinen, kun se on helposti havaittavissa ja voidaan todeta selvästi niiden arviointiperusteiden valossa, joiden käyttöä kyseessä oleva päätöksentekovalta edellyttää (asia F‑104/09, Canga Fano v. neuvosto, EU:F:2011:29, tuomion 35 kohta, joka on vahvistettu muutoksenhaussa asiassa T‑281/11 P, Canga Fano v. neuvosto, EU:T:2013:252, tuomion 127 kohta).

67      Virkamiestuomioistuin toteaa, että tutkintakomitean lausunnossa täsmennetään, että kyseistä komiteaa pyydetään ”tutkimaan, onko [kantaja] joutunut kiusaamisen ja pelottelun kohteeksi [X:n ja Y:n] taholta, kun otetaan huomioon, että [tutkintakomitea] ymmärtää työpaikkakiusaamisella tarkoitettavan kaikenlaista pysyvää, toistuvaa tai järjestelmällistä sopimatonta käytöstä, joka ilmenee tahallisissa puheissa, teoissa, eleissä ja kirjoituksissa ja joka loukkaa henkilön persoonaa, ihmisarvoa taikka fyysistä tai henkistä koskemattomuutta”. Tutkintakomitea jatkaa lausumalla, että ”avaintekijä määritettäessä sitä, onko kyseessä työpaikkakiusaaminen vai ei, on kantelijan yksilöimien henkilöiden sopimaton ja tahallinen käyttäytyminen” ja että se ”on siis yrittänyt kovasti tutkia [kantajan] esittämiä moitteita näiden perusteiden mukaisesti”.

68      Tältä osin virkamiestuomioistuin toteaa, että käytännesääntöjen3.6.1 artiklassa määritellään työpaikkakiusaamisella tarkoitettavan ”melko pitkän ajan kuluessa tapahtuvia toistuvia vihamielisiä tai sopimattomia sanoja, menettelytapoja tai toimia, joita yksi tai useampi henkilöstön jäsen ilmaisee tai osoittaa jotakin toista henkilöstön jäsentä kohtaan”. Tätä käytännesääntöjen säännöstä on luettava yhdessä politiikkaan sisältyvän säännöksen, tässä tapauksessa sen 2.1 artiklan kanssa, jossa käsitellään kiusaamisen määritelmää ja jonka sanamuodon mukaan sillä, onko ”kyseessä oleva käyttäytyminen tahallista vai ei, ei ole merkitystä. Ratkaiseva periaate on, että kiusaaminen ja pelottelu ovat ei-toivottua käyttäytymistä, jota ei voida hyväksyä ja joka vahingoittaa sen kohteena olevan itsetuntoa ja itseluottamusta”.

69      Politiikan 2.1 artiklan sanamuodosta luettuna yhdessä käytännesääntöjen 3.6.1 artiklan kanssa voidaan siis tehdä kaksi johtopäätöstä. Yhtäältä käytännesääntöjen 3.6.1 artiklassa tarkoitettujen sanojen, menettelytapojen tai toimien seurauksena on oltava uhrin itsetunnon ja itseluottamuksen vahingoittuminen. Toisaalta kun ei edellytetä, että kyseessä oleva toiminta on tahallista, ei vaadita osoittamaan, että näiden sanojen, menettelytapojen tai toimien tarkoituksena on ollut loukata henkilön ihmisarvoa. Toisin sanoen kysymys voi olla työpaikkakiusaamisesta ilman, että vaaditaan osoittamaan, että kiusaajan tarkoituksena on ollut sanoillaan, menettelytavoillaan tai toimillaan loukata tahallisesti uhria. Työpaikkakiusaamista, jota tarkoitetaan politiikan 2.1 artiklassa luettuna yhdessä käytännesääntöjen 3.6.1 artiklan kanssa, on, kun sanat, menettelytavat tai toimet ovat objektiivisesti johtaneet henkilön itsetunnon tai itseluottamuksen vahingoittamiseen, koska ne on sanottu tai toteutettu.

70      Kun pankilta kysyttiin istunnossa työpaikkakiusaamisen määritelmästä, se vahvisti, että jotta toiminnan voitaisiin katsoa merkitsevän työpaikkakiusaamista, jota tarkoitetaan politiikan 2.1 artiklassa luettuna yhdessä käytännesääntöjen 3.6.1 artiklan kanssa, tämän on oltava luonteeltaan ”sopimatonta ja tahallista”, kuten tutkintakomitea on toistanut lausunnossaan.

71      Tätä toteamusta ei voida kuitenkaan katsoa perustelluksi, sillä tämän tuomion 69 kohdasta ilmenevällä tavalla ja politiikan 2.1 artiklan mukaisesti ei edellytetä, että kyseessä oleva toiminta on ollut tahallista.

72      Pankki on myös väittänyt istunnossa, että on tehtävä ero väitetyn kiusaajan ”objektiivisen” tahallisuuden ja ”subjektiivisen” tahallisuuden välillä ja että kun politiikan mukaan kysymyksellä siitä, onko kyseessä oleva toiminta tahallista vai ei, ei ole merkitystä, siinä halutaan ilmaista, että edellytetään ainoastaan väitetyn kiusaajan objektiivista tahallisuutta, eikä ole tarpeen, että tahallisuus on ollut subjektiivista. Tämä väite ei voi kuitenkaan menestyä, sillä politiikan 2.1 artiklan sanamuodon perusteella ei ole mahdollista tehdä tällaista eroa.

73      Edellä esitettyjen seikkojen perusteella on katsottava, että tutkintakomitean lausunnossa käytetty ja tämän tuomion 67 kohdassa toistettu työpaikkakiusaamisen käsite on suppeampi kuin käsite, joka on vahvistettu politiikan 2.1 artiklassa luettuna yhdessä käytännesääntöjen 3.6.1 artiklan kanssa, ja että se ei ole näin ollen pankin henkilöstöön sovellettavan sääntelyn mukainen.

74      Jotta tarkastelu olisi kokonaisvaltainen, virkamiestuomioistuin tarkastelee, yrittikö tutkintakomitea siitä huolimatta, että se tukeutui virheelliseen työpaikkakiusaamisen käsitteeseen, kuitenkin selvittää, toimivatko X ja Y tosiasiallisesti kantajan moittimalla tavalla, arvioidakseen seuraavaksi, jos vastaus tähän kysymykseen on myöntävä, johtiko kyseinen toiminta objektiivisesti kantajan psyykkisen persoonallisuuden loukkaamiseen, missä tapauksessa tämä toiminta täyttää kiusaamisen tunnusmerkistön.

75      Tältä osin virkamiestuomioistuin toteaa, että monet tutkintakomitean lausunnon kohdat osoittavat, että komitea rajoittui tutkimaan vain sitä, oliko väitettyjen kiusaajien toiminta kantajaa kohtaan ”sopimatonta ja tahallista”.

76      Siten tutkintakomitea toteaa, että Y:tä ”pidetään [– –] kunnianhimoisena miehenä, jolla on visioita ammatillisesta tulevaisuudestaan ja jota jotkut kuvailevat tiejyräksi, joka etenee huolehtimatta liiemmin muille mahdollisesti aiheuttamistaan vahingoista”, eikä katso, että ”Y:n tähtäimessä olisi ollut erityisesti [kantaja], kun [Y] olisi hyvin todennäköisesti menetellyt samalla tavalla, jos joku muu olisi ollut samalla hetkellä samassa tilanteessa kuin [kantaja]: hän oli siinä, hän haittasi Y:n pyrkimyksiä ja hänen poissaolonsa [– –] sairauden vuoksi esti osittain työn asianmukaisen toimeenpanon, hänet oli työnnettävä syrjään”.

77      Tämän jälkeen tutkintakomitea toteaa päätelmissään kantajan esittämästä harhaanjohtavaa tietoa ja tietojen pidättämistä koskevasta moitteesta, että se ”toteaa tiettyjä puutteita [kantajan] tiedottamisessa” mutta että ”kyseessä oli [– –] pikemminkin ajattelemattomuus ja huolimattomuus kuin [kantajaan kohdistuva] sopimaton tarkoitus syrjäyttää hänet tietojen saannista”.

