Valitus, jonka Inuit Tapiriit Kanatami ym. Ovat tehneet 12.7.2013 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-526/10, Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. Euroopan komissio, Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan parlamentti, 25.4.2013 antamasta tuomiosta

(Asia C-398/13 P)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittajat: Inuit Tapiriit Kanatami, Nattivak Hunters and Trappers Association, Pangnirtung Hunters' and Trappers' Association, Jaypootie Moesesie, Allen Kooneeliusie, Toomasie Newkingnak, David Kuptana, Karliin Aariak, Canadian Seal Marketing Group, Ta Ma Su Seal Products, Inc., Fur Institute of Canada, NuTan Furs, Inc., GC Rieber Skinn AS, Inuit Circumpolar Council, Johannes Egede, Kalaallit Nunaanni Aalisartut Piniartullu Kattuffiat (KNAPK), William E. Scott & Son, Association des chasseurs de phoques des Îles-de-la-Madeleine, Hatem Yavuz Deri Sanayi iç Ve Diş Ticaret Ltd Şirketi, Northeast Coast Sealers' Co-Operative Society, Ltd (edustajat: avocat H. Viaene ja advocaat J. Bouckaert)

Muut osapuolet: Euroopan komissio, Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan parlamentti

Vaatimukset

on kumottava valituksenalainen unionin yleisen tuomioistuimen tuomio, todettava, että asetus N:o 1007/2009¹ on lainvastainen ja että sitä on jätettävä soveltamatta SEUT 277 artiklan nojalla, sekä kumottava asetus N:o 737/2010² SEUT 263 artiklan nojalla, mikäli unionin tuomioistuin katsoo, että kaikki edellytykset riidanalaista asetusta koskevan kumoamiskanteen aineelliselle ratkaisemiselle nyt käsiteltävässä asiassa täyttyvät,

vaihtoehtoisesti on kumottava valituksenalainen tuomio ja palautettava asia unionin yleiseen tuomioistuimeen

Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valitus perustuu kahteen pääasialliseen valitusperusteeseen eli seuraaviin käsitykseen siitä, että 1) unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan soveltamisessa ja että 2) unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen perusoikeuksia koskevien periaatteiden tulkinnassa ja soveltamisessa.

Valittajat väittävät ensimmäisessä valitusperusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se ei arvioinut, täyttyivätkö edellytykset EY 95 artiklan käyttämiselle oikeudellisena perustana merkityksellisenä ajankohtana. Valittajat osoittavat, että edellytysten EY 95 artiklan käyttämiselle oikeudellisena perustana on täytyttävä komission ehdotuksen antamishetkellä. Valittajat katsovat lisäksi, että sitä, etteivät edellytykset EY 95 artiklan käyttämiselle oikeudellisena perustana täyty, ei voida korjata tuomioistuinvalvonnan vaiheessa. Valittajat väittävät myös, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se sovelsi väärää perustetta arvioidessaan, oliko unionin lainsäätäjän toimiminen EY 95 artiklan perusteella perusteltua kansallisten hyljetuotteiden myyntiä koskevien säännösten erojen vuoksi. Valituksenalaisessa tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin sovelsi kynnysarvoa, joka perustuu kyseisten tuotteiden jäsenvaltioiden välistä kauppaa, jota ei ole pidettävä vähäisenä, koskevaan perusteeseen. Peruste, joka perustuu siihen, että kauppaa ei ole pidettävä vähäisenä, poikkeaa kuitenkin varsin paljon kaupan ”suhteellisen merkittävää” osuutta koskevasta perusteesta, eli unionin tuomioistuimen merkityksellisessä oikeuskäytännössään käyttämästä perusteesta.

Valittajat väittävät toisessa valitusperusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se viittasi ainoastaan perusoikeuskirjan määräyksiin. Valittajat katsovat, että pelkästään se seikka, että Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taattu suoja, johon valittajat vetoavat, on otettu osaksi unionin oikeutta Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17, 7, 10 ja 11 artiklalla, ei poista unionin yleiseltä tuomioistuimelta velvollisuutta ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräyksiä yleisinä oikeusperiaatteina. Valittajat väittävät myös, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se jätti kaupankäyntiin liittyvät edut omaisuudensuojan alan ulkopuolelle todeten, että ”omaisuudensuojaa ei voida ulottaa koskemaan pelkkien kaupankäyntiin liittyvien etujen suojelemista” ja eväämällä valittajilta Euroopan ihmisoikeussopimukset ensimmäisen lisäpöytäkirjan 1 artiklassa vahvistetut takeet. Valittajat katsovat lisäksi, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se ei tarkastellut perusasetusta Yhdistyneiden kansakuntien alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen 19 artiklan valossa. Kun otetaan huomioon, että unionin on toimivaltuuksiaan käyttäessä noudatettava kansainvälistä oikeutta ja että perusasetusta on siten tulkittava YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen 19 artiklan valossa, unionin yleisellä oikeudella oli velvollisuus tutkia, olivatko unionin toimielimet saaneet vapaasta tahdosta annetun tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen ennen perusasetuksen antamista.

____________

¹ Hyljetuotteiden kaupasta 16.9.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1007/2009 EUVL L 286, s. 36).

² Yksityiskohtaisista säännöistä hyljetuotteiden kaupasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1007/2009 täytäntöönpanemiseksi 10.8.2010 annettu komission asetus (EU) N:o 737/2010 (EUVL L 216, s. 1).