78      Mitä lisäksi tulee kantajan väitteesen, jonka mukaan väitetyt kiusaajat ”hyllyttivät” hänet heikentämällä ja/tai vähentämällä hänen tehtäviään ja vastuutaan, tutkintakomitea toteaa ensin tämän arvostelun perustuvan tosiasioihin ja katsoo sen jälkeen, että se ”ei katso, että [X] on tahallisesti ja sopimattomasti myötävaikuttanut tähän [kantajan] aseman purkamiseen”, vaan sitä vastoin, että Y ”täytti tietoisesti [kantajan] poissaolonsa aikana jättämät tyhjiöt ja että hän hyväksyi ʽsivuvahinkonaʼ sen, että tämä syrjäytetään tehtävistään, saadakseen lopuksi itse paremman aseman”.

79      Samalla tavoin kun tutkintakomitea viittaa kantajan esittämään moitteeseen julkisesta panettelusta, se korostaa, että ”nöyryyttävä ja alentava tilanne, jossa [kantaja] mahdollisesti oli, on pikemminkin seurausta yleisestä tilanteesta eikä tätä tarkoittavasta [X:n] ja/tai [Y:n] tahallisesta aikomuksesta”.

80      Lisäksi kantajan moitteesta, joka koskee hänen syrjäyttämistään työtoverien piiristä, tutkintakomitea toteaa, että tämä ulkopuolelle sulkeminen, ”joka vaikuttaa hänestä todelliselta [– –], ei ole seurausta erityisestä tahallisesta ja sopimattomasta toiminnasta, jonka tarkoituksena olisi ollut sulkea [kantaja] ulkopuolelle”.

81      Lopuksi yksi X:ään liittyvä kohta tukee sitä tosiseikkaa, että tutkintakomitea päätyi katsomaan, ettei kiusaamista tapahtunut, koska sen mielestä ei ollut osoitettu, että X olisi pyrkinyt tarkoituksellisesti vahingoittamaan kantajaa. Tarkasteltuaan X:n toimintaa kantajaa kohtaan tutkintakomitea nimittäin päätteli, että ”[tutkintakomitea] ei ole voinut näin ollen todeta [X:n] taholla sopimatonta ja tahallista käyttäytymistä, joka voitaisiin määritellä kiusaamiseksi”.

82      Vaikka tutkintakomitean tutkimukset olivat sen soveltaman virheellisen työpaikkakiusaamisen käsitteen vuoksi rajalliset, kuten tämän tuomion 75–81 kohdassa todetaan, virkamiestuomioistuin katsoo kuitenkin, että tutkintakomitea totesi, että X ja Y tosiasiallisesti omaksuivat tiettyjä menettelytapoja, joista kantaja heitä arvostelee. Siten tutkintakomitea toteaa, että X ”ei [– –] puuttunut asiaan tarmolla, joka olisi todennäköisesti ollut paikallaan, saadakseen Y:n ymmärtämään, että hänen väliaikaisesti itselleen ottamiensa tehtävien oli pysyttävä väliaikaisina”.

83      Y:n osalta tutkintakomitea toteaa, että hän ”syrjäytti vähitellen [kantajan] tehtävistään ottamalla haltuunsa kaikki koordinaatioyksikköön liittyvät strategiset näkökohdat. Tällä hetkellä on siten selvää [– –], että [riskienhallinnan PO:n] organisaatiokaavio on sellainen, että [Y] keskittää käsiinsä kaikki strategiset avaintoiminnot, jotka antavat suuren näkyvyyden pankin hierarkiaan nähden, ja että [kantaja] on rajoitettu hoitamaan hallinnollisia tehtäviä. Se, mitä [kantaja] odotti, tapahtui siis”. Tutkintakomitea lisää, että sen mielestä Y ”käytti hyväkseen yleistä tilannetta, jossa [riskienhallinnan PO] oli tuolloin, ottaakseen itselleen aseman ja edetäkseen ammatillisella urallaan ja [että] näin ollen hän hyväksyi, että [kantajan] asema murentui vastaavasti”.

84      Tämän jälkeen tutkintakomitea toteaa, että se ”panee merkille tietyt puutteet [kantajan] informoinnissa”, että ”[kantajan] tehtävä ja vastuut todellakin tyhjennettiin erittäin suurelta osin niiden avaintekijöistä ja strategisista tekijöistä, jotka lisäksi mahdollistavat näkyvyyden pankin hierarkiassa ja siis myöhemmän ammatillisen uran viitoittamisen”, ja että kantajan syrjäyttäminen työtovereidensa piiristä ”näyttää siitä todelliselta”.

85      Lisäksi tutkintakomitea on ”vakuuttunut siitä, että [kantajalla] on kaikki oireet, jotka yleensä havaitaan työpaikkakiusatulla henkilöllä: masennustila, alakuloisuus, ahdistuksen tunne, tunne arvostuksensa menettämisestä, yksinäisyyden ja eristyneisyyden tunne, elämän ja ammatillisen suunnitelman tarkoituksen pohtiminen, suurelta osin estyneet ihmissuhteet työpaikalla”, ja se totesi, että kantaja ”merkittävään psyykkiseen kärsimykseen joutunut henkilö, jolla on kaikki työpaikkakiusaamisen oireet”.

86      Virkamiestuomioistuimen velvollisuutena on kuitenkin todeta, että päädyttyään yhtäältä siihen, että tietty toiminta, josta kantaja syytti väitettyjä kiusaajia, olivat toteutuneet, ja toisaalta siihen, että kantajalla oli työpaikkakiusaamisen oireita, tutkintakomitea ei ole yrittänyt määrittää, oliko edellä mainittu toiminta syynä kantajalla oleviin työpaikkakiusaamisen oireisiin, erityisesti itsetunnon ja itseluottamuksen vahingoittumiseen. Tutkintakomitea päätyi X:n osalta katsomaan, ettei se ollut voinut ”todeta [hänen] tahollaan sopimatonta ja tahallista toimintaa, joka voidaan määritellä kiusaamiseksi”, ja todettuaan Y:n osalta, että tietyt kantajan ilmoittamat menettelytavat oli näytetty toteen, tutkintakomitea ei lausunut siitä kysymyksestä, täyttikö kyseinen toiminta työpaikkakiusaamisen tunnusmerkistön.

87      Edellä esitettyjen seikkojen perusteella on todettava yhtäältä, että tutkintakomitean lausunto annettiin sellaisen tutkinnan päätteeksi, jossa väitettyjen kiusaajien käyttäytymistä ei tarkasteltu politiikan 2.1 artiklassa, luettuna yhdessä käytännesääntöjen 3.6.1 artiklan kanssa, vahvistetun työpaikkakiusaamisen määritelmän valossa, ja toisaalta, että se ei ole johdonmukainen siltä osin kuin siinä todetaan samalla kertaa tiettyjen kantajan ilmoittamien menettelytapojen olemassaolo väitettyjen kiusaajien taholla ja työpaikkakiusaamisen oireiden olemassaolo kantajan taholla, selvittämättä, aiheutuivatko viimeksi mainitut ensiksi mainituista.

88      Näin ollen tutkintakomitean lausunto on sääntöjenvastainen.

89      Pankin pääjohtaja teki näin ollen ilmeisen arviointivirheen tehdessään tämän lausunnon perustella 27.7.2011 päivätyn päätöksen. Koska pankin pääjohtaja syyllistyi lainvastaisuuteen, 27.7.2011 tehty päätös on kumottava.

90      Tämän seurauksena 27.7.2011 tehtyä päätöstä koskevat kumoamisvaatimukset on hyväksyttävä.

II     Kantajan vahingonkorvausvaatimukset

91      Kantaja esittää vahingonkorvausvaatimuksensa kolmessa osassa. Ensimmäisessä osassa hän vaatii korvausta 27.7.2011 tehdyn päätöksen lainvastaisuudesta väitetysti aiheutuneista vahingoista. Toisessa osassa hän vaatii korvausta vahingoista, jotka väitetysti aiheutuivat työpaikkakiusaamisesta ja siitä, että pankki laiminlöi huolenpitovelvollisuutensa. Kolmannessa osassa hän vaatii korvausta virkavirheestä väitetysti aiheutuneista vahingoista.

A       Kyseisen 27.7.2011 tehdyn päätöksen lainvastaisuudesta aiheutuneiden vahinkojen korvaaminen

1.     Asianosaisten lausumat

92      Kantaja väittää, että 27.7.201 tehdystä päätöksestä aiheutui hänelle aineellista vahinkoa, jonka suuruudeksi hän arvioi 218 800 euroa. Kun nimittäin otetaan huomioon, että pankin pääjohtaja kieltäytyi toteuttamasta häneen kohdistuvia toimenpiteitä palauttamalla hänet tehtäviinsä tai siirtämällä hänet vastaavaan, todelliset uranäkymät tarjoavaan tehtävään, hän löysi itsensä tehtävästä, johon ei kuulunut vastuuta eikä uranäkymiä. Näin ollen 27.7.2011 tehdyllä päätöksellä oli ja tulee jatkossa olemaan vaikutusta hänen palkkaansa ja erityisesti hänen bonuksiinsa, jotka vahvistetaan työntekijän tavoitteiden ja tehtävien vastuullisuuden mukaan. Kantaja väittää, että 27.7.201 tehty päätös myös saattoi hänet epävarmuuden ja huolestuneisuuden tilaan, josta aiheutui hänelle suurta henkistä kärsimystä, jota ei voida korvata kyseisen päätöksen kumoamisella ja jonka kohtuulliseksi määräksi hän arvioi 50 000 euroa.

93      Pankki vastaa, että kyseinen vahingonkorvausvaatimus ei ole perusteltu, koska pankkia ei voida moittia mistään lainvastaisesta käyttäytymisestä.

2.     Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta

94      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan hallinto on sopimussuhteen ulkopuolisessa vastuussa, jos kolme kumulatiivista edellytystä täyttyvät, nimittäin hallintotoimi on lainvastainen tai toimielinten moitittu toiminta on lainvastaista, vahinko on todella syntynyt ja toiminnan ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys (asia F‑4/07, Skoulidi v. komissio, EU:F:2008:22, tuomion 43 kohta ja asia F‑69/10, Marcuccio v. komissio, EU:F:2011:128, määräyksen 22 kohta). Tästä seuraa, että kun yksi edellytys jää täyttymättä, on vahingonkorvauskanne hylättävä (asia C‑257/98 P, Lucaccioni v. komissio, EU:C:1999:402, tuomion 11 ja 14 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

95      Käsiteltävässä asiassa on korostettava, että aineellinen vahinko ja henkinen kärsimys, joihin kantaja vetoaa, aiheutuivat 27.7.2011 tehdystä päätöksestä, jonka virkamiestuomioistuin on tämän tuomion 89 kohdassa todennut lainvastaiseksi.

96      Koska tämä pankin päätöksen lainvastaisuus on todettu, on tutkittava, aiheutuiko tästä lainvastaisesta päätöksestä kantajalle vahingollisia seurauksia.

97      Kun kyse on ensinnäkin kantajan vaatimuksesta, joka koskee pankin velvoittamista korvaamaan aineellinen vahinko, joka 27.7.2011 tehdystä päätöksestä hänelle aiheutui, siltä osin kuin pankki lopettaessaan hänen kantelunsa käsittelyn viemättä sitä hallinnollisesti eteenpäin kieltäytyi ryhtymästä toimenpiteisiin hänen hyväkseen, minkä seurauksena hän on tehtävässä, joka on tyhjennetty vastuutehtävistä, on todettava, että tuomioistuimen suorittaman päätöksen kumoamisen vaikutuksesta kyseinen päätös poistetaan taannehtivasti oikeusjärjestyksestä ja että silloin, kun kumottu päätös on jo pantu täytäntöön, sen vaikutusten poistaminen edellyttää sen oikeudellisen tilanteen palauttamista, jossa kantaja oli ennen kyseisen päätöksen tekemistä (asia F‑83/09, Kalmár v. Europol, EU:F:2011:66, tuomion 88 kohta). Lisäksi SEUT 266 artiklan mukaisesti sen toimielimen, jonka säädös on julistettu mitättömäksi, on ”toteutettava Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet”.

98      Koska virkamiestuomioistuin ei voi ottaa etukäteen kantaa mahdollisen uuden tutkintamenettelyn päätelmiin niiden toimenpiteiden yhteydessä, jotka pankin on toteutettava tämän tuomion täytäntöön panemiseksi, pankkia ei voida tässä vaiheessa velvoittaa korvaamaan kantajalle aineellista vahinkoa, jota hän väittää kärsineensä, 27.7.2011 alkaen aiheutunut vahinko mukaan lukien. Tästä seuraa, ettei kantajan tätä koskevia vaatimuksia voida hyväksyä, koska ne ovat joka tapauksessa ennenaikaisia.

99      Toiseksi henkisestä kärsimyksestä, jota kantaja katsoo kärsineensä, on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan lainvastaisen päätöksen kumoaminen voi sellaisenaan olla kohtuullinen ja lähtökohtaisesti riittävä korvaus henkisestä kärsimyksestä, jota tästä päätöksestä on voinut aiheutua, jollei kantaja osoita, että hänelle on aiheutunut henkistä kärsimystä, joka on erotettavissa kumoamisen perusteena olevasta lainvastaisuudesta ja jota ei voida kokonaisuudessaan tällä kumoamisella korvata (asia F‑129/12, CH v. parlamentti, EU:F:2013:203, tuomion 64 kohta). Virkamiestuomioistuin muistuttaa myös, että on selvää, että epäoikeudenmukaisuuden tunne ja ahdistus, jota henkilölle aiheutuu siitä, että hänen on käytävä läpi oikeudenkäynti saadakseen oikeutensa tunnustetuiksi, voi muodostaa vahingon, joka voidaan päätellä pelkästään siitä seikasta, että hallinto on syyllistynyt lainvastaisuuksiin. Nämä vahingot ovat korvattavissa silloin, kun ne eivät tule hyvitetyiksi kyseessä olevan päätöksen kumoamisella (ks. vastaavasti asia F‑9/12, CC v. parlamentti, EU:F:2013:116, tuomion 128 kohta, jota koskeva muutoksenhaku on vireillä Euroopan unionin yleisessä tuomioistuimessa, asia T‑457/13 P).

100    Tämän tuomion 89 kohdassa katsotaan, että pankin pääjohtaja syyllistyi lainvastaisuuteen, jonka vuoksi 27.7.2011 tehty päätös kumotaan. Käsiteltävässä asiassa virkamiestuomioistuin toteaa, että kantaja joutui sen vuoksi, että pankin pääjohtaja ei ryhtynyt hallinnollisiin toimenpiteisiin kantajan kantelun johdosta, epävarmuuden ja huolestuneisuuden tilaan, mistä aiheutui hänelle aineetonta vahinkoa, joka on erotettavissa 27.7.2011 tehdyn päätöksen kumoamisen perusteena olevasta lainvastaisuudesta ja jota ei voida kokonaisuudessaan korvata pelkästään tämän päätöksen kumoamisella.

101    Virkamiestuomioistuin katsoo, että koska tutkintakomitean lausunto koski työpaikkakiusaamisesta tehtyä kantelua, pankin pääjohtajan olisi pitänyt tutkia kyseinen lausunto huolellisesti varmistaakseen, että tutkimus oli suoritettu moitteettomasti, ja toimia asian edellyttämällä tavalla siinä tapauksessa, että virheitä olisi havaittu.

102    Kun otetaan huomioon olosuhteet, joissa 27.7.2011 päivätty päätös tehtiin, virkamiestuomioistuin päättää, että kantajalle aiheutunutta henkistä kärsimystä arvioidaan käsiteltävän asian erityisissä olosuhteissa oikealla tavalla, kun kohtuulliseksi korvaukseksi kyseisestä vahingosta määrätään 30 000 euroa.

B       Niiden vahinkojen korvaaminen, joita työpaikkakiusaamisesta ja pankin huolenpitovelvollisuuden laiminlyönnistä kantajalle väitetysti aiheutui

1.     Asianosaisten lausumat

103    Kantaja väittää, että pankki on laiminlyönyt huolenpito- ja avustamisvelvollisuutensa, sillä huolimatta hänen esimiehelleen, henkilöstöosastolle ja pankin pääjohtajalle tehdyistä ilmoituksista mihinkään toimenpiteisiin ei ryhdytty X:n ja Y:n häneen kohdistaman kiusaamisen ja pelottelun lopettamiseksi. Pankki oli näin ollen suostunut siihen, että kyseinen käyttäytyminen jatkui useiden kuukausien ajan. Pankki on laiminlyönyt erityisesti huolenpito- ja avustamisvelvollisuutensa, kun se ei ottanut huomioon asiantuntijalääkärin pyyntöä hänen siirtämisestään toiseen yksikköön.

104    Kyseinen huolenpito- ja avustamisvelvollisuuksien laiminlyönti sekä koettu kiusaaminen olivat nopeuttaneet hänen fyysisen ja henkisen terveydentilansa heikentymistä aiheuttaen hänelle henkistä kärsimystä, jonka määräksi hän arvioi 50 000 euroa. Niistä on aiheutunut hänelle myös aineellista vahinkoa arviolta 218 800 euroa, mikä summa vastaa yhtäältä bonuksien menetystä vuosilta 2011–2015 ja toisaalta hänen uralla etenemismahdollisuuksiensa menetystä. Lisäksi kantaja väittää, että työpaikkakiusaaminen, jonka kohteeksi hän katsoo joutuneensa, pakotti hänet turvautumaan asianajajan apuun varmistaakseen tutkintamenettelyssä puolustuksensa, jonka kulut nousivat 13 361,93 euroon.

105    Pankki vaatii tämän vahingonkorvausvaatimuksen hylkäämistä.

2.     Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta

106    Ensiksi virkamiestuomioistuimen tehtävänä on tutkia, onko pankki – kuten kantaja väittää – laiminlyönyt huolenpito- ja avustamisvelvollisuutensa epäämällä häneltä tukensa, kun hän on ilmoittanut joutuneensa työpaikkakiusaamisen kohteeksi.

107    Tältä osin on muistutettava, että politiikassa määrätään kiusaamis- ja pelottelutapausten käsittelyä varten kahdesta menettelystä, näistä toinen on epävirallinen, jolla kyseessä oleva toimihenkilö pyrkii sovintoratkaisuun, ja toinen virallinen, jonka avulla hän voi tehdä virallisen kantelun tutkintakomitean myöhempää käsittelyä varten.

108    Vaikka kantaja moittii väitteessään pankkia siitä, ettei se ollut ryhtynyt toimenpiteisiin, jotka hän katsoi tarpeellisiksi kiusaamisen lopettamiseksi, ennen kuin hän esitti 18.2.2011 vaatimuksensa tutkintamenettelyn aloittamisesta, on huomattava, että tämä pankin käyttäytyminen kuuluu epävirallisen menettelyn yhteyteen, jolla pyritään sovintoratkaisuun kantajan ja väitettyjen kiusaajien välillä ja että kantajan muiden ilmoitusten puuttuessa tätä käyttäytymistä ei siis voida katsoa pankin huolenpito- ja avustamisvelvollisuuksien laiminlyönniksi.

109    Lisäksi asiakirjoista ilmenee, että pankki on reagoinut 22.2.2011 päivätyllä kirjeellä kantajan 18.2.2011 päivättyyn pyyntöön ja että tälle ilmoitettiin tutkintamenettelyn aloittamisesta henkilöstöosaston johtajan 28.2.2011 päivätyllä kirjeellä. Sittemmin tutkintamenettelyn eri vaiheet ovat sujuneet lyhyillä aikaväleillä. Kantajan nimittäin esitti 14.3.2011 päivätyllä muistiolla kantelunsa, johon väitetyt kiusaajat vastasivat 28.3.2011 päivätyillä muistioilla. Tutkintakomitea kuuli kantajaa sekä X:ää ja Y:tä 2.5.2011 ja antoi lausuntonsa 11.7.2011. Näissä olosuhteissa kantajalla ei ole perusteita väittää, että pankki on laiminlyönyt huolenpito- ja avustamisvelvollisuutensa tutkintamenettelyn aikana.

110    Kun kyse on erityisesti kantajan argumentista, jonka mukaan pankki ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin asiantuntijalääkäri tohtori A:n suosituksen johdosta, joka koski hänen siirtämistään toiseen yksikköön, virkamiestuomioistuin huomauttaa aluksi, että asiakirjojen mukaan tämä suositus on päivätty 10.3.2011. Tämän jälkeen kantaja toteaa prosessinjohtotoimiin antamassaan vastauksessa, että keskustelut hänen mahdollisesta siirrostaan varainhoidon valvonnan yksikköön oli aloitettu jo marraskuussa 2010. Lopuksi 27.7.2011 tehdystä päätöksestä ilmenee, että kyseisen päätöksen ajankohtana keskustelut olivat edelleen käynnissä. Näin ollen on todettava, että keskusteluja kantajan mahdollisesta siirrosta on käyty 10.3.2011 jälkeen. Tämän vuoksi kantajalla ei ole perusteita väittää, että pankki ei ole ottanut huomioon edellä mainittua siirtopyyntöä.

111    On lisättävä, että vaikka kantaja pyrkii argumentillaan väittämään, että pankin käymien hänen siirtämistään varainhoidon valvonnan yksikköön koskevien keskustelujen tai edelleen siirtoa toiseen yksikköön koskevien keskustelujen tarkoituksena ei ollut siirto vastaavaan toimeen, joka tarjoaisi hänelle todelliset uranäkymät, on todettava, että tätä argumenttia ei voida hyväksyä, koska kantaja ei ole esittänyt todisteita, joiden mukaan pankki ei olisi toiminut vilpittömässä mielessä.

112    Edellä esitettyjen seikkojen perusteella on hylättävä vahingonkorvausvaatimus huolenpito- ja avustamisvelvollisuuksien laiminlyönnin osalta.

113    Toiseksi virkamiestuomioistuinta pyydetään tutkimaan, onko työpaikkakiusaaminen, jonka kohteeksi kantaja on väitetysti joutunut, aiheuttanut hänelle, kuten hän väittää, aineellista vahinkoa ja henkistä kärsimystä.

114    Tältä osin on muistutettava, että tutkintakomitean tehtävänä on saada selville, onko kyseessä kiusaaminen vai ei, ja että käsiteltävässä asiassa tutkintakomitea on rajoittunut X:n osalta päättelemään, ettei se ollut voinut ”todeta [hänen] tahollaan sopimatonta ja tahallista käyttäytymistä, joka voitaisiin määritellä kiusaamiseksi”, ja että se ei ole Y:n osalta ottanut kantaa kysymykseen siitä, täyttivätkö menettelytavat, jotka kantaja ilmoitti ja jotka se havaitsi, työpaikkakiusaamisen tunnusmerkistön.

115    Kun otetaan huomioon, että virkamiestuomioistuin ei voi ottaa etukäteen kantaa mahdollisen uuden tutkinnan päätelmiin tai mahdolliseen uuteen lausuntoon eikä pankin pääjohtajan tulevaan päätökseen, vahingonkorvausvaatimus on hylättävä sen ennenaikaisuuden vuoksi.

116    Lopuksi on tarkasteltava kantajan vaatimusta, jolla pyritään saamaan korvausta asianajajan, johon hän oli joutunut turvautumaan varmistaakseen puolustuksensa tutkintamenettelyn aikana, kuluista ja palkkioista.

117    Tältä osin virkamiestuomioistuin huomauttaa, että oikeudenkäyntimenettelyn aikana aiheutuneet asianajokulut ovat kuluja, jotka ovat korvattavissa virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 86 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa määrätyin edellytyksin, ja että niitä on käsiteltävä kyseisten artiklojen mukaisesti. Mitä tulee kiusaamista koskevan tutkintamenettelyn aikana aiheutuneisiin asianajokuluihin, saman työjärjestyksen 91 artiklan mukaisesti korvattavia kuluja ovat vain tuomioistuimessa käytyyn menettelyyn liittyvät kulut, mikä sulkee pois edeltävään vaiheeseen liittyvät kulut. Näin ollen tutkintamenettelyn aikana ennen oikeudenkäyntimenettelyä aiheutuneiden kulujen katsominen korvattavaksi vahingoksi vahingonkorvauskanteen yhteydessä olisi ristiriidassa sen kanssa, että kyseisen vaiheen aikana syntyneitä kuluja ei ole pidetty korvattavina kuluina. Näin ollen kantaja ei voi saada vahingonkorvauskanteensa yhteydessä korvausta asianajajansa kuluista ja palkkioista, jotka ovat aiheutuneet tutkintamenettelyn aikana.

118    Edellä esitettyjen seikkojen perusteella on hylättävä kantajan vaatimukset, joilla pyritään saamaan korvausta työpaikkakiusaamisen ja pankin huolenpitovelvollisuuden laiminlyönnin vuoksi väitetysti aiheutuneista vahingoista.

C       Pankin syyksi luettavasta virheellisestä virkatoiminnasta väitetysti aiheutuneiden vahinkojen korvaaminen

119    Kantaja vetoaa vahingonkorvausvaatimuksensa tueksi kahteen virheelliseen virkatoimintaan, joihin pankki on syyllistynyt tutkintamenettelyn aikana, ensimmäinen koostuu sen salassapitovelvollisuuden laiminlyönnistä ja politiikassa edellytettyä henkilötietojen suojaa koskevien sääntöjen rikkomisesta ja toinen todistajien kuulemisen estämisestä.

1.     Pankin salassapitovelvollisuuden laiminlyönti ja politiikassa edellytettyä henkilötietojen suojaa koskevien sääntöjen rikkominen

a)     Asianosaisten ja väliintulijan lausumat

120    Kantaja väittää, että pankki on laiminlyönyt salassapitovelvollisuutensa ja rikkonut politiikassa edellytettyä henkilötietojen suojaa koskevia sääntöjä, sellaisena kuin Euroopan tietosuojavaltuutettu on hyväksynyt sen vuonna 2005. Pankki on estänyt tutkintamenettelyn asianmukaisen kulun, synnyttänyt kielteisiä huhuja kantajan suhteen ja vahingoittanut hänen mainettaan ja uskottavuuttaan aiheuttaen hänelle henkistä kärsimystä, jonka määräksi hän arvioi 10 000 euroa.

121    Kantaja esittää argumentaationsa tueksi kaksi väitettä.

122    Ensimmäisen väitteensä yhteydessä kantaja arvostelee pankkia siitä, että se on toimittanut tutkintamenettelyn ulkopuoliselle henkilölle, riskienhallinnan PO:n uudelle johtajalle X:n vastauksena hänen 14.3.2011 päivättyyn muistioonsa laatiman muistion. Lisäksi hän on tyytymätön siihen, että ”tietyillä hallintohenkilöstön jäsenillä” koordinaatiojaostossa oli myös ollut mahdollisuus tutustua tutkintamenettelyn kuluessa koottuihin asiakirjoihin. Kantaja esittää Euroopan tietosuojavaltuutetun väliintulokirjelmää koskevissa huomautuksissaan sähköpostikirjeenvaihtoaan sen väitteensä tueksi, jonka mukaan yksi X:ään ja Y:hyn kohdistuvan tutkintamenettelyn aikana laadituista asiakirjoista oli luovutettu menettelyn ulkopuolisille.

123    Pankki kieltää antaneensa riskienhallinnan PO:n uudelle pääjohtajalle tai kenellekään muulle tutkintamenettelyn ulkopuoliselle henkilölle mahdollisuutta tutustua X:n tutkintamenettelyn yhteydessä laatimaan muistioon. Se korostaa, että se oli informoinut kantajaa ja väitettyjä kiusaajia ehdottomasta luottamuksellisuudesta, jolla oli käsiteltävä tutkintamenettelyn yhteydessä vaihdettuja asiakirjoja.

124    Kantajan toisen väitteen mukaan pankki luovutti tutkintamenettelyn aikana väitetyille kiusaajille hänen 14.3.2011 päivätyn muistionsa kokonaisuudessaan, mukaan lukien liitteet, vaikka nämä asiakirjat ”sisälsivät lukuisia henkilötietoja, jotka koskivat muun muassa [hänen] terveyttään”, ja vaikka politiikassa edellytetään, että väitetty kiusaaja ei saa jäljennöstä kantelun sisältävästä muistiosta.

125    Pankki väittää, että politiikkaan sisältyvässä säännössä, jonka mukaan väitetty kiusaaja ei saa jäljennöstä kantelun sisältävästä muistiosta, ei kunnioiteta täysin puolustautumisoikeuksia, jotka on turvattava kaikissa menettelyissä, jotka voivat johtaa asianomaiselle vastaiseen toimeen. Kun otetaan huomioon, että tutkintamenettely olisi voinut johtaa X:n ja Y:n irtisanomiseen, pankki oli väitettyjen kiusaajien puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen vuoksi ja arvioituaan, onko tarpeen luovuttaa asiakirjat kokonaisuudessaan vai ainoastaan osittain, päättänyt luovuttaa heille kantajan 14.3.2011 päivätyn muistion kokonaisuudessaan, mukaan lukien liitteet. Kun otetaan erityisesti huomioon, että kantaja oli katsonut X:n ja Y:n olevan syynä terveysongelmiinsa, oli osoittautunut tarpeelliseksi luovuttaa psykiatri tohtori A:n 10.3.2011 päivätty lääkärintodistus, jonka mukaan kantajan psyykkiset ongelmat olivat alkaneet riskienhallinnan PO:n entisen pääjohtajan alaisuudessa viimeksi mainitun aikaansaaman paineen vuoksi ja jossa suositeltiin kantajan siirtämistä toiseen yksikköön.

126    Pankki lisää, että 14.3.2011 päivätyn muistion luovuttaminen kokonaisuudessaan liitteineen ei ole suhteetonta varsinkaan, kun henkilöstöosaston johtajan 28.2.2011 päivätyllä sähköpostiviestillä kantajan huomio oli kiinnitetty nimenomaan siihen seikkaan, että hänen muistionsa luovutettaisiin kokonaisuudessaan väitetyille kiusaajille. Kun otetaan huomioon, että kantaja oli kuitenkin päättänyt jättää muistionsa kaikkine liitteineen, mukaan lukien lääkärintodistukset, pyytämättä, että näitä asiakirjoja käsitellään luottamuksellisesti, hän on antanut implisiittisesti suostumuksensa siihen, että ne luovutetaan X:lle ja Y:lle.

127    Vaikka Euroopan tietosuojavaltuutettu on väliintulokirjelmässään pyytänyt saada osallistua oikeudenkäyntiin vahingonkorvausvaatimusten tukemiseksi salassapitovelvollisuuden laiminlyönnin ja henkilötietojen suojaa koskevien sääntöjen rikkomisen osalta, tietosuojavaltuutettu ottaa kantaa ainoastaan toiseen väitteeseen, joka koskee 14.3.2011 päivätyn muistion luovuttamista kokonaisuudessaan väitetyille kiusaajille. Se vaatii kantajan tapaan, että virkamiestuomioistuin toteaa, että kyseinen luovuttaminen merkitsee pankin virheellistä virkatoimintaa, ja että se velvoittaa pankin korvaamaan tästä toiminnasta kantajalle aiheutuneet vahingot.

128    Euroopan tietosuojavaltuutettu esittää vaatimustensa tueksi kaksi perustetta, jotka koskevat vastaavasti politiikan noudattamatta jättämistä ja asetuksen N:o 45/2001 rikkomista.

129    Kantaja väittää myös väliintulokirjelmää koskevissa huomautuksissaan, että pankin tulkinta puolustautumisoikeuksien kunnioittamisvelvollisuudesta vaihtelee, sillä toisessa vuonna 2010 suoritetussa tutkintamenenettelyssä se oli päinvastoin kieltäytynyt luovuttamasta kantelua ja siihen liitettyjä asiakirjoja tutkintamenettelyn kohteena olleelle henkilölle.

130    Pankki katsoo Euroopan tietosuojavaltuutetun väliintulokirjelmästä esittämissään huomautuksissa, että Euroopan tietosuojavaltuutetun esittämää toista perustetta, joka koskee asetuksen N:o 45/2001 rikkomista, ei voida ottaa tutkittavaksi, koska kantaja ei ole esittänyt sitä kannekirjelmässä.

131    Asiakysymysten osalta pankki korostaa aluksi, ettei se ole koskaan todennut, että 14.3.2011 päivätyn muistion luovuttaminen kokonaisuudessaan liitteineen olisi sen sisäisen menettelyn vastaista, vaan että se on perustellut tätä kokonaisuudessaan luovuttamista sillä, että sisäistä menettelyä koskevissa säännöissä on noudatettava puolustautumisoikeuksien turvaamista koskevia yleisiä säännöksiä.

132    Tämän jälkeen pankki korostaa, että 14.3.2011 päivätyn muistion luovuttamisella kokonaisuudessaan liitteineen ei rikota asetusta N:o 45/2001, päinvastoin kuin Euroopan tietosuojavaltuutettu väittää. Nimittäin tuomiossa X v. EKP (T‑333/99, EU:T:2001:251) vahvistetun ratkaisun mukaan puolustautumisoikeuksien turvaaminen edellyttää, että kaikissa menettelyissä, joiden perusteella saatetaan tehdä asianomaiselle vastainen päätös, ei ainoastaan tuomioistuinmenettelyissä, puolustautumisoikeudet turvataan. Käsiteltävässä asiassa tutkintamenettely saattoi kuitenkin johtaa X:n ja Y:n irtisanomiseen, toisin sanoen heille vastaiseen päätökseen, jo ennen tuomioistuinmenettelyn aloittamista. Koska pankin oli kunnioitettava puolustautumisoikeuksia, se oli näin ollen luovuttanut edellä mainitut asiakirjat asetuksen N:o 45/2001 5 artiklan b alakohdan mukaisesti.

133    Pankki kiistää myös Euroopan tietosuojavaltuutetun väitteen, jonka mukaan se ei olisi tutkinut riittävästi sitä, oliko tarpeen luovuttaa 14.3.2011 päivätty muistio kokonaisuudessaan vai ainoastaan osittain, ennen sen luovuttamista väitetyille kiusaajille. Pankin mukaan kyse on vain Euroopan tietosuojavaltuutetun spekulaatioista ja se on todellakin suorittanut tällaisen perusteellisen tarkastelun.

134    Kantaja ja Euroopan tietosuojavaltuutettu ovat vastauskirjelmissään prosessinjohtotoimiin ottaneet kantaa oikeudenkäyntiväitteeseen, jonka pankki on esittänyt väliintulokirjelmää koskevissa huomautuksissaan.

b)     Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta

135    Virkamiestuomioistuin tutkii aluksi, onko pankki todellakin syyllistynyt kahteen edellä mainittuun virheelliseen virkatoimintaan, kuten kantaja väittää. Mikäli vastaus kysymykseen on myöntävä, se tarkastelee mahdollisesti aiheutuneen vahingon ja väitettyjen virheiden välistä syy-yhteyttä. Lopuksi se lausuu vahingonkorvauksen määrästä, joka mahdollisesti on maksettava.

 Tutkinta-asiakirjoihin tutustumismahdollisuuden antaminen kolmansille

136    Sen väitteen tueksi, jonka mukaan riskienhallinnan PO:n uudella pääjohtajalla sekä tietyillä muilla hallintohenkilöstön jäsenillä koordinaatiojaostossa olisi ollut mahdollisuus tutustua tutkintamenettelyn aikana koottuihin asiakirjoihin, kantaja esittää yhtäältä kannekirjelmänsä liitteessä otteen X:n vastauksena hänen 14.3.2011 päivättyyn muistioonsa laatimasta muistiosta ja otteen asiakirjasta, jonka riskienhallinnan PO:n uusi pääjohtaja on laatinut kantajan aloittaman vuotta 2000 koskevaan arviointikertomukseensa kohdistuvan virallisen valitusmenettelyn yhteydessä, sillä hän katsoo, että viimeksi mainittu ote on saanut vahvoja vaikutteita ensiksi mainitusta. Toisaalta hän esittää Euroopan tietosuojavaltuutetun väliintulokirjelmää koskevan huomautuskirjelmänsä liitteenä kaksi sähköpostiviestiä, jotka on vaihdettu hänen ja pankin toisen toimihenkilön välillä.

137    Mitä ensiksi tulee molempiin asiakirjaotteisiin, jotka ovat kannekirjelmän liitteenä, virkamiestuomioistuin toteaa, että kumpikin sisältää käytännössä samalla tavalla kirjoitetun virkkeen.

138    Tältä osin virkamiestuomioistuin toteaa, että Euroopan tietosuojavaltuutetulle 2.2.2012 osoitetussa sähköpostiviestissä pankki väittää, että riskienhallinnan PO:n uusi pääjohtaja on joitakin päiviä sen jälkeen, kun X oli jäänyt eläkkeelle, laatinut asiakirjan, josta kannekirjelmään on liitetty ote, vastauksena kantajan tekemään viralliseen valitukseen valituskomitean edessä, jonka tehtävänä oli lausua hänen vuotta 2010 koskevasta arviointikertomuksestaan. Kun koko valitusmenettely oli kuitenkin alkanut X:n vastuulla, viimeksi mainittu oli ennen eläkkeelle lähtöään lähettänyt jäljennöksen muistioistaan seuraajalleen, riskienhallinnan PO:n uudelle pääjohtajalle. Nämä tosiseikat, joita kantaja ei kiistänyt suullisessa käsittelyssä, voisivat näin ollen selittää havaitun samankaltaisuuden näiden kahden otteen yhden virkkeen välillä. Virkamiestuomioistuin voi nimittäin kohtuullisesti odottaa sitä, että X on siirtänyt seuraajalleen kaikki merkityksellisiksi katsomansa tiedot auttaakseen tätä ottamaan kantaa edellä mainittuun viralliseen valitukseen. Joka tapauksessa kantajan esittämien kahden otteen avulla ei voida osoittaa oikeudellisesti riittävällä tavalla, että pankki olisi luovuttanut riskienhallinnan PO:n uudelle pääjohtajalle muistion, jonka X oli laatinut vastauksena kantajan kanteluun.

139    Toiseksi sähköpostiviestien vaihdosta kantajan ja toisen pankin toimihenkilön välillä virkamiestuomioistuin huomauttaa, että ensimmäisen viestin, jossa mainitaan se seikka, että riskienhallinnan PO:n uusi pääjohtaja olisi todennut valituskomiteassa, jonka tehtävänä oli ottaa kantaa kantajan arviointikertomukseen vuodelta 2010, että hän oli saanut jäljennöksen muistiosta, jonka X oli lähettänyt kantajan kantelun käynnistämän kiusaamista koskevan tutkintamenettelyn yhteydessä, ja että hän oli toimittanut sen eräälle kantajan alaiselle, oli laatinut kantaja 21.3.2012. Tässä sähköpostiviestissä kantaja kysyi viestin saajalta, heijastiko hänen laatimansa teksti hyvin sitä, mitä riskienhallinnan PO:n uusi pääjohtaja oli sanonut, kun häntä kuultiin valituskomiteassa, jossa hän itse ja viestin vastaanottaja olivat olleet läsnä. Kyseessä oleva toimihenkilö vahvisti seuraavan päivän vastausviestissään kantajan laatiman tekstin sanamuodon.

140    Tältä osin virkamiestuomioistuin toteaa, että pankin toimihenkilö, jota sähköpostikirjeenvaihto, johon kantaja vetoaa, koskee, ei ole antanut suoraa todistajanlausuntoa vaan on rajoittunut vahvistamaan kantajan itsensä kirjoittamat sanat, jotka on sitä paitsi kirjoitettu vasta 21.3.2012, vaikka kuuleminen valituskomiteassa oli tapahtunut jo vuonna 2011. Lisäksi kantajan sähköpostiviestissä viitataan X:n muistion luovuttamiseen vain yhdelle pankin toimihenkilölle eikä ”tietyille henkilöstön jäsenille”, kuten hän väittää kannekirjelmässään. Sähköpostikirjeenvaihdolla, johon kantaja vetoaa, ei ole näin ollen käsiteltävässä asiassa riittävää todistusarvoa, joka olisi omiaan osoittamaan, että pankki olisi toimittanut riskienhallinnan PO:n uudelle pääjohtajalle sekä useille henkilöstön jäsenille koordinaatiojaostossa muistion, jonka X oli laatinut vastauksena kantajan kanteluun.

141    Edellä esitettyjen seikkojen perusteella on päädyttävä katsomaan, että koska kantaja ei ole esittänyt todisteita väitteensä tueksi, ei ole näytetty toteen, että pankki olisi antanut kolmansille mahdollisuuden tutustua tutkinta-asiakirjoihin.

 Kyseisen 14.3.2011 päivätyn muistion luovuttaminen kokonaisuudessaan liitteineen väitetyille kiusaajille

–       Virheen olemassaolo

142    Niiden väitteidensä tueksi, joiden mukaan pankki olisi tehnyt virheen luovuttaessaan 14.3.2011 päivätyn muistion liitteineen väitetyille kiusaajille, kantaja esittää yhden ainoan kanneperusteen, joka koskee salassapitovelvollisuuden laiminlyöntiä ja politiikassa edellytettyä tietosuojaa koskevien sääntöjen rikkomista.

143    Virkamiestuomioistuin toteaa, että Euroopan tietosuojavaltuutettu esittää väliintulokirjelmässään toisen perusteen, joka koskee asetuksen N:o 45/2001 rikkomista. Kun tietosuojavaltuutetulta tiedusteltiin tästä istunnossa, se korosti, että kyseessä ei ollut toinen peruste vaan kantajan esittämää kanneperustetta tukeva argumentti.

144    Tältä osin on huomautettava, että vaikka Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan neljäs kohta, jota sovelletaan virkamiestuomioistuimessa käytävään oikeudenkäyntimenettelyyn kyseisen perussäännön liitteessä I olevan 7 artiklan 1 kohdan nojalla, ja virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 110 artiklan 3 kohta eivät ole esteenä sille, että väliintulija esittää tukemansa asianosaisen väitteisiin nähden uusia tai niistä poikkeavia perusteluita, jottei väliintulo rajoittuisi pelkästään kanteessa esitettyjen väitteiden toistoksi, ei kuitenkaan voida katsoa, että näissä määräyksissä sallitaan, että väliintulija muuttaa tai vääristää kanteessa määriteltyä oikeudenkäynnin kohdetta esittämällä uusia perusteita (ks. vastaavasti tuomiot BaByliss v. komissio, T‑114/02, EU:T:2003:100, 417 kohta ja SELEX Sistemi Integrati v. komissio, T‑155/04, EU:T:2006:387, 42 kohta). Euroopan tietosuojavaltuutetun perustelua ei voida siis hyväksyä, sillä väittäessään, että pankki on rikkonut tiettyjä asetuksen N:o 45/2001 säännöksiä, se on todellakin esittänyt perusteen, joka eroaa selvästi kantajan esittämästä perusteesta, joka koskee politiikan noudattamatta jättämistä.

145    Koska Euroopan tietosuojavaltuutettu ei voinut esittää perustetta, johon kannekirjelmä ei perustu, tämä toinen peruste on jätettävä tutkimatta.

146    Virkamiestuomioistuimen on kuitenkin todettava, että politiikassa edellytetään nimenomaan, että väitetylle kiusaajalle ilmoitetaan kantelun kohteesta ja hän saa tarpeelliset tiedot tältä osin mutta että hän ei saa jäljennöstä kantelijan muistiosta.

147    Politiikan sanamuodosta seuraa, että pankki ei ole noudattanut sitä luovuttaessaan kantajan 14.3.2011 päivätyn muistion kokonaisuudessaan liitteineen X:lle ja Y:lle. Se teki näin ollen virheen, joka voi synnyttää sille sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun.

148    Tätä päätelmää ei voida tehdä tyhjäksi vetoamalla siihen, että pankilla on velvollisuus kunnioittaa puolustautumisoikeuksia tai asiassa X v. EKP annettuun tuomioon (EU:T:2001:251) perustuvaan oikeuskäytäntöön. Toisin kuin pankki väittää, tutkintamenettely ei nimittäin voi johtaa suoraan väitettyyn kiusaajaan kohdistuvaan seuraamukseen, sillä kyseisestä seuraamuksesta voidaan päättää vasta kurinpitomenettelyn jälkeen. Näin ollen, kun otetaan huomioon, että tutkintamenettely ei voinut johtaa väitetyille kiusaajille vastaiseen toimeen, pankilla ei ollut oikeutta ilmoittaa heille kaikkia kantajan henkilötietoja heidän puolustautumisoikeuksiensa kunnioittamiseksi.

149    Pankin argumentti, jonka mukaan kantajalle oli ilmoitettu etukäteen siitä, että hänen kantelunsa sisältävä muistio luovutettaisiin väitetyille kiusaajille, ei voi myöskään menestyä. Nimittäin se seikka, että kantaja ei vastustanut nimenomaisesti muistionsa luovuttamista, vaikka myönnettäisiinkin, että pankki on voinut nähdä siinä hiljaisen suostumuksen kyseiseen luovuttamiseen, ei oikeuttanut pankkia toimimaan tavalla, joka on ristiriidassa sen omien sisäisten sääntöjensä kanssa, tässä tapauksessa politiikkaan sisältyvän sen määräyksen kanssa, jossa edellytetään nimenomaan, ettei väitetylle kiusaajalle luovuteta kantelijan muistiota.

–       Henkinen kärsimys ja syy-yhteys

150    Virkamiestuomioistuin toteaa, että kantaja ei selitä, miltä osin 14.3.2011 päivätyn muistion luovuttaminen liitteineen väitetyille kiusaajille olisi estänyt tutkintamenettelyn asianmukaista kulkua ja olisi siten aiheuttanut hänelle henkistä kärsimystä. Tämän henkisen kärsimyksen tosiasiallisuutta ei siis ole näytetty toteen.

151    Kantajan väitteestä, jonka mukaan 14.3.2011 päivätyn muistion luovuttamisella kokonaisuudessaan liitteineen väitetyille kiusaajille olisi ollut vaikutuksia hänen jo ennestään vihamieliseen työympäristöönsä, koska tästä luovuttamisesta aiheutui häntä koskevia kielteisiä huhuja ja se vahingoitti siten hänen mainettaan ja uskottavuuttaan, virkamiestuomioistuin toteaa, että 14.3.2011 päivätty muistio liitteineen sisältää useita kantajan henkilötietoja, erityisesti hänen terveydentilaansa koskevia tietoja. Virkamiestuomioistuin voi ainoastaan todeta, että kantajan näiden henkilötietojen luovuttamisesta väitetyille kiusaajille aiheutui hänelle henkistä kärsimystä.

–       Vahingon korvaaminen

152    On todettava, että kannekirjelmässä ei kehitellä mitään päätelmiä, jotka koskisivat erityisesti sen henkisen kärsimyksen arviointia, joka kantajalle on aiheutunut sen vuoksi, että pankki luovutti 14.3.2011 päivätyn muistion kokonaisuudessaan liitteineen väitetyille kiusaajille.

153    Näissä olosuhteissa on suoritettava arviointi oikeuden ja kohtuuden mukaan kantajalle aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä, jonka määräksi voidaan arvioida 5 000 euroa, ja velvoitettava pankki maksamaan kyseinen summa tällä perusteella kantajalle.

2.     Todistajien kuulemisen estäminen

a)     Asianosaisten lausumat

154    Kantaja moittii pankkia yhtäältä siitä, että se on antanut useille hänen mainitsemilleen sellaisille henkilöille, joita tutkintakomitea voisi kuulla, virheellisiä tietoja heidän mahdollisesta todistajanlausunnostaan, minkä seurauksena he ovat kieltäytyneet todistamasta. Toisaalta tietyille näistä mahdollisista todistajista ei ollut edes ilmoitettu siitä, että heitä oli esitetty todistajiksi, eikä heitä ollut kutsuttu kuultavaksi. Pankki oli siten estänyt tutkintamenettelyn asianmukaisen kulun ja loukannut hyvän hallinnon periaatetta. Tämä pankin virhe oli aiheuttanut kantajalle henkistä kärsimystä, jonka määräksi hän arvioi oikeuden ja kohtuuden mukaan 40 000 euroa.

155    Pankki kiistää todistajien kuulemisen estämistä koskevien syytösten paikkansapitävyyden.

b)     Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta

156    Ensimmäisen väitteen osalta asiakirjoista todellakin ilmenee, että tietyt henkilöt, joita kantaja oli ilmoittanut voitavan kuulla tutkintakomiteassa, ovat kieltäytyneet todistamasta. Kantaja ei ole kuitenkaan esittänyt näyttöä tai aihetodisteita sen väitteensä tueksi, jonka mukaan pankin antamat virheelliset tiedot olisivat syynä näihin kieltäytymisiin. Kantaja itse ei myöskään vaikuta olevan varma väitteestään, sillä hän ilmaisee kannekirjelmässään, että ”näyttää siltä, että [– –] tietyt [henkilöt] ovat kyselleet [– –] pankin henkilöstöosastolta tästä menettelystä” ja että heille ”olisi” annettu vastaus. Tämä väite on näin ollen hylättävä.

157    Mitä tulee toiseen väitteeseen, jonka mukaan tutkintakomitea ei olisi kutsunut todistamaan kaikkia henkilöitä, jotka kantaja oli ilmoittanut mahdollisina todistajina, on riittävää todeta, että politiikan mukaan tutkintakomitealla on mahdollisuus omaksua sopivaksi katsomansa menettelytapa. Vaikka onkin totta, että politiikassa edellytetään myös, että tutkintakomitea haastattelee ”[kantelijan] mahdollisesti nimeämiä todistajia”, tätä määräystä ei voida millään perusteella tulkita niin, että tutkintakomitealla on velvollisuus kutsua kuultaviksi kaikki kantelijan nimeämät mahdolliset todistajat. Päinvastoin, kuten pankki perustellusti toteaa, tutkintakomitean tehtävänä on päättää, keitä osapuolten ilmoittamista henkilöistä on kuultava. Myös toinen väite on näin ollen hylättävä.

158    Koska molemmat väitteet on hylätty, on pääteltävä, ettei ole näytetty toteen, että pankki olisi estänyt kantajan ehdottamien todistajien kuulemisen.

159    Kaiken edellä esitetyn perusteella ja ilman, että on tarpeen toteuttaa kantajan vaatimia asian selvittämistoimia, pankki on velvoitettava maksamaan kantajalle 35 000 euroa korvauksena vahingoista, jotka ovat aiheutuneet 27.7.2011 tehdyn päätöksen lainvastaisuudesta ja pankin politiikan noudattamatta jättämisestä.

 Oikeudenkäyntikulut

160    Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseisen työjärjestyksen 2 osaston 8 luvun muiden määräysten soveltamista. Saman artiklan 2 kohdan mukaan kohtuuden niin vaatiessa virkamiestuomioistuin voi päättää, että asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut vain osittain tai että tätä ei lainkaan velvoiteta korvaamaan oikeudenkäyntikuluja.

161    Tässä tuomiossa esitetyistä perusteista seuraa, että koska kanne on pääosin hyväksytty, pankki on hävinnyt asian. Lisäksi kantaja on vaatimuksissaan nimenomaisesti vaatinut, että pankki velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Asian olosuhteissa ei ole perusteltua soveltaa työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohtaa, minkä vuoksi on päätettävä, että pankki vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan kantajalle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien kulut, joita Euroopan tietosuojavaltuutetun väliintulosta on aiheutunut sekä pankille että kantajalle.

162    Työjärjestyksen 89 artiklan 4 kohdan mukaisesti väliintulijan on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (toinen jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Euroopan investointipankin pääjohtajan 27.7.2011 tekemä päätös kumotaan.

2)      Euroopan investointipankki velvoitetaan maksamaan CG:lle 35 000 euroa.

3)      Kanne hylätään muilta osin.

4)      Euroopan investointipankki vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan CG:lle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

5)      Euroopan tietosuojavaltuutettu vastaa väliintulijana omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Rofes i Pujol

Bradley

Svenningsen

Julistettiin Luxemburgissa 10 päivänä heinäkuuta 2014.

W. Hakenberg

 

       M. I. Rofes i Pujol

kirjaaja

 

      jaoston puheenjohtaja

Sisällys


Asiaa koskevat oikeussäännöt

Tosiseikat

Asianosaisten vaatimukset ja asian käsittely

Tutkittavaksi ottaminen

I  Kolmas vaatimus, joka koskee työpaikkakiusaamisen toteamista

II  Viides vaatimus, jolla pyritään 1.9.2011 tehdyn päätöksen kumoamiseen

III  Kuudes vaatimus, joka koskee pankin syyksi luettavien virkavirheiden toteamista

Kumoamisvaatimukset ja vahingonkorvausvaatimukset

I  Vaatimukset, joilla pyritään 27.7.2011 tehdyn päätöksen kumoamiseen

A  Asianosaisten lausumat

B  Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta

II  Kantajan vahingonkorvausvaatimukset

A  Kyseisen 27.7.2011 tehdyn päätöksen lainvastaisuudesta aiheutuneiden vahinkojen korvaaminen

1.  Asianosaisten lausumat

2.  Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta

B  Niiden vahinkojen korvaaminen, joita työpaikkakiusaamisesta ja pankin huolenpitovelvollisuuden laiminlyönnistä kantajalle väitetysti aiheutui

1.  Asianosaisten lausumat

2.  Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta

C  Pankin syyksi luettavasta virheellisestä virkatoiminnasta väitetysti aiheutuneiden vahinkojen korvaaminen

1.  Pankin salassapitovelvollisuuden laiminlyönti ja politiikassa edellytettyä henkilötietojen suojaa koskevien sääntöjen rikkominen

a)  Asianosaisten ja väliintulijan lausumat

b)  Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta

Tutkinta-asiakirjoihin tutustumismahdollisuuden antaminen kolmansille

Kyseisen 14.3.2011 päivätyn muistion luovuttaminen kokonaisuudessaan liitteineen väitetyille kiusaajille

–  Virheen olemassaolo

–  Henkinen kärsimys ja syy-yhteys

–  Vahingon korvaaminen

2.  Todistajien kuulemisen estäminen

a)  Asianosaisten lausumat

b)  Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta

Oikeudenkäyntikulut


* Oikeudenkäyntikieli: ranska.